Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Mulle aikanaan vanhemmat väkisin antoivat sohvan. En todellakaan halunnut sohvaa. Se oli ihan hirvittävä ja en tehnyt sillä mitään. Vei vaan tilaa ja paha omatunto oli myydä tai antaa pois. Lopulta viiden vuoden jälkeen päätin hankkiutua eroon siitä. Vanhemmat eivät antaneet myydä (vaikka se oli minun jos kerran minulle sen antaneet) vaan se piti lahjoittaa jollekin sukulaiselle. Ei kukaan tarvitse sukulaisten rojuja. Sain sen nurkistani pois lopulta, mutta vanhemmiltani en ota enää tavaraa vastaan sillä he kuvittelevat että on ok määräillä mitä sillä saa tai ei saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hae takaisin! Törkeää tuollainen.
Onko tässä kyseessä rikokseen yllyttäminen?
Älä houri.
Vierailija kirjoitti:
Mulle aikanaan vanhemmat väkisin antoivat sohvan. En todellakaan halunnut sohvaa. Se oli ihan hirvittävä ja en tehnyt sillä mitään. Vei vaan tilaa ja paha omatunto oli myydä tai antaa pois. Lopulta viiden vuoden jälkeen päätin hankkiutua eroon siitä. Vanhemmat eivät antaneet myydä (vaikka se oli minun jos kerran minulle sen antaneet) vaan se piti lahjoittaa jollekin sukulaiselle. Ei kukaan tarvitse sukulaisten rojuja. Sain sen nurkistani pois lopulta, mutta vanhemmiltani en ota enää tavaraa vastaan sillä he kuvittelevat että on ok määräillä mitä sillä saa tai ei saa tehdä.
2 kuukautta käytetty matto, taulu ja vanha senkki eivät ole olleet 5 vuotta käytössä. En pysty käsittämään, miten ihminen voi verrata noita kahta tilannetta. Toiseksi jos 5 vuotta on sohvaa käyttänyt, vaihdon tarve muutenkin ilmeinen.
Hei, ei se tyttökään asu missään tyhjässä luksuslukaalissa: eihän sillä edes ollut rahaa omiin kalusteisiinsa! Luultavasti tytöllä on yhtä ahdas luukku kuin pojalla, ja tuli kateelliseksi että pojan vanhemmat auttoivat sisustuksessa mutta hänen omat vanhemmat ei. Voi jopa olla että tyttöä ärsyttää ettei poika hänen mielestään arvosta hienoa sisustustaan tarpeeksi, jonka takia se "moraalisesti" kuuluisi hänelle.
Olen tuntenut monta henkilöä (sekä tyttöä että poikaa) jotka kokevat oikeudekseen lainata (palauttamatta) toisen vaatteita "kun ne sopii paremmin mulle" tai pleikkaa "kun et sä ees pelaa sillä niin paljon". Mun mielestä siis tässä ketjussa haisee pahasti lokki :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle aikanaan vanhemmat väkisin antoivat sohvan. En todellakaan halunnut sohvaa. Se oli ihan hirvittävä ja en tehnyt sillä mitään. Vei vaan tilaa ja paha omatunto oli myydä tai antaa pois. Lopulta viiden vuoden jälkeen päätin hankkiutua eroon siitä. Vanhemmat eivät antaneet myydä (vaikka se oli minun jos kerran minulle sen antaneet) vaan se piti lahjoittaa jollekin sukulaiselle. Ei kukaan tarvitse sukulaisten rojuja. Sain sen nurkistani pois lopulta, mutta vanhemmiltani en ota enää tavaraa vastaan sillä he kuvittelevat että on ok määräillä mitä sillä saa tai ei saa tehdä.
2 kuukautta käytetty matto, taulu ja vanha senkki eivät ole olleet 5 vuotta käytössä. En pysty käsittämään, miten ihminen voi verrata noita kahta tilannetta. Toiseksi jos 5 vuotta on sohvaa käyttänyt, vaihdon tarve muutenkin ilmeinen.
