Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

olin 4- vuotias. en muista mitään mutta ei sitä varmaan sillon edes tajunnut

90-luvulla kaikki hokivat laman aikana, että pankkituki pitää poistaa.

Naapurin mies lähti aina aamupäivällä autolla hakemaan iltalehden ja luki sitä ja oleskeli autossa. Ajoi toiselle puolelle taloa ja jossain vaiheessa ajoi takaisin omalle paikalle ja meni kotiin. Nyt taas parkkiksilla näkee miehiä oleskelemassa autoissaan. Osalla taksikyltti katolla. Oman auton laitoin talvella seisontaan ja muistan kun renkaat jäätyi maahan piti lämpimällä vedellä sulatella irti jäästä.

Vierailija kirjoitti:

Olin ammattikoulussa raksalinjalla v.92-93(koulu oli tuolloin 2-vuotinen). Pakollisen työharjoittelun päätteeksi keväällä-93 kysyin turkulaisen rakennusfirman mestarilta jos saisin vakkaripaikan kun kohta valmistun. En koskaan unohda miten mestarin naama ensin väänty "norsunvitulle" ja perään se karjasi mulle päin naamaa ettei täällä ole töitä enää omillekkaan! Pelästyin älyttömästi, etenkin kun se oli kehunu työpanostani harjoittelussa. Tuli myöhemmin pyytelemään kohtausta anteeksi ja sanoi ettei hänellä ole kyseisen työmaan jälkeen tiedossa seuraavaa ja että joutuu antamaan miehille irtisanomislaput kouraan. Raksa-hommat oli silloin täysin seis, aloitetut kohteet tehtiin jotenkuten valmiiksi, uusia ei tullu. Haka, puolimatka, ruola ym. kaatuivat laman seurauksiin. Työttömäksi valmistuin. Töitä ei tarvinnut vastavalmistuneen edes hakea, ei niitä ollut kokeneemmillekkaan. Työkkäristä sai älyttömän ison rahan(markkoja). Vielä kun asuin kotona ei tarvinnut vuokria tai ruokia maksaa. Muutaman kuukautta säästin korvauksia ja ostin ensimmäisen auton itelleni. Seuraavana vuonna armeijaan. Kun sieltä pääsin nosti -95 jääkiekon maailmanmestaruus suomen henkisesti ylös lamasta. Nokia teki saman pariavuotta myöhemmin fyysisesti. Synkkää aikaa oli noin yleisesti, mutta meille nuorille ei niinkään.

Eh, kivoja juttuja. Mutta miten MM voitto nosti Suomen lamasta? Lama oli jo loppunut vuonna 95

Olin yläasteella silloin. Meidän perhe pääsi aika helpolla, vaikka toinen vanhempi jäi joksikin aikaa työttömäksi kun firma siirtyi halpatuotantomaahan. Hän opiskeli uuteen ammattiin ja työllistyi siihen. En muista että meillä olisi ikinä ollut kotona puhe raha-asioista tai oltiinko tuon takia tiukilla. En usko että vanhemmat olisi minulle kertoneet vaikka oltaisiinkin.

Koulusta en muista erityistä, mahdollisesti tuli se että tekstikirjat piti palauttaa eikä saanut pitää. Ruoka ja tarvikkeet olivat olleet aina huonoja.

Meidänkin pikkukaupungissa oli kaikki mahdolliset pankit ja Osuuspankilla useampi konttorikin, joista viimeisin oli perustettu juuri ennen laman puhkeamista. Näissä alkoi nopeasti tulla katoa.

Jälkikäteen harmittaa etten muista mitään erityistä noista historiallisista ajoista, kuten juuri Suomen hirvittävästä lamasta, Neuvostoliiton hajoamisesta, kylmän sodan loppumisesta jne. Oli kuitenkin jo ihan sen ikäinen, että yhteiskunnan tapahtumia olisi ymmärtänyt. Teininä taisi kuitenkin olla tärkeämpää omat kokemukset kuten koulukiusaamisesta selviäminen, uusien kavereiden hankkiminen yläasteella, omat ihastumiset jne.

Aloitin yliopisto-opinnot 90-luvun alussa. Lama ei oikeastaan vaikuttanut minun elämääni, opiskelin, matkustelin, olin vaihdossa. Lama ei myöskään vaikuttanut perheeni elämään, vanhemmat olivat varakkaita, työt jatkuivat, talo ja kesämökki velattomia, pikkusisko lähti lukioaikana vaihtoon.

