Muita jotka eivät halua palata etätöistä?

Ja taas yksi naapuriorganisaatio linjasi, että töitä saa tehdä työtehtävien niin mahdollistaessa missä itse parhaaksi näkee, mutta 2-3 lähipäivää kuussa olisi hyvä olla.

Meillä on edelleen suosituksena, että pitää keksiä tapaamisia 2-3 lähipäivälle viikossa.

Miksi, miksi, miksi??

Etätyö on ilmastoteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etätyöhän on ollut valtava pelastus epäsosiaalisille ja hankalille ihmisille! Moni on varmaan kehittynyt työssään ihan eri tavalla ja löytänyt paikkansa organisaatiossa. Tottakai lähityöhön palaaminen on tässä tapauksessa vaikeata. Ja tästä ei nyt kannata jokaisen pahoittaa mieltään, sillä en väitä että jokainen etätyön tekijä on ollut tuollainen henkilö, vaan että tietyt ihmistyypit ovat erityisesti hyötyneet tästä.

Päinvastoin. Epämiellyttävät ja huonot sosiaaliset taidot omaavat ihmiset ovat kärsineet etätöistä. Koska kukaan ei halua olla heidän kanssaan vapaaehtoisesti, on työpaikka ollut ainoa paikka missä he ovat saaneet ihmiskontakteja koska muiden on ollut pakko olla siellä palkan takia.

Nämä ihmiset myös eniten haluavat pakottaa muut takaisin toimistolle, koska eivät muuten kykene muodostamaan sosiaalisia kontakteja.

Normaalit ihmiset, joista muut pitävät, nauttivat kyllä elämästä joka on täynnä sosiaalisia kontakteja. Ihan vapaaehtoisesti, ihan vain koska muut nauttivat heidän seurastaan. Tällaiset ihmiset eivät kaipaa työpaikan luomia "pakkokontakteja" koska eivät ole niistä riippuvaisia.

Puhuin lähinnä omasta kokemuksestani ja se oli erilainen kuin sinulla. Esim tuttavallani on ollut nyt elämänsä pisin työsuhde, koska hänen hankala luonteensa ei ole tullut esiin. Hän ei halua tavata ihmisiä muutenkaan. Puhun siis hankaluuksien ääripäästä joita on ehkä 1% ihmisistä.

Eikö muuten ole aika huippuhienoa, että jopa "hankalat", introvertit, autistit, yms. voivat nyt täysillä osallistua työelämään etätyön ansiosta, jos kerran pakkososialisointi on ollut ainoa mikä on aiheuttanut ongelmia. Velaksi elävässä maassa, jossa on hälyttävän paljon työttömyyttä, työelämä tarvitsee jokaisen työntekijän ja valtio sekä kunnat kipeästi näiden työntekijöiden verot.

Jos tähän asti työttömyyttä on aiheuttanut se, että jokainen ei ole jaksanut, osannut tai kyennyt kestämään työnteon lisäksi niitä juoruilevia Pirjo-Riittoja työpaikalla, tai ei yksinkertaisesti ole tullut hyväksytyksi introverttiuden tai lievän autismin tms. takia työpaikalla näiden Pirjo-Riittojen taholta, ja nyt etätyön ansiosta saamme laajennettua inklusiivisuutta työpaikoilla niin, että saamme nämäkin ihmiset kunnolla työvoimaan, niin sehän on vain ihan mielettömän upea juttu josta voittavat kaikki! Se on yksi uusi argumentti etätyön puolesta.

Koska ei työpaikka voi olla jokin juorukerho tai lasten leikkipaikka, josta kiusataan ulos kaikki, josta se innokkain juoruklikki ei pidä. Ja kun nyt ilmeisesti etätyö auttaa tähänkin työpaikkojen kiusaamisongelmaan, niin hurraa! 

Todellakin! Olisipa tämä sitä Uutta Normaalia. Sen sijaan, että yritetään puskea kaikki saman sabluun läpi ja sanotaan kritisoiville "sun pitää vaan sopeutua kuten me muut".

Meillä tiiminvetäjä on sellainen joka tykkää esiintyä ja "esittää" muutenkin. Hän vaatii yleisöä paikalle, ei meidän täytyy käydä joka viikko työpaikalla. Itse rasitun siitä sosiaalisesta pakkopullasta valtavasti. Olen ollut tosi tehokas etätyössäni ja joskus ollaan kahviteltu Teamsin välityksellä ja puhuttu ihan niitä "kahvitaukojuttujakin" joita niin moni tuntuu pitävän tärkeänä.

