Te, jotka kehotatte työttömäksi jääneitä opiskelemaan

Yllättävän moni on autuaan tietämätön siitä, että opiskelu maksaa, vaikkei lukukausimaksuja kansalaisille Suomessa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.

Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.

Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Olet harhainen jos luulet tuon menevän noin. Kokeilppa työkkärin kanssa.

Muuten me kaikki opiskeltaisiin lääkäreiksi ja juristeiksi avoimessa työkkärin rahoilla.

Olen kokeillut. Tosin minulla meni 5 vuotta tutkintoon, tein välissä kesätöinä pari määräaikaista työsuhdetta. Työkkärin kanssa ei mitään ongelmaa, sieltä sai lomakkeen, joka piti aina lähettää oppilaitokselle täytettäväksi (mitä kursseja, miten monta opintopistettä ja mille kuukausille opinto-oikeus jakaantuu) joka lähetettiin täytettynä työkkäriin, ja työttömyysetuudet tulivat normaalisti. Avoimessa yliopistossa opinto-oikeus on voimassa yleensä vähintään koko lukukauden ja yksi kurssi 3-8op, eli sellaisen 4-5 kurssia pystyi aina kerralla ottamaan.

Kaikille opiskelu ei tietenkään ole paras vaihtoehto, mutta silloin kun sen mahdottomuuteen vedotaan, on tosiasiassa yleensä kyse viitsimisestä.

Miten tulitte lasten kanssa toimeen 5 vuotta työttömyysetuudella? Olen itse yh ja nyt jo vuoden jälkeen on tilanne että säästöt on käytetty. Opiskella en saa kun on aikaisempi tutkinto. Minun on myös autettava 1 j 2 luokkalaista läksyissä ja vietävä harrastuksiin joten töiden ohessa opiskelu ei olisi mahdollista.

Toki lapsillani on myös toinen vanhempi, joka maksoi oman osuutensa, mutta olivat niin pieniä kun työttömäksi jäin, että oli muutoinkin totuttu niin nuukaan elämään, etten nähnyt tässä ongelmaa.

Eikä minua kyllä kukaan ole kieltänyt opiskelemasta, vaikka oli jo aikaisempikin tutkinto? Ihan sallittua se oli, kunhan pysyi tuossa 5op/kk rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on se, että työttömänä ei saa opiskella, ts. ei saa silloin työttömyyskorvausta.

Aikuinen perheellinen ei käytännössä kykene elämään opintotuella. Jos on jo tutkinto alla, ei tukikuukausia ole edes riittävästi jäljellä.

Työttömyyskorvauksilla ei saa tehdä mitään muuta kuin oleilla, koska opiskelu, vapaaehtoistyö, sellainen harrastaminen, mistä voisi saada rahaa (esim. bloggaus) katkaisee sen maksamisen.

Opiskelee ja tekee töitä yhtäaikaa, niin minä tein. En ollut nirso vaan tein kaikenmaailman hanttihommia ja kitkuttelin. Nyt on ammatti, alan työ ja ihan ok tulot.

Jos työhon matkoineen menee 10h ja siihen päälle opiskelut niin miten voi huolehtia lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.

Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.

Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Ymmärsit väärin pointtini: ei ole kyse siitä, mitä ihminen itse haluaa opsikella, vaan mihin opintoihin työkkäri myöntää luvan opiskeluun työttömyysetuudella. Käytännössä sen luvan saa jonnekin lähihoitajaopintoihin tai muihin ammatillisiin opintoihin sellaiselle alalla, jolla on työvoimapulaa - eli käytännössä just lähäriksi.

Ja ei, avoimessa yliopistossa ei todellakaan voi opiskella lääkäriksi tai juristiksi. Jos voisi, eivät nuoret ihmiset käyttäisi kymmeniä tuhansia opintoja ja useita hakuvuosia pyrkiessään näihin opintoihin, vaan valitsisivat helpomman ja halvemman tien eli avoimen yliopiston väylän. Avoimessa yliopistossa voi kyllä opiskella joitain opintokokonaisuuksia kuten jonkin aineen perus- tai aineopinnot, mutta ei siellä kokonaista tutkintoa pysty tekemään. Mutta ihmiselle, jolla on jo korkeakoulututkinto, voisi avoimessa yliopistossa opiskelu parantaa työllistymismahdollisuuksia sikäli, että voi täydentää sitä omaa tutkintoa. Työkkärissä on myös ollut periaatteena, että jotain hajakursseja voi suorittaa, eli ajatus siitä, että työttömänä opiskelisi pikkuhiljaa uuden ammatin 5 op/kk ei ihan tuolla lailla onnistu.

