Kertokaa pelottavimpia tilanteita joita teille on sattunnut!

En tiedä, oliko tilanteessa todellista vaaraa, mutta tunne oli uhkaava.

Odotin keskustassa linja-autoa eräänä yönä noin 1-2 aikaan. En muista mistä olin tulossa, mutta humalassa en ollut. Bussiasemalta lähtee kultakin pysäkiltä useampia vuoroja, ja pysäkkejä on monia rivissä. Pysäkkien läheisyydessä norkosi melko isokokoinen nahkarotsimies. Jostain syystä minulle tuli kumma tunne miehestä autoa odotellessa. Kun ihmiset alkoivat nousta bussiin, näin miehen liittyvän jonoon samaan bussiin. Istuin ikkunapaikalle, ja eikö mies tullutkin viereeni istumaan. Noin puolen tunnin ajon jälkeen painoin pysäytysnappia pysäkkini lähestyessä ja nousin lähteäkseni, mies antoi tilaa. Kun hyppäsin bussista pois havaitsin miehen kannoillani, lähdin painelemaan reipasta kävelyä kohti kotia, mies seurasi noin kymmenen metrin päässä perässäni. Hälytyskellot soivat tässä vaiheessa jo kovaa ja kaivoinkin kännykkäni taskusta, nostin sen korvalleni ja aloin puhua siihen ikään kuin olisin soittanut takaisin isälleni, "juu jäin just ai olet tulossa vastaan, ai otat veljen ja murren mukaan joo hyvä idea", ja niin pois päin. Kun vihdoin saavuin valaistulle parkkipaikalle ennen kotiamme vilkaisin olkani yli ja näin miehen kääntyneen juuri poispäin takaisin kohti keskustaan vievää valtatietä.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 20:19"]Heräsimme eräänä lauantaiaamuna kodistamme ja mies huomasi ulko-oven olevan raollaan. Asialle ei löytynyt selitystä, tavallisesti olemme oven kanssa vainoharhaisuuteen asti huolellisia, eikä alkoholilla ollut asiassa osaa eikä arpaa. Mitään ei ollut kadonnut ja nukuimme rauhallisesti koko yön. Kuittasimme unohduksena, kunnes viikon päästä naapuri kertoi tarkalleen samasta kokemuksesta. Selvisi, että vuosi sitten Turussa oli mies tiirikoitunut asuntoihin öisin katselemaan ihmisiä nukkumassa. Asuimme tuolloin Espoossa.
[/quote] no miten se liittyi teidän asuntoihin jos mies hiippailin asuntoihin turussa ja te olitte espoossa? Tämä mies kun jäi kuitenkin kiinni ja tuskin kävi espoossa.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 20:19"]Heräsimme eräänä lauantaiaamuna kodistamme ja mies huomasi ulko-oven olevan raollaan. Asialle ei löytynyt selitystä, tavallisesti olemme oven kanssa vainoharhaisuuteen asti huolellisia, eikä alkoholilla ollut asiassa osaa eikä arpaa. Mitään ei ollut kadonnut ja nukuimme rauhallisesti koko yön. Kuittasimme unohduksena, kunnes viikon päästä naapuri kertoi tarkalleen samasta kokemuksesta. Selvisi, että vuosi sitten Turussa oli mies tiirikoitunut asuntoihin öisin katselemaan ihmisiä nukkumassa. Asuimme tuolloin Espoossa.
[/quote] no miten se liittyi teidän asuntoihin jos mies hiippailin asuntoihin turussa ja te olitte espoossa? Tämä mies kun jäi kuitenkin kiinni ja tuskin kävi espoossa.
[/quote]

Ei mitenkään? Virikkeitä mielikuvitukselle, en olisi uskonut, että sellaistakin on. Ja kyllähän täällä edelleen mietitään, mitä oikein tapahtui.

