Te, jotka kehotatte työttömäksi jääneitä opiskelemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys ei ole ongelma, jonka voisi jollain patenttiratkaisulla ratkaista.

Jos voisi, ratkaisu olisi tietenkin käytössä sen sijaan, että meillä on enemmän tai vähemmän yksilöllistä palvelua, enemmän tai vähemmän hyvillä tuloksilla, tarjoava instanssi.

Myöskään kouluttautumiseen ei ole mitään patenttiratkaisua.

Ihan oikeasti kenenkään yksilön työura ei ole niin tärkeä, että sen vuoksi koko perheen pitää kohtuuttomasti joustaa. Että myydään talo alueelta, jolla ne eivät mene kaupaksi, hinnalla, jolla ei elä muualla ja näin vaihtuu lasten hoito- ja koulupaikat, iäkkäät vanhemmat jäävät ilman apua, puoliso mahdollisesti jää työttömäksi?

Sittenkö muutetaan sen toisen työttömän tilanteen ehdoilla taas eri puolelle maata?

Mikä tahansa verkkokoulutus ei työllistä. Jos työllistäisi, kaikki tietenkin opiskelisivat sen. Seurauksena olisi valtava ylitarjonta työmarkkinoille ja työttömyys.

On se jännä, että ihmiset nykyisin muuttavat töiden perässä vaikka toiselle puolelle maailmaa. Jättävät ne vanhat vanhemmat, mutta yrittävät lähettää rahaa. Tosilla jää lapsetkin puhumattakaan taloista. Mutta suomalaisen työttömän perse ei irtoa muuttotappiokunnista vaikka töitä sinne ei ole tullut vuosikymmenniin. Kuinka kauan meidän muiden on tällaista joustamattomuutta kustannettava?

Halvempaa sitä persettä on siellä muuttotappiokunnassa kustantaa kuin kaupungissa.

Täystyöllisyyttä meille ei koskaan enää tule, että on ihan sama onko työtön Pera Perämetsäläinen vai Kari Kaupunkijuoppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siili kirjoitti:

Kun halusin opiskelemaan yliopistoon, myin asunnon. Pääsin lainasta eroon, mutta minulle ei jäänyt siitä rahaa. Opiskelin opintotuella ja tein sen verran töitä, kun rajat antoivat myöten. Nostin opintotuet myös kesällä. Tarvittaessa nostin opintolainaa esim. lapsen kanssa lomailua varten. Sain vuokra-asuntoon asumistukea. Minulla ei ollut kaikkia tukikuukausia käytettävissä, sillä olin aiemmin opiskellut amk-tutkinnon. Aiempien opiskelujen ohessa olin tehnyt paljon töitä, joten tukikuukausia oli kuitenkin mukavasti jäljellä. Yliopistoaikana tein töitä pääasiassa päiväsaikaan siivoamalla ihmisten koteja.

Nyt olen hyvässä työssä ja lyhennän opintolainaa 100€/kk. Sitä ehti kertyä 13000€. Minulla on jälleen omistusasunto ja viimeistelen opintoja työn ohessa. Opintojen aikana suoritin myös pedagogiset opinnot toisaalla. Elämä on järjestelykysymys.

Taloa on hieman hankala yksin myydä ilman puolison suostumusta.

Onneksi siihenkin saa hätätapauksessa oikeuden määräyksen, jos sopimukseen ei päästä.

Ihmeellistä tämä olosuhteiden uhriksi heittäytyminen. Meistä jokainen voi jäädä työttömäksi ja meistä jokainen voi sairastua, näille ei välttämättä mitään voi. Sen sijaan jokainen valitsee itse, missä asuu, kenen kanssa asuu, mihin rahansa ja aikansa käyttää ja ylipäätään mitä elämällään tekee.

Sitten pitää vain päättää, mikä itselle on tärkeää, mihin haluaa sitoutua ja mitä tavoitella.

Kenenkään ei ole pakko asua maalla omakotitalossa puolison kanssa, joka ei suostu tekemään kompromisseja toisen haaveiden eteen, vailla mahdollisuuksia työllistyä tai opiskella. Sinä VALITSET elää näin. Vaihtoehtona olisi ihan sovussa sopia sen puolison kanssa asumisjärjestelystä, joka tarjoaisi molemmille mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan, tai asua erillään, tai karistaa se puoliso kannoiltaan ihan kokonaan ja ottaa oikeusteitse opiskelurahat talonpuolilkaasta. Kyllä minäkin näistä vaihtoehdoista valitsisin puolisoni ja kotini ennen opiskelua, mutta ei se tarkoita, etteikö minulla olisi sitä vaihtoehtoa myös opiskella.

