Naiset, jotka eivät koskaan meikkaa

En meikkaa arkisin, korkeintaan ripsiväriä laitan joskus. Mulle on yksinkertaisesti aivan sama, pitääkö työkaverit ja satunnaiset vastaantulijat mua kauniina. Hiuksiakaan en pahemmin jaksa laittaa, mutta pesen ne kyllä aamuisin. Mulle riittää, että olen puhdas ja siisti. Jos on jotain perhejuhlia yms. niin laitan ripsivärin lisäksi puuteria ja huulikiiltoa, ehkä jopa silmiin rajaukset ja luomiväriä. Iltajuhliin meikkaan sitten vielä vähän enemmän.

Mulle on aivan samantekevää meikkaavatko muut vai eivät. Kiinnitän toisten meikkiin huomiota vain silloin, jos se on jotenkin pahasti pielessä, esim. aivan liian tumma meikkivoide tai silmämeikit valuneet pitkin poskia, tai sitten se on vedetty muuten aivan liiallisuuksiin, esim. maanantaina aamupäivällä joku teatterimaskeerauksen kaltainen meikki yhdistettynä minihameeseen ja tissitoppiin vaikuttaisi vähän oudolta. Itsestään huolta pitämistä on mun mielestä se, että on tilanteeseen sopivasti pukeutunut ja laittautunut.

En meikkaa edes juhliin, sillä:

a) minulla ei ole elämässäni koskaan ollut äitihahmoa, joka olisi opettanut

b) en osaa, enkä enää nykyään oikein näe asiassa mitään järkeä

c) minulla on parempaakin tekemistä rahojeni kanssa

d) olen katsonut tätä pärstää jo niin kauan peilistä, että uskon olevani tyytyväinen niihinkin geeneihin, jotka tämän perunanenän on minulle antanut

e) vain yksi mies koko elämäni aikana on maininnut asiasta negatiiviseen sävyyn. Joskus kun meikit ovat tulleet puheeksi ja olen todennut olevani luomu, niin vasta siinä vaiheessa miehet ovat katsoneet naamaani tarkemmin ja tajunneet asian.

Minua ei haittaa meikkaavat naiset. Niille vähän virnuilen itsekseni, jotka uikuttavat kun eivät voi edes roskia viedä ulos ilman sotamaalauksia :) Taidokkaasti tehdyt meikkaukset ovat mielestäni kyllä kauniita. Harmi vaan, kun harva nainen osaa meikata todella hyvin :(

Arkimeikkini on yleensä pelkkä hymy kasvoilla :) joskus harvoin innostun meikkaamaan arkenakin, yleensä meikkaan vain juhliin. Aika vain kuluu muuhun ja nyt kotiäitinä ei välttämättä joka päivä edes ihmisten ilmoilla olla. Itsetunto on kyllä kohdillaan, minun naama on ihan nätti ilman meikkiäkin :) meikin kanssa toki vieläkin nätimpi (jotkut kyllä tykkää luomusta tässäkin asiassa).

Mulla oli joskus tällainen ystävä, joka oli yksinkertaisesti aivan älyttömän kaunis ilman vähäisintäkään ehostusta. Mustat, pitkät  kaareutuvat ripset ja tummat kulmakarvat, suuret silmät ja hyvä iho. Pitkään luulin hänen käyttävän taivuttavaa ripsaria mutta selvisi, ettei käyttänyt edes sitä. Jotkut ne vain oval luonnonkauniita, onnittelut heille :)

Minä en meikkaa, koska:

a) koen etten näytä yhtään itseltäni meikattuna, on epäaito ja jotenkin "tunkkainen" olo

b) käytän nekin rahat mieluummin johonkin muuhun

c) pyrin kuluttumaan tavaraa ylipäätään mahdollisimman vähän, ostan vain oikeaan tarpeeseen

d) koen ekologisemmaksi ja eettisemmäksi olla tukematta teollisuutta johon laajasti liittyy suuret kemikaalimäärät, eläinkokeet, järkyttävän ison muoviroskamäärän tuottaminen, ihmisten tunkeminen samaan "täydellsen ihmisen" muottiin, naisten suuret täysin turhat ulkonäköpaineet jne.

e) ihoni voi paremmin ilman meikkiä

f) en halua tunkea kehooni vapaaehtoisesti ylimääräistä kemikaalikasaa, kun niitä saa ihan elinympäristöstä passiivisesti koko ajan niin paljon -nyrkkisääntönä se, että iholle laitetaan vain sellaisia juttuja joita voisi turvallisin mielin myös syödä

g) haluan oppia hyväksymään itseni ja rakastamaan itseäni juuri tällaisena kuin olen

Ja ennenkuin joku jaksaa taas tulla huutelemaan jostain täydellisistä luonnonkauniista naisista ja helppoahan se on silloin olla meikkaamatta, niin kerron, että minulla on melko kalpea, laikukas iho, leveät leukaperät, isohko nenä, atooppista ihottumaa, finnejä, pitkät mutta täysin näkymättömät vaaleat ripset, vaaleat melko näkymättömät kulmakarvat jne.