Asuin ulkomailla. Menin töihin niin varhain, että metrossa oli ylipäätään vähän ihmisiä. Keskustan jälkeen minä ja oudosti käyttäytynyt äijä jäimme vaunuun kaksin. Äijä käyttäytyi oudosti mm. puhui itsekseen ja nyrkkeili ilmaan. Yritin istua mahdollisimman huomaamattomasti, ettei kiinnittäisi aineissaan huomiota minuun. Menikin paikkani ohi jo, kunnes pysähtyi, käännähti ja alkoi tuijottamaan minuun. Agressiivisesti harppoi kohti ja lähdin juoksemaan vaunun päätyyn ovelle. Metro tuli pysäkille ja ryntäsin ulos ja painelin aina maanpinnalle saakka. Luojan kiitos, mikä ajoitus. Myöhästyin kyllä töistä. Tämän jälkeen olen todellakin katsonut, että samassa vaunussa olisi mahdollisimman paljon porukkaa.

Toinen kerta sattui aivan Hesan metrossa. Yöllä viimeinen metro ja porukkaa oli kyllä runsaasti. Agressiivisen tuntuinen kaveri istui käytävän toisella puolella. Yks juopunut alkoi jostain soittaa suutaan kaverille (joka kai haastoikin riitaa). Agressiivinen kaivoi oikein viidakkoveitsen näköisen takkinsa sisältä. Ihmiset pidättelivät hengitystään. Känninen idiootti aukoi edelleen päätään ja muutkin jo sanoivat, että pidä pääsi nyt kiinni. Harkitsin jäänkö pilkkopimeälle Kulosaaren pysäkille vai jatkanko vain muiden joukossa matkaa. Jäin kyytiin ja yritin painua kasaan muiden ihmisten keskellä. Sanasota yltyi ja tyyppi rupesi kiskomaan vaatteita päältään ja heiluttamaan veistään ja uhkailemaan. Ihmiset vilkuilivat hermostuneesti. Päästiin Itä-Helsinkiin ja tuli minun pysäkkini. 

Nämä nyt ei ole pelottavimmat mutta yksi syy, miksi en mielelläni käytä outoihin aikoihin metroa.

Thaimaassa 26.12.2004, eli tsunamin iskiessä. Olin 26-vuotias, ja lähtenyt ensimmäiselle pidemmälle reissulle avomieheni kanssa. Oltiin oltu Khao Lakissa jo viikko, ja se viikko oltiin hengailtu hotellilla kaukana rannasta pitkälle iltapäivään, kunnes lähdettiin muualle. Tykkään yleensä lähteä aikaisin liikkeelle, ja olin tuosta miehelle vähän nalkuttanut, miten en jaksa istua koko päivää hotellilla.

Tuolloin tapaninpäivänä kuitenkin lähdettiinkin ensimmäistä kertaa liikkeelle heti aamusta. Emme olleet kumpikaan mitään hurjia auringonpalvojia, mutta istuskeltiin nurmikolla lähellä rantaa. Katselin merellä kulkevia pitkähäntäveneitä, ja ihmettelin miten omituisesti ne katosivat horisontista. Samalla alkoi jyrinä. En tiennyt tsunameista silloin vielä oikein mitään, mutta jyrinä ja meri eivät luvanneet hyvää. Sanoin miehelle, että nyt muuten lähetään hotellille. Mies alkoi ottaa kuvia, mutta revin häntä eteenpäin. Olin naama kohti kaupunkia, mies naama kohti rantaa, kun hän huomasi aallon.

Ei me minnekään hotellille tietenkään ehditty, sinne oli yli kilometri matkaa. Mä ehdin räpiköidä itseni rannalla olevan pesulan ovesta sisään, ja rakennus oli onneksi niin korkea, että siellä oli terassi yläkerrassa. Mies löytyi myöhemmin puolen kilometrin päästä. Syytän edelleen itseäni siitä, etten suostunut jäämään sinäkin aamuna hotellille, kuten mies halusi.  

