Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka kehotatte työttömäksi jääneitä opiskelemaan
10.09.2021 |
Ettekö te ymmärrä, että kaikilla ei ole saumaa lähteä opiskelemaan? Jos asuu omakotitalossa jossain landella ja vieläpä omistaa lemmikkieläimiä esimerkiksi? Silloin ei vain lähdetä kaupunkiin opiskelemaan ja toisena asiana: opiskelemaan ei vain mennä, sinne päästään, jos päästään, opiskelupaikka ei ole itsestäänselvyys.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.
Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.
Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.
Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.
Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.
Ymmärsit väärin pointtini: ei ole kyse siitä, mitä ihminen itse haluaa opsikella, vaan mihin opintoihin työkkäri myöntää luvan opiskeluun työttömyysetuudella. Käytännössä sen luvan saa jonnekin lähihoitajaopintoihin tai muihin ammatillisiin opintoihin sellaiselle alalla, jolla on työvoimapulaa - eli käytännössä just lähäriksi.
Ja ei, avoimessa yliopistossa ei todellakaan voi opiskella lääkäriksi tai juristiksi. Jos voisi, eivät nuoret ihmiset käyttäisi kymmeniä tuhansia opintoja ja useita hakuvuosia pyrkiessään näihin opintoihin, vaan valitsisivat helpomman ja halvemman tien eli avoimen yliopiston väylän. Avoimessa yliopistossa voi kyllä opiskella joitain opintokokonaisuuksia kuten jonkin aineen perus- tai aineopinnot, mutta ei siellä kokonaista tutkintoa pysty tekemään. Mutta ihmiselle, jolla on jo korkeakoulututkinto, voisi avoimessa yliopistossa opiskelu parantaa työllistymismahdollisuuksia sikäli, että voi täydentää sitä omaa tutkintoa. Työkkärissä on myös ollut periaatteena, että jotain hajakursseja voi suorittaa, eli ajatus siitä, että työttömänä opiskelisi pikkuhiljaa uuden ammatin 5 op/kk ei ihan tuolla lailla onnistu.
Hassua, kyllä se minulta ihan hyvin onnistui, ihan suunniteltiin yhdessä työkkärin kanssa, miten.
Mistä ihmeestä kumpuaa nämä yleistykset "se ei onnistu, tämä ei onnistu, tuokaan ei onnistu". Oletteko te kokeilleet? Koska tässä sinunkin esimerkissäsi kuvailet yksityiskohtaisesti, miten "se ei onnistu", mutta päinvastoin, minä olen toiminut juuri noin, ja ihan yhteisymmärryksessä työkkärin kanssa.
Tuntuu, että työttömät ihan kilpaa kirjoittavat pitkiä perusteltuja esseitä, miksi "se ei onnistu", vaikka tosiasiassa kyllä onnistuu, jos laitetaan onnistumaan ja keskitytään ratkaisuihin. Ei se helppoa ole, eikä missään nimessä välttämättä se kannattavin vaihtoehto, mutta kyllä se mahdollista on.
Riippuu monesta asiasta. Näistä on monenlaisia kokemuksia: jollain onnistuu, toisella ei. Pointti varmaan onkin juuri se, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että valitaan vain joku kiva ala ja haetaan sinne. Ja sen vuoksi päivittely siitä, miksi kaikki työttömät eivät vaan opiskele, on ihan turhaa. En minäkään ole sanonut, että se ei onnistu, vaan että se ei ole niin yksinkertaista, ja asiaan liittyy paljon muuttujia - moni asia voi vaikuttaa siihen, myöntääkö työkkäri luvan vai ei. Ja aina ei myönnä.
Toki, jos alan vaihto tai oman osaamisen päivittäminen kiinnostaa, kannattaa työkkäristä kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni on autuaan tietämätön siitä, että opiskelu maksaa, vaikkei lukukausimaksuja kansalaisille Suomessa olekaan.
Mitä se muka maksaa?
t. opiskelija
Minä hain opiskelemaan 4 kertaa. Maksoin pääsykoemaksuja satoja euroja. Sain lopulta paikan. Opiskeluun kuului paljon työssäoppimista, mutta ne paikat olikin kiven alla. Minulle, autottomalle pienen lapsen ykainhuoltajalle tarjottiin työharjoittelupaikkaa 45 km:n päästä kotoa. Työtä olisi lisäkai pitänyt tehdä ilman palkkaa (koululta ateriaetu) ja sellaisina aikoina, etten saanut lapselle hoitopaikkaa.
