Lue keskustelun säännöt.
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Kerroit, että Instan mukaan näkyy, että teille kutsumasi ihmiset tapaavat muita ihmisiä ja järjestävät paljon tapahtumia. Miten on, näkyykö kaikki nämä sinun järjestämäsi tapahtumat Instassa? Eli otatko valokuvia ja julkaiset niitä omassa Instassasi? Tägäät niihin ihmiset, joita kutsuit? Joillekin sosiaalinen media on kuin huume ja jos jostain tapahtumasta ei saakaan kuvaansa sosiaalisen mediaan, koko tapahtuma on ollut tuhnu.
En laita. Laitan sinne pääasiassa esim. laskettelu- ja luontokuvia. Joskus jos on kauniit tarjoilut tai kattaus, ihan vaikka perheen kesken, voin laittaa kuvan. Toki nyt vaikka lapsen ristiäisistä laitoin.
Ap
Niin vähän arvelinkin. Ja sen vuoksi luonasi kyläilyt ovat someaddikteille "hyödyttömiä". Kannattaa jatkossa kutsua ihmisiä, jotka eivät itsekään päivitä omaan someensa tuon enempää.
Mulla ei ole missään alustassa sometiliä.
Vaimolla on insta ja face, mutta enimmäkseen seuraa siellä jotain juttuja, itse ei tee päivityksiä kuin korkeintaan jostain tavaroista, kirppislöydöistä tms. Henkilökohtaista elämää tai ihmisiä ei someen laiteta .
Yhdessä ollaan oltu yli 20v, lapsia kolme. Saman ajan asuttu yhteisen katon alla pk seudulla.Tuttavia käynyt tänä aikana kyläilemässä ehkä viisi kertaa. Vastavuoroisesti kylässä olemme käyneet erikseen ehkä kolme kertaa, emme kertaakaan koko perheenä.
Jostain kumman syystä mekin olemme sellaisia, joita ei kutsuta, vaikka pidämme itseämme ns. normiperheenä. Koulut käyty, päivätyö, tilava asunto jnejne asiat kunnossa.
Tilanne ollut sama jo ennen somen keksimistä.
Olisiko juuri niin että tässä tositeevee-ajassa ei normi enää riitä. Täälläkin niille, jotka muistelee just tavallisia lapsuuden kesiä perheystävien keskellä nälvitään ja sanotaan, että kuule meidän lapset harrastaa tavoitetasolla.
Eli ihmiset tavoittelee koko ajan jotain suurta suurempaa ja tavallinen elämä jää sinne jalkoihin.
On se harmi että me tavikset emme löydä toisiamme, tehdäänkö lupaus yrittää tavoittaa.
On täysin tavallista ,että lapset harrastaa esim. Urheilua tai musiikkia tavoitteellisesti ja siihen kotona satsataan. Kaikki emme halua lapsista kasvavan sosiaalisesti taidottomia sohvaperunoita. Toki ymmärrän, että monille vanhemmille se on vaan niin paljon helpompaa antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Kerroit, että Instan mukaan näkyy, että teille kutsumasi ihmiset tapaavat muita ihmisiä ja järjestävät paljon tapahtumia. Miten on, näkyykö kaikki nämä sinun järjestämäsi tapahtumat Instassa? Eli otatko valokuvia ja julkaiset niitä omassa Instassasi? Tägäät niihin ihmiset, joita kutsuit? Joillekin sosiaalinen media on kuin huume ja jos jostain tapahtumasta ei saakaan kuvaansa sosiaalisen mediaan, koko tapahtuma on ollut tuhnu.
En laita. Laitan sinne pääasiassa esim. laskettelu- ja luontokuvia. Joskus jos on kauniit tarjoilut tai kattaus, ihan vaikka perheen kesken, voin laittaa kuvan. Toki nyt vaikka lapsen ristiäisistä laitoin.
Ap
Niin vähän arvelinkin. Ja sen vuoksi luonasi kyläilyt ovat someaddikteille "hyödyttömiä". Kannattaa jatkossa kutsua ihmisiä, jotka eivät itsekään päivitä omaan someensa tuon enempää.
Mulla ei ole missään alustassa sometiliä.
Vaimolla on insta ja face, mutta enimmäkseen seuraa siellä jotain juttuja, itse ei tee päivityksiä kuin korkeintaan jostain tavaroista, kirppislöydöistä tms. Henkilökohtaista elämää tai ihmisiä ei someen laiteta .