Eli en todellakaan ole mikään yleisen kauneusihanteen mukainen klassinen kaunotar, mutta mitä siitä? Miksi pitäisi olla, kenen takia, minkä takia, mitä tarkoitusta varten? Ja miksi se on monille nin vaikeaa käsittää, että ei minua kiinnosta jos en ole jonkun muun mielestä kaunis? Jos olen itseni mielestä kaunein juuri tällaisena, mutta jonkun muun mielestäsi kauniimpi meikattuna, niin eiköhän se ole lähinnä ongelma sitten sille toiselle eikä suinkaan minulle. 

Mielestäni poikkeuksetta meikkaamattomat, luonnolliset naiset ovat kauniimpia kuin meikatut, pidän myös enemmän ihan luonnollisen värisistä hiuksista kuin värjätyistä -vaikka se luonnollinen väri olisi se maantie. Se ei tarkoita silti, että pitäisi muita rumina -antaa kaikkien kukkien kukkia juuri sellaisina kuin haluavat.

Mutta onhan se vähän outoa, että meikkaamattomuuttaan joutuu jotenkin selittelemään ja puolustelemaan.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:14"]

Mulla oli joskus tällainen ystävä, joka oli yksinkertaisesti aivan älyttömän kaunis ilman vähäisintäkään ehostusta. Mustat, pitkät  kaareutuvat ripset ja tummat kulmakarvat, suuret silmät ja hyvä iho. Pitkään luulin hänen käyttävän taivuttavaa ripsaria mutta selvisi, ettei käyttänyt edes sitä. Jotkut ne vain oval luonnonkauniita, onnittelut heille :)

[/quote]

Niin oli minullakin kaksi tuollaista ystävää :) tosin olivat puoliksi suomalaisia ja siten heillä oli luonnostaan tummat/mustat ripset ja tummat ei kumminkaan mustat kulmat. Kaunista! ja luonnollista ilman tökerösti piirrettyjä kulmia tai sellaisia epäluonnollisia ja risukasamaisia ripsenpidennyksiä, moni luulee että ne näyttävät luonnollisilta mutta eivät näytä.

En meikkaa koskaan töihin, menen sinne lökäreissä/muissa mukavissa vaatteissa hiukset välillä hyvin paskasina. Ei vaan yhtään kiinnosta arkena miltä näytän, puhtaudesta pidän hyvää huolta. Viikonloppuisin jos lähden ulos huolittelen itseni hyvin :)

186, todella hyvin sanottu. Ei mitään lisättävää, hyvin älykkäitä mietteitä ja totuuksia, voikun sinunlaisia olisi enemmän.

Kiitos 189 :).

Tulinpa vielä jatkamaan tuota edellistä kirjoitustani, kun luin sen tässä aamulla uudelleen ja siitä sai ehkä vähän sellaisen kuvan, että olen omasta mielestäni tosi ruma kun kirjoitin noita ominaisuuksiani. Niin pitipä vielä sanomani, että en siis pidä itseäni mitenkään rumana enkä koe noita mainitsemiani ominaisuuksia muillakaan rumana. Kirjoitin ne tuohon, koskan elän siinä käsityksessä, että yleisen valtavirtamielipiteen mukaan tuollaiset ominaisuudet ovat rumia ja juuri niitä, miksi moni muu häpeilee omaa naamaansa eikä "voi" liikkua ilman meikkiä.

Noiden juttujen lisäksi minulla on omasta mielestäni myös sellaisia piirteitä, jotka ihan yleisen käsityksenkin mukaan ovat kauniita ja tavoiteltavia, kuten positiivinen ja avoin asenne, suuret siniset kirkkaat silmät, korkeat poskipäät, leveä hymy jota käytän paljon, suorat hampaat -eikä se ihokaan nyt mitenkään täynnä finnejä ja kirjvia laikkuja ole, vaikka niitä aina silloin tällöin on muutama. Ja omasta mielestäni olen kokonaisuudessaan kaunis, kuten kaikki muutkin jotka vaan kantavat itsensä hyvin ja uskaltavat olla sitä mitä ovat -yksittäisistä kasvospiirteistä ja -muodoista riippumatta.

