Olen alkoholisoitumassa oleva nainen, voisiko joku auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärsinkö oikein, että juot 4 annosta x 7päivää, eli 24 annosta viikossa? Neljä pulloa viiniä?

Kauan olet juonut näin paljon?

Et ymmärtänyt oikein. Aloittaja on kertonut juovansa 3-4 päivänä viikossa, ei joka päivä.

Eli onhan se jo vähän liikaa ja huolestuttava suunta, mutta ei tuossa vielä mitään rapajuoppoja olla.

Nuo alkoholittomat päivät ovatkin yksi ihan olennainen juttu tässä. Jos niitä saisi vähän lisää ja sitä määrää pikkuisen pienemmäksi, homma olisi jo paljon parempi.

Mutta kuinka monta annosta ap:lla menee viikottain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et sä mitään okle alkoholisoitumassa, vaan ihan oikea alkoholisti sinä jo olet. Toivon ainoastaan, että sun pohja olisi jo tässä, eikä vasta viiden vuoden päästä. Etkä sä enää juo pelkästään nousuhumalan vuoksi, sä juot, koska sun on pakko. Vastuullisella työllä, määrillä tai muullakaan ei ole tähän mitään merkitystä, vain tuolla tarpeella juoda on.  Kaikkea hyvää toipumismatkallesi.

Melkosta liiottelua. Oletko lääkäri?

Mikä tuossa on liioittelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

paihdelinkki.fi => Me vähentäjät

Paljon, paljon parempi keskustelupalsta kuin tämä

Ja siis olet luultavasti ns. "high functioning alcoholic". Niin minäkin. Edes puolisoni ei tiedä, kuinka paljon oikeasti juon. Tätä kirjoittaessani olen juonut luultavasti noin kolme annosta. Pystyn juomaan vielä toiset kolme-neljä eikä se näy ulospäin. Aamuyöllä herään kissanpissanmaku suussa ja kadun, mutta 8.30 olen ensimmäisessä Teams-palaverissa eikä kukaan voisi kuvitellakaan, että olen taas tänään lopettanut tissuttelun noin klo 23.

Töitä teen huomenna noin neljään saakka, sitten käyn lenkittämässä koiran ja menen klo 18 alkavaan kokoukseen. Sieltä kotiin kaupan kautta, ruoan laitto, päivällinen noin 20.30 ja taas muutama annos alkoholia.

Viikottainen annosmääräni vaihtelee 20-50 annoksen välillä. 50 tai yli on toki harvinaista. Aika ajoin onnistun pitämään muutaman raittiin illan. En koskaan juo, jos seuraavana aamuna on pakko hypätä rattiin - mutta kun nyt etäaikana ei ole!

Niinhän sinä luulet ettei kukaan näe, haista tai aavista. Kyllä sen säännöllisen alkoholinkäytön valitettavasti huomaa, vaikkei määrät olisivatkaan suuria. 

No kun tiedät, niin kerro, mitä nyt sitten tapahtuu. Eli kuka näkee ja aavistaa ja miksi antaa ymmärtää, ettei tiedä vaan antaa lisää vastuullisia tehtäviä töissä, tarkistaa palkkaa ja sopii taas alkavallekin viikolle palavereita heti aamusta alkaen tietäen, että olen paikalla ja hoidan kaiken, mitä sovitaan?

Emmehän me tiedä mitä tapahtuu tai miten herkkä havaintokyky tuon kirjoittajalla on. Mutta minulle tulee mieleen, että voihan olla niinkin päin, että työpaikalla on alettu huolestua ja yritetään motivoida sinua ja samalla järjestetään aamupalavereja siinä toivossa, että ne rajoittavat juomistasi. 

Minulle kiinnittää huomiota aina tämä sama asia. Korostunut hyökkäävyyden ja itsepetokselta tuoksahtavan ylpeilyn yhdistelmä. Se jo riittää kokeneelle tarkkailijalle vihjaamaan siitä, että olisiko nyt alkoholismista kyse. Jos minulle tulee tämä reaktio kolmesta sinun anonyymistä rivistäsi, niin veikkaan että sama näkyy työpaikallakin. Ei tarvitse olla iso työpaikka että siellä on ihmisiä, joille on hyvästä syystä kehittynyt tutka asiaan. 

