Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Olin tuolloin noin nelikymppinen. Palkka aleni huomattavasti, oppilaille jaettavat pyyhekumit piti puolittaa, lyijykyniä sai yhden lukukauden alussa, käsipaperit piti puolittaa, kouluruoka heikkeni entisestään. Työkirjoja ei saanut, ja jos sai, ne piti kumittaa puhtaiksi käytön jälkeen.

Jotkut lapset joutuivat pitämään likaisia vaatteita.

Sellaista.

Olin +30  Pankkiirit ryöstivät ihmisiltä rahat ja asunnot, Valtio jakoi mannaa pääomalle, köyhät näkivät nälkää ja lapsetkin kulkivat ryysyissä. Itseltäni kuoli vaimo ja jouduin lopullisesti taloudelliseen kuseen sairaala- ja hautauskulujen kanssa. Iski diabetes ja voutia iskin turpaan. Lama on edelleen päällä. Tulisi kuula ja tappaisi.

Kyllähän muidenkin maiden pankit ja yritykset on varmasti ottaneet niitä ulkomaan valuuttalainoja, miksi vain Suomen lainat vaadittiin yhtä-äkkiä maksuun silloin 90-luvun alussa, aiheuttaen tuhoa ja hävitystä tässä maassa, kuin sotatoimeen verrattava teko!!

Näin jälkikäteen tajuan, että laman takia ei tehty ulkomaanreissuja, paikattiin risaisia vaatteita kun olisi voinut ostaa uusia, ja syötiin yksinkertaista ja epäterveellistä ruokaa. Mutta ei nuo asiat silloin tuntuneet ihmeellisiltä. Niin ja saatiin synttärilahjaksi jotain pientä ja edullista. 

Olin lukiossa. Omaan elämään ei vaikuttanut millään tavalla. 90-luvun alku oli kaikin puolin hyvää aikaa. Rahaa tuntui olevan jopa enemmän kuin 80-luvulla.

Olin 34v ja silloisen mieheni kanssa aioimme ostaa uuden auton taksiimme.  Meillä 4 lasta ja velkainen ok-talo. Jälkikäteen ajateltuna oli onni että sain käräytettyä mieheni parhaan kaverini kanssa vehtailusta. Erohan siinä meinasi tulla, mutta lapset olivat niin pieniä joten ajattelin miehen unohtavan romanssinsa ja palaavan perhearkeen. SIis USKOIN, en enää uskoisi

Eihän se taksikuskilla helppoa ollut, kun kokoajan oli pelkkää vapaa-aikaa ja minä kotona 4 lapsen kanssa pelkästään. En uskonut miehen puheisiin yhtään ja monta krt käräytin hänet uudestaan. Niin siinä sitten kävi kun oli uusi auto taksiin tilattu ja pankkilainaa vailla, niin päädyimme siihen ettemme ota sitä lainaa ja uutta autoa. Päädyimme harkinta-aikaan avioliitossamme  ja asuimme silti vielä yhdessä. Onneksi, sillä jälkeenpäin olisi ollut kovat velat ja talokin vielä maksettavana.

Erohan siinä jonkun vuoden päästä tuli, taksi myytiin ja sillä saimme talon velat kuitatuiksi. Muutin lapsineni pois ja mies jäi yhteiseen taloomme asumaan. Jonkun vuoden kuluttua saimme talon myytyä ja laitoin talorahat korkeakorkoiselle. Pääsin töihin ja pärjäsin hyvin vuokralla lapsineni. Ostin oman rivitalokolmion jonka myin, tavattuani nykyisen mieheni. Sain hyvän voiton myynnistä koska olin sen ostanut markka-aikaan ja myin € -aikaan. 

Nykyään lapset pärjäävät hyvin elämässään, lapsenlapsia 8, olen eläkkeellä, vaikkakin pienellä työeläkkeellä, niin hyväähän tämä elämä on ollut. Tuli vain mieleen, miten pienestä oli kiinni ettei jouduttu velkavankeuteen.

