Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Laman seurauksena lasten oikeudet poljettiin.

Valtakunnanvouti muistelee:

– Ääritapauksessa meillä oli (vuosia sitten) maksuunpano vauvalle, jolla ei ollut vielä nimeä. Velallisena oli tyttövauva Virtanen.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000007952086.html

Olin n 20v laman alkaessa, opiskelin yliopistolla. Sain omalta laitokselta kesätöitä tutkimusapulaisena ja olin myös vaihdossa pariin otteeseen. Lukuvuoden 93-94 kokonaan pois Suomesta. Lama meni omalta osin ohi, mutta molemmat vanhampani menettivät pitkäaikaiset työpaikkansa. Heilläkin oli jo asunto- ja mökkivelat maksettu, joten työttömyys ei hirveästi haitannut. Muistan kyllä ahdistavan ilmapiirin ja pakottamisen EUhun hirveällä propagandalla.

Menin kesällä 1990 rippileirille ja kirjoitin ylioppilaaksi 1994, eli olin syvimmän laman aikaan lukiossa. Meinasin jo ajatella, että ei se lama niin tuntunut, mutta äitini oli pitkän kotiäitiysjakson jälkeen vaikea päästä työelämään. Lyhyitä pätkiä sai kyllä, mutta vakituinen työpaikka piti hakea pk-seudulta. Tosin ei varmaan olisi kovin paljon helpompi ollut muulloinkaan.

Meillä oli tiukkaa rahasta, oli lama tai ei. Itse kun aloitti itsenäistä elämää, niin orastava it-buumi tuntui vievän kaikilta jalat alta.

Olin 35, eikä minula ollu mikään laama.

Opiskelin ja kesätöitä riitti. Ei siis näkynyt oikeastaan mitenkään. Mitä nyt baarissa kuin baarissa oli yhtäkkiä tarjolla stripparinäytöksiä ja halpaa kaljaa.

Minullekkin, vaikka molemmat vanhemmat olivat yhdessä vielä silloin niin oli aika ankeaa aikaa. Kengät piti pitää rikki puhki samoin vaatteet. Syynä tuohon oli asuntolainan korot jota vanhemmat maksoivat liki puolet tulojensa verran.

Mutsi ja Faija eros ja sen jälkeen se lama rupes vasta tuntumaan, kaikki oli hyvin sitä ennen... Oon syntynyt 1978

Pääsin yliopistoon vuonna -89. Opiskelijana elin vaatimattomasti. Olin tullut uskoon hieman aiemmin, joten ilo Herrassa oli voimani. Vanhemmillani oli työpaikat, jotka he saivat pitää. Äidillä hoitajana oli entistä kiireisempää, kun sijaisia ei palkattu, eikä virkoja enää perustettu. Isällä oli myös takuuvarma työpaikka, joten heillä meni hyvin. Itse en ole koskaan juossut rahan perässä. Joskus tuntuu, että olisin voinut ajatella kyllä enemmän omaakin etua. Asuntovelallinen minusta tuli vasta reippaasti kolmikymppisenä. Lapsillemme toivoisin tasapainoa: järkevyyttä rahankäyttäjänä ja toisaalta myös hyvällä tapaa vieraanvaraisuutta ja valmiutta tukea arvokkaita asioita - myös rahallisesti. Äidin suvussa kulki sanonta: "Köyhä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan". Suvussa oli koettu talousromahdus nälkävuosien jälkeen. Olisiko sanonta peruja sieltä...Avioparina meillä on ollut välillä tosi tiukkaa, kun puolisolla on ollut useampi työttömyysjakso. Tähän asti olemme selvinneet. Aina on toivoa, sen elämä on opettanut. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveen vanhoja ihmisiä täällä. Olin ite ihan nassikka sillon vielä en muista juuri mitään. 

Tähän ei voi kommentoida muuten kun nauramalla ääneen! "Hirveen vanhoja ihmisiä täällä..." 

Voi toista.

