Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(

Valitettavasti en siis oikein ymmärrä ap:n pakkoa saada kotiin ystäväperheitä, ja olettaa, että kaikki viihtyvät kaikkien kanssa. Tai että viihtyisivät niin hyvin, että sillä kokoonpanolla olisi kiva tavata usein. Ei se niin mene. Jos jo yhden oikeasti mukavan ihmisen löytäminen on hankalaa, niin se, että vaikka miehet viihtyisivät tosi hyvin yhdessä ja lapsetkin leikkisivät kuin pienet kullannuput keskenään, olisi jo tosi paljon. Niinpä olisi hyvä miettiä erilaisia vaihtoehtoja ja ei jämähtää yhteen ainoaan versioon.

Eikö ap voisi esimerkiksi joskus kutsua kotiinsa ihan ikiomia ystäviään, välillä lapsen ystäviä leikkitreffeille ja välillä mies voisi kutsua mieluisia tyyppejä kotiin ilman ap:n holhoamista? Ja jos vaikka miehelle tulee kamu kylään, niin eikö ap voisi lapsen kanssa lähteä vaikka kylpyläreissulle? Ja pyytää sinne myös joku mukava naapuri mukaan, jos ei yksinään lapsensa kanssa kehtaa lähteä.

Eli miksi aina pitäisi olla kotona? Tai miksi vierailuun pitäisi aina sisältyä se syöminen? Ja istuskelu? Ainakaan minä en halua käyttää kaunista alkusyksyn päivää vain sisällä istumiseen, toisen murkinoiden syömiseen/kokkaamiseen itse ja jutteluun, vaan haluan vähän mielenkiintoisempaa ja saada työasiat pois mielestä vaikka marja- ja sienimetsässä tai Korkeasaaressa oman perheen kanssa. Sinne voisi kutsua myös muita perheitä, mutta oleskelu olisi vapaata ja kaikille olisi tekemistä.

Ihmiset haluavat tehdä nykyään muitakin kuin istua, syödä ja jutella. Jos ap ei ymmärrä sitä, niin se on sitten voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.

Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.

En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.

Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.

Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.

No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.

Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa. 

Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.

Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.

Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan. 

Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?

En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä. 

Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro  tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään. 

Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.

Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle. 

- eri - 

Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.

Mulla taas ei ole yhtään sisarusta, jolla olisi niin iso talo, että sinne mahtuisi joulupöytään suvun lisäksi vielä ystäviäkin. Itseasiassa kukaan sisaruksistani ei asu edes omakotitalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tämä nykyaika on. Jaksoin vuosia olla se järjestävä taho, Meillä oli juhlia, sai tulla istumaan iltaa ja kyläilemään spontaanisti. Monta perhettä kävi usean vuoden ajan monta kertaa vuodessa ja heistä oli aina hauskaa. Juuri koskaan emme saaneet vastakutsua. Sitten vain lopetin olemasta se ainainen järkkääjä koronan varjolla.

Ihmiset on pommittaneet ja kyselleet koska nähdään. Kun vastaan, että olisi tosiaan kivaa nähdä pitkästä aikaa, milloin teille sopisi tulla, niin kukaan ei vastaa mitään, lähinnä ympäripyöreää välttelyä. Eli tahtovat meille, mutta eivät itse järjestää mitään.

Minkä tälle nyt sitten voi.. Ei varmaan paljon mitään.

Voit aina noihin kyselyihin ehdottaa, että tapaatte jossain ravintolassa. Jos eivät halua, on selvää, että he haluavat vain ilmaista ruokaa ja ilmaista juomaa eivätkä niinkään teidän seuraanne. 

Minulla on kaveri joka ei kaipaa seuraani, mutta jos minulla on meillä muita ihmisiä kylässä, vaikkapa illan vieton merkeissä, niin silloin hän olisi tulossa enemmän kuin mielellään. Jos olen kotona yksin, tai mieheni kanssa, niin seuramme ei kiinnosta, mutta jos meille on tulossa enemmän väkeä, niin kaveri tuppautuisi mielellään mukaan. Harmi vain ettemme halua häntä masteroimaan illanviettojamme. Hän on aina koko ajan isossa äänessä, puhuu päälle, johdattelee illan keskusteluja, vaihtaa puheenaiheen itselleen mieluisaan, ja on olevinaan hauska seuramies. Hän tulee ikään kuin varastamaan illan itselleen.

Jos hänellä ei ole tällaiseen mahdollisuutta, hän ei ole kiinnostunut tapaamaan. Hän on meidän molempien kaveri erään kaveriporukan kautta, ja on tervetullut silloin kun tämä yhteinen kaveriporukkakin on tulossa. Välillä tämä kaveri järkkääkin MEILLE illanviettoja tällä porukalla :S Se ei haittaa, ja saammepa mekin vähällä vaivalla nähdä noita kavereita. 

