Lue keskustelun säännöt.
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Me laitettiin pojan opiskelukämppään vanhoja hyväkuntoisia huonekalujamme. Paljon fiksumpia kuin ne mitä opiskelija voisi lisämaksua vastaan vuokrata. Vain verhot hankittiin sinne sopivat. Miksi uhrata paljon rahaa niihin kun kuitenkaan eivät ole sopivia ensimmäiseen oikeaan kotiin. Eikä niitten vanhojen mööpelien perään tarvi itkeä vaikka jotain tapahtuiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me laitettiin pojan opiskelukämppään vanhoja hyväkuntoisia huonekalujamme. Paljon fiksumpia kuin ne mitä opiskelija voisi lisämaksua vastaan vuokrata. Vain verhot hankittiin sinne sopivat. Miksi uhrata paljon rahaa niihin kun kuitenkaan eivät ole sopivia ensimmäiseen oikeaan kotiin. Eikä niitten vanhojen mööpelien perään tarvi itkeä vaikka jotain tapahtuiskin.
Ei kaikki pyörittele nurkissaan vanhoja mööpeleitä. Meidän kotona ainakin on vain 1 iso sohva ja yksi ruokapöytä, jonka ympärillä on 6 tuolia. Ei tulisi mieleenkään jättää nurkkiin lojumaan jotain sohvia ja ruokakalustoja, jos itse kyllästyn. Sohvat on köytetty loppuun asti, kunnes menee rikki. Meidän esikoinen on nyt 16 ja nuorimmainen 2. Uskoisin, että elämä säilyy paljon laadukkaampana, kun ei hamstrata vanhaa tavaraa. Tässäkin voi olla jokin sukupuolikuilu, koska minä 36-vuotiaana en voi käsittää, miksi äitini 68 v. vie jopa rikkinäiset lakanat mökille. Kesämökki on kuin vanhojen tavaroiden museo, hyvä kun kulkemaan mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää! Lapsesi on aikuinen. Vedä nyt jo se napanuora poikki. Jostain v...n senkistä vielä höpiset. Sullehan nauraa naurismaan aidatkin.
Mä nauraisin naurismaan aitojen kanssa sulle jos itse tulisit "ryöstetyksi" yhtä rumalla tavalla. Taidat itse olla tuon konnatytön emonen kun noin suhtaudut.
No, se poika tässä on torveloinut. Pitäisi varmasti AP:n miettiä, missä kohdassa meni kasvatus pieleen, kun poika ei äidin aarteita säilytä, vaan lainaa niitä enemmän tarvitsevalle.
Oma poika vastaavan ikäinen.
Tuon ikäiset on aivan mainiosti voineet järkeillä, että 'he' tarvitsevat niitä tavaroita tuolla 'tytön kämpällä' - MOLEMMAT kämpät on ihan samalla lailla heidän molempien 'koteja'. Ihan sama kummassa ne rojut heillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää! Lapsesi on aikuinen. Vedä nyt jo se napanuora poikki. Jostain v...n senkistä vielä höpiset. Sullehan nauraa naurismaan aidatkin.
Mä nauraisin naurismaan aitojen kanssa sulle jos itse tulisit "ryöstetyksi" yhtä rumalla tavalla. Taidat itse olla tuon konnatytön emonen kun noin suhtaudut.
No, se poika tässä on torveloinut. Pitäisi varmasti AP:n miettiä, missä kohdassa meni kasvatus pieleen, kun poika ei äidin aarteita säilytä, vaan lainaa niitä enemmän tarvitsevalle.
Oma poika vastaavan ikäinen.
Tuon ikäiset on aivan mainiosti voineet järkeillä, että 'he' tarvitsevat niitä tavaroita tuolla 'tytön kämpällä' - MOLEMMAT kämpät on ihan samalla lailla heidän molempien 'koteja'. Ihan sama kummassa ne rojut heillä on.
Noin se on saattanut mennä. Noissa etäsuhteissa vaan tahtoo olla riskinä, ettei kohta enää tavatakaan joka viikonloppu. Minulla ei ainakaan ole etäsuhteet onnistuneet, vaikka niitäkin tuli opiskeluaikana kokeiltua. Ei riitä rahat matkustaa vierailulle jatkuvasti ja välillä on kiva viettää aikaa myös omien ystävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää! Lapsesi on aikuinen. Vedä nyt jo se napanuora poikki. Jostain v...n senkistä vielä höpiset. Sullehan nauraa naurismaan aidatkin.