 

Vierailija kirjoitti:

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Avoimessa yliopistossa voi suorittaa vain perusopintoja, ei kokonaista tutkintoa. Tutkintoon johtava opiskelu katsotaan päätoimiseksi, eikä sitä voi suorittaa työmarkkinatuella muuten kuin erikseen sopimalla, ja tällöinkin vain osan tutkinnosta. 

https://www.te-palvelut.fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta-koulutus/sivuto…

Vierailija kirjoitti:

Työtön on juuri tällainen eli menee montun pohjalle makaamaan ja huutaa sieltä, että miksei valtio auta, täällä on ihminen montussa. Monttu on tässä tarinassa asumaton korpimaa, jonne työtön menee asumaan.

Minä asun Helsingissä ja usein tälläkin palstalla ihmetellään miksen muuta maalle kun on iso vuokra. En viitsisi 7 ja 8 lasten yksinhuoltajana muuttaa ilman autoa ja ajokorttia maaseudulle. Ja saisiko siellä töitä helpommin? En tiedä, aina sitä tekee väärin muiden mielestä. Olen 42 v joten vielä 30 v eläkeikään.

Vierailija kirjoitti:

Työtön on juuri tällainen eli menee montun pohjalle makaamaan ja huutaa sieltä, että miksei valtio auta, täällä on ihminen montussa. Monttu on tässä tarinassa asumaton korpimaa, jonne työtön menee asumaan.

Ei sen tarvitse olla kuin tavallinen suomalainen kaupunki, josta on kahden tunnin junamatka lähimpään opiskelukaupunkiin.  Junaliput halvimpien säästölippujenkin hinnan mukaan maksaisivat 15 eur /päivä (menopaluu), omakotitalot taas eivät käy kaupaksi, kun ei muuttotappiokuntaan ole tunkua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.

Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.

Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Ymmärsit väärin pointtini: ei ole kyse siitä, mitä ihminen itse haluaa opsikella, vaan mihin opintoihin työkkäri myöntää luvan opiskeluun työttömyysetuudella. Käytännössä sen luvan saa jonnekin lähihoitajaopintoihin tai muihin ammatillisiin opintoihin sellaiselle alalla, jolla on työvoimapulaa - eli käytännössä just lähäriksi.

Ja ei, avoimessa yliopistossa ei todellakaan voi opiskella lääkäriksi tai juristiksi. Jos voisi, eivät nuoret ihmiset käyttäisi kymmeniä tuhansia opintoja ja useita hakuvuosia pyrkiessään näihin opintoihin, vaan valitsisivat helpomman ja halvemman tien eli avoimen yliopiston väylän. Avoimessa yliopistossa voi kyllä opiskella joitain opintokokonaisuuksia kuten jonkin aineen perus- tai aineopinnot, mutta ei siellä kokonaista tutkintoa pysty tekemään. Mutta ihmiselle, jolla on jo korkeakoulututkinto, voisi avoimessa yliopistossa opiskelu parantaa työllistymismahdollisuuksia sikäli, että voi täydentää sitä omaa tutkintoa. Työkkärissä on myös ollut periaatteena, että jotain hajakursseja voi suorittaa, eli ajatus siitä, että työttömänä opiskelisi pikkuhiljaa uuden ammatin 5 op/kk ei ihan tuolla lailla onnistu.

 

Hups, tuli virhe: piti lukea tietty kymmeniä tuhansia euroja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoremmat voisi opiskella, mutta entä liki 60v osatyökyvytön. Onko mitään järkeä enää opiskella? kun työkyky ei enää riitä 40 työvuoden jälkeen.

Etenkin kun työkkäri luultavasti myöntää noita opiskeluoikeuksia lähinnä jonnekin lähihoitajaopintoihin. Sellaisiin ei minusta kannata edes yli nelikymppisen mennä, ellei ole huippukunnossa. Harva viisikymppinenkään jaksaa nostella vanhuksia, eli keski-ikäisenä ei kannata enää suunnata noin vain uusille uurille fyysisesti raskaakseen työhön. Sinänsä vähän iäkkäämpikin voi pärjät'ä toisenlaisissa töissä, joten jos työkkäri myöntäisi helpommin niitä opiskeluoikeuksia jopa yliopisto-opintoihin, se voisi parantaa keski-iän ylittäneidenkin mahdollisuuksia työllistyä, ainakin joskus.

