Lue keskustelun säännöt.
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on sellainen asia joka huolettaa minua jo nyt vaikka poika asuukin kotona. Tulen satsaamaan varmasti paljon rahaa hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tästä syystä olen jo nyt aloittanut keskustelun aiheesta että erotilanteessa molemmat ottaa sitten sen omansa, ei toisen. Luulen että asia on mennyt perille.
Ei tosiaan kivalta tuntuisi jos hankkimani huonekalut menisivät "vieraalle". Kyllä jokainen on varmaan tästä samaa mieltä.Kannattaisi ehkä ihan pojan itsensä antaa satsata siihen kotiinsa oli se sitten eka tai viides.
Miten rahaton opiskelijapoika oikein satsaa huonekaluihin?
Onneksi joillakin on välittävät vanhemmat jotka haluavat lapsilleen mahdollistaa kivat huonekalut, siis lapsilleen, ei kumppaneita varten poisvietäviksi!
Meillähän ei edelleenkään ole tietoa, mitä poika ja tyttöystävä ovat keskenään sopineet. Toisaalta ymmärrän AP:n harmitusta, mutta hän tekee kyllä eniten itselleen pahaa kun syyttää tyttöä tästä tilanteesta.
Tässä tapauksessa voisi tämä tyttö katsoa peiliin ja kysyä itseltään, että onkohan nyt ihan oikein, että vein poikaystävän tavarat omaan kotiini. Itse en kehtaisi, mutta kaikilla ei ole mitään moraalia ja tekevät kaiken vain itseään ajatellen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on sellainen asia joka huolettaa minua jo nyt vaikka poika asuukin kotona. Tulen satsaamaan varmasti paljon rahaa hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tästä syystä olen jo nyt aloittanut keskustelun aiheesta että erotilanteessa molemmat ottaa sitten sen omansa, ei toisen. Luulen että asia on mennyt perille.
Ei tosiaan kivalta tuntuisi jos hankkimani huonekalut menisivät "vieraalle". Kyllä jokainen on varmaan tästä samaa mieltä.Kannattaisi ehkä ihan pojan itsensä antaa satsata siihen kotiinsa oli se sitten eka tai viides.
Miten rahaton opiskelijapoika oikein satsaa huonekaluihin?
Onneksi joillakin on välittävät vanhemmat jotka haluavat lapsilleen mahdollistaa kivat huonekalut, siis lapsilleen, ei kumppaneita varten poisvietäviksi!
Meillähän ei edelleenkään ole tietoa, mitä poika ja tyttöystävä ovat keskenään sopineet. Toisaalta ymmärrän AP:n harmitusta, mutta hän tekee kyllä eniten itselleen pahaa kun syyttää tyttöä tästä tilanteesta.
Tässä tapauksessa voisi tämä tyttö katsoa peiliin ja kysyä itseltään, että onkohan nyt ihan oikein, että vein poikaystävän tavarat omaan kotiini. Itse en kehtaisi, mutta kaikilla ei ole mitään moraalia ja tekevät kaiken vain itseään ajatellen!
En voisi minäkään kuvitella, että tyttäreni kertoisi, että minulla on uudet kalusteet, poikaystäväni äiti hommasi........siis poikaystävälleni, mutta minä vein ne omaan kotiini!
Vierailija kirjoitti:
Poika taitaa olla hyväntahtoinen ja hemmoteltu hölmö, äitinsä taas vain hölmö. Koska eihän nyt ensimmäiseen kämppään ole mitään järkeä ostaa tonneilla yhtään mitään, etenkään jos sitä varten joutuu säästämään.
Olisit voinut antaa lapsellesi vaikka tonnin budjetin, ja hän olisi voinut laskeskella mitä sillä saa ja mihin sen käyttää. Ja antaa sisustaa ajan myötä itsekseen tai olla sisustamatta ja lähteä Timbuktuun vaihtoon. Ja sen senkin olisi voinut ottaa sitten kun on asettunut aloilleen.
AP kuulostaa sisustaneen itselleen, ihanasti on valittu tauluja ja mattokin merkkiä, jota ei tunne saati halua yksikään alle keski-ikäinen tai yli keskituloinen.
