Yhteisten menojen maksaminen parisuhteessa!

Ei ole yhteistä. Avioeron sattuessa kummankin henkilökohtainen nettovarallisuus lasketaan yhteen, ja enemmän omistava maksaa toiselle tasinkoa. Jos "kaikki olisi yhteistä", mitään tasinkoa ei maksettaisi. -2

[/quote]Miten niin enemmän omistava? Kaikki omistetaan 50/50, niin asunto, mökki kuin sijoitusasuntokin. Velatkin on aina olleet 50/50.

[/quote]

Teillä on varmasti myös palkka- tai sijoitustuloja. -2

[/quote]

Tietysti on, mutta niin palkat kuin vuokratulot ja osingot tulevat yhteiselle tilille.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 22:37"]MInusta ei ole reilua, että ahkerasti opiskellut ja todennäköisesti jostain kivasta luopunut työelämässä menestynyt puoliso joutuisi maksamaan sen kaikesta rimaa hipoen selvinneen puolisonsa menot. Olen se pienituloisempi puoliso ja ehdottomasti kannatan sitä, että jokainen maksaa omat menonsa ja yhteisistä puolet. Olisi outoa ajatella, että miehen tehtävänä on tarjota minulle elintaso, johon en itse yllä.

Jos ero tulee, ei minulle tapahdu mitään muutosta. Tiedän tuloni ja menoni, tiedän sen, mihin minulla on varaa. Suuri osa naisista elää miehen rahoilla ja ihmettelee, miksi eron jälkeen ei ole enää varaa mihinkään.
[/quote]

Todella erikoinen ajatus, että perheen sisällä on erilaisia tulotasoja. Oletteko sitten laskeneet lapsillenne tulotason, joka on tietenkin sinun ja miehesi tulotasojen keskiarvo? Miksi olet sellaisen miehen kanssa, joka ei laita perheen eteen yhtään sen enempää kuin on "pakko"? Sehän tarkoittaa silloin sitä, että olette hänelle riippakivi, eikä hän oikeasti nauti yhteisestä kodistanne jne. Vai oletteko jonkinlainen kämppispari, vapaa-suhde tms?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 22:55"]

Ihan kummallisia säätöjä ihmisillä on. Mikään ei ole sen helpompaa kuin laitttaa kaikki tulot samalle tilille, siitä maksetaan menot ja jos halutaan, niin lopusta voidaan osa siirtää joko säästötilille tai rahastoihin tai osakkeisiin.

Helppoa kuin mikä, eikä tarvitse raha-asioilla mieltään vaivata.

[/quote]

Mun mielestä se on harvinaisen vaivatonta, että laitetaan yhteiselle taloustilille kummankin tuloista ja loput rahat on omia. Siitä jos jostain vääntöä ja raha-asioista vänkäämistä tulisi, jos kaikki rahat olisi yhteisiä ja sitten pitäisi miettiä, että no voinkos mä nyt ostaa näillä yhteisillä rahoilla tämän tai tuon jutun. En tarkoita että kaikilla tulisi, mutta omassa tilanteessani pidän ehdottomasti vaivattomimpana sitä, että menot puolitetaan ja ne maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne siirretään tasaisin välein tietty summa kummankin tuloista. Mä ainakin haluan, että mulla on täysi käyttöoikeus omiin rahoihini ja samaten suon sen mielelläni toiselle.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 22:56"]meillä vaimo juo ja polttaa kuin korsteeni..sen palkka menee siis päihteisiin lähes kokonaan..tietysti omat meikit ja puhelinlasku, ruokaan kyllä noin puolet sekä muu käyttöraha. Minä maksan kohtuuttlisista tuloista kaiken asumisen, joka Helsingissä kallista yms kulut.

Olen pyytänyt vaimoa suorittamaan vaikka opiskelijasolun hinnan asumisesta mutta suuttuu ja alkaa huutamaan kun ehdotan, viimeksi maksanut asumisesta keväällä hieman ja pihtaa tavaraa. Mita muut tästä mieltä?
[/quote]
Eroa ääliö

