Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

30+, lama ei vaikuttanut omaan elämään juuri mitenkään.

Paljon pahempi oli 70-luvun energiakriisi, kun sähköt katkaistiin aina välillä.

Aloitin lukiossa -90 ja vaihto-oppilasvuoden vietin 91-92. Kirjoitin -94 ja oman asunnon ostin -95, kun hinnat olivat alhaalla. Lama ei varsinaisesti näkynyt omassa elämässä, enkä muista, että olisi näkynyt kaveri/ystäväpiirissäkään. Ei siitä ainakaan kukaan puhunut, eikä se ulospäin näkynyt.

Lama vaikutti siihen, että kesätöitä oli vaikea saada. Onneksi itselläni oli sellainen paikka, johon pyydettiin aina ensin edellisen kesän työntekijät ja vasta sitten rekryttiin muita. Ainakaan yhtenä kesänä ei ollut virallista ulkopuolisten rekrytointia.

Olin juuri menossa yläasteelle. Monen asian olen vasta ymmärtänyt jälkikäteen. Sukulainen oli taannut naapurin lainan, lastensa lainan. Silloin se oli vain nimi paperiin. Kaikki meni , oma talo, autot, säästöt. Kunnalle vuokralle.

Koulussa moni luokkakaveri ei saanut esim uusia vaatteita. Joidenkin vaatteet haisi röökillle kun sisällä poltettiin. Kaikki koulukirjat oli vanhoja, sotkuisia. Kirppikset ilmestyi, ja ostettiin halvalla toisilta ja laitettiin omaan pöytään myyntiin. Kaikki pienet yritykset katosi paikkakunnalta. Ennenhän pienetkin paikkakunnat oli eläväisiä.

Kasvattaa itse ruokaa purkissa kirjoitti:

Edelleen siis olisitte voinut karkki rahoilla ostaa pyyhekumit kaupasta muutamalla pennillä.

Totta, mutta kokemus on silti pienen lapsen muisto tuosta ajasta, joten ei sitä ole kiistäminen. Se on yhteinen sukupolvikokemus, joka tuota aikaa heijastaa.

Puolikkaalla kumilla pärjäsi siinä, missä kokonaisellakin ja osa hankkikin Tiimarista niillä karkkirahoilla sellaisia värikkäitä eri värisiä pyyhekumeja :D

Oma muisto liittyy Euroopan karttaan koulussa. Meni hetki, että se saatiin vaihdettua. Vaikka Neuvostoliitto oli hajonnut jo aika päivää sitten, meillä ei ollut Baltian itsenäisiä valtioita.

Toinen muistikuva liittyy oppikirjoihin. Ensin säästettiin lukukirja ja seuraavana vuonna myös tehtäväkirjat. Siksi kaikki kirjoitettiin vihkoihin. Oli hämmennys, kun yksi lukuvuosi ei haettuaan edellisen vuosiluokan oppikirjoja hyllystä vaan saatiin ihan uudet!

Toki mielestäni oppikirjojen kierrättäminen on järkevää niin kauan kuin käsiteltävä tieto ei niissä muutu.

Vierailija kirjoitti:

Lama ei juuri vaikuttanut mun elämään. Kumpikaan vanhemmista ei menettänyt työpaikkaansa. Ainut ongelma oli kesämökin laina. Sen korot nousi pahasti ja siksi jostain piti säästää.

Muistan, että kirpputoreja oli kaupunkien parhailla myyntipaikoilla ja muistan myös mies ja kaljahana-baarit. Ne piti ympäröidä köydellä.

Noissa kaikissa oli valkoiset muovituolit.

Lama taittui ja eu-liittymisen jälkeen Suomi lähti kukoistukseen. Lauantaisin oli uusia vaatekauppoja cityssä ihmeteltävänä kuten H&M. Ruotsi ryntäsi heti markkinoille, ainakin siltä tuntui. Nokia ja kännykät, Suomi oli kärkimaa asiassa. Pröystäily alkoi vasta 2000 jälkeen eli luksusta luottokortilla tai suurilla seteleillä. Tuolloin alkoi myös palkkojen eriytyminen (lehdissä oli ihmettelyä saako johtaja ansaita 100 000€). Lama kesti vain muutaman vuoden, sitä ei olisi uskonut silloin alussa.

Muistan luokkatoverin äidin tappaneen itsensä pakokaasulla ja yrittäjäperhe teki konkurssin. Ne menetti kaiken.

