Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä olen säännöllisesti tekemisissä ap:n kaltaisten vanhempien kanssa (sekä äitien että isien). Lapsi on täysi-ikäinen&täysivaltainen ja näin ollen en voi hänen asiakastietojaan vanhemmalla luovuttaa, jos ei valtakirjaa ole. Hirveää tinkaamista. Jotkut vanhemmat jopa sitten hommaavat sen valtakirjan, että pääsevät kaksikymppisen lapsensa asioita hoitamaan. En voi tajuta. Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen, enkä voinut nuorena kuvitellakaan, että olisin antanut, saati halunnut, että vanhempani hoitavat minun asioitani. 

Äläpä yhtään yleistä. Tässä on nyt kyseessä minun ja mieheni hankkimat tavarat. Minä en mitään valtakirjoja siihen tarvitse, että haen pois 2 kk vanhan, ison maton, johon olen itse omasta palkastani säästänyt. Minua ei liikuta pätkän vertaa, onko minun poikani tyttöystävällä mattoa lattialla vai ei. Jos rehellisesti olisi tullut pyytämään, että onko teillä jotain vanhaa mattoa lahjoittaa, niin se on ihan eri asia. Varmasti varastosta olisi jotain löytynyt, mutta tuo että vain siirtää poikani maton, taulun, senkin ja ties mitä muuta vielä, niin se ei ole ok.

-ap

Ehkä sun nyt ensimmäiseksi kannattaa selvittää miten se asia oikeasti on mennyt ennen kuin raivoat tytölle. Voi olla että tässä on jotain muutakin takana. Entäs jos tyttöystävä onkin maksanut näistä tavaroista pojallesi, tai poikasi on jäänyt velkaa tyttöystävälle ja tavarat ovat maksu veloista?

Ei kannata olla ihan niin sinisilmäinen oman lapsensa kohdalla, omille vanhemmille voidaan kertoa vähän muunneltua totuutta. 

Toki jos tyttöystävä on vain törkeästi vienyt tavarat ja poikasi ei ole osannut pitää puoliaan, niin silloin minun mielestäni sinulla on oikeus hakea tavarat pois. 

Jätä se sika

Ihan mielenkiinnosta, minkähintaisen maton olit hankkinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä olen säännöllisesti tekemisissä ap:n kaltaisten vanhempien kanssa (sekä äitien että isien). Lapsi on täysi-ikäinen&täysivaltainen ja näin ollen en voi hänen asiakastietojaan vanhemmalla luovuttaa, jos ei valtakirjaa ole. Hirveää tinkaamista. Jotkut vanhemmat jopa sitten hommaavat sen valtakirjan, että pääsevät kaksikymppisen lapsensa asioita hoitamaan. En voi tajuta. Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen, enkä voinut nuorena kuvitellakaan, että olisin antanut, saati halunnut, että vanhempani hoitavat minun asioitani. 

Äläpä yhtään yleistä. Tässä on nyt kyseessä minun ja mieheni hankkimat tavarat. Minä en mitään valtakirjoja siihen tarvitse, että haen pois 2 kk vanhan, ison maton, johon olen itse omasta palkastani säästänyt. Minua ei liikuta pätkän vertaa, onko minun poikani tyttöystävällä mattoa lattialla vai ei. Jos rehellisesti olisi tullut pyytämään, että onko teillä jotain vanhaa mattoa lahjoittaa, niin se on ihan eri asia. Varmasti varastosta olisi jotain löytynyt, mutta tuo että vain siirtää poikani maton, taulun, senkin ja ties mitä muuta vielä, niin se ei ole ok.

-ap

Sillä ei ole mitään väliä onko se sinulle ok. Sillä voi olla merkitystä onko se pojalle ok. Todennäköisesti on koska hän ei ole niitä tavaroita takaisin vaatinut. Mitä olet kasvattanut pojastasi kynnys joka tekee ja antaa naisen tehdä puolestaan kaiken.

