Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Turhanpäiväinen toimistoissa ja julkisilla kulkeminen vähentäisi sairastamista ja sairauspoissaoloja. Ne tavalliset flunssatkin aiheuttavat helposti parin päivän poissaolon ja jos se onkin influenssa tai keuhkokuume, poissaolo lasketaan jo viikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Turhanpäiväinen toimistoissa ja julkisilla kulkeminen vähentäisi sairastamista ja sairauspoissaoloja. Ne tavalliset flunssatkin aiheuttavat helposti parin päivän poissaolon ja jos se onkin influenssa tai keuhkokuume, poissaolo lasketaan jo viikoissa.
Jep, ja sairauspoissaolot kuormittavat kollegoita. Etätyössä kuormitus jakaantui, kun oli korkeampi kynnys ilmoittautua saikulle ja jengi oli töissä vaikka nuhassa tai kun lapsi sairasti.
Huomasi selvästi etätyön jälkeen, että saikuttelu alkoi heti kun läsnäolopakko tuli.
Taas on kuormituskierre valmis ja jokainen saikulla vuorollaan, osa jäi heti ekan lähipäivän jälkeen pois, kun pöpö iski.
Järjetöntähän toi on työnantajalta ja kallista, mutta kun todelliset kulut maksaa pääkallofirma maailmalla, voidaan tehdä näitä kalliita päätöksiä.
Olen vakuuttunut, että firmoille kalleimmaksi tulevat epäpätevät rivitason esimiehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhanpäiväinen toimistoissa ja julkisilla kulkeminen vähentäisi sairastamista ja sairauspoissaoloja. Ne tavalliset flunssatkin aiheuttavat helposti parin päivän poissaolon ja jos se onkin influenssa tai keuhkokuume, poissaolo lasketaan jo viikoissa.
Jep, ja sairauspoissaolot kuormittavat kollegoita. Etätyössä kuormitus jakaantui, kun oli korkeampi kynnys ilmoittautua saikulle ja jengi oli töissä vaikka nuhassa tai kun lapsi sairasti.
Huomasi selvästi etätyön jälkeen, että saikuttelu alkoi heti kun läsnäolopakko tuli.
Taas on kuormituskierre valmis ja jokainen saikulla vuorollaan, osa jäi heti ekan lähipäivän jälkeen pois, kun pöpö iski.
Järjetöntähän toi on työnantajalta ja kallista, mutta kun todelliset kulut maksaa pääkallofirma maailmalla, voidaan tehdä näitä kalliita päätöksiä.
Olen vakuuttunut, että firmoille kalleimmaksi tulevat epäpätevät rivitason esimiehet.
Ylipäänsä esimies on asiantuntijaorganisaatiossa aika turha. Monesti esimies itse ei osaa tehdä tiimin töitä, eikä tarvitsekaan, mutta eihän niitä sitten osaa johtaakaan. Jos jollain on joku poikkeuksellinen kyky, joka hyödyttää työyhteisöä, sen tekemiseen ei saa aikaa. Tulee paha mieli jollekin rivityöntekijälle, että nyt mä joudun tekemään tätä perustyötä, kun toi toinen saa tehdä tota toista.
Etäaika on tainnut opettaa osalle esimiehiä, että heillä ei tosiasiassa ole muuta tekemistä kuin pyöriä toimistossa pikaisesti kehumassa alaisten tekemisiä, ja tämä toimeettomuus joko pelottaa tai nyppii heitä.
Nythän alkaa olla niitä esimiehettömiä organisaatioita. Ei taida olla pelkoa, että se malli leviäisi näihin kaikkea muutosta pelkääviin suomalaisiin organisaatioihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhanpäiväinen toimistoissa ja julkisilla kulkeminen vähentäisi sairastamista ja sairauspoissaoloja. Ne tavalliset flunssatkin aiheuttavat helposti parin päivän poissaolon ja jos se onkin influenssa tai keuhkokuume, poissaolo lasketaan jo viikoissa.
