Lue keskustelun säännöt.
Olen alkoholisoitumassa oleva nainen, voisiko joku auttaa?
05.09.2021 |
Olen hyvässä asemassa oleva uraihminen, mies ja perhe on ja kaikki hyvin. Silti erityisesti lomalla ja viikonloppuisin alkoholi maistuu liikaa. Olen puntaroinut asiaa ja en juo ahdistukseen tai tyhjään oloon, vaan koska se on yksinkertaisesti kivaa.
Kivaa juhlistaa vapaapäivää, hyvää pyörälenkkiä, ulkomaan matkaa tai mitä vain. Kivaa katsoa leffaa ja tissutella takan ääressä. Mitä teen? En haluaisi luopua nautinnostani mutta toisaalta se alkaa syödä jo muuta elämää. Vähän, mutta silti.
Mitä tekisitte ja onko muita joilla on tai on ollut näin. Oletteko päätyneet sillan alle vai miten teille kävi?
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aikoinaan samaa, mutta jotain on tapahtunut. Väsähdän iltaisin nopeasti ja jo yksi alkoholiannos haittaa yöunia niin pahasti, että en halua juoda, koska en jaksa sitä väsymystä ja väsymyksen tasoittelua pitkin viikkoa. Ja vatsa on alkanut reagoimaan todella herkästi alkoholiin. Joten määrät ovat vähentyneet ja kerrat pienentyneet huomattavasti.
Tämä on paras tapa vähentää. Paras motivaatio tulee siitä, että näkee positiivisia vaikutuksia. Yksi positiivinen vaikutus voi olla se, ettei koe syyllisyyttä piilottelusta.
Olen samaa mieltä. Vielä joitakin vuosia sitten saatoin tissutella kesällä keskellä päivää ja mennä siitä urheilemaan höyryt pois. Lomareissuilla seitin ohuet ja enemmän lähes joka päivä. Normi viikoilla viikonloppuisin lähes joka viikkoa ja viikollakin. En tajua miten olen jaksanut. Viime viikonloppuna olisi ollut rapujuhlat, mutta en halunnut. Join perjantaina yhden oluen ja siinä taisi olla koko viikon saldo. Ja en olisi pystynyt yhtään enempää, koska muuten en palautuisi enää viikoista.
Työtahti ja tahti elämässä on muutenkin ollut ihan hullua. En jaksaisi millään, jos joisin samalla tavalla mitä ennen. Mielialakin on tasoittunut ja ahdistus ei enää ota täydelliseen otteeseensa, mitä se aiemmin teki. Sellainen lamaannuttava ahdistus, sitä ei ole enää kuin pienen häviävän hetken. Tunteiden hallinta ja säätely toimii ihan eri tavalla. Rakastan tätä raikasta ja virkeää fiilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin auttaa. Lopeta se dokaaminen!
LUE The Unexpected Joy of Being Sober (Gray, Catherine)
Kannattaa ajatella, että on ansainnut sen, ettei juo. Ettei tarvitse juoda.
(Eikä niin että on ansainnut drinkin tms höpinää.)
Ap kysyi, mihin olemme päätyneet. Omalta kohdaltani voin sanoa että kierrän kehää, olen kiertänyt jo yli 20 vuotta. Olen tällä hetkellä vaiheessa että juon 2-4 iltana viikossa, viikon aikana menee n. 2 pulloa viiniä. Juon aina kotona ja yleensä yksin, mies ei välitä alkoholista. On ollut kausia että olen juonut enemmän, olen käynyt terapiat ja psykoterapiat ja ollut välillä useammankin kerran pitkän jakson juomatta. Sitten taas välillä, kuten nyt, kontrolloin juomisiani ja teen kaikenlaisia sääntöjä, kuten etten saa juoda jos seuraava päiväon työpäivä.
Pelkään että joskus alkoholismini vielä ryöstäytyy kokonaan hallinnastani kun en kerran näytä onnistuvan lopullisesti lopettamaan. Tällainen soutaminen ja huopaaminen on siinä mielessä raskasta että jatkuvasti on joko huono omatunto juomisesta tai ahdistus että retkahdan kumminkin taas. Haaveissa olisi kokonaan lopettaminen. Hatunnosto kaikille jotka siihen kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin se minullakin alkoi. Ja niin kauan, kun sitä ajattelee _luopumisena_, ei alkoholi tule elämästä jäämään.