Kaiken huippu on se että hän ei tykkää saunoa, mutta haluaa silti tulla saunailtaan, ja jossain vaiheessa alkaa narina siitä että saunominen pitäisi nyt olla jo ohi, ja sitten hän alkaa houkuttelemaan meidän meille kutsumia vieraitamme hänen kanssaan ravintolaan. Siis saattaa mankua vaikka kuinka kauan, etät hei, nyt lähdetään jatkamaan iltaa ravintolaan. Tuo on pöyristyttävää käytöstä, eikä hän ole enää tervetullut kuin vain silloin kun tuo itse omat kaverinsa joiden kanssa häipyä baariin :D

Halu olla kaikkien noiden perheiden ystävä ei ole mikään terve lähtökohta enemmänkin terapian paikka. Somemaailma sekoittaa ihmisten suhteita selvästi ja se on ikävä juttu. Siellä ei kannata mielestäni olla ollenkaan jos pahoittaa mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä ainakaan kutsu kotiinsa toista kertaa, jos ei ole sitä ennen tullut kutsua toisen kotiin. Tai pyydetty mukaan edes jonnekin, vaikka jonnekin kahvilaan tms.

Perus vastaus tähän on se että ei saa pitää kirjaa yhteydenotoista ;) vaan pitää olla valmis pitämään yksipuolisesti yhteyttä kaveriin, koska jos näin ei tee, niin se on säälittävää ja lapsellista yhteydenottojen laskemista.

On myös vaihtoehto pitää kirjaa ja ihan uhriutumatta lakata olemasta se kutsuja ja tapahtumajärjestäjä niille jotka ei ole vastavuoroisia. Ihan kumpi vaihtoehto miellyttää sinua enemmän. Et sinä pysty pakottamaan toisia olemaan ystävävä juuri sinun haluamallasi tavalla. Joko hyväksyt sen tai et japahoitat mielesi jatkuvasti turhia odotuksia toisiin perheisiin.

Tuohan siis on sellainen joka aina heitetään korttina pöydälle, jos jotakin harmittaa yksipuolinen ystävyys. Etkö ole huomannut?  JA ei, yleensä ei ole vaihtoehto että huomaa olevansa eitoivottu ilman uhriutumista, vaan jos ei ole valmis yksipuoliseen ystävyyteen jonkun kanssa niin sitten on auttamattomasti uhriutuja ja yhteydenottojenlaskija ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.

Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.

En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.

Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.

Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.

No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.

Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa. 

Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.

Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.

Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan. 

Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?

En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä. 

Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro  tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään. 

Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.

Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle. 

- eri - 

Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.

Itse en kyllä ikinä ole niin yksinäinen, että olisin valmis lähtemään varsinkaan jouluksi jonnekin ihmislauman, josta tunnen vain yhden. Miljoona kertaa mieluummin nautin joulurauhasta yksin kotona kuin lähden toisten nurkkiin pyörimään.

Tämähän on sinun oikeutesi. Huomasitko ettei lainaamasi teksti koskenut niitä jotka ovat mielellään yksin, tai joilla on seuraa, vaan sellaista tilannetta että ystävä olisi jäämässä yksin tahtomattaan jouluksi, koska kenenkään joulupöytään ei mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tämä nykyaika on. Jaksoin vuosia olla se järjestävä taho, Meillä oli juhlia, sai tulla istumaan iltaa ja kyläilemään spontaanisti. Monta perhettä kävi usean vuoden ajan monta kertaa vuodessa ja heistä oli aina hauskaa. Juuri koskaan emme saaneet vastakutsua. Sitten vain lopetin olemasta se ainainen järkkääjä koronan varjolla.

Ihmiset on pommittaneet ja kyselleet koska nähdään. Kun vastaan, että olisi tosiaan kivaa nähdä pitkästä aikaa, milloin teille sopisi tulla, niin kukaan ei vastaa mitään, lähinnä ympäripyöreää välttelyä. Eli tahtovat meille, mutta eivät itse järjestää mitään.

Minkä tälle nyt sitten voi.. Ei varmaan paljon mitään.

Minä en järjestä kotonamme enää mitään illanistujaisia, ja syy on siinä että teen sen aina turhaan. Ensin kutsutut ovat tulossa, mutta sitten kun olen hoitanut kaiken, ostanut tarjottavat, siivonnut, järjestänyt, niin alkaa perumisia tulemaan tipotellen. Oikeat syyt ymmärrän, sairastumisen jne. mutta näistä ei ole kertaakaan ollut kyse, vaan perumiset ovat olleet tekosyitä.