Jep, ja sairauspoissaolot kuormittavat kollegoita. Etätyössä kuormitus jakaantui, kun oli korkeampi kynnys ilmoittautua saikulle ja jengi oli töissä vaikka nuhassa tai kun lapsi sairasti.
Huomasi selvästi etätyön jälkeen, että saikuttelu alkoi heti kun läsnäolopakko tuli.
Taas on kuormituskierre valmis ja jokainen saikulla vuorollaan, osa jäi heti ekan lähipäivän jälkeen pois, kun pöpö iski.
Järjetöntähän toi on työnantajalta ja kallista, mutta kun todelliset kulut maksaa pääkallofirma maailmalla, voidaan tehdä näitä kalliita päätöksiä.
Olen vakuuttunut, että firmoille kalleimmaksi tulevat epäpätevät rivitason esimiehet.Ylipäänsä esimies on asiantuntijaorganisaatiossa aika turha. Monesti esimies itse ei osaa tehdä tiimin töitä, eikä tarvitsekaan, mutta eihän niitä sitten osaa johtaakaan. Jos jollain on joku poikkeuksellinen kyky, joka hyödyttää työyhteisöä, sen tekemiseen ei saa aikaa. Tulee paha mieli jollekin rivityöntekijälle, että nyt mä joudun tekemään tätä perustyötä, kun toi toinen saa tehdä tota toista.
Etäaika on tainnut opettaa osalle esimiehiä, että heillä ei tosiasiassa ole muuta tekemistä kuin pyöriä toimistossa pikaisesti kehumassa alaisten tekemisiä, ja tämä toimeettomuus joko pelottaa tai nyppii heitä.
Nythän alkaa olla niitä esimiehettömiä organisaatioita. Ei taida olla pelkoa, että se malli leviäisi näihin kaikkea muutosta pelkääviin suomalaisiin organisaatioihin!
Just näin, etätyö paljasti monen esimiehen tarpeettomuuden. Ihmiset ovatkin itseohjautuvia ja työ sujuu ilman niskaan hönkimistä. Liekö tullut pelko, että tulee kenkää kun huomataan, ettei keisarilla ole vaatteita?
Kummallisin etätyöepisodi koronan aikana oli se, kun opettajia velvoitettiin tulemaan kouluun. Pitämään etätunteja oppilaille. Siis koululle! Joissain kouluissa katsottiin, että vaikka kyse on etätunnista ja opettaja tekee sitä etänä niin vain oppilaat saavat olla poissa paikalta ja opettajaparan pitää raahautua "toimistolle" seisomaan kameran edessä.
Mikähän tuossa oli järki, olisi kiva kuulla jonkun opettajan kertomana?
Vierailija kirjoitti:
Itse vaihdoin työpaikkaa keväällä. Edellisessä työpaikassa olin pääasiassa etätöissä jo ennen koronaa ja nyt korona-aikana kaikki tekivät 100% etätyötä. Työsopimusta uuteen tehdessäni sovimme (suullisesti) että vapaa etätyöoikeus olisi myös tässä uudessa työpaikassani. No, käytäntö on näyttänyt että etätöitä saa tehdä yhden päivän viikossa erikseen sovittaessa ja työtavat muutenkin viime vuosituhannelta.
Kyllä harmittaa ja vaikka koeaika ei ole edes ohi niin mietin jo irtisanoutumista.
Jaan harmituksesi ( se toinen joka ei osannut ajatella kivikauden vielä vallitsevan jossain päin pk-seutua). Tämän ketju on kyllä avannut silmiä, seuraavan siirron kanssa pitää olla todella tarkka.
Mulla ei muuten ole mitään toimistoa vastaan, jos se on tyhjä : ) olen viimeiset 5-6 vuotta ollut töissä yrityksissä joissa päämaja alle 5 km kotoa, ja olen aina välillä käynyt viikonloppuisin tekemässä töitä vapaa-ehtoisesti tyhjässä toimistossa ( 2 lasta ja mies). Mikään ei ole se parempaa kuin hyvät puitteet ja täysi rauha ( ei myöskään pauku työasioita spostiin, teamssiin, 2 puhelimeen). Olen tehnyt tuota lähinnä kehittääkseni itseäni, työajalla ei ehdi kikkailemaan ja hiomaan loputtomiin, tai rykäsemään jotain puuduttavaa asiaa keskeytyksettä.
