Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.

Vierailija kirjoitti:

Palstan kirjoittajilla on puuduttava tapa tuoda aina omat kokemuksensa joka hemmetin aiheeseen, vaikka ne eivät liittyisi siihen mitenkään. Se, että anoppi dumppaa teille kaikki tavarat mummon kristallikruunuista vaikka pestyihin viilipurkkeihin, ja raivostuu jos mitään niistä heitetään pois, ei liity mitenkään siihen, että tyttöystävä vei opiskelijapojan kalusteita. Nämä kamat eivät ilmeisesti olleet mitään karmeaa krääsää, jota ei olisi anopilta haluttu, vaan nimenomaan kelpasivat miniälle vähän liiankin hyvin.

Poika ihan itse antoi tavarat tytölle lainaan. Jos sinä tiedät muuta tapahtuneen, niin kerro toki. Olitko paikalla, tunnetko parin?

Viittasinkin tuolla, kun joku kirjoitti, että eron tullessa tyttöystävä vei kaikki suvun perintökipot ja kupit, kun pojalla oli asuntona vanha talo, missä näitä perintöjuttuja. Niin tarkoitin, miksi joku kokee, että sellainen omaisuus on hänen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan kirjoittajilla on puuduttava tapa tuoda aina omat kokemuksensa joka hemmetin aiheeseen, vaikka ne eivät liittyisi siihen mitenkään. Se, että anoppi dumppaa teille kaikki tavarat mummon kristallikruunuista vaikka pestyihin viilipurkkeihin, ja raivostuu jos mitään niistä heitetään pois, ei liity mitenkään siihen, että tyttöystävä vei opiskelijapojan kalusteita. Nämä kamat eivät ilmeisesti olleet mitään karmeaa krääsää, jota ei olisi anopilta haluttu, vaan nimenomaan kelpasivat miniälle vähän liiankin hyvin.

Poika ihan itse antoi tavarat tytölle lainaan. Jos sinä tiedät muuta tapahtuneen, niin kerro toki. Olitko paikalla, tunnetko parin?

No se on ihan sama antoiko tai oli antamatta, mutta joka tapauksessa tilanne on ihan eri kuin se, että anoppi tuputtaa vanhoja kristallikruunuja sisään ovista ja ikkunoista. Joten millä tavalla tuon kaltaiset pohdinnat liittyvät tähän ketjuun? Tämä ketju kun ei käsittele epämieluisia lahjoja ja mitä niille on sopivaa tehdä.

Eikä tämä nyt ole juuri tämän ketjun ongelma, vaan puuduttavaa lukemista palstalla ylipäätään. Missä tahansa ketjussa iso osa viesteistä käsittelee kirjoittajan omia juttuja, eikä itse aihetta mitenkään.

Eikö nyt olisi yksinkertaisinta kysyä pojalta, onko hän antanut ne lainaan, lahjoittanut vai myynyt? Eihän niitä voi toisen kotoa viranomaistoimin hakea, jos tyttö ei ole niitä varastanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan kirjoittajilla on puuduttava tapa tuoda aina omat kokemuksensa joka hemmetin aiheeseen, vaikka ne eivät liittyisi siihen mitenkään. Se, että anoppi dumppaa teille kaikki tavarat mummon kristallikruunuista vaikka pestyihin viilipurkkeihin, ja raivostuu jos mitään niistä heitetään pois, ei liity mitenkään siihen, että tyttöystävä vei opiskelijapojan kalusteita. Nämä kamat eivät ilmeisesti olleet mitään karmeaa krääsää, jota ei olisi anopilta haluttu, vaan nimenomaan kelpasivat miniälle vähän liiankin hyvin.

Poika ihan itse antoi tavarat tytölle lainaan. Jos sinä tiedät muuta tapahtuneen, niin kerro toki. Olitko paikalla, tunnetko parin?

No se on ihan sama antoiko tai oli antamatta, mutta joka tapauksessa tilanne on ihan eri kuin se, että anoppi tuputtaa vanhoja kristallikruunuja sisään ovista ja ikkunoista. Joten millä tavalla tuon kaltaiset pohdinnat liittyvät tähän ketjuun? Tämä ketju kun ei käsittele epämieluisia lahjoja ja mitä niille on sopivaa tehdä.