Mä vaihdoin 50-vuotiaana toimistotyöstä fyysiseen työhön nimenomaan siksi, että kroppa jaksaisi. Molemmista töistä tulee vaivoja, mutta erilaisia. Tosin olen urheillut aina, niin jonkinlaista pohjakuntoa löytyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön on juuri tällainen eli menee montun pohjalle makaamaan ja huutaa sieltä, että miksei valtio auta, täällä on ihminen montussa. Monttu on tässä tarinassa asumaton korpimaa, jonne työtön menee asumaan.

Ei sen tarvitse olla kuin tavallinen suomalainen kaupunki, josta on kahden tunnin junamatka lähimpään opiskelukaupunkiin.  Junaliput halvimpien säästölippujenkin hinnan mukaan maksaisivat 15 eur /päivä (menopaluu), omakotitalot taas eivät käy kaupaksi, kun ei muuttotappiokuntaan ole tunkua. 

Opiskelin yliopistotutkinnon Kuopiossa asuen koko ajan Helsingissä. Ei siellä kampuksilla nykyisin tarvitse juurikaan notkua. 

Työttömien opiskelussa kannattaa muistaa myös se, että kertaalleen kouluttautuneiden on todella vaikeaa päästä yliopistoon tai ammattikorkeakouluun Suomessa. Aloituspaikoista 80% on ensikertalaisille, joten uuteen tutkintoon opiskeleville on todella vähän paikkoja jaossa. Itse haen nyt toista vuotta ja vaikka olen saanut pääsykokeissa pisteitä reilusti yli sisäänpääsyrajan (yli 80 pistettä sadasta) ei minulla ole mitään saumaa päästä opiskelemaan. Minulla on koulutus alalle joka ei nykyään enää työllistä, joten olen pattitilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.

Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.

Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Olet harhainen jos luulet tuon menevän noin. Kokeilppa työkkärin kanssa.

Muuten me kaikki opiskeltaisiin lääkäreiksi ja juristeiksi avoimessa työkkärin rahoilla.

Olen kokeillut. Tosin minulla meni 5 vuotta tutkintoon, tein välissä kesätöinä pari määräaikaista työsuhdetta. Työkkärin kanssa ei mitään ongelmaa, sieltä sai lomakkeen, joka piti aina lähettää oppilaitokselle täytettäväksi (mitä kursseja, miten monta opintopistettä ja mille kuukausille opinto-oikeus jakaantuu) joka lähetettiin täytettynä työkkäriin, ja työttömyysetuudet tulivat normaalisti. Avoimessa yliopistossa opinto-oikeus on voimassa yleensä vähintään koko lukukauden ja yksi kurssi 3-8op, eli sellaisen 4-5 kurssia pystyi aina kerralla ottamaan.

Kaikille opiskelu ei tietenkään ole paras vaihtoehto, mutta silloin kun sen mahdottomuuteen vedotaan, on tosiasiassa yleensä kyse viitsimisestä.

Miten tulitte lasten kanssa toimeen 5 vuotta työttömyysetuudella? Olen itse yh ja nyt jo vuoden jälkeen on tilanne että säästöt on käytetty. Opiskella en saa kun on aikaisempi tutkinto. Minun on myös autettava 1 j 2 luokkalaista läksyissä ja vietävä harrastuksiin joten töiden ohessa opiskelu ei olisi mahdollista.

Toki lapsillani on myös toinen vanhempi, joka maksoi oman osuutensa, mutta olivat niin pieniä kun työttömäksi jäin, että oli muutoinkin totuttu niin nuukaan elämään, etten nähnyt tässä ongelmaa.

Eikä minua kyllä kukaan ole kieltänyt opiskelemasta, vaikka oli jo aikaisempikin tutkinto? Ihan sallittua se oli, kunhan pysyi tuossa 5op/kk rajoissa.

Erikoiselta kuulostaa ettei sinua pakotettu te toimiston kursseille tai muihin aktivoimishommiin jos olit 5 v työttömänä? Eli jos oli pienet lapset olivat päiväkodissa 8-16? Tosi pitkän ajan olit pois työelämästä. Helsingissä aletaan pakottaa aktivoimiskursseille viimeistään kun ansiodinnainen loppuu ei voi 5 vuotta olla vain kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.

Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.

Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Ymmärsit väärin pointtini: ei ole kyse siitä, mitä ihminen itse haluaa opsikella, vaan mihin opintoihin työkkäri myöntää luvan opiskeluun työttömyysetuudella. Käytännössä sen luvan saa jonnekin lähihoitajaopintoihin tai muihin ammatillisiin opintoihin sellaiselle alalla, jolla on työvoimapulaa - eli käytännössä just lähäriksi.

Ja ei, avoimessa yliopistossa ei todellakaan voi opiskella lääkäriksi tai juristiksi. Jos voisi, eivät nuoret ihmiset käyttäisi kymmeniä tuhansia opintoja ja useita hakuvuosia pyrkiessään näihin opintoihin, vaan valitsisivat helpomman ja halvemman tien eli avoimen yliopiston väylän. Avoimessa yliopistossa voi kyllä opiskella joitain opintokokonaisuuksia kuten jonkin aineen perus- tai aineopinnot, mutta ei siellä kokonaista tutkintoa pysty tekemään. Mutta ihmiselle, jolla on jo korkeakoulututkinto, voisi avoimessa yliopistossa opiskelu parantaa työllistymismahdollisuuksia sikäli, että voi täydentää sitä omaa tutkintoa. Työkkärissä on myös ollut periaatteena, että jotain hajakursseja voi suorittaa, eli ajatus siitä, että työttömänä opiskelisi pikkuhiljaa uuden ammatin 5 op/kk ei ihan tuolla lailla onnistu.

 

Hassua, kyllä se minulta ihan hyvin onnistui, ihan suunniteltiin yhdessä työkkärin kanssa, miten.

Mistä ihmeestä kumpuaa nämä yleistykset "se ei onnistu, tämä ei onnistu, tuokaan ei onnistu". Oletteko te kokeilleet? Koska tässä sinunkin esimerkissäsi kuvailet yksityiskohtaisesti, miten "se ei onnistu", mutta päinvastoin, minä olen toiminut juuri noin, ja ihan yhteisymmärryksessä työkkärin kanssa.

Tuntuu, että työttömät ihan kilpaa kirjoittavat pitkiä perusteltuja esseitä, miksi "se ei onnistu", vaikka tosiasiassa kyllä onnistuu, jos laitetaan onnistumaan ja keskitytään ratkaisuihin. Ei se helppoa ole, eikä missään nimessä välttämättä se kannattavin vaihtoehto, mutta kyllä se mahdollista on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyysturvalla voi opiskella kaksi vuotta, jos opiskelee työllistävää ammattia, eikä työllistyminen ilman koulutusta ole todennäköistä. Sitten päälle vaikka opintotuella vähän aikaa, mutta aikuisopiskelijanhan ei yleensä tartte tehdä koko tutkintoa, vaan jotain jo opittua sisällytetään tutkintoon.

Voi opiskella vain, jos saa opintoihinsä työkkärin puolelta hyväksynnän. Käytännössä tätä "lupaa" ei saa mihin tahansa opintoihin, ja jos henkilöllä on jo joku koulutus, se voi olla vaikeampaa. Omassa tuttavapiirissäni kaksi henkilöä halusi tehdä näin - toinen sai luvan, toinen ei. Tämä joka ei saanut, olisi halunnut suorittaa loppuun aiemmin kesken jäneet opinnot, joista puuttui enää gradu ja joitain kursseja. Mutta koska hän oli ollut töissä eri alalla siinä välissä, työkkärin mukaan tutkinto ei ollut tarpeellinen.

 

Ja vielä tiivistettynä omiin kokemuksiin perustuen: työttömyysetuudella opiskelu EI käytännössä ole MAHDOLLISTA! Näin ihmiset konkreettisesti syrjäytyvät, TE-toimistoa ei kiinnosta tuletko enää koskaan työllistymään, mutta opiskelemaan et ainakaan pääse! (Paitsi ehkä lähihoitajaksi)

Miksei? Hain tukea 2012 loppuvuonna ja sain sen. Opiskelin vuoden 2013 kuten oli suunniteltu ja raportoin siitä kerran vai kaksi työkkäriin. Samoin vuoden 2014. Seuraavat 2 vuotta opiskelin opintotuella ja -lainalla valmistumiseen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu on tehty erittäin vaikeaksi suomen byrokratian avulla. Tuntuu että oikein kannustetaan olemaan opiskelematta ettei tuet katkea. Opintotuki on minimaalinen eikä kaikilla ole mahdollisuutta ottaa lisää opintolainaa.