Kaiken lisäksi nyt kun kävin toimistolla, sain hirveän flunssan ja olen ollut viikon sairauslomalla, eikä tämä räkätauti näytä vieläkään loppuvan. Onpa taas fiksua touhua, sanon minä.

Meillä oli ennen koronaa linjauksena yksi päivä viikossa etää, jos halusi. Nyt on mahdollisuus valita vapaasti missä ja miten tekee. Mutta pitää nimetä oma pääpaikka ja sen mukaan sit sulla joko on tai ei ole omaa paikkaa konttorilla. Työvälineet saa viedä sinne missä tekee pääasiallisesti töitä. Itse oon viihtynyt etänä ihan ok nämä puolitoista vuotta, mutta aion silti jatkossa tehdä about 50/50 kotona ja toimistolla. En halua jämähtää pysyvästi erakkona kotiin, mutta en jaksa aina raahautua konttorillekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etätyöhän on ollut valtava pelastus epäsosiaalisille ja hankalille ihmisille! Moni on varmaan kehittynyt työssään ihan eri tavalla ja löytänyt paikkansa organisaatiossa. Tottakai lähityöhön palaaminen on tässä tapauksessa vaikeata. Ja tästä ei nyt kannata jokaisen pahoittaa mieltään, sillä en väitä että jokainen etätyön tekijä on ollut tuollainen henkilö, vaan että tietyt ihmistyypit ovat erityisesti hyötyneet tästä.

Päinvastoin. Epämiellyttävät ja huonot sosiaaliset taidot omaavat ihmiset ovat kärsineet etätöistä. Koska kukaan ei halua olla heidän kanssaan vapaaehtoisesti, on työpaikka ollut ainoa paikka missä he ovat saaneet ihmiskontakteja koska muiden on ollut pakko olla siellä palkan takia.

Nämä ihmiset myös eniten haluavat pakottaa muut takaisin toimistolle, koska eivät muuten kykene muodostamaan sosiaalisia kontakteja.

Normaalit ihmiset, joista muut pitävät, nauttivat kyllä elämästä joka on täynnä sosiaalisia kontakteja. Ihan vapaaehtoisesti, ihan vain koska muut nauttivat heidän seurastaan. Tällaiset ihmiset eivät kaipaa työpaikan luomia "pakkokontakteja" koska eivät ole niistä riippuvaisia.

Puhuin lähinnä omasta kokemuksestani ja se oli erilainen kuin sinulla. Esim tuttavallani on ollut nyt elämänsä pisin työsuhde, koska hänen hankala luonteensa ei ole tullut esiin. Hän ei halua tavata ihmisiä muutenkaan. Puhun siis hankaluuksien ääripäästä joita on ehkä 1% ihmisistä.

Eikö muuten ole aika huippuhienoa, että jopa "hankalat", introvertit, autistit, yms. voivat nyt täysillä osallistua työelämään etätyön ansiosta, jos kerran pakkososialisointi on ollut ainoa mikä on aiheuttanut ongelmia. Velaksi elävässä maassa, jossa on hälyttävän paljon työttömyyttä, työelämä tarvitsee jokaisen työntekijän ja valtio sekä kunnat kipeästi näiden työntekijöiden verot.

Jos tähän asti työttömyyttä on aiheuttanut se, että jokainen ei ole jaksanut, osannut tai kyennyt kestämään työnteon lisäksi niitä juoruilevia Pirjo-Riittoja työpaikalla, tai ei yksinkertaisesti ole tullut hyväksytyksi introverttiuden tai lievän autismin tms. takia työpaikalla näiden Pirjo-Riittojen taholta, ja nyt etätyön ansiosta saamme laajennettua inklusiivisuutta työpaikoilla niin, että saamme nämäkin ihmiset kunnolla työvoimaan, niin sehän on vain ihan mielettömän upea juttu josta voittavat kaikki! Se on yksi uusi argumentti etätyön puolesta.

Koska ei työpaikka voi olla jokin juorukerho tai lasten leikkipaikka, josta kiusataan ulos kaikki, josta se innokkain juoruklikki ei pidä. Ja kun nyt ilmeisesti etätyö auttaa tähänkin työpaikkojen kiusaamisongelmaan, niin hurraa! 

