Miksi toinen saisi määrätä miten koti laitetaan?

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Kyllä tuossa tapauksessa pitää elää ekan vaihtoehdon mukaan.

Useimmiten se määrääjä on nainen mitä olen kavereiden kotona tilannetta seurannut. Nainen on määrännyt mitä tavaroita mies saa pitää ja mistä pitää luopua. Meillä miehelläni on peliharrastus ja sitä tavaraa sitten onkin. Niin paljon että kyllä minua ärsyttää. En silti koe että minulla on oikeus heittää toisen tavaroita pois. Kaikkein surullisinta on kuitenkin jos äitinä päättää mitä lapsi saa pitää. Ääriajatteluna että sopii sisustukseen lapsen lelut ja joulukuuseen ripustetaan vain äidin haluamat. 

Hyvä ratkaisu on asua eri asunnoissa ja katsoa kuinka paljon "toista" kiinnostaa viettää aikaa siellä omalla tontilla. Ja sitten vasta jos ajanviettoaika lähenee 100% niin harkita yhteenmuuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se määrääjä on nainen mitä olen kavereiden kotona tilannetta seurannut. Nainen on määrännyt mitä tavaroita mies saa pitää ja mistä pitää luopua. Meillä miehelläni on peliharrastus ja sitä tavaraa sitten onkin. Niin paljon että kyllä minua ärsyttää. En silti koe että minulla on oikeus heittää toisen tavaroita pois. Kaikkein surullisinta on kuitenkin jos äitinä päättää mitä lapsi saa pitää. Ääriajatteluna että sopii sisustukseen lapsen lelut ja joulukuuseen ripustetaan vain äidin haluamat. 

Muuten hauska, mutta jos nainen pakotetaan valitsemaan viihtyisän sisustuksen ja miehen + lasten välillä, niin nainen valitsee mieluisan sisustuksen. Siksi parisuhteita ja lapsia ei enää tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Kyllä tuossa tapauksessa pitää elää ekan vaihtoehdon mukaan.

Sarkasmia varmaan, mutta miksi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Kyllä tuossa tapauksessa pitää elää ekan vaihtoehdon mukaan.

Sarkasmia varmaan, mutta miksi?

ap

Ei ole. Tuo on ihan minimivaatimus aikuiselöe ihmiselle. Aika oppia jos ei osaa.

Jos toiselle on ihan sama, miten koti sisustetaan, niin miksi halukkaampi ei saisi määrätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se määrääjä on nainen mitä olen kavereiden kotona tilannetta seurannut. Nainen on määrännyt mitä tavaroita mies saa pitää ja mistä pitää luopua. Meillä miehelläni on peliharrastus ja sitä tavaraa sitten onkin. Niin paljon että kyllä minua ärsyttää. En silti koe että minulla on oikeus heittää toisen tavaroita pois. Kaikkein surullisinta on kuitenkin jos äitinä päättää mitä lapsi saa pitää. Ääriajatteluna että sopii sisustukseen lapsen lelut ja joulukuuseen ripustetaan vain äidin haluamat. 

Muuten hauska, mutta jos nainen pakotetaan valitsemaan viihtyisän sisustuksen ja miehen + lasten välillä, niin nainen valitsee mieluisan sisustuksen. Siksi parisuhteita ja lapsia ei enää tule.

Eli olisiko tässä kysessä naislapsi, jolla jäänyt leikki-ikä kesken?

ap

Jos kumpikaan tai toinen ei kykene joustamaan ja kompromisseihin niin eipä siitä suhteesta mitään tule.

