Lue keskustelun säännöt.
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Meillä on 5- ja 2, 5-vuotiaat lapset ja lisäksi ollaan molemmat vanhemmat kokopäivätöissä. Kotona on aina kauhea sotku ja meidän lapsetkin on sellaisia että eivät anna hetkenkään rauhaa meille aikuisille, niin en kyllä ihan mielellään tänne kutsu ketään kylään. Tai tietysti on kiva jos joku joskus tulee niin, että siitä on ajoissa sovittu etukäteen että ehdin vaikka siivota, mutta toisaalta en jaksa olla jatkuvasti siivoamassa 😅 Että tuskin vika on teissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 5- ja 2, 5-vuotiaat lapset ja lisäksi ollaan molemmat vanhemmat kokopäivätöissä. Kotona on aina kauhea sotku ja meidän lapsetkin on sellaisia että eivät anna hetkenkään rauhaa meille aikuisille, niin en kyllä ihan mielellään tänne kutsu ketään kylään. Tai tietysti on kiva jos joku joskus tulee niin, että siitä on ajoissa sovittu etukäteen että ehdin vaikka siivota, mutta toisaalta en jaksa olla jatkuvasti siivoamassa 😅 Että tuskin vika on teissä.
Mutta kutsutte kuitenkin jatkuvasti muita ystäviä kyläilemään, niin kuin apn:n tapauksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa.
Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.
Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.
Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan.
Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?
En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä.
Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään.
Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.
Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle.
- eri -Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.
Mulla taas ei ole yhtään sisarusta, jolla olisi niin iso talo, että sinne mahtuisi joulupöytään suvun lisäksi vielä ystäviäkin. Itseasiassa kukaan sisaruksistani ei asu edes omakotitalossa.
Talostahan tuossa olikin kyse....
Kyllä, talosta. Tai siis asunnosta. Siitä, että jollain on niin iso asunto, että sinne mahtuu suvun lisäksi joulupöydän ääreen vielä ystäviäkin. Ainakin pääkaupunkiseudulla asuntojen neliöhinnat on sen verran isot, ettei asuntoa oikein voi hankkia sen perusteella, montako omaa tai sukulaisten ystävää sinne pitää mahtua joulua viettämään.
Meillä ei jätetä ketään yksin tilanpuutteen takia. Karmiva ajatuskin.
Hienoa, että teillä on varaa hankkia joulun viettoon just niin suuret tilat kuin on tarvis. Mä satun tuntemaan lähialueelta aika montakin ihmistä, jotka viettävät joulunsa yksin. Eivät tosin ole ystäviäni eikä varsinaisesti kavereitanikaan, tuttuja vaan, koska sattuvat asumaan lähistöllä ja olen monia kertoja jutellut heidän kanssaan. Tai eivät vietä joulujaan täysin yksin vaan menevät lähiökuppilaan, jos heillä sattuu olemaan silloin rahaa. Muutaman heistä kanssa olen jo ehkä jollain tavalla kaverikin. Ja siksi joka vuosi joulun alla olen käynyt lähiökuppilassa ostamassa heille 100€ lahjakortit. Ravintolan omistaja antaa ne heille jouluaattona. Saavat syödäkseen ja juodakseen. Suurin osa lahjakortista menee takuulla jälkimmäiseen.
Voi kuulostaa karmivalta, että en vie kaikkia tuntemiani yksinäisiä ihmisiä joulupöytään, jossa on niin yli 90-vuotiaat vanhempani kuin alle kouluikäisiä lapsiakin. Jos nyt kuvittelen, että menettäisin kaikki ihmiset, joiden kanssa olen joulujani viettänyt, mieluummin menisin joukon jatkoksi lähikuppilaan kuin esimerkiksi jonkun työkaveri tai naapurini suvun joulupöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa.
Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.
Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.
Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan.
Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?
En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä.
Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään.
Ei mekään kutsuta lisävieraita paikkaan johon on jo sovittu mentävän jollain sisarusporukalla. Sen sijaan siinä menee minulal raja, että esim. joulupyhiä tai juhannusta ei kenenkään joka minut tuntee, tarvitse yksin viettää. En pystyisi olemaan hyvillä mielin joulupöydässä jos tietäisin että kaverini istuu yksin kotona, vain siksi että meidän mukaan ei mahdu.