Todellakin! Olisipa tämä sitä Uutta Normaalia. Sen sijaan, että yritetään puskea kaikki saman sabluun läpi ja sanotaan kritisoiville "sun pitää vaan sopeutua kuten me muut".

Meillä tiiminvetäjä on sellainen joka tykkää esiintyä ja "esittää" muutenkin. Hän vaatii yleisöä paikalle, ei meidän täytyy käydä joka viikko työpaikalla. Itse rasitun siitä sosiaalisesta pakkopullasta valtavasti. Olen ollut tosi tehokas etätyössäni ja joskus ollaan kahviteltu Teamsin välityksellä ja puhuttu ihan niitä "kahvitaukojuttujakin" joita niin moni tuntuu pitävän tärkeänä.

Kaiken lisäksi nyt kun kävin toimistolla, sain hirveän flunssan ja olen ollut viikon sairauslomalla, eikä tämä räkätauti näytä vieläkään loppuvan. Onpa taas fiksua touhua, sanon minä.

Tämähän täällä on jo tunnistettu. Keskijohto haluaa väen takaisin toimistolle, koska eivät osaa muunlaista johtamistapaa ja koska kaipaavat yleisöä omalle tekemiselleen.

Puolisoni työpaikalla on vain yksi johtaja, tj, ja hän on vaihtunut tässä korona-aikana. Uusi johtaja reippaasti linjasi, että luottaa väkeensä. Kaikki ovat tervetulleita toimistolle, mutta jokainen saa tehdä työn siellä, missä parhaiten kokee sen onnistuvan. Tämä on oikean johtajan puhetta! Hänellä on tietenkin keinot huomata, jos joku ei tee töitä, ja yhtä lailla se mitään tekemättömyys toimistossakin onnistuu.

Toimistolle palaaminen on just tällaista

https://www.hs.fi/nyt/fokit/car-2000008315821.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etätyöhän on ollut valtava pelastus epäsosiaalisille ja hankalille ihmisille! Moni on varmaan kehittynyt työssään ihan eri tavalla ja löytänyt paikkansa organisaatiossa. Tottakai lähityöhön palaaminen on tässä tapauksessa vaikeata. Ja tästä ei nyt kannata jokaisen pahoittaa mieltään, sillä en väitä että jokainen etätyön tekijä on ollut tuollainen henkilö, vaan että tietyt ihmistyypit ovat erityisesti hyötyneet tästä.

Päinvastoin. Epämiellyttävät ja huonot sosiaaliset taidot omaavat ihmiset ovat kärsineet etätöistä. Koska kukaan ei halua olla heidän kanssaan vapaaehtoisesti, on työpaikka ollut ainoa paikka missä he ovat saaneet ihmiskontakteja koska muiden on ollut pakko olla siellä palkan takia.

Nämä ihmiset myös eniten haluavat pakottaa muut takaisin toimistolle, koska eivät muuten kykene muodostamaan sosiaalisia kontakteja.

Normaalit ihmiset, joista muut pitävät, nauttivat kyllä elämästä joka on täynnä sosiaalisia kontakteja. Ihan vapaaehtoisesti, ihan vain koska muut nauttivat heidän seurastaan. Tällaiset ihmiset eivät kaipaa työpaikan luomia "pakkokontakteja" koska eivät ole niistä riippuvaisia.

Puhuin lähinnä omasta kokemuksestani ja se oli erilainen kuin sinulla. Esim tuttavallani on ollut nyt elämänsä pisin työsuhde, koska hänen hankala luonteensa ei ole tullut esiin. Hän ei halua tavata ihmisiä muutenkaan. Puhun siis hankaluuksien ääripäästä joita on ehkä 1% ihmisistä.

Eikö muuten ole aika huippuhienoa, että jopa "hankalat", introvertit, autistit, yms. voivat nyt täysillä osallistua työelämään etätyön ansiosta, jos kerran pakkososialisointi on ollut ainoa mikä on aiheuttanut ongelmia. Velaksi elävässä maassa, jossa on hälyttävän paljon työttömyyttä, työelämä tarvitsee jokaisen työntekijän ja valtio sekä kunnat kipeästi näiden työntekijöiden verot.