Siis reilut 20 ihmistä (= koko työyhteisö) kutsutaan viikottaiseen aamupalaveriin sen takia, että minusta ollaan huolissaan? Kuten on tehty jo ennen kuin tulin töihin tähän työpaikkaan?

Ja työnantaja tarjoaa lisää vastuita ja nostaa palkkaa enemmän kuin TES:sin verran, koska...?

Unohtamatta puolisoa, joka ei X vuoteen ole tehnyt interventiota, vaikka suhteemme kärsii salajuomisestani?

Yksikään työnantaja ei vuosikausia käyttäisi resursseja tuollaiseen pelleilyyn. Ja jos olisit lukenut kommenttini ajatuksella, niin siellähän luki, että olen high functioning alcoholic. Eli enhän edes yritä sitä kiistää.

Tähän vastaisin että get off your high horse. Et voi kiukutella minulle siitä, etten tiedä asioita joita et ole kertonut. En väittänyt että sinun työyhteisösi olisi huolissaan. Sanoin että se on mahdollinen tulkinta. Tiedän ettei tämä auta, mutta jospa jossain vaiheessa tulisi mieleen:  ylpeä hyökkäävyys on mekanismi, jonka taakse on hyvä piiloutua voidakseen jatkaa rauhassa. Mutta se on myös röyhkeää käytöstä eikä sinulla ole oikeutta suhtautua toisiin väheksyvästi. Kävelet toisten varpailla varmuuden vuoksi ja läppäiset naamaan jos joku älähtää. Lisäksi vaadit erityiskohtelua, koska sinun kommenttisi olisi pitänyt lukea ajatuksella. Täällä harvemmin tehdään niin, ja syyt siihen ovat ihan hyvät. 

Tiedät olevasi alkoholisti, muttet myönnä mitään siitä todeksi, mitä se tarkoittaa: muille kuraa, itselle päänsilitystä. 

Tottakai minä tiedän olevani alkoholisti, enhän ole yhtään mitään muuta väittänytkään! Käytin itsekin termiä high functioning alcoholic.

Kuulostaa vähän siltä, että olet tavallaan ylpeä siitä, että juot ja hoidat työn ja muut arjen asiat. Kannattaa silti muistaa että alkoholismi on etenevä sairaus, joka pahenee vähitellen vuosien kuluessa. Nyt pystyt juomisesta huolimatta suoriutumaan arjestasi hyvin, mutta oletko koskaan miettinyt mihin tuo juomistahti johtaa? Jos tarkkaan mietit, niin ovatko juomiskertojen annosmäärät nouseeet vuosien saatossa?

Vierailija kirjoitti:

Hanki apua psykologian ammattilaisilta. Kyllä sitten motivoidut, kun maksa ja aivot on pilalla, mutta se on jo myöhäistä.

Ei kaikki motivoidu edes siinä kohtaa kun terveys on kokonaan mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Mikä lasketaan alkoholismiksi? Itse kiskon viikonloppuisin miltei kontin päivässä ja arkisin menee 4 - 8 kaljaa illassa ja töissä käyn

t. mies

Suurin osa alkoholisteista käy töissä. Käy vaikka päihdelinkki.fi sivulla tekemässä testi ja vastaa kysymyksiim rehellisesti, sieltä saat vastauksen onko sinulla alkoholiongelma.

Mulla oli vähän sama n 6 vuotta sitten. Kävin töissä ja luulin ettei kukaan huomannut, mutta takuulla huomasi. Nyt olen lopettanut lähinnä siksi, että pienistäkin määristä tulee kauhea ahdistus, siis jopa viinilasillisesta, eikä se enää tuota mitään nautintoa. Pelästyin myös kun näin erään sukulaisen joutuvan sairaalaan aivoinfarktin takia. Aikamoinen herätys nähdä läheisen paskovan vaippoihin ja olevan liikuntakyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50v nainen ja ihan saman ongelman kanssa painin. Aamuisin ja päivisin päätän, että tänään en ota ja sitten illalla kuitenkin sorrun. Ihan sama mikä "syy", kaikki kelpaa. Aurinkoinen keli, ihana sade, paska työpäivä, hyvä työpäivä, stressi, ilo.... Syitä löytyy.