Alkoholistit päätyvät hakemaan apua ongelmaansa hyvin eri vaiheissa. Osa, onnekkaimmat, jo suhteellisen alussa, kun ongelma on tunnistettu, mutta ei ole vielä karannut täysin hanskasta. Osa etsii oman pohjansa, ja osa menee vielä läpi siitäkin.
Itsekin ajattelin AA-ryhmästä apua hakiessani, etten ole "tarpeeksi alkoholisti", kun en ole menettänyt mitään, perhettä, työpaikkaa tms. Yllätyin, kun valtaosa muistakaan ei ollut.
Silti olin sen oman pohjani kyllä jo löytänyt siihen mennessä. Alkoholi oli vallannut valtavan ison osan mun elämästä ja ajankäytöstä. Kun en juonut, ajattelin sitä kun illalla taas juon. En vastannut kutsuihin, joihin ilman alkoholia vastaisin, koska se olisi vienyt aikaa juomiselta. Se passivoitti.
Enkä mäkään uskonut, että pystyn olemaan viikkoakaan ilman alkoholia, mutta niin vain yli vuoden tässä jo raittina ollut. AA- ryhmässä käyn yhä säännöllisesti. :)
Oikein. Toi ajatus siitä, että joutuu ”luopumaan” jostain on hyvin kuvaava. Sitä Martti Syrjäkin tarkoitti, kun neuvoi nuorempia juoppoja juomaan lisää.
Tulee sitten se aika kun tajuaa, ettei luovu kuin kurjuudesta. Vähän niin kuin ”olen valmis luopumaan tästä syövästä”.
Aivan hemmetin helpottavaa, kun ei tarvitse paapoa sisällään jotain toivetta tai mahdollisuutta, että ”saisi” vielä juoda.
Nyt voi keskittyä elämään.
Viisaita sanoja. Helpottavaa on sekin kun loppuu se ainainen kiire kotiin, että saa avata sen päivän ensimmäisen kaljan. Helpottavaa on nukkua yönsä hyvin ja herätä pirteenä ja suht freesinä. Mun uusi elämä on vasta alussa mutta tää tuntuu hyvältä.
Kun onnistun olemaan yhdenkin päivän juomatta, niin fiilis on seuraavana päivänä niin hyvä! En sitten tajua, miksi siinä heti tulee ajatus mieleen, että tänään sitten voinkin taas juoda hyvällä omallatunnolla. Jos käy niin hyvin, että kaksi päivää on juomatta, niin siinä tulee sitten juomisen jälkeen jo krapula. Minä "vaan" tissuttelen enkä ikinä oikeestaan ole krapulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olinkin riippuvainen, niin toisaalta kyseessä oli vain paha tapa. Riippuvuuden tasoja on erilaisia. Siksi vähän protestoin sitä, että alkoholismi olisi aina sairaus. Nykyään auttaa illalla jos juon jotain alkoholitonta, vaikka vihreää teetä hunajalla. Unen taso parantuu huimasti, kun luopuu alkoholista.
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi, mihin olemme päätyneet. Omalta kohdaltani voin sanoa että kierrän kehää, olen kiertänyt jo yli 20 vuotta. Olen tällä hetkellä vaiheessa että juon 2-4 iltana viikossa, viikon aikana menee n. 2 pulloa viiniä. Juon aina kotona ja yleensä yksin, mies ei välitä alkoholista. On ollut kausia että olen juonut enemmän, olen käynyt terapiat ja psykoterapiat ja ollut välillä useammankin kerran pitkän jakson juomatta. Sitten taas välillä, kuten nyt, kontrolloin juomisiani ja teen kaikenlaisia sääntöjä, kuten etten saa juoda jos seuraava päiväon työpäivä.
Pelkään että joskus alkoholismini vielä ryöstäytyy kokonaan hallinnastani kun en kerran näytä onnistuvan lopullisesti lopettamaan. Tällainen soutaminen ja huopaaminen on siinä mielessä raskasta että jatkuvasti on joko huono omatunto juomisesta tai ahdistus että retkahdan kumminkin taas. Haaveissa olisi kokonaan lopettaminen. Hatunnosto kaikille jotka siihen kykenee.