Jos tähän asti työttömyyttä on aiheuttanut se, että jokainen ei ole jaksanut, osannut tai kyennyt kestämään työnteon lisäksi niitä juoruilevia Pirjo-Riittoja työpaikalla, tai ei yksinkertaisesti ole tullut hyväksytyksi introverttiuden tai lievän autismin tms. takia työpaikalla näiden Pirjo-Riittojen taholta, ja nyt etätyön ansiosta saamme laajennettua inklusiivisuutta työpaikoilla niin, että saamme nämäkin ihmiset kunnolla työvoimaan, niin sehän on vain ihan mielettömän upea juttu josta voittavat kaikki! Se on yksi uusi argumentti etätyön puolesta.

Koska ei työpaikka voi olla jokin juorukerho tai lasten leikkipaikka, josta kiusataan ulos kaikki, josta se innokkain juoruklikki ei pidä. Ja kun nyt ilmeisesti etätyö auttaa tähänkin työpaikkojen kiusaamisongelmaan, niin hurraa! 

Todellakin! Olisipa tämä sitä Uutta Normaalia. Sen sijaan, että yritetään puskea kaikki saman sabluun läpi ja sanotaan kritisoiville "sun pitää vaan sopeutua kuten me muut".

Meillä tiiminvetäjä on sellainen joka tykkää esiintyä ja "esittää" muutenkin. Hän vaatii yleisöä paikalle, ei meidän täytyy käydä joka viikko työpaikalla. Itse rasitun siitä sosiaalisesta pakkopullasta valtavasti. Olen ollut tosi tehokas etätyössäni ja joskus ollaan kahviteltu Teamsin välityksellä ja puhuttu ihan niitä "kahvitaukojuttujakin" joita niin moni tuntuu pitävän tärkeänä.

Kaiken lisäksi nyt kun kävin toimistolla, sain hirveän flunssan ja olen ollut viikon sairauslomalla, eikä tämä räkätauti näytä vieläkään loppuvan. Onpa taas fiksua touhua, sanon minä.

Eikö hän osaa esiintyä teamsin kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etätyöhän on ollut valtava pelastus epäsosiaalisille ja hankalille ihmisille! Moni on varmaan kehittynyt työssään ihan eri tavalla ja löytänyt paikkansa organisaatiossa. Tottakai lähityöhön palaaminen on tässä tapauksessa vaikeata. Ja tästä ei nyt kannata jokaisen pahoittaa mieltään, sillä en väitä että jokainen etätyön tekijä on ollut tuollainen henkilö, vaan että tietyt ihmistyypit ovat erityisesti hyötyneet tästä.

Päinvastoin. Epämiellyttävät ja huonot sosiaaliset taidot omaavat ihmiset ovat kärsineet etätöistä. Koska kukaan ei halua olla heidän kanssaan vapaaehtoisesti, on työpaikka ollut ainoa paikka missä he ovat saaneet ihmiskontakteja koska muiden on ollut pakko olla siellä palkan takia.

Nämä ihmiset myös eniten haluavat pakottaa muut takaisin toimistolle, koska eivät muuten kykene muodostamaan sosiaalisia kontakteja.

Normaalit ihmiset, joista muut pitävät, nauttivat kyllä elämästä joka on täynnä sosiaalisia kontakteja. Ihan vapaaehtoisesti, ihan vain koska muut nauttivat heidän seurastaan. Tällaiset ihmiset eivät kaipaa työpaikan luomia "pakkokontakteja" koska eivät ole niistä riippuvaisia.

Puhuin lähinnä omasta kokemuksestani ja se oli erilainen kuin sinulla. Esim tuttavallani on ollut nyt elämänsä pisin työsuhde, koska hänen hankala luonteensa ei ole tullut esiin. Hän ei halua tavata ihmisiä muutenkaan. Puhun siis hankaluuksien ääripäästä joita on ehkä 1% ihmisistä.

Eikö muuten ole aika huippuhienoa, että jopa "hankalat", introvertit, autistit, yms. voivat nyt täysillä osallistua työelämään etätyön ansiosta, jos kerran pakkososialisointi on ollut ainoa mikä on aiheuttanut ongelmia. Velaksi elävässä maassa, jossa on hälyttävän paljon työttömyyttä, työelämä tarvitsee jokaisen työntekijän ja valtio sekä kunnat kipeästi näiden työntekijöiden verot.

