Lue keskustelun säännöt.
Kun uusperhe kiusaakin ex-puolisoa…
03.09.2021 |
Aina puhutaan siitä kuinka hirveä ja katkera ex-puoliso pyrkii kiusaamaan ja häiriköimään uusperheen perheytymistä ja onnea, mutta mistä saa vertaistukea ja apua tilanteeseen missä tilanne on päinvastainen?
Minulla alkaa olla vuosien jälkeen voimat aika lopussa. Kyseessä on se klassinen tarina missä pikkulapsivaiheen seksittömyys sai miehen pettämään, ja suhde alkoi rakoilemaan. Muutamaa vuotta myöhemmin mies aloitti salasuhteen ja päivitti puolison 20 vuotta nuorempaan. Tämä kaikki sattui, mutta hitto, selvisin siitä. Ja opin olemaan onnellinen ihan omillani ilman uutta puolisoa.
Mies puhui eron alussa siitä kuinka vaikka meidän suhteeemme päättyy, perhe tulee pitämään yhtä. Ja minä nielin oman mielipahani ja päätin että tulen tekemään voitavani sen eteen että meillä voisi sitten olla aikusten kesken asialliset välit ja mahdollisuus tulla toimeen. Tarjota lapsille myös siten eheä perhe, että voisimme viettää juhlapäiviä esim koko porukalla yhdessä, ja nähdä lapsiin liittyvissä asioissa.
Miehen uusi puoliso on kuitenkin ilmoittanut että ei halua olla missään tekemisissä kanssani, ja heidän parisuhteensa sääntöihin kuuluu että miehellä ei saa olla ystävyyttä minun kanssani, vaan yhteydenpidon pitää olla minimissä ja liittyä vain lapsiin.
Kun lapset ovat surreet sitä että perhe ei vietä enää lainkaan aikaa yhdessä, se on kieltämättä harmittanut minua. Tunnen että lapsiltani viedään se mahdollisuus laajempaan perheeseen ja minut halutaan eristää lauman ulkopuolelle, ikäänkuin minua ei olisi koskaan ollut olemassakaan.
Vuosien jälkeenkään meillä ei ole minkäänlaisia välejä lasteni äitipuolen kanssa, ja tämä tuntuu minusta oudolta. Olen itse kasvanut ydinperheessä, en osannut varautua että yhteishuoltajuudessa jäisin henkisesti näin totaalisen yksin.
Tuntuu hämmentävän pahalta että lapsiani on kasvattamassa ihminen jota en tunne lainkaan ja olen nähnyt vilaukselta 2 kertaa, johon itse olin valmis luomaan ihan lämpimän suhteen bonusvanhemman roolissa, mutta hän ei halua sitä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Ja joo, tietysti sopeudun tilanteeseen, ketään ei voi pakottaa. Nyt kun toinen lapsi tilanteesta kuitenkin oireilee, ja vasta nyt käsittelee eron lopullisuutta, tuntuu että tarvitsin perspektiiviä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Omituista, että ajattelet, että sinua kiusataan. Jatka elämääsi. Miksi pitäisi olla yhteisiä juhlia sun muuta?
On se minun mielestäni jonkin sortin kiusaamista, jos petettyä osapuolta kohdellaan tylysti ja vieläpä puhutaan pahaa selän takana.
-ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, että ajattelet, että sinua kiusataan. Jatka elämääsi. Miksi pitäisi olla yhteisiä juhlia sun muuta?
On se minun mielestäni jonkin sortin kiusaamista, jos petettyä osapuolta kohdellaan tylysti ja vieläpä puhutaan pahaa selän takana.
-ei ap
Jos kohdeltiin huonosti suhteessa, kohdellaan huonosti erossa. Samat ihmiset, joten miten käytöskään olisi eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olisiko niin että suhteen alussa olit sitten enemmän yhteydessä ex-puolisoosi kuin olisi ollut ok uudelle puolisolle ja tämän takia hänen piti vetää nuo rajat? Jos alusta asti olet ollut asiallinen, niin en tiedä miksi rajat on pitänyt sitten vetää niin tiukalle.
Itse olen myös ex-puoliso ja ajattelen niin, etten halua häiriköidä exäni uutta perhettä enkä haikaile mitään yhteisiä perhejuhlia vaan annan heille rauhan ja tosiaan yhteydenpito liittyy vain lapsiin, miksi sen pitäisi liittyä mihinkään muuhun?
Ollaan ihan asiallisissa väleissä exäni ja myös exäni nykyisen puolison kanssa mutta ei me muusta puhuta kuin lapsista eikä vietetä aikaa yhdessä.