Itse vain opiskelin ja jotenkin onnistuin saamaan harjoittelupaikat.

En edes huomannut koko lamaa. Molemmilla vanhemmillani oli vakituinen työpaikka ja itse opiskelin. Voi olla että jokin kesätyö jäi laman takia saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Lama taittui ja eu-liittymisen jälkeen Suomi lähti kukoistukseen. Lauantaisin oli uusia vaatekauppoja cityssä ihmeteltävänä kuten H&M. Ruotsi ryntäsi heti markkinoille, ainakin siltä tuntui. Nokia ja kännykät, Suomi oli kärkimaa asiassa. Pröystäily alkoi vasta 2000 jälkeen eli luksusta luottokortilla tai suurilla seteleillä. Tuolloin alkoi myös palkkojen eriytyminen (lehdissä oli ihmettelyä saako johtaja ansaita 100 000€). Lama kesti vain muutaman vuoden, sitä ei olisi uskonut silloin alussa.

Muistan ostaneeni Nokian 2110:n mansikanpoiminnasta tienaamillani rahoillla.

Kristiina xx kirjoitti:

Olisi kiva tietää, että miten niille ihmisille työelämässä kävi, jotka aikuistuvat juuri laman alkaessa, kun töitä ei ollut juuri kellekään 4-5 vuoteen.

Mulla on 25_vuotias serkku, joka ei ole koskaan ollut missään töissä, kun hänelle ei kelpaa mikään matalapalkkatyö, niin mietin vaan, että käyköhän hänelle niin, ettei hän tule koskaan saamaan mitään töitä...

Mikäs siinä, jos pärjää.

Realisointi keskukset ilmestyi ja paljon oli juuri kuntosali ja solarium kalustoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lama oli tarpeen?

Omaisuuden uusjaon takia.

Ala-asteella olin. Muistan koulun säästötoimet ja yleisen surkeuden ja synkkyyden. Kynät ja kumit puolitettiin, koulukirjoja ei saatu enää omiksi vaan seuraava luokka käytti samoja kirjoja.

Mun perhe oli varakas, mutta silti muistan luulleeni, että oltiin köyhiä. Vanhemmat säästi tulevaisuutta varten, eivät tietenkään lapsille puhuneet noista asioista, mutta lapsethan huomaa, kun vanhemmat "pelkäävät" mihin maailma on menossa.

Sukulaismiehen yritys kaatui ja perhe jäi suuriin velkoihin. Mies joi itsensä hengiltä, minkä seurauksena velat siirtyivät mummolle ja veljelle. Mummo oli pahoissa vaikeuksissa vuosia ja velikin joi itsensä hengiltä.

Muistan, että kovin synkkää oli ja raha oli syynä.

Nykyistä menoa kun katsoo,niin ei voi kuin harmittaa, että taas ajetaan Suomi samaan jamaan ja porukkaa alkaa kaa t u m a an.

Joo ei raha tuo onnea, mutta sen puute tuo takuuvarmaa epäonnea.

Vaikutti siten, että meni lähes kaksi vuosikymmentä, ennen kuin urani lähti kunnolla käyntiin. Valmistuin juuri laman kynnyksellä ja tuon 19 vuoden aikana olin ansiotyössä (pätkissä) yhteensä 7 vuotta, näistä koulutusta vastaavissa töissä vain n. 4 vuotta ja loput hanttihommissa. Mitä sitten tein nuo loput 12 vuotta - olin työtön, osallistuin lukuisille työllisyyskursseille (joista vain kaksi poiki jotain todellista hyötyä), perustin perheen - ja lopulta aloitin uudelleen opinnot. Tällä kertaa yliopistossa, mitä kautta vihdoin pääsin työllistymään - työt alkoivat jo opiskeluaikana ja oli kyllä todella raskasta tasapainotella opiskelun, työn ja perheen välillä ne vuodet. 

Kun nyt lasken yhteen tuon 19 vuoden aikana tekemäni ansiotyöt, äitiyspäiväraha-ajan ja ja kaksi vuotta yliopisto-opintoja ennen kuin aloin sen ohessa taas tienaamaan - se tekee 9 vuotta työttömyyttä, josta suurin osa meni enimmäkseen hyödyttömillä työllisyyskursseilla. Mitä tämä kaikki on tehnyt eläkekertymälleni, sitä en tohdi edes ajatella. Jos tästä jotain hyötyä on ollut, niin ainakin monenlaista kokeiltuani olen löytänyt oman alani ja työmotivaationi on äärimmäisen hyvä. Uskon jatkavani töissä pitkään yli nykyisen eläkeikärajan, ja onhan se jo vähän pakkokin, jos mielin joskus eläkkeelläni pärjätä.