Jos tähän asti työttömyyttä on aiheuttanut se, että jokainen ei ole jaksanut, osannut tai kyennyt kestämään työnteon lisäksi niitä juoruilevia Pirjo-Riittoja työpaikalla, tai ei yksinkertaisesti ole tullut hyväksytyksi introverttiuden tai lievän autismin tms. takia työpaikalla näiden Pirjo-Riittojen taholta, ja nyt etätyön ansiosta saamme laajennettua inklusiivisuutta työpaikoilla niin, että saamme nämäkin ihmiset kunnolla työvoimaan, niin sehän on vain ihan mielettömän upea juttu josta voittavat kaikki! Se on yksi uusi argumentti etätyön puolesta.

Koska ei työpaikka voi olla jokin juorukerho tai lasten leikkipaikka, josta kiusataan ulos kaikki, josta se innokkain juoruklikki ei pidä. Ja kun nyt ilmeisesti etätyö auttaa tähänkin työpaikkojen kiusaamisongelmaan, niin hurraa! 

Todellakin! Olisipa tämä sitä Uutta Normaalia. Sen sijaan, että yritetään puskea kaikki saman sabluun läpi ja sanotaan kritisoiville "sun pitää vaan sopeutua kuten me muut".

Meillä tiiminvetäjä on sellainen joka tykkää esiintyä ja "esittää" muutenkin. Hän vaatii yleisöä paikalle, ei meidän täytyy käydä joka viikko työpaikalla. Itse rasitun siitä sosiaalisesta pakkopullasta valtavasti. Olen ollut tosi tehokas etätyössäni ja joskus ollaan kahviteltu Teamsin välityksellä ja puhuttu ihan niitä "kahvitaukojuttujakin" joita niin moni tuntuu pitävän tärkeänä.

Kaiken lisäksi nyt kun kävin toimistolla, sain hirveän flunssan ja olen ollut viikon sairauslomalla, eikä tämä räkätauti näytä vieläkään loppuvan. Onpa taas fiksua touhua, sanon minä.

Eikö hän osaa esiintyä teamsin kautta?

Ei se riitä noille. Niistä pienistä kamerakuvista ei ole mitään hyötyä. Kameran käyttö on perusteltua lähinnä kahdenkeskisissä tilaisuuksissa, joissa ei ole mitään ruudunjakoa päällä.

Meillä saa onneksi jatkaa etätöissä lähes niin paljon kuin haluaa. Olen helpottunut, jännäsin että pitääkö palata vanhaan.

Kansainvälistä myyntityötä, jossa asiakkaitamme/partnereitamme ei lainkaan kiinnosta se, missä työni teen kunhan vain olen mahdollisimman hyvin tavoitettavissa heidän kannaltaan etenkin kiireisemmissä asioissa ja heidän aikavyöhykkeidensä mukaisten toimistoaikojen puitteissa.

Account manager kirjoitti:

Kansainvälistä myyntityötä, jossa asiakkaitamme/partnereitamme ei lainkaan kiinnosta se, missä työni teen kunhan vain olen mahdollisimman hyvin tavoitettavissa heidän kannaltaan etenkin kiireisemmissä asioissa ja heidän aikavyöhykkeidensä mukaisten toimistoaikojen puitteissa.

Ja silti sut pakotetaan lähiin?

Sellaisia tästä ketjusta löytyy...

Ap:n otsikossa on virhe. Se kuuluu oikeasti kieliopillisesti näin: Muita jotka eivät halua palata etätöiHIN?

En halua enkä aio, mutta puolison töiden takia joudutaan vielä hetki asumaan kaupungissa. Heti muutetaan sitten, odotan jo innolla.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n otsikossa on virhe. Se kuuluu oikeasti kieliopillisesti näin: Muita jotka eivät halua palata etätöiHIN?

Molemmilta puuttuu myös pilkku. "Muita, jotka eivät halua palata"

Pakko kommentoida pahinta ekstroverttiä mihin työpaikalla olen törmännyt, entinen tiimiläinen, halusi koko ajan olla huomion keskipisteenä. No se vielä oli "ok" (vähän rasittavaa toki) mutta se mikä alkoi suoraan sanottuna v...tuttaan oli se jatkuva kysely: "Onko uusi paita, kiva, mistä ostit..?" "Joko kohta on kesäloma? Reissuun lähdössä..?" "Missä kävit syömässä" " Tellervoko se vaimosi nimi oli, oliko sairaanhoitajana, missä oli töissä??" IHAN JATKUVA kyselytulva.