Mä nauraisin naurismaan aitojen kanssa sulle jos itse tulisit "ryöstetyksi" yhtä rumalla tavalla. Taidat itse olla tuon konnatytön emonen kun noin suhtaudut.
No, se poika tässä on torveloinut. Pitäisi varmasti AP:n miettiä, missä kohdassa meni kasvatus pieleen, kun poika ei äidin aarteita säilytä, vaan lainaa niitä enemmän tarvitsevalle.
Voi kuule kun se kasvatus ei aina auta. Näytä minulle vähän alle parikymppinen poika, joka on imenyt itseensä kaikki vanhempien varoitukset ja neuvot. Olen tehnyt nuorten parissa töitä kohta 20 vuotta ja todennut, että jokainen oppii virheistään parhaiten. Se joka ei virheitä tee, on myöhemmin elämässä liemessä, kun ei vanhemmat ole enää vierellä heristämässä sormea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja. Määräysvalta loppuu, kun lahjan antaa.
Itse en ole ollut yhtä onnekas, vaikka vanhemmilla varaa olisikin ostaa ja sisustaa asuntoni. Taitaa olla heidän yhteenlaskettu maallinen omaisuus yli miljoonan. Olen saanut sellaista, mikä on ollut ylimääräistä ja kun vanhempani eivät ole kerääjiä, niin sitä ei ole ollut hirveästi. Tarkoitti siis käytännössä henkilökohtaisia tavaroita ja sänkyä. Mummolta pääasiassa on saanut tavaroita lainaan, koska hän on melkoinen hamstrailija. Vaikka mummolla on n. kymmenkunta astiastoa, osasi hän huomauttaa minulle, että haluaa tavarat takaisin, mutta saan käyttää niitä.
Tässä ketjussa moni ei sitä selkeästi osaa. Sanoa, että "hei, älä luovuta näitä eteenpäin tai ainakin kysy minulta ensin". Jotkut puhuvat täällä itsestäänselvyydestä, no ei se ole. Toisen roska on toisen aarre, mutta lahja on lahja ja sen saa laittaa kiertoon vaikka seuraavana päivänä, jos siltä tuntuu. Lainaaminen on ihan eri asia kuin lahja.
Olen itse rakentanut elämääni tyhjästä, tai no, oli mulla se sänky ja vaatteet. Opiskelin parhaimmillaan kynttilänvalossa, kun en ollut vielä löytänyt valaisinta. Pikku hiljaa sitä tavaraa uutta tai vanhaa sai lahjaksi/osti ja ensimmäisen opiskelija-asunnon sisustus maksoi minulle alle 100€ ja 4 kuukaudessa olin saanut sisustettua asunnon alusta loppuun. Tainno, ei sisustettua, mutta löysi kaiken välttämättömän.
Joskus tavaroita sai ystäviltä tai jopa ystävien vanhemmilta. Ei tullut pieneen mieleenkään, että kun olen käyttänyt loppuun saadut tavarat, niin pitäisi vielä jännittää, jos joku haluaisi ne takaisin.
Olisitko ottanut poikaystäväsi tavarat uuteen kämppääsi?
Tietäen, että ne oli vanhempiensa toimesta tarkoitettu pojan kämppää sisustamaan.
Tuskin.Olen eri, mutta en minä ainakaan kysele erilleen muuttaessa ex-anoppikokelaan lupia siihen miten meillä jaetaan tavarat. Ihanko oikeasti joku muu neuvottelee nämä kumppanin suvun kanssa eikä suoraan sen aikuisen kumppanin kanssa itse?
On kyllä valtava ero siinä, jos vaikka 10 vuotta yhdessä asunut aikuinen pariskunta jakaa yhteistä irtaimistoa erossa, vs. kolme-neljä kuukautta yhdessä asunut opiskelijapari tekee saman.
Mihin se raja oikeasti vedetään? Jos asun uuden poikkiksen kanssa kuukauden yhdessä, voinko AV-etiketin mukaan ottaa poismuuttaessani mukaani miehen taulutelevision ja vinyylikokoelman?