Pienenä metrossa (olin ehkä 9-10v). Vanha setä seisoi takanani ja kyyläsi minua koko ajan. Ehkä pedofiili tai joku raiskari, hyi helvetti. Muistan ikuisesti sen epämiellyttävän ja pelon sekaisen tunteen silloin! Olin äitini kanssa ja lähdimme juosten pysäkillä pois, muistan vaan että mies jäi samalla pysäkillä pois ja jäi katsomaan..

Ensin minäkin ajattelin, ettei mulle ole tapahtunut mitään oikeasti pelottavaa, mutta sitten muistin yhden jutun, joka tapahtui, kun olin aika pieni, en osannut varmaan vielä lukeakaan, joten ehkä olin 5 tai 6 vuotta vanha. Olin tätini kanssa mummolassa isän lapsuudenkodissa. Se oli pieni rintamamiestalon tapainen puutalo metsän laidassa. Nukuin tädin vieressä kamarissa hetekalla. Heräsin yöllä ja näin kaksi valkoista hahmoa, miehen ja naisen. Ne liikkuivat kuin tanssien ja jonkinlaisia pantomiimieleitä tehden keskustelivat toistensa kanssa siinä kamarissa. Herätin tädin ja sanoin, että katso, mitä tuossa on, tuommoisia ihmisiä. Täti katsoi mutta sanoi, ettei siinä ketään eikä mitään ole, ja kävi uudelleen nukkumaan. Koko ajan näin samalla ne kaksi ihmishahmoa siinä, ja tädin ruvettua uudelleen nukkumaan, naishahmo tuli ihan vuoteeni jalkopäähän ja alkoi kurottaa minua kohti. Suljin silmäni ja vedin peiton kasvoihin kiinni. Hetken päästä avasin silmät ja hahmot olivat yhä siinä, nyt menossa pois. Ne menivät jonnekin pöydän taakse ja katosivat ikään kuin lattian lävitse alas maahan.

Pitkän aikaa pohdin, mitä olin nähnyt, enkä saanut sille mitään selitystä. Aikuiset tietysti väittivät, että olin nähnyt unta, mutta se oli tuntunut ihan todelta. Nykyään, kun olen lukenut unihalvauksesta, jossa ihminen ikään kuin näkee unta vaikka uskoo olevansa hereillä, olen päätellyt, että kyse oli sellaisesta. Mutta mistäpä sen varmasti tietää...

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 19:41"]

Olin kerran tulossa noin klo 22-23 aikaan töistä kotiin bussilla (vaihdoin eräällä juna-asemalla). Odottelin bussia pysäkillä kännykkääni selaten parin muun ihmisen kanssa. Yhtäkkiä eteeni, siis 10cm päähän naamastani, tuli seisomaan joku tummaihoinen mies. Mies vaan tuijotti suoraan silmiini eikä sanonut mitään. Loin vihaisen katseeni ja siirryin pari metriä pois päin tyypistä. Bussi tuli ja menin bussiin sisään. Istuin ihan eteen oikealle, niin että tunsin bussikuskista olevan turvaa minulle. Se tumma tyyppi tuli myös bussiin sisään ja seisahti siihen kohdalleni taas tuijottamaan hetkeksi ja näytti myös siltä että yrittäisi viereeni istumaan (istuin käytäväpaikalle ettei se voisi tehdä niin). Näin siitä pleksistä heijastuksena miten tyyppi riviä taaempana sivulla tuijotti minua koko ajan ja mietin jo että menen vaikka linjaa päästä päähän kymmenen kertaa, mutta en jää bussista ennenkuin ko tyyppi jää! Kerroin miehelleni (joka oli vauvan kanssa kotona) viestillä ko tyypistä ja suunnitelmastani. Yhtäkkiä n. Puolivälissä matkaa tyyppi nousi, tuli viereeni seisomaan ja tuijotti taas minua. Samassa bussikuski pysäytti seuraavalle pysäkille ja avasi etuoven, silloin sain itsekin sanottua jotain "joo mee vaan pois!". Hetken tuijotettuaan tyyppi astui edelleen tuijottaen ulos bussista ja hakkasi vielä viereistäni ikkunaa pari kertaa saatteena ja lähti pois.. Huokaisin helpotuksesta! Olen aina ollut ihan hermoraunio yöllä yksin liikkuessa (esim kerron miehelle aina milloin/mistä lähden ja matkan varrelta "etappeja" missä olen että osaa sitten neuvoa poliisia missä olen kadonnut jos minulle sattuu jotain :D) mutta tuon jälkeen ilmoitin pomolleni etten tee enää iltavuoroa jos pitää mennä julkisilla kotiin. Onneksi se sopi pomolle hyvin.. Nykyään liikun aina autolla iltaisin niin on vähän helpompi olo.