Ja pahinta oli se, että vaikka suu kävi koko ajan, ei selvästikkään kuunnellut muita. Jossain kohtaa (ehkä olisi pitänyt) teki mieli katsoa silmiin ja sanoa painokkaasti että KOLMATTA kertaa tällä viikolla sanon, että ensi viikolla loma, ja viikko siitä Barcelonassa.

Minusta on jopa loukkaavaa, että joku "utelee" koko ajan, mutta ei edes muista mistä on puhuttu. Tulee tunne että se pälpätys on vain jkku "sijaistoiminto" samaan tapaan mitä jollekin jalan heiluttelu/kynän pyörittely tmv. Mutta siinä missä nuo muut eivät häiritse muita, sa blaablaablaablaaa VIE muiden ENERGIAA, ja täysin turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etätyöhän on ollut valtava pelastus epäsosiaalisille ja hankalille ihmisille! Moni on varmaan kehittynyt työssään ihan eri tavalla ja löytänyt paikkansa organisaatiossa. Tottakai lähityöhön palaaminen on tässä tapauksessa vaikeata. Ja tästä ei nyt kannata jokaisen pahoittaa mieltään, sillä en väitä että jokainen etätyön tekijä on ollut tuollainen henkilö, vaan että tietyt ihmistyypit ovat erityisesti hyötyneet tästä.

Päinvastoin. Epämiellyttävät ja huonot sosiaaliset taidot omaavat ihmiset ovat kärsineet etätöistä. Koska kukaan ei halua olla heidän kanssaan vapaaehtoisesti, on työpaikka ollut ainoa paikka missä he ovat saaneet ihmiskontakteja koska muiden on ollut pakko olla siellä palkan takia.

Nämä ihmiset myös eniten haluavat pakottaa muut takaisin toimistolle, koska eivät muuten kykene muodostamaan sosiaalisia kontakteja.

Normaalit ihmiset, joista muut pitävät, nauttivat kyllä elämästä joka on täynnä sosiaalisia kontakteja. Ihan vapaaehtoisesti, ihan vain koska muut nauttivat heidän seurastaan. Tällaiset ihmiset eivät kaipaa työpaikan luomia "pakkokontakteja" koska eivät ole niistä riippuvaisia.

Puhuin lähinnä omasta kokemuksestani ja se oli erilainen kuin sinulla. Esim tuttavallani on ollut nyt elämänsä pisin työsuhde, koska hänen hankala luonteensa ei ole tullut esiin. Hän ei halua tavata ihmisiä muutenkaan. Puhun siis hankaluuksien ääripäästä joita on ehkä 1% ihmisistä.

Eikö muuten ole aika huippuhienoa, että jopa "hankalat", introvertit, autistit, yms. voivat nyt täysillä osallistua työelämään etätyön ansiosta, jos kerran pakkososialisointi on ollut ainoa mikä on aiheuttanut ongelmia. Velaksi elävässä maassa, jossa on hälyttävän paljon työttömyyttä, työelämä tarvitsee jokaisen työntekijän ja valtio sekä kunnat kipeästi näiden työntekijöiden verot.

Jos tähän asti työttömyyttä on aiheuttanut se, että jokainen ei ole jaksanut, osannut tai kyennyt kestämään työnteon lisäksi niitä juoruilevia Pirjo-Riittoja työpaikalla, tai ei yksinkertaisesti ole tullut hyväksytyksi introverttiuden tai lievän autismin tms. takia työpaikalla näiden Pirjo-Riittojen taholta, ja nyt etätyön ansiosta saamme laajennettua inklusiivisuutta työpaikoilla niin, että saamme nämäkin ihmiset kunnolla työvoimaan, niin sehän on vain ihan mielettömän upea juttu josta voittavat kaikki! Se on yksi uusi argumentti etätyön puolesta.

Koska ei työpaikka voi olla jokin juorukerho tai lasten leikkipaikka, josta kiusataan ulos kaikki, josta se innokkain juoruklikki ei pidä. Ja kun nyt ilmeisesti etätyö auttaa tähänkin työpaikkojen kiusaamisongelmaan, niin hurraa! 