Valivali, tiedän. Arvojärjestykseni on kuitenkin perhe ja oma hyvinvointi, sitten vasta muut asiat ja ihan viimeisenä joku ilmaisen työn tekeminen kaiken em. kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön on juuri tällainen eli menee montun pohjalle makaamaan ja huutaa sieltä, että miksei valtio auta, täällä on ihminen montussa. Monttu on tässä tarinassa asumaton korpimaa, jonne työtön menee asumaan.
Ei sen tarvitse olla kuin tavallinen suomalainen kaupunki, josta on kahden tunnin junamatka lähimpään opiskelukaupunkiin. Junaliput halvimpien säästölippujenkin hinnan mukaan maksaisivat 15 eur /päivä (menopaluu), omakotitalot taas eivät käy kaupaksi, kun ei muuttotappiokuntaan ole tunkua.
Opiskelin yliopistotutkinnon Kuopiossa asuen koko ajan Helsingissä. Ei siellä kampuksilla nykyisin tarvitse juurikaan notkua.
Riippuu toki alasta. Tosin tässä tullaan taas tähän, mitä ketjussa on yritetty vääntää rautalangasta: Jos henkilö on työtön ja haluaisi opiskella työttömyysetuudella, ei se tapahdu niin, että hakee vain opintoihin, pääsee niihin ja sitten alkaa suorittaa. Opinnot pitää hyväksyttää työkkärillä, ja nimenomaan yliopisto-opintoihin luvan saaminen on nihkeää, usein jopa mahdotonta. Sitten taas käytännön opintoja kuten jotain kampaajakoulua tms ei voi suorittaa etänä koneen äärellä.
Toki työtönkin voisi teoriassa aloittaa opinnot työkkäristä välittämättä, mutta tässä tulee sitten vastaan rahaongelma. Opintotukikuukausia ei välttämättä ole jäljellä joko ollenkaan tai juurikaan, toimeentulotukea ei noin vain saa etenkään toisen tutkinnon suorittamiseen, mahdollisella opintotuella ei pysty elättämään perhettä, ja ajatus siitä, että tekisi opintojen ohessa töitä on lähinnä naurettava, jos ei ole löytänyt mitään töitä muutenkaan.
Ystäväni haki yliopistoon, pääsi ja meni sen jälkeen juttelemaan työkkäriin rahoituksesta. Työkkäristä laitettiin lomake täytettäväksi, jonka hän täytti. paria päivää myöhemmin virkailija soitti ja kertoi omaehtoisen koulutuksen tuen myönnetyksi. Hän voi nyt 2v opiskella työttömyysturvalla, siinä ehtii kandiksi. Kerrotko miksi tämä oli mahdotonta? Ystäväni on 50v.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lähes kaikki opiskelu onnistuu verkossa. Lisäksi se elämänmuutos on pakko tehdä, jos töitä ei löydy. Ei voi jäädä jumiin yhdelle paikkakunnalle tai tietynlaiseen elämäntapaan, muutoksia on pakko tehdä usein jopa muutaman vuoden välein. Lemmikit voivat viihtyä kaupungissakin, lähiöissä on metsiä ja niittyjä ja hyvät bussiyhteydet. Tai voi hankkia auton ja ajaa edestakaisin. Näin minä tein.
Sinun peräsuolesta kurkkii lapamato!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.
Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.
Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.
Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.
Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.
Tässä taas malliesimerkki "ratkaisukeskeisyydestä". Lainausmerkeissä siksi, että mikään viestissä ei pidä paikkaansa, vaikka kirjoittaja luulee olevansa 100 % oikeassa.
1. Työkkäri tukee vain nopeita ja työllistäviä opintoja, eli esim. lähihoitaja. Ei siis voi valita mitä tahtoo.
2. Avoimessa ei voi opiskella mitään tutkintoa. Jos voisi, niitä opiskeltaisiin.
3. Lääkikseen ei pääse avoimen väylää ja pääsykokeella ja papereillakin sinne on todella vaikea päästä. Jos ei ole ensikertalainen, paperihakuun ei edes voi osallistua.