Jos lapsesi oireilee niin neuvoisin kertomaan että ero on lopullinen ja hänellä on nyt kaksi kotia. Jos rupeatte hengaamaan exän ja lapsen kanssa "perheenä" lapsen on vaikeampi ymmärtää mitä tapahtuu ja luo lapselle väärää, turhaa toivoa että vanhemmat palaisivat yhteen. En ymmärrä miksi lasta pitäisi sekoittaa sellaisella.
Toki olisi kiva jos exäsi nyksä voisi muodostaa suhteen sinun kanssasi, mutta ehkä sinun pitää antaa hänelle aikaa. En siis tiedä oletko ollut tunkeileva suhteen alussa mutta jos olet, niin näytä hänelle ettet ole enää niin ehkä suhteenne jossain vaiheessa lähenee.
Ymmärrän että suhteen alussa en varmasti ollut henkilö johon haluttiin mitään yhteyttä. Exäni petti minua vuoden ennen eroa tämän ihmisen kanssa.
Olen ilmaissut kuitenkin tämän jälkeen kiitollisuuden siitä että ero oli oikea päätös, ja itse en olisi osannut tehdä sitä ilman heidän suhdettaan. Ja että olen onnellinen että joku rakastaa exääni enemmän kuin itse pystyin.
Tästä huolimatta exäni on maalannut minusta kuvan eron syypäänä, että minulla olisi ollut suhde (hän petti minua toisen naisen kanssa jo vuosia aiemmin kun olin raskaana, enkä saanut tietää siitä mitään ennen kuin koki tarvetta loukata minua mahdollisimman pahasti eroriidan keskellä) Ja tämä uusi nainen on hänen pelastajansa mun kaltaisen hirviön kynsistä.
Mun intuitio sanoo että tästä johtuen myös exälläni on tahtotila pitää entinen ja nykyinen elämänsä erillään, koska ehkä pelkää minun kertovan liikaa hänestä nykyiselleen.
Itselläni ei ole mitään tarvetta penkoa menneitä tai hankaloittaa hänen elämäänsä, harmittaa vaan helvetisti että on tullut kohdelluksi huonosti, ja eron jälkeenkin joutuu vielä kokemaan epäreilua käytöstä, josta valitettavasti eniten kärsivät lapset.
Eksäsi käytös kuulostaa defenssireaktiolta. Kun tietää itse tehneensä väärin, olisi helpompaa jos toinenkin olisi tehnyt väärin; nyt olet suhtautunut todella upeasti asiaan lapsien parasta ajatellen ja tämä saa eksän tuntemaan entistä huonompaa omatuntoa, joka on helpoin sammuttaa keksimällä sinusta tarinan pahis. Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olisiko niin että suhteen alussa olit sitten enemmän yhteydessä ex-puolisoosi kuin olisi ollut ok uudelle puolisolle ja tämän takia hänen piti vetää nuo rajat? Jos alusta asti olet ollut asiallinen, niin en tiedä miksi rajat on pitänyt sitten vetää niin tiukalle.
Itse olen myös ex-puoliso ja ajattelen niin, etten halua häiriköidä exäni uutta perhettä enkä haikaile mitään yhteisiä perhejuhlia vaan annan heille rauhan ja tosiaan yhteydenpito liittyy vain lapsiin, miksi sen pitäisi liittyä mihinkään muuhun?
Ollaan ihan asiallisissa väleissä exäni ja myös exäni nykyisen puolison kanssa mutta ei me muusta puhuta kuin lapsista eikä vietetä aikaa yhdessä.
Jos lapsesi oireilee niin neuvoisin kertomaan että ero on lopullinen ja hänellä on nyt kaksi kotia. Jos rupeatte hengaamaan exän ja lapsen kanssa "perheenä" lapsen on vaikeampi ymmärtää mitä tapahtuu ja luo lapselle väärää, turhaa toivoa että vanhemmat palaisivat yhteen. En ymmärrä miksi lasta pitäisi sekoittaa sellaisella.
Toki olisi kiva jos exäsi nyksä voisi muodostaa suhteen sinun kanssasi, mutta ehkä sinun pitää antaa hänelle aikaa. En siis tiedä oletko ollut tunkeileva suhteen alussa mutta jos olet, niin näytä hänelle ettet ole enää niin ehkä suhteenne jossain vaiheessa lähenee.
Ymmärrän että suhteen alussa en varmasti ollut henkilö johon haluttiin mitään yhteyttä. Exäni petti minua vuoden ennen eroa tämän ihmisen kanssa.