Valmistuin ammattiin -93. Sijaisuuksiakin oli vaikea saada, laittomia ketjutuksia. Vaikutti asunnon ostoon ja lapsihaaveisiin. Tuntui vaikealta sitoutua yhteiskuntaan, aikuistua. Otettiin riski, ostettiin asunto. Mentiin naimisiin, saatiin lapsi. Minut vakinaistettiin raskausaikana. Esimiehen asenne oli kauhea, syytti petoksesta, kun pitikin muutaman kuukauden kuluttua palkata sijainen. Anoppi irtisanottiin, firma ei selviytynyt valuuttalainoista.

Mene mielenterveystoimistoon pyydä lähete.sulla on masennusta,saat sairaslomaa.vuoden kun oot sairaslomalla saman sairauden takia haet kuntoutustukea,sillä oot pari vuotta.eläkkeelle haet noitten jälkeen.tartu toimeen jos siltä tuntuu,loppuu sossujen vittuilu taatusti.

Sain kenkää valtakunnallisen suuren firman suunnitteluosastolta, koko osasto lopetettiin. Kahta suurta yritystä alettiin fuusioida toisiinsa. Jatkoin töitäni omalla yritykselläni, jonka olin jo varmuudeksi perustanut. Suunnittelut eivät kadonneet minnekään, niitä oli koko ajan. Ansiotasoni nousi huomattavasti, sillä en saanut enää kuukausipalkkaa vaan tuloja omasta yrityksestä. Osallistuin tietokoneavusteiselle kurssille, joka oli yliopistotason kurssi niille, jotka eivät olleet vielä saaneet atk-opetusta. Samalla opiskelin iltaopiskeluna suunnittelutyökaluina toimivia cad-kursseja ja hyödynsin niitä pian suunnitteluissa. Kurssit kestivät vuoden. Lama toi itselleni uusia mahdollisuuksia, jotka ovat auttaneet paljon myöhemmin. 

Lapset olivat ”vain lapsia” monissa perheissä 90-luvilla. Itse elin kouluikäni silloin, menin v1990 1.luokalle. Koulunatkat käveltiin säässä kuin säässä. Meillä valiteltiin minun ratsastusharrastuksesta jota ei millään olisi haluttu maksaa, oli niin kallista. Lukeminen ja ulkona kävely olisi kuulemma ilmaista.

Ei puhettakaan että minua olisi kuljeteltu sinne kuin satunnaisissa kiire-tilanteissa ja koska bussilippu oli seutulippu, piti senkin kalleudesta usein valitella.

Vaatteita ostettiin mieluiten Uff:sta tms.

Kesäleirillä olen ollut muistaakseni kahdesti elämässäni ja ainakin toisen kalleudesta vanhemmat sanailivat keskenään autossa, ja se olikin sitten viimeinen osallistumiseni sellaiseen.

Paras ystäväni naapurustossa kävi samalla tallilla kanssani, hänen äitinsä kuljetti meitä usein. Kaverilla oli myös aina asianmukaiset, siistit vaatteet ja uusia ”hienompia” toppahanskoja, siihen sopivaa pipoa ym.

Meillä oli kotona kaksi lääkäriä, hänen äitinsä oli yh-sairaanhoitaja 🙄

Täytin vuonna 1990 12 vuotta. En muista huomanneeni mitään eroa missään.

Muistan että Wahlroos sai KOP:ilta läksiäislahjana investointipankki Mandatumin osake-enemmistön. Muistan myöskin, että käytti sitä myöhemmin E.Ahon ja Lipposen 1 ja 2 hallitusten aikaan näiden "johtajien" pyynnöstä yksityistämään Suomen valtio-omisteisia firmoja.

Muistan edeleen että niitä yksityistettiin ja rahat jotka valtion olisi pitänyt saada katosivat kuin tuhkat tuuleen, firmat myytiin ja mitään valtiolla ei silti ollut minne investoida. Investointipankkiiri W muutti sittemmin perin rikastuneena Ruotsiin. Suvi-Anne Siimes oli Lipposen hallituksessa vastuuministerinä kun lamassa velkaantuneiden (oliko niitä peräti 60 000???) velanmaksua varten perustettu "roskapakki" Arsenal myytiin myöskin yksityiselle taholle Ruotsiin vuonna 2000. Nimellishinta oli muistaakseni 5% silloin siitä paljonko velkoja oli siltä ajalta edelleen perimättä, ja varmastikin on vieläkin ...