-eri
No minulle on ainakin ihan sama vaikka ero tulisi jo muuttopäivän iltana. Kun ihminen on riittävän itsenäinen muuttaakseen seurustelukumppanin kanssa yhteen, hän on riittävän itsenäinen päättääkseen omaisuudestaan itse. Ei kävisi mielessäkään seurustella ihmisen kanssa jota pidän niin lapsena, että suhteestamme pitää neuvotella äidin kanssa. Eikä olisi tullut nuorempanakaan, ei koskaan sen jälkeen kun 17-vuotiaana muutin pois kotoa. Siitä olisi jo silloin tullut liian rajut pedofiilivibat.
Niin, minä kommentoin vähemmän sitä, mihin pojan äidillä on oikeus puuttua ja mihin ei, ja enemmän sitä, mikä on kohtuullista, kun vanha avopari jakaa tavaroitaan erossa vs. muutaman kuukauden seurustellut opiskelijapari.
Minusta vain tuntui kovin hullunkuriselta ajatukselta, että tuollainen jälkimmäinen pari jakaisi tavaransa kuin avioerossa konsanaan. Siksi en osaa verrata niitä ollenkaan. Kyllä vastikään yhteen muuttaneilla parikymppisillä (vai teineilläkö vielä?) on vielä selkeämmin omat tavarat, eikä kaikki ole yhtä "meidän" mössöä.
Vierailija kirjoitti:
No enpä tierä kirjoitti:
Älä oleta/kuvittele/luule jatkossa että pojan tyttöystävä arvostaa sua, koska sä et näköjään pidä neitiä missään arvossa. Eikä sen tarvii sua arvostaakaan, niin metsä vastaa kun sinne huutaa.
Olisit voinu lahjottaa tytölle varastosta vanhan maton jos olis tarvinnu ja kysyny. Mutta pojalle ostitte vähistä varoistanne uuden. Eiköhän sinnekin olis vanha kelvannu, jos kerta niiiiiiin köyhiä ootte.
Ootko selvittäny tämän asian pojan kanssa naamatusten? Eli oot satavarma että poika puhuu totta ja tyttö on kaiken takana?
Jos poika onkin vapaaehtoisesti halunnut antaa ko. tavarat tytölle niin et voi asialle mitään. Kukin tekee omilla tavaroillaan mitä tykkää. Siitä perintösenkistä pojan olis ollu viisasta keskustella ennen antamista teidän vanhempien kanssa, mutta eiköhän sekin järkevän keskustelun myötä palaa teille.
Enkä sitte muuten lukenu kaikkia kommentteja eli sorppa vaan, jos toistan jo annettuja kommentteja.
Tässä ketjussa on jotenkin niin huvittavia asenteita. Mikä ihmeen velvollisuus on kenelläkään lahjoitella mattoja poikansa tyttöystävän uuteen asuntoon? Että jos tytölle ei ole varaa ostaa uutta mattoa lahjaksi, niin pojallekin pitäisi antaa käytetty? Mitä ihmettä nyt taas?
Osoitetaanko se "arvostus" opiskelijapojan tyttöystävää kohtaan tavaroilla? Tuonikäisinä suhteet harvemmin kestävät kauan, ja etäsuhteeksi muuttuminen laski sitä todennäköisyyttä entisestään. Mitä tavaroille tapahtuu eron tullessa? No tytöllehän ne jäävät. Kyllä kannatti sekin sijoitus.
"Kukin tekee tavaroillaan mitä tykkää"... niinpä joo, mutta täytyy sanoa, että jos veljeni (poikaa minulla ei olekaan) yhtäkkiä lahjoittaisi puolet asuntonsa sisällöstä tyttöystävän uuteen asuntoon, olisin kyllä aika ihmeissäni ja voisin epäillä melkoista manipulointia tämän tempun takana. Siinäkin tapauksessa, että tavarat olisivat kaikki veljen itse ostamia.
Olikohan mun teksti jotenki epäselvä? Varmaan...
No mä nyt en vaa käsitä, että jos sille likalle olis löytyny varastosta annettavaksi vanha matto, kunhan likka olis vaan kysyny niin miks pitää köyhien ostaa uus matto sille pojalle. Olis antanu sen vanhan sieltä varastosta.