4. Oikiksen avoimen väylä vaatii ainakin 60 op, eli tuhannen euron panostuksen, ja yli 4,5/5 keskiarvon, joten sekään ei ole kaikille realistinen hakuväylä.Lääkis ja oikis myös vaativat kiinnostusta juuri niitä aloja kohtaan ja jos niitä ei ole, ei kannata lähteä.
Terveisin tuplamaisteri (työelämässä)
1. Työkkäri ei tue, mutta SIVUtoimisena saa opiskella 5op/kk
2.avoimessa ei voi opiskella tutkintoa, mutta avoimen väylän haussa on mahdollista päästä tutkinto-opiskelijaksi
3. Tästä saatat olla oikeassa
4. Oikiksella ei ole keskiarvovaatimusta, vaan hakupistejärjestelmä, jossa 15 kolmosen arvosanaa painaa enemmän kuin kaksi vitosta. Helppo väylä tämä ei toki ole.
Terv. Entinen työtön ja nykyinen opiskelija (oikeustieteellinen, avoimen väylän kautta). :)
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, opintotuella ei makseta puolia omakotitalon ja perheen kuluista samalla opiskellen vuosikausia. Lisäksi pitäisi muuttaa kaupunkiin, vuokrata kämppä (millä rahalla?) ja jättää perhe toisaalle. Avioerohan siitä seuraisi, ainakin meillä.
Avioero, eli onko puolisosi lapsimies/nainen joka ei kykene hoitamaan välillä yksin perhettä?
Monesta perheestä toinen reissutöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleeko ap, että me muut olemme velvollisia maksamaan sinun elämäsi hamaan tappiin siellä omakotitalossa vain koska sinulla on lemmikkejä etkä halua järjestää elämääsi siten, että voisit opiskella ja päästä joskus töihin? Että me revimme selkänahastamme pidemmillä työpäivillä ja pidemmillä työurilla sen, että haluat harrastaa eläinten kanssa?
Työttömyyskorvauksilla voi opiskella, kunhan sopii asiasta työkkärin kanssa.
Niinpä. Lemmikit kyllä pärjäävät kaupungissa, myös esim.metsästyskoirat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysturvalla voi opiskella kaksi vuotta, jos opiskelee työllistävää ammattia, eikä työllistyminen ilman koulutusta ole todennäköistä. Sitten päälle vaikka opintotuella vähän aikaa, mutta aikuisopiskelijanhan ei yleensä tartte tehdä koko tutkintoa, vaan jotain jo opittua sisällytetään tutkintoon.
Voi opiskella vain, jos saa opintoihinsä työkkärin puolelta hyväksynnän. Käytännössä tätä "lupaa" ei saa mihin tahansa opintoihin, ja jos henkilöllä on jo joku koulutus, se voi olla vaikeampaa. Omassa tuttavapiirissäni kaksi henkilöä halusi tehdä näin - toinen sai luvan, toinen ei. Tämä joka ei saanut, olisi halunnut suorittaa loppuun aiemmin kesken jäneet opinnot, joista puuttui enää gradu ja joitain kursseja. Mutta koska hän oli ollut töissä eri alalla siinä välissä, työkkärin mukaan tutkinto ei ollut tarpeellinen.
Ja vielä tiivistettynä omiin kokemuksiin perustuen: työttömyysetuudella opiskelu EI käytännössä ole MAHDOLLISTA! Näin ihmiset konkreettisesti syrjäytyvät, TE-toimistoa ei kiinnosta tuletko enää koskaan työllistymään, mutta opiskelemaan et ainakaan pääse! (Paitsi ehkä lähihoitajaksi)
Miksei? Hain tukea 2012 loppuvuonna ja sain sen. Opiskelin vuoden 2013 kuten oli suunniteltu ja raportoin siitä kerran vai kaksi työkkäriin. Samoin vuoden 2014. Seuraavat 2 vuotta opiskelin opintotuella ja -lainalla valmistumiseen saakka.
Riippuu tutkinnosta, opiskeltavasta alasta, omasta opinto- ja työhistoriasta - sekä myös valitettavasti yksittäisistä virkailijoista. Yksi voisi luvan myöntää tiettyihin opintoihin, toinen taas ei.