Todellakin! Olisipa tämä sitä Uutta Normaalia. Sen sijaan, että yritetään puskea kaikki saman sabluun läpi ja sanotaan kritisoiville "sun pitää vaan sopeutua kuten me muut".

Meillä tiiminvetäjä on sellainen joka tykkää esiintyä ja "esittää" muutenkin. Hän vaatii yleisöä paikalle, ei meidän täytyy käydä joka viikko työpaikalla. Itse rasitun siitä sosiaalisesta pakkopullasta valtavasti. Olen ollut tosi tehokas etätyössäni ja joskus ollaan kahviteltu Teamsin välityksellä ja puhuttu ihan niitä "kahvitaukojuttujakin" joita niin moni tuntuu pitävän tärkeänä.

Kaiken lisäksi nyt kun kävin toimistolla, sain hirveän flunssan ja olen ollut viikon sairauslomalla, eikä tämä räkätauti näytä vieläkään loppuvan. Onpa taas fiksua touhua, sanon minä.

Tämähän täällä on jo tunnistettu. Keskijohto haluaa väen takaisin toimistolle, koska eivät osaa muunlaista johtamistapaa ja koska kaipaavat yleisöä omalle tekemiselleen.

Puolisoni työpaikalla on vain yksi johtaja, tj, ja hän on vaihtunut tässä korona-aikana. Uusi johtaja reippaasti linjasi, että luottaa väkeensä. Kaikki ovat tervetulleita toimistolle, mutta jokainen saa tehdä työn siellä, missä parhaiten kokee sen onnistuvan. Tämä on oikean johtajan puhetta! Hänellä on tietenkin keinot huomata, jos joku ei tee töitä, ja yhtä lailla se mitään tekemättömyys toimistossakin onnistuu.

Noista keskijohdon tyypeistä kannattaa antaa palautetta eteenpäin. Firmoja ei kiinnosta tippaakaan "esiintymishaluinen keskijohto" jos se laskee työtehoa.

Itse olen päättänyt, että toimistopäivinä teen minimin, ja etätöissä maksimin. Ja tuo itse asiassa ei edes vaadi erityisiä ponnisteluja, sillä etänä keskittyy paremmin, välillä jopa ajantaju voi hetkeksi kadota kun uppoutuu niin työhön. Toimiston hälyssä ei tuosta ole pelkoa, ja vaikka joku olisi vaiheessa nyt hommat loppuu kun kello on pykälässä.

Uskon/tiedän että tuloksia varmasti syynätään nyt kun osittainen toimistolle paluu alkaa. Luotan siihen että ylempi johto ymmärtää lukujen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida pahinta ekstroverttiä mihin työpaikalla olen törmännyt, entinen tiimiläinen, halusi koko ajan olla huomion keskipisteenä. No se vielä oli "ok" (vähän rasittavaa toki) mutta se mikä alkoi suoraan sanottuna v...tuttaan oli se jatkuva kysely: "Onko uusi paita, kiva, mistä ostit..?" "Joko kohta on kesäloma? Reissuun lähdössä..?" "Missä kävit syömässä" " Tellervoko se vaimosi nimi oli, oliko sairaanhoitajana, missä oli töissä??" IHAN JATKUVA kyselytulva.

Ja pahinta oli se, että vaikka suu kävi koko ajan, ei selvästikkään kuunnellut muita. Jossain kohtaa (ehkä olisi pitänyt) teki mieli katsoa silmiin ja sanoa painokkaasti että KOLMATTA kertaa tällä viikolla sanon, että ensi viikolla loma, ja viikko siitä Barcelonassa.

Minusta on jopa loukkaavaa, että joku "utelee" koko ajan, mutta ei edes muista mistä on puhuttu. Tulee tunne että se pälpätys on vain jkku "sijaistoiminto" samaan tapaan mitä jollekin jalan heiluttelu/kynän pyörittely tmv. Mutta siinä missä nuo muut eivät häiritse muita, sa blaablaablaablaaa VIE muiden ENERGIAA, ja täysin turhaan.

Se on sitä smool tookkia ja me suomalaiset ollaan niiiin juntteja, kun ei tota harrasteta!

Joo alkuun tuntuu kivalta olla positiivisen huomion kohteena, mutta kun niitä vastauksia ei yhtään kuunnella tai kunnioiteta...