Eikä tämä nyt ole juuri tämän ketjun ongelma, vaan puuduttavaa lukemista palstalla ylipäätään. Missä tahansa ketjussa iso osa viesteistä käsittelee kirjoittajan omia juttuja, eikä itse aihetta mitenkään.

Siis esimerkkinä, jos ketju käsittelee vaikka sitä että nyxä on lyönyt exää päähän termospullolla, niin joku ketjussa kirjoittaa: "Joo kyllä teikäläiset exät tunnetaan, meidänkin miehen ex-vaimo osti omille lapsilleen termospullot, mutta ei meidän Nicoliinalle. Paha mieli tuli kaikille."

Siis joskus tuntuu siltä, että jotkut lukevat ketjuista vain tietyt avainsanat eivätkä itse aihetta. Ooh, ketju existä ja termospulloista, pitääpä avautua ihan periaatteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä käsitä, miten joku voi kokea, että toisen omaisuutta voi vain viedä eron tullessa. Jos avioehtoa ei ole, niin omaisuus kuuluu sille, joka sen on hankkinut tai saanut poislukien yhteiset hankinnat. Mutta tässäkin poika on saattanut vain sanoa, että ota nuo, niin ei sille varmaan mitään voi, kun saahan omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jotain perintöjuttuja ei kannattaisi ihan heti antaa mihinkään opiskeluasuntoon, kun sisustusmakukin voi muuttua useaan otteeseen.

Poika ja tyttö eivät ole eronneet, vaikka tyttö muuttikin omaan asuntoon. Työttömien ja opiskelijoiden kun ei kannata olla avoliitossa, tuet tippuvat muutenkin kuin asumistuen verran.

Siitä huolimatta, vaikka vielä seurustelisivatkin niin ne kalut nyt, vaan oli hankittu pojan perheen toimesta, siihen pojan opiskelijakämppään.

Ei sille tytölle.

Vitsi pätee; Mitä yhteistä on naisilla ja tornadoilla? -Pitävät hemmetinmoista mekkalaa tullessaan, ja mennessään vievät puolet talosta mukanaan xD

laittakaas joku ny tiivistelmä, mitä niillä tuhansilla euroilla sinne pojalle ostettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä käsitä, miten joku voi kokea, että toisen omaisuutta voi vain viedä eron tullessa. Jos avioehtoa ei ole, niin omaisuus kuuluu sille, joka sen on hankkinut tai saanut poislukien yhteiset hankinnat. Mutta tässäkin poika on saattanut vain sanoa, että ota nuo, niin ei sille varmaan mitään voi, kun saahan omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jotain perintöjuttuja ei kannattaisi ihan heti antaa mihinkään opiskeluasuntoon, kun sisustusmakukin voi muuttua useaan otteeseen.

Poika ja tyttö eivät ole eronneet, vaikka tyttö muuttikin omaan asuntoon. Työttömien ja opiskelijoiden kun ei kannata olla avoliitossa, tuet tippuvat muutenkin kuin asumistuen verran.

Siitä huolimatta, vaikka vielä seurustelisivatkin niin ne kalut nyt, vaan oli hankittu pojan perheen toimesta, siihen pojan opiskelijakämppään.

Ei sille tytölle.

Pojan kalut, poika päättää. Toki äityli voi pojalle motkottaa, mutta tytöltä tämän on turha mitään vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nyt olisi yksinkertaisinta kysyä pojalta, onko hän antanut ne lainaan, lahjoittanut vai myynyt? Eihän niitä voi toisen kotoa viranomaistoimin hakea, jos tyttö ei ole niitä varastanut.

Tuolla jossain sivujen syövereistä oli kerrottu, että poika olisi lainannut tavarat tytölle.

Vierailija kirjoitti:

Palstan kirjoittajilla on puuduttava tapa tuoda aina omat kokemuksensa joka hemmetin aiheeseen, vaikka ne eivät liittyisi siihen mitenkään. Se, että anoppi dumppaa teille kaikki tavarat mummon kristallikruunuista vaikka pestyihin viilipurkkeihin, ja raivostuu jos mitään niistä heitetään pois, ei liity mitenkään siihen, että tyttöystävä vei opiskelijapojan kalusteita. Nämä kamat eivät ilmeisesti olleet mitään karmeaa krääsää, jota ei olisi anopilta haluttu, vaan nimenomaan kelpasivat miniälle vähän liiankin hyvin.