Itse olen tehnyt kovasti töitä mieleni kanssa, sillä sehän se on, joka meille juttelee, että kyllä sä nyt yhden voit ottaa jne.. Se ei halua luopua alkosta ja siihen liittyvistä rutiineista. Meditointi kuulemma auttaa, mutta minua se ei ole auttanut. Tai teen jotain väärin.

Pahinta nykytilanteessani on se, että asun yksin, en seurustele, aikuiset lapset käyvät joskus kylässä, työ stressaa ja haluan sieltä pois. Liikun paljon, harva se päivä tunnin kävely ja kohta alkaa jooga 1krt/vko iltaisin. Iltoihin pitäisi saada jotain tekemistä. Ystävätkin on kaukana, ei ole ketään kenen kanssa kävisin jossain.

Minulla on melkein samanlainen tilanne kuin lainatussa ja arvostan ketjun aloittajaa. Yksinäisyys ja/tai tyhjyyden tunne ajaa alkoholismiin, itse olen menettänyt paljon mutta aina jotenkin kaivanut itseni ulos kuopasta ja sama noidankehä jatkuu vaan... Vitsailin kerran läheiselleni että päädyn joko hautaan tai vankilaan ellen lopeta, en pysty silti. Olen tällä hetkellä taas high functioning-vaiheessa, korkeakoulutettu ja mielestäni kohtuullisen normaaliälyinenkin, minulla on tosin traumoja taustalla joita lääkitsen. Aloittaja, tiedän että tämä on kliseinen neuvo mutta oletko harkinnut psykoterapeutilla käyntiä, pohtiaksesi siä mitä elämästäsi puuttuu ja mitä voisit sisimmäsäsi muuttaa?

Minulla on melkein samanlainen tilanne, kuin ap:lla vaikken juo joka ilta. Kerran kaksi viikossa on tullut juotua ja annoksia menee n 10 kerralla. Toleranssin huomaan jo nousseen. Teen vuorotyötä mikä mahdollistaa arkipäivinä tämän. Hävettää.

Mies ei koe ongelmaksi koska sitten hänen viikonloppukaljoihin kiinnitettäisiin huomiota.

Lapset varmasti jo huomanneet, että miksi äiti ei aamulla voi viedä autolla kouluun. Monesti olen päättänyt, että nyt riittää mutta viikon päästä olen taas lonkero-ostoksilla. Baareissa en halua käydä enää koska silloin tulee ylilyöntejä. Olen ihan hallitsematon. Hävettää.

Perjantaina join viimeksi ja nyt puhuin ääneen miehellenikin, että haluan lopettaa. Haluan elää arvojeni mukaisesti enkä näin. Korona-aika on selkeästi lisännyt huolistani.

Yllättävän moni näemmi kamppailee saman ongelman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pahempi lihava/ laiha / vanha/ nuori vai sateenk aari alkoholisti?

Tervekin lihava (oksymoroni) on aina pahin, vaikka olisi absolutisti. Sateenkaariläski toki vielä pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs ne Englannin kuninkaalliset, jos itse kuningatarkin nauttii 4 annosta vuorokaudessa? Mä en jaksa uskoa, että kaikki jotka nauttii alkoholia joutuu " sillan alle". On tietty hyvä jos alkaa miettimään käyttömääriä. Itsekin nautiskelen viiniä joka viikko, ja olo on syyllinen. Se vaan rentouttaa hyvin, olen ex-tupakoija, siitä kuitenkin olen päässyt eroon. Joten viinin aioin pitää valikoimissa.