Yhdessä ollaan oltu yli 20v, lapsia kolme. Saman ajan asuttu yhteisen katon alla pk seudulla.Tuttavia käynyt tänä aikana kyläilemässä ehkä viisi kertaa. Vastavuoroisesti kylässä olemme käyneet erikseen ehkä kolme kertaa, emme kertaakaan koko perheenä.
Jostain kumman syystä mekin olemme sellaisia, joita ei kutsuta, vaikka pidämme itseämme ns. normiperheenä. Koulut käyty, päivätyö, tilava asunto jnejne asiat kunnossa.
Tilanne ollut sama jo ennen somen keksimistä.
Olisiko juuri niin että tässä tositeevee-ajassa ei normi enää riitä. Täälläkin niille, jotka muistelee just tavallisia lapsuuden kesiä perheystävien keskellä nälvitään ja sanotaan, että kuule meidän lapset harrastaa tavoitetasolla.
Eli ihmiset tavoittelee koko ajan jotain suurta suurempaa ja tavallinen elämä jää sinne jalkoihin.
On se harmi että me tavikset emme löydä toisiamme, tehdäänkö lupaus yrittää tavoittaa.
On täysin tavallista ,että lapset harrastaa esim. Urheilua tai musiikkia tavoitteellisesti ja siihen kotona satsataan. Kaikki emme halua lapsista kasvavan sosiaalisesti taidottomia sohvaperunoita. Toki ymmärrän, että monille vanhemmille se on vaan niin paljon helpompaa antaa olla.
Harvemmin olen nähnyt vahvan tavoitteellisuuden, johon kotona vielä painostetaan, tangeeraavan sosiaalisen taidokkuuden kanssa.
Aina ei kaikelle oo selitystä tai se on jokin henkimaailman tai energioiden juttu. Itse olen sukuni ja perheeni ns musta lammas, eli se heistä eroava, kun en ole kuten he :)))) Olen myös lihava, mikä antaa lisäsyyn arvostella (koko elämäni minua on tästä kiusattu) ja hyvin erilainen (muut ovat hyviä kädentaitoihmisiä huolimatta vaikka korkeakoulutuksesta, suoritushenkisiä, maailmassa aikaansaavia jne kun minä taas olen teoreettinen ja boheemi taivaanrannanmaalari).
Etsi ihmisiä, jotka arvostavat ja tykkäävät sinusta juuri sellaisena, kuin olet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Kerroit, että Instan mukaan näkyy, että teille kutsumasi ihmiset tapaavat muita ihmisiä ja järjestävät paljon tapahtumia. Miten on, näkyykö kaikki nämä sinun järjestämäsi tapahtumat Instassa? Eli otatko valokuvia ja julkaiset niitä omassa Instassasi? Tägäät niihin ihmiset, joita kutsuit? Joillekin sosiaalinen media on kuin huume ja jos jostain tapahtumasta ei saakaan kuvaansa sosiaalisen mediaan, koko tapahtuma on ollut tuhnu.
En laita. Laitan sinne pääasiassa esim. laskettelu- ja luontokuvia. Joskus jos on kauniit tarjoilut tai kattaus, ihan vaikka perheen kesken, voin laittaa kuvan. Toki nyt vaikka lapsen ristiäisistä laitoin.
Ap
Niin vähän arvelinkin. Ja sen vuoksi luonasi kyläilyt ovat someaddikteille "hyödyttömiä". Kannattaa jatkossa kutsua ihmisiä, jotka eivät itsekään päivitä omaan someensa tuon enempää.
Mulla ei ole missään alustassa sometiliä.
Vaimolla on insta ja face, mutta enimmäkseen seuraa siellä jotain juttuja, itse ei tee päivityksiä kuin korkeintaan jostain tavaroista, kirppislöydöistä tms. Henkilökohtaista elämää tai ihmisiä ei someen laiteta .
Yhdessä ollaan oltu yli 20v, lapsia kolme. Saman ajan asuttu yhteisen katon alla pk seudulla.Tuttavia käynyt tänä aikana kyläilemässä ehkä viisi kertaa. Vastavuoroisesti kylässä olemme käyneet erikseen ehkä kolme kertaa, emme kertaakaan koko perheenä.
Jostain kumman syystä mekin olemme sellaisia, joita ei kutsuta, vaikka pidämme itseämme ns. normiperheenä. Koulut käyty, päivätyö, tilava asunto jnejne asiat kunnossa.
