Kertokaa pelottavimpia tilanteita joita teille on sattunnut!

se kun: Big Brother 2014 alkaa!

Asun kerrostalossa ihan yleisen uimarannan vieressä. Olen käynyt rannalla kaikkiin mahdollisiin kellonaikoihin useamman vuoden aikana ja siellä on aina ollut rauhallista, korkeintaan jotain teinejä riehumassa. Viime kesänä kaverini oli kylässä ja halusi lähteä käymään yöuinnilla ja lähdettiin sitten käymään rannassa joskus puolenyön jälkeen. Uiminen jäi lyhyeen kylmän veden takia, ja kun olimme tulossa pois rannalta takaisin kotiin, pukuhuoneiden kulmalla seisoskellut kolmekymppinen mies lähti perään. Ajattelin ensin, että tyyppi oli ollut vain tupakalla rannassa ja palaamassa kotiin, mutta siinä kohtaa, kun kyseinen hyypiö livahti perässä rappukäytävään hälytyskellot alkoivat soida, ja kun vedin kämpän ovea perässäni kiinni mies tunki kengän oven väliin, nappasi ovesta kiinni ja yritti vetää sitä auki. Mitään järkipuhetta tyyppi ei kuunnellut, hoki vain "mä maksan mä maksan", ja pakko sanoa että onneksi oli kaveri matkassa, muuten en olisi saanut hälytettyä edes apua. Tilanne laukesi siihen kun kaveri piteli ovea kiinni ja sain itse näppäiltyä kännykkään häken numeron, esittelin sitä kyseiselle miehelle ovenraosta ja avasin puhelun, siinä kohtaa tyyppi sai jalat alleen. Jälkeenpäin ajateltuna ihan toimiva hätäratkaisu olisi ollut myös huutaa, keskellä yötä rappukäytävään kiljumalla olisi varmasti saanut jonkun apuun, mutta siinä kohtaa ajatus kulki vähän heikosti.

Tätä ennen en koskaan erityisemmin osannut varoa saati pelätä mitään hiippareita, mutta nykyään olen melkein liiankin sätky ja ennemmin en kulje öisin tai edes iltaisin pimeällä yksin ulkona.

Mulle on nuoresta iästäni huolimatta tapahtunut useampikin pelottava juttu.

Olimme exäni kanssa ajelleet koko yön. Nukahdimme autoon prisman parkkihallissa aamulla vahingossa ja nukuimme muutaman tunnin. Heräsimme ja lähdimme heti ajamaan kotia kohti. Nukahdin melkein heti kyytiläisenä uudelleen, mutta heräsin melkein heti kun auto pomppi. Avasin silmäni ja olimme ison vilkkaan tien viereisessä "ojassa" eli jyrkkä tien pientare jonka reunoilla on puita yms. Näin vaan kun oksat osuivat tuulilasiin ja huusin exälle että heräää!! heräsi ja pysäytti auton. Hän oli siis nukahtanut ja olimme ajautuneet vastakkaisen kaistan kautta vasemmalle puolelle pientareelle vilkkaaseen aikaan 80 tuntinopeuden alueella. Onneksi emme törmänneet vastaantulijaan..

Sitten kerran olin hakemassa frendejä baarista. Istuin autossa jonkin matkan päässä baarista,vähän syrjäisemmässä paikassa, josta olin löytänyt parkkipaikan. Selailin puhelintani ja yhtäkkiä apukuskin ovi aukesi ja tuntematon mies istui kyytiin. Näytti pelottavalta ja uhkaavalta. Käski viedä hänet kotiin. Paniikissa lähdin ajamaan miestä kotiin ja pelkäsin koko ajan että hän kaivaa nahkarotsinsa taskusta puukon tms.. Hän vaihtoi koko ajan paikkaa, johon halusi että jätän hänet. "siwan parkkipaikalle... eikun ei, aseman parkkikselle" (ne ovat siis ihan vierekkäin, aseman parkkipaikka syrjäisemmässä ja puskien peitossa". Olin varma että aikoo raiskata. En ajanut aseman parkkikselle vaan jätin hänet sen edustalle pysyen autotiellä ja sanoin että pitää hakea frendit baarista että jää tässä. Onneksi totteli.. Purskahdin itkuun ja kädet täristen ajoin takaisin keskustaan.

