Lue keskustelun säännöt.
Kun uusperhe kiusaakin ex-puolisoa…
03.09.2021 |
Aina puhutaan siitä kuinka hirveä ja katkera ex-puoliso pyrkii kiusaamaan ja häiriköimään uusperheen perheytymistä ja onnea, mutta mistä saa vertaistukea ja apua tilanteeseen missä tilanne on päinvastainen?
Minulla alkaa olla vuosien jälkeen voimat aika lopussa. Kyseessä on se klassinen tarina missä pikkulapsivaiheen seksittömyys sai miehen pettämään, ja suhde alkoi rakoilemaan. Muutamaa vuotta myöhemmin mies aloitti salasuhteen ja päivitti puolison 20 vuotta nuorempaan. Tämä kaikki sattui, mutta hitto, selvisin siitä. Ja opin olemaan onnellinen ihan omillani ilman uutta puolisoa.
Mies puhui eron alussa siitä kuinka vaikka meidän suhteeemme päättyy, perhe tulee pitämään yhtä. Ja minä nielin oman mielipahani ja päätin että tulen tekemään voitavani sen eteen että meillä voisi sitten olla aikusten kesken asialliset välit ja mahdollisuus tulla toimeen. Tarjota lapsille myös siten eheä perhe, että voisimme viettää juhlapäiviä esim koko porukalla yhdessä, ja nähdä lapsiin liittyvissä asioissa.
Miehen uusi puoliso on kuitenkin ilmoittanut että ei halua olla missään tekemisissä kanssani, ja heidän parisuhteensa sääntöihin kuuluu että miehellä ei saa olla ystävyyttä minun kanssani, vaan yhteydenpidon pitää olla minimissä ja liittyä vain lapsiin.
Kun lapset ovat surreet sitä että perhe ei vietä enää lainkaan aikaa yhdessä, se on kieltämättä harmittanut minua. Tunnen että lapsiltani viedään se mahdollisuus laajempaan perheeseen ja minut halutaan eristää lauman ulkopuolelle, ikäänkuin minua ei olisi koskaan ollut olemassakaan.
Vuosien jälkeenkään meillä ei ole minkäänlaisia välejä lasteni äitipuolen kanssa, ja tämä tuntuu minusta oudolta. Olen itse kasvanut ydinperheessä, en osannut varautua että yhteishuoltajuudessa jäisin henkisesti näin totaalisen yksin.
Tuntuu hämmentävän pahalta että lapsiani on kasvattamassa ihminen jota en tunne lainkaan ja olen nähnyt vilaukselta 2 kertaa, johon itse olin valmis luomaan ihan lämpimän suhteen bonusvanhemman roolissa, mutta hän ei halua sitä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Ja joo, tietysti sopeudun tilanteeseen, ketään ei voi pakottaa. Nyt kun toinen lapsi tilanteesta kuitenkin oireilee, ja vasta nyt käsittelee eron lopullisuutta, tuntuu että tarvitsin perspektiiviä.
Kommentit (67)
Kerro eksällesi, miten tunnet olosi ja ehdota kolmen kesken tapaamista. Onhan tuo lapsellista nuoremmalta vaimokkeelta eristää sinut elämästä, tietääkö hän itsekään sen seuraukset lapsiin. Minkä ikäinen tämä nyksä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kait se nyksä tajusi mihin lähtee käytetyn miehen kanssa... Tai sitten ei.
No, olisiko niin että suhteen alussa olit sitten enemmän yhteydessä ex-puolisoosi kuin olisi ollut ok uudelle puolisolle ja tämän takia hänen piti vetää nuo rajat? Jos alusta asti olet ollut asiallinen, niin en tiedä miksi rajat on pitänyt sitten vetää niin tiukalle.
Itse olen myös ex-puoliso ja ajattelen niin, etten halua häiriköidä exäni uutta perhettä enkä haikaile mitään yhteisiä perhejuhlia vaan annan heille rauhan ja tosiaan yhteydenpito liittyy vain lapsiin, miksi sen pitäisi liittyä mihinkään muuhun?
