Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Piensijoittaja kirjoitti:

Hain opiskelemaan puoli vuotta etuajassa, kun syksyllä 1991 pomo sanoi, että keväällä puolet työntekijöistä pistetään pihalle. Olin silloin 21-vuotias ja vastikään ylioppilaaksi kirjoittanut ja intistä päässyt.

Asuin kaupungin vuokrakämpässä, käärin sätkiä ja tein kotiviiniä ja -olutta. Oli todella otollinen aika opiskella, kun töitä ei ollut. Kun valmistuin 90-luvun puolivälissä, alkoi pahin jo hellittää. Olin kesän työttömänä ja syksyllä pääsin osapäivätöihin. Vuotta myöhemmin sain jo oman alani määräaikaisen työpaikan, mikä sitten vielä onnekseni vakinaistettiin vuonna 1996.

Niinpä ehdin ostaa ensiasuntoni ASP:llä pilkkahintaan, mikä on varmaan suurin yksittäinen syy, miksi talouteni lähti hyvään nousuun. Pitää edelleen paikkansa, että lamassa aina toiset voittavat ja toiset häviävät. 

Ne ketkä olivat opiskelemassa 90-luvun alussa ammattiin missä riitti töitä voittivat.

Olen väliinputoaja ikäluokkaa, kun valmistuin ammattikoulusta oli kovin lama menossa, eikä juurikaan töitä, myöskään eläkettä ei kertynyt kun alle 23 vuotias. Eläke uudistus tuli juuri, kun täytin 23 vuotta. Jolloin eläke rupesi kertymään myös alle 23 vuotiaille. Toki eläkettä ei kertynyt yhtä lailla. Ajokorttiin en saanut ilmaiseksi enää myöskään moottoripyörä korttia.

Asuntojen hinnat nousivat juuri, kun olin saanut vakituisen työpaikan.

Olisinpa syntynyt 50 tai 60 luvulla, aina olisi ollut hyviä töitä tarjolla ja asuntojen hinnat vaan nousseet ja saanut varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen väliinputoaja ikäluokkaa, kun valmistuin ammattikoulusta oli kovin lama menossa, eikä juurikaan töitä, myöskään eläkettä ei kertynyt kun alle 23 vuotias. Eläke uudistus tuli juuri, kun täytin 23 vuotta. Jolloin eläke rupesi kertymään myös alle 23 vuotiaille. Toki eläkettä ei kertynyt yhtä lailla. Ajokorttiin en saanut ilmaiseksi enää myöskään moottoripyörä korttia.

Asuntojen hinnat nousivat juuri, kun olin saanut vakituisen työpaikan.

Olisinpa syntynyt 50 tai 60 luvulla, aina olisi ollut hyviä töitä tarjolla ja asuntojen hinnat vaan nousseet ja saanut varallisuutta.

Eläke alkoi kertyä alle 23 vuotiaille vuonna 2005 Googlen mukaan, eli olet vissiin ollut sitten jotain 13 vuotiaana ysärin lamassa töissä...

22v olin eikä vaikuttanut millään tavalla. Töitä riitti ylitöiden kanssa, ei vissiin uskaltaneet lisätä työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väliinputoaja ikäluokkaa, kun valmistuin ammattikoulusta oli kovin lama menossa, eikä juurikaan töitä, myöskään eläkettä ei kertynyt kun alle 23 vuotias. Eläke uudistus tuli juuri, kun täytin 23 vuotta. Jolloin eläke rupesi kertymään myös alle 23 vuotiaille. Toki eläkettä ei kertynyt yhtä lailla. Ajokorttiin en saanut ilmaiseksi enää myöskään moottoripyörä korttia.

Asuntojen hinnat nousivat juuri, kun olin saanut vakituisen työpaikan.

Olisinpa syntynyt 50 tai 60 luvulla, aina olisi ollut hyviä töitä tarjolla ja asuntojen hinnat vaan nousseet ja saanut varallisuutta.