Sitten baarissa kerran joku nuori mies tuli kysymään että tanssisinko hänen kanssaan. Kieltäydyin. Koki loppuillan hän tuijotti ahdistavasti ja tarkkaili jossain. Baarista lähdettyäni (sama baari muuten josta olin hakemassa frendejäni edellisessä tarinassa..) kotiin kävellen, huomasin kyseisen miehen kävelevän perässäni. Juttelin kaverin kanssa puhelimessa ja pysähdyin. Mies takanani kauempana pysähtyi myös. Jatkoin kävelyä ja mies meni kadun sivustalle kävelemään saaden aina välilllä suojaisia paikkoja josta en nähnyt häntä. Pysähdyin taas yhden kulman taakse ja jäin odottamaan että seuraako hän vielä. Näin kun mies tuli suojaisesta paikasta taas esiin ja huusin hänelle että "lopeta seuraaminen, soitin poliisit " ja lähdin juoksemaan kotiin. olin humalassa enkä siksi niin peloissani vaaan aika rohkea...

Sitten kerran baarista tultuani kotiin, rappukäytävässä oli postinjakaja, tumma vanha mies jakamassa postia. Yritti ruveta hipelöimään ja avattuani asuntoni oven koitti päästä sisälle !!! Sain onneksi vedettyä oven kiinni just ja just. Huh.

Olin Egyptissä yksin matkalla lukemassa pääsykokeisiin. Ensimmäisenä iltana ajattelin mennä aikaisin nukkumaan kun väsytti. N. klo 22 huoneeni ovi kuitenkin avautui ja joku "siivooja?" tuli sisään. Huusin että "get out!!" Kohta tämä kuitenkin taas toistui. Pelotti kyllä vähän kun siellä yksin vaaleana naisena olin... Seuraavana päivänä menin respaan sanomaan asiasta eivätkä oikein reagoineet asiaan. Koki lomaviikkoni ajan siivoojat mitkä lie ravasivat jatkuvasti huoneessani!!! Kun rannaltakin palasin huoneeseen niin joka kerta sieltä joku lähti. Siis monta kertaa päivässä vaikkei siellä olisi mitään tehty. Ja kerran ilmestyi joitain heidän itse poimimiaan kukkia ja jokin arabiaksi kirjoitettu lappunen... Ei enää ikinä Egyptiin.

Ajan päivällä auto täynnä perhettä Turun moottoritiellä kun yhtäkkiä alkaa sataa räntää ja tiellä onkin jo kerros sohjoa. Edessämme ajaa rekka ja viereistä kaistaa takaa tuleva bussikuski päättääkin lähteä ohittamaan meitä. Näkyvyys oli aika lailla heikko jo tuossa vaiheessa ja liirron vaara, mistä syystä en itse rekkaa lähtenyt ohittamaan. No bussia se ei haitannut. Se painaa hitaasti ohitse ja heittää kaiken loskan viereiseltä kaistalta meidän tuulilasiin. Ohituksen ajan näkyvyys oli täysin nolla kun räntäsateeen lisäksi sohjoryöppy tulee suoraan lasiin. Hidastaa ei voi ettei takana oleva törmää, kiihdyttää ei voi ettei joudu liian lähelle rekkaa, voi vain toivoa ettei kukaan muuta nopeuttaan eikä kukaan lähde luisuun. Ajosuuntaa ei voi korjata koska ei näe mitään minkä perusteella voisi ohjata. Kaikki on vain valkeaa. Ajaminen tapahtui sananmukaisesti perstuntumalla sen mukaan miten renkaat osuvat ajouriin.

Elämäni pisimmät 15 - 20 sekuntia kun bussi hitaasti hiipii ohitse ja renkaiden heittämä loska lopulta lakkaa osumasta tuulilasiin. Onneksi oli turvaväliä edellä ajavaan rekkaan.