Olen ilmaissut kuitenkin tämän jälkeen kiitollisuuden siitä että ero oli oikea päätös, ja itse en olisi osannut tehdä sitä ilman heidän suhdettaan. Ja että olen onnellinen että joku rakastaa exääni enemmän kuin itse pystyin.
Tästä huolimatta exäni on maalannut minusta kuvan eron syypäänä, että minulla olisi ollut suhde (hän petti minua toisen naisen kanssa jo vuosia aiemmin kun olin raskaana, enkä saanut tietää siitä mitään ennen kuin koki tarvetta loukata minua mahdollisimman pahasti eroriidan keskellä) Ja tämä uusi nainen on hänen pelastajansa mun kaltaisen hirviön kynsistä.
Mun intuitio sanoo että tästä johtuen myös exälläni on tahtotila pitää entinen ja nykyinen elämänsä erillään, koska ehkä pelkää minun kertovan liikaa hänestä nykyiselleen.
Itselläni ei ole mitään tarvetta penkoa menneitä tai hankaloittaa hänen elämäänsä, harmittaa vaan helvetisti että on tullut kohdelluksi huonosti, ja eron jälkeenkin joutuu vielä kokemaan epäreilua käytöstä, josta valitettavasti eniten kärsivät lapset.
Oikeasti, vain lapanen haluaa bonusperheyhteyden tuollaisen miehen kanssa. Kuulostat läheisriipuvaiselta, joka toteuttaa sitä taipumustaan nyt muuttuneessa kuviossa.
Ja ihan höpö höpöä tuo, että olet onnellinen että joku rakastaa ja blaa blaa. Vain seko nainen miettii tuollaisia noin paskan suhteen jälkeen.
Sä et kestä sitä, että oikeasti et pidä exästäsi tippaakaan. Joku vaikeus tunnistaa ja tunnustaa omia negatiivisia tunteita, on mun veikkaus.
Minusta ap kuulostaa kiltiltä ihmiseltä, joka on tottunut paskaan kohteluun.
Ihan oman paranemisen kannalta kannattaa nyt unohtaa bonusperheet. Riittää että välit on neutraalit, tekemisissä olet eksän kanssa vain sen verran kun on pakko. Eksäsi on ollut sinulle ihan kusipää, mutta jostain syystä et halua sitä myöntää, vaan yrität pakonomaisesti hieroa sopu pettäjäeksän sekä vosun kanssa jonka kanssa sinua petettiin? Miksi ihmeessä haluaisit olla tuon ämmän kanssa tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, että ajattelet, että sinua kiusataan. Jatka elämääsi. Miksi pitäisi olla yhteisiä juhlia sun muuta?
On se minun mielestäni jonkin sortin kiusaamista, jos petettyä osapuolta kohdellaan tylysti ja vieläpä puhutaan pahaa selän takana.
-ei ap
Niinhän se onkin, ja juuri sen vuoksi noista ihmisistä täytyy irtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olisiko niin että suhteen alussa olit sitten enemmän yhteydessä ex-puolisoosi kuin olisi ollut ok uudelle puolisolle ja tämän takia hänen piti vetää nuo rajat? Jos alusta asti olet ollut asiallinen, niin en tiedä miksi rajat on pitänyt sitten vetää niin tiukalle.
Itse olen myös ex-puoliso ja ajattelen niin, etten halua häiriköidä exäni uutta perhettä enkä haikaile mitään yhteisiä perhejuhlia vaan annan heille rauhan ja tosiaan yhteydenpito liittyy vain lapsiin, miksi sen pitäisi liittyä mihinkään muuhun?
Ollaan ihan asiallisissa väleissä exäni ja myös exäni nykyisen puolison kanssa mutta ei me muusta puhuta kuin lapsista eikä vietetä aikaa yhdessä.
Jos lapsesi oireilee niin neuvoisin kertomaan että ero on lopullinen ja hänellä on nyt kaksi kotia. Jos rupeatte hengaamaan exän ja lapsen kanssa "perheenä" lapsen on vaikeampi ymmärtää mitä tapahtuu ja luo lapselle väärää, turhaa toivoa että vanhemmat palaisivat yhteen. En ymmärrä miksi lasta pitäisi sekoittaa sellaisella.
Toki olisi kiva jos exäsi nyksä voisi muodostaa suhteen sinun kanssasi, mutta ehkä sinun pitää antaa hänelle aikaa. En siis tiedä oletko ollut tunkeileva suhteen alussa mutta jos olet, niin näytä hänelle ettet ole enää niin ehkä suhteenne jossain vaiheessa lähenee.