Eläke alkoi kertyä alle 23 vuotiaille vuonna 2005 Googlen mukaan, eli olet vissiin ollut sitten jotain 13 vuotiaana ysärin lamassa töissä...

Olen eri mutta 14 vuotiaana tekemäni kesätyöt näkyy -80 luvulta eläkeotteessa vai mikä se nyt onkaan.

Sitä en tiedä onko siitä mitään kertymää tullut mut palkkasummat näkyy.

Olin nuori äiti kotona pienten lastemme kanssa kun mies joutui työttömäksi laman vuoksi, siihen aikaan työttömäksi joutuminen oli harvinaisempaa että tietämättömät olettivat mieheni tehneen jonkun virheen työssään kun joutui pois. Näin siihen aikaan vanhemmat ihmiset ainakin oletti. Saimme kantaa turhaan syyttöminä häpeää siitäkin kaiken muun ongelman lisäksi ja ilkeät vielä kyselivät mitä miehen töissä tapahtui.

V. 2005 työeläke alkoi kertyä 18-vuotiaalle.

Sain ekan vakituisen työpaikan. Lama ei vaikuttanut mitenkään.

Kakkis kirjoitti:

Rakennusyrittäjäperheen lapsi, laman alkaessa noin 13 - 14. Arvatkaa vaan, kolisiko. Suvi Vaarlan Westendiä tekee melkein pahaa lukea, tulee niin vahvat fyysiset muistot. Sikäli olen onnekkaampi kuin kirjan päähenkilö, että firma pysyi juuri ja juuri pystyssä eikä mennyt konkurssiin. Helvetin lähellä kyllä oli. Ja isänikin elää <3 Kolhuja tuo aika kyllä jätti meihin kaikkiin. Niistä ei puhuta vaan ne on painettu jonnekin muistin perälle piiloon.

Muistan siis laman hirveän mustana, ahdistavana aikana. Nyt aikuisena en uskalla ottaa isoja taloudellisia riskejä ja katson ihmetellen itseäni kymmenen vuotta nuorempia kavereitani, joilla pariskuntana melkein 400 000 e lainaa "kun tää talo oli niin ihana". Pikavipit, joustolimiitit, kulutusluotot - en ikinä edes harkitsisi.

Kerran laman kokeneena toivon, ettei nykytilanne tästä enempää eskaloidu.

Mulla on niin samat tuntemukset, kirjoitin tähän ketjuun aiemmin omista yrittäjävanhemmista ja heidän velkakurimuksestaan. Ne yrittäjien tarinat tuolta ajalta itkettää ja tuo mainitsemasi Vaarlan kirja koski syvälle. Itselle on myös jäänyt vahva pelko velkaantumista kohtaan, olin todella helpottunut kun saimme asuntolainan maksettua. Laina oli kyllä maltillinen alun perinkin. Yrittäjyyttä en ole koskaan edes harkinnut, ei oikeasti kiinnosta kun näki miten omien vanhempien elämä romuttui.

Vierailija kirjoitti:

jotain 25 ja valmistumassa. Mitä jäi mieleen, kaikki valittivat valuuttalainojen surkeutta ja siksi mentiin konkkaan. Totuus oli, että lainoja otettiin liikaa suhteessa riskeihin. Historia toistaa itseään, tällä kertaa Suomen valtio velkaantuu riskeistä välittämättä

Varmasti näin, mutta yhtä lailla totuus on se, että yrittäjiä johdettiin pankkien toimesta harhaan. Heille suorastaan tyrkytettiin 80-luvulla lainaa, vaikka jälkeenpäin arvioiden lainaa oli liikaa suhteessa riskeihin. Silloin sitä ei vaan juuri kukaan älynnyt, ajateltiin varmaan, että se vauhti jatkuu vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jotain 25 ja valmistumassa. Mitä jäi mieleen, kaikki valittivat valuuttalainojen surkeutta ja siksi mentiin konkkaan. Totuus oli, että lainoja otettiin liikaa suhteessa riskeihin. Historia toistaa itseään, tällä kertaa Suomen valtio velkaantuu riskeistä välittämättä

Varmasti näin, mutta yhtä lailla totuus on se, että yrittäjiä johdettiin pankkien toimesta harhaan. Heille suorastaan tyrkytettiin 80-luvulla lainaa, vaikka jälkeenpäin arvioiden lainaa oli liikaa suhteessa riskeihin. Silloin sitä ei vaan juuri kukaan älynnyt, ajateltiin varmaan, että se vauhti jatkuu vaan.