Mä ymmärrän. Meillä on niin pitkät jouluperinteet (siis vuosikymmeniä), että mun on vaikea kuvitella viettäväni joulua jonkun ystäväni tai kaverini kanssa eikä läheisteni kanssa. Meitä kun on jo neljässä sukupolvessa ja niin monta, että enää muutamaan vuoteen ei olla mahduttu meille viettämään joulua. Aiemmin vietettiin joka toinen vuosi meillä ja joka toinen siskollani, mutta nyt vietetään siskollani. Siskollani on isompi olohuone, joten sinne saa kaksi isoa ruokapäytää. Mun olohuoneeseeni mahtuu vain yksi 12 hengen ruokapöytä. Jo viime joulu oli hieman harmillinen, kun koronasuositusten vuoksi jouduttiin jakamaan porukka kahteen osaan ja viettämään erillään. Joulupukki vietti joulunsa meillä ja suvun pienet taas sikoni luona. Älypuhelinpukki onnistui ihan hyvin, mutta paljon mukavampaa on nähdä kaikki livenä eikä luurin kautta. Onneksi ystävissäni ja kavereissani ei ole ketään, joka joutuisi viettämään joulunsa ihan yksin. Juhannusta taas minä vietän erittäin mielelläni yksin. Nautin, kun pääkaupunkiseutu hiljenee ihmisten suunnatessa mökeilleen ja muualle.
- eri -Mulla ei ole yhtään sellaista perinnettä joka sisältää sen että ystäväni on tahtomattaan yksin jouluna. Myös omat sisarukseni ovat sitä mieltä, että tottakai heidän isoon taloon voi tulla ystäväkin, jos toinen vaihtoehto on se että ystävä on ihan yksin.
Mulla taas ei ole yhtään sisarusta, jolla olisi niin iso talo, että sinne mahtuisi joulupöytään suvun lisäksi vielä ystäviäkin. Itseasiassa kukaan sisaruksistani ei asu edes omakotitalossa.
Talostahan tuossa olikin kyse....
Kyllä, talosta. Tai siis asunnosta. Siitä, että jollain on niin iso asunto, että sinne mahtuu suvun lisäksi joulupöydän ääreen vielä ystäviäkin. Ainakin pääkaupunkiseudulla asuntojen neliöhinnat on sen verran isot, ettei asuntoa oikein voi hankkia sen perusteella, montako omaa tai sukulaisten ystävää sinne pitää mahtua joulua viettämään.
Meillä ei jätetä ketään yksin tilanpuutteen takia. Karmiva ajatuskin.
Hienoa, että teillä on varaa hankkia joulun viettoon just niin suuret tilat kuin on tarvis. Mä satun tuntemaan lähialueelta aika montakin ihmistä, jotka viettävät joulunsa yksin. Eivät tosin ole ystäviäni eikä varsinaisesti kavereitanikaan, tuttuja vaan, koska sattuvat asumaan lähistöllä ja olen monia kertoja jutellut heidän kanssaan. Tai eivät vietä joulujaan täysin yksin vaan menevät lähiökuppilaan, jos heillä sattuu olemaan silloin rahaa. Muutaman heistä kanssa olen jo ehkä jollain tavalla kaverikin. Ja siksi joka vuosi joulun alla olen käynyt lähiökuppilassa ostamassa heille 100€ lahjakortit. Ravintolan omistaja antaa ne heille jouluaattona. Saavat syödäkseen ja juodakseen. Suurin osa lahjakortista menee takuulla jälkimmäiseen.
Voi kuulostaa karmivalta, että en vie kaikkia tuntemiani yksinäisiä ihmisiä joulupöytään, jossa on niin yli 90-vuotiaat vanhempani kuin alle kouluikäisiä lapsiakin. Jos nyt kuvittelen, että menettäisin kaikki ihmiset, joiden kanssa olen joulujani viettänyt, mieluummin menisin joukon jatkoksi lähikuppilaan kuin esimerkiksi jonkun työkaveri tai naapurini suvun joulupöytään.
Luulisi että jos viitsii kirjoittaa noin pitkästi täysin aiheen vierestä olevan trollin, niin tekisi sen edes pikkuisen paremmin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys lisääntyy, mutta samaan aikaan ihmisten, jotka kelpaisivat yksinäisille ystäviksi, määrä vähenee. Yksinäinen haluaisi just ne samat ystävät kuin kaikki muutkin. Toiset yksinäiset eivät kelpaa. En osaa sanoa, milloin, miten ja miksi tässä on näin käynyt.