Ja ap siis jossain viestissä kirjoitti jotain että "Jos tyttö olisi maton tarvinnut niin olisimme voineet varastosta oman vanhan antaa. Muttei kysynyt"
Että täs ny mistään velvollisuudesta ollu kyllä kyse. Ja arvostuksesta kirjotin ihan tuon perusteella miten tämä äiti siitä likasta täälä kirjottaa. Ei liittyny mitenkään tähän tavara-asiaan.
Mä nyt oon vaan sitä mieltä että jokainen tehköön omilla (viis siitä keneltä ne on saanu tai kuka ostanut, pääasia että ovat omia) tavaroillaan mitä tykkää. Kyllähän mäkin nyt toki ihmettelisin jos velipoika antas kalusteitaan tms. jollekin, mutta se on ihan mun veljen asia. Moni varmaan tekee päätöksiä joita lähipiiri ihmettelee, mutta niin kauan kun täysikänen tekee päätöksiä ja toimenpiteitä ilman että missään kohtaa ylittyy rikoksen raja niin eipä niille mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä tierä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tierä kirjoitti:
Älä oleta/kuvittele/luule jatkossa että pojan tyttöystävä arvostaa sua, koska sä et näköjään pidä neitiä missään arvossa. Eikä sen tarvii sua arvostaakaan, niin metsä vastaa kun sinne huutaa.
Olisit voinu lahjottaa tytölle varastosta vanhan maton jos olis tarvinnu ja kysyny. Mutta pojalle ostitte vähistä varoistanne uuden. Eiköhän sinnekin olis vanha kelvannu, jos kerta niiiiiiin köyhiä ootte.
Ootko selvittäny tämän asian pojan kanssa naamatusten? Eli oot satavarma että poika puhuu totta ja tyttö on kaiken takana?
Jos poika onkin vapaaehtoisesti halunnut antaa ko. tavarat tytölle niin et voi asialle mitään. Kukin tekee omilla tavaroillaan mitä tykkää. Siitä perintösenkistä pojan olis ollu viisasta keskustella ennen antamista teidän vanhempien kanssa, mutta eiköhän sekin järkevän keskustelun myötä palaa teille.
Enkä sitte muuten lukenu kaikkia kommentteja eli sorppa vaan, jos toistan jo annettuja kommentteja.
Tässä ketjussa on jotenkin niin huvittavia asenteita. Mikä ihmeen velvollisuus on kenelläkään lahjoitella mattoja poikansa tyttöystävän uuteen asuntoon? Että jos tytölle ei ole varaa ostaa uutta mattoa lahjaksi, niin pojallekin pitäisi antaa käytetty? Mitä ihmettä nyt taas?
Osoitetaanko se "arvostus" opiskelijapojan tyttöystävää kohtaan tavaroilla? Tuonikäisinä suhteet harvemmin kestävät kauan, ja etäsuhteeksi muuttuminen laski sitä todennäköisyyttä entisestään. Mitä tavaroille tapahtuu eron tullessa? No tytöllehän ne jäävät. Kyllä kannatti sekin sijoitus.
"Kukin tekee tavaroillaan mitä tykkää"... niinpä joo, mutta täytyy sanoa, että jos veljeni (poikaa minulla ei olekaan) yhtäkkiä lahjoittaisi puolet asuntonsa sisällöstä tyttöystävän uuteen asuntoon, olisin kyllä aika ihmeissäni ja voisin epäillä melkoista manipulointia tämän tempun takana. Siinäkin tapauksessa, että tavarat olisivat kaikki veljen itse ostamia.
Olikohan mun teksti jotenki epäselvä? Varmaan...
No mä nyt en vaa käsitä, että jos sille likalle olis löytyny varastosta annettavaksi vanha matto, kunhan likka olis vaan kysyny niin miks pitää köyhien ostaa uus matto sille pojalle. Olis antanu sen vanhan sieltä varastosta.
Ja ap siis jossain viestissä kirjoitti jotain että "Jos tyttö olisi maton tarvinnut niin olisimme voineet varastosta oman vanhan antaa. Muttei kysynyt"
Että täs ny mistään velvollisuudesta ollu kyllä kyse. Ja arvostuksesta kirjotin ihan tuon perusteella miten tämä äiti siitä likasta täälä kirjottaa. Ei liittyny mitenkään tähän tavara-asiaan.