^

varhaisteininä, olin ehkä 11-12v pyöräilin usein ystäväni ( joka oli pari vuotta vanhempi minua) kanssa leirintäalueelle muutaman kilometrin päähän. no, ystäväni tutustui eräällä reissulla sitten meitä vähän vanhempaan, ehkä parikymppiseen somalikundiin, pummi tältä tupakkaa ja lopulta lähdimme tämän tyypin mökkiin "kahville". istuin olohuoneessa ja ystäväni sekä mies menivät  toiseen huoneeseen, suljetun oven taa. kuuntelin kauhuissani, miten ystäväni ensin nauroi, sitten huusi "stop! lopeta! älä!" jne. juoksin kauhuissani ulos & pyöräilin kotiin, olisi pitänyt hakea apua mutta olin vielä lapsi..  :(

myöhemmin näin ystävälläni fritsuja, oli muuttunut iloisesta & nauravasta tytöstä hiljaiseksi ja äkäiseksi. emme ikinä puhuneet tapauksesta, osa minusta ajattelee kuitenkin yhä että ystäväni tavallaan "kerjäsi" tapahtunutta. isotissinen (ja ikäistään vanhemman oloinen!) blondi flirttailee & vieläpä lähtee mukaan mökkiin " päiväkahville", tuskinpa se mies ajatteli että me kolme oikeasti istumme siellä mukit käsissä pöydän ääressä !

Up!

Ylös

Todella kurjaa huomata miten paljon naiset ja tytöt ovat joutuneet kokemaan ahdistelua :(
Itse olen ala-asteikäisenä juossut karkuun muka reittiohjeita kyselemään pysähtynyttä automiestä, joka runkkasi autossaan. Yläasteikäisenä koulun pojat nipistelivät, kourivat ja huorittelivat. Samoihin aikoihin koin myös kaksi raiskausyritystä, ensimmäinen oli aikuinen mies, jonka auton kyytiin liftasin ja joka yritti väkisin suudella ja kouria, onnistuin pakenemaan. Toinen raiskausta yrittänyt mies oli kaverini isä, ollesani heillä yökylässä. Pääsin tilanteesta pois silkan onnen vuoksi. Neljätoistavuotiaana perhetuttu mies, n. 50v yritti saada minua suostumaan suuseksiin kanssaan. (Silloin 1990-luvun alussa muuten paikkakunnallani oli yleisessä tiedossa n. Kolmekymppisten äijien kopla joka koulun siskon pihalla tarjosi tytöille viinaa ja humaltuneet tytöt kuljetettiin autolla jonkun kämpille ja seksiaktit kuvattiin, vanhemmat tytöt varoittelivat meitä nuorempia menemästä siskon pihalla sen auton luokse)

Täysi-ikäisenä sitten on saanut juosta karkuun kaiken maailman hiippareita ja potentiaalisia raiskareita. Monta läheltäpiti-tilannetta on ollut. Silti ei ole koskaan käynyt ns. Todella huonosti. Silkkaa tuuria.
Mut joo, pitkän sepustuksen jälkeen voi todeta että näiden tapausten aiheuttamat ahdistukset ovat varmaan tähänastisen elämän ikävimpiä kokemuksia. Etenkin kun niitä mietti nyt yli kolmekymppisenä, pienten tyttöjen äitinä.

Kyllä naisen elämä on aika perseestä pääosin.

Up

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:42"]

Kyllä naisen elämä on aika perseestä pääosin.

[/quote]

Siihen onneksi pystyy itsekin vaikuttaa.

Olin Jokelan koulussa 7.11.2007., vaikka tapahtumasta tulee pian 7 vuotta en ole unohtanut tota päivää, enkä unohda.

Olin 11-12-vuotias ja tulossa kotiin nuorisotalon kokkikerhosta, kun tuntematon mies alkoi seurata minua. Oli syksyinen, jo pimenevä ilta ja kävelin koko matkan Helsingin Itä-Pasilasta Länsi-Pasilaan, jossa asuimme. Pelkäsin, kun huomasin miehen kulkevan perässäni koko matkan. Jossain vaiheessa kotini lähellä alkoi puhua, kysyi tietä jonnekkin. Onneksi olimme ko kotitaloni edessä ja avasin rapun oven. Juuri ennen kuin sain oven vedettyä kiinni, mies puristi minua takapuolesta. Näin myöhemmin ajatellen siinä olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti.

