Lue keskustelun säännöt.
Kun uusperhe kiusaakin ex-puolisoa…
03.09.2021 |
Aina puhutaan siitä kuinka hirveä ja katkera ex-puoliso pyrkii kiusaamaan ja häiriköimään uusperheen perheytymistä ja onnea, mutta mistä saa vertaistukea ja apua tilanteeseen missä tilanne on päinvastainen?
Minulla alkaa olla vuosien jälkeen voimat aika lopussa. Kyseessä on se klassinen tarina missä pikkulapsivaiheen seksittömyys sai miehen pettämään, ja suhde alkoi rakoilemaan. Muutamaa vuotta myöhemmin mies aloitti salasuhteen ja päivitti puolison 20 vuotta nuorempaan. Tämä kaikki sattui, mutta hitto, selvisin siitä. Ja opin olemaan onnellinen ihan omillani ilman uutta puolisoa.
Mies puhui eron alussa siitä kuinka vaikka meidän suhteeemme päättyy, perhe tulee pitämään yhtä. Ja minä nielin oman mielipahani ja päätin että tulen tekemään voitavani sen eteen että meillä voisi sitten olla aikusten kesken asialliset välit ja mahdollisuus tulla toimeen. Tarjota lapsille myös siten eheä perhe, että voisimme viettää juhlapäiviä esim koko porukalla yhdessä, ja nähdä lapsiin liittyvissä asioissa.
Miehen uusi puoliso on kuitenkin ilmoittanut että ei halua olla missään tekemisissä kanssani, ja heidän parisuhteensa sääntöihin kuuluu että miehellä ei saa olla ystävyyttä minun kanssani, vaan yhteydenpidon pitää olla minimissä ja liittyä vain lapsiin.
Kun lapset ovat surreet sitä että perhe ei vietä enää lainkaan aikaa yhdessä, se on kieltämättä harmittanut minua. Tunnen että lapsiltani viedään se mahdollisuus laajempaan perheeseen ja minut halutaan eristää lauman ulkopuolelle, ikäänkuin minua ei olisi koskaan ollut olemassakaan.
Vuosien jälkeenkään meillä ei ole minkäänlaisia välejä lasteni äitipuolen kanssa, ja tämä tuntuu minusta oudolta. Olen itse kasvanut ydinperheessä, en osannut varautua että yhteishuoltajuudessa jäisin henkisesti näin totaalisen yksin.
Tuntuu hämmentävän pahalta että lapsiani on kasvattamassa ihminen jota en tunne lainkaan ja olen nähnyt vilaukselta 2 kertaa, johon itse olin valmis luomaan ihan lämpimän suhteen bonusvanhemman roolissa, mutta hän ei halua sitä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Ja joo, tietysti sopeudun tilanteeseen, ketään ei voi pakottaa. Nyt kun toinen lapsi tilanteesta kuitenkin oireilee, ja vasta nyt käsittelee eron lopullisuutta, tuntuu että tarvitsin perspektiiviä.
Kommentit (67)
Oletko mieheni eksä? Hän ei millään ymmärrä, että ei voi kiukuttelemalla estää meidän suhdetta ja perhe-elämää. Tämäkin eksä luuli, että heillä oli jokin laajennettu perhe, josta kuitenkin se nyksä ja sen kanssa tehdyt lapset jätettiin sivuun sopivasti. Mä tappelin samaan aikaan miehen kanssa siitä, että ei ole sitoutunut uuteen perheeseensä, vaan hengailee eksänsä kanssa liian likeisesti. Lapsillasi on kaksi perhettä, älä yritä tuhota sitä toista perhettä vaan rakenna itsellesi uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet yli kiltti ihminen ja jospa alkaisit oikein julmaksi ja kostamaan niin paljon kun pystyt. Anna samalla mitalla takaisin niin että et jää ali suoriutujaksi. Anna niiden maistaa oma lääkettään. Älä enää mitään anele orjan tavoin.
Minä en tiedä kun en koskaan eronnut sillä mieheni rakastaa ja suojelee minua yli kaiken niin että on häätänyt kaikki läheisriippuvaiset sukulaisenikin pois niin että en voi tietää tuommoisista ero tapauksista mitään.