Mä nyt oon vaan sitä mieltä että jokainen tehköön omilla (viis siitä keneltä ne on saanu tai kuka ostanut, pääasia että ovat omia) tavaroillaan mitä tykkää. Kyllähän mäkin nyt toki ihmettelisin jos velipoika antas kalusteitaan tms. jollekin, mutta se on ihan mun veljen asia. Moni varmaan tekee päätöksiä joita lähipiiri ihmettelee, mutta niin kauan kun täysikänen tekee päätöksiä ja toimenpiteitä ilman että missään kohtaa ylittyy rikoksen raja niin eipä niille mitään voi.
Ei mitään voi ei. Mutta itseäni vähän ihmetyttää, miten monelle tässä ketjusssa näyttää olevan ihan normaalia roudata poikaystävän omaisuutta kämpästä pois, kun yhdessä ollaan asuttu muutama kuukausi. Siis minulle on aika lailla yhdentekevää, että "tavarathan ovat pojan eikä ap:n, kun kerran ne on pojalle lahjoitettu, ja poika saa antaa tavaransa kenelle haluaa, niih". Itse pitäisin ihan uskomattoman NOLONA muuttaa omaan asuntoon poikaystävän senkkien ja mattojen kanssa. Mietin vain, millaisille ihmisille tässä ketjussa tuollainen on muka ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja. Määräysvalta loppuu, kun lahjan antaa.
Itse en ole ollut yhtä onnekas, vaikka vanhemmilla varaa olisikin ostaa ja sisustaa asuntoni. Taitaa olla heidän yhteenlaskettu maallinen omaisuus yli miljoonan. Olen saanut sellaista, mikä on ollut ylimääräistä ja kun vanhempani eivät ole kerääjiä, niin sitä ei ole ollut hirveästi. Tarkoitti siis käytännössä henkilökohtaisia tavaroita ja sänkyä. Mummolta pääasiassa on saanut tavaroita lainaan, koska hän on melkoinen hamstrailija. Vaikka mummolla on n. kymmenkunta astiastoa, osasi hän huomauttaa minulle, että haluaa tavarat takaisin, mutta saan käyttää niitä.
Tässä ketjussa moni ei sitä selkeästi osaa. Sanoa, että "hei, älä luovuta näitä eteenpäin tai ainakin kysy minulta ensin". Jotkut puhuvat täällä itsestäänselvyydestä, no ei se ole. Toisen roska on toisen aarre, mutta lahja on lahja ja sen saa laittaa kiertoon vaikka seuraavana päivänä, jos siltä tuntuu. Lainaaminen on ihan eri asia kuin lahja.
Olen itse rakentanut elämääni tyhjästä, tai no, oli mulla se sänky ja vaatteet. Opiskelin parhaimmillaan kynttilänvalossa, kun en ollut vielä löytänyt valaisinta. Pikku hiljaa sitä tavaraa uutta tai vanhaa sai lahjaksi/osti ja ensimmäisen opiskelija-asunnon sisustus maksoi minulle alle 100€ ja 4 kuukaudessa olin saanut sisustettua asunnon alusta loppuun. Tainno, ei sisustettua, mutta löysi kaiken välttämättömän.
Joskus tavaroita sai ystäviltä tai jopa ystävien vanhemmilta. Ei tullut pieneen mieleenkään, että kun olen käyttänyt loppuun saadut tavarat, niin pitäisi vielä jännittää, jos joku haluaisi ne takaisin.
Olisitko ottanut poikaystäväsi tavarat uuteen kämppääsi?
Tietäen, että ne oli vanhempiensa toimesta tarkoitettu pojan kämppää sisustamaan.
Tuskin.Olen eri, mutta en minä ainakaan kysele erilleen muuttaessa ex-anoppikokelaan lupia siihen miten meillä jaetaan tavarat. Ihanko oikeasti joku muu neuvottelee nämä kumppanin suvun kanssa eikä suoraan sen aikuisen kumppanin kanssa itse?