Viimeisin oli tältä kesältä, kun kaverini kutsui miedät heille vuosi sitten kesällä, ja sovittiin että seuraavalla kerralla sitten meillä. Hän nimen omaan sitä itse pyysi. Kävin esittämässä kutsun henkilökohtaisesti, ja sovittiin että soitellaan sitten sinä päivänä että mihin aikaan ovat tulossa. Kaveri ei vastannut puhelimeensa enää, eikä viesteihin. Mieheni soitti sitten illanviettoiltana tälle kaverini miehelle, ja he olivat molemmat viettämässä kesäiltaa toisen kaveripariskunnan luona. Kaverin mies harmitteli miehelleni että nyt meni näin päällekkäin, mutta onhan tässä kesää vielä jäljellä.

Tuosta on nyt yli 2kk, eikä kaveristani ole kuulunut enää mitään.

Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus ollut kohdallani aina. Myös miehelläni on samansuuntaiset kokemukset. En yksinkertaisesti järjestä turhaan enää ikinä koskaan mitään, en vaikka minut kutsuttaisiin tuhat kertaa jonnekin, ja menisin. 

Poikkeuksen tekee mieheni harrastusporukka, joka käy vaimojensa kanssa silloin tällöin meillä, tai me heillä iltaa istumassa, sekä miehen puolen sukulaiset, joiden kanssa ei ole koskaan ollut tätä perumisongelmaa.

kaverillasi on amerikkalainen tapa, on vieraskirja. En ikinä järkkäisi mitään ellei sitä ole edellispäivänä vielä varmistettu. Eli tuosta voi syyttää sitten itseään jos siitä huolimatta alkaa höösäämäännä vaikka ei ole varmistettu eikä puhuttu puhelimessa tms ennen kyläilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.

Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.

En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.

Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.

Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.

No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.

Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa. 

Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.

Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.

Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan. 

Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?

En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä. 

Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro  tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään. 

Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.

Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle. 

- eri - 

Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.

Mulla taas ei ole yhtään sisarusta, jolla olisi niin iso talo, että sinne mahtuisi joulupöytään suvun lisäksi vielä ystäviäkin. Itseasiassa kukaan sisaruksistani ei asu edes omakotitalossa. 

Talostahan tuossa olikin kyse....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tämä nykyaika on. Jaksoin vuosia olla se järjestävä taho, Meillä oli juhlia, sai tulla istumaan iltaa ja kyläilemään spontaanisti. Monta perhettä kävi usean vuoden ajan monta kertaa vuodessa ja heistä oli aina hauskaa. Juuri koskaan emme saaneet vastakutsua. Sitten vain lopetin olemasta se ainainen järkkääjä koronan varjolla.

Ihmiset on pommittaneet ja kyselleet koska nähdään. Kun vastaan, että olisi tosiaan kivaa nähdä pitkästä aikaa, milloin teille sopisi tulla, niin kukaan ei vastaa mitään, lähinnä ympäripyöreää välttelyä. Eli tahtovat meille, mutta eivät itse järjestää mitään.

Minkä tälle nyt sitten voi.. Ei varmaan paljon mitään.

Minä en järjestä kotonamme enää mitään illanistujaisia, ja syy on siinä että teen sen aina turhaan. Ensin kutsutut ovat tulossa, mutta sitten kun olen hoitanut kaiken, ostanut tarjottavat, siivonnut, järjestänyt, niin alkaa perumisia tulemaan tipotellen. Oikeat syyt ymmärrän, sairastumisen jne. mutta näistä ei ole kertaakaan ollut kyse, vaan perumiset ovat olleet tekosyitä.

Viimeisin oli tältä kesältä, kun kaverini kutsui miedät heille vuosi sitten kesällä, ja sovittiin että seuraavalla kerralla sitten meillä. Hän nimen omaan sitä itse pyysi. Kävin esittämässä kutsun henkilökohtaisesti, ja sovittiin että soitellaan sitten sinä päivänä että mihin aikaan ovat tulossa. Kaveri ei vastannut puhelimeensa enää, eikä viesteihin. Mieheni soitti sitten illanviettoiltana tälle kaverini miehelle, ja he olivat molemmat viettämässä kesäiltaa toisen kaveripariskunnan luona. Kaverin mies harmitteli miehelleni että nyt meni näin päällekkäin, mutta onhan tässä kesää vielä jäljellä.

Tuosta on nyt yli 2kk, eikä kaveristani ole kuulunut enää mitään.

Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus ollut kohdallani aina. Myös miehelläni on samansuuntaiset kokemukset. En yksinkertaisesti järjestä turhaan enää ikinä koskaan mitään, en vaikka minut kutsuttaisiin tuhat kertaa jonnekin, ja menisin. 