Tää on sellainen asia joka huolettaa minua jo nyt vaikka poika asuukin kotona. Tulen satsaamaan varmasti paljon rahaa hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tästä syystä olen jo nyt aloittanut keskustelun aiheesta että erotilanteessa molemmat ottaa sitten sen omansa, ei toisen. Luulen että asia on mennyt perille.

Ei tosiaan kivalta tuntuisi jos hankkimani huonekalut menisivät "vieraalle". Kyllä jokainen on varmaan tästä samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Miten se on sen mummon vanhan senkin kotiinsa roudannut - ei ainakaan yksinään eikä varmaan mihinkään pieneen autoon mahdu. Painavatkin yleesä,ihan hemmetisti.

Sitäpä minäkin ihmettelin, että iso matto ja painava senkki lähtee. Ne on täytynyt viedä silloin kun hän muutti omaan kämppäänsä n. kk sitten. Tyttöhän asui siellä kesällä jonkin aikaa.

Käsittämätön on tuo poikani asenne: ”Mä annoin ne lainaksi Stinalle, kun sillä on aika ankee sen kämppä ja sillä oli vähän huonot fiilikset”. Nimi muutettu. Tulee sellainen tunne, että siellä on itkua vääntäen aneltu, että anna minulle lainaksi edes jotain, kun en voi niin kurjassa kämpässä muuten asua. Sehän on manipulointia tuollainen käytös.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä olen säännöllisesti tekemisissä ap:n kaltaisten vanhempien kanssa (sekä äitien että isien). Lapsi on täysi-ikäinen&täysivaltainen ja näin ollen en voi hänen asiakastietojaan vanhemmalla luovuttaa, jos ei valtakirjaa ole. Hirveää tinkaamista. Jotkut vanhemmat jopa sitten hommaavat sen valtakirjan, että pääsevät kaksikymppisen lapsensa asioita hoitamaan. En voi tajuta. Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen, enkä voinut nuorena kuvitellakaan, että olisin antanut, saati halunnut, että vanhempani hoitavat minun asioitani. 

Äläpä yhtään yleistä. Tässä on nyt kyseessä minun ja mieheni hankkimat tavarat. Minä en mitään valtakirjoja siihen tarvitse, että haen pois 2 kk vanhan, ison maton, johon olen itse omasta palkastani säästänyt. Minua ei liikuta pätkän vertaa, onko minun poikani tyttöystävällä mattoa lattialla vai ei. Jos rehellisesti olisi tullut pyytämään, että onko teillä jotain vanhaa mattoa lahjoittaa, niin se on ihan eri asia. Varmasti varastosta olisi jotain löytynyt, mutta tuo että vain siirtää poikani maton, taulun, senkin ja ties mitä muuta vielä, niin se ei ole ok.

-ap

Ehkä sun nyt ensimmäiseksi kannattaa selvittää miten se asia oikeasti on mennyt ennen kuin raivoat tytölle. Voi olla että tässä on jotain muutakin takana. Entäs jos tyttöystävä onkin maksanut näistä tavaroista pojallesi, tai poikasi on jäänyt velkaa tyttöystävälle ja tavarat ovat maksu veloista?

Ei kannata olla ihan niin sinisilmäinen oman lapsensa kohdalla, omille vanhemmille voidaan kertoa vähän muunneltua totuutta. 

Toki jos tyttöystävä on vain törkeästi vienyt tavarat ja poikasi ei ole osannut pitää puoliaan, niin silloin minun mielestäni sinulla on oikeus hakea tavarat pois. 

Poika ei ole oppinut pitämään puoliaan kun äiti on määrännyt kaikesta ja nyt äidillä on edelleen oikeus toimia pojan puolesta? Milloin se poikani oppii pitämään puolensa itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä olen säännöllisesti tekemisissä ap:n kaltaisten vanhempien kanssa (sekä äitien että isien). Lapsi on täysi-ikäinen&täysivaltainen ja näin ollen en voi hänen asiakastietojaan vanhemmalla luovuttaa, jos ei valtakirjaa ole. Hirveää tinkaamista. Jotkut vanhemmat jopa sitten hommaavat sen valtakirjan, että pääsevät kaksikymppisen lapsensa asioita hoitamaan. En voi tajuta. Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen, enkä voinut nuorena kuvitellakaan, että olisin antanut, saati halunnut, että vanhempani hoitavat minun asioitani. 