Jos se senkki on ollut vuosia pojan huoneessa, niin se onkin ollut helposti lähes 20 vuotta pojan hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hae takaisin! Törkeää tuollainen.
Onko tässä kyseessä rikokseen yllyttäminen?
Älä houri.
Kyllä on yllyttämisestä kyse. Vaikka tyttö olisi käynyt varastamassa ne tavarat AP:n kotoa, niin AP ei saa niitä itse hakea tytön kotoa. Uskomatonta, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ei se tyttökään asu missään tyhjässä luksuslukaalissa: eihän sillä edes ollut rahaa omiin kalusteisiinsa! Luultavasti tytöllä on yhtä ahdas luukku kuin pojalla, ja tuli kateelliseksi että pojan vanhemmat auttoivat sisustuksessa mutta hänen omat vanhemmat ei. Voi jopa olla että tyttöä ärsyttää ettei poika hänen mielestään arvosta hienoa sisustustaan tarpeeksi, jonka takia se "moraalisesti" kuuluisi hänelle.
Olen tuntenut monta henkilöä (sekä tyttöä että poikaa) jotka kokevat oikeudekseen lainata (palauttamatta) toisen vaatteita "kun ne sopii paremmin mulle" tai pleikkaa "kun et sä ees pelaa sillä niin paljon". Mun mielestä siis tässä ketjussa haisee pahasti lokki :-)
Minkälaisen ihmisten kanssa sä olet tekemissä, jos tuo on sun mielestä normaalia käytöstä? Mä olen tuntenut yhden tuollaisen, hänkin aikuistuttuaan on parantanut tapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ei se tyttökään asu missään tyhjässä luksuslukaalissa: eihän sillä edes ollut rahaa omiin kalusteisiinsa! Luultavasti tytöllä on yhtä ahdas luukku kuin pojalla, ja tuli kateelliseksi että pojan vanhemmat auttoivat sisustuksessa mutta hänen omat vanhemmat ei. Voi jopa olla että tyttöä ärsyttää ettei poika hänen mielestään arvosta hienoa sisustustaan tarpeeksi, jonka takia se "moraalisesti" kuuluisi hänelle.
Olen tuntenut monta henkilöä (sekä tyttöä että poikaa) jotka kokevat oikeudekseen lainata (palauttamatta) toisen vaatteita "kun ne sopii paremmin mulle" tai pleikkaa "kun et sä ees pelaa sillä niin paljon". Mun mielestä siis tässä ketjussa haisee pahasti lokki :-)
Minkälaisen ihmisten kanssa sä olet tekemissä, jos tuo on sun mielestä normaalia käytöstä? Mä olen tuntenut yhden tuollaisen, hänkin aikuistuttuaan on parantanut tapansa.
Eihä tuo kirjoittaja missään kohta ilmaissut itse pitävänsä käyttäytymistä normaalina ja hyväksyttävänä. Päinvastoin kirjoitti, että selvästi lokkimeininkiä.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle aikanaan vanhemmat väkisin antoivat sohvan. En todellakaan halunnut sohvaa. Se oli ihan hirvittävä ja en tehnyt sillä mitään. Vei vaan tilaa ja paha omatunto oli myydä tai antaa pois. Lopulta viiden vuoden jälkeen päätin hankkiutua eroon siitä. Vanhemmat eivät antaneet myydä (vaikka se oli minun jos kerran minulle sen antaneet) vaan se piti lahjoittaa jollekin sukulaiselle. Ei kukaan tarvitse sukulaisten rojuja. Sain sen nurkistani pois lopulta, mutta vanhemmiltani en ota enää tavaraa vastaan sillä he kuvittelevat että on ok määräillä mitä sillä saa tai ei saa tehdä.
2 kuukautta käytetty matto, taulu ja vanha senkki eivät ole olleet 5 vuotta käytössä. En pysty käsittämään, miten ihminen voi verrata noita kahta tilannetta. Toiseksi jos 5 vuotta on sohvaa käyttänyt, vaihdon tarve muutenkin ilmeinen.
