Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Olin 24 vuotias,  ollut viisi vuotta naimisissa ja kaksi vuotias tyttäremme. Möimme juuri ennen lamaa kaksiomme ja saimme siitä 90 000 voittoa, olimme remontoineen sen laadukkaaksi ja rikas, vanha pariskunta osti sen meiltä heti. Jäimme molemmat työttömäksi pitkäaikaisista työsuhteistamme yhtaikaa, meistä oli juttua ja kuvaa Turun Sanomissa silloin, asuimme uudessa kolmiossa ja miehelläni oli uusi Saab, jonka hän sai huutokaupassa halvalla,  arvatkaapa oliko useat meille kateellisia, olivat. Mutta kaiken olimme itse ansainneet ja teimme runsaasti molemmat ylitöitä töissämme, siitä alkoikin sitten pikkuhiljaa meidän köyhyys.

Opiskelin korkeakoulututkintoa. Isäni oli aina sitä mieltä että velkaa ei pidä ottaa. Kotona, pienessä yrityksessä meni siis ihan hyvin, koron nousut ei hetkauttaneet, itse asiassa koko 1990 luku oli oikein hyvää aikaa. Kotoa pystyttiin meitä lapsia tukemaan esim. Auton ostossa. Opintotuetkin oli ihan hyvät siihen aikaan itselläni, ja opiskelijalle sopivia töitäkin riitti eli tein viikonloppuisin keikka töitä. Valmistuttuani 1994, oli töitä odottamassa, tosin pätkätöitä. Pätkätyöt limittyivät toisiinsa n. Neljä vuotta valmistumisesta, kunnes sain vakituisen paikan. Siihen aikaan työ ei ollut mielestäni niin hetkistä kuin nykyään, vaan se oli oikeasti ihan hauskaa, vai johtuuko se siitä että olin nuori ja alasta innostunut.

Ihmisillä oli lainojen korko jopa 12.75% ja viivästyskorko oli muistaakseni 19%. Tämä nykyinen 1.5% on lähinnä naurettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alv on alunperin YLIMÄÄRÄINEN vero minkä piti olla väliaikainen.  

siksi "väliaikainen" koska aikanaan pysyvä vero olisi vaatinut perustuslain muutoksen, siksi arvonlisäveroa edeltänyt liikevaihtovero oli aina "väliaikainen" joka uusittiin vaan joka vuosi

Se ajoneuvoverokin oli alunperin väliaikainen. Auton tuulilasiin hankittiin tarra merkiksi siitä, että vero on maksettu. 

Sittenhän varkaat alkoivat noita tarroja autoista rötöstelemään ja liimailivat niitä omiin autoihinsa 

No ei niitä tuulilasin sisäpuolelle liimattuja tarroja noin vain ole voinut viedä, ne oli tosi tiukassa kun vanha oli irrotettava uuden tieltä. Siksihän moni jätti sitten sen viimeisen tarran pysyvästi kiinni.

No ei kyllä vaikuttanut. Olin yliopisto-opiskelija 90-luvun alussa ja yksi ammattitutkinto oli jo alla ja tein oman alan töitä opiskelujen ohessa. Valmistuin -94 ja työllistyin heti. Puoliso valmistui -90 ja oli jo töissä. Asunnot oli Stadissa vielä suhteellisen edullisia tuolloin. 1995 pääsin aika hyväpalkkaiseen työhön alalle jossa ei ollut silloin vielä huolen häivää; rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Lama ei koskettanut lähipiiriä. Yksi opiskeluajan työnantaja oli ottanut valuuttalainaa ja hänelle oli käydä köpelösti kun markka devalvoitiin. 

Olin 90-luvun alussa parikymppinen. Valmistuin keskiasteen oppilaitoksesta ja menin töihin. Ei näkynyt omassa arjessa mitenkään.