Kaikista eniten pelkäsin pari vuotta sitten junassa laoseni kanssa, kun samassa vaunussa ollut poika porukka alkoi agressiiviseksi. Huutelivat todella törkeitä juttuja lähellä olleelle nuorelle tytölle, mm. Kuvailivat miten raiskaisivat hänet. Jossain vaiheessa yksi porukasta alkoi ääneen fantasioida 3-vuotiaan tyttäreni raiskaamisesta. Kädet täristen lähetin miehelleni viestin ja kerroin tilanteesta. Ytitin saada vilkkaan ja puheliaan tyttäreni pysymään mahdollisimman huomaamattomana ja olin kiitollinen siitä, että porukka ei ollut huomannut minua, sillä istuin selkä menosuuntaan tyttöäni vastapäätä, eli olin näkösuojassa penkkien takana. Pelkäsin heidän huomaavan että olen huivia käyttävä musliminainen, sillä olin varma että siitähän se riemu vasta olisikin revennyt... porukka siirtyi suunnittelemaan kauempana vaunussa seisovan tummaihoisen miehen hakkaamista ja pelkäsin todella heidän puheitaan. Juna lähestyi meidän asemaamme ja minun oli noustava. He huomasivat minut ja kuten olin arvellutkin, alkoi kamala huuto pommeista ja muusta. Taakseni katsomatta kävelin tyttäreni kanssa sen afrikkalaisen miehen luo, ja sanoin hänelle tuon porukan suunnitelmasta hakata hänet ja neuvoin olemaan varovainen. Jäin lapseni kanssa pois ja poika porukka jatkoi junassa matkaansa. Tärisin vielä pari tuntia tämän jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:32"]Olin 11-12-vuotias ja tulossa kotiin nuorisotalon kokkikerhosta, kun tuntematon mies alkoi seurata minua. Oli syksyinen, jo pimenevä ilta ja kävelin koko matkan Helsingin Itä-Pasilasta Länsi-Pasilaan, jossa asuimme. Pelkäsin, kun huomasin miehen kulkevan perässäni koko matkan. Jossain vaiheessa kotini lähellä alkoi puhua, kysyi tietä jonnekkin. Onneksi olimme ko kotitaloni edessä ja avasin rapun oven. Juuri ennen kuin sain oven vedettyä kiinni, mies puristi minua takapuolesta. Näin myöhemmin ajatellen siinä olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti.

Kaikista eniten pelkäsin pari vuotta sitten junassa laoseni kanssa, kun samassa vaunussa ollut poika porukka alkoi agressiiviseksi. Huutelivat todella törkeitä juttuja lähellä olleelle nuorelle tytölle, mm. Kuvailivat miten raiskaisivat hänet. Jossain vaiheessa yksi porukasta alkoi ääneen fantasioida 3-vuotiaan tyttäreni raiskaamisesta. Kädet täristen lähetin miehelleni viestin ja kerroin tilanteesta. Ytitin saada vilkkaan ja puheliaan tyttäreni pysymään mahdollisimman huomaamattomana ja olin kiitollinen siitä, että porukka ei ollut huomannut minua, sillä istuin selkä menosuuntaan tyttöäni vastapäätä, eli olin näkösuojassa penkkien takana. Pelkäsin heidän huomaavan että olen huivia käyttävä musliminainen, sillä olin varma että siitähän se riemu vasta olisikin revennyt... porukka siirtyi suunnittelemaan kauempana vaunussa seisovan tummaihoisen miehen hakkaamista ja pelkäsin todella heidän puheitaan. Juna lähestyi meidän asemaamme ja minun oli noustava. He huomasivat minut ja kuten olin arvellutkin, alkoi kamala huuto pommeista ja muusta. Taakseni katsomatta kävelin tyttäreni kanssa sen afrikkalaisen miehen luo, ja sanoin hänelle tuon porukan suunnitelmasta hakata hänet ja neuvoin olemaan varovainen. Jäin lapseni kanssa pois ja poika porukka jatkoi junassa matkaansa. Tärisin vielä pari tuntia tämän jälkeen.
[/quote]
Miten tuo mies reagoi kun kerroit poikien suunnittelusta? hyvä että kävit sanomassa, osasi olla varuillaan... Osaatko sanoa minkä ikäisiä ne pojat oli?

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 07:11"]Tämä on tositapahtuma ja tapahtui Helsingissä 13 vuotta sitten. Seurustelin miehen kanssa, ja tämä mies asui kerrostalossa erään puiston lähellä. Minulla oli koira ja ulkoilutin usein pientä koiraani tässä puistossa myöhään yöllä, kun kotiuduimme leffasta tai illanvietosta. Yhtenä iltana olin tulossa takaisin lenkiltä, kun huomasin pitkän, nuorehkon, epäsiistin miehen ensin notkuvan läheisen puun alla ja sitten alkavan seuraamaan minua. Kiihdytin askeleita ehtiäkseni ovelle. Otin avaimen valmiiksi ajoissa, laitoin sen oveen, käänsin. Livahdin nopeasti sisälle ja vedin ulko-oven väkisin kiinni. Se oli sellainen ovi, jossa on hidastus, joten sen kiinni saaminen nopeasti vaati voimia. Juuri kun olin saanut oven kiinni, mies tuli oven toiselle puolelle, veti kahvasta ja kun huomasi, että ovi oli lukossa, hän alkoi molemmin käsin hakata oveen. Tyyppi oli selvästi pettynyt, ettei saanut mua kiinni. Tuohon taloon hänellä ei ollut asiaa, siitä olen varma.