Ostettiin meidän talo pikkurahalla laman jälkeen kun oli ollut vuosia asumaton. Nykyinen arvo 12x, mutta kyllä tämän remontteihin on myös palanut rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin meidän talo pikkurahalla laman jälkeen kun oli ollut vuosia asumaton. Nykyinen arvo 12x, mutta kyllä tämän remontteihin on myös palanut rahaa.

Harva laskee kuinka paljon maksaa asunnon omistaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ammattikoulussa raksalinjalla v.92-93(koulu oli tuolloin 2-vuotinen). Pakollisen työharjoittelun päätteeksi keväällä-93 kysyin turkulaisen rakennusfirman mestarilta jos saisin vakkaripaikan kun kohta valmistun. En koskaan unohda miten mestarin naama ensin väänty "norsunvitulle" ja perään se karjasi mulle päin naamaa ettei täällä ole töitä enää omillekkaan! Pelästyin älyttömästi, etenkin kun se oli kehunu työpanostani harjoittelussa. Tuli myöhemmin pyytelemään kohtausta anteeksi ja sanoi ettei hänellä ole kyseisen työmaan jälkeen tiedossa seuraavaa ja että joutuu antamaan miehille irtisanomislaput kouraan. Raksa-hommat oli silloin täysin seis, aloitetut kohteet tehtiin jotenkuten valmiiksi, uusia ei tullu. Haka, puolimatka, ruola ym. kaatuivat laman seurauksiin. Työttömäksi valmistuin. Töitä ei tarvinnut vastavalmistuneen edes hakea, ei niitä ollut kokeneemmillekkaan. Työkkäristä sai älyttömän ison rahan(markkoja). Vielä kun asuin kotona ei tarvinnut vuokria tai ruokia maksaa. Muutaman kuukautta säästin korvauksia ja ostin ensimmäisen auton itelleni. Seuraavana vuonna armeijaan. Kun sieltä pääsin nosti -95 jääkiekon maailmanmestaruus suomen henkisesti ylös lamasta. Nokia teki saman pariavuotta myöhemmin fyysisesti. Synkkää aikaa oli noin yleisesti, mutta meille nuorille ei niinkään.

Eh, kivoja juttuja. Mutta miten MM voitto nosti Suomen lamasta? Lama oli jo loppunut vuonna 95

Suurtyöttömyys alkoi laskea vasta 1998 datan perusteella.

Tuo aina huvittavaa että lamojen loppuminen määritellään jonkin talouden luvun perusteella.

Koronastakin tullaan sanomaan, että sehän loppui jo 2020!

Ehkä jonkin talouden luvun perusteella kyllä, mutta ei ihmisten näkökulmasta.

Lomautettuna kaksi vuotta. Oli hyvin masentavaa aikaa, joka vaikutti myöhempäänkin elämään.

Niukkuudessa elettiin kahden vauvan kanssa. Onneksi oli kavereita, nyt niitä ei ole. Yksinäistä.

Olin teini.

92-94 oli pahin lama. Vanhemmilla oli duunit mutta yleisilmapiiri yhteiskunnassa oli snadisti masentunut.

Ite löysin mimmit tuohon aikaan ja aika meni niiden kanssa puuhatessa, joten olin iloinen.

Ja frendien kanssa dokattiin joka viikonloppuna yläasteikäisinä.

Oli se hurjaa meininkiä mutta aika normi teini-ikää. Sama meininki tosin jatkui lukiossa omalla ikäluokalla.

Nykyään teinit kai lähinnä pelaa, niin ne ajat muuttuu.

Mm-95 jälkeen se alkoikin pukata nousukautta.

No, kaikessa se varmaan näkyi...

Joululahjaksi sai vaan uuden toppahaalarin, ja koulussa annettiin yksi kynä, jota ei saanut kadottaa. Autoa omat ja kaverien vanhemmat tankkasi aina vitosen setelillä, joskus bensa loppui. Puhelimessa ei saanut lätistä liian pitkään, samoja vaatteita pidettiin pitkään, pestiin ja vaihdettiin harvoin uusiin kunnes tosi pieniä. Muistelen että samat luistimet oli jotain kolme vuotta käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Oman auton laitoin talvella seisontaan ja muistan kun renkaat jäätyi maahan piti lämpimällä vedellä sulatella irti jäästä.

Off-topic mutta kiva kuulla että en ole ainoa jolle kävi näin. 10v sitten vähemmällä käytöllä ollut kakkosauto seisoi joulun aikana pari viikkoa pihalla hangessa ja keli oli vuorotellen vesisadetta ja pakkasta.