Mieheni yritys meni konkurssiin ja omakotitalomme joka oli kiinnitetty yrityksen lainoihin (olin antanut siihen harkittuani luvan). Mieheni jätti mut ja kaksi 7 ja 6 ikäset lapset. Totesi että hänen parempi jatkaa yksin, olemme taakka. Lähti siitä ja rahattomina jäimme taloon asumaan. Sanoin etten maksa tvlupia, niin vei tvn mukanaan. Lapsille käski kertomaan mutta sanoin että teet sen ihan itse ja kertoi kummallekin. Ainoa asia jonka sai aikaiseksi, oli avioeron hakeminen. Laskuja oli jättänyt maksamatta ja sähkölasku oli sitten korkoineen päätähuimaava. Onneksi pieni paikkakunta ja kävin sopimassa sähkölaitoksen kanssa että maksan niin paljon kuin ikinä voin. Näin tehtiin. Asumistukea en saanut kuin osalta taloon ja sähkölämmityksen suljin heti kun mahdollista. Tosi sateinen ja kylmä kesä 1991 ja sairastuin. Lapsille ruokaa vain, itse en pystynyt enkä voinutkaan syödä. Kaalisoppa oli halpaa. Aloitin siis elämän miinukselta ja kaikki oli laskettava tarkkaan. Talosta pääsimme vasta parin vuoden kuluttua ja velkaa jäi yli miljoonamk. Tappiollahan se talo myytiin. Onneksi mieheni ennen lähtöä oli antanut nimensä välittäjälle, kun siellä kävimme talon myynnistä sopimassa. Muuten sitten katosi ja hirveä ruljanssi asianajajan kanssa etsiä hänet. Kerroin aa. että anoppi tietää missä mies on mutta ei kerro. Niinpä aa. soitti samantien anopille ja laittoi samalla kaiuttimelle. Sieltä tuli tekstiä "kuinka tämän rouvan elättäminen saa nyt loppua ja muuta mukavaa" aa. sanoi ettei tässä ole kysymys rouvan elatuksesta vaan poikanne lasten elatuksesta. Sai sitten tiedot jotka tarvitsi. Meni aikaa mutta sain tasapainoitettua talouden ja lopulta talokin meni kaupaksi. Saimme ihan uuden kunnan vuokra kaksion ja myös veronpalautuksia 7000mk kun lapsivähennyksiä ei ollut huomioitu. Iloitsin niin että on joku turvarahasto. Olin siihen aikoihin hakeutumassa velkajärjestelyyn ja menetin summan ja maksoin 5vuotta ja 200mk vain siksi että olin tinkinyt menoistani ja aa. sanoi että laita joku summa minkä voisit maksaa, niin pääset siihen, niin tein. En uskaltanut hakea vapautusta, kuten jotkut. En voinut mennä töihin, koska olin tinkinyt menoistani ja olisin tehnyt töitä vain omaksi ilokseni, muuta hyötyä siitä ei ollut. Toimeentulotukea hain joskus kun tarvitsin mutta sitä 200mk ei koskaan huomioitu. Työtön olin eläkeikään asti. Olin oppinut tulemaan toimeen vähällä. Ajattelin että joskus tämä loppuu ja loppuihan se. Ironista että vuonna 2004 sain takautuvasti elatustuet jotka oli ex-mieheltä kunnan perinnässä saatu. Kumpikaan lapsista ei asunut enää kanssani. 

ostin kämpän edullisesti

Opiskelin tuolloin eikä ollut mitään hajua lamasta. Isä oli tehnyt isot kaupat ja rahaa oli. 

Olin parikymppinen. Aloitin DI-opinnot vuonna 90. Oli mukavaa aikaa. Ei se lama opiskelijalle näkynyt kuin että kesätöitä ei enää vuosina 91-93 löytynyt. 94 tilanne parani ja siitä lähtien ollut koko ajan työelämässä. Yksi mieleen painuvimmista lama-ajan ilmiöistä oli topless-tarjoilijat. Oli siinä maalta kaupunkiin muuttaneella opiskelijalla ihmettelemistä, kun ihan normi yökerhossa tarjoiltiin rinnat paljaana olutta pöytään. Touhu loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. 