Siltä normaalisti lapset käyttäytyy paremmin kuin aikuiset- kun työpuhelin soi ne on hiljaa, jos mulla on palaveri saattavat siirtää tappelunsa WhatsUpin kautta käytäväksi. Työpaikalla sen sijaan jatkuva kälätys ja räkätys toisten tehtävistä välittämättä. Puhelut otat sormi toisessa korvassa kun keittiössä kaikuu hassunhauskat jutut.
Milloinkahan stigma introverttiyden ympäriltä katoaa ja siitä tulee asia minkä uskaltaa ilmaista?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei muuten ole mitään toimistoa vastaan, jos se on tyhjä : ) olen viimeiset 5-6 vuotta ollut töissä yrityksissä joissa päämaja alle 5 km kotoa, ja olen aina välillä käynyt viikonloppuisin tekemässä töitä vapaa-ehtoisesti tyhjässä toimistossa ( 2 lasta ja mies). Mikään ei ole se parempaa kuin hyvät puitteet ja täysi rauha ( ei myöskään pauku työasioita spostiin, teamssiin, 2 puhelimeen). Olen tehnyt tuota lähinnä kehittääkseni itseäni, työajalla ei ehdi kikkailemaan ja hiomaan loputtomiin, tai rykäsemään jotain puuduttavaa asiaa keskeytyksettä.
Siltä normaalisti lapset käyttäytyy paremmin kuin aikuiset- kun työpuhelin soi ne on hiljaa, jos mulla on palaveri saattavat siirtää tappelunsa WhatsUpin kautta käytäväksi. Työpaikalla sen sijaan jatkuva kälätys ja räkätys toisten tehtävistä välittämättä. Puhelut otat sormi toisessa korvassa kun keittiössä kaikuu hassunhauskat jutut.
Milloinkahan stigma introverttiyden ympäriltä katoaa ja siitä tulee asia minkä uskaltaa ilmaista?
Sitten, kun introverttiys ymmärretään oikein.
Edelleenkin ihmiset kuvittelevat, että se tarkoittaa jotain autistia tai vastaavaa sosiaalisesti kyvytöntä, joka ei kykene normaaliin kanssakäyntiin.
Kerrankin töissä tuli puhetta yhdettä tiimiläisestäni henkilön kanssa, joka ei ollut siinä tiimissä. Jotain puhuttiin siitä minkä verran X pitää muista ihmisistä. Sanoin, että hän on introvertti, ja on mielellään itsekseen. Keskustelukumppanini silmät laajenivat ja hän vastasi "Ei X ole introvertti! Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot!" Kyllä, jälkimäisestä olen samaa mieltä, hän on mukava ja kohtelias ja kuuntelee mitä hänelle sanotaan. Se ei vain liity mitenkään hänen introverttiyteensä - paitsi että on aikaa kuunnella, kun kaikki aika ei mene siihen sosiaaliseen säheltämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä luvattiin koko kesä, että kun korona loppuu niin voidaan olla hybridimallilla etätöissä 3-4 päivää viikossa. No nyt on oltu 2 viikkoa 1 pv/viikko toimistolla ja ensi viikolla on pakko mennä 2 pv/viikko. Sen jälkeen palataan 1.12 kuulemma normaaliin ja etätyöt loppuvat vain harkinnanvaraisiksi (jos on vaikka lapsi kipeänä tms.).
Näin sitä työntekijöitä kusetetaan. Ostin työhuoneeseen uuden sähköisen pöydän ja kaikki, koska luvattiin, että etätyöt jatkuvat. Nyt ne eivät sitten jatkukaan. Sain jo kommenttia pomolta, että olen lähipäivänä liian vihaisen näköinen.