Poikkeuksen tekee mieheni harrastusporukka, joka käy vaimojensa kanssa silloin tällöin meillä, tai me heillä iltaa istumassa, sekä miehen puolen sukulaiset, joiden kanssa ei ole koskaan ollut tätä perumisongelmaa.

kaverillasi on amerikkalainen tapa, on vieraskirja. En ikinä järkkäisi mitään ellei sitä ole edellispäivänä vielä varmistettu. Eli tuosta voi syyttää sitten itseään jos siitä huolimatta alkaa höösäämäännä vaikka ei ole varmistettu eikä puhuttu puhelimessa tms ennen kyläilyä.

Kyllä sovittu on sovittu. Vai soitatko edellisenä päivänä kaikki häihisi kustumat vieraasikin läpi että ovatko varmasti tulossa?

Kyseinen illanvietto oli sovittu, ja se oli myös varmistettu, kaikkien osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.

Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.

En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.

Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.

Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.

No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.

Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa. 

Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.

Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.

Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan. 

Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?

En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä. 

Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro  tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään. 

Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.

Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle. 

- eri - 

Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.

Kuten aiemmassa jo kerroin, onneksi mulla ei ole sellaisia ystäviä ja kavereita, jotka joutuisivat vastoin omaa tahtoaan olemaan jouluisin yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tämä nykyaika on. Jaksoin vuosia olla se järjestävä taho, Meillä oli juhlia, sai tulla istumaan iltaa ja kyläilemään spontaanisti. Monta perhettä kävi usean vuoden ajan monta kertaa vuodessa ja heistä oli aina hauskaa. Juuri koskaan emme saaneet vastakutsua. Sitten vain lopetin olemasta se ainainen järkkääjä koronan varjolla.

Ihmiset on pommittaneet ja kyselleet koska nähdään. Kun vastaan, että olisi tosiaan kivaa nähdä pitkästä aikaa, milloin teille sopisi tulla, niin kukaan ei vastaa mitään, lähinnä ympäripyöreää välttelyä. Eli tahtovat meille, mutta eivät itse järjestää mitään.

Minkä tälle nyt sitten voi.. Ei varmaan paljon mitään.

Minä en järjestä kotonamme enää mitään illanistujaisia, ja syy on siinä että teen sen aina turhaan. Ensin kutsutut ovat tulossa, mutta sitten kun olen hoitanut kaiken, ostanut tarjottavat, siivonnut, järjestänyt, niin alkaa perumisia tulemaan tipotellen. Oikeat syyt ymmärrän, sairastumisen jne. mutta näistä ei ole kertaakaan ollut kyse, vaan perumiset ovat olleet tekosyitä.

Viimeisin oli tältä kesältä, kun kaverini kutsui miedät heille vuosi sitten kesällä, ja sovittiin että seuraavalla kerralla sitten meillä. Hän nimen omaan sitä itse pyysi. Kävin esittämässä kutsun henkilökohtaisesti, ja sovittiin että soitellaan sitten sinä päivänä että mihin aikaan ovat tulossa. Kaveri ei vastannut puhelimeensa enää, eikä viesteihin. Mieheni soitti sitten illanviettoiltana tälle kaverini miehelle, ja he olivat molemmat viettämässä kesäiltaa toisen kaveripariskunnan luona. Kaverin mies harmitteli miehelleni että nyt meni näin päällekkäin, mutta onhan tässä kesää vielä jäljellä.

Tuosta on nyt yli 2kk, eikä kaveristani ole kuulunut enää mitään.

Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus ollut kohdallani aina. Myös miehelläni on samansuuntaiset kokemukset. En yksinkertaisesti järjestä turhaan enää ikinä koskaan mitään, en vaikka minut kutsuttaisiin tuhat kertaa jonnekin, ja menisin. 

Poikkeuksen tekee mieheni harrastusporukka, joka käy vaimojensa kanssa silloin tällöin meillä, tai me heillä iltaa istumassa, sekä miehen puolen sukulaiset, joiden kanssa ei ole koskaan ollut tätä perumisongelmaa.

kaverillasi on amerikkalainen tapa, on vieraskirja. En ikinä järkkäisi mitään ellei sitä ole edellispäivänä vielä varmistettu. Eli tuosta voi syyttää sitten itseään jos siitä huolimatta alkaa höösäämäännä vaikka ei ole varmistettu eikä puhuttu puhelimessa tms ennen kyläilyä.

Kyllä sovittu on sovittu. Vai soitatko edellisenä päivänä kaikki häihisi kustumat vieraasikin läpi että ovatko varmasti tulossa?

Kyseinen illanvietto oli sovittu, ja se oli myös varmistettu, kaikkien osalta.

Yleensä hääkutsussa pyydetään hyvissä ajoin vahvistamaan onko tulossa ja montako tulee. Tämä on sitova ilmoittautuminen. Mikäli ei kuitenkaan pääse vaikka onilmoittanut tulevansa, oletetaan ihmisen siitä ilmoittavan. Yleensä häihin kutsutaan vain läheisiä, joten ei liene iso vaiva ilmoittaa tulemisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.

Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.

En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.

Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.

Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.

No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.

Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa. 

Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.

Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.

Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan. 

Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?

En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä. 

Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro  tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään. 

Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.

Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle. 

- eri - 

Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.

Mulla taas ei ole yhtään sisarusta, jolla olisi niin iso talo, että sinne mahtuisi joulupöytään suvun lisäksi vielä ystäviäkin. Itseasiassa kukaan sisaruksistani ei asu edes omakotitalossa. 

Talostahan tuossa olikin kyse....

Kyllä, talosta. Tai siis asunnosta. Siitä, että jollain on niin iso asunto, että sinne mahtuu suvun lisäksi joulupöydän ääreen vielä ystäviäkin. Ainakin pääkaupunkiseudulla asuntojen neliöhinnat on sen verran isot, ettei asuntoa oikein voi hankkia sen perusteella, montako omaa tai sukulaisten ystävää sinne pitää mahtua joulua viettämään. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en siis oikein ymmärrä ap:n pakkoa saada kotiin ystäväperheitä, ja olettaa, että kaikki viihtyvät kaikkien kanssa. Tai että viihtyisivät niin hyvin, että sillä kokoonpanolla olisi kiva tavata usein. Ei se niin mene. Jos jo yhden oikeasti mukavan ihmisen löytäminen on hankalaa, niin se, että vaikka miehet viihtyisivät tosi hyvin yhdessä ja lapsetkin leikkisivät kuin pienet kullannuput keskenään, olisi jo tosi paljon. Niinpä olisi hyvä miettiä erilaisia vaihtoehtoja ja ei jämähtää yhteen ainoaan versioon.

Eikö ap voisi esimerkiksi joskus kutsua kotiinsa ihan ikiomia ystäviään, välillä lapsen ystäviä leikkitreffeille ja välillä mies voisi kutsua mieluisia tyyppejä kotiin ilman ap:n holhoamista? Ja jos vaikka miehelle tulee kamu kylään, niin eikö ap voisi lapsen kanssa lähteä vaikka kylpyläreissulle? Ja pyytää sinne myös joku mukava naapuri mukaan, jos ei yksinään lapsensa kanssa kehtaa lähteä.

Eli miksi aina pitäisi olla kotona? Tai miksi vierailuun pitäisi aina sisältyä se syöminen? Ja istuskelu? Ainakaan minä en halua käyttää kaunista alkusyksyn päivää vain sisällä istumiseen, toisen murkinoiden syömiseen/kokkaamiseen itse ja jutteluun, vaan haluan vähän mielenkiintoisempaa ja saada työasiat pois mielestä vaikka marja- ja sienimetsässä tai Korkeasaaressa oman perheen kanssa. Sinne voisi kutsua myös muita perheitä, mutta oleskelu olisi vapaata ja kaikille olisi tekemistä.

Ihmiset haluavat tehdä nykyään muitakin kuin istua, syödä ja jutella. Jos ap ei ymmärrä sitä, niin se on sitten voi voi.

Korkeasaareen😂🦇

Mistä tiedät vaikka Ap asuisi Korkeasaaren vieressä Kaivopuistossa, ja kävisi viikottain siellä lapsensa kanssa, kuten kaikki Etelä-Helsingissä asujat?

Kyllä taas pitää väkisin vääntää aloitusta muuksi. Kaikki fiksut kyllä tajusivat loistavan aloituksen ja ketjun pointin🎯

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en siis oikein ymmärrä ap:n pakkoa saada kotiin ystäväperheitä, ja olettaa, että kaikki viihtyvät kaikkien kanssa. Tai että viihtyisivät niin hyvin, että sillä kokoonpanolla olisi kiva tavata usein. Ei se niin mene. Jos jo yhden oikeasti mukavan ihmisen löytäminen on hankalaa, niin se, että vaikka miehet viihtyisivät tosi hyvin yhdessä ja lapsetkin leikkisivät kuin pienet kullannuput keskenään, olisi jo tosi paljon. Niinpä olisi hyvä miettiä erilaisia vaihtoehtoja ja ei jämähtää yhteen ainoaan versioon.

Eikö ap voisi esimerkiksi joskus kutsua kotiinsa ihan ikiomia ystäviään, välillä lapsen ystäviä leikkitreffeille ja välillä mies voisi kutsua mieluisia tyyppejä kotiin ilman ap:n holhoamista? Ja jos vaikka miehelle tulee kamu kylään, niin eikö ap voisi lapsen kanssa lähteä vaikka kylpyläreissulle? Ja pyytää sinne myös joku mukava naapuri mukaan, jos ei yksinään lapsensa kanssa kehtaa lähteä.