Hyi. Anna lapsesi aikuistua äläkä tuppaa sitä turhaa roinaa. Osta ihan itsellesi niitä aronioita ja toritaidetta ja ole rohkeasti mauton seniori!
Melko mauton ja typerä teksti.
Sänky, sänky on setti jossa ei kannata säästää ja kotoa muuttavalle lapselle on siksi hyvä ostaa sänky. Toinen on työpöytä, jotta opiskelu sujkuisi helpommin niin säästetty pienipöytä on typeryyttä.
Lapsemme muutti ja me ostimme keittiön pöydän ja tuolit, sängyn ja työdöydän. huonekaluista ja kunnollisen läppärin sekä pesukoneen. Eli sijoitimme 5 000€ noihin. loput saa sisustaa itse.
Toisaalta emme säästäneet tuota rahaa.
Kommenteista ja peukutuksista näkee aika jännästi, kuinka paljon tällä palstalla asustelee lokkeja.
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista ja peukutuksista näkee aika jännästi, kuinka paljon tällä palstalla asustelee lokkeja.
Paremmin ketjusta näkee ketjuun ja palstalle pesiytyneet trollit, jotka eivät edes lue muiden vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on sellainen asia joka huolettaa minua jo nyt vaikka poika asuukin kotona. Tulen satsaamaan varmasti paljon rahaa hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tästä syystä olen jo nyt aloittanut keskustelun aiheesta että erotilanteessa molemmat ottaa sitten sen omansa, ei toisen. Luulen että asia on mennyt perille.
Ei tosiaan kivalta tuntuisi jos hankkimani huonekalut menisivät "vieraalle". Kyllä jokainen on varmaan tästä samaa mieltä.Kannattaisi ehkä ihan pojan itsensä antaa satsata siihen kotiinsa oli se sitten eka tai viides.
Miten rahaton opiskelijapoika oikein satsaa huonekaluihin?
Onneksi joillakin on välittävät vanhemmat jotka haluavat lapsilleen mahdollistaa kivat huonekalut, siis lapsilleen, ei kumppaneita varten poisvietäviksi!
Meillähän ei edelleenkään ole tietoa, mitä poika ja tyttöystävä ovat keskenään sopineet. Toisaalta ymmärrän AP:n harmitusta, mutta hän tekee kyllä eniten itselleen pahaa kun syyttää tyttöä tästä tilanteesta.
Tässä tapauksessa voisi tämä tyttö katsoa peiliin ja kysyä itseltään, että onkohan nyt ihan oikein, että vein poikaystävän tavarat omaan kotiini. Itse en kehtaisi, mutta kaikilla ei ole mitään moraalia ja tekevät kaiken vain itseään ajatellen!
En voisi minäkään kuvitella, että tyttäreni kertoisi, että minulla on uudet kalusteet, poikaystäväni äiti hommasi........siis poikaystävälleni, mutta minä vein ne omaan kotiini!
Edelleen, emme tiedä mitä nuoret ovat keskenään sopineet. Emmekä sitä, onko AP sen maton ja taulun ostanut oman maun mukaan pojalle, vai onko poika aidosti saanut valita itse. Asenteesta päätellen pojan mielipiteellä ei ole ollut merkitystä valinnassa, joten ehkä poika on tyytyväinen kun pääsi niistä eroon?
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista ja peukutuksista näkee aika jännästi, kuinka paljon tällä palstalla asustelee lokkeja.
En ole lokki, mua vaan ällöttävä tuollaiset AP:n kaltaiset hirmumyrsky, jotka eivät anna aikuisen lapsensa tehdä omia päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei äiti,
Ymmärtäähän siinä äidin tunteita; kyllä se on kiva tuntea, että auttaa ja mukavaa, että hyviä tavaroita löytyi. Varmasti se on tuntunut myös pojastasi hyvältä ja turvalliselta myös heti alkuun tuoreeltaan muuton jälkeen.
Nuori kuitenkin muuttuu, kehittyy, pudottaa pois vanhoja tapoja ja lastia, ottaa uusia suunnitelmia ja harrastuksia, ja sisustaa taas uusiksi. Kokeilee, välillä voi haluta olla hyvin ' vapaa' vaikka lähtemään vaihtoon.