[/quote]

Tiedän tunteen.. Minun taakse istui hiljaisessa iltajunassa kerran somali tai joku tummaihoinen ja alkoi yhtäkkiä koskettelemaan jostain lantion seutuvilta?? Yrittiköhän pölliä puhelinta tai jotain.. nousin helvetin lujaa siitä ja aloin jotain karjumaan. Lähti vaan muina miehinä pois.

Kun olin lapsi, serkkuni asui taajamassa, joka rajoittui suureen metsään. Olin yhdeksän ja serkkuni hieman nuorempi. Olimme seikkailemassa metsässä alle kilometrin päässä serkkuni luota, kun yhtäkkiä noin kymmenen metrin päässä nousi karhu kahdelle tassulle. Tiedettiin kyllä, ettei karhuja saisi juosta pakoon, mutta juostiin silti täysillä serkun luokse asti. Karhu ei onneksi lähtenyt perään.

Kun olin 18-19 v. asuinalueella asui musta mies, joka oli todella usein yöbussissa kanssani samaan aikaan. Aina hän jotenkin tuli viereeni ja jutteli ja kyseli kauheasti ja oli todella ällöttävän tuntuinen. Vaikka en koskaan puhunut hänelle kuin tyyliin yhdellä sanalla takaisin, hän ei tajunnut lopettaa. Hän jäi yleensä samalla pysäkillä kanssani ja olin oikeasti peloissani, että lähteekö seuraamaan mua kotiin. Oli just jotenkin sellaisen raiskarin oloinen koko tyyppi.

Näihin samoihin aikoihin kaverini, joka asui muutaman talon päässä kertoi, että eräänä päivänä ovikello oli soinut ja hän avasi oven. Siellä oli ollut musta mies (todennäköisesti juuri tämä sama tyyppi) joka oli alkanut tekemään ehdotuksia kaverilleni ja kyseli onko yksin kotona yms. En tiedä oliko tämä sattumaa vai tiesikö hän, että ystäväni asui tässä asunnossa. No joka tapauksessa. Ystäväni tietysti meni paniikkiin, koska oli yksin kotona ja oli itseäni vielä nuorempi, eli ehkä tuolloin 17 v. Kun ystäväni yritti laittaa ovea kiinni, tämä mies laittoi jalkansa oven väliin ja oli kurottautumassa ystävääni kohti. Onneksi kaverini sai jotenkin äkkiä työnnettyä hänet siitä pois ja läimäistyä oven hänen edestään. 

Tuon jälkeen olen itsekin miettinyt kenelle avaan oven..

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:15"]

Thaimaassa 26.12.2004, eli tsunamin iskiessä. Olin 26-vuotias, ja lähtenyt ensimmäiselle pidemmälle reissulle avomieheni kanssa. Oltiin oltu Khao Lakissa jo viikko, ja se viikko oltiin hengailtu hotellilla kaukana rannasta pitkälle iltapäivään, kunnes lähdettiin muualle. Tykkään yleensä lähteä aikaisin liikkeelle, ja olin tuosta miehelle vähän nalkuttanut, miten en jaksa istua koko päivää hotellilla.