Tekipä pahaa lukea tämä, niin toivon, että pystyt jättämään alkoholin kokonaan, sillä raittiille ihmiselle alkoholin tilalle tulee VAPAUS ja se on oikeasti todella mahtavaa. t. raitisalkoholisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko pystyneet luopumaan ilman apua alkoholista? Ja vähentämällä juomista vai kertarysäyksenä? Ahdistavaa olla riippuvainen. Haluaisin pystyä lopettamaan ilman lääkärille menoa koska en haluaisi niitä kantametkintöjä, jotka sitten kulkee koko loppuelämän mukana.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko pystyneet luopumaan ilman apua alkoholista? Ja vähentämällä juomista vai kertarysäyksenä? Ahdistavaa olla riippuvainen. Haluaisin pystyä lopettamaan ilman lääkärille menoa koska en haluaisi niitä kantametkintöjä, jotka sitten kulkee koko loppuelämän mukana.
Soita A-klinikalle ja pyydä päästä juttelemaan jonkun kanssa. Siitä ei tule merkintää mihinkään kantaan. En tosin kyllä keksi mitä se lääketieteellinen merkintä siellä muutenkaan mitään vaikuttaisi. Onhan siellä merkintä intiimivaivoistakin. Ei nuo tiedot tule iltalehteen tai työnantjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko pystyneet luopumaan ilman apua alkoholista? Ja vähentämällä juomista vai kertarysäyksenä? Ahdistavaa olla riippuvainen. Haluaisin pystyä lopettamaan ilman lääkärille menoa koska en haluaisi niitä kantametkintöjä, jotka sitten kulkee koko loppuelämän mukana.
Soita A-klinikalle ja pyydä päästä juttelemaan jonkun kanssa. Siitä ei tule merkintää mihinkään kantaan. En tosin kyllä keksi mitä se lääketieteellinen merkintä siellä muutenkaan mitään vaikuttaisi. Onhan siellä merkintä intiimivaivoistakin. Ei nuo tiedot tule iltalehteen tai työnantjalle.
Ei minua intiimivaivat häiritse, koska niitä ei roikoteta jokaisen uuden sairauden edessä, kuten vaikka masennusta. Jos ne lukisi, niin nekin hävettäisi "nainen, hiiva ollut vuonna 2001, tulee nyt kurkkukivun vuoksi vastaanotolle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisella pikku tissuttelulla se minullakin alkoi. Siitä alkoi pikkuhiljaa määrät nousta. Nykyään pystyn juomaan ihan uskomattomia määriä lähes joka ilta. Voi mennä kymmenenkin isoa siideriä ja käyn töissä ihan normaalisti. On selvää, että monet nykyiset terveysongelmani (kuten korkea verenpaine) johtuu tästä. Ja kun tätä on jatkunut jo parikymmentä vuotta, niin kyllä jokin isompi stoppi tulee varmasti terveyteeni piakkoin. Outoja mahakipuja on jo.
Mulla ei nykyään enää edes tule sitä kivaa oloa juomisesta, mikä alussa tuli. Nyt vaan juon vaikken edes halua. Vaikkei tee mieli. Ei kannata päästää tilannetta tähän pisteeseen koska ei tästä tunnu pääsevän millään irti. Tavallaan mun pitäis jäädä pitkälle sairaslomalle, mutta ei jäädä kotiin juomaan vaan pitäisi päästä johonkin hoitoon. Mutta ei ole varaa mihinkään hoitoihin, kun rahat menee kaikki kurkusta alas.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisella pikku tissuttelulla se minullakin alkoi. Siitä alkoi pikkuhiljaa määrät nousta. Nykyään pystyn juomaan ihan uskomattomia määriä lähes joka ilta. Voi mennä kymmenenkin isoa siideriä ja käyn töissä ihan normaalisti. On selvää, että monet nykyiset terveysongelmani (kuten korkea verenpaine) johtuu tästä. Ja kun tätä on jatkunut jo parikymmentä vuotta, niin kyllä jokin isompi stoppi tulee varmasti terveyteeni piakkoin. Outoja mahakipuja on jo.
Mulla ei nykyään enää edes tule sitä kivaa oloa juomisesta, mikä alussa tuli. Nyt vaan juon vaikken edes halua. Vaikkei tee mieli. Ei kannata päästää tilannetta tähän pisteeseen koska ei tästä tunnu pääsevän millään irti. Tavallaan mun pitäis jäädä pitkälle sairaslomalle, mutta ei jäädä kotiin juomaan vaan pitäisi päästä johonkin hoitoon. Mutta ei ole varaa mihinkään hoitoihin, kun rahat menee kaikki kurkusta alas.
