Miten teillä kävi friends with benefits suhteessa?

Rakastuin palavasti ekoilla treffeillä mieheen

Mutta jutusta tuli vain fwb suhde joka kesti 3vuotta.

Ero tuli kun mies muutti muualle asumaan.

Nyt on taas uusi kierroksessa

Tutustuttiin opintojen yhteydessä, kun olin vaihto-opiskelijana. Vähän aikaa ehti olla ihan oikea suhde, mutta sitten muutin takaisin Suomeen, ja suhde päättyi yhteisestä sopimuksesta. Sen jälkeen on tavattu muutamia kertoja. Nyt viimeisimmästä kohtaamisesta on kuitenkin jo yli kymmenen vuotta. Ei vain olla matkustettu toistemme kotimaihin, muuten juttu varmaan jatkuisi vielä.

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Ihastuin tulisesti, mies ei. Lopetettiin säätäminen mun toiveesta ja munkin tunteet vähitellen katosi. Nykyään ollaan oikeasti hyviä kavereita ja nähdään useamman kerran vuodessa.

Tutustuttiin netissä, chattailtiin jonkun verran ja sitten tavattiin. Ensimmäinen kerta päättyikin sitten siihen, että harrastettiin seksiä. Tuota jatkui kesän verran, tapailtiin sillion tällöin samoissa merkeissä, kuunneltiin musiikkia ja katseltiin leffoja. Kyllä siinä taisi vähän ihastumista olla - ainakin minun puoleltani - mutta kumpikaan ei halunnut mitään vakavampaa ja miehen syy tälle selvisikin myöhemmin. 

Hän onnistui esittämään suht pitkään jotain aivan muuta kuin mitä todellisuudessa oli, alkoi kuitenkin pikku hiljaa paljastua epävakaaksi, narsistiseksi ihmiseksi jonka seurassa en enää viihtynyt. Pisti lopulta minuun välit poikki koska en tehnyt asioita juuri kuten hän olisi halunnut. Myöhemmin sain tietää, että oli ollut parisuhteessa tuon meidän "suhteemme" aikoihin. Mistään suhteesta ei tuona aikana näkynyt merkkiäkään, vedätti minua ja ilmeisesti muutamaa muutakin naista samoihin aikoihin aivan kympillä. 

Kaikki fwb suhteet kapenee ennen pitkää. Alussa voi olla mukavaa ajanviettoa ja jopa yöpymistä. Lopulta ne on max parin tunnin näkemistä ja sulle vihjaillaan, että pitää lähteä, kun tavaraan kavereita, mennään kauppaan, salille tms.

Toimii, mutta jonkin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

No jo on ihme touhua. Päätät ettei tule mitään vakavaa edes yrittämättä ja vaikka mies oli kiinnostunut. Kyllä elämä pitää tehdä vaikeaksi. 

Ei mitenkään, pannaan vieläkin 1-2 kertaa kuussa. Molemmilla on omat perheet

Tavattiin yhteisen frendin kautta ja hoidettiin homma kunnialla kotiin. Mies halus jatkaa tapailua vaikka sovittiin vaan yhdestä illasta ja me sit jatkettiin.

Ihastuttiin, rakastuttiin, mentiin kihloihin, saatiin lapsi ja nykyään naimisissa. Ei pysyny ihan fwb ja hyvä niin.

Tavattiin baarissa. Alkuun oli jotain seurustelun tynkää, mutta nopeasti todetttiin ettei kumpikaan sitä halua ja että ennenpitkää kuristettaisiin toisemme. Siitä alkoi fwb ja kun vuosia myöhemmin aloin seurustella jäljelle jäi f. Aikaa tapamisesta on jo 22 vuotta ja just pari kk sitten istuttiin terassilla parantamassa maailmaa oluttuopin äärellä.

Seurusteltiin puoli vuotta. Tämän jälkeen reilu puoli vuotta harrastettiin seksiä satunnaisesti. Tämä loppui pian sen jälkeen, kun aloin tapailla toista, mutta ollaan edelleen hyviä ystäviä. Loppu vaiheessa alkoi olla vähän outoa, kun olin ihastunut toiseen, mutten oikein raaskinut sanoa "ei", kun toinen tuntui tilanteessa niin yksinäiseltä. Nykyiselle kerroin suhteesta myöhemmin ja hän otti sen ihmeen rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin yhteisen frendin kautta ja hoidettiin homma kunnialla kotiin. Mies halus jatkaa tapailua vaikka sovittiin vaan yhdestä illasta ja me sit jatkettiin.