Minusta vaikuttaa siltä, että poikasi vähän jo luo nahkaansa uudelleen eli jättää taakse vanhoja tapoja ja tekee ihan itse uusia.
Se on merkki just siitä, että sä oot hyvä äiti ja hyvin hoidit hommasi. Jos näin on, parhaan teet varmaan, kun nyt itekin nautit vapaudestasi ja annat pojalle sen vapauden ja oikeuden tehdä uusia juttuja, mikä hänellä onkin.
Poikasi ehkä teki niin kuin tykkäsi ja nehän olivatkin lahjoja, eli hänen tavaroitaan.
Tyttöystävä ehkä ihastui kauniiseen senkkiin ja pyysi sitä hänelle, kun nyt varmaan oleskelevat kahdessa asunnossa.
Hyvä emo, anna itsesikin hengähtää ja kysele vaikka, ihan vaan mukavia jutellen, miten pojallasi menee, numeroa mistään tekemättä.
Näin välinne säilyvät hyvinä.
Sitten eteenpäin:)
Vierailija kirjoitti:
Hei äiti,
Ymmärtäähän siinä äidin tunteita; kyllä se on kiva tuntea, että auttaa ja mukavaa, että hyviä tavaroita löytyi. Varmasti se on tuntunut myös pojastasi hyvältä ja turvalliselta myös heti alkuun tuoreeltaan muuton jälkeen.
Nuori kuitenkin muuttuu, kehittyy, pudottaa pois vanhoja tapoja ja lastia, ottaa uusia suunnitelmia ja harrastuksia, ja sisustaa taas uusiksi. Kokeilee, välillä voi haluta olla hyvin ' vapaa' vaikka lähtemään vaihtoon.
Minusta vaikuttaa siltä, että poikasi vähän jo luo nahkaansa uudelleen eli jättää taakse vanhoja tapoja ja tekee ihan itse uusia.
Se on merkki just siitä, että sä oot hyvä äiti ja hyvin hoidit hommasi. Jos näin on, parhaan teet varmaan, kun nyt itekin nautit vapaudestasi ja annat pojalle sen vapauden ja oikeuden tehdä uusia juttuja, mikä hänellä onkin.Poikasi ehkä teki niin kuin tykkäsi ja nehän olivatkin lahjoja, eli hänen tavaroitaan.
Tyttöystävä ehkä ihastui kauniiseen senkkiin ja pyysi sitä hänelle, kun nyt varmaan oleskelevat kahdessa asunnossa.Hyvä emo, anna itsesikin hengähtää ja kysele vaikka, ihan vaan mukavia jutellen, miten pojallasi menee, numeroa mistään tekemättä.
Näin välinne säilyvät hyvinä.
Sitten eteenpäin:)
Jotain on kyllä mennyt kasvatuksessa pieleen, jos nuori haluaa sisustaa kämpän uusiksi parin kuukauden välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä anoppikokelas saisi rynkyttää ovea ihan vapaasti. Saisi poliisi korjata talteen ja nauraa.
Kasvatit miehesi kanssa lapasen tai sitten on ihan itse romut pois antanut, mut jos äidin pitää käydä takas hakemassa niin pyydä tytöltä samalla pojallesi pari hametta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei äiti,
Ymmärtäähän siinä äidin tunteita; kyllä se on kiva tuntea, että auttaa ja mukavaa, että hyviä tavaroita löytyi. Varmasti se on tuntunut myös pojastasi hyvältä ja turvalliselta myös heti alkuun tuoreeltaan muuton jälkeen.
Nuori kuitenkin muuttuu, kehittyy, pudottaa pois vanhoja tapoja ja lastia, ottaa uusia suunnitelmia ja harrastuksia, ja sisustaa taas uusiksi. Kokeilee, välillä voi haluta olla hyvin ' vapaa' vaikka lähtemään vaihtoon.
Minusta vaikuttaa siltä, että poikasi vähän jo luo nahkaansa uudelleen eli jättää taakse vanhoja tapoja ja tekee ihan itse uusia.