Meillä (minä + mies) vuokra maksetaan puoliksi, sähkö ja vesi+autopaikka maksetaan vähän vuorotellen, kumpi milloinkin ehtii ensin, eli toinen maksaa sähkön (~25e) ja toinen veden ja autopaikan (~30e). Puhelinlaskut molemmat maksaa omansa, samoin omien autojen kulut. Ruokaan nostetaan molemmat rahaa 150e kuussa ja sillä sitten tehdään ruoka- ja saippua, pesuaine yms. ostokset. Joskus toinen tarjoaa ruuat jos jossain käydään syömässä tms, että ei ne kulut ihan eurolleen aina mene, mutta suurinpiirtein.
Loput omista tienesteistään saa kumpikin käyttää miten haluaa.
Isommat hankinnat sitten vähän sen mukaan, kummalla milloinkin on rahaa (huonekalut, telkkarit..) tähän asti kylläkin yleensä mies, kun paremmin on tienannut, mutta toki jos ero tulis niin sillon nämä sen maksamat härpäkkeet jäis hänelle.
Kummallakaan ei oo tällä systeemillä ollu nokankoputtamista, eikä kumpikaan mielellään toisen rahoilla elä. Hyvin on systeemi tähän asti toiminut. :)

Puolisoni maksaa kaiken perheemme elämisen; laskut, yleensä kaikki ruuat, harrastukset, matkat, vaatteet, autot...minä käytän omat rahani kokonaan itseeni ja lapsiin - ja jos/kun henk.koht rahani loppuvat, käännyn taas luontevasti käyttämään mieheni rahoja - joita tosin kutusumme "perheemme rahoiksi". Näin meillä on ollut jo kohta 20 vuotta, emmekä ole ikinä riidelleet rahasta. Enkä saata käsittää, että miksi niin monia naistuttujani, jotka tästä meidän systeemistämme tietävät, se ärsyttää aivan järjettömästi?! Eihän tämä meidän elämämme ole keneltäkään muulta pois.

Meillä maksetaan kaikki puoliksi, mutta se tarkoittaa sitä, että eletään minun tulojeni mukaan. Miehellä olisi varaa vaikka mihin, mutta hän sanoo aina, että ei halua elää leveämmin kuin minä. Siksi asumme kerrostalokolmiossa, vaikka varaa olisi vaikka mihin omakotitaloon. Ja syömme tarjousruokaa, ostetaan kirppikseltä vaatteet ja miehen autokin (yhteisessä käytössä) on vuodelta 2008. Samaan aikaan sen sijoitusten määrä kasvaa ja mnä katkeroidun. Kulut tasataan ja elintaso on sama, mutta kun me voitaisiin elää paljon mukavamminkin.

Yhdessä ollaan ja asutaan niin molemmat ajatteli automaattisesti että myös rahat on yhteisiä. Toimii hyvin jo seitsemättä vuotta :) kunhan molemmat ovat suht samanlaisia kuluttajia, rahankäytöstä keskustellaan ja isoja hankintoja harkitaan yhdessä niin ei tule epäselvyyksiä. Sitä paitsi tulisin hulluksi jostain rahojen laskemisesta - käytän aikani mieluummin johonkin mistä saan positiivista energiaa.

Niin ja nyt olen tosiaan se lassukoiden painajainen eli miehen lompakolla kärkkyvä loinen :D opiskelen ja mies käy töissä. Välillä näin päin! Ja kun rahat on tosiaan yhteisiä niin tässäkään ei ole mitään epäselvyyksiä kokeeko jompikumpi vääryyttä.

Parisuhde...parin ihmisen suhde...ei voi mitata pelkässä rahassa. Se on joskus tuurista kiinni mistä maksetaan. Yhteinen pöytä yhteinen asunto yhteinen koti. Yhteinen juttu. Yhteinen.

en ymmärrä miksi pitäisi olla pennin viilata. Raha on vain väline.

paljon rAhaa ja huono suhde tai ei ihmissuhdetta ollenkaan tai vähän rahaa.

miksi se raha olisi se ainut merkitsevä?

on niiiiiiin paljon muuta mikä on parisuhteessa tärkeää. Eikä sitä voi mitata rahassa.

meillä on yhteiset rahat. Yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteiset velat. Yhteinen juttu.

toki jos on uhan ääripäässä, niin voi jotain tehdä, että on järkevää.

Ai nyt mä tajuun teitä, tehän varaudutte parisuhteissanne jo valmiiksi eroon. Mä mietinkin, että mitä ihmettä. Mutta erohan teillä on mielessä ja siihen varautuminen, että kuka saa mitäkin ja kuka joutuu maksamaan tasinkoa toiselle. Rakastatteko te toisianne ollenkaan?

Lisäksi saanen muistuttaa, että käärinliinoissa ei ole taskuja.