Ollaan ihan asiallisissa väleissä exäni ja myös exäni nykyisen puolison kanssa mutta ei me muusta puhuta kuin lapsista eikä vietetä aikaa yhdessä.
Jos lapsesi oireilee niin neuvoisin kertomaan että ero on lopullinen ja hänellä on nyt kaksi kotia. Jos rupeatte hengaamaan exän ja lapsen kanssa "perheenä" lapsen on vaikeampi ymmärtää mitä tapahtuu ja luo lapselle väärää, turhaa toivoa että vanhemmat palaisivat yhteen. En ymmärrä miksi lasta pitäisi sekoittaa sellaisella.
Toki olisi kiva jos exäsi nyksä voisi muodostaa suhteen sinun kanssasi, mutta ehkä sinun pitää antaa hänelle aikaa. En siis tiedä oletko ollut tunkeileva suhteen alussa mutta jos olet, niin näytä hänelle ettet ole enää niin ehkä suhteenne jossain vaiheessa lähenee.
No sinä et voi puuttua exäsi uuteen elämään mitenkään. Pääset helpommalla jos keskityt omaan elämääsi ja lapseesi silloin kun hän on sinulla. Anna heidän olla rauhassa jos eivät halua sinun kanssasi tavata ym. Katso eteenpäin äläkä taaksepäin.
Vierailija kirjoitti:
Kerro eksällesi, miten tunnet olosi ja ehdota kolmen kesken tapaamista. Onhan tuo lapsellista nuoremmalta vaimokkeelta eristää sinut elämästä, tietääkö hän itsekään sen seuraukset lapsiin. Minkä ikäinen tämä nyksä on?
Olen kertonut, mutta ex on nyt viimeisen 4 vuoden aikana muuttunut ihmiseksi jota tuskin tunnistan. Hän näkee asian vain uuden kumppaninsa toiveiden mukaisesti. Jos tulee minkäänlaista konfliktia esimerkiksi asioissa missä olemme erimieltä lapsiin liittyvissä asioissa, hän kokee ne loukkauksina, eikä kykene ottamaan lainkaan kritiikkiä. Pieninkin huomautus vaikka lasten asioiden hoitamatta jättämisestä koetaan mun puolelta ilkeytenä.
Olen ehdottanut yhteistä tapaamista 4 vuoden ajan. Ensimmäinen vuosi olisi ollut varmaan liikaa kaikille, koska he olivat aloittaneet suhteen selkäni takana jo vuosi ennen eroamme. Seuraavana vuonna odotin, ehdotin ja yritin järjestää mahdollisuuksia luontevasti tutustua, kolmantena lakkasin odottamasta ja kävin surutyötä siitä, että en menettänyt vain ydinperhettä, vaan myös sen toiveen siitä millainen mun puolesta bonusperhe olisi voinut olla. Nyt en enää yritä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette yrittäneen liian kunnianhimoista uusperhekuviota. Nuo toimivat vain, jos ero on nätimpi kuin teidän, esim. erilleen ystäviksi kasvaminen. Parempi olisi vain ollut pyrkiä asiallisiin väleihin ja kahden erillisperheen tilanteeseen. Liian pitkälle viety oman mielipahan nieleminen on nyt kostautunut. Hankkiudu tuosta kuviosta eroon.
Hei päästä jo irti. Keskity lapseesi ja omaan elämääsi. Muuten et pääse ikinä elämässäsi eteenpäin ja katkeroidut vähitellen. Nyt katse pois ex-miehestä ja hänen touhuistaan. Ex on ex syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, olisiko niin että suhteen alussa olit sitten enemmän yhteydessä ex-puolisoosi kuin olisi ollut ok uudelle puolisolle ja tämän takia hänen piti vetää nuo rajat? Jos alusta asti olet ollut asiallinen, niin en tiedä miksi rajat on pitänyt sitten vetää niin tiukalle.
Itse olen myös ex-puoliso ja ajattelen niin, etten halua häiriköidä exäni uutta perhettä enkä haikaile mitään yhteisiä perhejuhlia vaan annan heille rauhan ja tosiaan yhteydenpito liittyy vain lapsiin, miksi sen pitäisi liittyä mihinkään muuhun?
