Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Nuorin lapseni syntyi 1990,en tuntenut yhtään työtöntä.1991 rysähti pankkien mukana monta juttua lähellä.Yht'äkkiä tunsinkin työttömiä,kahden asunnon loukkuun jääneitä.Sitten hävitettiin psyk.sairaanhoidon sairaalapaikat minimiin,oli itsemurhiin kuolleita noin 1400/vuosi. 1997 avautui rajat ja huumeet yleistyi,sen jälkeen mikään ei korjaantunut,vaan tuli uusi lama 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin teini-ikäinen. Suomi oli tosi ankea. Tissibaareja, itsemurhia ja Ostoskanavaa. Kaunareita katseltiin että päästiin siitä ankeudesta hetkeksi. 

Kaunarien alkusuosioon suurin syy oli varmasti ettei Suomessa aikaisemmin ollut vastaavaa sarjaa, alussa ei tajuttu kuinka yliampuvaa hömppää se oli.

Muistan kun suvun miehet naureskeli, että jos haluaa rauhassa käydä kaupassa, niin kannattaa käydä Kaunareiden aikaan, silloin on kaikki naiset kotona telkkarin ääressä.

Kohta tulee 27 v. seurattua. Huonona taloudellisena aikana jäi seuraamatta, koska en raatsinut maksaa TV. lupaa.  - Nykyisen YLE veron aikana ei minulta ole mennyt YLE veroa.

Vierailija kirjoitti:

Olin yläaste ikäinen. Tulevaan lamaan ei ole mitään oppeja edellisestä lamasta - olisi hyvä kuulla laman läpikäyneiltä miten voisi varautua uuteen lamaan?

Tässä 1-2-3:

1. Hanki työkokemusta. Jos voit hankkia työkokemusta, niin hanki sitä jo nyt, koska voi olla, että laman aikana et pääse töihin. On kuitenkin helpompi päästä töihin, jos on edes jotain kokemusta. Myös marjanpoiminta, puhelinmyynti, lapsenvahtina oleminen ja keikkatyöt ovat cv:ssä plussaa.

2. Hanki tutkinto. Opiskele pahimman laman yli. Se auttaa myöhemmin saamaan paremman työpaikan. Fiksuinta olisi tietysti valita sellainen ala, missä on töitä tulevaisuudessakin, ettei tarvitse kovin pian opiskella toista tutkintoa.

3. Säästä rahaa. Aina kannatta säästää. Vaikka olisi vain vähän rahaa, säästä vähän. Laman aikana monien tavaroitten hinnat voi halventua, joten yleensä ei kannata ostaa mitään ennakkoon. Säästä vain rahaa, niin voit käyttää sitä laman aikana. 

Muistan lähinnä päättäjien käsittämättömän toilailun.

Vahvan markan politiikka oli ensinnäkin jotain niin älytöntä, että silloin taloustieteen opiskelijana pyörittelin epäuskoisena silmiäni.

Ja itse laman hoito se vasta mieletöntä olikin. Julkinen puoli teki täysjarrutuksen juuri silloin, kun olisi pitänyt elvyttää. Seurauksena sotaan verrattavat traumat ja iso kasa ihmisraunioita. Toki osa voitti isosti, joten kaipa heitä sentään hymyilyttää.

Lääkäreitä ja sairaanhoitajia työttömänä.

Europeiska unionen/Grundades Euroopan unioni perustettiin ; 

1 november 1993, Maastricht, Nederländerna

Tässä syy lamaan! 

Ankeaa aikaa, jota ei tee mieli muistella. Päällimmäisin muistoni oli kun asuin Helsingin Kalevankadulla ja löysin naapurinmiehen kuolleena rappukäytävästä. Oli päättänyt päivänsä. Elettiin jo laman loppupuolta, mutta se reppana oli tainnut menettää kaiken.