Tämän muistan itsekin. Lainaa tuputettiin ja kehotettiin investoimaan ja laajentamaan toimintaa. Näin aikuisena taaksepäin katsoessa pankkien toiminta oli vähintäänkin epäilyttävää. Kun rysähti, todellakin rysähti. Ihan turha oli yrittäjän kuvitella saavansa jotain lyhennysvapaata tai velkahuojennusta.

Ei ikinä yrittäjäksi!!!

Sain kaksi lasta. Ensimmäinen oli 1kk: n ikäinen lapsilisät pieneni.

Tuleva lama on toivottavasti erilainen.

Olin yläasteella. Kasille menin vuonna 1990 ja ysille 1991. Muistan lööpeistä otsikot lama sitä ja lama tätä. Kun markka devalvoitiin, se jäi erityisesti mieleen, se kioskin ulkopuolella oleva lööppi, vaikken mitään asiasta tajunnut.

Luokkakaverin isä ampui itsensä, kun yritykselle tapahtui jotain (en tiedä mitä).

Ysillä yhteiskuntaopen opettaja yritti selittää lamaa.

Ruokalassa tuli laput, kuinka monta lihapullaa per oppilas saa ottaa jne.

Pyyhekumien puolittamista en muista, vaikka moni muistaa nimenomaan sen.

Olin opiskelija. Opintolainaa ei voinut ottaa kun korot oli niin järkyttävät. Muuten lama ei näkynyt isosti omassa elämässä kun opiskellessa on muutenkin köyhä... Sen muistan että kotiviinivälineitä myyviä kauppoja ja kirppareita entisissä liiketiloissa oli paljon.

Molemmat vanhemmat yhtä aikaa työttömiksi. Tuli avioero ja kaikki hajosi. Lapsi ei saanut harjoittelupaikkaa ja jatkoi kouluja. Itse sairastuin ja työkyvyttömyyseläkkeelle alle 50v. Kukaan perheestä ei ole ollut oikeissa töissä 30 vuoteen ja eläkkeellä, työkyvyttöminä kaikki. Entisen työpaikan omistaja teki itsarin kun koki konkurssin. Nyt kai Orpo kiristää nykyisestä eläkkeestä,vaikka se on alle tonnin. Puhuvat hyvinvointivaltiosta.

Aika moninaiset muistot on. Firmoja meni konkurssiin tai väkeä vähennettiin reippaasti. Hyvin nopeasti työttömien määrä nousi puoleen miljoonaan. Samalla myös hallituksen toimet kiristivät kansalaisten tulovirtaa erinäisillä raippaveroilla. Kulutus väheni, kun töitä ei ollut. Myös kauppoja meni nurin. Asunnot eivät menneet kaupaksi ja niiden hinnat romahtivat. Korot olivat pilvissä. Kun työttömäksi jääneet maksukyvyttömät eivät selvinneet veloistaan, asuntoja pakkohuutokaupattiin. Asunnon myynnin jälkeen velkaa oli edelleen huomattava määrä. 80-luvulla kun myönnettiin lainaa yksityishenkilöille ja

takaajaksi riitti täysi-ikäinen tuttava tai kaveri. Taustoja ei pahemmin tutkittu. Tämän romahduksen jälkeen, maksumiehiksi joutuivat myös nämä takaajat, joista moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Myös heiltä saattoi talo lähteä alta. Eikä tämäkään riittänyt kattamaan velkoja. Tiedän erään, joka vielä 

2010 luvullakaan ei voinut ottaa töitä vastaan, koska palkasta olisi lähtenyt iso osuus ulosottoon. Tuilla ja

työttömyyskorvauksilla tuli paremmin toimeen. Menetykset olivat niin kovia, että moni ei kestänyt niiden tuomia paineita. Itsemurhat, avioerot jne.