Kiinnitin myös huomiota siihen, että hirveästi ihmiset vaan haukkuvat täällä itseään ja kertovat syitä, miksi ovat rumia ja miksi eivät voi kulkea ilman meikkiä. Jokaisessa teissä on myös niitä kauniita ja ihania piirteitä, muistakaa keskittyä myös niihin! Ja asioita, joita koette itsessänne rumiksi, saatatte pitää muiden naamassa kauniina (siis ihan tiedostamattanne) -pyrkikää pois tuosta itsenne mollaamisesta. Ja samoin aina kun olette sitä mieltä, että joku muu on ruma ilman meikkiä, haukutte samalla epäsuorasti myös itseänne -opetelkaa näkemään kaikissa, itsessänne ja muissa, ne kauniit puolet niiden epämiellyttävien sijaan!

Sinä itse olet sinun läheisin henkilö, se kenen kanssa vietät loppuelämäsi jokaisen sekunnin. Miksi et kohtelisi itseäsi myös niin? Ethän puolisolle tai parhaalle ystävällesikään kertoisi koko ajan miten ruma ja läski ja ällöttävän näköinen hän on ja miten hän aina vaan epäonnistuu kaikessa. Päinvastoin sinä kertoisit hänelle, että hän näyttää hyvältä, näyttäisit hänelle hänen kauniit piirteensä ja kehuisit ja kannustaisit, kun hän tekee asioita. Ja ennen kaikkea silloin, kun hän kokee olonsa rumaksi ja epäonnistuneeksi, sinä tsemppaisit vielä enemmän etkä suinkaan haukkuisi mukana. Eikä kukaan pitäisi sellaisen ihmisen seurasta, joka aina haukkuu ja sanoo rumaksi ja mollaa -jos teet niin itsellesi, et varmasti silloin myöskään pidä itsestäsi. Sinä olet itsesi läheisin ystävä, kohtele itseäsi niin. Meikillä tai ilman :).

t. 186

Js sulla on huono iho niin kannattaisko hoitaa sitä? Sama ku heittäis puhtaan maton paskaselle laattialle kun laittaa meikkiä hunolle iholle en ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Olen vlähinnä kateellinen. Itsellä etenkin silmänympärystän iho on niin ultraohutta ollut lapsesta saakka, että verisuonet näkyvät läpi. Iho myös punertaa läpikuultavuudestaan johtuen, vaikka onkin periaatteessa tervettä eikä allergioitakaan ole. Jos en meikkaa, näytän sairaalta narkkarilta. Mun on pakko meikata ihan ympäristöystävällisistä syistä joka ikinen aamu, ja kadehdin vilpittömästi niitä, jotka voivat vain pesaista kasvot ja painaa menemään. Grr semmoisille >:/[/quot

Sama. Jos olen ilman meikkiä niin luullaan että olen kipeä

Outoa, jos joku nainen myöntää ettei meikkaa niin kaikki luulevat hänellä olevan huono itsetunto tai ei arvosta itseään :o

Itse meikkaan myös todella vähän, joskus vain arkisin mutta pääosin juhliin. Mulla on myös todella hyvä iho niin se on jo iso osa kokonaisuutta. Miesystäväni on monesti kehunut minua siitä, että en meikkaa niin paljon kuin muut, koska en tarvitse sitä. Se on toki hänen mielipiteensä. Joskus taas kaveri on tiuskaissut kun ollaan meikeistä puhuttu, niin " no hyvähän sun on sanoo ku oot nuin luonnonkaunis, nii ei tartte meikkaa". Pidän kyllä itseäni luonnonkauniina ja arvostan itseäni sellaisena kuin olen.

Itse en vaan jaksa turhaan laittaa naamaani meikkiä, kun koen olevani tarpeeksi hyvä tälläisenä. Siksi en meikkaa.

Ja tosiaan tuohon huonoon itsetuntoon liittyen. Suunnilleen puolet minun kavereistani eivät meikkaa, ja ainaki oman kokemuksen mukaan heillä on parempi itsetunto kuin näillä jotka meikkaavat. Ja ei, en yleistä, kaikilla asia ei ole näin. Tuntuu vain, että se meikkaaminen tuottaa osittain kauheeta stressiä kun pitää näyttää joltain muulta.

En meikkaa koskaan, paitsi ripset käännän ja joskus huulikiiltoa. Mielestäin olen kaunimpi ilman meikkiä. En meikkaa juhliinkaan, toki pukeudun kauniisti. En tunnista itseäni meikeissä, näytän jopa pelottavalta. Luonnollinen look on mielestäni kauniimpi kaikilla. Myönnän, että joskus minulla on sosiaalinen paine meikata. Silti saan miehiltä huomiota ja minua kehutaan joskus kauniiksi.. enpä tiedä.