Lopulta tarvitsin sitä mutta auto oli jäätynyt renkaistaan pihaan kiinni. Rynkytin sitä kytkimellä ja auto irtosikin kovan etupäästä kuuluneen pamauksen kera.

Korttelin päässä sisään alkoi tulla palaneen kumin käryä ja pysähdyin tienposkeen tutkimaan tilannetta. Lokasuojiin ei ollut jäätynyt lohkaretta joka hankaisi renkaita eikä haju tullut konepellin altakaan. Käännyin kuitenkin takaisin koska haju vain voimistui.

Kotiportilla rengas kirjaimellisesti räjähti ja irtosi vanteelta. Etujousi oli katkennut alimman kierroksen verran ja terävä jousenpää oli sorvannut kauniisti renkaan auki ihan vanteen sisäreunaa myöden.

Olin 10 vuotias ja synkkää oli. Isä joutui lopettamaan yrityksensä, kun kaikki asiakkaat katosivat. Mitään velkoja ei siitä jäänyt, mutta pitkä työttömyysjakso kiristi perheemme talouden. Ja tätä jatkui pitkään. Mihinkään ylimääräiseen ei ollut rahaa. Kirpparivaatteissa kuljettiin siskon kanssa, mutta ruokaa kuitenkin oli aina. Turhasta kitisen, mutta kyllä muistan kuinka köyhäily vitutti. Kaverien perheet eivät köyhtyneet yhtä pahasti ja tämä oli vertailukohta minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ammattikoulussa raksalinjalla v.92-93(koulu oli tuolloin 2-vuotinen). Pakollisen työharjoittelun päätteeksi keväällä-93 kysyin turkulaisen rakennusfirman mestarilta jos saisin vakkaripaikan kun kohta valmistun. En koskaan unohda miten mestarin naama ensin väänty "norsunvitulle" ja perään se karjasi mulle päin naamaa ettei täällä ole töitä enää omillekkaan! Pelästyin älyttömästi, etenkin kun se oli kehunu työpanostani harjoittelussa. Tuli myöhemmin pyytelemään kohtausta anteeksi ja sanoi ettei hänellä ole kyseisen työmaan jälkeen tiedossa seuraavaa ja että joutuu antamaan miehille irtisanomislaput kouraan. Raksa-hommat oli silloin täysin seis, aloitetut kohteet tehtiin jotenkuten valmiiksi, uusia ei tullu. Haka, puolimatka, ruola ym. kaatuivat laman seurauksiin. Työttömäksi valmistuin. Töitä ei tarvinnut vastavalmistuneen edes hakea, ei niitä ollut kokeneemmillekkaan. Työkkäristä sai älyttömän ison rahan(markkoja). Vielä kun asuin kotona ei tarvinnut vuokria tai ruokia maksaa. Muutaman kuukautta säästin korvauksia ja ostin ensimmäisen auton itelleni. Seuraavana vuonna armeijaan. Kun sieltä pääsin nosti -95 jääkiekon maailmanmestaruus suomen henkisesti ylös lamasta. Nokia teki saman pariavuotta myöhemmin fyysisesti. Synkkää aikaa oli noin yleisesti, mutta meille nuorille ei niinkään.

Eh, kivoja juttuja. Mutta miten MM voitto nosti Suomen lamasta? Lama oli jo loppunut vuonna 95

Suurtyöttömyys alkoi laskea vasta 1998 datan perusteella.

Tuo aina huvittavaa että lamojen loppuminen määritellään jonkin talouden luvun perusteella.

Koronastakin tullaan sanomaan, että sehän loppui jo 2020!

Ehkä jonkin talouden luvun perusteella kyllä, mutta ei ihmisten näkökulmasta.