Ollaan ihan asiallisissa väleissä exäni ja myös exäni nykyisen puolison kanssa mutta ei me muusta puhuta kuin lapsista eikä vietetä aikaa yhdessä.
Jos lapsesi oireilee niin neuvoisin kertomaan että ero on lopullinen ja hänellä on nyt kaksi kotia. Jos rupeatte hengaamaan exän ja lapsen kanssa "perheenä" lapsen on vaikeampi ymmärtää mitä tapahtuu ja luo lapselle väärää, turhaa toivoa että vanhemmat palaisivat yhteen. En ymmärrä miksi lasta pitäisi sekoittaa sellaisella.
Toki olisi kiva jos exäsi nyksä voisi muodostaa suhteen sinun kanssasi, mutta ehkä sinun pitää antaa hänelle aikaa. En siis tiedä oletko ollut tunkeileva suhteen alussa mutta jos olet, niin näytä hänelle ettet ole enää niin ehkä suhteenne jossain vaiheessa lähenee.
Ymmärrän että suhteen alussa en varmasti ollut henkilö johon haluttiin mitään yhteyttä. Exäni petti minua vuoden ennen eroa tämän ihmisen kanssa.
Olen ilmaissut kuitenkin tämän jälkeen kiitollisuuden siitä että ero oli oikea päätös, ja itse en olisi osannut tehdä sitä ilman heidän suhdettaan. Ja että olen onnellinen että joku rakastaa exääni enemmän kuin itse pystyin.
Tästä huolimatta exäni on maalannut minusta kuvan eron syypäänä, että minulla olisi ollut suhde (hän petti minua toisen naisen kanssa jo vuosia aiemmin kun olin raskaana, enkä saanut tietää siitä mitään ennen kuin koki tarvetta loukata minua mahdollisimman pahasti eroriidan keskellä) Ja tämä uusi nainen on hänen pelastajansa mun kaltaisen hirviön kynsistä.
Mun intuitio sanoo että tästä johtuen myös exälläni on tahtotila pitää entinen ja nykyinen elämänsä erillään, koska ehkä pelkää minun kertovan liikaa hänestä nykyiselleen.
Itselläni ei ole mitään tarvetta penkoa menneitä tai hankaloittaa hänen elämäänsä, harmittaa vaan helvetisti että on tullut kohdelluksi huonosti, ja eron jälkeenkin joutuu vielä kokemaan epäreilua käytöstä, josta valitettavasti eniten kärsivät lapset.
Olen itse ydinperheen lapsi, ja omien lapsieni isän kanssa ollut 30 v jo yhdessä. Elikkä en tiedä tästä asiasta mitään.
Mutta olen vierestä seurannut perheitä missä on sinun ja minun lapset, joissakin yhteiset ja joissakin ei.
Ei mikään helppo tilanne. Mietin vaistoaako lapsesi sinun yksinäisyyden? Kun lapset ovat isällään niin miettivät mitä äiti puuhaa yksin.
Luulenpa että tässä aika tekee tehtävänsä. Jos vielä lapsesi saavat nähdä että sinulla on mielekästä tekemistä sillon kun lapset ovat isällään, helpottais lapsiesi oloa paljon. En tarkoita tällä uutta suhdetta, vaan kavereitten ja harrastuksien parissa vietettyä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, itsekin olen eronnut enkä ole ikinä edes käynyt ex-mieheni, hänen uuden puolisonsa ja lastemme uudessa kodissa. Joo, olis kivempaa jos joskus voisin käydä vaikka kahvilla siellä mutta ei se nyt niin iso asia ole että jaksaisin sitä surra vaikkei kaikki mene täydellisesti. Mulla on oma elämäni ja exällä omansa. Elämäni on hyvää ja minulla omat ystäväni, en erityisesti kaipaa exää tai tämän nyxää omiksi ystävikseni vaikka ihan ok olisi jos niin tapahtuisi. Pointtina se, ettei tuosta nyt kannata ruveta tekemään mitään ongelmaa. Asiat nyt menee niin kuin menee eikä tuo ole maailman tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Kait se nyksä tajusi mihin lähtee käytetyn miehen kanssa... Tai sitten ei.