Pääsin helposti työttömyyskorvauksella 2 vuoden omaehtoiseen opiskeluun 50+ mutta jouduin keskeyttämään loppumetreillä kun ei terveys kestänyt. Oli raskasta ja hienoa vielä kokea opiskelija elämää että oppiiko enää mitään ja halusin vielä kokeilla uutta ammattia ja päätin että se jäi sitten viimeiseksi. Itselleni siitä oli paljon hyötyä enkä kadu että uskalsin kokeilla. Taloudellisestihan olisi ollut kannattavampaa olla pelkästään työttömänä kun joutui matkoihin kuukausikortinkin puristamaan työmarkkinatuesta ja juuri oli poistunut 9 euron kulukorvaukset omaehtoisilta opiskelijoilta kun pääsin siihen koulutukseen. 

Saattaa olla että nykyään on kiristetty kriteerejä omaehtoiseen opiskeluun pääsemiseksi. Esim. ei pääse semmoislle aloille missä työllistyminen vaikeeta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön on juuri tällainen eli menee montun pohjalle makaamaan ja huutaa sieltä, että miksei valtio auta, täällä on ihminen montussa. Monttu on tässä tarinassa asumaton korpimaa, jonne työtön menee asumaan.

Ei sen tarvitse olla kuin tavallinen suomalainen kaupunki, josta on kahden tunnin junamatka lähimpään opiskelukaupunkiin.  Junaliput halvimpien säästölippujenkin hinnan mukaan maksaisivat 15 eur /päivä (menopaluu), omakotitalot taas eivät käy kaupaksi, kun ei muuttotappiokuntaan ole tunkua. 

Opiskelin yliopistotutkinnon Kuopiossa asuen koko ajan Helsingissä. Ei siellä kampuksilla nykyisin tarvitse juurikaan notkua. 

Riippuu toki alasta. Tosin tässä tullaan taas tähän, mitä ketjussa on yritetty vääntää rautalangasta: Jos henkilö on työtön ja haluaisi opiskella työttömyysetuudella, ei se tapahdu niin, että hakee vain opintoihin, pääsee niihin ja sitten alkaa suorittaa. Opinnot pitää hyväksyttää työkkärillä, ja nimenomaan yliopisto-opintoihin luvan saaminen on nihkeää, usein jopa mahdotonta. Sitten taas käytännön opintoja kuten jotain kampaajakoulua tms ei voi suorittaa etänä koneen äärellä.

Toki työtönkin voisi teoriassa aloittaa opinnot työkkäristä välittämättä, mutta tässä tulee sitten vastaan rahaongelma. Opintotukikuukausia ei välttämättä ole jäljellä joko ollenkaan tai juurikaan, toimeentulotukea ei noin vain saa etenkään toisen tutkinnon suorittamiseen, mahdollisella opintotuella ei pysty elättämään perhettä, ja ajatus siitä, että tekisi opintojen ohessa töitä on lähinnä naurettava, jos ei ole löytänyt mitään töitä muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyysturvalla voi opiskella kaksi vuotta, jos opiskelee työllistävää ammattia, eikä työllistyminen ilman koulutusta ole todennäköistä. Sitten päälle vaikka opintotuella vähän aikaa, mutta aikuisopiskelijanhan ei yleensä tartte tehdä koko tutkintoa, vaan jotain jo opittua sisällytetään tutkintoon.

Voi opiskella vain, jos saa opintoihinsä työkkärin puolelta hyväksynnän. Käytännössä tätä "lupaa" ei saa mihin tahansa opintoihin, ja jos henkilöllä on jo joku koulutus, se voi olla vaikeampaa. Omassa tuttavapiirissäni kaksi henkilöä halusi tehdä näin - toinen sai luvan, toinen ei. Tämä joka ei saanut, olisi halunnut suorittaa loppuun aiemmin kesken jäneet opinnot, joista puuttui enää gradu ja joitain kursseja. Mutta koska hän oli ollut töissä eri alalla siinä välissä, työkkärin mukaan tutkinto ei ollut tarpeellinen.