Ymmärrän että suhteen alussa en varmasti ollut henkilö johon haluttiin mitään yhteyttä. Exäni petti minua vuoden ennen eroa tämän ihmisen kanssa.
Olen ilmaissut kuitenkin tämän jälkeen kiitollisuuden siitä että ero oli oikea päätös, ja itse en olisi osannut tehdä sitä ilman heidän suhdettaan. Ja että olen onnellinen että joku rakastaa exääni enemmän kuin itse pystyin.
Tästä huolimatta exäni on maalannut minusta kuvan eron syypäänä, että minulla olisi ollut suhde (hän petti minua toisen naisen kanssa jo vuosia aiemmin kun olin raskaana, enkä saanut tietää siitä mitään ennen kuin koki tarvetta loukata minua mahdollisimman pahasti eroriidan keskellä) Ja tämä uusi nainen on hänen pelastajansa mun kaltaisen hirviön kynsistä.
Mun intuitio sanoo että tästä johtuen myös exälläni on tahtotila pitää entinen ja nykyinen elämänsä erillään, koska ehkä pelkää minun kertovan liikaa hänestä nykyiselleen.
Itselläni ei ole mitään tarvetta penkoa menneitä tai hankaloittaa hänen elämäänsä, harmittaa vaan helvetisti että on tullut kohdelluksi huonosti, ja eron jälkeenkin joutuu vielä kokemaan epäreilua käytöstä, josta valitettavasti eniten kärsivät lapset.
Eksäsi käytös kuulostaa defenssireaktiolta. Kun tietää itse tehneensä väärin, olisi helpompaa jos toinenkin olisi tehnyt väärin; nyt olet suhtautunut todella upeasti asiaan lapsien parasta ajatellen ja tämä saa eksän tuntemaan entistä huonompaa omatuntoa, joka on helpoin sammuttaa keksimällä sinusta tarinan pahis. Tsemppiä
Älä kannusta ja ylistä ap:ta uhrautumisesta. Se ei ole hyvä asia. Tekee pahaa ap:lle ja sitä kautta myös lapsille.
En minä osaa nähdä ap:n varsin vaatimattomia toiveita minään epärealistisina ja kohtuuttomina. Olen nimittäin nähnyt hyvin riitaisiakin eroja, jonka osapuolet ovat kuitenkin kohdelleet tosiaan asiallisesti ja silloin tällöin kokoontuneet viettämään jotain sukujuhlia. Mutta kyseessä olikin ns. vähän parempaa väkeä, eli kulisseilla oli iso merkitys.
Kyse ei ole siitä, että exien ja nyxien pitäisi olla ystäviä, vaan enemmänkin kuin työkavereita. Työpaikalla pitää tulla päällisin puolin toimeen sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka ärsyttävät ihan täysillä, ja uusperhekuvioissa on sama juttu lasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, olisiko niin että suhteen alussa olit sitten enemmän yhteydessä ex-puolisoosi kuin olisi ollut ok uudelle puolisolle ja tämän takia hänen piti vetää nuo rajat? Jos alusta asti olet ollut asiallinen, niin en tiedä miksi rajat on pitänyt sitten vetää niin tiukalle.
Itse olen myös ex-puoliso ja ajattelen niin, etten halua häiriköidä exäni uutta perhettä enkä haikaile mitään yhteisiä perhejuhlia vaan annan heille rauhan ja tosiaan yhteydenpito liittyy vain lapsiin, miksi sen pitäisi liittyä mihinkään muuhun?
Ollaan ihan asiallisissa väleissä exäni ja myös exäni nykyisen puolison kanssa mutta ei me muusta puhuta kuin lapsista eikä vietetä aikaa yhdessä.
Jos lapsesi oireilee niin neuvoisin kertomaan että ero on lopullinen ja hänellä on nyt kaksi kotia. Jos rupeatte hengaamaan exän ja lapsen kanssa "perheenä" lapsen on vaikeampi ymmärtää mitä tapahtuu ja luo lapselle väärää, turhaa toivoa että vanhemmat palaisivat yhteen. En ymmärrä miksi lasta pitäisi sekoittaa sellaisella.
Toki olisi kiva jos exäsi nyksä voisi muodostaa suhteen sinun kanssasi, mutta ehkä sinun pitää antaa hänelle aikaa. En siis tiedä oletko ollut tunkeileva suhteen alussa mutta jos olet, niin näytä hänelle ettet ole enää niin ehkä suhteenne jossain vaiheessa lähenee.