Ihastuttiin, rakastuttiin, mentiin kihloihin, saatiin lapsi ja nykyään naimisissa. Ei pysyny ihan fwb ja hyvä niin.

Oliko siis jossain vaiheessa fwb? Kuulostaa enemmänkin parisuhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

No jo on ihme touhua. Päätät ettei tule mitään vakavaa edes yrittämättä ja vaikka mies oli kiinnostunut. Kyllä elämä pitää tehdä vaikeaksi. 

Samaa mieltä - epävakaata debiilitouhua.

Virhe mennä sänkyyn tai yrittää muuttaa touhua. Jos sänkypuuhat ovat jatkuneet niin niitä ei kannata lopettaa, ellei näe että mies haluaa vain sitä.

Kannattaa aina olla rehellinen ja ei pelaa pelejä ja kantaa vastuunsa asiassa kuin asiassa.

F kirjoitti:

Kaikki fwb suhteet kapenee ennen pitkää. Alussa voi olla mukavaa ajanviettoa ja jopa yöpymistä. Lopulta ne on max parin tunnin näkemistä ja sulle vihjaillaan, että pitää lähteä, kun tavaraan kavereita, mennään kauppaan, salille tms.

Toimii, mutta jonkin aikaa.

Näin juuri. Mitä muuta voisi olettaan jos pääpointti on elimien hinkkaus? Se ainoa pointti.

Alkuun oli tapailua, se päättyi kun mies ei ollut valmis sitoutumaan exän pyöriessä mielessä. Tauko, hetki fwb-touhua. Kyllästyin siihen. Päätöksen lopettaa fwb-suhde sinetöi se, kun miehen muu seuran etsintä paljastui samaan aikaan netissä (ei ollut siitä maininnut).

Onhan noita ollut. Silloin ei tosin ollut tällaista termiä vielä keksitty ;)

Yleensä päättyivät siihen että minä ihastuin johonkin toiseen, ja halusin tämän kanssa yrittää vakavampaa parisuhdetta. Kaikki fwb:t olivat minuun ihastuneita ja halusivat enemmän, joten he loukkaantuivat kovasti kun heidät jätettiin.

Paitsi että viimeisimmän(jonka kanssa meillä oli sellainen fwbsuhde aluksi, että yövyimme toistemme kainalossa) menin naimisiin ja siitä on nyt 10 v aikaa.

Olin monta vuotta fwb-suhteessa mieheen, johon olin ihastunut ja sydänsuruahan siitä mulle tuli, kun ei miehen tunteet syventyneet missään vaiheessa. Myöhemmin aloitin uuden fwb-jutun miehen kanssa, josta tiesin etten häneen ikinä ihastuisi, koska oli esim. huumorintajultaan niin erilainen kuin minä. Jonkin aikaa se sujuikin iha hyvin, mutta sitten alkoi tuntua jotenkin likaiselta, että tyyppi käy luonani lähinnä paneskelemassa, enkä suuremmin edes tykännyt koko ihmisestä, vaikka hän ihan mukava olikin.

Mä ehkä vähän ihastuin, mutta lopulta se koko juttu jotenkin vaan hiipu :D Ei olla sen jälkeen enää kaveerattu vaikka ennen paljonkin, toki morotetaan kun tavataan. Tunnettiin pari vuotta josta vikat puol vuotta sisälsi panemista.

Vierailija kirjoitti:

Alkuun oli tapailua, se päättyi kun mies ei ollut valmis sitoutumaan exän pyöriessä mielessä. Tauko, hetki fwb-touhua. Kyllästyin siihen. Päätöksen lopettaa fwb-suhde sinetöi se, kun miehen muu seuran etsintä paljastui samaan aikaan netissä (ei ollut siitä maininnut).

Suhteellisen pitkään mies yritti vielä vinkua viesteissään seksiä, mutta en siihen suostunut.