Kyse on kummassakin tapauksesta vallan käytöstä kalusteiden tai muiden tavaroiden avulla. Ovat vaan eri ääripäätä samasta ilmiöstä.

Tää on hassu aihe, kun on mennyt niin ulkopuolisten tunteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä käsitä, miten joku voi kokea, että toisen omaisuutta voi vain viedä eron tullessa. Jos avioehtoa ei ole, niin omaisuus kuuluu sille, joka sen on hankkinut tai saanut poislukien yhteiset hankinnat. Mutta tässäkin poika on saattanut vain sanoa, että ota nuo, niin ei sille varmaan mitään voi, kun saahan omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jotain perintöjuttuja ei kannattaisi ihan heti antaa mihinkään opiskeluasuntoon, kun sisustusmakukin voi muuttua useaan otteeseen.

Poika ja tyttö eivät ole eronneet, vaikka tyttö muuttikin omaan asuntoon. Työttömien ja opiskelijoiden kun ei kannata olla avoliitossa, tuet tippuvat muutenkin kuin asumistuen verran.

Siitä huolimatta, vaikka vielä seurustelisivatkin niin ne kalut nyt, vaan oli hankittu pojan perheen toimesta, siihen pojan opiskelijakämppään.

Ei sille tytölle.

Jos pojalle ok että se senkki on tytön luona, niin mitä se senipän peffaa kutittaa? Jos siis ei ole senkki ollut lainassa, joka puolestaan on vähän hölmöä. Tuskin mikään arvokaluste kyseessä, kun opiskelijakämppään viety.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sellainen asia joka huolettaa minua jo nyt vaikka poika asuukin kotona. Tulen satsaamaan varmasti paljon rahaa hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tästä syystä olen jo nyt aloittanut keskustelun aiheesta että erotilanteessa molemmat ottaa sitten sen omansa, ei toisen. Luulen että asia on mennyt perille.

Ei tosiaan kivalta tuntuisi jos hankkimani huonekalut menisivät "vieraalle". Kyllä jokainen on varmaan tästä samaa mieltä.

Kannattaisi ehkä ihan pojan itsensä antaa satsata siihen kotiinsa oli se sitten eka tai viides.

Miten rahaton opiskelijapoika oikein satsaa huonekaluihin?

Onneksi joillakin on välittävät vanhemmat jotka haluavat lapsilleen mahdollistaa kivat huonekalut, siis lapsilleen, ei kumppaneita varten poisvietäviksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sellainen asia joka huolettaa minua jo nyt vaikka poika asuukin kotona. Tulen satsaamaan varmasti paljon rahaa hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tästä syystä olen jo nyt aloittanut keskustelun aiheesta että erotilanteessa molemmat ottaa sitten sen omansa, ei toisen. Luulen että asia on mennyt perille.

Ei tosiaan kivalta tuntuisi jos hankkimani huonekalut menisivät "vieraalle". Kyllä jokainen on varmaan tästä samaa mieltä.

Kannattaisi ehkä ihan pojan itsensä antaa satsata siihen kotiinsa oli se sitten eka tai viides.

Miten rahaton opiskelijapoika oikein satsaa huonekaluihin?

Onneksi joillakin on välittävät vanhemmat jotka haluavat lapsilleen mahdollistaa kivat huonekalut, siis lapsilleen, ei kumppaneita varten poisvietäviksi!

Meillähän ei edelleenkään ole tietoa, mitä poika ja tyttöystävä ovat keskenään sopineet. Toisaalta ymmärrän AP:n harmitusta, mutta hän tekee kyllä eniten itselleen pahaa kun syyttää tyttöä tästä tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sellainen asia joka huolettaa minua jo nyt vaikka poika asuukin kotona. Tulen satsaamaan varmasti paljon rahaa hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tästä syystä olen jo nyt aloittanut keskustelun aiheesta että erotilanteessa molemmat ottaa sitten sen omansa, ei toisen. Luulen että asia on mennyt perille.

