Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin ihmisten kodeista puhutaan kämppinä?
Ei tulisi mieleenkään kutsua omaa tai toisen asumusta kämpäksi, ellei se sitten ole vanha tukkikämppä
Ai jaa. Mä oon asunut Etelä-Suomessa koko ikäni. Helsingissä koti on hima, mutta lähikaupungeissa se voi olla hima tai kämppä. ”Taidan lähtee kämpille”. Nuorten ihmisten kodit siis yleisimmin kämppiä, mutta kyllä tuota sanaa viljelevät myös vähän vanhemmat. Se on rento. Himaksi mä kutsun mun kotia, mut vähän riippuu, missä päin ollaan, että onko hima sopiva. Täällä kukaan ei sano, että asunto.
Meillä taas koti on koti, himakin puheessa
Mut kämppä on jotain mitä löytyy jostain salomailla ilman modernin maailman mukavuuksia, voi olla maalattiakin
Itse olen etelä-suomesta ja asunut monilla paikkakunnilla täällä, isoilla ja pienillä, ja kaikkialla kämppä oli kämppä, eli esim. nuoren tavallinen vuokra-asunto. Tai vähän vanhemmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne sun kamojas ole vaan sun pojan. Se saa lahjoittaa ne vaikka spurgulle, jos haluaa. Kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä poikaa ei taida äidin sisustustavarat ja -tyyli hirveesti kiinnostaa saati mummon senkki. Kuka yllättyi?
:=DDDDDDDMummon senkki tai ei mummon senkki, jos poika ei tavaroista pitänyt, ne olisi pitänyt palauttaa vanhemmille, joille ne olivat tärkeitä.
Asioista kannattaa ehdottomasti keskustella. Lapselle voi sanoa että saat senkin niin pitkäksi aikaa sitä tarvitset. Palautat sen sitten takaisin kun et enää tarvitse. Älä lahjoita tai myy sitä muille. Jos tarvitset rahaa omaan niin pyydä katsotaan miten me vanhemmat voidaan sitä oman hankintaa sitten tukea tms.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin pojalleni, että KAIKKI mun ostamat kamat jää sulle jos ja kun ero tulee. Seurustelivat, muuttivat yhteen - olivat nuoria alle 24-vuotiaita. Mimmi oli kuitenkin ihan jees ja otti vain omat kamansa mukaan, kun ero tuli.
Vielä sen verran, että ostamani kamat pojalle eivät olleet halpaa kiinaposliinia tai ikeakamaa...
Tuossa kohtaa olisin todennyt äidilleni että pidä kamasi jos se olisi minulle aikanaan jotain tuollaista ruvennut uhoamaan.
Eli poika on nyt huume-, peli-, alko-, tunne ongelmainen. Äiti hullu, paapova ja itsekäs. Poikaa saa haukkua myös ressukaksi, jätkäksi, tyhmäksi ja oppikoot läksynsä.
Ainoa oikein tehnyt tässä tapauksessa on tyttöystävä?
Uskomatonta porukkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin pojalleni, että KAIKKI mun ostamat kamat jää sulle jos ja kun ero tulee. Seurustelivat, muuttivat yhteen - olivat nuoria alle 24-vuotiaita. Mimmi oli kuitenkin ihan jees ja otti vain omat kamansa mukaan, kun ero tuli.
Vielä sen verran, että ostamani kamat pojalle eivät olleet halpaa kiinaposliinia tai ikeakamaa...
Tuossa kohtaa olisin todennyt äidilleni että pidä kamasi jos se olisi minulle aikanaan jotain tuollaista ruvennut uhoamaan.
Samaa mieltä. Ja muutenkin todella ankeaa ruveta selittämään pojalle erojuttuja kun ovat muuttamassa yhteen. Jos ja KUN eroavat, hohhoijaa. Eikö suurin osa ihmisistä muutenkin ole järkeviä ja osaa kyllä jakaa kamansa tasapuolisesti ja oikein erotilanteessakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lahjoittelet pojalle tavaroita joilla hän ei saa tehdä mitä haluaa?