Kaksi viikkoa myöhemmin luin Hesarista, että tuossa puistossa oli tapahtunut raiskauksia uhreille tuntemattoman tekijän toimesta. Tekijä saatiin kiinni.
[/quote]
hyi kamala, ihanku jostain painajaisesta! Ettei ovi mee nopeesti kiinni...

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:32"]Olin 11-12-vuotias ja tulossa kotiin nuorisotalon kokkikerhosta, kun tuntematon mies alkoi seurata minua. Oli syksyinen, jo pimenevä ilta ja kävelin koko matkan Helsingin Itä-Pasilasta Länsi-Pasilaan, jossa asuimme. Pelkäsin, kun huomasin miehen kulkevan perässäni koko matkan. Jossain vaiheessa kotini lähellä alkoi puhua, kysyi tietä jonnekkin. Onneksi olimme ko kotitaloni edessä ja avasin rapun oven. Juuri ennen kuin sain oven vedettyä kiinni, mies puristi minua takapuolesta. Näin myöhemmin ajatellen siinä olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti.

Kaikista eniten pelkäsin pari vuotta sitten junassa laoseni kanssa, kun samassa vaunussa ollut poika porukka alkoi agressiiviseksi. Huutelivat todella törkeitä juttuja lähellä olleelle nuorelle tytölle, mm. Kuvailivat miten raiskaisivat hänet. Jossain vaiheessa yksi porukasta alkoi ääneen fantasioida 3-vuotiaan tyttäreni raiskaamisesta. Kädet täristen lähetin miehelleni viestin ja kerroin tilanteesta. Ytitin saada vilkkaan ja puheliaan tyttäreni pysymään mahdollisimman huomaamattomana ja olin kiitollinen siitä, että porukka ei ollut huomannut minua, sillä istuin selkä menosuuntaan tyttöäni vastapäätä, eli olin näkösuojassa penkkien takana. Pelkäsin heidän huomaavan että olen huivia käyttävä musliminainen, sillä olin varma että siitähän se riemu vasta olisikin revennyt... porukka siirtyi suunnittelemaan kauempana vaunussa seisovan tummaihoisen miehen hakkaamista ja pelkäsin todella heidän puheitaan. Juna lähestyi meidän asemaamme ja minun oli noustava. He huomasivat minut ja kuten olin arvellutkin, alkoi kamala huuto pommeista ja muusta. Taakseni katsomatta kävelin tyttäreni kanssa sen afrikkalaisen miehen luo, ja sanoin hänelle tuon porukan suunnitelmasta hakata hänet ja neuvoin olemaan varovainen. Jäin lapseni kanssa pois ja poika porukka jatkoi junassa matkaansa. Tärisin vielä pari tuntia tämän jälkeen.
[/quote]
Miten tuo mies reagoi kun kerroit poikien suunnittelusta? hyvä että kävit sanomassa, osasi olla varuillaan... Osaatko sanoa minkä ikäisiä ne pojat oli?
[/quote]

Mies kiitti ja kysyi, pitäisikö hänen jäädä junasta. Sanoin että siitä en tiedä, mutta ole varovainen. Poikien ikää en osaa sanoa tarkalleen, mutta veikkaisin että olivat siinä 16-20-vuotiaita.

Olin yksin kotona, vasta muuttanut tuntemattomalle paikkakunnalle miehen luokse. Puuhailin itsekseni jotain normaaleja iltapuuhia. Oli myöhä, mieheni oli kaverillaan parilla. Yhtäkkiä ulko-ovea alettiin ryskyttää hirveällä voimalla, kuin yrittäisi tulla läpi. Kuului naisen ja miehen huutelua, sellaista räkäistä rääkynää; "OOKKONÄÄ KOTONA! TUU AVVAA! VITTU TUU AVVAA SAATANA!"