Se on merkki just siitä, että sä oot hyvä äiti ja hyvin hoidit hommasi. Jos näin on, parhaan teet varmaan, kun nyt itekin nautit vapaudestasi ja annat pojalle sen vapauden ja oikeuden tehdä uusia juttuja, mikä hänellä onkin.Poikasi ehkä teki niin kuin tykkäsi ja nehän olivatkin lahjoja, eli hänen tavaroitaan.
Tyttöystävä ehkä ihastui kauniiseen senkkiin ja pyysi sitä hänelle, kun nyt varmaan oleskelevat kahdessa asunnossa.Hyvä emo, anna itsesikin hengähtää ja kysele vaikka, ihan vaan mukavia jutellen, miten pojallasi menee, numeroa mistään tekemättä.
Näin välinne säilyvät hyvinä.
Sitten eteenpäin:)Jotain on kyllä mennyt kasvatuksessa pieleen, jos nuori haluaa sisustaa kämpän uusiksi parin kuukauden välein.
Eiköhän sen ekan sisustuksen tehnyt äippä ihan itse(lleen) valitun venetaulun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä käsitä, miten joku voi kokea, että toisen omaisuutta voi vain viedä eron tullessa. Jos avioehtoa ei ole, niin omaisuus kuuluu sille, joka sen on hankkinut tai saanut poislukien yhteiset hankinnat. Mutta tässäkin poika on saattanut vain sanoa, että ota nuo, niin ei sille varmaan mitään voi, kun saahan omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jotain perintöjuttuja ei kannattaisi ihan heti antaa mihinkään opiskeluasuntoon, kun sisustusmakukin voi muuttua useaan otteeseen.
Ei kai täällä ole kukaan mitään ominpäin vaan vienyt? Poika on ihan itse antanut tavarat lainaan. Ihmiset nyt antavat lainaan ja jopa ihan omaksi tavaroitaan seurustelukumppaneille, exille, ystäville, kämppiksille, sukulaisille jne. Minun maailmassani sellainen on ihan arkipäivää. Ymmärrän, että ap:ta harmittaa se että poika on luovuttanut lahjat noin nopeasti eteenpäin, mutta en ymmärrä tätä puolta että olisi jotenkin hirveä vääryys ottaa toisen omaisuutta jos toinen sitä itse tarjoaa. Osa kun tuntuu ajattelevan, että tyttöystävän pitäisi lähtökohtaisesti kieltäytyä kaikista lahjoista ja avuntarjouksista tai muuten on ahne itsekäs varas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka yleistä huonekalujen lainaus ylipäätään on? Ikinä en ole yhtään huonekalua lainannut kenellekään tai keneltäkään. Olen kyllä antanut ja myynyt itselle tarpeettomaksi käyneitä huonekaluja, enkä ole niiden perään itkenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä käsitä, miten joku voi kokea, että toisen omaisuutta voi vain viedä eron tullessa. Jos avioehtoa ei ole, niin omaisuus kuuluu sille, joka sen on hankkinut tai saanut poislukien yhteiset hankinnat. Mutta tässäkin poika on saattanut vain sanoa, että ota nuo, niin ei sille varmaan mitään voi, kun saahan omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jotain perintöjuttuja ei kannattaisi ihan heti antaa mihinkään opiskeluasuntoon, kun sisustusmakukin voi muuttua useaan otteeseen.
Ei kai täällä ole kukaan mitään ominpäin vaan vienyt? Poika on ihan itse antanut tavarat lainaan. Ihmiset nyt antavat lainaan ja jopa ihan omaksi tavaroitaan seurustelukumppaneille, exille, ystäville, kämppiksille, sukulaisille jne. Minun maailmassani sellainen on ihan arkipäivää. Ymmärrän, että ap:ta harmittaa se että poika on luovuttanut lahjat noin nopeasti eteenpäin, mutta en ymmärrä tätä puolta että olisi jotenkin hirveä vääryys ottaa toisen omaisuutta jos toinen sitä itse tarjoaa. Osa kun tuntuu ajattelevan, että tyttöystävän pitäisi lähtökohtaisesti kieltäytyä kaikista lahjoista ja avuntarjouksista tai muuten on ahne itsekäs varas.
Ymmärrän, että lainaa kirjan tai jonkun vaatteen mutta että antaa omat käytössä olevat huonekalunsa lainaan?