Vanhemmillani oli ammatit, joissa ei irtisanomista tarvinnut pelätä. Lähipiirissä oli hyvin asiat. 

23 vuotias. No, olin hankkinut kolmannen ammatin sivutyökseni ja tienasin hyvin rakennusalalla jonne oli 1988-89 siirtynyt kokin töistä.

Laman merkit näkyivät jo silloin mutta moni ei osannut asiaa aavistaa miltään osin silloin 1989.

Lainaa tyrkytettiin ilman vakuuksia jne..

Ei ollut tarvetta siihen kun asuin vuokralla ja vaimoni vielä opiskeli silloin.

Ei minua lama varsinaisesti koskenut kun olin selvinnyt pahimmista koettelemuksista jo koko lapsuuden lastenkodissa 4-17 asti. Töihin menin 16 vuotiaana ja omillani tulin toimeen 17 vuotiaasta alkaen. Ahneus ja tyhmyys näkyi kyllä kaikkialla ja siksi ei tullut juurikaan asiaan kiinnittäneeksi huomioita sen enempää.

1992 menin naimisiin ja lapset syntyivät 1993-1994 joten maasta muuttaminen oli ainoa mitä todella harkitsemme kun kurjuuden maksimointiin Suomi oli valjastettu jo lapsuudestani lähtien tuhoten perheeni kokonaan 1970 luvulla.

Perustin yrityksen 1995 vaikka aika ei siihen eikä muuhunkaan ollut hyvä Suomessa. Selvisimme kuitenkin vaikka tulot olivat tippuneet 1992 55% ja sivutyöstäni tuli päätyö kun konkurssiin meni rakennusyhtiö jossa työskentelin.

Kuten sanoin elämä on helvettiä ollut Suomessa aina eikä se ole muuksi muuttunut 2000- luvullakaan.

Asunnot on ostettu, lapset koulutettu, on matkustettu 1990- luvun lama vuosina ja eletty sillä mitä on tienannut ihan hyvin.

Voisi sanoa jokaisella oli erilaiset lähtökohdat ja lähtötilanteet 1990- ja jokainen menetti ystäviä itsemurhien ym. kautta kun elämä koetteli kaikkia.

Selvää oli ettei Suomen olot parantuneet ja tyhmyys onkin loistanut koko 2000-2025 kun maamme johto on epäonnistunut kaikessa oman ahneuden ja osaamattomuuden kautta luomaan maasta rikollisuuden ja rakenteellisen ongelma pesän.

Nykyinen tilanne ei ole samanlainen lainkaan kuin 1990- luvulla. Tämän on rakentaneet samat rikolliset tahot ihan itse.

Brezneviläisyyden ja pysähtyneisyyden vaaliminen oli maan tapa 1965-2022 asti. Siksi voidaan sanoa poliittisen ja norsunluu tornien romahtamista todella hartaasti odotetuksi ja vastuuttomien viranomaisten toiminnan läpivalaisemiseksi tervetulleeksi.

Sitä sai mistä olivat rakenteellisen korruption ja joukkotuhoa tuottamiseen itse luoneet vuosikymmenien ajan. 

Edelleen katson, että elämä Suomessa on kurjuuteen vievää monilla sektoreilla ja aika tekee kaikille muille ongelmia vielä lisää. Lama vasta aloi ja kestää muutoksien takia vielä pitkään. Ehkä jopa vuosikymmenen ajan. Kannattaa miettiä onko elämä sen arvoista että jää Suomeen sitä tuhlaamaan. 

Mulla kyllä riitti rahaa tuolloin. Olin töissä ja asuin vanhempien luona. 
Taisi aiheuttaa jopa katkeruutta joissain tuokin? 