Mitä te oikein haluatte, että joku tuo ne työt ja kouluttautumismahdollisuudet teidän kotiovellenne sinne teidän itse valitsemallenne syrjäiselle maalaispaikkakunnalle? Vai olisiko kyse kuitenkin siitä, ettei motivaatiota ja kiinnostusta opiskeluun ole niin paljon, että arvottaisi sen muiden asioiden edelle ja olisi valmis näkemään vaadittavaa vaivaa asian eteen?

eri

No mä asun maalla omassa talossa. Joka paikkaan pitkät matkat. Olen ostanut talon täältä 20v sitten kun olin vakipaikassa. Sitten sairastuin ja jouduin työttömäksi.

Mieluummin olen vaikka ilman työttömyysrahaa kuin että lähtisin työn tai opiskelun perässä pois. En voi jättää rakasta kotia, puolisoa, lapsia tai ikääntyviä vanhempiani.

Mikset jätä hakematta, ethän sinä ole millään muotoa työmarkkinoiden käytössä`?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siili kirjoitti:

Kun halusin opiskelemaan yliopistoon, myin asunnon. Pääsin lainasta eroon, mutta minulle ei jäänyt siitä rahaa. Opiskelin opintotuella ja tein sen verran töitä, kun rajat antoivat myöten. Nostin opintotuet myös kesällä. Tarvittaessa nostin opintolainaa esim. lapsen kanssa lomailua varten. Sain vuokra-asuntoon asumistukea. Minulla ei ollut kaikkia tukikuukausia käytettävissä, sillä olin aiemmin opiskellut amk-tutkinnon. Aiempien opiskelujen ohessa olin tehnyt paljon töitä, joten tukikuukausia oli kuitenkin mukavasti jäljellä. Yliopistoaikana tein töitä pääasiassa päiväsaikaan siivoamalla ihmisten koteja.

Nyt olen hyvässä työssä ja lyhennän opintolainaa 100€/kk. Sitä ehti kertyä 13000€. Minulla on jälleen omistusasunto ja viimeistelen opintoja työn ohessa. Opintojen aikana suoritin myös pedagogiset opinnot toisaalla. Elämä on järjestelykysymys.

Taloa on hieman hankala yksin myydä ilman puolison suostumusta.

Onneksi siihenkin saa hätätapauksessa oikeuden määräyksen, jos sopimukseen ei päästä.

Ihmeellistä tämä olosuhteiden uhriksi heittäytyminen. Meistä jokainen voi jäädä työttömäksi ja meistä jokainen voi sairastua, näille ei välttämättä mitään voi. Sen sijaan jokainen valitsee itse, missä asuu, kenen kanssa asuu, mihin rahansa ja aikansa käyttää ja ylipäätään mitä elämällään tekee.

Sitten pitää vain päättää, mikä itselle on tärkeää, mihin haluaa sitoutua ja mitä tavoitella.

Kenenkään ei ole pakko asua maalla omakotitalossa puolison kanssa, joka ei suostu tekemään kompromisseja toisen haaveiden eteen, vailla mahdollisuuksia työllistyä tai opiskella. Sinä VALITSET elää näin. Vaihtoehtona olisi ihan sovussa sopia sen puolison kanssa asumisjärjestelystä, joka tarjoaisi molemmille mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan, tai asua erillään, tai karistaa se puoliso kannoiltaan ihan kokonaan ja ottaa oikeusteitse opiskelurahat talonpuolilkaasta. Kyllä minäkin näistä vaihtoehdoista valitsisin puolisoni ja kotini ennen opiskelua, mutta ei se tarkoita, etteikö minulla olisi sitä vaihtoehtoa myös opiskella.

Mitä te oikein haluatte, että joku tuo ne työt ja kouluttautumismahdollisuudet teidän kotiovellenne sinne teidän itse valitsemallenne syrjäiselle maalaispaikkakunnalle? Vai olisiko kyse kuitenkin siitä, ettei motivaatiota ja kiinnostusta opiskeluun ole niin paljon, että arvottaisi sen muiden asioiden edelle ja olisi valmis näkemään vaadittavaa vaivaa asian eteen?

eri

No mä asun maalla omassa talossa. Joka paikkaan pitkät matkat. Olen ostanut talon täältä 20v sitten kun olin vakipaikassa. Sitten sairastuin ja jouduin työttömäksi.

Mieluummin olen vaikka ilman työttömyysrahaa kuin että lähtisin työn tai opiskelun perässä pois. En voi jättää rakasta kotia, puolisoa, lapsia tai ikääntyviä vanhempiani.