Tuolloin tapaninpäivänä kuitenkin lähdettiinkin ensimmäistä kertaa liikkeelle heti aamusta. Emme olleet kumpikaan mitään hurjia auringonpalvojia, mutta istuskeltiin nurmikolla lähellä rantaa. Katselin merellä kulkevia pitkähäntäveneitä, ja ihmettelin miten omituisesti ne katosivat horisontista. Samalla alkoi jyrinä. En tiennyt tsunameista silloin vielä oikein mitään, mutta jyrinä ja meri eivät luvanneet hyvää. Sanoin miehelle, että nyt muuten lähetään hotellille. Mies alkoi ottaa kuvia, mutta revin häntä eteenpäin. Olin naama kohti kaupunkia, mies naama kohti rantaa, kun hän huomasi aallon.

Ei me minnekään hotellille tietenkään ehditty, sinne oli yli kilometri matkaa. Mä ehdin räpiköidä itseni rannalla olevan pesulan ovesta sisään, ja rakennus oli onneksi niin korkea, että siellä oli terassi yläkerrassa. Mies löytyi myöhemmin puolen kilometrin päästä. Syytän edelleen itseäni siitä, etten suostunut jäämään sinäkin aamuna hotellille, kuten mies halusi.  

[/quote]

Onko tämä totta? Mies löytyi kuolleena?

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 23:31"]

Olin 16-vuotias tyttö tuolloin, harrastin kilpaurheilua joten kävin ennen peliä lenkillä meidän läheisessä metsässä missä on juoksuradat ja lenkkipolut. Kuulin jonkinlaista ääntä metsästä, ajattelin että joku lintu vaan ja jatkoin matkaa. Kun nousin mäkeä ylös ja jatkoin lenkkeilyä mäen päältä alamäkeen, näin miehen ison kiven vierellä. Hän runkkasi edessäni ja katsoi minua suoraan silmiin. Sydän hakkasi tuhatta sataa, ja mietin että mitä hän minulle tekee. Olin niin peloissani. Lähdin juoksemaan kohti kotia ja onneksi minulla oli kännykkä mukana, soitin hyvälle ystävälle ja itkin puhelimeen hysteerisenä. Samaan aikaan juoksin henkeni edestä. Oli muuten kamalaa katsoa välillä selkänsä taakse, että juokseeko se hullu mun perässä. No pääsin kotiin onneksi ja lukitsin kaikki ovet. Ei ole sen jälkeen tullut lenkkeiltyä yksin varsinkaan iltaisin.

[/quote]

Lohjalla?

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 15:24"]Kävelimme kerran baarista kaverini kanssa meille. Jossain vaiheessa matkaa kaverini sanoi minulle, että joku mies seuraa meitä toisella puolella tietä, oli seurannut jo jonkin aikaa. Olimme hetken aikaa hiljaa, kunnes kysyin kaverilta, että juostaanko. Lähdimme juoksemaan, ja onneksi olimme jo lähellä kotiani, joten pääsimme nopeasti perille. Tilanne ei jälkeenpäin kerrottuna kuulosta niin pelottavalta, mutta siinä hieman humalaisena aamuyöstä kun näkee silmäkulmastaan jonkun seuraavan, paniikki on aika kova.

Toinen tapahtuma on samantapainen, mutta silloin lähdin yksin baarista. Kävelin bussipysäkille päin, ja matkalla seuraani lyöttäytyi ulkomaalainen mies. Humalassa olen tavallista sosiaalisempi ja avoimempi, joten kävelin miehen kanssa pysäkilleni päin niitä näitä jutellen. Pääsin pysäkille ja kun bussini tuli, mies hyppäsikin samaan bussiin. Tuolloin oloni muuttui tukalaksi. Mies tuli taakseni seisomaan bussissa ja piti käsivarrestani kiinni. En sanonut hänelle mitään. Bussin saavuttua pysäkilleni, hyppäsin kyydistä sanomatta miehelle mitään. Toivoin, että hän jäisi bussiin, mutta hän hyppäsi kyydistä myös. Kävelin nopeasti kotia kohti, mutta mies seurasi minua, ja saavutti minut pian. Hän tarttui minusta kiinni niin, etten pystynyt liikkumaan. Olin lähes halvaantunut pelosta. Mies yritti suudella minua, mutta käänsin pääni pois. Hän sönkötti jotain "I fuck you" -juttua ja huusin hänelle että päästäisi minut pois. Tuota jatkui hetken aikaa, kunnes kadulle takaamme ilmestyi onneksi muita ihmisiä, jolloin mies päästi minusta irti. Lähdin juoksemaan kotiin, ja kuulin miehen huutavan vielä jotain "what a bitch". Tuon tapahtuman jälkeen minua on oikeasti alkanut pelottaa liikkua yöllä yksin.
[/quote]