Toisaalta, osalla meni hyvin. Palkka juoksi ja talojakin rakennettiin. Veloista selvittiin ja töitä riitti, ainakin sosiaali-ja hoitoalalla. 

Kakkis kirjoitti:

Rakennusyrittäjäperheen lapsi, laman alkaessa noin 13 - 14. Arvatkaa vaan, kolisiko. Suvi Vaarlan Westendiä tekee melkein pahaa lukea, tulee niin vahvat fyysiset muistot. Sikäli olen onnekkaampi kuin kirjan päähenkilö, että firma pysyi juuri ja juuri pystyssä eikä mennyt konkurssiin. Helvetin lähellä kyllä oli. Ja isänikin elää <3 Kolhuja tuo aika kyllä jätti meihin kaikkiin. Niistä ei puhuta vaan ne on painettu jonnekin muistin perälle piiloon.

Muistan siis laman hirveän mustana, ahdistavana aikana. Nyt aikuisena en uskalla ottaa isoja taloudellisia riskejä ja katson ihmetellen itseäni kymmenen vuotta nuorempia kavereitani, joilla pariskuntana melkein 400 000 e lainaa "kun tää talo oli niin ihana". Pikavipit, joustolimiitit, kulutusluotot - en ikinä edes harkitsisi.

Kerran laman kokeneena toivon, ettei nykytilanne tästä enempää eskaloidu.

Sama. Minullakin ammatti, jossa olisi voinut ryhtyä yrittäjäksi. Ei tullut laman satoa katsellessa pieneen mieleenkään. Sitten ihmetellään, että suomalaiset ei ryhdy yrittäjiksi ja luo työpaikkoja. No jospa ette olisi heittäneet kaikkia pienyrittäjiä silloin junan alle, niin heidän lapset voisivat olla nyt yrittäjiä.

Palkkatöissäkin on ollut niin monta lomautusta ja asiakkaiden loppumisen takia irtisanomisia, että hakeuduin niihin uupuneena kunnalle töihin. Kapea, mutta turvattu leipä. Näin sitä on yhdestä sukupolvesta kaikki rohkeus ja yritteliäisyys koulittu huolella pois.

Islanti antoi pankkien kaatua, ei heidän talous siihen tuhoutunut. Heillä on parempi talous kuin meillä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väliinputoaja ikäluokkaa, kun valmistuin ammattikoulusta oli kovin lama menossa, eikä juurikaan töitä, myöskään eläkettä ei kertynyt kun alle 23 vuotias. Eläke uudistus tuli juuri, kun täytin 23 vuotta. Jolloin eläke rupesi kertymään myös alle 23 vuotiaille. Toki eläkettä ei kertynyt yhtä lailla. Ajokorttiin en saanut ilmaiseksi enää myöskään moottoripyörä korttia.

Asuntojen hinnat nousivat juuri, kun olin saanut vakituisen työpaikan.

Olisinpa syntynyt 50 tai 60 luvulla, aina olisi ollut hyviä töitä tarjolla ja asuntojen hinnat vaan nousseet ja saanut varallisuutta.

Eläke alkoi kertyä alle 23 vuotiaille vuonna 2005 Googlen mukaan, eli olet vissiin ollut sitten jotain 13 vuotiaana ysärin lamassa töissä...

Olen eri mutta 14 vuotiaana tekemäni kesätyöt näkyy -80 luvulta eläkeotteessa vai mikä se nyt onkaan.

Sitä en tiedä onko siitä mitään kertymää tullut mut palkkasummat näkyy.

Siellä myös lukee, että niistä ei ole kertynyt eläkettä.

lisää muistoja