 

Ja vielä tiivistettynä omiin kokemuksiin perustuen: työttömyysetuudella opiskelu EI käytännössä ole MAHDOLLISTA! Näin ihmiset konkreettisesti syrjäytyvät, TE-toimistoa ei kiinnosta tuletko enää koskaan työllistymään, mutta opiskelemaan et ainakaan pääse! (Paitsi ehkä lähihoitajaksi)

Miksei? Hain tukea 2012 loppuvuonna ja sain sen. Opiskelin vuoden 2013 kuten oli suunniteltu ja raportoin siitä kerran vai kaksi työkkäriin. Samoin vuoden 2014. Seuraavat 2 vuotta opiskelin opintotuella ja -lainalla valmistumiseen saakka.

Riippuu tutkinnosta, opiskeltavasta alasta, omasta opinto- ja työhistoriasta - sekä myös valitettavasti yksittäisistä virkailijoista. Yksi voisi luvan myöntää tiettyihin opintoihin, toinen taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoremmat voisi opiskella, mutta entä liki 60v osatyökyvytön. Onko mitään järkeä enää opiskella? kun työkyky ei enää riitä 40 työvuoden jälkeen.

Etenkin kun työkkäri luultavasti myöntää noita opiskeluoikeuksia lähinnä jonnekin lähihoitajaopintoihin. Sellaisiin ei minusta kannata edes yli nelikymppisen mennä, ellei ole huippukunnossa. Harva viisikymppinenkään jaksaa nostella vanhuksia, eli keski-ikäisenä ei kannata enää suunnata noin vain uusille uurille fyysisesti raskaakseen työhön. Sinänsä vähän iäkkäämpikin voi pärjät'ä toisenlaisissa töissä, joten jos työkkäri myöntäisi helpommin niitä opiskeluoikeuksia jopa yliopisto-opintoihin, se voisi parantaa keski-iän ylittäneidenkin mahdollisuuksia työllistyä, ainakin joskus.

Mä vaihdoin 50-vuotiaana toimistotyöstä fyysiseen työhön nimenomaan siksi, että kroppa jaksaisi. Molemmista töistä tulee vaivoja, mutta erilaisia. Tosin olen urheillut aina, niin jonkinlaista pohjakuntoa löytyi.

Tosin jos olisin välissä opiskellut, eli istunut koulun penkillä 3-5 vuotta + junamatkat päälle (tämä ei ole hääppönen koulukaupunki), olisikohan mulla ollut enää kuntoa 55-vuotiaana uuteen duuniin? En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.

Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.

Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Tässä taas malliesimerkki "ratkaisukeskeisyydestä". Lainausmerkeissä siksi, että mikään viestissä ei pidä paikkaansa, vaikka kirjoittaja luulee olevansa 100 % oikeassa.

1. Työkkäri tukee vain nopeita ja työllistäviä opintoja, eli esim. lähihoitaja. Ei siis voi valita mitä tahtoo.

2. Avoimessa ei voi opiskella mitään tutkintoa. Jos voisi, niitä opiskeltaisiin.

3. Lääkikseen ei pääse avoimen väylää ja pääsykokeella ja papereillakin sinne on todella vaikea päästä. Jos ei ole ensikertalainen, paperihakuun ei edes voi osallistua.

4. Oikiksen avoimen väylä vaatii ainakin 60 op, eli tuhannen euron panostuksen, ja yli 4,5/5 keskiarvon, joten sekään ei ole kaikille realistinen hakuväylä.

Lääkis ja oikis myös vaativat kiinnostusta juuri niitä aloja kohtaan ja jos niitä ei ole, ei kannata lähteä.

Terveisin tuplamaisteri (työelämässä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi varmaan mieluummin opiskelija kuin työtön. Ongelma on vain se, että opintotuella ei pysty esimerkiksi elättämään perhettä, eikä toimeentulotukea saa noin vain yhä uusiin tutkintoihin. Ensimmäistä tutkintoa suorittavalle sitä myönnetään, mutta aika usein toimeentulotuessa kanta on, että opiskelu pitäisi lopettaa ja ilmoittautua työttömäksi. Tämä siis, jos kyseessä ei ole ensimmäinen tutkinto.