"Laman" kummallisin seuraus oli kieltämättä tuon "investointivimman" seuraus eli yletön riemu ja ilo siitä että kaikki pitää yksityistää, ja vaikka valtion firman taustajoukoissa olisi täysin samat henkilöt, niin valtion firmat vain tuottavat tappiota, siinä kun yksityiset voittoa. Tämä nimetön ja yksilöimätön kabinettipeli olisi pitänyt lopettaa jo alkujaan valtion ja kansan edun nimissä. Mutta vimma kun on nimeltään "minäminää&minulle", niin eipäs siinä yhteisen edun nimissäkään sitten enää pelata kuin itselle, ja se näkyy nykyäänkin ja on näkynyt jo vuosikausia aivan kaikessa mitä tässä maassa taloudessa on pelattu "yhteisen edun" nimissä (=omaan taskuun kaikki MINULLE!!!). Se vaan ei ole missään järjen nimissä ollut juuri mitenkään viisasta, ja samalla kun aivan kaikki kallistunut, niin kuka on lopulta hyötynyt???!! ...

Pääsin ylioppilaaksi -91 ja menin armeijaan kesäkuussa. Armeijassa säästettiin. Taisteluharjoituksessa piti huutaa laukaus, laukaus, sarja, sarja koska räkäpäitä ei ollut ammuttavaksi asti. Esikuntakomppanian lähetit koulutettiin ampumaan myös sisällissodan/toisen maailman sodan aikaisilla aseilla koska sotatilanteessa rynnäkkökiväärejä ei kuulemma riittäisi kaikille. Leirejä oli kuulemma poikkeuksellisen vähän. 

Mutta pahin muisto on ruokailuista. Kaikissa mahdollisissa ruokalajeissa liha oli korvattu nöttkötillä. Ilmeisesti joku oli joskus tilannut gaziljoona purkkia tätä "herkkua" varastoon, joten -91 päätettiin säästää ruokkimalla varusmiehiä. Oli kyse sitten "jauhelihakastikkeesta", hernekeitosta tai mistä milloinkin, lihana oli kyseistä gourmet - ruokaa. 

Kaiken huippu oli kun tarjolla oli kiinnioloviikonlopun kunniaksi Hawaijin leikettä. Tiedättehän, ananasrengas ja sulatettua juustoa pihvin päällä. Arvaatte varmaan mistä se "pihvi" oli muotoiltu. Lienee sanomattakin selvää, ettei nöttköttiä ole kyseisen 8 kk jälkeen koskaan syöty tässä taloudessa.

Ehkä olin laman jälkeen onnekas. Siihen aikaan nuorisotyöttömänä sai palkkatukipäätöksen kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen, joten kolme kuukautta armeijan jälkeen olin vakituisessa työpaikassa kaverini perustamassa yrityksessä. Siellä meni pari vuotta ennen kuin erehdyin laittamaan oman yrityksen pystyyn ja henkilökohtaisesti lama alkoi vasta vuonna 2000 yrityksen mentyä nurin.

Meillä meni ilmeisesti hyvin, sillä tehtiin lamavuosina kolme reissua ulkomaille. Olin silloin yläasteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveen vanhoja ihmisiä täällä. Olin ite ihan nassikka sillon vielä en muista juuri mitään. 

Tähän ei voi kommentoida muuten kun nauramalla ääneen! "Hirveen vanhoja ihmisiä täällä..." 

Voi toista.

Itse olin kolmekymppinen, vasta yritystoiminnan aloittanut. Paljon piti puoli-ilmaista työtä tehdä. Firma pysyi kuitenkin pystyssä, vaikka väkisin. Pahimpana vuotena jäi 6kk palkka maksamatta itselle. 

Olin köyhä opiskelija. Pärjäsin. Osa-aikatöitä jonkin verran tein, vaikka mitään "hienoa" ei tarjolla ollut. Sain myös lapsen opiskeluaikana.

En ollut syntynyt vielä sillon joten omaan elämään ei mitenkään. Vanhempien elämään varmasti vaikutti mutta syystä ja toisesta tuo lama-aika on heille ollut aina semmoinen "mörkö" mistä he eivät suostu avaamaan mitään edes parin promillen humalatilassa.