Me yhdistettiin tilimme naimisiin mentäessä. Avioehto on "takavarana" tehty kuitenkin. Yhteiseltä tililtä maksetaan siis kaikki, pistetään pieni summa yhteiseen säästöön vaihtelevasti kuukauden menoeristä riippuen ja sitten on sovittu, että kumpikin halutessaan voi tietyn prosenttiosuuden omasta palkastaan siirtää henk. koht. säästöksi (esim. minä tein näin jonkun aikaa, kun halusin tietyn kalliin käsilaukun, jonka ostaminen täysin yhteisistä varoista olisi tuntunut väärältä - mies taas vuorostaan säästi poikaporukan ulkomaan matkaa varten aikansa). Vaatteita yms. kuitenkin kumpikin ostaa samalta tililtä, ainoastaan selkeästi kalliimmat, vain toista "hyödyttävät" hankinnat rahoitetaan tälleen. Toisaalta joskus on ostettu ihan ilman säästöäkin vain toiselle kallista, riippuu aina vähän hankinnastakin. Vaikea selostaa, mutta meillä toimii todella hyvin, koska kummastakin olisi tuntunut hassulta tehdä loppuelämän liitto toisen kanssa, jos ei ole valmis jakamaan varallisuutta. Enkä mä todellakaan jaksaisi enää tässä vaiheessa, kun on yhteisiä lapsiakin miettiä, että kumman tililtä tämä nyt maksetaan ja kuinkas paljon minä nyt oon ruokakulujen kattamisessa tuota toista jäljessä tässä kuussa. 

Meillä menee näin: mies käy töissä ja tienaa n. 3000€/kk, maksaa vuokran 950€ + sähkön + netin. Minä olen opiskelija + osa-aikatyöläinen, tuloni tonnin luokkaa per kk. Maksan kaikki ruokakulut (n. 400-500€/kk). Minusta ihan fine. Tilanne lienee toinen sitten, kun olen minäkin kokopäivätyössä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:36"]

Mikä on teistä reilu tapa jakaa yhteiset menot, jos toiselle jää huomattavasti enemmän käteen kuin toiselle? Kannattaako joku oikeasti täysin erisuuruisista tuloista huolimatta sitä, että kaikki laitetaan tasan puoliksi? (Ettei vaan penniäkään makseta toisen hyväksi...) itse olen huomannut toimivaksi pariskunnan nettotulojen yhteenlaskemisen ja kummankin tulojen prosenttiosuudet lasketaan näistä, sitten yhteisiä menoja kumpikin maksaa oman prosenttiosuutensa verran. Näin pienituloinenkaan ei jää puille paljailla, mutta osallistuu kuitenkin menojen maksamiseen.

[/quote]

Riippuu parisuhteesta. Jos ei asuta yhdessä, kumpikin maksaa omat kulunsa (paitsi mies tarjoaa ulkona syödessä ja juodessa). Jos asutaan yhdessä, täytyy neuvotella. Jos on lapsia, paras tapa on, että kaikki tulot pistetään yhteen ja siitä maksetaan menot ja lopuista sovitaan tilannekohtaisesti.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 15:58"]

Luin tätä keskustelua ja huokasin syvään. Mietin, miten monelta huolelta ja laskelmalta olemme säästyneet, kun olemme koko ajan ajatelleet, että tämä meidän avioliitto(ja lapset) on yhteisyritys, perhe, jossa ei ole minun ja sinun rahoja vaan meidän yhteisiä.

[/quote]

Voitte toki ajatella mitä haluatte, mutta rahanne eivät todellisuudessa ole yhteisiä. 

Miltä laskelmilta olette muuten mielestäsi välttyneet? -2

[/quote]

Miten niin eivät ole yhteisiä? Kyllä ne ovat koko ajan olleet yritys "R:n perheen" rahoja, josta on maksettu menot ja jos jotain on jäänyt viivan alle, ovat ne menneet "firman" uusiin investointeihin.

Jokainen saa tietenkin luoda omanlaisensa käytännöt, mutta ihmettelen, jos avioliitossa puolisoilla on erilainen elintaso. Keittiöpsykologina sanon, ettei sellaisessa kodissa onni kauaa kestä.

[/quote]

Kyllä ne rahat ovat aina sen, jolla niihin on viime kädessä käyttöoikeus. Voitte toki antaa toisillenne luvan käyttää myös itse ansaitsemianne rahoja ristiin, mutta se perustuu vain molemminpuoliseen hyvään tahtoon ja suopeuteen. Esimerkiksi palkkatulot ovat todellisuudessa sen, jonka nimi palkkakuitissa seisoo.

Mitä kummaa mahdat tarkoittaa "erilaisella elintasolla", ja miten se liittyy yhteisten menoen oikeudenmukaiseen jakamiseen? -2

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 16:41"]

Jos on lapsia, paras tapa on, että kaikki tulot pistetään yhteen ja siitä maksetaan menot ja lopuista sovitaan tilannekohtaisesti.