Jos se senkki on ollut vuosia pojan huoneessa, niin se onkin ollut helposti lähes 20 vuotta pojan hallussa.
Suvussa kulkeva perintöhuonekalu ei ihan noin vain vaihda omistajaa. Kyllä on melkoisesti likka vehkeillyt ja manipuloinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, ei se tyttökään asu missään tyhjässä luksuslukaalissa: eihän sillä edes ollut rahaa omiin kalusteisiinsa! Luultavasti tytöllä on yhtä ahdas luukku kuin pojalla, ja tuli kateelliseksi että pojan vanhemmat auttoivat sisustuksessa mutta hänen omat vanhemmat ei. Voi jopa olla että tyttöä ärsyttää ettei poika hänen mielestään arvosta hienoa sisustustaan tarpeeksi, jonka takia se "moraalisesti" kuuluisi hänelle.
Olen tuntenut monta henkilöä (sekä tyttöä että poikaa) jotka kokevat oikeudekseen lainata (palauttamatta) toisen vaatteita "kun ne sopii paremmin mulle" tai pleikkaa "kun et sä ees pelaa sillä niin paljon". Mun mielestä siis tässä ketjussa haisee pahasti lokki :-)
Eiköhän tämä kuvitteellinen tarina ole jo lähtenyt lapasesta. Nyt kuvitellaan miten tyttö on kateellinen, kun poikaystävän kämppä on sisustettu!
En kyllä jaksa uskoa, että tyttöä, jos sitä nyt oikeasti on edes olemassa, ottaisi pattiin, että poikaystävälle on äiskä ja iskä pitkän säästämisen tuloksena ostanut taulun ja mummon vanha senkkikin on pojan nurkkiin raahattu.
Kierrätyksestä saa vanhoja huonekaluja ja ym ihan pilkkahinnalla. Ja saa vielä valita minkälaiset haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ei se tyttökään asu missään tyhjässä luksuslukaalissa: eihän sillä edes ollut rahaa omiin kalusteisiinsa! Luultavasti tytöllä on yhtä ahdas luukku kuin pojalla, ja tuli kateelliseksi että pojan vanhemmat auttoivat sisustuksessa mutta hänen omat vanhemmat ei. Voi jopa olla että tyttöä ärsyttää ettei poika hänen mielestään arvosta hienoa sisustustaan tarpeeksi, jonka takia se "moraalisesti" kuuluisi hänelle.
Olen tuntenut monta henkilöä (sekä tyttöä että poikaa) jotka kokevat oikeudekseen lainata (palauttamatta) toisen vaatteita "kun ne sopii paremmin mulle" tai pleikkaa "kun et sä ees pelaa sillä niin paljon". Mun mielestä siis tässä ketjussa haisee pahasti lokki :-)
Eiköhän tämä kuvitteellinen tarina ole jo lähtenyt lapasesta. Nyt kuvitellaan miten tyttö on kateellinen, kun poikaystävän kämppä on sisustettu!
En kyllä jaksa uskoa, että tyttöä, jos sitä nyt oikeasti on edes olemassa, ottaisi pattiin, että poikaystävälle on äiskä ja iskä pitkän säästämisen tuloksena ostanut taulun ja mummon vanha senkkikin on pojan nurkkiin raahattu.
Kierrätyksestä saa vanhoja huonekaluja ja ym ihan pilkkahinnalla. Ja saa vielä valita minkälaiset haluaa.