Mikset jätä hakematta, ethän sinä ole millään muotoa työmarkkinoiden käytössä`?

Miten niin en ole? Haen työtä mihin pystyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyysturvalla voi opiskella kaksi vuotta, jos opiskelee työllistävää ammattia, eikä työllistyminen ilman koulutusta ole todennäköistä. Sitten päälle vaikka opintotuella vähän aikaa, mutta aikuisopiskelijanhan ei yleensä tartte tehdä koko tutkintoa, vaan jotain jo opittua sisällytetään tutkintoon.

Voi opiskella vain, jos saa opintoihinsä työkkärin puolelta hyväksynnän. Käytännössä tätä "lupaa" ei saa mihin tahansa opintoihin, ja jos henkilöllä on jo joku koulutus, se voi olla vaikeampaa. Omassa tuttavapiirissäni kaksi henkilöä halusi tehdä näin - toinen sai luvan, toinen ei. Tämä joka ei saanut, olisi halunnut suorittaa loppuun aiemmin kesken jäneet opinnot, joista puuttui enää gradu ja joitain kursseja. Mutta koska hän oli ollut töissä eri alalla siinä välissä, työkkärin mukaan tutkinto ei ollut tarpeellinen.

 

Ja vielä tiivistettynä omiin kokemuksiin perustuen: työttömyysetuudella opiskelu EI käytännössä ole MAHDOLLISTA! Näin ihmiset konkreettisesti syrjäytyvät, TE-toimistoa ei kiinnosta tuletko enää koskaan työllistymään, mutta opiskelemaan et ainakaan pääse! (Paitsi ehkä lähihoitajaksi)

Miksei? Hain tukea 2012 loppuvuonna ja sain sen. Opiskelin vuoden 2013 kuten oli suunniteltu ja raportoin siitä kerran vai kaksi työkkäriin. Samoin vuoden 2014. Seuraavat 2 vuotta opiskelin opintotuella ja -lainalla valmistumiseen saakka.

Riippuu tutkinnosta, opiskeltavasta alasta, omasta opinto- ja työhistoriasta - sekä myös valitettavasti yksittäisistä virkailijoista. Yksi voisi luvan myöntää tiettyihin opintoihin, toinen taas ei.

Perustulo auttaisi tähänkin byrokraattien mielivaltaan.

EI IKINÄ perustuloa koska saan nykyisin kansaneläkee ja takuueläkkeen. Jos se kansalaispalkka olisi sen 500 euroa/kk, lisäksi pitää miettiä miten asumistuki, ym hoitotuki loppuu...

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on se, että työttömänä ei saa opiskella, ts. ei saa silloin työttömyyskorvausta.

Aikuinen perheellinen ei käytännössä kykene elämään opintotuella. Jos on jo tutkinto alla, ei tukikuukausia ole edes riittävästi jäljellä.

Työttömyyskorvauksilla ei saa tehdä mitään muuta kuin oleilla, koska opiskelu, vapaaehtoistyö, sellainen harrastaminen, mistä voisi saada rahaa (esim. bloggaus) katkaisee sen maksamisen.

Työttömyyskorvauksella saa kyllä opiskella melkein minkä hyvänsä edes etäisesti järjellisen toisen asteen tutkinnon. Sitä kutsutaan vain silloin omaehtoisen opiskelun tueksi.

Itse opiskelen puutarhuriksi, ja meidän ryhmässä on neljä työttömyyskorvauksella opiskelevaa. Eli ei tarvitse olla edes mikään huipputyöllistävä ala. Tunnen myös työttömyyskorvauksella metsuriksi opiskelleita.

Lisäksi tällaisiin koulutuksiin on todella helppo päästä, koska koulut saavat rahaa valmistuneiden mukaan. Ottavat mielellään niin paljon opiskelijoita kuin suinkin.

Sitten on vielä kaikki työvoimapoliittiset koulutukset.

Mitä ap:n tilanteeseen tulee, jos ei voisi koiran ja asuinpaikan takia opiskella, miten hän voisi työssäkään käydä? En nyt oikein ymmärrä miten koira olisi este, maalla se voisi olla ulkotarhassa päivät, joten ei tarvitsisi edes kiirehtiä kotiin sitä pissattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.

Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.

Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Olen huomannut että tällaisia suustaan päästävillä on vankat tukiverkot takanaan, on isovanhempia jotka hoitavat lapset ja maksavat lainanlyhennykset/vuokrat, ruuat ja antavat vielä avokätisesti rahaa elämiseen.