Muutenkin tuona aikana ihmisiä olisi pitänyt tukea paljon enemmän. Siitä kiitos nykyhallitukselle, että koronakriisissä ei annettu yritysten mennä konkurssiin vaan elvytettiin vaikka sitten velalla.

10-vuotias olin.

En muista oikein mitään erikoista, ehkä aika nuukasti  eleltiin äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yläaste ikäinen. Tulevaan lamaan ei ole mitään oppeja edellisestä lamasta - olisi hyvä kuulla laman läpikäyneiltä miten voisi varautua uuteen lamaan?

Tässä 1-2-3:

1. Hanki työkokemusta. Jos voit hankkia työkokemusta, niin hanki sitä jo nyt, koska voi olla, että laman aikana et pääse töihin. On kuitenkin helpompi päästä töihin, jos on edes jotain kokemusta. Myös marjanpoiminta, puhelinmyynti, lapsenvahtina oleminen ja keikkatyöt ovat cv:ssä plussaa.

2. Hanki tutkinto. Opiskele pahimman laman yli. Se auttaa myöhemmin saamaan paremman työpaikan. Fiksuinta olisi tietysti valita sellainen ala, missä on töitä tulevaisuudessakin, ettei tarvitse kovin pian opiskella toista tutkintoa.

3. Säästä rahaa. Aina kannatta säästää. Vaikka olisi vain vähän rahaa, säästä vähän. Laman aikana monien tavaroitten hinnat voi halventua, joten yleensä ei kannata ostaa mitään ennakkoon. Säästä vain rahaa, niin voit käyttää sitä laman aikana. 

Kohdat 2 ja 3 ovat ok, sikäli kuin opiskelu itsessään ei johda älyttömiin velkoihin joiden takaisinmaksua ei kuitenkaan opinnot itsessään takaa.

Kohdasta 1 kannattaa pitää huolta siitä, että mitä tahansa työtä millä tahansa hinnalla ei tehdä, liika nöyryys lamankin aikana on lopulta vahingoksi vain itselle.   Halpatöiden sijasta kannattaa mieluummin perehtyä tarkoin siihen, miten sosiaaliturva toimii, ja kuinka sosiaaliturvaa voi käyttää silloin jos oikeanlaisia työpaikkoja ei ole saatavilla.

Sosiaaliturvaan suhtaudutaan monin eri tavoin, mutta mielestäni yksi tärkeimpiä sosiaaliturvan tehtäviä on se, että se turvaa kansalaisten päätösvaltaa siten, että tiukkaan tilanteeseen joutuessa ei todellakaan ole mikään pakko joutua minkäänlaisen kiristämisen kohteeksi.  Niukkaa se elo on joka tapauksessa, mutta aina kannattaa huolehtia siitä, että mitään hyvää osaamista ei myydä mihinkään millään alehintaan, sen osaamisensa voi kehittää myös ihan omien harrastustensakin kautta.

90-luvulla olin 6 - 16v. ja sen muistan että koulussa kierrätettiin kirjoja, ravintolassa ei syöty kuin kerran tai kaksi vuodessa ja Kanarian matkat jäivät 80-luvulle, mutta 90-luvun lopussa lähdettiin jo kaukomatkoille Thaimaa/Karibia yms. Merkkivaatteita ei meillä osteltu kuin harvoin. Uusia vaatteita sai harvemmin ja olivat mahdollisesti kalliimpia kuin nykyajan lapsilla. Ysärin lopussa kirpputorit yleistyivät ja käytiin yläasteella kirppareilla shoppailemassa siinä missä ihan nuorison vaateliikkeissä. Työttömyyttä ei lähipiirissä ollut. Asuttiin uudehkossa omakotitalossa pikkukaupungissa. Vanhempani olivat tavallisissa ammateissa. Myivät rivitalo-osakkeen ja ostivat omakotitalon ilmeisesti hyvään aikaan kun kaukomatkoille päästiin vuosikymmenen lopussa.