Ei ne tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaminen nyt vain on vähän sellaista ettei sen jälkeen ole enää sanavaltaa exän asioihin tai elämään. Näin se vain menee. Tuo ei myöskään ole "kiusaamista" sinua kohtaan, vaan ihan normaalia että kun aloitetaan uudi perhe, niin vanha vaimo väistyy tai laitetaan väistymään jollei itse tajua sitä tehdä.
Kannattaa päästä yli tuosta ja hommata jotain muuta ajateltavaa kuin exän perään itkeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro eksällesi, miten tunnet olosi ja ehdota kolmen kesken tapaamista. Onhan tuo lapsellista nuoremmalta vaimokkeelta eristää sinut elämästä, tietääkö hän itsekään sen seuraukset lapsiin. Minkä ikäinen tämä nyksä on?
Olen kertonut, mutta ex on nyt viimeisen 4 vuoden aikana muuttunut ihmiseksi jota tuskin tunnistan. Hän näkee asian vain uuden kumppaninsa toiveiden mukaisesti. Jos tulee minkäänlaista konfliktia esimerkiksi asioissa missä olemme erimieltä lapsiin liittyvissä asioissa, hän kokee ne loukkauksina, eikä kykene ottamaan lainkaan kritiikkiä. Pieninkin huomautus vaikka lasten asioiden hoitamatta jättämisestä koetaan mun puolelta ilkeytenä.
Olen ehdottanut yhteistä tapaamista 4 vuoden ajan. Ensimmäinen vuosi olisi ollut varmaan liikaa kaikille, koska he olivat aloittaneet suhteen selkäni takana jo vuosi ennen eroamme. Seuraavana vuonna odotin, ehdotin ja yritin järjestää mahdollisuuksia luontevasti tutustua, kolmantena lakkasin odottamasta ja kävin surutyötä siitä, että en menettänyt vain ydinperhettä, vaan myös sen toiveen siitä millainen mun puolesta bonusperhe olisi voinut olla. Nyt en enää yritä mitään.
Sinä yritit, toinen ei ollut halukas. Nyt on parasta antaa asian olla ja siirtyä eteenpäin, enempää et voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olisiko niin että suhteen alussa olit sitten enemmän yhteydessä ex-puolisoosi kuin olisi ollut ok uudelle puolisolle ja tämän takia hänen piti vetää nuo rajat? Jos alusta asti olet ollut asiallinen, niin en tiedä miksi rajat on pitänyt sitten vetää niin tiukalle.
Itse olen myös ex-puoliso ja ajattelen niin, etten halua häiriköidä exäni uutta perhettä enkä haikaile mitään yhteisiä perhejuhlia vaan annan heille rauhan ja tosiaan yhteydenpito liittyy vain lapsiin, miksi sen pitäisi liittyä mihinkään muuhun?
Ollaan ihan asiallisissa väleissä exäni ja myös exäni nykyisen puolison kanssa mutta ei me muusta puhuta kuin lapsista eikä vietetä aikaa yhdessä.
Jos lapsesi oireilee niin neuvoisin kertomaan että ero on lopullinen ja hänellä on nyt kaksi kotia. Jos rupeatte hengaamaan exän ja lapsen kanssa "perheenä" lapsen on vaikeampi ymmärtää mitä tapahtuu ja luo lapselle väärää, turhaa toivoa että vanhemmat palaisivat yhteen. En ymmärrä miksi lasta pitäisi sekoittaa sellaisella.
Toki olisi kiva jos exäsi nyksä voisi muodostaa suhteen sinun kanssasi, mutta ehkä sinun pitää antaa hänelle aikaa. En siis tiedä oletko ollut tunkeileva suhteen alussa mutta jos olet, niin näytä hänelle ettet ole enää niin ehkä suhteenne jossain vaiheessa lähenee.
Ymmärrän että suhteen alussa en varmasti ollut henkilö johon haluttiin mitään yhteyttä. Exäni petti minua vuoden ennen eroa tämän ihmisen kanssa.