Tilanne ollut sama jo ennen somen keksimistä.
Olisiko juuri niin että tässä tositeevee-ajassa ei normi enää riitä. Täälläkin niille, jotka muistelee just tavallisia lapsuuden kesiä perheystävien keskellä nälvitään ja sanotaan, että kuule meidän lapset harrastaa tavoitetasolla.
Eli ihmiset tavoittelee koko ajan jotain suurta suurempaa ja tavallinen elämä jää sinne jalkoihin.
On se harmi että me tavikset emme löydä toisiamme, tehdäänkö lupaus yrittää tavoittaa.
On täysin tavallista ,että lapset harrastaa esim. Urheilua tai musiikkia tavoitteellisesti ja siihen kotona satsataan. Kaikki emme halua lapsista kasvavan sosiaalisesti taidottomia sohvaperunoita. Toki ymmärrän, että monille vanhemmille se on vaan niin paljon helpompaa antaa olla.
On täysin tavallista että nämä "tavoitteellisesti harrastavat" ihmiset ovat niin putkiaivoisia, etteivät näe maailmaa harrastuksensa ympärillä.
Sitten maailma murtuu kun tajuavat ettei sitä omaa purjopetteriä 15 vuotiaana varattu lohjan kisaveikoista änäriin, vaikka kylän asiantunteva verkkapöksyinen valkku sanoi että purjopetussa on ainesta vaikka mihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
En yhtään mitään. Mutta toivon tämän kutsujan lopettavan jatkuvan kutsupommituksen. Toki useimmiten näkyä on turhaa odottaa mitään käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
Säälistä. Sitten ollaankin kierteessä "me tulemme silloin ja silloin käymään teillä". Ja yhtäkkiä huomaakin kyläilevänsä ei-kivan perheen luona ja ollaan siinä kuuluisassa liemessä. Minusta kemiat , yhteiset mielenkiinnon kohteet , ehkä harrastukset yhdistää. Kyllähän sen erottaa jos ollaan mieluisassa seurassa tai pönötetään sohvannurkassa. Mutta kun sen "ein" sanominen ei tahdo onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
En yhtään mitään. Mutta toivon tämän kutsujan lopettavan jatkuvan kutsupommituksen. Toki useimmiten näkyä on turhaa odottaa mitään käytöstapoja.
Mikä sinua estää sanomasta, että kiitos kutsusta, mutta en aio tulla? Miksi et kykene suorasanaisesti kieltäytymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Kerroit, että Instan mukaan näkyy, että teille kutsumasi ihmiset tapaavat muita ihmisiä ja järjestävät paljon tapahtumia. Miten on, näkyykö kaikki nämä sinun järjestämäsi tapahtumat Instassa? Eli otatko valokuvia ja julkaiset niitä omassa Instassasi? Tägäät niihin ihmiset, joita kutsuit? Joillekin sosiaalinen media on kuin huume ja jos jostain tapahtumasta ei saakaan kuvaansa sosiaalisen mediaan, koko tapahtuma on ollut tuhnu.
En laita. Laitan sinne pääasiassa esim. laskettelu- ja luontokuvia. Joskus jos on kauniit tarjoilut tai kattaus, ihan vaikka perheen kesken, voin laittaa kuvan. Toki nyt vaikka lapsen ristiäisistä laitoin.
Ap
Niin vähän arvelinkin. Ja sen vuoksi luonasi kyläilyt ovat someaddikteille "hyödyttömiä". Kannattaa jatkossa kutsua ihmisiä, jotka eivät itsekään päivitä omaan someensa tuon enempää.
Mulla ei ole missään alustassa sometiliä.
Vaimolla on insta ja face, mutta enimmäkseen seuraa siellä jotain juttuja, itse ei tee päivityksiä kuin korkeintaan jostain tavaroista, kirppislöydöistä tms. Henkilökohtaista elämää tai ihmisiä ei someen laiteta .
Yhdessä ollaan oltu yli 20v, lapsia kolme. Saman ajan asuttu yhteisen katon alla pk seudulla.Tuttavia käynyt tänä aikana kyläilemässä ehkä viisi kertaa. Vastavuoroisesti kylässä olemme käyneet erikseen ehkä kolme kertaa, emme kertaakaan koko perheenä.
Jostain kumman syystä mekin olemme sellaisia, joita ei kutsuta, vaikka pidämme itseämme ns. normiperheenä. Koulut käyty, päivätyö, tilava asunto jnejne asiat kunnossa.