Se on jo eri lama. Dotcom cräsh tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ammattikoulussa raksalinjalla v.92-93(koulu oli tuolloin 2-vuotinen). Pakollisen työharjoittelun päätteeksi keväällä-93 kysyin turkulaisen rakennusfirman mestarilta jos saisin vakkaripaikan kun kohta valmistun. En koskaan unohda miten mestarin naama ensin väänty "norsunvitulle" ja perään se karjasi mulle päin naamaa ettei täällä ole töitä enää omillekkaan! Pelästyin älyttömästi, etenkin kun se oli kehunu työpanostani harjoittelussa. Tuli myöhemmin pyytelemään kohtausta anteeksi ja sanoi ettei hänellä ole kyseisen työmaan jälkeen tiedossa seuraavaa ja että joutuu antamaan miehille irtisanomislaput kouraan. Raksa-hommat oli silloin täysin seis, aloitetut kohteet tehtiin jotenkuten valmiiksi, uusia ei tullu. Haka, puolimatka, ruola ym. kaatuivat laman seurauksiin. Työttömäksi valmistuin. Töitä ei tarvinnut vastavalmistuneen edes hakea, ei niitä ollut kokeneemmillekkaan. Työkkäristä sai älyttömän ison rahan(markkoja). Vielä kun asuin kotona ei tarvinnut vuokria tai ruokia maksaa. Muutaman kuukautta säästin korvauksia ja ostin ensimmäisen auton itelleni. Seuraavana vuonna armeijaan. Kun sieltä pääsin nosti -95 jääkiekon maailmanmestaruus suomen henkisesti ylös lamasta. Nokia teki saman pariavuotta myöhemmin fyysisesti. Synkkää aikaa oli noin yleisesti, mutta meille nuorille ei niinkään.

Eh, kivoja juttuja. Mutta miten MM voitto nosti Suomen lamasta? Lama oli jo loppunut vuonna 95

Lama ei todellakaan ollut loppunut vuonna -95. Silloin työttömyysprosentti oli n. 15 %. Mestaruus ei nostanut Suomea lamasta. Mutta kyllä sillä oli iso henkinen vaikutus.

Ja lisäksi, en ole koskaan ikinä milloinkaan pitänyt kiekosta. Enkä -95 edes katsonut ottelua.

Koulussa kirjoissa säästettiin ja opettajat olivat lomauttuna. Äiti oli sairaalassa töissä ja isä yksityisellä firmalla. Kotioloissa ei juuri näkynyt.

Vanhemmilta meni yritys, talo, auto, jopa osa ystävistä. Itse olin tuolloin 12-13vuotias. Muutettiin hyvältä alueelta kaikkein huonomaineisimpaan kaupungin osaan. Äiti masentui ja rupesi ryyppäämään entistä enemmän. Saatiin ruoka-avustusta.

Uudesta koulusta löysin hyviä ystäviä, enkä itse osannut murehtia "huonompia olosuhteita", olin kavereiden kanssa ja elin nuoruutta. En koskaan pelännyt vaikka alueella liikkui hyvin monipuolisesti erilaisia ihmisiä, näki ainakin enemmän poliiseja :D

Olin 1990 16-vuotias ja sain lapsen maaliskuussa eli olin kuukausi sitten täyttänyt 16. Muutin ensikotiin, koska mielisairas äitini heitti vauvani lattialle ja oli muutenkin kaikin tavoin vaarallinen. Hulluudestaan huolimatta hänkin työllistyi eikä irtisanottu. Täytyy sanoa, että laman aikana sai kyllä sossusta tukia ja jopa harrasterahaa paremmin, mitä nykyään. Ei se lama näkynyt omassa elämässäni mitenkään, kun en ollut koskaan muutenkaan mitään saanut paitsi "sitä". Tuntuu, että nyt on lama. Ruokakin oli siedettävän hintaista 90-luvun alussa. Ehkä tuokin oli läänikohtaista. Muistan kyllä, että sijoittajilla oli vaikeampaa ja työpaikoilta irtisanottiin ihmisiä, mutta nykyään tuo on moninkertaista verrattuna siihen aikaan. Ehkä lööpit tekivät asiasta suurempaa, mitä todellisuudessa oli. Itse kävin koulut loppuun 90-luvulla. Kävin työssä enkä kokenut koskaan irtisanomisia. Koin pyyhekumien ja vihkojen puolittamisen jo 80-luvun alussa. Pinaattilättyjä sai viisi kpl ja kaksi paprikarengasta. Siihen oli jo tottunut, ettei sitä kuudetta lättyä edes alettu oikeuden kautta vaatia, mitä nykyään tapahtuisi.

Olen syntynyt 1982. Muistan kun lamasta puhuttiin uutisissa enkä ymmärtänyt mikä se oli... mutta ei kyllä kiinnostanutkaan. Meidän perheessä äiti ja isä sai pitää työnsä eli minua lama ei juuri koskettanut. En muista että kavereillakaan olisi ollut ainakaan sellaista puutetta jonka olisin itse hoksannut.

Kyllähän koulussa ja kotona säästettiin yhtä sun toisesta mutta minulle se oli ihan normaalia enkä mitenkään yhdistänyt sitä lamaan. Meillä on aina säästetty kaikessa ja nyt aikuisena jatkan samaa rataa, hyvässä ja pahassa.