Mitä tekemistä tuolla sillan alle joutumisella on alkoholismin kanssa? Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Suomessa on satojatuhansia alkoholisteja ja äärimmäisen harva heistä ikinä joutuu "sillan alle". Suurin osa alkoholisteista hoitaa työnsä hyvin.

Alkoholismiin on vain yksi lääke.Alkoholinkäytön pitää loppua kokonaan.(ex-juoppo).

Mietin aikoinaan samaa, mutta jotain on tapahtunut. Väsähdän iltaisin nopeasti ja jo yksi alkoholiannos haittaa yöunia niin pahasti, että en halua juoda, koska en jaksa sitä väsymystä ja väsymyksen tasoittelua pitkin viikkoa. Ja vatsa on alkanut reagoimaan todella herkästi alkoholiin. Joten määrät ovat vähentyneet ja kerrat pienentyneet huomattavasti.

Mulla loppui (vuodeksi+kuukaudeksi) raskautumiseen. Toivottu ja kovasti yritetty lapsi kyseessä, ei mikään vahinko. Rankka alkoholinkäyttö tätä liittyi opiskelubileisiin opiskelijahaalarit päällä kaupungin keskustassa kangasmerkkejä keräillen. Valmistuessani olin 14 viikolla raskaana. Alkoholin jätin pois 3 päivää tikutetun ovulaation jälkeen.

Seuraavat holilliset saunaoluet otin kun esikoiseni (jonka kans imetys ei oikein tahtonut onnistua) alkoi hylkiä rintaa ihan toden teolla 4kk iässä. Olisi ollut vaikka koko päivän ilman rintaa ja itkenyt nälkäänsä. Kokeilin kyllä kaikkea, että saisin rintaruokinnan jatkumaan, mutten kehdannut pitää lasta nälässä liian pitkään.

Nykyään tosiaan mene pari annosta lauantaisaunassa, mutta sitäkään ei lapsen nähden tehdä. En kyllä aio täysin alkoholinkäyttöä pimittääkään lapselta ettei siitä tulisi hänelle kiellettyä hedelmää sitten teini-iässä. Jos käymme kerran pari vuodessa syömässä hienossa ravintolassa, biin kyllä se yksi viinilasillinen saa aterian mukana mennä lapsen nähden (loput ruokajuomat vesikannusta sitten). Haluan opettaa normaalia ja kohtuullista alkoholinkäyttöä.

Täällä yksi saman ongelman kanssa kamppaileva. Minä saan pidettyä juomisen nippa nappa kohtuukulutuksessa seuraavasti. Ma, ti ja to ei yhtään alkoholia. Ke iso saunaolut, 1,5 annosta. Pe, la ja su yhteensä 2 annoksen pieni viinipullo ja 3 isoa olutta. Yhteensä 1,5 + 2 + 4,5 = 8 annosta.

Sääntö on se, ettei alkoholia saa juoda ennen kello kymmentä illalla. Silloin olut alkaa kivasti nukuttaa ja ei edes tee mieli lisää. Hyvä myös, ettei alkoholin nauttiminen liity päivällä tapahtuviin asioihin. Olen tiedostanut, että sairaus on etenevä. Siksi jokainen päivä kannataa taistella ja pitää kiinni rajoista.

Vierailija kirjoitti:

Mietin aikoinaan samaa, mutta jotain on tapahtunut. Väsähdän iltaisin nopeasti ja jo yksi alkoholiannos haittaa yöunia niin pahasti, että en halua juoda, koska en jaksa sitä väsymystä ja väsymyksen tasoittelua pitkin viikkoa. Ja vatsa on alkanut reagoimaan todella herkästi alkoholiin. Joten määrät ovat vähentyneet ja kerrat pienentyneet huomattavasti.

Tämä on paras tapa vähentää. Paras motivaatio tulee siitä, että näkee positiivisia vaikutuksia. Yksi positiivinen vaikutus voi olla se, ettei koe syyllisyyttä piilottelusta.

Minäkin kontroloin juomisiani. Pidän kiinni siitä, ettei viikkomäärä saa ylittää kahta viinipullollista.