Olin alakouluikäinen. Faijan firma meni konkkaan ja koko hänen omaisuutensa meni sen siliän tien velkojen maksuun. Oltiin köyhiä

Lama-aikanakin kannattaa noudatella hyviä taloudellisia periaatteita, joka tarkoittaa tuttua lausetta, osta halvalla, myy kalliilla.

Myös oma työ kannattaa myydä kalliilla, halpaa hintaa ei kannata tarjota koska se ei hyödytä mitään.

Suomessa ja monissa muissakin läntisissä maissa sosiaaliturvaa on kehitetty sodan jälkeisinä vuosikymmeninä ja 1970-luvun jälkeenkin siten, että pyritään varmistamaan kansalaisille kuuluvat perusoikeudet myös sosiaaliturvan avulla.  Se voi tarkoittaa esim. sitä, että jos valitsemaasi työtä ei ole markkinoilla saatavilla, tilannetta voidaan kompensoida sosiaaliturvan avulla, ja kun riittävän moni kansalainen toteaa tilanteestaan samoin, se kasvattaa paineen lopulta myös eduskunnalle että jostakin tarttis nyt saada rahaa takaisin työmarkkinoille tekemään uusia työpaikkoja.

Varsinkin lama-aikoina nämä pelisäännöt ja niiden käytännön toteutus ovat erittäin ratkaisevassa asemassa, joten ihan omankin edun takia kannattaa ko. pelisäännöistä olla hyvin tietoinen.

Työpaikkoja ei tulla mitenkään vapaaehtoisesti luomaan, vaan jokaisen kansalaisen on itse älyttävä käyttäää omia oikeuksiaan siten, että riittävän ison kansanryhmän työttömyyden seurauksena uusiin työpaikkoihin tarvittava rahoitus haetaan esiin sitten vaikka pihdeillä.

Kaikki hyvissä työpaikoissa ja mukavilla palkoilla olevat äänestää aina järjestelmällisesti työttömien etujen vastaisesti, se kannattaa etenkin lama-aikoina muistaa, eli kaikenlaisia riitoja ja haistatteluja tulee varmasti ihan ilman minkäänlaista syytä.  Hyväosaiset ovat kuitenkin itse omat liian suuret palkkansa omilla päätöksillään kahmineet, joten kantakoon vastuunsa myös siitä, mitä se liika palkitseminen tarkoittaa työllisyydelle maanlaajuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yläaste ikäinen. Tulevaan lamaan ei ole mitään oppeja edellisestä lamasta - olisi hyvä kuulla laman läpikäyneiltä miten voisi varautua uuteen lamaan?

Tässä 1-2-3:

1. Hanki työkokemusta. Jos voit hankkia työkokemusta, niin hanki sitä jo nyt, koska voi olla, että laman aikana et pääse töihin. On kuitenkin helpompi päästä töihin, jos on edes jotain kokemusta. Myös marjanpoiminta, puhelinmyynti, lapsenvahtina oleminen ja keikkatyöt ovat cv:ssä plussaa.

2. Hanki tutkinto. Opiskele pahimman laman yli. Se auttaa myöhemmin saamaan paremman työpaikan. Fiksuinta olisi tietysti valita sellainen ala, missä on töitä tulevaisuudessakin, ettei tarvitse kovin pian opiskella toista tutkintoa.

3. Säästä rahaa. Aina kannatta säästää. Vaikka olisi vain vähän rahaa, säästä vähän. Laman aikana monien tavaroitten hinnat voi halventua, joten yleensä ei kannata ostaa mitään ennakkoon. Säästä vain rahaa, niin voit käyttää sitä laman aikana. 

Kohdat 2 ja 3 ovat ok, sikäli kuin opiskelu itsessään ei johda älyttömiin velkoihin joiden takaisinmaksua ei kuitenkaan opinnot itsessään takaa.

