Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Aikuinen, sairaanhoitajan työskentelin eräässä isommassa kunnassa.

-96 tein päätöksen että lähden kokeilemaan töitä muualle ja otin vuoden virkavapaan sekä lähdin Norjaan. Sain heti töitä ja parin kuukauden päästä tein päätökseni että jään pysyvästi. Sanoin itseni irti vanhasta työstäni enkä ole hetkeäkään katunut.

Kun nyt katselen minkälaiseksi hoitoala Suomessa on mennyt en todellakaan voi muuta kuin pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin että ajoissa lähdin alta pois. Laman vaikutukset alkoi silloin jo näkyä mutta sentään näin hullua kuin nyt ei vielä silloin ollut. Muistan jopa ajan kun vielä oli henkilökuntaa osastolla tarpeeksi! Palkat nyt on aina olleet  surkeat, siitä ei kannata edes mainita. 

Tänne tulee paljon suomalaisia hoitajia, itselläni omalla osastolla neljä vakituista sekä pari keikkaa tekevää. Täällä meitä arvostetaan ja palkalla elää mukavasti. Nyt olen täysin kotiutunut enkä edes harkitsisi paluuta. Koti, työ, perhe, ystävät toimeentulo - kaikki täällä. Sitä paitsi niin hullu en ole että vaihtaisin tämän orjatyöhön.

Olin yläaste ikäinen. Tulevaan lamaan ei ole mitään oppeja edellisestä lamasta - olisi hyvä kuulla laman läpikäyneiltä miten voisi varautua uuteen lamaan?

Olin yläasteella. Vanhempieni yritys meni konkurssiin ja perheemme suostui köyhyyteen. Huomaan ärsyyntyväni niistä viesteistä, joissa sanotaan ettei vaikuttanut mitenkään, vaikka kokemushan se on sekin. Ärsytyksen syy on kai se epätasa-arvon kokemus kun silloinkin huomasi miten toisilla oli kaikki merkkivaatteet jne ja itse oli köyhä. Ajan hengen mukaisesti oli esim ok aikuisten miesten seksuaalisesti häiriköidä teinityttöjä, tarjosivat rahaa "palveluksia" vastaan. Se oli ällöttävää ja ei ole ikävä noita aikoja. Kyllä se on vaikuttanut siihen millainen ihminen minusta tuli.

Lama kosketti minuakin. Olin jo opiskelemassa kun isä menetti työpaikkansa. Vaikea luonne yhdistettynä työttömyyteen teki lapsuudenkodin ilmapiiristä entistä painostavamman. Onneksi asuin jo pois kotoa.

Lamasta huolimatta sain heti työpaikan valmistuttuani -97. Tosin jouduin työn perässä muutrtamaan uran alkuvuosina kaupungista toiseen useamman kerran.

Lama ja vanhempieni hurjan korkeat asuntolainan korot todella laittoivat miettimään ensimmäistä kotia ostaessani yksin, että uskallanko. Kun puolison kanssa rakennettiin okt olin todella huolissani kustannuksista. Tuntui, että okt todellisia rakentamiskustannuksia oli todella vaikea arvioida.

Puolisoni isä oli laman takia työttömänä 7 vuotta. Anoppi jäi pysyvästi työttömäksi lamasta. Puolisollani on todella paha työttömyyden pelko nyt kun hän on saman ikäinen kun isänsä työttömäksi jäädessään. Appi maksoi asuntolainaansa vielä eläkkeelle.

Parhaan ystävieni elämää lama ei koskettanut. Heidän vanhemmillaan oli omat yritykset.

1991 olin 30v ja kuopukseni syntyi silloin. Olen 3 vuotta vanhempainvapailla ja palasin joulukuussa 1994 takaisin vakivirkaani. Lama ei vaikuttanut mun elämääni oikeastaan mitenkään. Taloudellisesti olisi ollut ihan yhtä tiukkaa hoitovapaalla, vaikka ei olisi ollut lamaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minullekkin, vaikka molemmat vanhemmat olivat yhdessä vielä silloin niin oli aika ankeaa aikaa. Kengät piti pitää rikki puhki samoin vaatteet. Syynä tuohon oli asuntolainan korot jota vanhemmat maksoivat liki puolet tulojensa verran.

Sama muisto, kenkiä käytettiin niin kauan että jalka tuli pohjasta läpi. Siinä vähän näkökulmaa kun nykyiseen kuluttamiseen vertaa.

Olin n. 10 vuotias. Yh-äiti kasvatti minua ja kahta pikkusisarusta. Söimme lähinnä maksalaatikkoa, makaronia ja ketsuppia ja ranskanleipää. Synttäri ja joululahjoiksi toivoimme uusia kyniä ja kumeja. Uusia vaatteita ei meinannut saada, UFF-kirppari oli meidän vaatekauppa. parasta oli jos kerran vuodessa eno vei ostoksille ja sain trumpettihousut 😁

Olin päälle parikymppinen. Olin töissä, eikä vaikuttanut millään tavalla mun elämään. Ihmettelin miksi siitä puhutaan niin paljon. Myöhemmin vasta ymmärsin tilanteen.