Tilanne ollut sama jo ennen somen keksimistä.
Olisiko juuri niin että tässä tositeevee-ajassa ei normi enää riitä. Täälläkin niille, jotka muistelee just tavallisia lapsuuden kesiä perheystävien keskellä nälvitään ja sanotaan, että kuule meidän lapset harrastaa tavoitetasolla.
Eli ihmiset tavoittelee koko ajan jotain suurta suurempaa ja tavallinen elämä jää sinne jalkoihin.
On se harmi että me tavikset emme löydä toisiamme, tehdäänkö lupaus yrittää tavoittaa.
On täysin tavallista ,että lapset harrastaa esim. Urheilua tai musiikkia tavoitteellisesti ja siihen kotona satsataan. Kaikki emme halua lapsista kasvavan sosiaalisesti taidottomia sohvaperunoita. Toki ymmärrän, että monille vanhemmille se on vaan niin paljon helpompaa antaa olla.
On täysin tavallista että nämä "tavoitteellisesti harrastavat" ihmiset ovat niin putkiaivoisia, etteivät näe maailmaa harrastuksensa ympärillä.
Sitten maailma murtuu kun tajuavat ettei sitä omaa purjopetteriä 15 vuotiaana varattu lohjan kisaveikoista änäriin, vaikka kylän asiantunteva verkkapöksyinen valkku sanoi että purjopetussa on ainesta vaikka mihin.
Joka tapauksesta lapsi saa harrastuksistaan paljon. Liikunnallisen elämäntavan, hyvän itsetunnon ja hyviä kavereita. Hän oppii ajan hallintaa ja sinnikkyyttä. Yleensä koulukin sujuu paremmin koska keskittymiskyky on kehittynyt. Lisäksi oppii itsenäisyyttä ja huolehtimaan itsestään ja tavaroitaan. Tavoitteellisuutta nämä kyläilymammatkin kaipaisi elämäänsä, kun sitä sisältöä vaikuttaa olevan niin köykäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
En yhtään mitään. Mutta toivon tämän kutsujan lopettavan jatkuvan kutsupommituksen. Toki useimmiten näkyä on turhaa odottaa mitään käytöstapoja.
Mikä sinua estää sanomasta, että kiitos kutsusta, mutta en aio tulla? Miksi et kykene suorasanaisesti kieltäytymään?
Koska APN kaltaiset eivät ikinä hellitä vaan ahdistelevat muuten jatkuvasti. Todella epäkohteliasta on olla uskomatta ettei muita kiinnosta. Kysy heiltä, miksi ei ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
En yhtään mitään. Mutta toivon tämän kutsujan lopettavan jatkuvan kutsupommituksen. Toki useimmiten näkyä on turhaa odottaa mitään käytöstapoja.
Mikä sinua estää sanomasta, että kiitos kutsusta, mutta en aio tulla? Miksi et kykene suorasanaisesti kieltäytymään?
Kumpaa a:n kirjoa sinulla on? Autismia vai aspergiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
Säälistä. Sitten ollaankin kierteessä "me tulemme silloin ja silloin käymään teillä". Ja yhtäkkiä huomaakin kyläilevänsä ei-kivan perheen luona ja ollaan siinä kuuluisassa liemessä. Minusta kemiat , yhteiset mielenkiinnon kohteet , ehkä harrastukset yhdistää. Kyllähän sen erottaa jos ollaan mieluisassa seurassa tai pönötetään sohvannurkassa. Mutta kun sen "ein" sanominen ei tahdo onnistua.
Annoin hyvän peukun rehellisyydestä. Mutta ymmärräthän, että tätä ongelmaa ei voi ratkaista kukaan muu sinä. Ja tämä ei-niin-kiva perhe luulee vielä olevansa kiva:-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
En yhtään mitään. Mutta toivon tämän kutsujan lopettavan jatkuvan kutsupommituksen. Toki useimmiten näkyä on turhaa odottaa mitään käytöstapoja.
Mikä sinua estää sanomasta, että kiitos kutsusta, mutta en aio tulla? Miksi et kykene suorasanaisesti kieltäytymään?
Kumpaa a:n kirjoa sinulla on? Autismia vai aspergiä?
Kumpaa sinulta puuttuu, rohkeutta vai rehellisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
En yhtään mitään. Mutta toivon tämän kutsujan lopettavan jatkuvan kutsupommituksen. Toki useimmiten näkyä on turhaa odottaa mitään käytöstapoja.