Ensi mietin rajan laittamista alemmaksi, mutta se lisäsi syyllisyyttä, että juon liikaa. Siksi katsoin, että se on huonompi vaihtoehto, että koko ajan elää negatiivisten tunteiden vallassa. Sekin sairastuttaa.

Minulla oli sama tilanne kuin ap:llä ja olin tissuttelija monta vuotta, loppuvaiheessa pelkkä tissuttelu ei riittänyt vaan ryhdyin kaappijuopoksi ja piilottelin määriä joita todellisuudessa join. Olen korkeasti koulutettu hyvässä työssä oleva nainen ja olin todellakin alkoholin suurkuluttaja. Päätin yksi kaunis päivä peilikuvaani katsellessa että tuo viinipöhönaamainen nainen en ole minä ja halusin lopettaa juomisen. Puolitoista vuotta siihen meni siten, että olin ensin 9 kk juomatta ja sitten repsahdin. Sitten taas puoli vuotta juomatta ja taas repsahdus. Sen jälkeen luupääni vihdoin uskoi, että ilman alkoholia on todellakin paljon mukavampaa. Nyt tulee kohta 2 vuotta täysraittiutta täyteen ja olen todella hyvässä kunnossa henkisesti, fyysisesti ja ulkonäöllisesti. Rahat jotka kittailin kurkusta alas olen käyttänyt nyt omaan kauneudenhoitoon ja harrastuksiin. Ja se on kannattanut.  Nyt olen todennut että minulle ainoa tapa tulla juttuun alkoholin kanssa on olla juomatta sitä. Tsemppiä ap !

Vierailija kirjoitti:

Noin se minullakin alkoi. Ja niin kauan, kun sitä ajattelee _luopumisena_, ei alkoholi tule elämästä jäämään. 

Alkoholistit päätyvät hakemaan apua ongelmaansa hyvin eri vaiheissa. Osa, onnekkaimmat, jo suhteellisen alussa, kun ongelma on tunnistettu, mutta ei ole vielä karannut täysin hanskasta. Osa etsii oman pohjansa, ja osa menee vielä läpi siitäkin. 

Itsekin ajattelin AA-ryhmästä apua hakiessani, etten ole "tarpeeksi alkoholisti", kun en ole menettänyt mitään, perhettä, työpaikkaa tms. Yllätyin, kun valtaosa muistakaan ei ollut. 

Silti olin sen oman pohjani kyllä jo löytänyt siihen mennessä. Alkoholi oli vallannut valtavan ison osan mun elämästä ja ajankäytöstä. Kun en juonut, ajattelin sitä kun illalla taas juon. En vastannut kutsuihin, joihin ilman alkoholia vastaisin, koska se olisi vienyt aikaa juomiselta. Se passivoitti. 

Enkä mäkään uskonut, että pystyn olemaan viikkoakaan ilman alkoholia, mutta niin vain yli vuoden tässä jo raittina ollut. AA- ryhmässä käyn yhä säännöllisesti. :) 

Oikein. Toi ajatus siitä, että joutuu ”luopumaan” jostain on hyvin kuvaava. Sitä Martti Syrjäkin tarkoitti, kun neuvoi nuorempia juoppoja juomaan lisää.

Tulee sitten se aika kun tajuaa, ettei luovu kuin kurjuudesta. Vähän niin kuin ”olen valmis luopumaan tästä syövästä”.

Aivan hemmetin helpottavaa, kun ei tarvitse paapoa sisällään jotain toivetta tai mahdollisuutta, että ”saisi” vielä juoda.

Nyt voi keskittyä elämään.

Täällä kans yksi. Yleensä en edes lue näitä ketjuja, saati mitään vakavampaa aiheesta. Tiedän sisimmässäni että mulla on ongelma alkoholin kanssa, tai jos nyt olisin rehellinen niin alkoholismi. Mutta nytkin kun ajattelin että jos kirjoitan vaikka tähän jotain itsestäni anonyymisti…. En pysty! Tää tilanne on aivan liian vaikea hyväksyä. Nyt poistun.