Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?
Kommentit (1503)
Olin lähempänä kolmeakymmentä. Muistan vuodet 1993-1997 työttömyyden ja epävarmuuden aikana. Välillä oli satunnaisia töitä, mutta muuten elin työttömyyskorvauksella. Ansiosidonnaista sain, jos olin onnistunut olemaan välillä töissä riittävän pitkään. Joskus tuntui ikävältä elämä, mutta lohduttauduin sillä, että minulla ei kuitenkaan ollut velkoja maksettavana. Oli myös katto pään päällä ja ruokaakin pystyin ostamaan. Vaatteista jouduin tinkimään, mutta ei se suuremmalti haitannut. Muutenkin menot olivat pienet.
Myöhemmin alkoi taas töitäkin löytyä, mutta en ikinä unohda noita niukkuuden vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin juuri ilmavoimiin silloin töihin. Sinne ei lama onneksi juuri näkynyt.
Sain lapsen yh. En muista lamasta mitään, hoidin vain ihanaa syntynyttä poikaani.Olin 38 v.
Juuri ostetun asunnon arvo tippui yhdessä yössä puoleen. No edullisemmaksi tuli siinä asua silti kuin vuokralla.
Tuota ennen töitä sai helposti, tuon jälkeen työpaikat katosivat.
Olin 7-vuotias vuonna 1992.
Muistan paljonkin, mutta lamasta en tiennyt mitään.
Ei meillä puhuttu lamasta. Ei koulussa, ei missään muuallakaan.
Vasta isompana kuulin jonkun laman olleen. Luulin siihen saakka, että sellaista elämä on. Meillä oli työttömyyttä toisella vanhemmalla ja rauhallisessa lähiössä naapurustossa asui lapsiperheitä ja muutama juoppo. Vaatteita kierrätettiin sisaruksille.
Meidän perhe ei pudonnut mistään, kun ei oltu ikinä rikkaita oltukaan. Omassa perheessä ei ollut juoppoja. Lapsena juoksimme päivät ulkona ja aurinko paistoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä/muista kun lähdin ajoissa pois koko maasta v92,pitäkää tunkkinne .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varma ostaja Neuvostoliitto hajosi ja kaaduttiin seisovilta jaloilta.
Sain edellisestä pitkäaikaisesta työpaikasta pakkolomalapun kouraan. Oltiin juuri ostettu paritalon puolikas ja velkaakin oli.
Hakeuduin uuteen ammattiin koulutukseen. Oli onni onnettomuudessa, että it ala ja Nokia lähti vetämään.
Koulutin itseni sille alalle tietty.
Useampi duunipaikka ois ollut koulutuksen loputtua ja siitä ensimmäisestäkin tuli kutsu tulla takaisin.
Olin siellä sitten pari viikkoa, (että tuli irtisanomisaika täyteen), ennenkuin se uusi duunipaikka alkoi.
Sielläpä sitten siiheksi, kun sairastuin vakavasti ja jouduin eläkkeelle hieman ennen oikeaa eläke aikaani.
Politiikasta sen verran, että kyllä ne valtion herrat tolskasivat oikein huolella silloin, vaikka niin kuulostavat olevan guruja kertomaan siitä miten asioita pitäisi hoitaa. Rahaa poltettiin, pankkeja pelastettaessa, Koivisto meni antamaannluvan viedä työpaikkoja ulkomaille. Laivanvarustamossa paloi kolmisenkymmentä miljoonaa.
Kaikkia kehotettiin ottamaan ruotsalaista lainaa. Onneksi ei sorruttu. Moni menetti omaisuutensa.
Elektroniikka-ala se kiskaisi silloin suomalaiset ylös ja porukat töihin, kunnes hoksasivat viedä tuotannon, kiinalaisille ja intialaisille, vihreillä arvoilla nääs,
pitää viedä tehtaat sinne missä asiakkaatkin juunou ei tarvi lennättää jne.
Mitään tekemistä ei varpisti ollut sillä, ettei siellä maksettu kunnon palkkoja.
Kiinassa alkoivat kylmästi kopioida kaikkea.
Nyt vaarpisti autetaan työntekijöitä tulemaan tänne tekemään niitä töitä edullisesti ja kilpailukykyiseen hintaan.
Kyllä me silti aina pärjätään.