Poika on rakastunut ja antanut tytölle periksi kun tyttö on niin ihaillut sitä senkkiä. Mutta että kehtaa matonkin viedä lattialta. Tuollainen tyttö on kyllä entinen aika pian.
Vierailija kirjoitti:
No hae takaisin! Törkeää tuollainen.
Onko tässä kyseessä rikokseen yllyttäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä käsitä, miten joku voi kokea, että toisen omaisuutta voi vain viedä eron tullessa. Jos avioehtoa ei ole, niin omaisuus kuuluu sille, joka sen on hankkinut tai saanut poislukien yhteiset hankinnat. Mutta tässäkin poika on saattanut vain sanoa, että ota nuo, niin ei sille varmaan mitään voi, kun saahan omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jotain perintöjuttuja ei kannattaisi ihan heti antaa mihinkään opiskeluasuntoon, kun sisustusmakukin voi muuttua useaan otteeseen.
Ei kai täällä ole kukaan mitään ominpäin vaan vienyt? Poika on ihan itse antanut tavarat lainaan. Ihmiset nyt antavat lainaan ja jopa ihan omaksi tavaroitaan seurustelukumppaneille, exille, ystäville, kämppiksille, sukulaisille jne. Minun maailmassani sellainen on ihan arkipäivää. Ymmärrän, että ap:ta harmittaa se että poika on luovuttanut lahjat noin nopeasti eteenpäin, mutta en ymmärrä tätä puolta että olisi jotenkin hirveä vääryys ottaa toisen omaisuutta jos toinen sitä itse tarjoaa. Osa kun tuntuu ajattelevan, että tyttöystävän pitäisi lähtökohtaisesti kieltäytyä kaikista lahjoista ja avuntarjouksista tai muuten on ahne itsekäs varas.
Ymmärrän, että lainaa kirjan tai jonkun vaatteen mutta että antaa omat käytössä olevat huonekalunsa lainaan?
Poika on rakastunut ja antanut tytölle periksi kun tyttö on niin ihaillut sitä senkkiä. Mutta että kehtaa matonkin viedä lattialta. Tuollainen tyttö on kyllä entinen aika pian.
Tai sitten senkki on ollut epäkäytännöllisen iso pieneen opiskelijakämppään, eikä poika tykkää matosta, kun hankaloittaa imuroimista. Dumpannut ne tilaisuuden tullen tyttöystävän luo piiloon, kun ei ole kehdannut jyrä-äidille kertoa, että äidin sisustus ei ole pojalle mieleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä käsitä, miten joku voi kokea, että toisen omaisuutta voi vain viedä eron tullessa. Jos avioehtoa ei ole, niin omaisuus kuuluu sille, joka sen on hankkinut tai saanut poislukien yhteiset hankinnat. Mutta tässäkin poika on saattanut vain sanoa, että ota nuo, niin ei sille varmaan mitään voi, kun saahan omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jotain perintöjuttuja ei kannattaisi ihan heti antaa mihinkään opiskeluasuntoon, kun sisustusmakukin voi muuttua useaan otteeseen.
Ei kai täällä ole kukaan mitään ominpäin vaan vienyt? Poika on ihan itse antanut tavarat lainaan. Ihmiset nyt antavat lainaan ja jopa ihan omaksi tavaroitaan seurustelukumppaneille, exille, ystäville, kämppiksille, sukulaisille jne. Minun maailmassani sellainen on ihan arkipäivää. Ymmärrän, että ap:ta harmittaa se että poika on luovuttanut lahjat noin nopeasti eteenpäin, mutta en ymmärrä tätä puolta että olisi jotenkin hirveä vääryys ottaa toisen omaisuutta jos toinen sitä itse tarjoaa. Osa kun tuntuu ajattelevan, että tyttöystävän pitäisi lähtökohtaisesti kieltäytyä kaikista lahjoista ja avuntarjouksista tai muuten on ahne itsekäs varas.
Ymmärrän, että lainaa kirjan tai jonkun vaatteen mutta että antaa omat käytössä olevat huonekalunsa lainaan?