Tietenkään en avannut vaan soitin välittömästi miehelle, joka kertoi että todennäköisesti kyseessä on kylän häirikkö-alkkis-narkkipariskunta, joka silloin tällöin pyrkii ties kenen luokse kylään. Pariskunta tiesi mieheni, paikkakunta on pieni. Olin aivan helvetin kauhuissani, sammutin valot, istuin puhelimen kanssa hipihiljaa olohuoneessa, ja toki tilanne paheni entisestään. Alkoi kuulua uhkailua; "TUU AVVAA TÄÄ VITUN OVI TAI ME TULLAAN LÄPI, ME TIIETÄÄN ET SÄ OOT KOTONA, VITTU ETTÄ SAAT PÄIHIS JOS ET AVVAA". Mies lähti heti tulemaan kotiin, ja kohtasi ovella mekastavan parin. Hän hääsi heidät pois ja sanoi että toiste ei tarvitse tulla mekkaloimaan tähän osoitteeseen tai tietävät tulleensa. Onneksi lähtivät, en tiedä mitä olivat vailla. Kai vain lämmintä paikkaa ryypätä?

Joka tapauksessa tilanne oli jumalattoman pelottava. Jotenkin traumatisoiduin kai vähän, enkä avaa ovia enää kenellekään ellen tiedä kuka siellä on, esim. ennalta sovittu kyläily. Toinen näistä häiriköistä on jo kuollut maksan pettämiseen, mutta pelko tuntemattomia koputtelijoita kohtaan jäi.

Olin juuri täyttänyt 17, ja kävelin noin yhdeksän aikaan leikkipuiston poikki kotia kohti. Huomasin, että iso tummaihoinen mies seuraa (n.100m verran, eli oikeastaan vaan arvailin että seuraako. En siis vielä juossut.) kiristin kävelytahtiani, mutta huomasin pian miehen vierelläni. Hän oli varmaan 2m pitkä, ja lihaksikas. Mies alkoi jutella niitä näitä, ja vastailin lyhyesti. Mies kysyi ikääni, ja vastasin 16 toivoen tämän ajattelevan, että olen vasta lapsi niin jättää flirttailut pois. Ei jättänyt. Hän pysähtyi viistoon eteeni, ja alkoi ehdotella iloisesti seksiä. "You know that black men can do faster and harder" en osannut englantia hyvin, enkä kunnolla edes ymmärtänyt että panemisestahan tässä puhutaan. Pysyin kylmänviileänä ja hymyilin vain, ilmoitin että isäni on tulossa vastaan eikä ole aikaa jutella. Lopulta mies lähti pois kuin hyväksyen "ystävällisen torjuntani".

Nykyään ja silloinkin loppumatkalla mietin, mitä olisi tapahtunut jos olisin vaan juossut, kun mies pysähtyi ja alkoi vaihtamaan aihettaan. Olisiko lähtenyt perään ja päässyt "vauhtiin" asiassaan tää mies. En tajua, miksi en juossut, miksi en huutanut. Jostain syystä tunsin, että näin pääsen pois. Hetket olivat kuin "näyttelyä".

Miehet ovat usein lähestyneet minua kun olen ollut yksin, pysähtyneet autolla tai jääneet samoilla pysäkeillä pois. Näissä ei auta kuin valppaus, järki (logiikka), ja rohkeus. Nykyään pelkäänkin ihan sydän hakaten esim. Jos kävelen yksin hämärässä, aika ajoin kun saa epätoivottua seuraa.
N21

Militaari ebolan leviäminen Afrikassa. Pitäisi olla muillakin vetelät pöksyissä. Tammikuussa 1.4 miljoona kuollutta, arvio WHOlta. Tautia ei voi enää pysäyttää Joulukuun alun jälkeen. Tauti ei jää vain afrikan riesaksi, vaan leviää maapallolle tasaisesti, tappen lähes kaikki. Vaikka itse tautiin kuolee vain 70 %, niin kultapossuihmiset ei saa enää ruokaa kaupasta vaan alkaa vahvimman oikeus, selviämistaistelu. En halua olla mukana noissa 30 % selvinneitä. Atomivoimalat levittää saasteensa ympäristöön, kemian tehtaiden ultrajätteet valuu kiertoon, mitää hyvää ei jää jäljelle. Selviäjät ovat ne, jotka tämän viritetyn version laskivat liikkeelle vuosikymmenten aikana kehitetyn rokotteensa kera.