On kyllä valtava ero siinä, jos vaikka 10 vuotta yhdessä asunut aikuinen pariskunta jakaa yhteistä irtaimistoa erossa, vs. kolme-neljä kuukautta yhdessä asunut opiskelijapari tekee saman.
Mihin se raja oikeasti vedetään? Jos asun uuden poikkiksen kanssa kuukauden yhdessä, voinko AV-etiketin mukaan ottaa poismuuttaessani mukaani miehen taulutelevision ja vinyylikokoelman?
-eri
No minulle on ainakin ihan sama vaikka ero tulisi jo muuttopäivän iltana. Kun ihminen on riittävän itsenäinen muuttaakseen seurustelukumppanin kanssa yhteen, hän on riittävän itsenäinen päättääkseen omaisuudestaan itse. Ei kävisi mielessäkään seurustella ihmisen kanssa jota pidän niin lapsena, että suhteestamme pitää neuvotella äidin kanssa. Eikä olisi tullut nuorempanakaan, ei koskaan sen jälkeen kun 17-vuotiaana muutin pois kotoa. Siitä olisi jo silloin tullut liian rajut pedofiilivibat.
Niin, minä kommentoin vähemmän sitä, mihin pojan äidillä on oikeus puuttua ja mihin ei, ja enemmän sitä, mikä on kohtuullista, kun vanha avopari jakaa tavaroitaan erossa vs. muutaman kuukauden seurustellut opiskelijapari.
Minusta vain tuntui kovin hullunkuriselta ajatukselta, että tuollainen jälkimmäinen pari jakaisi tavaransa kuin avioerossa konsanaan. Siksi en osaa verrata niitä ollenkaan. Kyllä vastikään yhteen muuttaneilla parikymppisillä (vai teineilläkö vielä?) on vielä selkeämmin omat tavarat, eikä kaikki ole yhtä "meidän" mössöä.
Hullunkurista tai ei, kyllä minusta lähtökohta on se että pari sopii keskenään kenen matkaan mikäkin mööpeli lähtee. Jos poika sanoo että ota vaan nuo kun sinä niitä enemmän tarvitset, niin minusta on kohtuutonta odottaa että tyttö ajattelee että hänen pitäisi kieltäytyä koska pojan äiti ei kenties antaisikaan lupaa. Normaali nuori aikuinen ajattelee, että seurustelukumppani saa ja osaa päättää omaisuudestaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi poika ei pitänyt puoliaan? Vai onko myynyt.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi kerran siten, että anoppi vei astiani. :D Sain toisen kaupungin yliopistosta opiskelupaikan, jolloin jouduimme muuttamaan miehen kanssa väliaikaisesti erilleen ja kumpikin muutti yksiöihin taloudellisista syistä. Kun tulin hakemaan toista muuttokuormaa, ihmettelin, että mihin kaikki keräilemäni Iittalan, Arabian ym. astiastot olivat kadonneet. Anoppi oli ominut ne itselleen ja vienyt omaan asuntoonsa kuvitellen, etten kaipaisi niitä, sillä olinhan jo hänen luulonsa mukaan "tehnyt muuton".. Todellisuudessa jouduin muuttamaan pikku hiljaa parissa eri osassa, sillä veljeni paku oli sen verran pieni, ettei kaikki mahtunut sinne kerralla. Onneksi tuostakin selvittiin puhumalla, mutta vähän jäi kummallinen olo, että toinen olisi oikeasti kehdannut ottaa mitään kysymättä arvokkaat astiat itselleen.
Röyhkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi poika ei pitänyt puoliaan? Vai onko myynyt.
Äh, tässä mistään puoliaan pitämisestä mitään tiedetä.
Voi aivan mainiosti myös olla, että poika on sanonut, ettå aikoo nuo mielestään tarpeettomuudet heivata ja tyttö on tarjoutunut, että älä mut ihmeessä, nehän on sun äitisi antamat . "No ota sitte mä en halua niitä katsoo" - tai ihan jotain muuta.
Käsittääkseni nuoret asuvat erossa, mutta seukkaavat yhä.
Ei tehdä kummastakaan paskiaista kun emme yhtään tiedä totuutta. Ainoastaan sen, että ap on tyrmistynyt.