Eli miksi aina pitäisi olla kotona? Tai miksi vierailuun pitäisi aina sisältyä se syöminen? Ja istuskelu? Ainakaan minä en halua käyttää kaunista alkusyksyn päivää vain sisällä istumiseen, toisen murkinoiden syömiseen/kokkaamiseen itse ja jutteluun, vaan haluan vähän mielenkiintoisempaa ja saada työasiat pois mielestä vaikka marja- ja sienimetsässä tai Korkeasaaressa oman perheen kanssa. Sinne voisi kutsua myös muita perheitä, mutta oleskelu olisi vapaata ja kaikille olisi tekemistä.

Ihmiset haluavat tehdä nykyään muitakin kuin istua, syödä ja jutella. Jos ap ei ymmärrä sitä, niin se on sitten voi voi.

Korkeasaareen😂🦇

Mistä tiedät vaikka Ap asuisi Korkeasaaren vieressä Kaivopuistossa, ja kävisi viikottain siellä lapsensa kanssa, kuten kaikki Etelä-Helsingissä asujat?

Kyllä taas pitää väkisin vääntää aloitusta muuksi. Kaikki fiksut kyllä tajusivat loistavan aloituksen ja ketjun pointin🎯

Hyppää sitten lapsensa kanssa vaikka junaan ja menee välillä Mäntsälään.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.

Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.

En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.

Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.

Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.

No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.

Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa. 

Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.

Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.

Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan. 

Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?

En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä. 

Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro  tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään. 

Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.

Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle. 

- eri - 

Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.

Mulla taas ei ole yhtään sisarusta, jolla olisi niin iso talo, että sinne mahtuisi joulupöytään suvun lisäksi vielä ystäviäkin. Itseasiassa kukaan sisaruksistani ei asu edes omakotitalossa. 

Talostahan tuossa olikin kyse....

Kyllä, talosta. Tai siis asunnosta. Siitä, että jollain on niin iso asunto, että sinne mahtuu suvun lisäksi joulupöydän ääreen vielä ystäviäkin. Ainakin pääkaupunkiseudulla asuntojen neliöhinnat on sen verran isot, ettei asuntoa oikein voi hankkia sen perusteella, montako omaa tai sukulaisten ystävää sinne pitää mahtua joulua viettämään. 

Kyllähän se eri mentaliteetti näkyy noissa amerikkalaisissa asunnon hankinta ja remppaohjelmissa. Perheellä kuin perheellä on vaatimuksena että on room to entertain. Pitää olla isoa avointa tilaa ruokailuun ja oleskeluun sekä iso patio tai terassi vieraiden viihdyttämiseen ja grillaamiseen. Kun on rempattu tai saatu uusi kämppä niin huokastaan onnellisena mitennyt kelpaa vieraita täällä kestitä. Suomalainen hankkii asunnon ajatellen omaa ja perheensä mahtumista sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en siis oikein ymmärrä ap:n pakkoa saada kotiin ystäväperheitä, ja olettaa, että kaikki viihtyvät kaikkien kanssa. Tai että viihtyisivät niin hyvin, että sillä kokoonpanolla olisi kiva tavata usein. Ei se niin mene. Jos jo yhden oikeasti mukavan ihmisen löytäminen on hankalaa, niin se, että vaikka miehet viihtyisivät tosi hyvin yhdessä ja lapsetkin leikkisivät kuin pienet kullannuput keskenään, olisi jo tosi paljon. Niinpä olisi hyvä miettiä erilaisia vaihtoehtoja ja ei jämähtää yhteen ainoaan versioon.

Eikö ap voisi esimerkiksi joskus kutsua kotiinsa ihan ikiomia ystäviään, välillä lapsen ystäviä leikkitreffeille ja välillä mies voisi kutsua mieluisia tyyppejä kotiin ilman ap:n holhoamista? Ja jos vaikka miehelle tulee kamu kylään, niin eikö ap voisi lapsen kanssa lähteä vaikka kylpyläreissulle? Ja pyytää sinne myös joku mukava naapuri mukaan, jos ei yksinään lapsensa kanssa kehtaa lähteä.

Eli miksi aina pitäisi olla kotona? Tai miksi vierailuun pitäisi aina sisältyä se syöminen? Ja istuskelu? Ainakaan minä en halua käyttää kaunista alkusyksyn päivää vain sisällä istumiseen, toisen murkinoiden syömiseen/kokkaamiseen itse ja jutteluun, vaan haluan vähän mielenkiintoisempaa ja saada työasiat pois mielestä vaikka marja- ja sienimetsässä tai Korkeasaaressa oman perheen kanssa. Sinne voisi kutsua myös muita perheitä, mutta oleskelu olisi vapaata ja kaikille olisi tekemistä.

Ihmiset haluavat tehdä nykyään muitakin kuin istua, syödä ja jutella. Jos ap ei ymmärrä sitä, niin se on sitten voi voi.