Ja tosiaan aika harvalla taitaa olla varaa pitää kahta asuntoa. Jos se mainittu omakotitalo sijaitsee paikkakunnalla, jossa myymiseen voi mennä vaikka vuosi, voi olla vähän vaikea suunnitella opintoja. Periaatteessa on tyhmää myydä talo pois varmuuden vuoksi, mutta niinkään ei voi tehdä, että ensin muuttaa tippuneiden tulojensa kanssa toiselle paikkakunnalle ja sitten alkaa myydä taloa. Ja jos ne opinnot ovat jotain lähihoitajaopintoja, niin käytännössähän silloin tuo ei hyödytä itseä mitenkään: ei tule koskaan saamaan parempaa elintasoa, kun aiemmin työttömänä oli pienikuluinen, maksettu omakotitalo, mutta sitten opiskelijana ja myöhemmin matalapalkkaisena lähärinä joutuu aina asumaan vuokralla.

Ja tosiaan lasten ollessa koulussa en lähtisi tuollaisen takia sekottamaan heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi saada. Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, miksi valita vain sen lähäriksi kouluttautumisen ja työttömyyden välillä? Opiskella voi myös jotain muuta, voi valita alan, jolla on todennäköisempää kohentaa sitä omaa elintasoaan. Tietysti, jos vaivaa ei ole valmis näkemään vaan haluaa ns. helpon ammatin, sitten voi tyytyä siihen työttömyyteen, mutta mahdollisuuksien puuttumisesta on turha silloin puhua.

Avoimessa yliopistossakin voi käsittääkseni opiskella vaikka lääkäriksi tai juristiksi (ainakin avoimen väylän hakuun on mahdollisuus) kuka tahansa, jos on riittävän motivoitunut ja ahkera. Ja on niitä helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ne matalapalkka-alat ole työttömälle ainoa vaihtoehto. 5 opintopistettä/kk on sallittua opiskella sivutoimisena. Periaatteessa tällä tahdilla työtön voi opiskella itselleen kanditutkinnon kolmessa vuodessa, ilman että se vaikuttaa etuuksiin.

Olet harhainen jos luulet tuon menevän noin. Kokeilppa työkkärin kanssa.

Muuten me kaikki opiskeltaisiin lääkäreiksi ja juristeiksi avoimessa työkkärin rahoilla.

Olen kokeillut. Tosin minulla meni 5 vuotta tutkintoon, tein välissä kesätöinä pari määräaikaista työsuhdetta. Työkkärin kanssa ei mitään ongelmaa, sieltä sai lomakkeen, joka piti aina lähettää oppilaitokselle täytettäväksi (mitä kursseja, miten monta opintopistettä ja mille kuukausille opinto-oikeus jakaantuu) joka lähetettiin täytettynä työkkäriin, ja työttömyysetuudet tulivat normaalisti. Avoimessa yliopistossa opinto-oikeus on voimassa yleensä vähintään koko lukukauden ja yksi kurssi 3-8op, eli sellaisen 4-5 kurssia pystyi aina kerralla ottamaan.

Kaikille opiskelu ei tietenkään ole paras vaihtoehto, mutta silloin kun sen mahdottomuuteen vedotaan, on tosiasiassa yleensä kyse viitsimisestä.

Miten tulitte lasten kanssa toimeen 5 vuotta työttömyysetuudella? Olen itse yh ja nyt jo vuoden jälkeen on tilanne että säästöt on käytetty. Opiskella en saa kun on aikaisempi tutkinto. Minun on myös autettava 1 j 2 luokkalaista läksyissä ja vietävä harrastuksiin joten töiden ohessa opiskelu ei olisi mahdollista.

Toki lapsillani on myös toinen vanhempi, joka maksoi oman osuutensa, mutta olivat niin pieniä kun työttömäksi jäin, että oli muutoinkin totuttu niin nuukaan elämään, etten nähnyt tässä ongelmaa.

Eikä minua kyllä kukaan ole kieltänyt opiskelemasta, vaikka oli jo aikaisempikin tutkinto? Ihan sallittua se oli, kunhan pysyi tuossa 5op/kk rajoissa.

Erikoiselta kuulostaa ettei sinua pakotettu te toimiston kursseille tai muihin aktivoimishommiin jos olit 5 v työttömänä? Eli jos oli pienet lapset olivat päiväkodissa 8-16? Tosi pitkän ajan olit pois työelämästä. Helsingissä aletaan pakottaa aktivoimiskursseille viimeistään kun ansiodinnainen loppuu ei voi 5 vuotta olla vain kotona.

Enhän minä suinkaan koko aikaa työttömänä ollut, kun onnekseni sain välillä noita määräaikaisia työsuhteita, eikä kyllä minnekään patisteltu, kerran taisin jossian työpajassa kävistä.