[/quote]

Miksi ihmeesä olisi? Lapsista koituvat kulut voidaan laskea yhteisiin menoihin, ja ne voidaan jakaa tulojen suhteessa siinä kuin kaikki muutkin yhteiset menot. -2

Meillä kokemus kotiäidin velkaantumisesta..
Yhteen ku mentiin, sovittiin miten maksetaan ja oli ok.
Sit tuli kaksi lasta ja mun talous keikahti. Koitin miehelle puhua ettei rahat riitä ja pyysin yhteistä talous tiliä. No, se avattiin. Mut mies ei sinne koskaan laittanut mitään..
Mulla vinkui visa ruoka ja vaippa ja lastenvaateostoksilla (kirppareilta), haalin lahjoitusvaatetta ja pyytelin lahjaksi tarpeellisia pukilta ja lasten synttäreillä.
Miehellä ura nousujohteinen, tulot vaan parani. Lyhensi talon lainaa -kerrytti omaisuuttaan siis!! Hommasi moottoripyörän jne.. Pyysin kauppaan rahaa kun Visa tapissa niin teatraalinen huokailu ja sanat "tuo loput takas".
Lapset kasvoi ja takas töihin niin arvaatte varmasn mitä tein? Otin oman asuntolainan ja hommasin kämpän. Sormus (vain kihla) on pois ja nyt mietirään mitä tehään.
Mun ja perheen kustannuksella ei enää pelleillä!
Katotaan muuttuuko homma vai muutetaanko pysyvästi erilleen. Kait se nyt älyää ettei ollu ihan reilu jako.

Täällä on tuo yksi jankkaaja, joka haluaa pitää keskustelua yllä ja nauraa partaansa. Älkää ruokkiko trollia.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 16:51"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 16:41"]

Jos on lapsia, paras tapa on, että kaikki tulot pistetään yhteen ja siitä maksetaan menot ja lopuista sovitaan tilannekohtaisesti.

[/quote]

Miksi ihmeesä olisi? Lapsista koituvat kulut voidaan laskea yhteisiin menoihin, ja ne voidaan jakaa tulojen suhteessa siinä kuin kaikki muutkin yhteiset menot. -2

[/quote]

Tota, sä kirjoitat noin pintapuolisesti fiksun oloisesti, mutta jokin tuossa sun logiikassasi mättää. Sun alkuperäinen väitteesi oli, ettei puolitusmetodille ole mitään perustelua vaan se on mielivaltaista. Eli sun mielestäsi ainut oikea tapa olisi jakaa menot tulojen kanssa samassa suhteessa. Tuossa vähän aikaa sitten kuitenkin yllättäen sanoit, että esim. asumiskustannusten puolittaminen onkin perusteltua (kun molemmathan asuu ihan yhtä paljon). Nyt sitten lasten kustannukset taas menisikin tulojen mukaan. Okei, lasten kohdalla tuon siinä mielessä, että jos nyt toinen on ollut kotona lasten kanssa, niin on ihan oikeudenmukaista että toinen maksaa menoista enemmän koska se kotona oleminen on kuitenkin tietynlainen uhraus.

Hämmentävintä tuossa jankkaamisessa on kuitenkin se, että et sä oikein tunnu enää itsekään tietävän mikä on loogista ja oikeudenmukaista ja mikä taas mielivaltaista ja miksi. Ensin puolittaminen oli täysin mielivaltaista ja sitten se ei olekaan jos kerran niitä yhteisiä resursseja käytetään tasapuolisesti jne... Eli sä väität muttet osaa perustella.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 22:36"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:26"]

Miten te jaksatte vakavassa parisuhteessa tai avioliitossa laskea rahoja/puolittaa kuluja/ miettiä prosenttiosuuksia?

[/quote]

Mitä miettimistä siinä on? Kumpikin tietää vuositulonsa, ja vuositulojen suhteessa siirtyy joka kuukausi rahaa omilta tileiltä yhteiselle taloustilille (johon kummallakin on käyttöoikeus ja kortti). Tämä tapahtuu täysin automaattisesti. Enpä nyt äkkiä keksi yksinkertaisempaa tapaa varmistaa, että yhteiset menot jakaantuvat reilusti. -2

[/quote]

Perhe nyt vaan sattuu olemaan yksikkö, siinä sulle sitä reiluutta, onneksi tuollaisiin katkeriin pilkunnussijoihin  en ole oikeassa elämässä törmännyt. Kai sinä lasket senkin kuka nostaa roskan lattialta että tulee tasan nostettua?
[/quote]

Meilläkin on noin, että kummankin omalta tililtä siirtyy automaattisesti kerran kuussa rahaa yhteiselle taloustilille, josta maksamme esim. kaikki ruokaostokset, lapsen tarvikkeet ja muut yhteiset ostokset. Mikä siinä on niin kamalaa tai katkeraa?
[/quote][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:26"]

Miten te jaksatte vakavassa parisuhteessa tai avioliitossa laskea rahoja/puolittaa kuluja/ miettiä prosenttiosuuksia?