Pojankin olisi syytä oppia ettei lahjatavaroita anneta pois! Ja nyt kyse ap:n säätörahoilla hankitusta huonekaluista yms
No jaa. Minä olen 48v, ja pihi äitini ei raski heittää pois yhtään mitään ”sukutavaraa” . Ei se niitä omiin nurkkinsa ota, etenkään rumia tai rikkinäisiä. Se tuo ne meille. Appivanhemmat myös.
Meillä on vinttikomero väärällään kelvotonta mummotavaraa. Kristallikruunuja riittäisi pariin kartanoon. Ja mitään ei saa heittää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi vähän samoin, poika vei kotoa vanhaa, mutta iätöntä lundiaa ja pari aallon jakkaraa, jotka olivat varastossa, muutti sitten tyttökaverin asuntoon, johon eivät laatikostot ja jakkarat mahtuneet, myi sitten parilla kympillä, olisi ne pikkusiskon opiskelijakämpään kelvanneet.
Omaa lasta tuosta syytän.
Vierailija kirjoitti:
Eli poika on nyt huume-, peli-, alko-, tunne ongelmainen. Äiti hullu, paapova ja itsekäs. Poikaa saa haukkua myös ressukaksi, jätkäksi, tyhmäksi ja oppikoot läksynsä.
Ainoa oikein tehnyt tässä tapauksessa on tyttöystävä?
Uskomatonta porukkaa
No en kyllä tiedä mitä pahaa se tyttöystävä on tässä tehnyt? Ei me tiedetä onko hän edes pyytänyt näitä huonekaluja itselleen. Ainoa mikä on varma, on että poikaystävä lainasi niitä hänelle. Hänen kamat, hänen päätös. Olisi myös voinut sanoa ei. Turha riehua tyttöystävälle. Ap heikkolahjainen? Riehuu tuollaisesta miettimättä seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi vähän samoin, poika vei kotoa vanhaa, mutta iätöntä lundiaa ja pari aallon jakkaraa, jotka olivat varastossa, muutti sitten tyttökaverin asuntoon, johon eivät laatikostot ja jakkarat mahtuneet, myi sitten parilla kympillä, olisi ne pikkusiskon opiskelijakämpään kelvanneet.
Omaa lasta tuosta syytän.
Mitä pahaa tässäkin oli? Olisit voinut sanoa kamoja hänelle antaessasi, että me halutaan nämä sitten takaisin jos joskus haluat luopua näistä. Ei osaa lukea ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos annat kamat pojallesi ja se antaa niistä jotain tyttöystävälleen niin ei sinulla ole tuohon enää mitään sananvaltaa. Lisäksi harva nuori haluaa jotain karseita tauluja tai turhia senkkejä asuntoaan täyttämään.
Mistä sinä tiedät, miltä se senkki näyttää. Todennäköisesti se näyttää hyvältä, koska on tyttöystävälle kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ne tavarat nyt olleet pojalla lainassa vai pojan omia? Ja jos on olleet vain lainassa, niin onko tämä luovutushetkelllä sanottu pojalle selvästi? Koska minä kyllä tulkitsisin, että "pojalle ostettu" on pojan omaa omaisuutta jolla hän voi tehdä mitä haluaa. Turha räyhätä pojalle ja vielä turhempaa rähjätä tytölle. Ensi kerralla sanot selvästi että tämä on sitten minun omaisuuttani joka on sinulla vain lainassa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä poikaa ei taida äidin sisustustavarat ja -tyyli hirveesti kiinnostaa saati mummon senkki. Kuka yllättyi?
:=DDDDDDD
Eli oikeasti arvokas huonekalu ei kiinnosta, vaan pitää olla joku zimbabwelaisella lapsityövoimalla tehty Ikean massatuotanto senkki. Nykypolvi ottaisi varmaan seinälleenkin ennemmin aidon Mona Lisan sijasta "Home sweet home-sisustustaulun".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin epäilen että jotain erikoista tavaroiden katoamisessa on.
Toisaalta mietin sitä, että entä jos pojan selitys onkin totta? Että tytön vanhemmat eivät voi tai välitä avustaa tyttöä rahoin ja senkein, ja tytön asunnossa on suunnilleen patja lattialla. Asia on tullut puheeksi, ja tyttö on ihan vilpittömästi, ilman taka-ajatuksia kertonut, että harmittaa ja pelottaakin, kun omilta vanhemmilta ei voi odottaa minkäänlaista tukea, ei ensimmäiseen asuntoon eikä muuhunkaan. Ja poika on keksinyt, että ota noi, ihan oikeesti, niin sun kodista tulee viihtysämpi. Poika on halunnut jakaa omastaan ja pitää huolta tyttöystävästään.