20v ja olikin todella hyvää aikaa . Töitä oli enemmän kuin ehdin tehdä ja kaikkea sai todella halvalla konkurssipesistä ja pakkohuutokaupoista. Ostin silloin ensimmäiset asuntoni ,kaksi yksiötä sekä mummonmökin. Itse asuin silloin vielä kotona vanhempieni luona ja laitoin nuo vuokralle. Vuokratuloilla taas sain maksettua pankkilainat kätevästi pois.oli niin hyvää aikaa, että odotan josko nyt alkaisi uusi lama ja pääsisin tekemään taas hyviä sijoituksia.

Oliko 90 luvulla lama. En minä muista sellaista edes tajunnut. Minä tienasin paljon rahaa silloin ja minulla meni hyvin silloin ja rakensin omakotitaloni vuonna 1997 olin silloin 22 vuotias.

Lama tarkoitti muun muassa sitä, että yrityksiä ajautui konkurssiin, ihmisiä ulosottoon, pankkeja kriisiin, ja tämän kaiken seurauksena valtion tulot pienenivät, vaikka menoja olisi ollut entistä enemmän - niinhän se tuntuu aina menevän, että kriisitilanteessa valtion ja hallituksen pitää tulla vastaan esimerkiksi pelastamaan pankkeja. Ihmisten jäädessä työttömäksi myös monet sosiaaliturvan muodot veivät valtion hupenevia rahoja. Joidenkin arvioiden mukaan Suomesta katosi laman aikana jopa 450 000 työpaikkaa.

Lama tarkoittikin suuria leikkauksia muun muassa sosiaalitukiin. Suomeen tulivat leipäjonot. Tragediat olivat väistämättä suurimpia niille yksittäisille ihmisille, jotka saattoivat nopeassa tahdissa menettää kaiken, jos esimerkiksi oma yritys meni konkurssiin ja niskaan kaatuivat valtavat velat. Pitkäaikaistyöttömyys oli uusi ilmiö, joka sittemmin ei ole kadonnut minnekään. Ennen 90-lukua pitkäaikaistyöttömiä ei juuri ollut.

90-luvun laman jälkeen Suomessa alkoi yleistyä muun muassa puhe hyvinvointivaltion purkamisesta ja supistamisesta sekä siitä, etteivät erilaiset ongelmat ehkä sittenkään riippuneet yhteiskunnallisista rakenteista vaan yksilöstä itsestään - että kyllä kaikesta selviää ja menestyy, jos vain on ahkera ja tsemppaa.

Olin hieman yli kolmikymppinen. Ei ole jäänyt minkäänlaista mielikuvaa lamasta. Noihin aikoihin pääsin töihin pysyvästi ja elämä oli paljon parempaa, kun oli säännölliset tulot!

Vierailija kirjoitti:

Noin 15 vuotias.

Ensin tuli ilmoitus että koulukirjat eivät olekaan enää kertakäyttöisiä, vaan tehtävät tehdään vihkoihin ja vuoden lopussa koulukirjat tarkastetaan ja palautetaan. Jos kirja ei ole kunnossa, oppilas joutuu maksamaan uuden.

Kyniä ei enää saanut muutoin kuin erityistarpeesta. Värikynät ja liidut jne, oli myös sellaiset joita sai vain yhden paketin ja niiden piti kestää, ei ainoastaan yhtä vuotta, vaan koko ala-asteen. Yläasteella ei ollut tuollaista, mutta sielläkin oli värikynät ja väriliidut ja vesivärit omia, tai sitten joutui etsimään piirustustunnilla sopiva värikynä muovilaatikosta, jonne oli kaikki ylimääräiset värikynät laitettu varastoon.