Tyttö, jolla ei ole opiskelupaikkaa, ei ole saanut opintotukea. Ehkä hänellä ei ole edes sitä pikkuhintaa tällä hetkellä taskussa. Tyhjä lukaali ja patja lattialla – ja pojalla kauniisti sisustettu koti. Kyllähän sen tietää, miten siinä tyttö toimii, jos on tarpeeksi härski ja poika liian vietävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle aikanaan vanhemmat väkisin antoivat sohvan. En todellakaan halunnut sohvaa. Se oli ihan hirvittävä ja en tehnyt sillä mitään. Vei vaan tilaa ja paha omatunto oli myydä tai antaa pois. Lopulta viiden vuoden jälkeen päätin hankkiutua eroon siitä. Vanhemmat eivät antaneet myydä (vaikka se oli minun jos kerran minulle sen antaneet) vaan se piti lahjoittaa jollekin sukulaiselle. Ei kukaan tarvitse sukulaisten rojuja. Sain sen nurkistani pois lopulta, mutta vanhemmiltani en ota enää tavaraa vastaan sillä he kuvittelevat että on ok määräillä mitä sillä saa tai ei saa tehdä.
2 kuukautta käytetty matto, taulu ja vanha senkki eivät ole olleet 5 vuotta käytössä. En pysty käsittämään, miten ihminen voi verrata noita kahta tilannetta. Toiseksi jos 5 vuotta on sohvaa käyttänyt, vaihdon tarve muutenkin ilmeinen.
Jos se senkki on ollut vuosia pojan huoneessa, niin se onkin ollut helposti lähes 20 vuotta pojan hallussa.
Suvussa kulkeva perintöhuonekalu ei ihan noin vain vaihda omistajaa. Kyllä on melkoisesti likka vehkeillyt ja manipuloinut.
Pojalle se senkki on saattanut olla mikä tahansa vanha huonekalu.Ei kaikki niitä vanhoja senkkejä arvosta eikä niitä halua. Mistä tiedät vaikka poika on uhannut viedä rumiluksen roskiin ja tyttö on sen sitten luvannut ottaa, ettei tarvitse vallan hävittää.
Voi kuvitella, että aika suurta osaa nuoria miehiä ei mummon perintösenkit kiinnosta pätkääkään.
Hirveä "likka" viha tuolla edellisellä kommentoijalla. Likka on vehkeillyt ja manipuloinut vanhat rojut itselleen, tietää hän, vaikka ei mistään mitään tietäiskään.
Ja tuskin se nuori nainenkaan niitä mummon senkkejä niin kovasti himoitsee. Harva nuori sellaista kämppäänsä haluaa. Ehkä sitten kun ovat 65v , mutta eivät 19vuotiaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ei se tyttökään asu missään tyhjässä luksuslukaalissa: eihän sillä edes ollut rahaa omiin kalusteisiinsa! Luultavasti tytöllä on yhtä ahdas luukku kuin pojalla, ja tuli kateelliseksi että pojan vanhemmat auttoivat sisustuksessa mutta hänen omat vanhemmat ei. Voi jopa olla että tyttöä ärsyttää ettei poika hänen mielestään arvosta hienoa sisustustaan tarpeeksi, jonka takia se "moraalisesti" kuuluisi hänelle.
Olen tuntenut monta henkilöä (sekä tyttöä että poikaa) jotka kokevat oikeudekseen lainata (palauttamatta) toisen vaatteita "kun ne sopii paremmin mulle" tai pleikkaa "kun et sä ees pelaa sillä niin paljon". Mun mielestä siis tässä ketjussa haisee pahasti lokki :-)
Eiköhän tämä kuvitteellinen tarina ole jo lähtenyt lapasesta. Nyt kuvitellaan miten tyttö on kateellinen, kun poikaystävän kämppä on sisustettu!
En kyllä jaksa uskoa, että tyttöä, jos sitä nyt oikeasti on edes olemassa, ottaisi pattiin, että poikaystävälle on äiskä ja iskä pitkän säästämisen tuloksena ostanut taulun ja mummon vanha senkkikin on pojan nurkkiin raahattu.
Kierrätyksestä saa vanhoja huonekaluja ja ym ihan pilkkahinnalla. Ja saa vielä valita minkälaiset haluaa.