Minä puolestani olen huomannut jo ihan tämän ketjun perusteella, että näillä työttömillä, joilla mikään ei onnistu, ei tosiasiallisesti ole edes mielenkiintoa opiskella eikä olla oikeasti edes kartoitettu vaihtoehtoja, vaan nyökytellään kuorossa (tässä tapauksessa peukutetaan) kun joku perustelee hyvin, miksi ei onnistu, vaikka heti selviää, että kyllähän se onnistuukin.

Mielenkiinnosta, miten IHMEESSÄ se lastenhoitoapu ja laskujen maksaja auttaa työtöntä opiskelemaan? Jos hän siis tosiaan on muutoin työttömänä, eli lapset voi joka tapauksessa olla ilmaiseksi päivähoidossa, ei ole muuta kuin aikaa ja rahaa tulee ihan yhtä vähän, opiskeli tai ei?

Jollekin toki se yksittäinen kurssimaksukin voi olla paljon, mutta esimerkiksi 200e syksyn kurssimaksuihin on ihan mahdollista säästää ilman mitään tukiverkkojakin, jos oikeasti pitää sitä tärkeänä.

Ei lastenhoito ole työttömälle ilmaista, jos puoliso tienaa 1600 netto ja muita tukia ei tule, pelkkä työttömyyskorvaus 660, jos 2 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.

Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.

Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Olen huomannut että tällaisia suustaan päästävillä on vankat tukiverkot takanaan, on isovanhempia jotka hoitavat lapset ja maksavat lainanlyhennykset/vuokrat, ruuat ja antavat vielä avokätisesti rahaa elämiseen.

Minä puolestani olen huomannut jo ihan tämän ketjun perusteella, että näillä työttömillä, joilla mikään ei onnistu, ei tosiasiallisesti ole edes mielenkiintoa opiskella eikä olla oikeasti edes kartoitettu vaihtoehtoja, vaan nyökytellään kuorossa (tässä tapauksessa peukutetaan) kun joku perustelee hyvin, miksi ei onnistu, vaikka heti selviää, että kyllähän se onnistuukin.

Mielenkiinnosta, miten IHMEESSÄ se lastenhoitoapu ja laskujen maksaja auttaa työtöntä opiskelemaan? Jos hän siis tosiaan on muutoin työttömänä, eli lapset voi joka tapauksessa olla ilmaiseksi päivähoidossa, ei ole muuta kuin aikaa ja rahaa tulee ihan yhtä vähän, opiskeli tai ei?

Jollekin toki se yksittäinen kurssimaksukin voi olla paljon, mutta esimerkiksi 200e syksyn kurssimaksuihin on ihan mahdollista säästää ilman mitään tukiverkkojakin, jos oikeasti pitää sitä tärkeänä.

Ei lastenhoito ole työttömälle ilmaista, jos puoliso tienaa 1600 netto ja muita tukia ei tule, pelkkä työttömyyskorvaus 660, jos 2 lasta.

Että ihan tiedoksi teille, jotka saatte tulevaisuudessa irtisanomislapun.

Lehdessä oli, että kaupan alalta loppuu 25000 työpaikkaa 10 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoremmat voisi opiskella, mutta entä liki 60v osatyökyvytön. Onko mitään järkeä enää opiskella? kun työkyky ei enää riitä 40 työvuoden jälkeen.

Aika moni tuossa tilanteessa opiskelee itseä kiinnostavaa alaa ihan huvikseen ja siksi, että sillä saa taas pelattua 2 vuotta aikaa.

Työkkäri myöntää omaehtoisen opiskelun tuen hyvin helposti silloin, kun on terveyden kanssa ongelmia.

Työkkäri päättää mielivaltaisesti nuo opiskeluasiat. Mulle se myönnettiin, mutten pystynyt suorittamaan 30op helmikuun loppuun mennessä, koska kurssit ajoittuivat siten. Työkkärille oli turha selittää mitään. Tipuin opintotuelle. Kandin toikka tuli 1,5 vuodessa. Olisi voinut tulla nopeamminkin, jos olisin uskaltautunut nopeaan opiskeluun (tai kurssit olisi järjestetty kannaltani paremmin).

Maisteria musta ei taida tulla enkä usko enää että opiskelu auttaa enää saamaan työpaikkaa ainakaan omalta alalta. Olen hyödyntänyt työssäoloehdon täyttämisessä opiskelijan helpotusta eli kerännyt työpätkillä ehdon täyteen ja ainakin kuvittelen pääseväni päivärahalle takaisin, kun lopetan opiskelun joko maisterina tai ei-maisterina, miten sitten käykin. Ehkä pääsen jopa lisäpäiville!