Epäluotettava työnantaja. Hyvä, että nähin asioihin ruvetaan kiinnittämään huomiota. Työolot ovat palkan ohessa todella tärkeät. Tuosta tulee mieleen, että etätyöoikeus pitäisi olla kirjattuna työsopmukseen. Huonot työnantajat mutisevat tietenkin jotain ettei voi. Ymmärrän kyllä, että halutaan, että ihmiset ovat välillä toimistolla ja olen itse valmis menemään sinne 2-3 päivää viikossa, mutta sataprosenttista läsnäolopakkoa karmeassa avokonttorissa, kun pitäisi tehdä keskittymistyötä, en ymmärrä millään.
Yahoon keissi, jossa toimitusjohtaja Marissa Mayer vuonna 2013 pelastaakseen yhtiön keski niinkin "fiksun" ratkaisun että kielsi kaikki etätyöt, muuten ihmiset menettivät työnsä, on mielenkiintoinen. Yrityksen nostamisyritys ei onnitunut. Jos arvata saa, niin siinä kävi niin, että hyvät työntekijät lähtivät muualle ja ei niin hyvät, jotka eivät saaneet muualta töitä, menivät konttorille. Vuonna 2017 kyseinen tj sai tittelin "least likable CEO in tech": https://www.cnbc.com/2017/05/31/why-yahoo-ceo-marissa-mayer-is-the-leas…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei muuten ole mitään toimistoa vastaan, jos se on tyhjä : ) olen viimeiset 5-6 vuotta ollut töissä yrityksissä joissa päämaja alle 5 km kotoa, ja olen aina välillä käynyt viikonloppuisin tekemässä töitä vapaa-ehtoisesti tyhjässä toimistossa ( 2 lasta ja mies). Mikään ei ole se parempaa kuin hyvät puitteet ja täysi rauha ( ei myöskään pauku työasioita spostiin, teamssiin, 2 puhelimeen). Olen tehnyt tuota lähinnä kehittääkseni itseäni, työajalla ei ehdi kikkailemaan ja hiomaan loputtomiin, tai rykäsemään jotain puuduttavaa asiaa keskeytyksettä.
Siltä normaalisti lapset käyttäytyy paremmin kuin aikuiset- kun työpuhelin soi ne on hiljaa, jos mulla on palaveri saattavat siirtää tappelunsa WhatsUpin kautta käytäväksi. Työpaikalla sen sijaan jatkuva kälätys ja räkätys toisten tehtävistä välittämättä. Puhelut otat sormi toisessa korvassa kun keittiössä kaikuu hassunhauskat jutut.
Milloinkahan stigma introverttiyden ympäriltä katoaa ja siitä tulee asia minkä uskaltaa ilmaista?
Sitten, kun introverttiys ymmärretään oikein.
Edelleenkin ihmiset kuvittelevat, että se tarkoittaa jotain autistia tai vastaavaa sosiaalisesti kyvytöntä, joka ei kykene normaaliin kanssakäyntiin.
Kerrankin töissä tuli puhetta yhdettä tiimiläisestäni henkilön kanssa, joka ei ollut siinä tiimissä. Jotain puhuttiin siitä minkä verran X pitää muista ihmisistä. Sanoin, että hän on introvertti, ja on mielellään itsekseen. Keskustelukumppanini silmät laajenivat ja hän vastasi "Ei X ole introvertti! Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot!" Kyllä, jälkimäisestä olen samaa mieltä, hän on mukava ja kohtelias ja kuuntelee mitä hänelle sanotaan. Se ei vain liity mitenkään hänen introverttiyteensä - paitsi että on aikaa kuunnella, kun kaikki aika ei mene siihen sosiaaliseen säheltämiseen.
Tämähän se. Olen introvertti, hyvin puhelias erityisesti työasioista. Sosiaalinen small talk menee sekin, olen opetellut. Kovin pitkään en jaksa sitä, mutta sopivasti. Oikeasti olen omassa rauhassa viihtyvä ja vapaa-ajalla epäsosiaalinen, mutta se ei näy mitenkään työroolissani.