Olen ilmaissut kuitenkin tämän jälkeen kiitollisuuden siitä että ero oli oikea päätös, ja itse en olisi osannut tehdä sitä ilman heidän suhdettaan. Ja että olen onnellinen että joku rakastaa exääni enemmän kuin itse pystyin.
Tästä huolimatta exäni on maalannut minusta kuvan eron syypäänä, että minulla olisi ollut suhde (hän petti minua toisen naisen kanssa jo vuosia aiemmin kun olin raskaana, enkä saanut tietää siitä mitään ennen kuin koki tarvetta loukata minua mahdollisimman pahasti eroriidan keskellä) Ja tämä uusi nainen on hänen pelastajansa mun kaltaisen hirviön kynsistä.
Mun intuitio sanoo että tästä johtuen myös exälläni on tahtotila pitää entinen ja nykyinen elämänsä erillään, koska ehkä pelkää minun kertovan liikaa hänestä nykyiselleen.
Itselläni ei ole mitään tarvetta penkoa menneitä tai hankaloittaa hänen elämäänsä, harmittaa vaan helvetisti että on tullut kohdelluksi huonosti, ja eron jälkeenkin joutuu vielä kokemaan epäreilua käytöstä, josta valitettavasti eniten kärsivät lapset.
Jos sinä et välitä tuosta ettet pääse kahvittelemaan exän kotiin, niin ei välitä lapsesikaan. Lapset näkevät että sinä kärsit, ja syytät siitä lasten isää ja tämän uutta vaimoa. Se on lapsille ikävä välikäsi. Mitä jos hommaisit oman elämän, ja vaikka ihan uuden suhteenkin, niin lapsetkaan eivät enää kärsisi tuosta Sinun tilanteestasi.
Vierailija kirjoitti:
Kerro eksällesi, miten tunnet olosi ja ehdota kolmen kesken tapaamista. Onhan tuo lapsellista nuoremmalta vaimokkeelta eristää sinut elämästä, tietääkö hän itsekään sen seuraukset lapsiin. Minkä ikäinen tämä nyksä on?
Ihan normaalia se on, ettei eronneet vietä juhlapyhiä yhdessä. Jos itse avioerolapsena mietin, niin vanhemmat hoiti sen asiallisesti, kenen luona milloinkin oltiin. Vaihtoivat pari sanaa ovella ja siinä se. Varsinkin jos noin paska historia taustalla, niin ei siinä ydinperheessä ois mitään kaivattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ydinperheen lapsi, ja omien lapsieni isän kanssa ollut 30 v jo yhdessä. Elikkä en tiedä tästä asiasta mitään.
Mutta olen vierestä seurannut perheitä missä on sinun ja minun lapset, joissakin yhteiset ja joissakin ei.
Ei mikään helppo tilanne. Mietin vaistoaako lapsesi sinun yksinäisyyden? Kun lapset ovat isällään niin miettivät mitä äiti puuhaa yksin.
Luulenpa että tässä aika tekee tehtävänsä. Jos vielä lapsesi saavat nähdä että sinulla on mielekästä tekemistä sillon kun lapset ovat isällään, helpottais lapsiesi oloa paljon. En tarkoita tällä uutta suhdetta, vaan kavereitten ja harrastuksien parissa vietettyä aikaa.
Kiitos. Itsekin olen ydinperheen lapsi ja vanhempani olleet yhdessä yli 50v. En tiedä mitään eroperheistä, ja siksi tämä on kaikki ollut ihan uuden opettelua.
Uusia tunteita ja tilanteita. Olen varmasti ollut liian optimistinen ja kuvitellut uusperhe-elämästä jotain idylliä, missä voisin säilyttää yli 12v elämässäni olleen ex-kumppanin ystävänä, samalla kun olen onnellinen ilman parisuhdetta, jota itse en edes halua.
En usko että lapset surevat minua, mulla on paljon ystäviä, tosi kiva elämä & työ ja koti sekä lemmikkikin vielä. Toinen lapsista oireilee käytöshäiriöillä niillä viikoilla kun on isällään, ja mun luona ollessa itkee kun perhe ei tee enää ikinä mitään yhdessä, käy edes pizzalla joskus. Pienet on lapsen haaveet, mutta ongelmat aika suuria.