Poika on rakastunut ja antanut tytölle periksi kun tyttö on niin ihaillut sitä senkkiä. Mutta että kehtaa matonkin viedä lattialta. Tuollainen tyttö on kyllä entinen aika pian.
Tai sitten senkki on ollut epäkäytännöllisen iso pieneen opiskelijakämppään, eikä poika tykkää matosta, kun hankaloittaa imuroimista. Dumpannut ne tilaisuuden tullen tyttöystävän luo piiloon, kun ei ole kehdannut jyrä-äidille kertoa, että äidin sisustus ei ole pojalle mieleen!
Kummallista, että senkki ei sitten ole epäkäytännöllisen iso tai liian ruma tytön pieneen opiskelijakämppään. Tytöt kun yleensä taitavat olla nirsompiakin sisustuksen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä käsitä, miten joku voi kokea, että toisen omaisuutta voi vain viedä eron tullessa. Jos avioehtoa ei ole, niin omaisuus kuuluu sille, joka sen on hankkinut tai saanut poislukien yhteiset hankinnat. Mutta tässäkin poika on saattanut vain sanoa, että ota nuo, niin ei sille varmaan mitään voi, kun saahan omaisuudellaan tehdä mitä haluaa. Jotain perintöjuttuja ei kannattaisi ihan heti antaa mihinkään opiskeluasuntoon, kun sisustusmakukin voi muuttua useaan otteeseen.
Ei kai täällä ole kukaan mitään ominpäin vaan vienyt? Poika on ihan itse antanut tavarat lainaan. Ihmiset nyt antavat lainaan ja jopa ihan omaksi tavaroitaan seurustelukumppaneille, exille, ystäville, kämppiksille, sukulaisille jne. Minun maailmassani sellainen on ihan arkipäivää. Ymmärrän, että ap:ta harmittaa se että poika on luovuttanut lahjat noin nopeasti eteenpäin, mutta en ymmärrä tätä puolta että olisi jotenkin hirveä vääryys ottaa toisen omaisuutta jos toinen sitä itse tarjoaa. Osa kun tuntuu ajattelevan, että tyttöystävän pitäisi lähtökohtaisesti kieltäytyä kaikista lahjoista ja avuntarjouksista tai muuten on ahne itsekäs varas.
Ymmärrän, että lainaa kirjan tai jonkun vaatteen mutta että antaa omat käytössä olevat huonekalunsa lainaan?
Poika on rakastunut ja antanut tytölle periksi kun tyttö on niin ihaillut sitä senkkiä. Mutta että kehtaa matonkin viedä lattialta. Tuollainen tyttö on kyllä entinen aika pian.
Tai sitten senkki on ollut epäkäytännöllisen iso pieneen opiskelijakämppään, eikä poika tykkää matosta, kun hankaloittaa imuroimista. Dumpannut ne tilaisuuden tullen tyttöystävän luo piiloon, kun ei ole kehdannut jyrä-äidille kertoa, että äidin sisustus ei ole pojalle mieleen!
Kummallista, että senkki ei sitten ole epäkäytännöllisen iso tai liian ruma tytön pieneen opiskelijakämppään. Tytöt kun yleensä taitavat olla nirsompiakin sisustuksen suhteen.
Ehkä hänellä oli sille tarvetta. Yleensä naisilla on enempi tavaraa, joten tarvitsevat enemmän säilytystilaa. Toisekseen näiden asuntojen neliöt eivät ole tiedossa, tuo oli vain yksi mahdollinen syy senkin siirtoon.
Ja taas opimme sen, miksi nuorten kannattaa antaa lähteä ilman niitä peruntökaluja maailmalle: Ei ne niitä oikeasti halua.
Paras tapa aloittaa oma/opiskelijaelämä on patja lattialle. Siitä sitten omaa omaisuutta kartuttamaan vain niiltä osin, kuin kokee tarpeelliseksi.
Jos välttämättä työntää jotain muksulle mukaan, niin ajattelee sen menneen ”kaatopaikalle”. Se on pois annettu ja sen huonekalun kohtalo ei enää kuulu antajalle. Jokainen pitää huolen vain omasta huushollista.
Eli aloittaja keskittyy vain omiin nurkkiinsa ja luottaa, että poika tietää mitä tekee.