Jos oppilaat halusivat kopioida jotakin, se maksoi markan. Kirjastossa sama juttu, jos piti kopioida jotakin, se maksoi markan. Kirjastoihin tuli silloin myös myöhästymismaksut jotka oli muistaakseni viisi markkaa kuukausi, mutta se kasvatettiin hyvin nopeasti viisi

Ennen koulukirjat olivat kertakäyttöisiä? Kävin peruskouluni 2000-2010 -luvuilla ja kyllä kirjat silloinkin kierrätettiin, eli erilaisia suhruja löytyi ympäri kirjoja. Tietysti kirjat heitettiin pois jos olivat aivan lukukelvottomia.Tulostuksessa pihistellään omassa nykyisessä korkeakoulussanikin ja kirjastoissa on muistaakseni maksanut tulostus jo pitkän aikaa, mutta toisaalta nykyään siellä on tietokoneet. Pienemmät terveysasematkin hävitettiin 2010 -luvuilla ja nyt on tilanne vielä tukalampi. Säälin nykyajan lapsia ja nuoria jotka ovat syyttömiä Suomen velkaantumiseen ja velkaantumisella perustellaan heihin jo tavaksi käyneet leikkaustoimenpiteet terveydenhuoltoon, kouluun, henkilöstöön jne.

Isän yritys meni konkurssiin ja meidän koti ja kaikki omaisuus pakkohuutokaupattiin. Olin 16 v. 

Joo, 70- ja 80-luvulla saatiin joka vuosi uudet kirjat. Jotkut polttivat keväällä koulukirjansa nuotiossa, se oli tapa juhlia kesäloman alkamista. 

Minulla on vieläkin säästössä joitakin kirjoja, mm. musiikin kirja ja kotitalouskirja, saksan kirja ja yksi biologian kirja, joita olen tykännyt lukea myöhemminkin. Saksan kirjassa kerrotaan, kuinka vuodesta 1949 alkaen on kaksi saksaa, DDR ja BRD ... 

Valmistuin ammattiini kesäkuussa 1992 ja syksyllä sain vakipaikan. Kohtuullisesti elelin yksin ja ihmettelin kun työkaveri kertoi että koko Suomi oli menossa konkurssiin.

Olin laman alkaessa yläasteella. Koulussa lama näkyi lähinnä niin, että kirjoihin ei saanut merkitä enää mitään

vaan kaikki tehtiin ruutuvihkoihin. Myös kaikki muu oli koulussa jollain tavalla kortilla.

Kotona lama ei meillä näyttäytynyt juuri mitenkään, koska vanhemmat olivat pienipalkkaisissa töissä ja

elämä oli tosi vaatimatonta jo ennen lamaakin. Siihen aikaan ainakin meillä päin oli muodissa purkkarit, r-collectionin anorakit ja levikset en koskaan omistanut nuista mitään. Meillä ei ollut myöskään mitään pelikoneita saati C64:sta eikä

myöskään autoa.Laman jälkimainingeissa 1990-luvun puolen välin jälkeen pääsin armeijasta ja aloitin työurani.

Pääsin konekuskiksi ajamaan pyöräkonetta ja traktorikaivuria. Kesät tongittiin ja tasailtiin maa-aineksia talvet aurattiin ja ajettiin lunta. Palkka oli 25mk tunti. Ylitöistä tai muistakaan korvauksista ei ollut tietoakaan. Mutta positiivista oli, että

koneita sai ajaa niin paljon kuin halusi ja jaksoi silleen myös asiot kasvoivat kivasti. Nuorena sitä jaksoi ja kun oma asunto oli hankittu ja avopuoliso löydetty sitä jaksoi kummasti painaa hommia rakentaessa sitä omaa kotia kaluste kalusteelta.

Kun muutin ensimmäiseen yksiöön rivitalon päätyyn mukana oli vaahtomuovipatja, tyyny ,peitto ja kassillinen vaatteita.

Siitä sitä lähdettiin ponnistamaan eteenpäin ja kuinka hyvältä se tuntui kun sai hankittua ensimmäisen kahvikeittimen, kattilan ja paistinpannun..Ensi kuukaudet kahvit ja muut juotiin pestyistä jugurttipurkeista..=) Ja olihan se mahtava tunne,kun sain kaverin vanhemmilta ostettua vanhan sohvan ja pirttikaluston. Sillä sohvalla on varmasti nukuttu elämäni parhaat unet ylpeänä omasta sohvasta. Kuinka sitä mahduttiinkaan 80cm patjalle kahdestaan, kun nykyisin tuntuu ettei tuohon parivuoteeseenkaan toista mahtuisi.