Luokkaamme kutsuttiin la-ma-luokaksi (laskenta-markkinointi). 90-luvun alussa olin 20-v. Äiti pakotti minut opiskelemaan merkonomiksi ja sitten jäämään Ranskaan karmean miehen kanssa asumaan 20-vuodeksi. Äiti oli kontrolloiva ja kertoi, että Suomessa ei ole kenellekään työtä. En tiedä Suomen tilanteesta 1991-2010, koska en käynyt täällä. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa en kuullut puhuttavan lamasta. Tuntuu, että Suomessa on aina lama, kun olen asunut täällä. Joku on sanonut, että Suomessa menestyjille toivotaan melkein kuo lemaa. Toisaalta en olisi hankkinut lapsia Suomessa, sillä vanhempieni malli oli syvästi vaurioittava. Yhteiskunta holhoaa, etenkin ulkomailta tulleita. Heti kun tulimme Suomeen, ainu tuki minkä saimme oli lasten huostaanotto. Laman alla kukoistava bisnes.

Vierailija kirjoitti:

Olin päälle parikymppinen. Olin töissä, eikä vaikuttanut millään tavalla mun elämään. Ihmettelin miksi siitä puhutaan niin paljon. Myöhemmin vasta ymmärsin tilanteen.

Isä jäi työttömäksi hyväpalkkaisesta työstä, joka oli ihan pöyristyttävää, kun oli tottunut siihen, että potkitaan pellolle vaan, jos on sössinyt jotain.

Onneksi löysi muutaman kuukauden kuluttua yhtä hyväpalkkaisen työn.

Olin pieni lapsi, en muista mutta luulen että se näkyy kyllä henkisessä tasapainossani. Olen kokenut paljon turvattomuutta koko ikäni ja kiintymyssuhde on vinoutunut. Toki ei pelkkä lama tätä selitä, mutta varmasti vaikutti vanhempiin paljon.

Molemmat vanhemmat oli pahimmillaan samaa aikaa työttömänä ja sekös hävetti.

Kasvattaa itse ruokaa purkissa kirjoitti:

Edelleen siis olisitte voinut karkki rahoilla ostaa pyyhekumit kaupasta muutamalla pennillä.

Nykyään ostetaankin, muttei penneillä vaan euroilla.

1990-luvun lamasta jäi eniten mieleen se, kuinka ilmeistä oli miten Suomessa rakennellaan täysin järjestelmällisesti vihanpitoa ja syrjintää työttömiä vastaan.  Itse olin ollut lamaan mennessä monissa eri työpaikoissa jo 80-luvun puolivälistä alkaen, mutta 90-luvun lama hävitti monet työt vuosikausiksi.  Se aiheutti hieman kitkaa ja riitaa ainakin isän kanssa kotonakin, mutta sitten armeija ja muutto omaan talouteen piti asiat rauhallisempina.

Ei työttömyydestä ole eroon päästy sen jälkeenkään, vaan joka kerta kun talousnotkahdus on tullut, on aina oma kohtalo päätyä kortistoon, tarpeeksi monta kertaa kun toistunut niin siitähän se motivaatio panostaa työhönsä on mallikkaasti mennyt alaspäin.

Vanhemmatkin olivat 90-luvun ongelmien jälkeen luullakseni tajunneet, miten Suomessa laitetaan työttömät sijaiskärsijöiksi sille, jos jotkin valtaryhmät työmarkkinoilla elävät käytännössä ylitse varojen.

Työpaikkojahan on vain jos niihin on rahoitus, kyse on siitä, hoidetaanko se rahoitus uusiin työpaikkoihin, vai annetaanko se rahoitus osinkoihin ja palkankorotuksiin jo ennenkuin täystyöllisyyttäkään on saatu aikaan.  Työpaikkojen rahoituksen puuttumisessa on kysymys myös siitä että maan johto ei hoida työn suojelua, eduskunnalla on lakiin perustuva velvollisuus kansan työn erityisestä suojelusta ja se velvollisuus on olemassa melko painavista syistä.

Eivät eduskunnassakaan kaikkea varmasti voi hoitaa, mutta jo se tilanne että rahaa on joillekin ryhmille jaettavaksi oikein tuntuvia ja mukavia summia kun samaan aikaan merkittävän iso ryhmä suomalaisia on työttömänä, tarkoittaa paljolti sitä että em. työn suojelu vain laiminlyödään, koska enemmistöryhmät voi omia etujaan ajaessaan tehdä niin.