Miksi te ette ilmaisette selvästi ettette halua toisen tekevän jotain? Se että mies on ottanut sua bussissa kiinni on ollut kysymys ja se että sä oot antanut sen pitää kiinni on lupaus. Noissa tilanteissa voi aina ihan ystävällisesti todeta, että olet nyt ymmärtänyt väärin ystävällisyyteni. Ole kiltti äläkä koske. Viesti on kohtelias mutta ilme on tiukka. Älkää naiset jättäkö eleitä auki. Jos joku koskettaa niin reagoikaa.Huoh...

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 20:50"]Ensin minäkin ajattelin, ettei mulle ole tapahtunut mitään oikeasti pelottavaa, mutta sitten muistin yhden jutun, joka tapahtui, kun olin aika pieni, en osannut varmaan vielä lukeakaan, joten ehkä olin 5 tai 6 vuotta vanha. Olin tätini kanssa mummolassa isän lapsuudenkodissa. Se oli pieni rintamamiestalon tapainen puutalo metsän laidassa. Nukuin tädin vieressä kamarissa hetekalla. Heräsin yöllä ja näin kaksi valkoista hahmoa, miehen ja naisen. Ne liikkuivat kuin tanssien ja jonkinlaisia pantomiimieleitä tehden keskustelivat toistensa kanssa siinä kamarissa. Herätin tädin ja sanoin, että katso, mitä tuossa on, tuommoisia ihmisiä. Täti katsoi mutta sanoi, ettei siinä ketään eikä mitään ole, ja kävi uudelleen nukkumaan. Koko ajan näin samalla ne kaksi ihmishahmoa siinä, ja tädin ruvettua uudelleen nukkumaan, naishahmo tuli ihan vuoteeni jalkopäähän ja alkoi kurottaa minua kohti. Suljin silmäni ja vedin peiton kasvoihin kiinni. Hetken päästä avasin silmät ja hahmot olivat yhä siinä, nyt menossa pois. Ne menivät jonnekin pöydän taakse ja katosivat ikään kuin lattian lävitse alas maahan.

Pitkän aikaa pohdin, mitä olin nähnyt, enkä saanut sille mitään selitystä. Aikuiset tietysti väittivät, että olin nähnyt unta, mutta se oli tuntunut ihan todelta. Nykyään, kun olen lukenut unihalvauksesta, jossa ihminen ikään kuin näkee unta vaikka uskoo olevansa hereillä, olen päätellyt, että kyse oli sellaisesta. Mutta mistäpä sen varmasti tietää...
[/quote]

Minulla on itselläni muuten 3 tuollaista kokemusta ja ihan aikavälillä 14v -27v. 14v heräsin tuollaiseen valkohohtavaan pariskuntaan joka seisoi sänkyni jalkopäädyn puolella. Mies seisoi kädet naisen ympärillä ja molemmat siinä vain katselivat. Hetki oli hyvin rakkaudellinen vaikkakin pelottava. Se loppui vasta kun ryntäsin ylös ja läimäsin valot päälle. Olin n. 24v kun heräsin yöllä siihen että valkohohtoinen pikkupoika, n.4v, seisoi silloisen miesystäväni jalkopäädyssä sängyllä. Hän oli kurottautunut eteenpäin kuin olisi yrittänyt tirkistellä nukkuvan miehen kasvoja. Tuijotin poikaa tovin ja sitten hän yhtäkkiä huomasi että huomasin hänet ja "särkyi" pois. En kertonut koskaan asiasta puolisolleni sillä hän olisi vain pelännyt. Itselleni tuli mieleen tapauksesta, että siinä ehkä tulevaisuuden lapsi tuli katsomaan isäänsä. Tiedä häntä. Kolmas tapaukseni kävi kun olin 27v käymässa vanhemmillani. Heräsin yöllä lohduttomaan itkuun (kyllä kuulin sen) ja huoneeseeni oli ilmestynyt kuin jostain aikarepeämästä pala sohvaa ja istuimella istui parikymppinen vaaleatukkainen nainen itkemässä. Suru oli käsin kosketeltava. Naisen pää oli painunut ja hän nosti sitten katseensa kun puhuttelin häntä. En ikinä unohda sitä surunmurtamaa ilmettä ja ahdistuneita silmiä kun katseemme kohtasivat. Kyyneleet vain virtasivat hänen valkoisena hohtavaa ihoa pitkin. Hetki sammui itsestään kun hälytysajossa ollut ambulanssi ajoi ikkunan takaa.