Juurikin noin 👍. Olen itse eronnut lasten äiti. Olen antanut rauhan exäni uudelle perheelle. Lasten asioista viestittelemme . Harvoin vaatii näkemistä. Exän kanssa yhteistä hoidettavaa on ollut 24v. Jokaisella on oikeus omaan elämään eronkin jälkeen.
Eikö ne lapsia koskevat asiat hoideta sen eksän kanssa eikä eksän uuden puolison? Monet lapset kyllä on toiveikkaita, jos eronneet vanhemmat lomailee yhdessä, että vielä palaa yhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, mitä muutama kommentoi, että pitäisi hankkia uusi suhde että omassa elämässä olisi jotain, niin miksi te ajattelette niin että parisuhde on kaikille sopivin perhemuoto?
Itse olen onnellisin sinkkuna, ja sen verran ikäviä on olleet nämä ex-avioliiton aiheuttamat kokemukset, että mulla ei vaan ole pienintäkään halua ottaa riskiä että tule uudestaan satutetuksi. En pysty kuvittelemaan mitään, mitä uusi suhde voisi elämääni tuoda, mikä olisi arvokkaampaa kuin riskit. Minulla on ystäviä ja seksikin järjestyy ilman liian vakavaa tunnesidettä.
Hyviä miehiä ei ole sinkkuna, ja huonot ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä muutama kommentoi, että pitäisi hankkia uusi suhde että omassa elämässä olisi jotain, niin miksi te ajattelette niin että parisuhde on kaikille sopivin perhemuoto?
Itse olen onnellisin sinkkuna, ja sen verran ikäviä on olleet nämä ex-avioliiton aiheuttamat kokemukset, että mulla ei vaan ole pienintäkään halua ottaa riskiä että tule uudestaan satutetuksi. En pysty kuvittelemaan mitään, mitä uusi suhde voisi elämääni tuoda, mikä olisi arvokkaampaa kuin riskit. Minulla on ystäviä ja seksikin järjestyy ilman liian vakavaa tunnesidettä.
Hyviä miehiä ei ole sinkkuna, ja huonot ei kelpaa.
Minusta tuo just on surullista, että aiempien pettymysten vuoksi päättää pysyä sinkkuna. Se taas on hyvä tilanne, jos on sinkku, joka vain viihtyy sinkkuna ilman, että olisi suuret pettymykset taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ydinperheen lapsi, ja omien lapsieni isän kanssa ollut 30 v jo yhdessä. Elikkä en tiedä tästä asiasta mitään.
Mutta olen vierestä seurannut perheitä missä on sinun ja minun lapset, joissakin yhteiset ja joissakin ei.
Ei mikään helppo tilanne. Mietin vaistoaako lapsesi sinun yksinäisyyden? Kun lapset ovat isällään niin miettivät mitä äiti puuhaa yksin.
Luulenpa että tässä aika tekee tehtävänsä. Jos vielä lapsesi saavat nähdä että sinulla on mielekästä tekemistä sillon kun lapset ovat isällään, helpottais lapsiesi oloa paljon. En tarkoita tällä uutta suhdetta, vaan kavereitten ja harrastuksien parissa vietettyä aikaa.Kiitos. Itsekin olen ydinperheen lapsi ja vanhempani olleet yhdessä yli 50v. En tiedä mitään eroperheistä, ja siksi tämä on kaikki ollut ihan uuden opettelua.
Uusia tunteita ja tilanteita. Olen varmasti ollut liian optimistinen ja kuvitellut uusperhe-elämästä jotain idylliä, missä voisin säilyttää yli 12v elämässäni olleen ex-kumppanin ystävänä, samalla kun olen onnellinen ilman parisuhdetta, jota itse en edes halua.
En usko että lapset surevat minua, mulla on paljon ystäviä, tosi kiva elämä & työ ja koti sekä lemmikkikin vielä. Toinen lapsista oireilee käytöshäiriöillä niillä viikoilla kun on isällään, ja mun luona ollessa itkee kun perhe ei tee enää ikinä mitään yhdessä, käy edes pizzalla joskus. Pienet on lapsen haaveet, mutta ongelmat aika suuria.
Itselleni henkilökohtaisesti on nykyään jo samantekevää mikä suhteeni exäni ja hänen kumppaninsa kanssa on. Mulla on oma elämä, joskus vaan tuntuu typerältä että miksi ei muka voida kaikki vaan olla kavereita keskenämme. Elämä on liian lyhyt, lapsuus niin pieni hetki.