Näitähän toki kannattaa aina hakea useammin, jos ei ekalla kerralla onnistu. Itselläni oli koulutus tekniseltä ja työllistävältä alalta alla ja hain tukea amkkiin kulttuurialalle. Tuki myönnettiin ensimmäisellä hakukerralla, mutta olisin hakenut seuraavien pääsykokeiden aikaan uudestaan, jos ei olisi onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön on juuri tällainen eli menee montun pohjalle makaamaan ja huutaa sieltä, että miksei valtio auta, täällä on ihminen montussa. Monttu on tässä tarinassa asumaton korpimaa, jonne työtön menee asumaan.
Ei sen tarvitse olla kuin tavallinen suomalainen kaupunki, josta on kahden tunnin junamatka lähimpään opiskelukaupunkiin. Junaliput halvimpien säästölippujenkin hinnan mukaan maksaisivat 15 eur /päivä (menopaluu), omakotitalot taas eivät käy kaupaksi, kun ei muuttotappiokuntaan ole tunkua.
Opiskelin yliopistotutkinnon Kuopiossa asuen koko ajan Helsingissä. Ei siellä kampuksilla nykyisin tarvitse juurikaan notkua.
Riippuu toki alasta. Tosin tässä tullaan taas tähän, mitä ketjussa on yritetty vääntää rautalangasta: Jos henkilö on työtön ja haluaisi opiskella työttömyysetuudella, ei se tapahdu niin, että hakee vain opintoihin, pääsee niihin ja sitten alkaa suorittaa. Opinnot pitää hyväksyttää työkkärillä, ja nimenomaan yliopisto-opintoihin luvan saaminen on nihkeää, usein jopa mahdotonta. Sitten taas käytännön opintoja kuten jotain kampaajakoulua tms ei voi suorittaa etänä koneen äärellä.
Toki työtönkin voisi teoriassa aloittaa opinnot työkkäristä välittämättä, mutta tässä tulee sitten vastaan rahaongelma. Opintotukikuukausia ei välttämättä ole jäljellä joko ollenkaan tai juurikaan, toimeentulotukea ei noin vain saa etenkään toisen tutkinnon suorittamiseen, mahdollisella opintotuella ei pysty elättämään perhettä, ja ajatus siitä, että tekisi opintojen ohessa töitä on lähinnä naurettava, jos ei ole löytänyt mitään töitä muutenkaan.
Ystäväni haki yliopistoon, pääsi ja meni sen jälkeen juttelemaan työkkäriin rahoituksesta. Työkkäristä laitettiin lomake täytettäväksi, jonka hän täytti. paria päivää myöhemmin virkailija soitti ja kertoi omaehtoisen koulutuksen tuen myönnetyksi. Hän voi nyt 2v opiskella työttömyysturvalla, siinä ehtii kandiksi. Kerrotko miksi tämä oli mahdotonta? Ystäväni on 50v.
En ole missään viestissäni väittänyt sitä mahdottomaksi. Kuten aiemmin kirjoitin, riippuu todella monesta asiasta: riippuu alasta, riippuu tutkinnosta, riippuu kyseisen alan työllistävyydestä, ja lisäksi henkilön omasta opiskelu- ja työhistoriasta - ja joskus riippuu myös yksittäisen virkailijan näkemyksistä ja suopeudesta.
Minulla on yksi tuttu, joka on opiskellut työttömyysetuudella ammatillisen tutkinnon aikuiskoulutuksessa ammattikorkeakoulututkinnon päälle, mutta sitten on toinen tuttu, jolle ei myönnetty oikeutta suorittaa loppuun aiemmin kesken jääneet yliopisto-opinnot. Eli mikään automaatio se ei ole, että saa opiskeluoikeuden, vaikka itsellä ei mitään tutkintoa valmiina olisikaan. Jos ei aina saa edes kesken olevan tutkinnon viimeistelyyn, niin miten voisi automaattisesti saada oikeuden opiskella kokonaisen tutkinnon?
Yleensä kai noissa on ideana myös se, että sen kahden vuoden aikana pitäisi myös valmistua. Työkkäri kun lähtee siitä ajatuksesta, että opiskeluja pitää seurata työllistyminen alalle.