Mulle nämä eivät edusta pelottavinta hetkeä. Halusin vaan sulle lainatulle kertoa, että on muitakin. En tunne ilmiötä, eikä kukaan muukasn "asiantuntija" ole pystynyt kertomaan tarkemmin. Nämä hyväntahtoiset valkosäteilevät olennot on niitä kivoimpia vierailijoita. Mulla on käynyt pahempia ja ahdistavimpiakin. Summasummarum, 7 vuoteen en ole herännyt kutsumattomaan vieraaseen ja hyvä niin, ne heräämiset säikäyttää aina.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 18:31"]olin laivalla kavereiden kanssa aika tarkalleen 10v sitten... Muistan että Thaimaan tsunami oli ollut juuri ja laivalla ei paljoa juhlijoita näkynyt. Kaverini lähtivät jo puoliltaöin nukkumaan ja itse jäin puolityhjään yökerhoon vielä yhdelle oluelle. Kun sitten lähdin yksin hyttiini minua lähti seuraamaan joku musta mies.. Aloin kiristämään askelta ( hyttikäytävä oli tyhjä, ketään ei näkynyt missään ), tyyppi hokee "where are you from" jne. Olin juuri hyttimme ovella kun tyyppi käy suoraan haaruksiin ja rintoihin käsiksi ja hokee " i think I love you" . Sain työnnettyä tyypin pois ja avattua kiireessä hyrin oven. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, sinne se tyypi jäi huutelemaan jotain törkeyksiä käytävään :( onneksi olin jo oman hyttini kohdalla, en edes halua tietää mitä olisi käynyt jos tyyppi olisi päässyt kimppuuni aiemmin.
[/quote]

Toivon, että ilmoitit asiasta jonnekin.

Lisää!

Up

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:15"]

Thaimaassa 26.12.2004, eli tsunamin iskiessä. Olin 26-vuotias, ja lähtenyt ensimmäiselle pidemmälle reissulle avomieheni kanssa. Oltiin oltu Khao Lakissa jo viikko, ja se viikko oltiin hengailtu hotellilla kaukana rannasta pitkälle iltapäivään, kunnes lähdettiin muualle. Tykkään yleensä lähteä aikaisin liikkeelle, ja olin tuosta miehelle vähän nalkuttanut, miten en jaksa istua koko päivää hotellilla.

Tuolloin tapaninpäivänä kuitenkin lähdettiinkin ensimmäistä kertaa liikkeelle heti aamusta. Emme olleet kumpikaan mitään hurjia auringonpalvojia, mutta istuskeltiin nurmikolla lähellä rantaa. Katselin merellä kulkevia pitkähäntäveneitä, ja ihmettelin miten omituisesti ne katosivat horisontista. Samalla alkoi jyrinä. En tiennyt tsunameista silloin vielä oikein mitään, mutta jyrinä ja meri eivät luvanneet hyvää. Sanoin miehelle, että nyt muuten lähetään hotellille. Mies alkoi ottaa kuvia, mutta revin häntä eteenpäin. Olin naama kohti kaupunkia, mies naama kohti rantaa, kun hän huomasi aallon.