Lopeta se OMIEN lastesi kiusaaminen, ja sano mukulalle että heillä on oma elämä ja teillä oma, ja että te käytte yhdessä pitsalla, ja isän luona sitten toisella porukalla.
Miten minä kiusaan lapsia kun en ole heille tätä
haavetta antanut, olen pyrkinyt päinvastoin tukemaan siinä että ymmärtävät että äiti ja isä eivät palaisi yhteen vaikka mitä tapahtuisi?Vilpittömästi kiinnostaa että miten tämä tilanne on nyt mun syytä? Etenkin kun se on ollut mies, joka aluksi toitotti somessa ja ystävilleen kovaäänisesti kuinka parisuhde-rakkaus vain loppuu mutta meidän perhe ei eroa koskaan? Olemme hyvissä väleissä blaa blaa. Heidän isänsä pyrki alussa luomaan tämän kuvion että eron jälkeen perhe pysyy yhdessä, mutta sitten kun uusi suhde syveni, tilanne muuttui. Aivan sama kenen tahdosta, mutta on jännittävää että tämä voidaan kääntää mun syyksi.
Kyllä sä olet antanut lapsille tuollaisen haaveen, ja nyt et itsekään kestä sitä että se ei toteudukaan. Etkö huomaa tätä itse? Ei lapsen vuosi vuoden perään kanna tuollaista jos sitä ei heidän kannettavaksi anneta. Tosi paljon on lapsia joilta se äiti on riistänyt onnellisen lapsuuden omalla märehtimisellään. Ero on ero, vaikka miten somessa toitoteltaisiin, ei some ole mitään oikeaa elämää. Uusi kumppani tuo ilman muuta omat ajatuksensa mukaan, ja jos mies rakastuu sellaiseen joka haluaa oman perheen, ja exän siitä reunalta pois roikkumasta, niin sitten rakastuu. Ymmärrätkö mitä ERO tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pikkulapsivaiheen pitäisi olla seksitön? Päätitkö siitä yksin?
Ei sen pitäisikään olla, mutta olin vuodelevossa monta kuukautta jonka aikana en kyennyt penetraatioon. Miehen mielestä suusseksi ja käsihommat eivät olleet oikeaa seksiä. :/
Just. Luehan uudelleen kaikki mitä olet exästäsi kirjoittanut ja mieti sitten, miksi haluaisit olla tuollaisen miehen kaveri.
Mä oikeasti purskahdin itkuun kun oon nyt ekan kerran täällä anonyymisti sanonut nää asiat ääneen, ja tajuan miten hirveä mun ex on ollut. Mut kai tähän on liittynyt halu ajatella hyvää lasteni isästä.
Hyvä. Nyt voit alkaa oikeasti suojelemaan sitä omaa lastasikin sinun tunteiltasi kun tunnistat ne. Eksät on joskus paskoja, ja hyvä että niistä pääsee eroon. tsemiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet nyt miehesi toiveissa ja suret sitä, etten voi. Roikut.
Mitä sinä
Itse haluat?
Keskity siihen.
Haluatko roikkua jossain menneessä? Tuo nyksä tekee palveluksen sinulle, että pääset irti. Laittaa rajat. Silti sinä
Yrität roikkua.
Irrottaudu ja elä omaa elämääsi. Olet jotenkin rajaton ja hukannut oman tahtosi.
Anna sen niiden aikuisten suhteen olla ja etsi itsellesi uusi kumppani.
Sinulla on suhde lapsiisi. Se on tärkeä.
Kunnioita lapsiasi ja ala itse huolehtia itsestäsi.
Lapsesi alkavat oireilla, kun näkevät sinun huonon jamasi. Lapset voivat paremmin, kun aikuiset huolehtivat itsestään. Lapset sisimmässään huolehtivat vanhemmistaan ja heidän hyvinvointinsa peilautuu lapsen hyvinvointiin.
Että sinulle aapee… : olet arvokas. Uskalla nähdä se.
Minustakin ap on ylikiltti. En ymmärrä miksi ex-miestä pitäisi suojella omilta paskoilta tempuiltaan. Olisin kyllä todellakin kertonut jo aikoja sitten nyxälle että petti sinua jonkun toisenkin kanssa kun olit raskaana. Ymmärrän että ajattelet lasten parasta.
Luulen kuitenkin että kun lapset kasvavat aikuisiksi niin on parempi että kerrot heille totuuden isästään. Se viha, mitä tulevat kokemaan isäänsä kohtaan siitä että isä satutti sinua, on tervettä vihaa. Se auttaa lapsia pääsemään yli erotraumasta. He eivät enää haikaile ydinperheen tai isänsä perään kun ymmärtävät isän teot ja saavat syyn erolle. Lapset eivät enää sitten haikaile yhteisiä pizzahetkiä, kun ymmärtävät, että sinulla on oikeus kokea vihaa isää kohtaan.