Minä olen työtön lähihoitaja. Väsyin alalla ja allekirjoitan kaikki järkyttävät jutut, mitä alasta kerrotaan. En kykene tekemään eettisesti arveluttavaa työtä, joka vie terveyden itseltäkin.
Ajattelin opiskelevani työttömyystuella. Sitä ei myönnetty, koska minulla on jo työllistävä ammatti. Aha. Olen sitten työttömänä ja opiskelen huvikseni kieliä sekä harrastan paljon liikuntaa. Elämä on hyvää näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen kilpavalitus työttömillä on siitä, miten mikään ei onnistu eikä ole sallittua?
Monihan sen on näyttänyt, että kyllä onnistuu, ei tämä tarkoita että kaikkien PITÄÄ tai edes kannattaa, mutta älkää nyt hyvää päiv sitä muiden syyksi laittako, jos ette itse ole valmiita uhrauksia tekemään ja uutta ammattia opiskelemaan vaan vaikka se oma aika menee arvoasteikossa edelle, tai mieluummin ostaa kerran vuodessa pienen lomamatkan tai jotakn luksusta lapsille kuin käyttää sen opiskeluun.
Tämä on kaikki ihan ok, ei kenenkään ole pakko missään nimessä opiskella, mutta ei sitä kukaan teiltä kiellä ja estä, jos halua on niin kyllä keinot löytyy. Voit käyttää vaikka kokonaisen vuoden työpäivät lukeaksesi pääsykokeisiin, työkkärille ei tarvitse edes kertoa eikä kirjastossa tarvitse maksaakaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön on juuri tällainen eli menee montun pohjalle makaamaan ja huutaa sieltä, että miksei valtio auta, täällä on ihminen montussa. Monttu on tässä tarinassa asumaton korpimaa, jonne työtön menee asumaan.
Ei sen tarvitse olla kuin tavallinen suomalainen kaupunki, josta on kahden tunnin junamatka lähimpään opiskelukaupunkiin. Junaliput halvimpien säästölippujenkin hinnan mukaan maksaisivat 15 eur /päivä (menopaluu), omakotitalot taas eivät käy kaupaksi, kun ei muuttotappiokuntaan ole tunkua.
Opiskelin yliopistotutkinnon Kuopiossa asuen koko ajan Helsingissä. Ei siellä kampuksilla nykyisin tarvitse juurikaan notkua.
Riippuu toki alasta. Tosin tässä tullaan taas tähän, mitä ketjussa on yritetty vääntää rautalangasta: Jos henkilö on työtön ja haluaisi opiskella työttömyysetuudella, ei se tapahdu niin, että hakee vain opintoihin, pääsee niihin ja sitten alkaa suorittaa. Opinnot pitää hyväksyttää työkkärillä, ja nimenomaan yliopisto-opintoihin luvan saaminen on nihkeää, usein jopa mahdotonta. Sitten taas käytännön opintoja kuten jotain kampaajakoulua tms ei voi suorittaa etänä koneen äärellä.
Toki työtönkin voisi teoriassa aloittaa opinnot työkkäristä välittämättä, mutta tässä tulee sitten vastaan rahaongelma. Opintotukikuukausia ei välttämättä ole jäljellä joko ollenkaan tai juurikaan, toimeentulotukea ei noin vain saa etenkään toisen tutkinnon suorittamiseen, mahdollisella opintotuella ei pysty elättämään perhettä, ja ajatus siitä, että tekisi opintojen ohessa töitä on lähinnä naurettava, jos ei ole löytänyt mitään töitä muutenkaan.
Ystäväni haki yliopistoon, pääsi ja meni sen jälkeen juttelemaan työkkäriin rahoituksesta. Työkkäristä laitettiin lomake täytettäväksi, jonka hän täytti. paria päivää myöhemmin virkailija soitti ja kertoi omaehtoisen koulutuksen tuen myönnetyksi. Hän voi nyt 2v opiskella työttömyysturvalla, siinä ehtii kandiksi. Kerrotko miksi tämä oli mahdotonta? Ystäväni on 50v.