Kuulun ikäluokkaan, jonka maalta kaupunkiin muuttaneiden vanhemmat tuuppasivat jälkikasvunsa kesäksi maalle mummolaan. Jos sattui olemaan kaupungissa, kun suurin osa oli vielä mummoloissaan, kerrostalon pihalta oli valittava leikkikaverikseen ne, jotka pihalla olivat. Ei voinut alkaa valikoimaan, että klikkaakohan meillä tai ollaanko samanhenkisiä tai muutakaan vastaavaa. Joko leikki sen tai niiden kanssa, jotka oli paikalla, tai leikki yksin.
Olen vasta keskustelupalstojen kautta kuullut "luokan suosituimmista". Kun mietin omia oppikouluaikojani, en osaa sanoa, oliko luokallani suosituimpia. Tai ehkä heillä tarkoitetaan sitä porukkaa tyttöjä ja poikia, jotka alkoivat tupakoimaan ja käyttämään alkoholia jo aika nuorena. Muodostivat siis lukumäärältään isomman porukan kuin luokan muut porukat. Mutta olivatko he oikeasti suosittuja? Jos olivat, miksi sitten suurin osa luokan oppilaista ei kuitenkaan käynyt kessuttelemassa heidän kanssaan koulun takana olevassa metsikössä? Tai hakeutunut viikonloppuisin pussikaljojensa kanssa samoihin paikkoihin heidän kanssaan?
Onko siis käynyt niin, että sosiaalisen median (Facebook, Instagram jne) yleistyessä ihmisen arvo ystävänä tai kaverina lasketaan hänen saamiensa tykkäysten tai someseuraajien perusteella? Ja jokainen haluaa juuri heistä itselleen ystäviä ja kavereita? Miksi? Saadakseen oman naamansa heidän julkaisemiin kuviin? Oman tähtihetkensä 15 minuuttia julkisuudessa?
Kun aikoinaan olin lasteni kanssa hoitovapaalla, arkipäivien seuraksi oli otettava se, joka oli tarjolla. Toinen hiekkalaatikolla tai läheisessä leikkipuistossa lastensa kanssa oleva äiti. Ei ollut sosiaalista mediaa eikä älypyhelimia, josta olisi voinut tarkistaa, montako seuraajaa viereisellä penkilä istuvalla naisella oli. Tai miten hienoja kuvia hän sosiaalisessa mediassa julkaisee omasta elämästään. Eikä oikeasti ollut arkipäivien kahvitteluihin, leikkipuistossa istumisiin tai yhteisiin vaunulenkkeihin mitään merkitystä, mikä koulutus toisella äidillä oli, paljonko oli miehensä tulot, millaisessa asunnossa asuivat, oliko käytössä kuinkakin hienot astiat tai miten hyvin oli perillä gregoriaanisesta arkkitehtuurista tai antiikin ajan runoudesta. Ihan riitti, että asuttiin riittävän lähellä, käytiin lasten kanssa samoissa lähialueen leikkipaikoissa ja monesti lähdettiin leikkipuistosta yhdessä hakemaan vielä K-Supermarketista tarjouksessa olevaa Juhla Mokkaa.
Mulla ei ole fb:a eikä instaa, ja kaveriksi kelpaavat kaikki joiden kanssa tulen toimeen.
Mulla on FB ja kissallani Instagram-tili, mutta en ole koskaan ollut yksinäinen just siksi, että en ole ronkeli seurani suhteen. Monta kertaa olen lähtenyt johonkin tapahtumaan tai ulkomaanreissulle yksinkin, mutta aina on löytynyt sieltä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap! Kerroit, että Instan mukaan näkyy, että teille kutsumasi ihmiset tapaavat muita ihmisiä ja järjestävät paljon tapahtumia. Miten on, näkyykö kaikki nämä sinun järjestämäsi tapahtumat Instassa? Eli otatko valokuvia ja julkaiset niitä omassa Instassasi? Tägäät niihin ihmiset, joita kutsuit? Joillekin sosiaalinen media on kuin huume ja jos jostain tapahtumasta ei saakaan kuvaansa sosiaalisen mediaan, koko tapahtuma on ollut tuhnu.
Mua ei oo koskaan kutsuttu minnekkään, enkä oikein tunnekaan ketään.
Lapsuudessa ei ollut kaverisunttäreitä, eikä minua kutsuttu koskaan synttäreille. Pian tulossa 50 v päivät, tuskin kukaan edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Magee kirjoitti:
Mua ei oo koskaan kutsuttu minnekkään, enkä oikein tunnekaan ketään.