Tyttö, jolla ei ole opiskelupaikkaa, ei ole saanut opintotukea. Ehkä hänellä ei ole edes sitä pikkuhintaa tällä hetkellä taskussa. Tyhjä lukaali ja patja lattialla – ja pojalla kauniisti sisustettu koti. Kyllähän sen tietää, miten siinä tyttö toimii, jos on tarpeeksi härski ja poika liian vietävissä.
Suomessa lienee aika monta nuorta, jotka eivät ole päässeet opiskelemaan, eivätkä näin ollen nosta opintotukea, mutta kuvitteletko heidän olevan täysin tulottomia ja elävän pyhällä hengellä?
Patja lattialla riittää oikein hyvin alkuun. Ainakin nuorilla, sängyssä/patjalla he kuitenkin aikansa viettää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa varastaa toisten omaa, joten asia pitäisi selvittää ja hakea tavarat takaisin. Kertoa myös että olette säästäneet kauan, että sinne saa tavaraa. Toivottavasti seuraava tyttöystävä valitaan siten, ettei miehen tavarat kiinnosta, eivät kaikki vie toisen huonekaluja.
Vierailija kirjoitti:
Ei saa varastaa toisten omaa, joten asia pitäisi selvittää ja hakea tavarat takaisin. Kertoa myös että olette säästäneet kauan, että sinne saa tavaraa. Toivottavasti seuraava tyttöystävä valitaan siten, ettei miehen tavarat kiinnosta, eivät kaikki vie toisen huonekaluja.
Niin, kukapa sitä omaansa varastaisi?
Toivottavasti poika haistattaa pitkän p*n asioihinsa puuttuvalle äidilleen ja elää onnellisena likkakaverinsa kanssa elinpäiviensä loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle aikanaan vanhemmat väkisin antoivat sohvan. En todellakaan halunnut sohvaa. Se oli ihan hirvittävä ja en tehnyt sillä mitään. Vei vaan tilaa ja paha omatunto oli myydä tai antaa pois. Lopulta viiden vuoden jälkeen päätin hankkiutua eroon siitä. Vanhemmat eivät antaneet myydä (vaikka se oli minun jos kerran minulle sen antaneet) vaan se piti lahjoittaa jollekin sukulaiselle. Ei kukaan tarvitse sukulaisten rojuja. Sain sen nurkistani pois lopulta, mutta vanhemmiltani en ota enää tavaraa vastaan sillä he kuvittelevat että on ok määräillä mitä sillä saa tai ei saa tehdä.
2 kuukautta käytetty matto, taulu ja vanha senkki eivät ole olleet 5 vuotta käytössä. En pysty käsittämään, miten ihminen voi verrata noita kahta tilannetta. Toiseksi jos 5 vuotta on sohvaa käyttänyt, vaihdon tarve muutenkin ilmeinen.
Jos se senkki on ollut vuosia pojan huoneessa, niin se onkin ollut helposti lähes 20 vuotta pojan hallussa.
Suvussa kulkeva perintöhuonekalu ei ihan noin vain vaihda omistajaa. Kyllä on melkoisesti likka vehkeillyt ja manipuloinut.
Pojalle se senkki on saattanut olla mikä tahansa vanha huonekalu.Ei kaikki niitä vanhoja senkkejä arvosta eikä niitä halua. Mistä tiedät vaikka poika on uhannut viedä rumiluksen roskiin ja tyttö on sen sitten luvannut ottaa, ettei tarvitse vallan hävittää.
Voi kuvitella, että aika suurta osaa nuoria miehiä ei mummon perintösenkit kiinnosta pätkääkään.
Hirveä "likka" viha tuolla edellisellä kommentoijalla. Likka on vehkeillyt ja manipuloinut vanhat rojut itselleen, tietää hän, vaikka ei mistään mitään tietäiskään.
Ja tuskin se nuori nainenkaan niitä mummon senkkejä niin kovasti himoitsee. Harva nuori sellaista kämppäänsä haluaa. Ehkä sitten kun ovat 65v , mutta eivät 19vuotiaina.