Korkeasaareen😂🦇

Mistä tiedät vaikka Ap asuisi Korkeasaaren vieressä Kaivopuistossa, ja kävisi viikottain siellä lapsensa kanssa, kuten kaikki Etelä-Helsingissä asujat?

Kyllä taas pitää väkisin vääntää aloitusta muuksi. Kaikki fiksut kyllä tajusivat loistavan aloituksen ja ketjun pointin🎯

Kaivopuisto ei ole Korkeasaaren vieressä Kulosaari on.

Yksinäisyys lisääntyy, mutta samaan aikaan ihmisten, jotka kelpaisivat yksinäisille ystäviksi, määrä vähenee. Yksinäinen haluaisi just ne samat ystävät kuin kaikki muutkin. Toiset yksinäiset eivät kelpaa. En osaa sanoa, milloin, miten ja miksi tässä on näin käynyt. 

Kuulun ikäluokkaan, jonka maalta kaupunkiin muuttaneiden vanhemmat tuuppasivat jälkikasvunsa kesäksi maalle mummolaan. Jos sattui olemaan kaupungissa, kun suurin osa oli vielä mummoloissaan, kerrostalon pihalta oli valittava leikkikaverikseen ne, jotka pihalla olivat. Ei voinut alkaa valikoimaan, että klikkaakohan meillä tai ollaanko samanhenkisiä tai muutakaan vastaavaa. Joko leikki sen tai niiden kanssa, jotka oli paikalla, tai leikki yksin.

Olen vasta keskustelupalstojen kautta kuullut "luokan suosituimmista". Kun mietin omia oppikouluaikojani, en osaa sanoa, oliko luokallani suosituimpia. Tai ehkä heillä tarkoitetaan sitä porukkaa tyttöjä ja poikia, jotka alkoivat tupakoimaan ja käyttämään alkoholia jo aika nuorena. Muodostivat siis lukumäärältään isomman porukan kuin luokan muut porukat. Mutta olivatko he oikeasti suosittuja? Jos olivat, miksi sitten suurin osa luokan oppilaista ei kuitenkaan käynyt kessuttelemassa heidän kanssaan koulun takana olevassa metsikössä? Tai hakeutunut viikonloppuisin pussikaljojensa kanssa samoihin paikkoihin heidän kanssaan? 

Onko siis  käynyt niin, että sosiaalisen median (Facebook, Instagram jne) yleistyessä ihmisen arvo ystävänä tai kaverina lasketaan hänen saamiensa tykkäysten tai someseuraajien perusteella? Ja jokainen haluaa juuri heistä itselleen ystäviä ja kavereita? Miksi? Saadakseen oman naamansa heidän julkaisemiin kuviin? Oman tähtihetkensä 15 minuuttia julkisuudessa? 

Kun aikoinaan olin lasteni kanssa hoitovapaalla, arkipäivien seuraksi oli otettava se, joka oli tarjolla. Toinen hiekkalaatikolla tai läheisessä leikkipuistossa lastensa kanssa oleva äiti. Ei ollut sosiaalista mediaa eikä älypyhelimia, josta olisi voinut tarkistaa, montako seuraajaa viereisellä penkilä istuvalla naisella oli. Tai miten hienoja kuvia hän sosiaalisessa mediassa julkaisee omasta elämästään. Eikä oikeasti ollut arkipäivien kahvitteluihin, leikkipuistossa istumisiin tai yhteisiin vaunulenkkeihin mitään merkitystä, mikä koulutus toisella äidillä oli, paljonko oli miehensä tulot, millaisessa asunnossa asuivat, oliko käytössä kuinkakin hienot astiat tai miten hyvin oli perillä gregoriaanisesta arkkitehtuurista tai antiikin ajan runoudesta. Ihan riitti, että asuttiin riittävän lähellä, käytiin lasten kanssa samoissa lähialueen leikkipaikoissa ja monesti lähdettiin leikkipuistosta yhdessä hakemaan vielä K-Supermarketista tarjouksessa olevaa Juhla Mokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.

Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.

En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.

Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.

Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.

No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.

Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa. 

Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.

Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.

Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan. 

Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?

En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä. 

Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro  tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään. 

Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.

Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle. 

- eri - 

Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.

Kuten aiemmassa jo kerroin, onneksi mulla ei ole sellaisia ystäviä ja kavereita, jotka joutuisivat vastoin omaa tahtoaan olemaan jouluisin yksin. 

Sama mulla. Jos olisi, niin ei tarvitsisi olla yksin, vaan meidän joulupöytään kyllä mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tämä nykyaika on. Jaksoin vuosia olla se järjestävä taho, Meillä oli juhlia, sai tulla istumaan iltaa ja kyläilemään spontaanisti. Monta perhettä kävi usean vuoden ajan monta kertaa vuodessa ja heistä oli aina hauskaa. Juuri koskaan emme saaneet vastakutsua. Sitten vain lopetin olemasta se ainainen järkkääjä koronan varjolla.