Mikä sinua estää sanomasta, että kiitos kutsusta, mutta en aio tulla? Miksi et kykene suorasanaisesti kieltäytymään?
Koska APN kaltaiset eivät ikinä hellitä vaan ahdistelevat muuten jatkuvasti. Todella epäkohteliasta on olla uskomatta ettei muita kiinnosta. Kysy heiltä, miksi ei ei kelpaa.
Paskat. Sanot vaan että kuule en tule, kiitos kutsusta. Jos kysyy, mikset, sanot, että en halua. Jos kysyy, mikset halua, kerrot syyn.
Mutta kun sulla ei ole pokkaa. Vängertelet vongertelet ja hupsista, istut taas sohvalla.
Nössö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
Säälistä. Sitten ollaankin kierteessä "me tulemme silloin ja silloin käymään teillä". Ja yhtäkkiä huomaakin kyläilevänsä ei-kivan perheen luona ja ollaan siinä kuuluisassa liemessä. Minusta kemiat , yhteiset mielenkiinnon kohteet , ehkä harrastukset yhdistää. Kyllähän sen erottaa jos ollaan mieluisassa seurassa tai pönötetään sohvannurkassa. Mutta kun sen "ein" sanominen ei tahdo onnistua.
Annoin hyvän peukun rehellisyydestä. Mutta ymmärräthän, että tätä ongelmaa ei voi ratkaista kukaan muu sinä. Ja tämä ei-niin-kiva perhe luulee vielä olevansa kiva:-(
Silti tässäkin ketjussa on useita kommentteja, jossa kehotetaan tapaamaan ja tutustumaan yksinäisiin ja niihin ei-niin-kivoihinkin. Ja monissa muissakin ketjuissa. Jotta nämä ihmiset eivät olisi yksinäisiä eivätkä tuntisi jäävänsä ulkopuolelle. Nytkö siis onkin ihan suotavaa, ettei heitä tavattaisi, heihin tutustuttaisi eikä heitä kutsuttaisi mukaan?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa, vanhempani 1920-luvun lopulla. Mulle jo lapsena opetettiin, että on epäkohteliasta vastata kutsuun kieltävästi. Kuten joku jo kirjoittikin, kutsusta kieltäytymiseen piti olla erittäin painava syy kuten just sairastuminen, lähiomaisen hautajaiset tms. Jos siis lapsena sai synttärikutsun joltain, joka ei ollut oikeasti kaveri eli jonka kanssa oli tekemissiä korkeintaan koulussa, olisi ollut epäkohteliasta olla menemättä. Silloin ajateltiin, että kutsuja loukkaantuu ja hänelle tulee paha mieli, jos kieltäydytään kutsusta. Samoin ajateltiin, että kummiudesta ei voi kieltätyä. Että kummius on niin suuri kohteliaisuus ja luottamuksen osoitus, ettei siitä voi kieltäytyä. Mullakin on useampi kummilapsi, vaikka kaksi olisi riittänyt oikein hyvin ja välillä suorastaan toivoin, että mua ei pyydettäisi kummiksi. Onneksi nykyisin on jo toisin ja mistä tahansa voi kieltäytyä, vaikka edelleen joillekin kutsusta kieltäytyminen aiheuttaa mielipahaa. Varsinkin vähemmän suosituille lapsille, joiden synttäreille tulee kahdestatoista kutsutusta vain yksi tai kaksi (ja nekin vain kohteliaisuudesta), tai aikuiselle, jonka illanistujaisiin ei tule kukaan. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja täytyy tunnustaa, että aikoinaan minäkin jonkin verran painostin lapsiani menemään synttäreille, joille eivät olisi oikeasti halunneet mennä. Ja mulla tarkoituksena, että synttärisankarille olisi tosi kurjaa, jos hänen synttäreilleen ei tulisikaan porukkaa. Tekeepä niin tai näin, aina jonkun mielestä tekee väärin.
Olisiko juuri niin että tässä tositeevee-ajassa ei normi enää riitä. Täälläkin niille, jotka muistelee just tavallisia lapsuuden kesiä perheystävien keskellä nälvitään ja sanotaan, että kuule meidän lapset harrastaa tavoitetasolla.
Eli ihmiset tavoittelee koko ajan jotain suurta suurempaa ja tavallinen elämä jää sinne jalkoihin.
On se harmi että me tavikset emme löydä toisiamme, tehdäänkö lupaus yrittää tavoittaa.