Ex-esimies veti tuon vielä nextille levelille. Hän kuvitteli, että kysymällä liian henkilökohtaisia kysymyksiä hän antaa välittävän kuvan itsestään. Tulin sanotaan nyt vaikka peräpukamaleikkauksen (vaiva muutettu) saikun jälkeen töihin ja hän heti kiirehti kysymään "pystytkö istumaan vai onko pylly kipeä"? Niin, mä en ehkä olisi tullut vielä töihin, jos en olisi työkuntoinen? Vastasin lyhyesti "pystyn". Kaiken huipuksi hän toisti tuo kysymyksen pariin otteeseen myöhemmin ja lopetti vasta, kun vastasin "en pysty". Siihen hän ei vastannut mitään, eikä sen jälkeen enää udellut. :D

Toimistoista on tehty enemmän ja enemmän avokonttoreita, clean-desk, aktiivipohjaisia vai miksi lie niitä nyt kutsutaankin. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, ettei niissä pysty keskittymään. Tämän johdosta on selvä, että ihmiset haluavat olla etätöissä. Hain työpaikkaa, jossa valitettavasti on tällainen systeemi, ettei ole omaa paikkaa. Jos heillä olisi samalla vaatimus, että pitää tehdä konttorissa työtä (muulloinkin kuin kokouksissa käyminen ja odotusaikana kokouksien välissä), en voisi ottaa työpaikkaa vastaan, koska pidän sitä täysin mahdottomana yhdistelmänä.

Tässä taitaa mennä niin, että halutut työntekijät voivat valita työpaikkansa sen mukaan saako siellä tehdä etätyötä. Vähemmän halutut työntekijät jäävät sitten niille työnantajille, jotka eivät salli etätyötä. Voi vaan kuvitella miten jälkimmäisessä tapauksessa käy, kun ei niin hyvät työntekijät, joilla on mahdollisesti joku keskittmishäiriö yrittävät tehdä työtä siinä monitoimitilassa. Firma on kohta konkassa tai jos on julkinen työpaikka, niin siinä on muuten vaan katastrofi päällä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Toimistoista on tehty enemmän ja enemmän avokonttoreita, clean-desk, aktiivipohjaisia vai miksi lie niitä nyt kutsutaankin. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, ettei niissä pysty keskittymään. Tämän johdosta on selvä, että ihmiset haluavat olla etätöissä. Hain työpaikkaa, jossa valitettavasti on tällainen systeemi, ettei ole omaa paikkaa. Jos heillä olisi samalla vaatimus, että pitää tehdä konttorissa työtä (muulloinkin kuin kokouksissa käyminen ja odotusaikana kokouksien välissä), en voisi ottaa työpaikkaa vastaan, koska pidän sitä täysin mahdottomana yhdistelmänä.

Tässä taitaa mennä niin, että halutut työntekijät voivat valita työpaikkansa sen mukaan saako siellä tehdä etätyötä. Vähemmän halutut työntekijät jäävät sitten niille työnantajille, jotka eivät salli etätyötä. Voi vaan kuvitella miten jälkimmäisessä tapauksessa käy, kun ei niin hyvät työntekijät, joilla on mahdollisesti joku keskittmishäiriö yrittävät tehdä työtä siinä monitoimitilassa. Firma on kohta konkassa tai jos on julkinen työpaikka, niin siinä on muuten vaan katastrofi päällä koko ajan.

Tätä samaahaan on tapahtunut vuosikymmeniä. Lähtömekanismi on vain eri kuin etätyö, mutta joku syy, mikä ajaa kaikki uudet pian pois. Yleensä syy on vanhojen työntekijöiden harjoittama työpaikkakiusaaminen.

Eikä ole kiinnostanut "ketään". Kiusaajat ne porskuttaa yt:eistä toiseen. Seuraksi saavat jotain puolivanhoja, jotka eivät ole yrittämisestä huolimatta päässeet sieltä pois. Uusista kaikki, jotka vain pystyvät, lähtevät.

Työpaikallani suositaan jatkossa laajaa mahdollisuutta etätyössä kotona. Toimistolla tulisi käydä vähintään kerran kuussa, jos niin sovitaan. Itse teen mielelläni töitä kotona, mutta tarvitsen ryhtiliikkeen, joten olen palaamassa toimistolle muutamana päivänä viikosta. Työhuoneessa on kaksi työpistettä, mutta ei siinä vieressäni ketään ole ollut, joten saan palata omaan rauhaan.