En ole missään viestissäni väittänyt sitä mahdottomaksi. Kuten aiemmin kirjoitin, riippuu todella monesta asiasta: riippuu alasta, riippuu tutkinnosta, riippuu kyseisen alan työllistävyydestä, ja lisäksi henkilön omasta opiskelu- ja työhistoriasta - ja joskus riippuu myös yksittäisen virkailijan näkemyksistä ja suopeudesta.
Minulla on yksi tuttu, joka on opiskellut työttömyysetuudella ammatillisen tutkinnon aikuiskoulutuksessa ammattikorkeakoulututkinnon päälle, mutta sitten on toinen tuttu, jolle ei myönnetty oikeutta suorittaa loppuun aiemmin kesken jääneet yliopisto-opinnot. Eli mikään automaatio se ei ole, että saa opiskeluoikeuden, vaikka itsellä ei mitään tutkintoa valmiina olisikaan. Jos ei aina saa edes kesken olevan tutkinnon viimeistelyyn, niin miten voisi automaattisesti saada oikeuden opiskella kokonaisen tutkinnon?
Yleensä kai noissa on ideana myös se, että sen kahden vuoden aikana pitäisi myös valmistua. Työkkäri kun lähtee siitä ajatuksesta, että opiskeluja pitää seurata työllistyminen alalle.
Kandin saa kahdessa vuodessa, maisterivaiheen pystyy helposti tekemään oman työn ohella. Kannattaa luonnollisesti katsoa ala, jossa kandilla pääsee jo tekemään edes keikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran saa valita, mitä alaa itse haluaa opiskella. Siis yhteiskunnan taloudellisella avustuksella.
Toisella kerralla yhteiskunta rajaa opiskeltavat ammatit sellaiseksi, että niillä myös työllistyy.
Mielestäni tämä on sekä järkevää, että oikeudenmukaista.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on se, että työttömänä ei saa opiskella, ts. ei saa silloin työttömyyskorvausta.
Aikuinen perheellinen ei käytännössä kykene elämään opintotuella. Jos on jo tutkinto alla, ei tukikuukausia ole edes riittävästi jäljellä.
Työttömyyskorvauksilla ei saa tehdä mitään muuta kuin oleilla, koska opiskelu, vapaaehtoistyö, sellainen harrastaminen, mistä voisi saada rahaa (esim. bloggaus) katkaisee sen maksamisen.
48 yläpeukkua ja nolla alapeukkua tämän vastauksen kirjoittamisen aikana. Viestille, joka on täynnä valheellista paskapuhetta. Lukekaapas vaikka ensiksi tämä: https://www.te-palvelut.fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta-koulutus/omaeht…
Työttömänäkin voi saada opiskella eivätkä aiemmin hassatut opintokuukaudet tätä mahdollisuutta poista.
Myin asuntoni ja lähdin jatko-opiskelemaan. Elämä on valintoja.
Minä olin aikaisemmin yksi niistä ihmisistä, joka valitti, että ei onnistu, ei onnistu sekään eikä sekään. Olin aikoinaan oppinut haitallisen ajattelumallin a) minusta ei ole mihinkään b) mikään ei voi koskaan onnistua. Olin myös masentunut, joka kavensi näkökenttääni entisestään. Olen työskennellyt oman mieleni kanssa, uskalsin kyseenalaistaa ainaisen valittamisen ja ei onnistu, en voi- mentaliteetin. Olen nyt tehnyt kahta työtä, opiskellut samanaikaisesti yhtä tutkintoa ja työpaikan koulutuksia. Ja tehnyt muutakin samanaikaisesti. Eli kyllä asiat oikeasti onnistuvat ja oikeasti on mahdollisuuksia, ensin vain pitää saada oma pää kuntoon. Koska se on myös eräänlaista harha-ajattelua, ettei mitään voisi tehdä, se ei ihan oikeasti ole totta. Muutos vaatii työtä ja voi olla, että ihminen kokee, että ei ole siihen muutokseen valmis. Siitä siinä useimmiten on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.
Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.
Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.
Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.
Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.
Ymmärsit väärin pointtini: ei ole kyse siitä, mitä ihminen itse haluaa opsikella, vaan mihin opintoihin työkkäri myöntää luvan opiskeluun työttömyysetuudella. Käytännössä sen luvan saa jonnekin lähihoitajaopintoihin tai muihin ammatillisiin opintoihin sellaiselle alalla, jolla on työvoimapulaa - eli käytännössä just lähäriksi.