Ei tosiaan kivalta tuntuisi jos hankkimani huonekalut menisivät "vieraalle". Kyllä jokainen on varmaan tästä samaa mieltä.

Kannattaisi ehkä ihan pojan itsensä antaa satsata siihen kotiinsa oli se sitten eka tai viides.

Miten rahaton opiskelijapoika oikein satsaa huonekaluihin?

Onneksi joillakin on välittävät vanhemmat jotka haluavat lapsilleen mahdollistaa kivat huonekalut, siis lapsilleen, ei kumppaneita varten poisvietäviksi!

Nykyään roskalava-ryhmistä saa vaikka mitä, jopa ilmaiseksi. Ei tarvita tonneja pienen opiskelijakämpän sisustamiseen.

Mua jotenkin ihmetyttää miten tässä ketjussa monien mielestä pääpointti on se että lahjalla saa tehdä mitä haluaa. Ymmärrän täysin että jos saa pyytämättään jonkun random lahjan niin sen saa heivata pois vaikka samantien. Tai jos sun kämppään tungetaan pyytämättä tavaraa niin saat heittää ne menemään halutessasi.

Sen sijaan tässä ketjussa ap kertoi kuinka oli auttanut poikaansa uuden asunnon kalustamisessa. Kertoman mukaan poika sai itse valita mitä halusi asuntoonsa, ja valitsi sinne pitämänsä perintösenkin sekä kalliin taulun ja maton. Mun on todella vaikea kuvitella että poika joka on itse valinnut ensimmäiseen asuntoonsa tietyt asiat, haluisi niistä välittömästi eroon kahden kuukauden sisällä (ellei ole päihdeongelmaisesta kyse, mutta en saanut sitä käsitystä tai vihjettä kyllä mistään).

Emme tiedä tyttöystävästä muuta kuin sen että nuo pojat valitsemat tavarat on maagisesti siirtyneet tyttöystävän kämpille koska tyttö oli surkutellut oman kämppänsä ankeutta. Täällä sanotaan että pojalta puuttuu selkärankaa ja pojan vika, mutta itse olen sitä mieltä että tuossa iässä harjoitellaan vielä seurustelemista. Olen itsekin ollut monella lailla urpo teininä seurustellessa, ja usein tuijotin omaa napaani. Olisin hyvin voinut toivoa poikaystävän perheen sisustusjuttuja itselleni, mutta kasvatukseni takia en olisi sentään kehdannut suoraan tämmöisiä pyytää.

Sen sijaan tiedän montakin henkilöä elämäni varrelta jotka ihan pokkana olisivat voineet manipuloida seurustelukumppanin sponsoroimaan elämäntapaansa: "Miks sä et voi antaa tota Vallilan mattoa mun kämpppään - eihän se ees sovi tänne sun luo? Mun jalatkin palelee eikä mun luona oo mitään kivaa :( Et sä varmaan edes rakasta mua jos toi matto on sulle mua tärkeempi!". Ihmeellistä olisi jos tuon kaltainen vuodatus olisi nuorelle klopille jo tuttu juttu ja olisi siihen varautunut. Yleensä näihin saattaa kerran haksahtaakin, mutta kerrasta oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oma poikani muutti ensimmäiseen asuntoonsa, ostin hänelle sohvan, tv-tason, maton ja perusastioita. Hän sai itse valita, minkälaiset ostetaan. Hintakatto oli ilmoitettu. Muut perustavarat hän vei  omasta huoneestaan mukanaan. Jos maksamani ostokset olisivat kadonneet asunnosta jonkun muun kämppään, rahallinen tuki olisi loppunut sillä sekunnilla. Television hän osti omilla tienesteillään käytettynä, ja kun hankki myöhemmin uuden isomman, antoi tyttökaverille vanhan. Se oli täysin hänen oma asiansa eikä kuulunut minulle millään tavalla.

Eli ne sun antamat tavarat eivät oikeasti olleet lahja, vaan tapa kiristää poikaa.

Mitä kiristämistä se on jos ilmoittaa, että jos tavarat katoaa niin uusia ei tilalle osteta?!?

