Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Jos he ovat vielä yhdessä, niin anna olla. Tuskin se tyttö on niitä väkisin vienyt. Kysele sitten senkin perään kun eroavat.
Eli poika ja se tyttö ovat edelleen yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lahjoittelet pojalle tavaroita joilla hän ei saa tehdä mitä haluaa?
Niinpä. Jokainen tekee lahjoillaan mitä haluaa. Ei tarvitse täysi-ikäisenä kysellä äidin lupaa vaikka äiti sanoisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on teidän varoilla maksetuista huonekaluista. Ymmärrän ettet voinut kuvitella tytön niitä vievän. Laittaisin kyllä viestiä, että palauttaako tyttö nämä vai haetaanko viranomaisten kanssa. Kyllä ihmisten on opittava ettei toisten omia vaan viedä!
Jos ne on annettu pojalle lahjaksi, niin se on hänen asiansa mitä niillä huonakaluilla lopulta tekee. Lahja on lahja ja sillä sipuli.
Jaahas onko ysärimuumimukien katoamistapaus jo selvitetty?
olette köyhiä. siitä huolimatta olette antaneet pojalle kalliita tavaroita.
Annan tästä 3/5, uskottavuus on kohtalainen
Tsekkaa tytön insta. Siellä varmasti kuvia "ihanista löydöistä ja sisustuksesta". Sit kysyt tuoko hän itse tavarat x ja y takaisin vai maksaako laskun vuokrapakusta. Höyty Hannoja pitää näpäyttää heti.
Rauhotuhan nyt. Teet itsestäsi vaan naurettavan.
Töissä olen säännöllisesti tekemisissä ap:n kaltaisten vanhempien kanssa (sekä äitien että isien). Lapsi on täysi-ikäinen&täysivaltainen ja näin ollen en voi hänen asiakastietojaan vanhemmalla luovuttaa, jos ei valtakirjaa ole. Hirveää tinkaamista. Jotkut vanhemmat jopa sitten hommaavat sen valtakirjan, että pääsevät kaksikymppisen lapsensa asioita hoitamaan. En voi tajuta. Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen, enkä voinut nuorena kuvitellakaan, että olisin antanut, saati halunnut, että vanhempani hoitavat minun asioitani.
Voi kuule, et ole nähnyt vielä mitään. Meillä oli miniäntekele, joka erotessa varasti mm. sängyn, sohvan, kaikki kattolamput ja ruokakaluston. Suunnilleen kaikki astiatkin vei. Hän oli täysin tyhjätasku meidän pojan kanssa yhteen muuttaessaan eikä ostanut mitään heidän yhteiseen kotiin. Sitten kun erosivat, oli salaa hankkinut pakettiauton pihaan ja lastannut mukaansa kaiken mitä kyytiin mahtui. Poikani oli ihan hiukan hämmästynyt, kun tuli kotiin ja pakettiauto lähdössä juuri pihasta ja exänsä huuteli kirosanoja. Joku käsirysykin siinä pihalla kai tuli. Typerä rosvo luuli, että hänelle kuuluu puolet omaisuudesta erotessa, vaikka eivät olleet naimisissa eikä hän ollut ostanut mitään yhteiseen kotiin.
Mun mieheni laittoi sille rosvolle tekstarin ja ilmoitti, että uusi osoite kyllä selvitetään ja joka ikinen varastettu tavara haetaan pois poliisin kanssa tai sitten lähetetään lasku perään ja siinä laskussa on tavaroiden arvo määritelty korkeimman myyntihinnan mukaan. Monen kuukauden päästä se oli ilmoittanut uuden osoitteensa pojalle ja sanonut, että hae romusi pois. Siinä vaiheessa tietysti poikakin oli jo ehtinyt hankkia välttämättömiä juttuja.
Älä sille tytölle mene räyhäämään. Eivät he ole edes eronneet? Kannattaako pilata välit.
Sinunhan pitäisi valittaa pojallesi, että miksi antoi tavarat tytölle? Mutta jos he muuttavat yhteen niin sitten heillä on taas ne kamat. Mutta ei tämä sen tytön vika ole vaan pojan. Ja toisaalta jos annat tavaraa, ne on pojan omaisuutta nyt, et voi päsmäröidä mitä hän niillä päättää tehdä. Tai muuten ilmaiset että me annetaan sulle lainaan nyt tämä senkki ja halutaan se takaisin jos aiot luopua.
Jos ei ollut selvää, saiko poika tavarat omaksi vai ei, pyydä saada ostaa tavaroita takaisin tytöltä.
"Hei, olit ottanut Artulta tavaroita. Haluan Artun mummon senkin takaisin, se kuuluu suvulle. Käykö 50 e tai ostan sinulle uuden tilalle?"
Miten se on sen mummon vanhan senkin kotiinsa roudannut - ei ainakaan yksinään eikä varmaan mihinkään pieneen autoon mahdu. Painavatkin yleesä,ihan hemmetisti.
Vierailija kirjoitti:
Töissä olen säännöllisesti tekemisissä ap:n kaltaisten vanhempien kanssa (sekä äitien että isien). Lapsi on täysi-ikäinen&täysivaltainen ja näin ollen en voi hänen asiakastietojaan vanhemmalla luovuttaa, jos ei valtakirjaa ole. Hirveää tinkaamista. Jotkut vanhemmat jopa sitten hommaavat sen valtakirjan, että pääsevät kaksikymppisen lapsensa asioita hoitamaan. En voi tajuta. Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen, enkä voinut nuorena kuvitellakaan, että olisin antanut, saati halunnut, että vanhempani hoitavat minun asioitani.
Äläpä yhtään yleistä. Tässä on nyt kyseessä minun ja mieheni hankkimat tavarat. Minä en mitään valtakirjoja siihen tarvitse, että haen pois 2 kk vanhan, ison maton, johon olen itse omasta palkastani säästänyt. Minua ei liikuta pätkän vertaa, onko minun poikani tyttöystävällä mattoa lattialla vai ei. Jos rehellisesti olisi tullut pyytämään, että onko teillä jotain vanhaa mattoa lahjoittaa, niin se on ihan eri asia. Varmasti varastosta olisi jotain löytynyt, mutta tuo että vain siirtää poikani maton, taulun, senkin ja ties mitä muuta vielä, niin se ei ole ok.
-ap
Rauhoitu ensin ja juttele sitten pojan kanssa. Sano, että olette säästäneet rahat pienistä tuloistanne pitkän ajan kuluessa, ja että ei ole oikein lahjoittaa teidän työllä ja vaivalla hankkimianne tavaroita pois. Sanot että kertoo nyt totuuden sillä aiot soittaa tyttikselle ja selvittää miten asia oikein meni.
Voi olla että poika on todellakin myynyt tavarat ja miettii, että ette kehtaa tytölle soitella ja selvittää asian todellista laitaa.
Oli miten oli, minä laittaisin nyt raha- ruoka- ja tavarahanat kiinni, sillä on ihan selvä että poikanne ei arvosta antamaanne panosta. Eli hän ei todellakaan ansaitse teiltä yhtään mitään enää.
Laita viestiä tännekin miten asia meni ja miten sen hoiditte.
Eiks tuon ikäiselle olisi ollut Ikea ihan passelia?
No jos poika on ne eteenpäin antanut niin turha äitylin niiden perään itkeä.
Ei taida jollain senkillä Ihan hirveästi saada. Pari tuopillista ehkä illanistujaisissa.