Ihmset sekoittavat introverttiyden mm. ujouteen, huonoon itsetuntoon, epäsosiaalisuuteen, kommunikointivaikeuksiin, autismin eri oireisiin jne. Usein myös kuvataan introverttiä sellaisena sivuunvetäytyvänä, joka ei ensimmäisenä ole ottamassa ohjia käsiinsä tai ideoimassa. Minä olen. Ja olen silti erittäin introvertti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei muuten ole mitään toimistoa vastaan, jos se on tyhjä : ) olen viimeiset 5-6 vuotta ollut töissä yrityksissä joissa päämaja alle 5 km kotoa, ja olen aina välillä käynyt viikonloppuisin tekemässä töitä vapaa-ehtoisesti tyhjässä toimistossa ( 2 lasta ja mies). Mikään ei ole se parempaa kuin hyvät puitteet ja täysi rauha ( ei myöskään pauku työasioita spostiin, teamssiin, 2 puhelimeen). Olen tehnyt tuota lähinnä kehittääkseni itseäni, työajalla ei ehdi kikkailemaan ja hiomaan loputtomiin, tai rykäsemään jotain puuduttavaa asiaa keskeytyksettä.
Siltä normaalisti lapset käyttäytyy paremmin kuin aikuiset- kun työpuhelin soi ne on hiljaa, jos mulla on palaveri saattavat siirtää tappelunsa WhatsUpin kautta käytäväksi. Työpaikalla sen sijaan jatkuva kälätys ja räkätys toisten tehtävistä välittämättä. Puhelut otat sormi toisessa korvassa kun keittiössä kaikuu hassunhauskat jutut.
Milloinkahan stigma introverttiyden ympäriltä katoaa ja siitä tulee asia minkä uskaltaa ilmaista?
Sitten, kun introverttiys ymmärretään oikein.
Edelleenkin ihmiset kuvittelevat, että se tarkoittaa jotain autistia tai vastaavaa sosiaalisesti kyvytöntä, joka ei kykene normaaliin kanssakäyntiin.
Kerrankin töissä tuli puhetta yhdettä tiimiläisestäni henkilön kanssa, joka ei ollut siinä tiimissä. Jotain puhuttiin siitä minkä verran X pitää muista ihmisistä. Sanoin, että hän on introvertti, ja on mielellään itsekseen. Keskustelukumppanini silmät laajenivat ja hän vastasi "Ei X ole introvertti! Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot!" Kyllä, jälkimäisestä olen samaa mieltä, hän on mukava ja kohtelias ja kuuntelee mitä hänelle sanotaan. Se ei vain liity mitenkään hänen introverttiyteensä - paitsi että on aikaa kuunnella, kun kaikki aika ei mene siihen sosiaaliseen säheltämiseen.
Tämähän se. Olen introvertti, hyvin puhelias erityisesti työasioista. Sosiaalinen small talk menee sekin, olen opetellut. Kovin pitkään en jaksa sitä, mutta sopivasti. Oikeasti olen omassa rauhassa viihtyvä ja vapaa-ajalla epäsosiaalinen, mutta se ei näy mitenkään työroolissani.
Ihmset sekoittavat introverttiyden mm. ujouteen, huonoon itsetuntoon, epäsosiaalisuuteen, kommunikointivaikeuksiin, autismin eri oireisiin jne. Usein myös kuvataan introverttiä sellaisena sivuunvetäytyvänä, joka ei ensimmäisenä ole ottamassa ohjia käsiinsä tai ideoimassa. Minä olen. Ja olen silti erittäin introvertti..
Kuvailit myös minua. Lisään myös sen että jos ollaan vaikka jossain asiakkaita tapaamassa, minä kuuntelen todella tarkasti (halusin tai en, luen sanatonta viestintää myös, pidemmän päälle raskasta), ja osaan puhua kun on asiaa. Tunnistan myös sieltä ne toiset hiljaiset, joilla on myös hyviä ajatuksia, kun heiltä kysytään, ja annetaan vuoro. En odota että kaikki puhuu päällekkäin. Extroverteilta tuntuu välillä menevä puolet ohi mitä muut on puhunut. Kahdestaan jonkun kanssa, oli kuinka tuntematon tahansa puhun paljon, kun voi puhua jostain asiasta.