Riippuu hyvin paljon nuoresta. Osa nuorista on kovinkin innostunut vintagesta ja retroilusta, ja antiikki (en tiedä kuinka vanha kyseinen senkki on) on useimmiten kaunista sellaisenkin silmään, joka ei sitä harrasta.
En tiedä, mistä tämä outo ajatus tulee, että vain vanhuksia kiinnostaa vanhat tavarat. Ilmeisesti jotain neli-viisikymppisiä kyseessä, jotka sisustaisivat kämpän lattiasta kattoon Ikealla, ja jolle antiikkihuonekalut ovat hyi yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa varastaa toisten omaa, joten asia pitäisi selvittää ja hakea tavarat takaisin. Kertoa myös että olette säästäneet kauan, että sinne saa tavaraa. Toivottavasti seuraava tyttöystävä valitaan siten, ettei miehen tavarat kiinnosta, eivät kaikki vie toisen huonekaluja.
Niin, kukapa sitä omaansa varastaisi?
Toivottavasti poika haistattaa pitkän p*n asioihinsa puuttuvalle äidilleen ja elää onnellisena likkakaverinsa kanssa elinpäiviensä loppuun asti.
Todennäköisintä lienee kuitenkin, että näin ei käy, vaan etäsuhde menee katkolle jo vuoden loppuun mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää! Lapsesi on aikuinen. Vedä nyt jo se napanuora poikki. Jostain v...n senkistä vielä höpiset. Sullehan nauraa naurismaan aidatkin.
Minä tulen hakemaan sun tavarasi meidän tytön asuntoon ja jos vikiset, niin nauran mennessäni.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, et ole nähnyt vielä mitään. Meillä oli miniäntekele, joka erotessa varasti mm. sängyn, sohvan, kaikki kattolamput ja ruokakaluston. Suunnilleen kaikki astiatkin vei. Hän oli täysin tyhjätasku meidän pojan kanssa yhteen muuttaessaan eikä ostanut mitään heidän yhteiseen kotiin. Sitten kun erosivat, oli salaa hankkinut pakettiauton pihaan ja lastannut mukaansa kaiken mitä kyytiin mahtui. Poikani oli ihan hiukan hämmästynyt, kun tuli kotiin ja pakettiauto lähdössä juuri pihasta ja exänsä huuteli kirosanoja. Joku käsirysykin siinä pihalla kai tuli. Typerä rosvo luuli, että hänelle kuuluu puolet omaisuudesta erotessa, vaikka eivät olleet naimisissa eikä hän ollut ostanut mitään yhteiseen kotiin.
Mun mieheni laittoi sille rosvolle tekstarin ja ilmoitti, että uusi osoite kyllä selvitetään ja joka ikinen varastettu tavara haetaan pois poliisin kanssa tai sitten lähetetään lasku perään ja siinä laskussa on tavaroiden arvo määritelty korkeimman myyntihinnan mukaan. Monen kuukauden päästä se oli ilmoittanut uuden osoitteensa pojalle ja sanonut, että hae romusi pois. Siinä vaiheessa tietysti poikakin oli jo ehtinyt hankkia välttämättömiä juttuja.
Vau, ootkohan mun anoppi. Tosin värikynäähän tässä olisi siihen reilusti. Meillä expoikaystävä osti huonekalut, minulla oli jo astiasto valmiina ja itse maksoin takuuvuokran, sekä kaikki vuokrat yksin. Sain huonekaluista puolet ihan suosiolla, sillä olin rahallisesti panostanut kaikkeen enemmän ja tätähän ei exanoppi tiennyt vaan huuteli juuri samantyylistä settiä ympäriinsä..
Alue: Aihe vapaa
Niin, eihän me tosiaan tiedetä yksityiskohtia ja faktoja tästä tapauksesta (mikäli se on edes totta), mutta silti oletus on, että tyttö ei voi mitenkään olla toiminut väärin, ja ap on itsekäs hirviö. Taattua AV-laatua!