Ei me minnekään hotellille tietenkään ehditty, sinne oli yli kilometri matkaa. Mä ehdin räpiköidä itseni rannalla olevan pesulan ovesta sisään, ja rakennus oli onneksi niin korkea, että siellä oli terassi yläkerrassa. Mies löytyi myöhemmin puolen kilometrin päästä. Syytän edelleen itseäni siitä, etten suostunut jäämään sinäkin aamuna hotellille, kuten mies halusi.  

[/quote] Miehesi oli tarkoituskin kuolla.

Olin koiran kanssa mustikassa eräällä mäellä, jossa on paljon lenkkeilypolkuja ja talvisin hiihtolatuja. Oli jo myöhä, lähes hämärää ja lähdin kävelemään kohti rappusia, joita pitkin pääsi nopeiten alas. Kävelin sellaista isompaa hiekkatietä pitkin, kun vastaan ajaa auto, joku iso paku. Auto pysähtyy vähän sen jälkeen, kun se oli ohittanut minut ja kuskin paikalta hyppää ulos joku mies. Mies ottaa muutaman askeleen minua kohti, pysähtyy, on hetken hiljaa paikallaan ja palaa takaisin kuskin paikalle. Kävelin koko ajan eteenpäin ja kun kuski hyppäsi autoon, vaihdoin rivakan kävelyn juoksuksi. Juoksin niin kovaa kuin jaksoin portaille ja olin jo puolessa välissä portaita, kun näin pakun ajovalot. Mies oli etsinyt paikan, missä voisi kääntyä ja lähtenyt perään. Pääsin isommalle, vilkkaan liikennöidylle tielle, mutta tapaus säikäytti.

Lapsena taas olimme vanhempieni kanssa kaupungilla. Tulimme kotiin ja ihmettelimme, missä perheemme koira on. Menin portaita alakertaan ja kuulin kellarin ovella uikutusta. Koira oli siellä ja kun vapautin raukan oven takaa, oli koira ihan paniikissa. Kukaan ei ollut lukinnut koiramme kellariin ja kellarin ovi oli niin jäykkä, että hädin tuskin sain itse sitä kiinni tai auki. Kukaan ei tiedä, miten koiramme joutui kellariin. Talossamme muutenkin tapahtui kaikkea jännää sähköön liittyvää, imuri meni itsekseen päälle, stereot meni itsekseen päälle volat täysillä, samoin pesukone.

Vähän vanhempana olin töissä isäni yrityksessä, eräänlaisessa kahvilassa. Sinne tuli sekava mies, joka sai raivarit, kun eräs toinen työntekijä kieltäytyi myymästä alkoholia. Tyyppi uhkasi tappaa tämän työntekijän ja alkoi heitellä kaikella, mitä vain sai käsiinsä: kuumilla kahvipannuilla, astioilla, kaikella mitä sai käsiinsä. Myöhemmin saimme kuulla, että tämä äijä oli juuri vapautunut vankilasta ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena.

Ja eräs ei pelottava, mutta oksettava tapaus. Olin siskoni kanssa liikenteessä vieraassa kaupungissa ja hotellihuoneeseemme tuli jatkoille siskoni ystäviä ja heidän kavereitaan. Nukahdin jossain vaiheessa ja herään yöllä siihen, kun eräs siskoni kaverin kaveri hinkkaa itseään minua vasten ja kopeloi rintojani paidan alta. Olin niin humalassa ja hämmentynyt, etten osannut tehdä muuta kuin vaihtaa paikkaa, menin tuolille nukkumaan. Olin varattu tuolloin, joten en ollut antanut kenellekään mitään aihetta lähestyä ja kaikki tiesivät, että olin varattu. Jos noin tapahtuisi vielä, saisi tyyppi sellaista huutia, ettei ole ikinä saanut :(!

Yritin kirjoittaa edellisen rivivälien kanssa, mutta nämä mobiilisovellukset kusee aina enemmän tai vähemmän joka paikassa...