Itse saattaisin olla jopa vähän ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin pojalleni, että KAIKKI mun ostamat kamat jää sulle jos ja kun ero tulee. Seurustelivat, muuttivat yhteen - olivat nuoria alle 24-vuotiaita. Mimmi oli kuitenkin ihan jees ja otti vain omat kamansa mukaan, kun ero tuli.
Vielä sen verran, että ostamani kamat pojalle eivät olleet halpaa kiinaposliinia tai ikeakamaa...
Tuossa kohtaa olisin todennyt äidilleni että pidä kamasi jos se olisi minulle aikanaan jotain tuollaista ruvennut uhoamaan.
Sama juttu. Minun omani on minun omaani ja sen käytöstä päätän yksin minä. Tuollaisia lahjoja en tarvitse, joiden tarkoitus on vain hallita minua ja puuttua parisuhteisiini.
Mitäs annoit? Poikasi ei selvästi niitä halunnut, kun antoi eteenpäin. Miksi sä tunget nenäsi aikuisen lapsesi asioihin. Milloin ajattelit poikasi olevan kykenevä valitsemaan oman sisustuksensa? Eiköhän tuo olisi kertonut, jos tyttö olisi ne varastanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lahjoittelet pojalle tavaroita joilla hän ei saa tehdä mitä haluaa?
Pojankin olisi syytä oppia ettei lahjatavaroita anneta pois! Ja nyt kyse ap:n säätörahoilla hankitusta huonekaluista yms
Siis totta kai voi antaa lahjat pois. Se että on annettu jotain lahjaksi ei tarkoita että se pitäisi säästää kuolemaansa asti. Ei lahjan antajalla ole mitään valtuuksia siihen antamaansa lahjaan enää sen antamisen jälkeen.
Laita siihen imuriin gps jäljitin ni näät missä imuri on :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä olen säännöllisesti tekemisissä ap:n kaltaisten vanhempien kanssa (sekä äitien että isien). Lapsi on täysi-ikäinen&täysivaltainen ja näin ollen en voi hänen asiakastietojaan vanhemmalla luovuttaa, jos ei valtakirjaa ole. Hirveää tinkaamista. Jotkut vanhemmat jopa sitten hommaavat sen valtakirjan, että pääsevät kaksikymppisen lapsensa asioita hoitamaan. En voi tajuta. Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen, enkä voinut nuorena kuvitellakaan, että olisin antanut, saati halunnut, että vanhempani hoitavat minun asioitani.
Äläpä yhtään yleistä. Tässä on nyt kyseessä minun ja mieheni hankkimat tavarat. Minä en mitään valtakirjoja siihen tarvitse, että haen pois 2 kk vanhan, ison maton, johon olen itse omasta palkastani säästänyt. Minua ei liikuta pätkän vertaa, onko minun poikani tyttöystävällä mattoa lattialla vai ei. Jos rehellisesti olisi tullut pyytämään, että onko teillä jotain vanhaa mattoa lahjoittaa, niin se on ihan eri asia. Varmasti varastosta olisi jotain löytynyt, mutta tuo että vain siirtää poikani maton, taulun, senkin ja ties mitä muuta vielä, niin se ei ole ok.
-ap
Ja sinähän et saa yhtään mitään haettua pois. Sinua ei tarvitse päästää edes sisälle. Jos väkisin yrität tunkea sisälle, sinä olet se, joka löytää itsensä poliisin kanssa tekemisistä.
Alue: Aihe vapaa
Minä sanoin pojalleni, että KAIKKI mun ostamat kamat jää sulle jos ja kun ero tulee. Seurustelivat, muuttivat yhteen - olivat nuoria alle 24-vuotiaita. Mimmi oli kuitenkin ihan jees ja otti vain omat kamansa mukaan, kun ero tuli.
Vielä sen verran, että ostamani kamat pojalle eivät olleet halpaa kiinaposliinia tai ikeakamaa...