Eikö ap ole vieläkään saanut suutaan auki ja puhuttua asiasta pojan kanssa? Avuton nainen. Liekö tottakaan koko avaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teit virheen siinä ettet spesifioinut pojallesi mitä tavaroita ja kalusteita ei saa antaa pois. Esimerkiksi kun muutin kotoa pois 18v poikaystäväni kanssa niin me kummatkin saatiin kaikenlaista kummankin kotoa mukaamme ja jotkut niistä oli sellaisia että " jos ette tarvitse niin tuokaa takaisin". Eli tiedettiin että lainassa on vaan niin kauan kuin tarvitaan. 

Toisaalta tyttö on varmasti tiennyt että te olette hankkineet nämä tavarat niin hänen olisi pitänyt teiltä kysyä että haittaako jos nämä kamat viedään mun kämppään. Sitten asioista olisi voitu keskustella. 

Ja ap sulla on oikeus hakea tavarat pois tytön luota. Kysy nyt ensin kuitenkin että mitä tyttö on sopinut poikasi kanssa näistä tavaroista. Mutta silti vaikka poika olis sanonut että saa ottaa niin sinunhan ne tavarat ovat eikä pojalla oikeus niitä antaa kenellekään. Edes tyttöystävälle. 

Mä sanoin kanssa omalle pojalle kun asui ekan tyttöystävän kanssa että mun hankkimat tavarat ovat pojan siinä vaiheessa sitten jos seurustelusuhde loppuu ja jos poika ei tarvitse niin voi tuoda mulle. Ja loppuihan se suhde sitten . Onneksi oli puhuttu asiat selviksi aiemmin. 

Ihmettelen kyllä suuresti tätä lausetta spesifioinut pojallesi mitä tavaroita ja kalusteita ei saa antaa pois

Meillä on kohta omilleen muuttava tytär ja ostamme myös hänelle huonekaluja yms. kodin tavaraa. Ei tulisi mieleenikään mitenkään spesifioida, että mitä et saa sitten antaa pois. Miksi ihmeessä edes olettaisin, että hän antaisi mitään pois?

Ap myös kertoi, että poika oli itse valinnut nuo ostokset ja olivat lahja vanhemmilta. Turhaan täällä huudellaan, että tietysti saa antaa turhat romut pois kun ei itse niitä halua?!?

Minusta on törkeää, että tuo tyttö on vienyt omille kämpilleen pojalle kuuluvat huonekalut, ei tuntuisi kyllä itsestäni kovin mukavalta jos tyttäreni huonekalut yhtäkkiä katoaisivat poikaystävälle.

Tuskin ap:n poika on sanonut, että vie sinä nuo itsellesi  kun minä en niitä tarvitse. Eiköhän tämä tyttöystävä ole ihastellut huonekaluja ja poika on ihastumisen huumassa "luvannut". Tosi törkeä tyttöystävä. Minä olisin sanonut, että ihania ovat, mutta enhän minä nyt sinun huonekalujasi voi ottaa.

Tuo on minusta kummallinen ajattelutapa. Minusta taas on itsestäänselvää, että lahja on lahja. Siitä tulee lahjansaajan omaisuutta, josta saaja saa jatkossa määrätä sataprosenttisesti niin kuin itse haluaa. Eihän lahjansaajalla tietenkään ole mitään velvoitteita lahjan antajaa tai itse lahjaa kohtaan!

Ihan mielenkiinnosta kysyisin sinulta ja muilta näin ajattelevilta, että onko tavaroiden pois antamisessa joku selkeä aikaraja ja jos on, niin mikä? Sehän olisi vähän erikoista, jos lapsi ei 'saisi' kahden kuukauden sisällä päättää antaa tavaraa pois, mutta kahden vuoden kuluttua tilanne yhtäkkiä olisikin muuttunut itsestään ja lapsella olisikin 'oikeus' lahjoittaa tavara pois vaikkapa uuden tieltä. Jos tällainen raja on, niin missä se tarkalleen kulkee ja miksi? Ja totta kai lapsellekin täytyy silloin kertoa, että sellainen on!

Mikäli lapseni hommaisi nyt asunnon ja yhdessä kävisimme ostamassa sinne kalusteet. Kyllä toden totta ihmettelisin jos parin kuukauden päästä kalusteet olisivatkin "kadonneet"!

Tilanne olisi toinen jos vuosia vanhoja huonekaluja haluaisi lahjoitella!