Itselleni henkilökohtaisesti on nykyään jo samantekevää mikä suhteeni exäni ja hänen kumppaninsa kanssa on. Mulla on oma elämä, joskus vaan tuntuu typerältä että miksi ei muka voida kaikki vaan olla kavereita keskenämme. Elämä on liian lyhyt, lapsuus niin pieni hetki.
Vierailija kirjoitti:
No jos eksäsi on munaton ja uusi muija sanelee mitä se saa ja ei saa tehdä, niin sille sinä et voi mitään. Siirry eteenpäin.
Kyllä tämä varmasti on sen miehenkin tahto. Monesti vain tahdotaan kääntää asiat naisen syyksi, vrt. "vaimo ei päästä miestä kavereiden kanssa kuppilaan" vaikka mies on itse se joka ei halua lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ydinperheen lapsi, ja omien lapsieni isän kanssa ollut 30 v jo yhdessä. Elikkä en tiedä tästä asiasta mitään.
Mutta olen vierestä seurannut perheitä missä on sinun ja minun lapset, joissakin yhteiset ja joissakin ei.
Ei mikään helppo tilanne. Mietin vaistoaako lapsesi sinun yksinäisyyden? Kun lapset ovat isällään niin miettivät mitä äiti puuhaa yksin.
Luulenpa että tässä aika tekee tehtävänsä. Jos vielä lapsesi saavat nähdä että sinulla on mielekästä tekemistä sillon kun lapset ovat isällään, helpottais lapsiesi oloa paljon. En tarkoita tällä uutta suhdetta, vaan kavereitten ja harrastuksien parissa vietettyä aikaa.Kiitos. Itsekin olen ydinperheen lapsi ja vanhempani olleet yhdessä yli 50v. En tiedä mitään eroperheistä, ja siksi tämä on kaikki ollut ihan uuden opettelua.
Uusia tunteita ja tilanteita. Olen varmasti ollut liian optimistinen ja kuvitellut uusperhe-elämästä jotain idylliä, missä voisin säilyttää yli 12v elämässäni olleen ex-kumppanin ystävänä, samalla kun olen onnellinen ilman parisuhdetta, jota itse en edes halua.
En usko että lapset surevat minua, mulla on paljon ystäviä, tosi kiva elämä & työ ja koti sekä lemmikkikin vielä. Toinen lapsista oireilee käytöshäiriöillä niillä viikoilla kun on isällään, ja mun luona ollessa itkee kun perhe ei tee enää ikinä mitään yhdessä, käy edes pizzalla joskus. Pienet on lapsen haaveet, mutta ongelmat aika suuria.
Itselleni henkilökohtaisesti on nykyään jo samantekevää mikä suhteeni exäni ja hänen kumppaninsa kanssa on. Mulla on oma elämä, joskus vaan tuntuu typerältä että miksi ei muka voida kaikki vaan olla kavereita keskenämme. Elämä on liian lyhyt, lapsuus niin pieni hetki.
Lopeta se OMIEN lastesi kiusaaminen, ja sano mukulalle että heillä on oma elämä ja teillä oma, ja että te käytte yhdessä pitsalla, ja isän luona sitten toisella porukalla.
Itse olen kaikki tai ei mitään ihminen. En halua tarjota mitään puolikasta perhettä lapsille vaan meillä on kaksi täysin erillistä lapsen kotia. Joka toinen viikko laitan yhden viestin, jossa kerron tulevan viikonlopun aikataulut. Ja lapset ei osaa kaivata mitään yhdessä vietettyä aikaa kun emme ole luoneet mitään harhakuvaa yhtenäisestä perheestä.
En ole koskaan tavannut exän nykyistä, enkä haluakaan. Luotan miehen arvostelukykyyn, että hän on täyspäinen ihminen ja sekin riittää, että lapset tykkää.
No jos eksäsi on munaton ja uusi muija sanelee mitä se saa ja ei saa tehdä, niin sille sinä et voi mitään. Siirry eteenpäin.