Lisää aihetta taas siihen sairaaseen Gang Stalkingiin  mikä on sisältänyt törkeitä valheita, rikoksia, väärennyksiä ja sabotointeja vuosikymmeniä! 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni yritys meni konkurssiin ja omakotitalomme joka oli kiinnitetty yrityksen lainoihin (olin antanut siihen harkittuani luvan). Mieheni jätti mut ja kaksi 7 ja 6 ikäset lapset. Totesi että hänen parempi jatkaa yksin, olemme taakka. Lähti siitä ja rahattomina jäimme taloon asumaan. Sanoin etten maksa tvlupia, niin vei tvn mukanaan. Lapsille käski kertomaan mutta sanoin että teet sen ihan itse ja kertoi kummallekin. Ainoa asia jonka sai aikaiseksi, oli avioeron hakeminen. Laskuja oli jättänyt maksamatta ja sähkölasku oli sitten korkoineen päätähuimaava. Onneksi pieni paikkakunta ja kävin sopimassa sähkölaitoksen kanssa että maksan niin paljon kuin ikinä voin. Näin tehtiin. Asumistukea en saanut kuin osalta taloon ja sähkölämmityksen suljin heti kun mahdollista. Tosi sateinen ja kylmä kesä 1991 ja sairastuin. Lapsille ruokaa vain, itse en pystynyt enkä voinutkaan syödä. Kaalisoppa oli halpaa. Aloitin siis elämän miinukselta ja kaikki oli laskettava tarkkaan. Talosta pääsimme vasta parin vuoden kuluttua ja velkaa jäi yli miljoonamk. Tappiollahan se talo myytiin. Onneksi mieheni ennen lähtöä oli antanut nimensä välittäjälle, kun siellä kävimme talon myynnistä sopimassa. Muuten sitten katosi ja hirveä ruljanssi asianajajan kanssa etsiä hänet. Kerroin aa. että anoppi tietää missä mies on mutta ei kerro. Niinpä aa. soitti samantien anopille ja laittoi samalla kaiuttimelle. Sieltä tuli tekstiä "kuinka tämän rouvan elättäminen saa nyt loppua ja muuta mukavaa" aa. sanoi ettei tässä ole kysymys rouvan elatuksesta vaan poikanne lasten elatuksesta. Sai sitten tiedot jotka tarvitsi. Meni aikaa mutta sain tasapainoitettua talouden ja lopulta talokin meni kaupaksi. Saimme ihan uuden kunnan vuokra kaksion ja myös veronpalautuksia 7000mk kun lapsivähennyksiä ei ollut huomioitu. Iloitsin niin että on joku turvarahasto. Olin siihen aikoihin hakeutumassa velkajärjestelyyn ja menetin summan ja maksoin 5vuotta ja 200mk vain siksi että olin tinkinyt menoistani ja aa. sanoi että laita joku summa minkä voisit maksaa, niin pääset siihen, niin tein. En uskaltanut hakea vapautusta, kuten jotkut. En voinut mennä töihin, koska olin tinkinyt menoistani ja olisin tehnyt töitä vain omaksi ilokseni, muuta hyötyä siitä ei ollut. Toimeentulotukea hain joskus kun tarvitsin mutta sitä 200mk ei koskaan huomioitu. Työtön olin eläkeikään asti. Olin oppinut tulemaan toimeen vähällä. Ajattelin että joskus tämä loppuu ja loppuihan se. Ironista että vuonna 2004 sain takautuvasti elatustuet jotka oli ex-mieheltä kunnan perinnässä saatu. Kumpikaan lapsista ei asunut enää kanssani. 

Nostan sinulle hattua. Suurinpiirtein sitä se oli monelle. Onneksi pankit pelastuivat.

Sarkasmia.

Kolmekymppinen asuntovelkainen, 2 pientä lasta. Ihan hirveää aikaa oli tuo. Ostettiin ensimmäinen omistusasuntomme siellä ihan korkeimmalla huipulla juuri ennen romahdusta. Oma rahoitusosuus tietenkin niin pieni kuin sunkin, olisiko ollut ensiasunnon ostajalla 5%. Hetken päästä asunnon arvo ole puolet siitä mitä meillä oli velkaa. Ja sekä lainan korot että verotus pilvissä. TV-uutiset ei juuri muuta kertonut kuin konkurssiuutisia ja valtiontalouden ongelmista. Tuntui että koko korttitalo romahtaa.