Eiköhän yleensä päädytä kompromissiin. Naisia kiinnostaa esteettisyys, miehiä ei niinkään. Naiset haluavat yleensä, että koti on siisti, ja miehiä se ei juurikaan kiinnosta. Tämäkin riippuu toki ihmisestä. Meillä minä olen se siistimpi osapuoli, kun taas siskon perheessä hän on se sottapytty ja mies siivoaa. Minä en juuri välitä sisustamisesta, mutta mies tykkää siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se määrääjä on nainen mitä olen kavereiden kotona tilannetta seurannut. Nainen on määrännyt mitä tavaroita mies saa pitää ja mistä pitää luopua. Meillä miehelläni on peliharrastus ja sitä tavaraa sitten onkin. Niin paljon että kyllä minua ärsyttää. En silti koe että minulla on oikeus heittää toisen tavaroita pois. Kaikkein surullisinta on kuitenkin jos äitinä päättää mitä lapsi saa pitää. Ääriajatteluna että sopii sisustukseen lapsen lelut ja joulukuuseen ripustetaan vain äidin haluamat. 

Mistähän se johtuu, että nainen usein määrää? Olisko siitä syystä, että nainen yleensä on taloudessa se henkilö, joka huolehtii, että koti on jonkinlaisessa järjestyksessä? Jos mä en sanoisi mitään, meillä olisi joka nurkassa joku kasa eikä mitään heitettäisi ikinä pois.

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Jos et nauti sotkusta niin sitten siivoat. Simple as that.

Ex-mieheni ei joustanut sisustuksessa ollenkaan, vaan halusi kaikki lapsuudenkodistaan mukaanottamat halvat muovikrääsät (sarjakuvahahmot, halvinta laatua krääsää, ei keräilykamaa, osaan piirtänyt tussilla) esille sekä tarroilla koristamansa melamiinihuonekalut kotiimme.

En viihtynyt sellaisessa kodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Kyllä tuossa tapauksessa pitää elää ekan vaihtoehdon mukaan.

Sarkasmia varmaan, mutta miksi?

ap

Ei ole. Tuo on ihan minimivaatimus aikuiselöe ihmiselle. Aika oppia jos ei osaa.

Osaa mitä? Aikuisella ihmisellä on vapaus toimia niinkuin itselle parhaiten sopii. Jos paita on ok asettaa olohuoneessa tuolin kulmalle, eikä viikattuna kaappiin, niin tuskin siitä maapallo romahtaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Jos et nauti sotkusta niin sitten siivoat. Simple as that.

Olen eri. Periaatteessahan tuo toimii, mutta entä sitten, kun toisen tavarat ovat jo ns normaalin elämän tiellä? Meillä esimerkiksi mies laittaa kaikki omat rojunsa ruokapöydälle. Miksi minun pitäisi ne siivota, jos me kumpikin käytetään sitä samaa pöytää syödessä? Tai jos mies on tehnyt ruokaa, eikä ole tiskannut kattiloita sen jälkeen. Miksi minun pitää tiskata hänen käyttämiään kattiloita kun haluan itse tehdä ruokaa? 

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle on ihan sama, miten koti sisustetaan, niin miksi halukkaampi ei saisi määrätä?

Halukkaampi voi itse sitä sitten hoitaa. Muiden määrääminen sen pitämiseksi toisen vaatimusten mukaan ei ole oikein. Määrätä ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle on ihan sama, miten koti sisustetaan, niin miksi halukkaampi ei saisi määrätä?

Halukkaampi voi itse sitä sitten hoitaa. Muiden määrääminen sen pitämiseksi toisen vaatimusten mukaan ei ole oikein. Määrätä ei voi.

Tuo kuulostaa oikein hyvältä tavalta pitää yllä hyvää parisuhdetta. Yleensä ehdottomuus on avain onneen.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni ei joustanut sisustuksessa ollenkaan, vaan halusi kaikki lapsuudenkodistaan mukaanottamat halvat muovikrääsät (sarjakuvahahmot, halvinta laatua krääsää, ei keräilykamaa, osaan piirtänyt tussilla) esille sekä tarroilla koristamansa melamiinihuonekalut kotiimme.

En viihtynyt sellaisessa kodissa. 

Kuka viihtyisi? Hyvä esimerkki.

ap

Siksi en aio koskaan asua toisen kanssa yhdessä :D Seurustelusuhde omilla kodeilla korkeintaan.

N33, introvertti