Ap joko hait kamppeet takaisin? Veitkö ne pojalle vai omaan kotiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teit virheen siinä ettet spesifioinut pojallesi mitä tavaroita ja kalusteita ei saa antaa pois. Esimerkiksi kun muutin kotoa pois 18v poikaystäväni kanssa niin me kummatkin saatiin kaikenlaista kummankin kotoa mukaamme ja jotkut niistä oli sellaisia että " jos ette tarvitse niin tuokaa takaisin". Eli tiedettiin että lainassa on vaan niin kauan kuin tarvitaan.
Toisaalta tyttö on varmasti tiennyt että te olette hankkineet nämä tavarat niin hänen olisi pitänyt teiltä kysyä että haittaako jos nämä kamat viedään mun kämppään. Sitten asioista olisi voitu keskustella.
Ja ap sulla on oikeus hakea tavarat pois tytön luota. Kysy nyt ensin kuitenkin että mitä tyttö on sopinut poikasi kanssa näistä tavaroista. Mutta silti vaikka poika olis sanonut että saa ottaa niin sinunhan ne tavarat ovat eikä pojalla oikeus niitä antaa kenellekään. Edes tyttöystävälle.
Mä sanoin kanssa omalle pojalle kun asui ekan tyttöystävän kanssa että mun hankkimat tavarat ovat pojan siinä vaiheessa sitten jos seurustelusuhde loppuu ja jos poika ei tarvitse niin voi tuoda mulle. Ja loppuihan se suhde sitten . Onneksi oli puhuttu asiat selviksi aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
No enpä tierä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tierä kirjoitti:
Älä oleta/kuvittele/luule jatkossa että pojan tyttöystävä arvostaa sua, koska sä et näköjään pidä neitiä missään arvossa. Eikä sen tarvii sua arvostaakaan, niin metsä vastaa kun sinne huutaa.
Olisit voinu lahjottaa tytölle varastosta vanhan maton jos olis tarvinnu ja kysyny. Mutta pojalle ostitte vähistä varoistanne uuden. Eiköhän sinnekin olis vanha kelvannu, jos kerta niiiiiiin köyhiä ootte.
Ootko selvittäny tämän asian pojan kanssa naamatusten? Eli oot satavarma että poika puhuu totta ja tyttö on kaiken takana?
Jos poika onkin vapaaehtoisesti halunnut antaa ko. tavarat tytölle niin et voi asialle mitään. Kukin tekee omilla tavaroillaan mitä tykkää. Siitä perintösenkistä pojan olis ollu viisasta keskustella ennen antamista teidän vanhempien kanssa, mutta eiköhän sekin järkevän keskustelun myötä palaa teille.
Enkä sitte muuten lukenu kaikkia kommentteja eli sorppa vaan, jos toistan jo annettuja kommentteja.
Tässä ketjussa on jotenkin niin huvittavia asenteita. Mikä ihmeen velvollisuus on kenelläkään lahjoitella mattoja poikansa tyttöystävän uuteen asuntoon? Että jos tytölle ei ole varaa ostaa uutta mattoa lahjaksi, niin pojallekin pitäisi antaa käytetty? Mitä ihmettä nyt taas?
Osoitetaanko se "arvostus" opiskelijapojan tyttöystävää kohtaan tavaroilla? Tuonikäisinä suhteet harvemmin kestävät kauan, ja etäsuhteeksi muuttuminen laski sitä todennäköisyyttä entisestään. Mitä tavaroille tapahtuu eron tullessa? No tytöllehän ne jäävät. Kyllä kannatti sekin sijoitus.
"Kukin tekee tavaroillaan mitä tykkää"... niinpä joo, mutta täytyy sanoa, että jos veljeni (poikaa minulla ei olekaan) yhtäkkiä lahjoittaisi puolet asuntonsa sisällöstä tyttöystävän uuteen asuntoon, olisin kyllä aika ihmeissäni ja voisin epäillä melkoista manipulointia tämän tempun takana. Siinäkin tapauksessa, että tavarat olisivat kaikki veljen itse ostamia.
Olikohan mun teksti jotenki epäselvä? Varmaan...
No mä nyt en vaa käsitä, että jos sille likalle olis löytyny varastosta annettavaksi vanha matto, kunhan likka olis vaan kysyny niin miks pitää köyhien ostaa uus matto sille pojalle. Olis antanu sen vanhan sieltä varastosta.