Tossa sun viimeisessä lauseessa ei ole mitään järkeä, kun menet hoitoon (jota suosittelen) ei sen jälkeen enää mene raha alkoholiin.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko pystyneet luopumaan ilman apua alkoholista? Ja vähentämällä juomista vai kertarysäyksenä? Ahdistavaa olla riippuvainen. Haluaisin pystyä lopettamaan ilman lääkärille menoa koska en haluaisi niitä kantametkintöjä, jotka sitten kulkee koko loppuelämän mukana.
Lääkärikäynti päälle nelikymppisenä:
- "Käytätkö paljon alkoholia?"
- "En sitten perheellistymisen, mutta tulihan sitä nuorempana lotrattua"
Kantamerkintä: alkoholin suurkuluttaja.
17 vuotta edellisen krapulan jälkeen.
Kaitpa näihin sepustuksiin voi ja pitäisi hakea oikaisuja, omalta kohdaltani en ole vaivautunut.
Lääkäreistä puolet osaa kirjoittaa, puolet lukea, vielä löytämättä se osa, joka osaa kuunnella.
Kaverin isä sairastui aivoja rappeuttavaan sairauteen just eläkkeelle päästyään. Ei ollut kuulemma ikinä humalassa, mutta tissutteli työikänsä kaiket illat mietoja oluita. On nyt tuskin 70-vuotiaana lähes toimintakyvytön ja "vihannes", aivojen valkoinen aine tai joku vastaava on hiljalleen tuhoutunut. Että ei sen juomisen tarvitse olla överiä yhdellä kertaa, pitkässä juoksussa jatkuva tissuttelukin on terveydelle tuhoisaa.
Voiko alkoholisti saada saman tyydytyksen alkoholittomasta viinistä tai oluesta? Jos se juoman nauttiminen kaikkine oheiselementteineen on se juttu. En tiedä. Aloittajan tilanne kuulostaa ikävälle, jos alkoholista ei kerta kaikkiaan pysty olemaan erossa viikkoakaan. Kannattaisi tehdä pikaisesti asialle jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko pystyneet luopumaan ilman apua alkoholista? Ja vähentämällä juomista vai kertarysäyksenä? Ahdistavaa olla riippuvainen. Haluaisin pystyä lopettamaan ilman lääkärille menoa koska en haluaisi niitä kantametkintöjä, jotka sitten kulkee koko loppuelämän mukana.
Lääkärikäynti päälle nelikymppisenä:
- "Käytätkö paljon alkoholia?"
- "En sitten perheellistymisen, mutta tulihan sitä nuorempana lotrattua"
Kantamerkintä: alkoholin suurkuluttaja.
17 vuotta edellisen krapulan jälkeen.
Kaitpa näihin sepustuksiin voi ja pitäisi hakea oikaisuja, omalta kohdaltani en ole vaivautunut.
Lääkäreistä puolet osaa kirjoittaa, puolet lukea, vielä löytämättä se osa, joka osaa kuunnella.
Niin. Meidän alkoholisoituneelta äitiltämme - jolla oli jo kaikenlaisia terveydellisiä murheita mutta ei mitään aukottomasti alkoholismiin yhdistettävää - lääkäri oli kysynyt alkoholinkäytöstä. Äitimme oli vastannut, että "se on ihan normaalia käyttöä". Harmillisesti lääkäri ei esittänyt jatkokysymystä, että mikä sitten on normaalia. Äitimme olisi ehkä voinut vastata, että joka ilta kevyt känni ja viikonloppuisin drinkkejä jo aamupäivästä alkaen, joskus boostia vähän lääkkeistä.
Tämän ketjun myötä rohkaistuin vihdoin etsimään aa-ryhmää. Ehkä rohkaistuin myös menemään sinne. Jännittää, että millaista porukkaa siellä on ja auttaako se.
Tsemppiä ap:lle ja kaikille muillekkin asian kanssa painiville.
Täähän vaikuttaa fiksulta tavalta, silloin kun ymmärtää tilanteensa täysin. Ja toivottavasti puutut asiaan omalta kohdaltasi, jos alkaa livetä. Pidän peukkuja, ettei riistäydy käsistä.
Terveisin raitisalkoholisti
ps olen todella onnellinen ettei juominen ole mulle enää mikään juttu, mutta myönnän, että olisin onnellisempi, kun olisin tajunnut stopata homman ajoissa.