Lapsuudessa ei ollut kaverisunttäreitä, eikä minua kutsuttu koskaan synttäreille. Pian tulossa 50 v päivät, tuskin kukaan edes huomaa.
Miksi kukaan huomaisi, jos et aio kutsua ketään? Tai no tietty vanhempiesi ja sisarustesi pitäisi sentään muistaa, milloin sulla on syntymäpäivät. Ja jos sulla on aikuisia lapsia ja olet heidän kanssaan synttäreitäsi juhlinut, saattavat muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Kerroit, että Instan mukaan näkyy, että teille kutsumasi ihmiset tapaavat muita ihmisiä ja järjestävät paljon tapahtumia. Miten on, näkyykö kaikki nämä sinun järjestämäsi tapahtumat Instassa? Eli otatko valokuvia ja julkaiset niitä omassa Instassasi? Tägäät niihin ihmiset, joita kutsuit? Joillekin sosiaalinen media on kuin huume ja jos jostain tapahtumasta ei saakaan kuvaansa sosiaalisen mediaan, koko tapahtuma on ollut tuhnu.
En laita. Laitan sinne pääasiassa esim. laskettelu- ja luontokuvia. Joskus jos on kauniit tarjoilut tai kattaus, ihan vaikka perheen kesken, voin laittaa kuvan. Toki nyt vaikka lapsen ristiäisistä laitoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Kerroit, että Instan mukaan näkyy, että teille kutsumasi ihmiset tapaavat muita ihmisiä ja järjestävät paljon tapahtumia. Miten on, näkyykö kaikki nämä sinun järjestämäsi tapahtumat Instassa? Eli otatko valokuvia ja julkaiset niitä omassa Instassasi? Tägäät niihin ihmiset, joita kutsuit? Joillekin sosiaalinen media on kuin huume ja jos jostain tapahtumasta ei saakaan kuvaansa sosiaalisen mediaan, koko tapahtuma on ollut tuhnu.
En laita. Laitan sinne pääasiassa esim. laskettelu- ja luontokuvia. Joskus jos on kauniit tarjoilut tai kattaus, ihan vaikka perheen kesken, voin laittaa kuvan. Toki nyt vaikka lapsen ristiäisistä laitoin.
Ap
Niin vähän arvelinkin. Ja sen vuoksi luonasi kyläilyt ovat someaddikteille "hyödyttömiä". Kannattaa jatkossa kutsua ihmisiä, jotka eivät itsekään päivitä omaan someensa tuon enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Kaksipiippuinen juttu. Kieltämättä tuo kohteliaisuus on jo vanhanaikaista. Siis että kutsusta ei pidä kieltäytyä, jos kieltäytymiseen ei ole erittäin painavat syyt (kuten työvuoro, sairastuminen tms). Toisaalta palstaltakin saa välillä lukea, miten joku on järjestänyt jotain, mutta kukaan ei tullut tai tuli vain muutama. Ja silloinkin on järjestäjällä paha mieli.
Mä vastaan myöntävästi vain sellaisiin kutsuihin, joissa ei ole odotustakaan vastavuoroisuudesta. Jos saan kutsun häihin, menen. Mutta en aio mennä naimisiin voidakseni kutsua hääparin omiin häihini. Osallistun kutsun saatuani myös 50-vuotissynttäreille, vaikka en aiokaan järjestää omia 50-vuotissynttäreitäni. Voin kutsun saatuani osallistua ristiäisiin, vaikka en aiokaan hankkia enää lisää lapsia ja järjestää ristiäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Kyllä on. Jos sua joka välissä muka oikeasti painostetaan tulemaan, opi sanomaan jämäkästi ei.
Sulla on erikoisruokavalioitakin vielä, niin aiheutat kutsujalle todella vaivaa vääntäytymällä paikalle. Miksi et osaa vaan sanoa, että kiva että kutsuit, mutta mä en oikein ole kyläilijäihminen? Toki se on varmastikin vale kun kyläilet varmaan muualla missä lumihiutaleena viihdyt, mutta parempi vale kuin se, että menet sinne ja sitten osoitat jälkeenpäin miten ihminen ei ole sen arvoinen, että kutsuisit häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Edelleen normi kohteliaisuus ja järki kertoo miten toimia. Jos ei onnistu, niin puutetta on jommassa kummassa.