Ja ei, avoimessa yliopistossa ei todellakaan voi opiskella lääkäriksi tai juristiksi. Jos voisi, eivät nuoret ihmiset käyttäisi kymmeniä tuhansia opintoja ja useita hakuvuosia pyrkiessään näihin opintoihin, vaan valitsisivat helpomman ja halvemman tien eli avoimen yliopiston väylän. Avoimessa yliopistossa voi kyllä opiskella joitain opintokokonaisuuksia kuten jonkin aineen perus- tai aineopinnot, mutta ei siellä kokonaista tutkintoa pysty tekemään. Mutta ihmiselle, jolla on jo korkeakoulututkinto, voisi avoimessa yliopistossa opiskelu parantaa työllistymismahdollisuuksia sikäli, että voi täydentää sitä omaa tutkintoa. Työkkärissä on myös ollut periaatteena, että jotain hajakursseja voi suorittaa, eli ajatus siitä, että työttömänä opiskelisi pikkuhiljaa uuden ammatin 5 op/kk ei ihan tuolla lailla onnistu.
Hassua, kyllä se minulta ihan hyvin onnistui, ihan suunniteltiin yhdessä työkkärin kanssa, miten.
Mistä ihmeestä kumpuaa nämä yleistykset "se ei onnistu, tämä ei onnistu, tuokaan ei onnistu". Oletteko te kokeilleet? Koska tässä sinunkin esimerkissäsi kuvailet yksityiskohtaisesti, miten "se ei onnistu", mutta päinvastoin, minä olen toiminut juuri noin, ja ihan yhteisymmärryksessä työkkärin kanssa.
Tuntuu, että työttömät ihan kilpaa kirjoittavat pitkiä perusteltuja esseitä, miksi "se ei onnistu", vaikka tosiasiassa kyllä onnistuu, jos laitetaan onnistumaan ja keskitytään ratkaisuihin. Ei se helppoa ole, eikä missään nimessä välttämättä se kannattavin vaihtoehto, mutta kyllä se mahdollista on.
Riippuu monesta asiasta. Näistä on monenlaisia kokemuksia: jollain onnistuu, toisella ei. Pointti varmaan onkin juuri se, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että valitaan vain joku kiva ala ja haetaan sinne. Ja sen vuoksi päivittely siitä, miksi kaikki työttömät eivät vaan opiskele, on ihan turhaa. En minäkään ole sanonut, että se ei onnistu, vaan että se ei ole niin yksinkertaista, ja asiaan liittyy paljon muuttujia - moni asia voi vaikuttaa siihen, myöntääkö työkkäri luvan vai ei. Ja aina ei myönnä.
Toki, jos alan vaihto tai oman osaamisen päivittäminen kiinnostaa, kannattaa työkkäristä kysyä.
Päätit puheenvuorosi sanoihin "ei onnistu". Ei tietenkään ole yksinkertaista, eikä kaikkien tietenkään tarvitse opiskella, mutta pointtini tässä olikin, että kyllä se ONNISTUU. Jos haluaa. On tietysti ihan fine myös sanoa ihan rehellisesti vaan "koska en halua".
Etenkin jos löytyy jo tutkinto alalta jolla haluaa töitä tehdä vaikka tilanne juuri nyt on huono, siinä ei ole mitään vikaa, että arvottaa muut asiat uuden ammatin opiskelun edelle.
Painotan kuitenkin vielä, että sivutoimiseen opiskeluun ei työkkärin lupaa tarvita, joskin selvitykset opinnoista pitää toimittaa. Tämä toimiikin varaventtiilinä niille, jotka HALUAVAT opiskella, mutta eivät syystä tai toisesta sitä lupaa päätoimiseen opiskeluun saa.
Juu näin se on. Kuuluu vaan pysyä tiukasti siellä landella omakotitalossa eläinten kanssa, ja odottaa, että josko joku toisi hyväpalkkaisen työpaikan ihan siihen kotipihaan.
Perustulo auttaisi tähänkin byrokraattien mielivaltaan.