Olin +40v ja töissä palvelualalla. En huomannut laman vaikutuksia ainakaan omassa elämässäni. Oikeastaan elämässä oli tuohon aikaan nousukausi, lapset oli jo muuttaneet pois kotoa ja oli aikaa elää omaa elämääni. Paljon jälkeenpäin olen miettinyt, että mistä lamasta ne puhuu, kun en itse huomannut mitään. Ainakin kaupassa oli ruokaa ja kaikkea sai, mitä tarvitsi.

Olin kyllä jo viisikymppinen perheenäiti ja  omassa työpaikassa viihtynyt ja elämä oli siihen asti toiminut noususuhdanteessa. Jossa puolisolla oli oma sähköalanyritys ja töitä enemmän kuin jaksoi tehdä. Muutos olikin totaalinen kun se iski. Talous romahti ja alkoi kokonaisvaltainen lama, Firma kaatui valuuttalainoihin ja työt loppui ja asunto meni pankille eli elämä nollaantui taloudellisesti kokonaan. Ja sitten terveys petti ja alkoi muut ongelmat ja sairaudet. Muutto vuokra asuntoon ja velkojen maksua ja ulosottomiesten kirjeitä.   Ja silloin ei Suomen valtio/hallitus tukenut näitä omaisuuden menetyksiä eikä palkka menetyksiä millään lailla vaikka tämä oli pankkien aiheuttama lama. Ja jotkut eivät koskaan selvinneet siitä hengissä ja ainakin omasta kokemuksesta sen voin myöntääkin että moni päätti itse päivänsä tai sairastui työkyvyttömäksi. Se oli raskasta aikaa jonka muistaa jokainen joka on elänyt ja kokenut sen.

Opiskelemassa. Kesätöiden saaminen loppui kuin seinään, ennen lamaa saattoi saada kesätyöpaikan vaan kävelemällä johonkin potentiaaliseen työpaikkaan sisään ja kysyä pääsisikö kesätöihin.

Vierailija kirjoitti:

30+, lama ei vaikuttanut omaan elämään juuri mitenkään.

Paljon pahempi oli 70-luvun energiakriisi, kun sähköt katkaistiin aina välillä.

Muistat väärin. Sähköt katkaistiin sähköalan lakon takia, energiakriisi ei liittynyt siihen mitenkään.

Ei ollut kotirauhaa. Pelkona, että ulosottomies saattoi ilmaantua milloin vain. Mitään kaunista ei kannattanut kotiin hankkia, mutta hommasin painavan akvaarion, kun sitä oli vaikea viedä ja istutin ihania kasveja ajatellen, ettei niitä ruveta maasta kaivamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua olisi hyvä nykyisen kokoomuksen ja muidenkin oikeistopopulistien lukea. Että millaiseen epätoivoon ja jopa loppuelämän kestävään köyhyyteen ihmiset ajettiin.

Olen niin kiitollinen siitä, että SDP ja vasemmisto ovat nyt vallassa, ja että otetaan velkaa Suomen selviämiseksi, ja että joku pitää köyhänkin puolta tämä koronan ja Ukrainan sodan keskellä. Jos oikeisto olisi vallassa, suomalaisilla menisi pian yhtä huonosti kuin 90-luvulla Viinasen johdossa.

Totuus on täysin päinvastainen! Lainaa etsittiin kissojen ja koirien kanssa maailmalta jotta Suomi ei olisi mennyt konkurssiin. Ongelmana oli Suomen tilanne, ulkomaalaiset rahoittajat joko kieltäytyivät lainaamasta tai vaativat hirmuisia korkoja, joita Suomella ei ollut varaa maksaa.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/ohisalo-tviittasi-1990-luvun-lamasta-k…

Laman suurena aiheuttajana oli kovan markan politiikka, jota ajoi pääasiassa demarit, etenkin Koivisto ja Sorsa, joiden ansiosta Suomi oli erittäin lähellä tuhoutumista, perikatoa noina aikoina ja tämä oli 99.99% täysin omaa (=vasemmiston) aikaansaannostamme!! Myös AY-liike joka ei antanut periksi piiruakaan ennen kuin Suomen talous alkoi olla maksukyvyttömyyden partaalla!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kovan_markan_politiikka