Äläpä yhtään yleistä. Tässä on nyt kyseessä minun ja mieheni hankkimat tavarat. Minä en mitään valtakirjoja siihen tarvitse, että haen pois 2 kk vanhan, ison maton, johon olen itse omasta palkastani säästänyt. Minua ei liikuta pätkän vertaa, onko minun poikani tyttöystävällä mattoa lattialla vai ei. Jos rehellisesti olisi tullut pyytämään, että onko teillä jotain vanhaa mattoa lahjoittaa, niin se on ihan eri asia. Varmasti varastosta olisi jotain löytynyt, mutta tuo että vain siirtää poikani maton, taulun, senkin ja ties mitä muuta vielä, niin se ei ole ok.

-ap

No mitä se poika on tästä asiasta sanonut? Miksi hän halusi antaa tai myydä tavarat tälle tytölle? 

Suurimmat sotkut ja riidat syntyy suhteissa siitä kun osapuolten vanhemmat sählää asiassa.

Missä päin ihmisten kodeista puhutaan kämppinä?

Ei tulisi mieleenkään kutsua omaa tai toisen asumusta kämpäksi, ellei se sitten ole vanha tukkikämppä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä olen säännöllisesti tekemisissä ap:n kaltaisten vanhempien kanssa (sekä äitien että isien). Lapsi on täysi-ikäinen&täysivaltainen ja näin ollen en voi hänen asiakastietojaan vanhemmalla luovuttaa, jos ei valtakirjaa ole. Hirveää tinkaamista. Jotkut vanhemmat jopa sitten hommaavat sen valtakirjan, että pääsevät kaksikymppisen lapsensa asioita hoitamaan. En voi tajuta. Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen, enkä voinut nuorena kuvitellakaan, että olisin antanut, saati halunnut, että vanhempani hoitavat minun asioitani. 

Äläpä yhtään yleistä. Tässä on nyt kyseessä minun ja mieheni hankkimat tavarat. Minä en mitään valtakirjoja siihen tarvitse, että haen pois 2 kk vanhan, ison maton, johon olen itse omasta palkastani säästänyt. Minua ei liikuta pätkän vertaa, onko minun poikani tyttöystävällä mattoa lattialla vai ei. Jos rehellisesti olisi tullut pyytämään, että onko teillä jotain vanhaa mattoa lahjoittaa, niin se on ihan eri asia. Varmasti varastosta olisi jotain löytynyt, mutta tuo että vain siirtää poikani maton, taulun, senkin ja ties mitä muuta vielä, niin se ei ole ok.

-ap

Jos annat jotain tiiselle, se ei ole enää sinun.

Vierailija kirjoitti:

Tää on sellainen asia joka huolettaa minua jo nyt vaikka poika asuukin kotona. Tulen satsaamaan varmasti paljon rahaa hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tästä syystä olen jo nyt aloittanut keskustelun aiheesta että erotilanteessa molemmat ottaa sitten sen omansa, ei toisen. Luulen että asia on mennyt perille.

Ei tosiaan kivalta tuntuisi jos hankkimani huonekalut menisivät "vieraalle". Kyllä jokainen on varmaan tästä samaa mieltä.

Kannattaisi ehkä ihan pojan itsensä antaa satsata siihen kotiinsa oli se sitten eka tai viides.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, minkähintaisen maton olit hankkinut?

Vallilan Aronia. Poika itse sen valitsi. Hinta oli n. 200€. Samalla ostettiin yöpöydät ja jalkalamppu. Pöydät ja lamppu oli vielä tallella eilen.