Nyt he eivät ehkä ymmärrä miksi erositte ja miksi ette voisi olla yhtä suurta perhettä, koska heiltä salataan asioiden todellinen laita. Yritä siinä sitten työstää erokokemusta, kun et ymmärrä miksi ihana isä ja ihana äiti eivät ole enää yhdessä.
Ap, ex-miehesi on ollut oksettava. Ihanaa että pääsit hänestä eroon. Nyxä taitaa aavistaa mihin sontaläjään on kätensä kastanut. Suojelee itseään totuudelta ja haluaa vältellä sinua, koska taitaa hänen vaistonsa jo kertoa, että miehensä on paskiainen. Ehkä heillä on myös jo keskinäisiä ongelmia (ehkä exäsi taas jo pettää) ja eivät halua että heidän ongelmansa tulevat näkyväksi sinulle. Jos tapasitte ja viettäisitte aikaa niin näinhän kävisi. Näkisit heidän suhteensa todellisen nykytilan. Eivät halua myöntää itselleen että pieleen meni petoksella aloitettu ihmissuhde.
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä muutama kommentoi, että pitäisi hankkia uusi suhde että omassa elämässä olisi jotain, niin miksi te ajattelette niin että parisuhde on kaikille sopivin perhemuoto?
Itse olen onnellisin sinkkuna, ja sen verran ikäviä on olleet nämä ex-avioliiton aiheuttamat kokemukset, että mulla ei vaan ole pienintäkään halua ottaa riskiä että tule uudestaan satutetuksi. En pysty kuvittelemaan mitään, mitä uusi suhde voisi elämääni tuoda, mikä olisi arvokkaampaa kuin riskit. Minulla on ystäviä ja seksikin järjestyy ilman liian vakavaa tunnesidettä.
Hyviä miehiä ei ole sinkkuna, ja huonot ei kelpaa.
No siis ap kovasti kaipaa perhe-elämää ja taipuu kymmenelle mutkalle, että tämä toteutuisi eksän kanssa. Nyt alkanut syyttää jopa eksän uutta puolisoa tämän haaveen estämisestä. Luonnolisesti ap:n tulisi käsitellä ero, katsoa tulevaisuuteen ja etsiä uusi kumppani itselleen. Ei sitä perhe-elämää miehen kanssa oikein muuten saa elettyä. Moni valitsee elää vain lastensa kanssa, joka olisi myös minun valinta.
Ap, anna heidän muhia omassa liemessään. Siellä on varmaan jo uudet pettämiskuviot meneillään. Eivät halua että saat tietää että huonosti menee. Pitävät etäisyyttä jotta kulissi säilyisi. Petoksella alkaneet suhteet eivät yleensä kestä. Melko varmasti eroavat vielä. Molemmilla osapuolilla selvästi vaikeuksia tunne-elämässä ja moraalissa (sen kertoo jo se, miten keskinäisen suhteensa aloittivat). Tunne-elämän ongelmat ennustavat ihmissuhdeongelmia ja vaikeuksia sitoutua. Pettäminen voi olla keino paeta omia tunteitaan. Jos molemmilla osapuolilla on tätä vaivaa niin mitenpä luulet että kestääkö liitto.. tuskin.. tuo seksiasia on ollut tekosyy erolle. Todellinen syy on tunne-elämässä. Lapsille voit kertoa, että exällä ja hänen nyxällä on tunne-elämän haasteita ja ovat vähän kuin lapsia hekin. Sano vaan lapsille suoraan ettei heiltä voi odottaa aikuisen käytöstä. Kyllä lapsetkin sitten ymmärtää heitä jo paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ydinperheen lapsi, ja omien lapsieni isän kanssa ollut 30 v jo yhdessä. Elikkä en tiedä tästä asiasta mitään.
Mutta olen vierestä seurannut perheitä missä on sinun ja minun lapset, joissakin yhteiset ja joissakin ei.
Ei mikään helppo tilanne. Mietin vaistoaako lapsesi sinun yksinäisyyden? Kun lapset ovat isällään niin miettivät mitä äiti puuhaa yksin.