Miksi todella monet meikkaamattomat naiset perustelevat meikkaamattomuutta sillä, että "mieskin tykkää, kun ei ole meikkiä"? Luin juuri facesta jotain luonnonkosmetiikka-aiheista keskustelua, joka oli täynnä vakuutteluja, kuinka mies tykkää, kun ei käytä meikkiä. Onko tämä The Miehen mielpide joku ultimate validation tässä asiassa? Jotenkin huvittavaa...

Toistaiseksi en ole vielä tavannut naista, joka ei kevyellä meikillä näyttäisi viehättävämmältä, kuin täysin ilman meikkiä. Tosin onhan näitä superluonnonkauniitakin olemassa, mutta harvemmin tulee arjessa vastaan, vaikka tässä ketjussa heitä kyllä riittää.

Ja ei, kevyt meikki ei ole sama asia, kuin "hirveä pakkeli", vaikka monet av:n luonnonkauniit niin tuntuvat kuvittelevan.

Minusta meikkaaminen on naisten etuoikeus. En minä miesten meikkaamisesta pidä. Minä rakastan olla nainen. En minä miehen kaltainen tahdo olla.

Meikkaaminen nyt vaan on ihmiskunnan ääliömäisin keksintö. Ihmiset näyttävät INHOTTAVILTA meikattuina. En ole ikinä ymmärtänyt moista turhamaisuutta. Halutaan piilottaa kauniit yksityiskohdat myrkkyjen alle. TÄYSIN IDIOOTTIMAISTA JA TURHAA. HYI. En meikkaa enkä ala IKINÄ sellaiseen hulluun ääliömäisyyteen. Älkääkä nyt meikkinaamat suuttuko ja sanoko, että olen kivikaudelta. Tämä on minun mielipiteeni ja omasta mielestäni se on hyvä mielipide. ÄÄLIÖMÄISTÄ!!!

Laitan aamuisin ainoastaan tasoittavaa, kosteuttavaa kasvovoidetta ja kulmaväriä. Mä en vain yksinkertaisesti viitsi meikata töihin, en koe sitä tärkeäksi. 

Juhliin ja illanviettoihin tykkään kyllä laittautua.

Miksi pitää olla ulkoisesti kaunis? Sisäinen kauneus on pysyvää ja sitä arvostavat puolisot, lapset, ystävät ja kaikki ihmiset, joita elämässämme tapaamme. Miksi juhlissa pitää olla hyvännäköinen? Juhlissa juhlivat ihmiset, eivät meikkitehtaiden edustajien rahamassit. Olen 49v enkä ole koskaan meikannut. Ei ole ollut tarvetta sutia maalipöntön sisältöä naamaan, rahalle ja ajalle on parempaakin käyttöä. Minut on aina hyväksytty joka paikkaan minuna itseäni. Itse en piittaa ihmisistä, jotka arvottavat toisia ulkonäön perusteella. Olisi todella naurettavaa, jos menisin juhliin ja minua katsottaisi pitkään siksi, etten ole peittänyt ulkoisia virheitäni maalilla tai korostaisin jotain kohtaa naamassani siksi, että se on upea. Mitä merkitystä ulkonäöllä on kun teet töitä, juhlit ystäviesi kanssa, viet lastasi tarhaan, keskustelet puolisosi kanssa kesälomasta, käyt ruumishuoneella katsomassa äitiäsi viimeisen kerran tai käyt kaupassa? Se, mikä olet luonteeltasi, ratkaisee.

Koska olen todella ruma kasvoistani. Pienet, mitäänsanomattomat tihrusilmät todella syvällä päässä, hyppyri ja töpselinenän sekoitus, pieni ja vino suu, jossa eripari huulet, roikkuvat lörppöposket, ei poskipäitä, olematon leuka ja helttaa leuan alla, kasvoni ovat myös hyvin epäsymmetriset. Olen kokeillut lukuisia eri meikkityylejä, kaikki ne ovat vain korostaneet rumia piirteitäni entisestään. Meikittömänä sulaudun helpommin massaan. Erilaiset meikkityylit näyttävät hyvältä kauniin ihmisen kasvoissa, tämä viesti tulee saamaan paljon alapeukkuja, mutta ei voi mitään.

En ole koskaan meikannut, en tunne siihen tarvetta. En myöskään föönaa hiuksia. Viimeksi oli ripsiväriä reilu 3vuotta sitten kun sisko halusi laittaa mulle. Olen 38 ja parisuhteessa.