-ap

Taitaa olla lauantai päivän satu ja huono sellainen......

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ollut selvää, saiko poika tavarat omaksi vai ei, pyydä saada ostaa tavaroita takaisin tytöltä.

"Hei, olit ottanut Artulta tavaroita. Haluan Artun mummon senkin takaisin, se kuuluu suvulle. Käykö 50 e tai ostan sinulle uuden tilalle?"

Mitä helvettiä??

Vierailija kirjoitti:

Miksi lahjoittelet pojalle tavaroita joilla hän ei saa tehdä mitä haluaa?

Pojankin olisi syytä oppia ettei lahjatavaroita anneta pois! Ja nyt kyse ap:n säätörahoilla hankitusta huonekaluista yms

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla lauantai päivän satu ja huono sellainen......

Satu tai ei kyllä tuollaisia äitejä vielä löytyy jotka kasvattaa pojista täysin avuttomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lahjoittelet pojalle tavaroita joilla hän ei saa tehdä mitä haluaa?

Pojankin olisi syytä oppia ettei lahjatavaroita anneta pois! Ja nyt kyse ap:n säätörahoilla hankitusta huonekaluista yms

Äidillä tai isällä on kai ollut aikaa opettaa sitä pojalle vähintään 18 vuotta.

Keskusteleppa ensin sen poikasi kanssa. Voi olla että hän on tavaroista saanut maksun tai vaihtarina muuta tavaraa.

Kun erosin opiskeluaikaisesta poikakaverista niin kuulin myöhemmin, että äitinsä oli raivostunut viemistäni astioista. Olimme yhdessä keränneet tiettyä sarjaa ja osan olimme ostaneet ja osan saaneet lahjaksi niin minun puolen suvulta kuin exän puolen suvulta.

Erotessamme ex ei halunnut astioita, mutta halusi pitää yhdessä ostamamme astianpesukoneen ja telkkarin. Minä otin sitten astiat ja hän koneet. Minä jäin taloudellisesti tappiolle, mutta yhdessä asiasta sovimme. Myöhemmin kuulin, että exän äiti puhui ympäri kyliä, että olin vienyt heidän ostamat astiat jotka kuuluivat hänen pojalleen. Ja olin suurin piirtein varas.

No, jos poika on ne tavarat lainaksi antanut, niin mitä siinä on tehtävissä? Jos haet ne pois, niin nolaat sekä pojan että tytön, ja ikävä kyllä myös itsesi. Näkisin, että ainoa mahdollisuutesi on puhua pojan kanssa että hän keskustelisi tytön kanssa ihan rehellisesti siitä, että nyt tuli kotiväelle harvinaisen paha olla tästä lainaustoimenpiteestä. Että olisiko mahdollista saada ne tavarat takaisin ja hänelle etsittäisiin sitten jotain käytettyä tilalle. 

Jos poika ei suostu tähän, niin laittaisin sen tekemään jotain töitä kotona joilla "maksaa" teille nämä hupuloidut takaisin. Tämä siksi, että oppisi miettimään vähän rahan arvoa. Onko hän ollut koskaan töissä?

Ottaisin tästä oppirahat ja jatkossa poika saisi vain käytettyä sieltä kellarista, kun ei osaa kerran arvostaa hänelle varta vasten ostettuja tavaroita eikä myöskään omien vanhempiensa (todennäköisesti) pienistä tuloista hankkimia kauniita tavaroita hänen kotiinsa. 

Tästä keskustelusta on varmasti hyötyä monille vanhemmille, jotka miettivät uusien ja arvokkaampien tavaroiden hankkimista lapsilleen kun nämä lähtevät pois kotoa. 

Itse maksettiin molemmille takuuvuokrat ja toiselle uusi pesukone ja toiselle annettiin uutta käyttötavaraa kun muuttivat kotoa pois. Toki veivät omat sänkynsä, työpöytänsä ja työtuolinsa. Muut kalusteet taisivat olla käytettyjä sukulaisilta kerättyjä.