Tuli kyllä öitä valvottua, miettien että miten ihmeessä me selvitään seuraavaan palkkapäivään, kun rahat ei riitä. Ja mietin sitä, että nyt jos menee työpaikka alta, tai muuten ei selvitä lainoista, pankki alkaa kyselemään lisävakuutuksia tai tulee vaikka pitkä saikku, niin se on laakista henkikohtainen konkurssi. Menee koti ja jää valtavasti velkaa.
Jotenkin me selvittiin. Ollaan sen laman voittajia, kun työpaikat ei mennyt alta, eikä koti. Tavallaan kyllä sen laman vaikutus näkyi meillä pitkälle 2010-luvulle epäsuorasti. Kun se eka asunto jäi aikanaan pieneksi, ei saatu siitä edes sen vertaa mitä oltiin alkujaan maksettu vaikka hinnat oli taas noussut. Lainat oli toki lyhentynyt eli jäi meille lainan kuittaamisen jälkeen jotain pesämunaksi. Mutta omakotiprojektia varten jouduttiin taas vetämään lainat ihan tappiin, ja niidenkin kanssa meinattiin olla välillä vaikeuksissa. 

Hyvistä tuloista huolimatta varallisuutta ei omakotitalon lisäksi ole kauheasti päässyt kertymään kun lainat on koko ajan huippuluokkaa. Paitsi ihan viime aikoja lukuunottamatta kun ollaan jo velattomia. Meillä on tuttuja, jotka osti siellä laman pohjalla huippuhalvan asunnon ja myi sen 10 vuoden päästä valtavalla voitolla. Siinä kertyi mukava pesämuna seuraavaan, johon ei sitten tarttenut enää kovin suurta lainaa ja he on päässeet vaurastumaan sijoittamalla. Me ei , kiitos huonon ajoituksen ja -90 luvun laman. En ole kuitenkaan katkera, koska mehän selvitiin ja monelle muulle kävi vielä huonommin. Ja meillekin meinasi käydä.

Täällä on ollut toisessa ketjussa keskustelua siitä, onko puolisoilla yhteiset rahat vai omat rahat. Tuohonkin keskusteluun olen osallistunut. Tämä meidän tausta vaikutttaa siihen, että meilä on edelleen täysin yhteiset rahat. Silloin laman syövereissä ei voinut olla mitään muuta kuin yhteistä, koska kaikki raha meni hengissä pysymiseen. Nyt on toisenlainen tilanne, mutta edelleen meillä on se asenne että kaikki raha on yhteistä. TOttakai, kun tuosta yhdessä selvittiin niin edelleen eletään myös taloudessa yhdessä. En väitä että se olis kaikille oikea malli, mutta meitä Siperia opetti ja tämä tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta edelleen.

Syntynyt -90, lama ei minulle koskaan näkynyt millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä oli lainojen korko jopa 12.75% ja viivästyskorko oli muistaakseni 19%. Tämä nykyinen 1.5% on lähinnä naurettava.

Korkoprosentti pystyi olemaan tuotakin isompi. Meillä se oli 13 %, yhdellä sukulaisella 18 %. Hänellä tuli ero ja hän joutui lunastamaan puolison osuuden.

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt -90, lama ei minulle koskaan näkynyt millään tavalla. 

Niin syntyi minunkin lapsi ja hän kyllä muistaa laman vaikutuksen perheeseen.

Muistan Harri Holkerin vieläkin hyvin:

1. Syökää silakkaa ! (sanoi köyhille)

2. Minä juon nyt kahvia ! (sanoi ärsyttävälle toimittajalle)

Tarpeeksi, tarpeeksi ja tarpeeksi.

Ala-asteella. Olimme aika köyhiä. Mitään ei oikein ostettu uutena vaan kuljin koko lapsuuden isoveljen ja serkkujen vanhoissa vaatteissa ja ajoin heidän vanhoilla pyörillä ym. Syötiin lähinnä perunaa ja kalaa kun isä kalasti paljon. Marjassa ja sienessä käytiin joka kesä/syksy.