Kohdasta 1 kannattaa pitää huolta siitä, että mitä tahansa työtä millä tahansa hinnalla ei tehdä, liika nöyryys lamankin aikana on lopulta vahingoksi vain itselle.   Halpatöiden sijasta kannattaa mieluummin perehtyä tarkoin siihen, miten sosiaaliturva toimii, ja kuinka sosiaaliturvaa voi käyttää silloin jos oikeanlaisia työpaikkoja ei ole saatavilla.

Sosiaaliturvaan suhtaudutaan monin eri tavoin, mutta mielestäni yksi tärkeimpiä sosiaaliturvan tehtäviä on se, että se turvaa kansalaisten päätösvaltaa siten, että tiukkaan tilanteeseen joutuessa ei todellakaan ole mikään pakko joutua minkäänlaisen kiristämisen kohteeksi.  Niukkaa se elo on joka tapauksessa, mutta aina kannattaa huolehtia siitä, että mitään hyvää osaamista ei myydä mihinkään millään alehintaan, sen osaamisensa voi kehittää myös ihan omien harrastustensakin kautta.

Minäminä olen ollut nuuka lapsuudesta.  Täten voin olla varsin omavaltainen eikä rahahuolikaan ole kiusana vaikka en kovin hyvin tienaa enkä säänn. tuloa ole saanut yli vuosikymmeneen.  Luukulle meno vain hävettäisi, mutta kyseessä on luonne jota ei voi muuttaa.  - Ulkomaista hiilatut elätit kyllä raivostuttavat enkä pidä myöskään soskun rahoittamasta tupakan, viinan ja kaljan käytöstä.

Asumisesta ja autoilusta lypsäminen on täällä hirveää!!!!

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yläaste ikäinen. Tulevaan lamaan ei ole mitään oppeja edellisestä lamasta - olisi hyvä kuulla laman läpikäyneiltä miten voisi varautua uuteen lamaan?

Tässä 1-2-3:

1. Hanki työkokemusta. Jos voit hankkia työkokemusta, niin hanki sitä jo nyt, koska voi olla, että laman aikana et pääse töihin. On kuitenkin helpompi päästä töihin, jos on edes jotain kokemusta. Myös marjanpoiminta, puhelinmyynti, lapsenvahtina oleminen ja keikkatyöt ovat cv:ssä plussaa.

2. Hanki tutkinto. Opiskele pahimman laman yli. Se auttaa myöhemmin saamaan paremman työpaikan. Fiksuinta olisi tietysti valita sellainen ala, missä on töitä tulevaisuudessakin, ettei tarvitse kovin pian opiskella toista tutkintoa.

3. Säästä rahaa. Aina kannatta säästää. Vaikka olisi vain vähän rahaa, säästä vähän. Laman aikana monien tavaroitten hinnat voi halventua, joten yleensä ei kannata ostaa mitään ennakkoon. Säästä vain rahaa, niin voit käyttää sitä laman aikana. 

Kohdat 2 ja 3 ovat ok, sikäli kuin opiskelu itsessään ei johda älyttömiin velkoihin joiden takaisinmaksua ei kuitenkaan opinnot itsessään takaa.

Kohdasta 1 kannattaa pitää huolta siitä, että mitä tahansa työtä millä tahansa hinnalla ei tehdä, liika nöyryys lamankin aikana on lopulta vahingoksi vain itselle.   Halpatöiden sijasta kannattaa mieluummin perehtyä tarkoin siihen, miten sosiaaliturva toimii, ja kuinka sosiaaliturvaa voi käyttää silloin jos oikeanlaisia työpaikkoja ei ole saatavilla.

Sosiaaliturvaan suhtaudutaan monin eri tavoin, mutta mielestäni yksi tärkeimpiä sosiaaliturvan tehtäviä on se, että se turvaa kansalaisten päätösvaltaa siten, että tiukkaan tilanteeseen joutuessa ei todellakaan ole mikään pakko joutua minkäänlaisen kiristämisen kohteeksi.  Niukkaa se elo on joka tapauksessa, mutta aina kannattaa huolehtia siitä, että mitään hyvää osaamista ei myydä mihinkään millään alehintaan, sen osaamisensa voi kehittää myös ihan omien harrastustensakin kautta.