Luulenpa että tässä aika tekee tehtävänsä. Jos vielä lapsesi saavat nähdä että sinulla on mielekästä tekemistä sillon kun lapset ovat isällään, helpottais lapsiesi oloa paljon. En tarkoita tällä uutta suhdetta, vaan kavereitten ja harrastuksien parissa vietettyä aikaa.Kiitos. Itsekin olen ydinperheen lapsi ja vanhempani olleet yhdessä yli 50v. En tiedä mitään eroperheistä, ja siksi tämä on kaikki ollut ihan uuden opettelua.
Uusia tunteita ja tilanteita. Olen varmasti ollut liian optimistinen ja kuvitellut uusperhe-elämästä jotain idylliä, missä voisin säilyttää yli 12v elämässäni olleen ex-kumppanin ystävänä, samalla kun olen onnellinen ilman parisuhdetta, jota itse en edes halua.
En usko että lapset surevat minua, mulla on paljon ystäviä, tosi kiva elämä & työ ja koti sekä lemmikkikin vielä. Toinen lapsista oireilee käytöshäiriöillä niillä viikoilla kun on isällään, ja mun luona ollessa itkee kun perhe ei tee enää ikinä mitään yhdessä, käy edes pizzalla joskus. Pienet on lapsen haaveet, mutta ongelmat aika suuria.
Itselleni henkilökohtaisesti on nykyään jo samantekevää mikä suhteeni exäni ja hänen kumppaninsa kanssa on. Mulla on oma elämä, joskus vaan tuntuu typerältä että miksi ei muka voida kaikki vaan olla kavereita keskenämme. Elämä on liian lyhyt, lapsuus niin pieni hetki.
Lopeta se OMIEN lastesi kiusaaminen, ja sano mukulalle että heillä on oma elämä ja teillä oma, ja että te käytte yhdessä pitsalla, ja isän luona sitten toisella porukalla.
Miten minä kiusaan lapsia kun en ole heille tätä
haavetta antanut, olen pyrkinyt päinvastoin tukemaan siinä että ymmärtävät että äiti ja isä eivät palaisi yhteen vaikka mitä tapahtuisi?Vilpittömästi kiinnostaa että miten tämä tilanne on nyt mun syytä? Etenkin kun se on ollut mies, joka aluksi toitotti somessa ja ystävilleen kovaäänisesti kuinka parisuhde-rakkaus vain loppuu mutta meidän perhe ei eroa koskaan? Olemme hyvissä väleissä blaa blaa. Heidän isänsä pyrki alussa luomaan tämän kuvion että eron jälkeen perhe pysyy yhdessä, mutta sitten kun uusi suhde syveni, tilanne muuttui. Aivan sama kenen tahdosta, mutta on jännittävää että tämä voidaan kääntää mun syyksi.
Kyllä sä olet antanut lapsille tuollaisen haaveen, ja nyt et itsekään kestä sitä että se ei toteudukaan. Etkö huomaa tätä itse? Ei lapsen vuosi vuoden perään kanna tuollaista jos sitä ei heidän kannettavaksi anneta. Tosi paljon on lapsia joilta se äiti on riistänyt onnellisen lapsuuden omalla märehtimisellään. Ero on ero, vaikka miten somessa toitoteltaisiin, ei some ole mitään oikeaa elämää. Uusi kumppani tuo ilman muuta omat ajatuksensa mukaan, ja jos mies rakastuu sellaiseen joka haluaa oman perheen, ja exän siitä reunalta pois roikkumasta, niin sitten rakastuu. Ymmärrätkö mitä ERO tarkoittaa?
Minä en kyllä allekirjoita tätä yhtään, sillä lapsilla on omatkin aivot ja omat toiveet. Minun äitini ei koskaan puhunut minulle erosta mitään, eikä surkutellut sitä (itse asiassa ero oli kait hänen aloitteensa, en tiedä koska kukaan ei minulle erosta puhunut! olin niin pieni kun vanhempani erosivat), mutta kauan haaveilin ihan omasta aloitteestani sitä, että isä muuttaisi meille ja oltaisiin normaali perhe. Inhosin lapsena äitini uutta miesystävää, en siksi että hän olisi ollut minulle mitenkään kamala, vaan siksi, että olin mustasukkainen. Inhosin myös isäni exää, jonka kanssa hän palasi yhteen vanhempieni eron jälkeen. Kukaan ei kannustanut minua inhoamaan eikä toivomaan, enkä tainnut näistä katkerista tunteista ikinä kenellekään kertoakaan.
Älä välitä. Tällä palstalla käännetään KAIKKI ap:n syyksi. Jos nyt kirjoittaisit saman skenaarion tuon "nyksän" näkökulmasta, hän olisi palstalaisten mielestä syypää lasten kärsimykseen ja pahinta pohjasakkaa.