Vierailija kirjoitti:
Olin ammattikoulussa raksalinjalla v.92-93(koulu oli tuolloin 2-vuotinen). Pakollisen työharjoittelun päätteeksi keväällä-93 kysyin turkulaisen rakennusfirman mestarilta jos saisin vakkaripaikan kun kohta valmistun. En koskaan unohda miten mestarin naama ensin väänty "norsunvitulle" ja perään se karjasi mulle päin naamaa ettei täällä ole töitä enää omillekkaan! Pelästyin älyttömästi, etenkin kun se oli kehunu työpanostani harjoittelussa. Tuli myöhemmin pyytelemään kohtausta anteeksi ja sanoi ettei hänellä ole kyseisen työmaan jälkeen tiedossa seuraavaa ja että joutuu antamaan miehille irtisanomislaput kouraan. Raksa-hommat oli silloin täysin seis, aloitetut kohteet tehtiin jotenkuten valmiiksi, uusia ei tullu. Haka, puolimatka, ruola ym. kaatuivat laman seurauksiin. Työttömäksi valmistuin. Töitä ei tarvinnut vastavalmistuneen edes hakea, ei niitä ollut kokeneemmillekkaan. Työkkäristä sai älyttömän ison rahan(markkoja). Vielä kun asuin kotona ei tarvinnut vuokria tai ruokia maksaa. Muutaman kuukautta säästin korvauksia ja ostin ensimmäisen auton itelleni. Seuraavana vuonna armeijaan. Kun sieltä pääsin nosti -95 jääkiekon maailmanmestaruus suomen henkisesti ylös lamasta. Nokia teki saman pariavuotta myöhemmin fyysisesti. Synkkää aikaa oli noin yleisesti, mutta meille nuorille ei niinkään.
Eihän kouluissa edes löytynyt harjoittelupaikkaa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä vanhoja.
Vanhaksi sitä sinäkin pääset. Ei tartte, kuin elää pitkään.
Minun opiskeluaika sattui juuri pahimman 90-luvun laman kohdalle (1991-1992).
Lama ei koskettanut minua henkilökohtaisesti.
Olin 18-vuotiaana muuttanut pois kotoa ja tein opiskelujen ohessa töitä noin 30 h/vko päivittäistavarakaupassa. Lamakaudellakin kaikki tarvitsevat ruokaa, joten töitä riitti kaupassa.
Kaupassa näin, miten tenunenät ostivat Eau de Colognea eli "kolinaa" joka sisälsi etyylialkoholia. Tenunenät joivat kolinaa päihtymistarkoituksessa.
Nykyään kelpaa käsidesi kuulemma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90- luvulla olin yläasteella/lukioon siirtymässä, eikä näkynyt mitenkään. Omat vanhempani ammateissa, missä saivat pitää paikkansa. Tätini perheessä tuli ongelmia, sen muistan.
Seuraava taantuma v.2009-2011 toi irtisanomislapun tämänkin insinöörin tassuun, uusi työ löytyi onneksi ilman että ehdin päivääkään olla työtön.
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskeluaika sattui juuri pahimman 90-luvun laman kohdalle (1991-1992).
Lama ei koskettanut minua henkilökohtaisesti.
Näin oli myös omalla kohdallani. Opiskeluni ajoittuivat vuosiin 1991-1996 ja siinähän se lama mukavasti menikin. Iltatöitä löytyi opiskelijalle noinakin vuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista mitään erityistä, olin yläasteella ja äiti jäi työttömäksi . Ei muuttunut mielestäni muuten tilanne lainkaan, oltiin syöty siihen saakka muuten vain makaroni/peruna ja ruskeakastike juttuja, joten no biggy.
11-17. Mitäpä siitä. Vanhempani antoivat hyvän lapsuuden, koska eivät polttaneet kasinotaloudessa siltoja takanaan.
Muistan, kuinka kaikki lainarahoilla muskeliveneitä ja Lamborghineja ostelleet jupit saivat nenilleen.
ostin auton ja asunnon säästöillä
Olin 27 tai 28, olen syntynyt kesäkuussa.
Kaverini sisko ja tämän paras kaveri hakivat kesätöihin marjamyyjiksi samaan paikkaan, ja haastattelussa selvisi, työtä olisi pitänyt tehdä yläosa paljaana. Tytöt olivat vielä alaikäisiä. Eivät menneet.