Minäminä olen ollut nuuka lapsuudesta.  Täten voin olla varsin omavaltainen eikä rahahuolikaan ole kiusana vaikka en kovin hyvin tienaa enkä säänn. tuloa ole saanut yli vuosikymmeneen.  Luukulle meno vain hävettäisi, mutta kyseessä on luonne jota ei voi muuttaa.  - Ulkomaista hiilatut elätit kyllä raivostuttavat enkä pidä myöskään soskun rahoittamasta tupakan, viinan ja kaljan käytöstä.

Asumisesta ja autoilusta lypsäminen on täällä hirveää!!!!

Sosiaalitoimiston "luukulle" ei tarvitse enää mennä, koska perustoimeentulotuen maksatusta on muutettu siten että Kela hoitaa sen perusosan maksamisen aivan kuten muunkin sosiaaliturvan, sikäli kuin on päätöksen siitä saanut.  

Systeemihän muuttui joitakin vuosia sitten, johon asti piti toimeentulotuen hakemukset lähettää vielä paikalliselle sosiaalitoimistolle, se on voinut itsessään aiheuttaa tarpeetonta stigmaa monelle tuen saajalle.

Onhan siinä ehtojakin toki, mutta monilla ei ole enää mitään omaisuutta jäljellä, kas kun asumisen ja elinkustannusten rahastamisella rikkaiden rikastuttaminen tekee meistä muista köyhiä.

Toimeentulotuen saajana oleminen ei tarkoita huonoa ihmistä, monet heistä hoitaa omat asiansa ja laskunsa aivan kuten kuka tahansa muukin, käyttäen heille kuuluvia oikeuksiaan.

Leivän päälle ei ollu laittaa kun ylähuuli

Lähdin työkomennukselle 90-luvun alussa ja tulin takasisin kun lama alkoi jo taittua. Omaan ja läheisten elämään lama ei hirveästi vaikuttanut. Lapset syntyivät 90-luvun puolen välin jälkeen, lähinnä aika oli onnellista, ei tarvinnut pohtia materiaa niin paljon kuin nykyiset instaäidit. Vaunut oli suvulta saadut, samoin vaatteita kierrätettiin. Kriiseissä arvot loksahtavat paremmin paikoilleen, ehkä nykyisten nuorten elämässäkin kulutus ja statusasiat jäävät ihmissuhteiden, luonnon ym. taakse mitättömämmiksi kuin mitä olivat ennen koronaa ja Ukrainan sotaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 90-luvun alussa 21 vuotias. Toita oli todella vaikea saada. Olin kuitenkin sinnikas ja aina jotain ilmaantui. Nykyajan nuoret ei tieda nuukasti elamisesta mitaan.

Minä ryhdyin n. 10 vuotiaana nuukuriksi. Työn saaminen on eri juttu. Rahaa on silti riittänyt,

21 vuotias ja töissä, ei vaikuttanut lama mitenkään.

Olin valmistunut muutamaa vuotta aiemmin idänkaupan linjalta (sillon oli vielä idän- ja lännenkaupan linjat kauppaopistossa ja aloittanut työt idänkauppaa käyvässä yrityksessä. No, sanomattakin selvää että NL:n romahduksen jälkeen meni minulta työpaikka. Noina vuosina ei tosiaankaan idänkaupan parista löytynyt mitään töitä, niin menin sitten turistioppaaksi Pietariin joka juuri oli muuttanut nimensä takaisin Pietariksi. Vasta 1990-luvun loppuvaiheessa löytyi taas kaupallisen alan töitä..

Ei oikeastaan vaikuttanut omaan nuoruuteen mitenkään sillä vanhemmat työskentelivät duunareina energia firmassa eikä sielä potkuja saanut sillä jopa laman aikana ihmiset hakuavat sähköä kotiinsa.