Sain esikoisen 1990 ja äitiysloman aikana firma, jossa olin töissä, myytiin. Töihin palattuani sain irtisanomislapun kouraan. Moni työkaveri menetti työpaikan, parilla onnettomalla oli työsuhdeasunto, josta tuli lähtö. Tuttu kauppias, nuori mies, oli ottanut pankin suosituksesta valuuttalainaa. Siinä meni kauppa ja valtavat velat jäi. Tuttavapiirissä pankit möi pilkkahintaan asuntoja ihan häpeilemättä. Velkaa jäi monella vielä maksettavaksi. Pankit oli ketjuttaneet takausvastuita. Yksi tuttu oli taannut yhden pienen lainan, mutta sai maksettavakseen miljoonan markan velan, kun kaveri oli taannut sukulaisensa yrityslainan ja pankki vyörytti sen tutulle. Kolme tuttavaa teki itsemurhan. Alkaa itkettää kun muistelen noita painajaisvuosia.

Olin noin 15 vuotias. Huonot muistot. Olimme ennen lamaa  hyvätuloinen perhe, mutta 90-luvun lama vei aivan kaiken isän firman kaatuessa. Velkaa jäi niin paljon, että mikään omaisuus ei riittänyt. Kaikki myytiin.

Lama ei kuitenkaan vienyt perheen välistä rakkauta. Rakkaus säilyi ja sisarussuhteet myös hyvänä aina näihinkin päiviin. Lama vaikutti myös teini-iän koulumenestykseen lukiossa erittäin negatiivisesti. Kotona oli rauhatonta ja huutoa, pelkäsin kovasti muuttunutta tilannetta. Olin arka nuori muutenkin. Kaikki olivat sekaisin stressistä. Aktivoiduin kuitenkin urheilusta, lähdin aina meteliä pakoon lenkille juosten, hiihtäen tai uimalla. Se rentoutti.

Kirjoitin ylioppilaaksi surkeilla papereilla, mutta sain sattumalta työpaikan jo lukion 3 luokalla. Huomasin kuitenkin pian, jos et käy kouluja, edessä on varsin heikosti palkattua hanttihommaa. Lähdin opiskelemaan IT-alaa eri kiertoreittejä kaarrellen. En antanut periksi.  En voinut saada kotoa helpotusta taloudellisesti, opin sitkeäksi ja rentouduin urheillen.

Urheilu jäi elämääni ja nyt 46-vuotiaanakin maratonit ja hiihdot sujuvat tapahtumissa heittämällä. Lopulta sain hyväpalkkaisen työn ja hienon perheen. Vaikeaa oli, mutta niinhän meillä kaikilla. Elämäni meni kuitenkin eteenpäin ja vanhemmat myös edelleen hyvässä avioliitossa. Eihän täältä loppujen lopuksi mitään mukaansa saa, joten tärkeintä on rakkaus.

Olin alakoulussa ja muistan miten kaupungista tyhjeni liiketiloja. Tilat oli tyhjinä pitkään. Kotona yh-äiti selitti että nyt syödään tytöt puuroa, kun muuhun ei ole varaa. Äiti teki kuitenkin kahta työtä, ei jäänyt koskaan työttömäksi.

 

Olin yläasteella. Muistan sellaisen ahdistavan ilmapiirin, kun koko ajan joka puolella kuuli kaatuvista firmoista, ihmisistä joilta loppui työt jne. Omat vanhemmat olivat töissä, mutta silti lopetin pyytämästä heiltä viikkorahaa tai uusia vaatteita. Naapurit olivat taanneet ystäviensä lainan, joka lopulta kaatui heidän niskaansa. Muistan olleeni järkyttynyt, kun kuulin asiasta, sillä tunsin myös sen toisen perheen. Ystävyys heidän välillään loppui siihen. Meni varmaan yli vuosikymmen, ennen kuin naapurit pääsivät velasta eroon.