Jos ystävä kutsuu häihin, menet sinne, jos et oikeasti painavasta syystä pääse(eli tekosyy ei käy) niin ilmoitat asiasta pikimmiten. Jos sinut kutsuu joku puolituttu syömään, niin ei tarvitse mennä, on ihan kohteliasta kieltäytyä, varsinkin jos et halua tututstua lähemmin. Jos ystäväsi tarjoaa sinulle usein illan, on kohteliasta tarjota takaisinkin.
Minulla on ystäviä jotka eivät koskaan kutsu luokseen, mutta kutsuvat itsensä meille. Eli molemmat haluavat nähdä toisiaan, ja olla yhteyksissä, ja osaavat ilmaista asian. Jos meille kutsuminen olisi pelkästään sitä että toisesta ei kuuluisi ikinä mitään, jos itse en kutsuisi meille, niin saisi jäädä kutsumatta.
Oho, kaksi jo vastannut lähes samaa, mitä aioin tulla kirjoittamaan.
Ovatko nämä kohteliaat siis oikeasti sitä mieltä, että kutsujille heidän läsnäolonsa on niin iso palkinto, että se riittää, vaikka ei koskaan vastakutsua tulisikaan?
Olen ihminen, jota kutsutaan koko ajan jonnekin ja joudun sanomaan vaan kiitos ei. Yritän sen muotoilla aina nätisti ja vain yhdelle ihmiselle olen joutunut suoraan sanomaan, että mä en halua nähdä noin isoa vaivaa (matkustaa pitkään, yöpyä perillä), koska mulla on nyt niin kiireinen elämä, että tämä ei vaan mahdu siihen.
Häntä harmitti, mutta ollaan ihan väleissä vieläkin.
Niin että kyllä mäkin neuvon, että jos useinkin istuttu kahvipöydissä, jotka ei kiinnosta, ei kannata olla kohtelias vaan suorapuheinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Kerroit, että Instan mukaan näkyy, että teille kutsumasi ihmiset tapaavat muita ihmisiä ja järjestävät paljon tapahtumia. Miten on, näkyykö kaikki nämä sinun järjestämäsi tapahtumat Instassa? Eli otatko valokuvia ja julkaiset niitä omassa Instassasi? Tägäät niihin ihmiset, joita kutsuit? Joillekin sosiaalinen media on kuin huume ja jos jostain tapahtumasta ei saakaan kuvaansa sosiaalisen mediaan, koko tapahtuma on ollut tuhnu.
En laita. Laitan sinne pääasiassa esim. laskettelu- ja luontokuvia. Joskus jos on kauniit tarjoilut tai kattaus, ihan vaikka perheen kesken, voin laittaa kuvan. Toki nyt vaikka lapsen ristiäisistä laitoin.
Ap
Niin vähän arvelinkin. Ja sen vuoksi luonasi kyläilyt ovat someaddikteille "hyödyttömiä". Kannattaa jatkossa kutsua ihmisiä, jotka eivät itsekään päivitä omaan someensa tuon enempää.
Mulla ei ole missään alustassa sometiliä.
Vaimolla on insta ja face, mutta enimmäkseen seuraa siellä jotain juttuja, itse ei tee päivityksiä kuin korkeintaan jostain tavaroista, kirppislöydöistä tms. Henkilökohtaista elämää tai ihmisiä ei someen laiteta .
Yhdessä ollaan oltu yli 20v, lapsia kolme. Saman ajan asuttu yhteisen katon alla pk seudulla.
Tuttavia käynyt tänä aikana kyläilemässä ehkä viisi kertaa. Vastavuoroisesti kylässä olemme käyneet erikseen ehkä kolme kertaa, emme kertaakaan koko perheenä.
Jostain kumman syystä mekin olemme sellaisia, joita ei kutsuta, vaikka pidämme itseämme ns. normiperheenä. Koulut käyty, päivätyö, tilava asunto jnejne asiat kunnossa.
Tilanne ollut sama jo ennen somen keksimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
On se päätetty. Kun suoraan kerrot, että toisen seura ei vois sua vähemmän kiinnostaa, vaan kohteliaisuudesta vain tulet, niin varmaan ei kuule sua painosta enää tulemaan.
Vaan et taida uskaltaa?
Mulla ei ole fb:a eikä instaa, ja kaveriksi kelpaavat kaikki joiden kanssa tulen toimeen.