Ihmiset on pommittaneet ja kyselleet koska nähdään. Kun vastaan, että olisi tosiaan kivaa nähdä pitkästä aikaa, milloin teille sopisi tulla, niin kukaan ei vastaa mitään, lähinnä ympäripyöreää välttelyä. Eli tahtovat meille, mutta eivät itse järjestää mitään.

Minkä tälle nyt sitten voi.. Ei varmaan paljon mitään.

Minä en järjestä kotonamme enää mitään illanistujaisia, ja syy on siinä että teen sen aina turhaan. Ensin kutsutut ovat tulossa, mutta sitten kun olen hoitanut kaiken, ostanut tarjottavat, siivonnut, järjestänyt, niin alkaa perumisia tulemaan tipotellen. Oikeat syyt ymmärrän, sairastumisen jne. mutta näistä ei ole kertaakaan ollut kyse, vaan perumiset ovat olleet tekosyitä.

Viimeisin oli tältä kesältä, kun kaverini kutsui miedät heille vuosi sitten kesällä, ja sovittiin että seuraavalla kerralla sitten meillä. Hän nimen omaan sitä itse pyysi. Kävin esittämässä kutsun henkilökohtaisesti, ja sovittiin että soitellaan sitten sinä päivänä että mihin aikaan ovat tulossa. Kaveri ei vastannut puhelimeensa enää, eikä viesteihin. Mieheni soitti sitten illanviettoiltana tälle kaverini miehelle, ja he olivat molemmat viettämässä kesäiltaa toisen kaveripariskunnan luona. Kaverin mies harmitteli miehelleni että nyt meni näin päällekkäin, mutta onhan tässä kesää vielä jäljellä.

Tuosta on nyt yli 2kk, eikä kaveristani ole kuulunut enää mitään.

Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus ollut kohdallani aina. Myös miehelläni on samansuuntaiset kokemukset. En yksinkertaisesti järjestä turhaan enää ikinä koskaan mitään, en vaikka minut kutsuttaisiin tuhat kertaa jonnekin, ja menisin. 

Poikkeuksen tekee mieheni harrastusporukka, joka käy vaimojensa kanssa silloin tällöin meillä, tai me heillä iltaa istumassa, sekä miehen puolen sukulaiset, joiden kanssa ei ole koskaan ollut tätä perumisongelmaa.

kaverillasi on amerikkalainen tapa, on vieraskirja. En ikinä järkkäisi mitään ellei sitä ole edellispäivänä vielä varmistettu. Eli tuosta voi syyttää sitten itseään jos siitä huolimatta alkaa höösäämäännä vaikka ei ole varmistettu eikä puhuttu puhelimessa tms ennen kyläilyä.

Kyllä sovittu on sovittu. Vai soitatko edellisenä päivänä kaikki häihisi kustumat vieraasikin läpi että ovatko varmasti tulossa?

Kyseinen illanvietto oli sovittu, ja se oli myös varmistettu, kaikkien osalta.

Yleensä hääkutsussa pyydetään hyvissä ajoin vahvistamaan onko tulossa ja montako tulee. Tämä on sitova ilmoittautuminen. Mikäli ei kuitenkaan pääse vaikka onilmoittanut tulevansa, oletetaan ihmisen siitä ilmoittavan. Yleensä häihin kutsutaan vain läheisiä, joten ei liene iso vaiva ilmoittaa tulemisestaan.

Kyllä pitää ilmoittaa jos ei ole tulossa sovittuun tapaamiseen. Ihan peruskäytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.

Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.

En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.

Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.

Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.

No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.

Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa. 

Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.

Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.

Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan. 

Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?

En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä. 

Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro  tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään. 

Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.

Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle. 

- eri - 

Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.

Mulla taas ei ole yhtään sisarusta, jolla olisi niin iso talo, että sinne mahtuisi joulupöytään suvun lisäksi vielä ystäviäkin. Itseasiassa kukaan sisaruksistani ei asu edes omakotitalossa. 

Talostahan tuossa olikin kyse....

Kyllä, talosta. Tai siis asunnosta. Siitä, että jollain on niin iso asunto, että sinne mahtuu suvun lisäksi joulupöydän ääreen vielä ystäviäkin. Ainakin pääkaupunkiseudulla asuntojen neliöhinnat on sen verran isot, ettei asuntoa oikein voi hankkia sen perusteella, montako omaa tai sukulaisten ystävää sinne pitää mahtua joulua viettämään. 

Meillä ei jätetä ketään yksin tilanpuutteen takia. Karmiva ajatuskin.