Sellaista small talkkia en osaa, enkä jaksa. Mulle on 1000% stressaavampaa ja ahdistavampaa pyöriä jossain coctail tilaisuudessa kun puhua satojen ihmisten edessä. En jaksa myöskään sellaista tyhjänpäiväistä kahvihuonejankkausta ihmisten kanssa joiden kanssa ei mitään yhteistä..
Pidän kummallisena sitä ajatusta, että etätyö olisi joku palkinto. Tai että luodaan ihmeellisiä sääntöjä kolme päivää etänä kaksi toimistolla. Jos työtä pystyy tekemään etänä niin se mielestäni jo viittaa siihen, että sitä pystyisi halutessaan tekemään kokonaam etänä, ehkä jotain ohjauspalavereita lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Pidän kummallisena sitä ajatusta, että etätyö olisi joku palkinto. Tai että luodaan ihmeellisiä sääntöjä kolme päivää etänä kaksi toimistolla. Jos työtä pystyy tekemään etänä niin se mielestäni jo viittaa siihen, että sitä pystyisi halutessaan tekemään kokonaam etänä, ehkä jotain ohjauspalavereita lukuunottamatta.
Mun kokemuksen mukaan toimistolle paluuta vaativat vaan epäsuositut, epäempaattiset ja kontrolloivat johtajat.
Etätyövastaisuus on turn off työnhakijoille. Miettikää firmaa, joka rekrytilanteessa kertoo, että meillä ei ole etätyömahdollisuutta.😃 Eihän sellaiseen puljuun enää kukaan pätevä tyyppi hakeudu, kun on varaa valita.
Mulle kävi hassusti, kun irtisanouduin jouluna just ennen koronaa sen takia, että firma ei hyväksynyt etätyötä yhtään. Löyty parempi työ.
Vahingonilo oli suuri, kun korona pakotti koko homeisen firman etäilemään ja uusimaan käytännön.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi hassusti, kun irtisanouduin jouluna just ennen koronaa sen takia, että firma ei hyväksynyt etätyötä yhtään. Löyty parempi työ.
Vahingonilo oli suuri, kun korona pakotti koko homeisen firman etäilemään ja uusimaan käytännön.
Tuskinpa muutos on ollut pysyvä.
Minä lähdin myös vuonna 2019 mm. huonon ja joustamattoman johtamisen sekä huonon työilmapiirin vuoksi. Meillä oli tiimissä etätyövastainen kyylä, joka keksi alkaa syyttää, että kukaan ei tee etänä mitään. Näillä valheillä niitä tiukkoja etäsääntöjä perusteltiin. Työn tosiasiallinen tekeminen oli raportilta tarkistettavissa.
Hain tänä vuonna uusia töitä ja koska kysyttiin saako soittaa suosittelijalle, otin yhteyttä (tervepäiseen) päällikköön, joka suosittelijana mulla on. Naureskelin samalla, että te ette varmaan pärjää nyt yhtään, kun eihän kukaan tee etänä mitään. ;DDD
Vanhalta työkaverilta kuulin, että siellä palataan takaisin entiseen, etää saa tehdä pari päivää viikossa. Ennustan irtisanoutumisaaltoa sinne, tämä on monelle nyt se viimeinen niitti.
Nyt! Ylellä taas propaga.. tarkoitan, juttua etätöistä, lähitöistä ja "normaaliin palaamisesta". Jutun lopussa voi osallistua keskusteluun eli ei muuta kuin kertomaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi hassusti, kun irtisanouduin jouluna just ennen koronaa sen takia, että firma ei hyväksynyt etätyötä yhtään. Löyty parempi työ.
Vahingonilo oli suuri, kun korona pakotti koko homeisen firman etäilemään ja uusimaan käytännön.Tuskinpa muutos on ollut pysyvä.
Minä lähdin myös vuonna 2019 mm. huonon ja joustamattoman johtamisen sekä huonon työilmapiirin vuoksi. Meillä oli tiimissä etätyövastainen kyylä, joka keksi alkaa syyttää, että kukaan ei tee etänä mitään. Näillä valheillä niitä tiukkoja etäsääntöjä perusteltiin. Työn tosiasiallinen tekeminen oli raportilta tarkistettavissa.