Suomen taloudenpito on amerikkalaistunut jo pidemmän aikaa, se nähtävästi tarkoittaa sitä että on enemmän miljonäärejä, mutta se maksatetaan kansalla siten että entistäkin useampi on työtön ja/tai tuloton, eli käytännössä valtion näkökulmasta tällä taktiikalla vain köyhdytetään kansaa.  Voi olla että Sanna Marinin hallitus pyrkii tätä suuntaa kääntämään, lienee syytäkin koska Yhdysvallatkin on nyt hyvä esimerkki siitä miten rikkaiden etuja ajava politiikka tulee lopulta umpikujaan, se aiheuttaa hengenvaaraa koko valtiossa.

Vierailija kirjoitti:

Laman seurauksena lasten oikeudet poljettiin.

Valtakunnanvouti muistelee:

– Ääritapauksessa meillä oli (vuosia sitten) maksuunpano vauvalle, jolla ei ollut vielä nimeä. Velallisena oli tyttövauva Virtanen.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000007952086.html

Yksi eksäni kertoi, että äitinsä oli sössinyt hänen luottotietonsa kun oli lapsi. Tämä ilmeisesti siis on oikeasti tapahtunut, en oikein osannut uskoa asiaa silloin kun oli muutenkin epäluotettava tyyppi. 

Isäni kävi salaa ampumassa peuroja, ilman kaatolupia. Niitä syötiin sitten kaikissa eri muodoissa. Toki myös paljon kalaa, muuta riistaa ja metsän antimia. Nälkää ei ollut.

Olin 13-14 v. vuonna 1990 ja siitä eteenpäin voi jokainen laskea, koska lama kesti vuosia. Kotona ei näkynyt millään tavalla. Käytiin kerran vuodessa etelän lomalla kuten ennenkin. Meidän perheellä ei ollut lainarahaa markkaakaan siinä vaiheessa, oma talo, oma auto, eikä työpaikat menneet vanhemmilta.

Koulussa oli iso muutos. Esim. Kouluruoka. Kun ennen oli saanut ottaa 6 lihapullaa, se väheni viiteen. Pehmeä leipä lähti kokonaan pois, vaikka aiemmin sitä oli kerran viikossa, yleensä keittoruualla. Ruokiin tungettiin porkkanaa. Ei ollut enää jauhelihakastiketta ilman porkkanaa, ei broilerikastiketta ilman porkkanaa. Porkkana oli kai halpaa. Oli siitä toinenkin hyöty, koska ruokien maut muuttuivat eivätkä oppilaat syöneet enää niin paljon, niin ruoka ei loppunut kesken. Porkkana ei muuten käy jauhelihakastikkeeseen makunsa puolesta (mainintana, jos joku haluaa säästää).

Koulussa ei saanut enää monisteita. Kirjoitettiin käsin kaikki vihkoon. Yläasteen ja lukion opettajilla oli jokin kopiointiraja, montako arkkia voi ottaa monisteita. Hitsi kun yleensä käyttivät sen kokeisiin, ne kokeet oli ikävä kyllä monisteena.

Musiikin opettaja oli pulassa. Oppilaille ei saanut antaa omia kirjoja eikä saanut kopioida nuotteja. Muistan 9. luokan musiikin opetuksesta sen, että kuunneltiin paljon musiikkia levyltä. Oli tehty iso moka ja annettu edellisen vuoden oppilaiden viedä musiikinkirja kotiin. Niitä oli palautunut koululle mitättömän pieni määrä. Jos kirjaa joskus käytettiin, piti istua aina jonkun vieressä. Ei oikein kannusta laulamaan, jos kaveri kuuntelee 10 cm päässä.

Kuvaamataidossa ei tehty muuta kuin piirroksia. Kotitaloudessa ei paljon leivottu 9. luokalla. Opetuskeittiössä harjoiteltiin siivoamista, ei ruuanlaittoa. Kotiin saattoi tulla läksy, että valmista makaronilaatikko kirjan ohjeiden mukaan. Ei kukaan viitsinyt vaivautua. Siihen aikaan ei kännyköitä ollut eikä voinut kuvata todisteita. Typerin juttu oli kun minun ikäluokka ei saanut ysin lopussa kakkukahveja. Meidän koulussa oli iät ja ajat kasiluokkalaiset tehneet kotitaloudessa täytekakut ja muissa valinnaisissa olevat toimi tarjoilijana. Yhtäkkiä ilmoitettiin, että kakkukahveja ei tule. Ensimmäistä kertaa peruskoulun olemassaolon aikana ysit jäi ilman kakkukahvejaan.

Jätin hyvän työn ulkomailla ,koska minulle luvattiin samanvertainen täällä. Kun tulin takaisin, oli lama lisääntynyt ja lentoalalle ei otettu uusia , koska entisetkin lomautettiin. 

Avasin ravintolan. 

Olin silloinkin saman ikäinen Ruotsin kuninkaan kanssa. Me kumpainenkaan emme kokeneet silloinkaan mitään lamaa tai taantumaa!

Olin 9 - 12 vuotias. Ei vaikuttanut meidän perheeseen mitenkään. Isäni oli lihanleikkaaja ja äiti siivooja.