[/quote]

Mitä miettimistä siinä on? Kumpikin tietää vuositulonsa, ja vuositulojen suhteessa siirtyy joka kuukausi rahaa omilta tileiltä yhteiselle taloustilille (johon kummallakin on käyttöoikeus ja kortti). Tämä tapahtuu täysin automaattisesti. Enpä nyt äkkiä keksi yksinkertaisempaa tapaa varmistaa, että yhteiset menot jakaantuvat reilusti. -2

[/quote]

Perhe nyt vaan sattuu olemaan yksikkö, siinä sulle sitä reiluutta, onneksi tuollaisiin katkeriin pilkunnussijoihin  en ole oikeassa elämässä törmännyt. Kai sinä lasket senkin kuka nostaa roskan lattialta että tulee tasan nostettua?
[/quote]

Meilläkin on noin, että kummankin omalta tililtä siirtyy automaattisesti kerran kuussa rahaa yhteiselle taloustilille, josta maksamme esim. kaikki ruokaostokset, lapsen tarvikkeet ja muut yhteiset ostokset. Mikä siinä on niin kamalaa tai katkeraa?
[/quote]

Vaikka ne rahat olisi yhteiset ja yhteisellä tilillä, niin tarvitsee se budjetti ja tulevan suunnittelu kuitenkin tehdä ja päivittää suht tasaisin väliajoin, vaikka vuosittain. Samalla sitten päätetään mikä summa menee yhteisiin ja mikä jää omiin. Samalla mietitään miten rahoitetaan jos toisen on vaikka vaihdettava auto ja mitä remonttia tehdään talolle ja millä (kenen?) rahalla. Ihan normaalia keskustelua meillä.

Meillä mies on lomautettuna, hän maksaa edelleen puolet yhteisistä....koska menot edelleen alittaa tulot. Jos päiväraha ei riittäisi, en tietenkään edellyttäisi että hän käyttäisi säästöjään paikkaamaan tilannetta, vaan silloin minä maksaisin enemmän.
[/quote] Jos mies on lomautettuna, ei kuulosta reilulta että hän maksaa puolet sillä perusteella että menot yhä pienemmät kuin tulot. Jos toinen on työtön / äitiyslomalla / toinen syystä tai toisesta huomattavasti parempituloisenmpi tms., mielestäni on reilua, että ainakin avioliitossa ollessa se maksaa enemmän jolla on suuremmat tulot.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 15:58"]

Luin tätä keskustelua ja huokasin syvään. Mietin, miten monelta huolelta ja laskelmalta olemme säästyneet, kun olemme koko ajan ajatelleet, että tämä meidän avioliitto(ja lapset) on yhteisyritys, perhe, jossa ei ole minun ja sinun rahoja vaan meidän yhteisiä.

[/quote]

Voitte toki ajatella mitä haluatte, mutta rahanne eivät todellisuudessa ole yhteisiä. 

Miltä laskelmilta olette muuten mielestäsi välttyneet? -2

[/quote]

No ainakin meillä on yli 20 vuoden yhteiden taipaleen ajalta täysin mahdotonta alkaa laskea sitä, mitä kukakin jossain vaiheessa tienasi ja kuka niistä rahoista mitäkin maksoi, kun tosiaan kuvaan on kuulunut milloin kummallakin parempi tulotaso ja noita ulkomaankomennuksia myös. Siis ihan oikeassa ja elävässä elämässä. Näin valitsimme jo suhteen alussa ja taaksepäin katsoessa suorastaan naurattaisiis joku sulle-mulle-mulle-sulle jako.

Tässä kussa sä jäit mulle velkaa 328,35 €, kun mä ostin pullon ketsuppia (mulle 2/3 osaa, sulle 1/3) ja sulle Tampaxia (kaikki sulle) sekä 485 g jauhelihaa (josta 1/3 sulle) sekä  OMO-pesujauhetta, 1/2 osaa sulle sekä 8 kpl banaaneja, lasketaan kulu sen mukaan kuinka monta me kukin syödään. Miten mahdolliset kondomikulut jaetaan? Se joka sai, maksaa?

Voi kamala. Mutta siis ilmeisen tavallista. Mikäs siinä sitten.