Hain tänä vuonna uusia töitä ja koska kysyttiin saako soittaa suosittelijalle, otin yhteyttä (tervepäiseen) päällikköön, joka suosittelijana mulla on. Naureskelin samalla, että te ette varmaan pärjää nyt yhtään, kun eihän kukaan tee etänä mitään. ;DDD
Vanhalta työkaverilta kuulin, että siellä palataan takaisin entiseen, etää saa tehdä pari päivää viikossa. Ennustan irtisanoutumisaaltoa sinne, tämä on monelle nyt se viimeinen niitti.
Voi olla, että ei ole pysyvä. Ainakin vielä jatkuu.
Pahimpia ovat kyllä pomot, jotka syyttävät etäilijöitä laiskottelusta.
Päivän päätteeksi oli helppo listata päivän työt, joten oikeasti laiskottelua ei ollut, piti vaan periaatteesta mutista.
Puolivälissä koronaa lähiesihenkilö kiukutteli, kun joutui istumaan konttorissa yksin. Kosti sitten kaikille kun etätyösuositus loppui ja lakkautti kaikki etäilyt.
Kun itse ei viihdy vaimon ja lapsen kanssa kotona, eivät muutkaan saa viihtyä💁🏻♀️
Meillä sai ennen koronaa tehdä etätöitä 3 päivää viikossa. Nyt on tullut uusi normaali ja työpaikalla on suositus käydä kerran kuukaudessa. Työt työpaikalla (valtiosektorin, tuhansia työntekijöitä) töitä on vuosien mittaan kehitetty valtakunnalliseksi. Alemmilla palkka luokilla olevat saavat työt työ jonojen kautta ja samaa työtä tekevä voi olla satojen kilometrien päässä. Ylemmillä palkka luokilla olevat ovat projektitöissä ja työpari voi myös olla vaikka toiselta puolelta Suomea. Jos työssä tulee ongelmia, on tarkasti määritelty keneltä apua kysytään. Esimerkiksi Helsingissä projektissa työskentelevän tukea antava asiantuntija voi olla vaikka Rovaniemeltä.
Onneksi työnantaja on tajunnut että työpaikalle menemisellä ei ole mitään hyötyä työn sujumisen kannalta. Siirryimme muutama vuosi sitten lisäksi työskentelemään avokonttori tyyliseen toimitilaan, mikä lisäsi etätöitä huimasti, kun enää ei ole edes omaa paikkaa ja keskittymisrauha meni kokonaan.
Tätä työn muuttumista ei moni tunnu tajuavan, vaan ajatellaan että kaikki tekevät samaa työtä ja pitäähän se työpaikalle palata, kun on helppo kysyä vieressä istuvalta.
Näitä voi suositella esimiehille, jotka eivät vielä osaa tai ymmärrä etäjohtamista:
Vaikka työntekijöillä on halukkuutta etätöihin, kaikki johtajat eivät ole päässeet etätyömoodiin käden käänteessä. Tähän ovat tarttuneet monet johtamiskonsultit.
Tarjolla on vaikkapa Hybridijohtamisen valmennus esihenkilöille, Onnistu etäjohtamisessa, Paikkariippumaton johtaminen ja muita kursseja.
Meidän kv-firman pomo vinkui koko korona-ajan ”tavalliseen flunssaan ylireagoinnista” ja kiukutteli Tanskan päädyn määräämästä etätyöpakosta.
Oikein keräsi kiukkua kun ei toimituksessa ollut ketään kuuntelemassa sitä vittuilua.
No etätyösuositus loppui ja tuli oikein kunnon lieka, etätyöt kokonaan pois ja lisäksi päälle monivuorotyö, kun aiemmin oltiin tehty liukumalla 9-17.
Nyt iltavuorolaiset istuvat toimistossa kymppiin, etänä ei saa olla.
Narsisti kun on. Ite otan loparit joulun alla ja lähikollegat ovat lähtökuopissa.