Ja ap siis jossain viestissä kirjoitti jotain että "Jos tyttö olisi maton tarvinnut niin olisimme voineet varastosta oman vanhan antaa. Muttei kysynyt"
Että täs ny mistään velvollisuudesta ollu kyllä kyse. Ja arvostuksesta kirjotin ihan tuon perusteella miten tämä äiti siitä likasta täälä kirjottaa. Ei liittyny mitenkään tähän tavara-asiaan.
Mä nyt oon vaan sitä mieltä että jokainen tehköön omilla (viis siitä keneltä ne on saanu tai kuka ostanut, pääasia että ovat omia) tavaroillaan mitä tykkää. Kyllähän mäkin nyt toki ihmettelisin jos velipoika antas kalusteitaan tms. jollekin, mutta se on ihan mun veljen asia. Moni varmaan tekee päätöksiä joita lähipiiri ihmettelee, mutta niin kauan kun täysikänen tekee päätöksiä ja toimenpiteitä ilman että missään kohtaa ylittyy rikoksen raja niin eipä niille mitään voi.
Ei mitään voi ei. Mutta itseäni vähän ihmetyttää, miten monelle tässä ketjusssa näyttää olevan ihan normaalia roudata poikaystävän omaisuutta kämpästä pois, kun yhdessä ollaan asuttu muutama kuukausi. Siis minulle on aika lailla yhdentekevää, että "tavarathan ovat pojan eikä ap:n, kun kerran ne on pojalle lahjoitettu, ja poika saa antaa tavaransa kenelle haluaa, niih". Itse pitäisin ihan uskomattoman NOLONA muuttaa omaan asuntoon poikaystävän senkkien ja mattojen kanssa. Mietin vain, millaisille ihmisille tässä ketjussa tuollainen on muka ihan ok.
Mulle esimerkiksi tuo on ok. Pariskunta päättäköön tavaroiden jaosta ihan itse. Poikkeuksena huomattavan arvokkaat tavarat. Ei kenenkään tarvitse kruunun jalokiviä exälle luovuttaa, mutta joku satasen matto tai ikäloppu senkki ei toivottavasti kenenkään maailmaa kaada. Tai jos jotain on ollut lainassa, niin silloin "lainaaja" saa pitää tai palauttaa tarpeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap joko hait kamppeet takaisin? Veitkö ne pojalle vai omaan kotiisi?
Kannattaa viedä ne kotiin, ettei poika toista virhettään.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on teidän varoilla maksetuista huonekaluista. Ymmärrän ettet voinut kuvitella tytön niitä vievän. Laittaisin kyllä viestiä, että palauttaako tyttö nämä vai haetaanko viranomaisten kanssa. Kyllä ihmisten on opittava ettei toisten omia vaan viedä!
Poika saa omaa omaisuuttaan lahjoittaa. Toki ap vain trollaa.
Itse tein päätöksen, ettei lapset vie mitään arvokasta ekaan omaan kotiinsa. Vasta kun on vakiintunut suhde elleivät jää sinkuiksi. Testamentti on sen mukaan, ettei lasten mahdolliset puolisot saa mitään omaisuudestamme. Onnenonkijat ei meillä pesi.
Minkä ihmeen takia sinä sille tyttöystävälle ilmaantuisit uhittelemaan? Eihän hän ole kertomasi perusteella tehnyt yhtään mitään pahaa!
Jos sinä olet pojallesi tehnyt selväksi, että et halua ostamiesi tavaroiden päätyvän muille vaan ne ovat pojallasi ikään kuin 'lainassa', niin poikasihan tässä on väärin toiminut. Päsmäröi hänelle, ja vaadi häntä huolehtimaan tavaroiden palautumisesta. Jos kyse on sinun omaisuudestasi, josta pojan on ollut määrä huolehtia, vastuu siitä kuuluu pojalle. Jos kyse taas on pojan omasta omaisuudesta, niin vastuu ja määräysvalta siitä kuuluu silloinkin pojallesi.
No, se poika tässä on torveloinut. Pitäisi varmasti AP:n miettiä, missä kohdassa meni kasvatus pieleen, kun poika ei äidin aarteita säilytä, vaan lainaa niitä enemmän tarvitsevalle.