Meidän suku on ollut sairaan läheisriippuvaista ja äitini ei meinannut päästää minua kotoa pois ollenkaan kun löysin mieheni.
Miksi pikkulapsivaiheen pitäisi olla seksitön? Päätitkö siitä yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olisiko niin että suhteen alussa olit sitten enemmän yhteydessä ex-puolisoosi kuin olisi ollut ok uudelle puolisolle ja tämän takia hänen piti vetää nuo rajat? Jos alusta asti olet ollut asiallinen, niin en tiedä miksi rajat on pitänyt sitten vetää niin tiukalle.
Itse olen myös ex-puoliso ja ajattelen niin, etten halua häiriköidä exäni uutta perhettä enkä haikaile mitään yhteisiä perhejuhlia vaan annan heille rauhan ja tosiaan yhteydenpito liittyy vain lapsiin, miksi sen pitäisi liittyä mihinkään muuhun?
Ollaan ihan asiallisissa väleissä exäni ja myös exäni nykyisen puolison kanssa mutta ei me muusta puhuta kuin lapsista eikä vietetä aikaa yhdessä.
Jos lapsesi oireilee niin neuvoisin kertomaan että ero on lopullinen ja hänellä on nyt kaksi kotia. Jos rupeatte hengaamaan exän ja lapsen kanssa "perheenä" lapsen on vaikeampi ymmärtää mitä tapahtuu ja luo lapselle väärää, turhaa toivoa että vanhemmat palaisivat yhteen. En ymmärrä miksi lasta pitäisi sekoittaa sellaisella.
Toki olisi kiva jos exäsi nyksä voisi muodostaa suhteen sinun kanssasi, mutta ehkä sinun pitää antaa hänelle aikaa. En siis tiedä oletko ollut tunkeileva suhteen alussa mutta jos olet, niin näytä hänelle ettet ole enää niin ehkä suhteenne jossain vaiheessa lähenee.
Ymmärrän että suhteen alussa en varmasti ollut henkilö johon haluttiin mitään yhteyttä. Exäni petti minua vuoden ennen eroa tämän ihmisen kanssa.
Olen ilmaissut kuitenkin tämän jälkeen kiitollisuuden siitä että ero oli oikea päätös, ja itse en olisi osannut tehdä sitä ilman heidän suhdettaan. Ja että olen onnellinen että joku rakastaa exääni enemmän kuin itse pystyin.
Tästä huolimatta exäni on maalannut minusta kuvan eron syypäänä, että minulla olisi ollut suhde (hän petti minua toisen naisen kanssa jo vuosia aiemmin kun olin raskaana, enkä saanut tietää siitä mitään ennen kuin koki tarvetta loukata minua mahdollisimman pahasti eroriidan keskellä) Ja tämä uusi nainen on hänen pelastajansa mun kaltaisen hirviön kynsistä.
Mun intuitio sanoo että tästä johtuen myös exälläni on tahtotila pitää entinen ja nykyinen elämänsä erillään, koska ehkä pelkää minun kertovan liikaa hänestä nykyiselleen.
Itselläni ei ole mitään tarvetta penkoa menneitä tai hankaloittaa hänen elämäänsä, harmittaa vaan helvetisti että on tullut kohdelluksi huonosti, ja eron jälkeenkin joutuu vielä kokemaan epäreilua käytöstä, josta valitettavasti eniten kärsivät lapset.
Oikeasti, vain lapanen haluaa bonusperheyhteyden tuollaisen miehen kanssa. Kuulostat läheisriipuvaiselta, joka toteuttaa sitä taipumustaan nyt muuttuneessa kuviossa.
Ja ihan höpö höpöä tuo, että olet onnellinen että joku rakastaa ja blaa blaa. Vain seko nainen miettii tuollaisia noin paskan suhteen jälkeen.
Sä et kestä sitä, että oikeasti et pidä exästäsi tippaakaan. Joku vaikeus tunnistaa ja tunnustaa omia negatiivisia tunteita, on mun veikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ydinperheen lapsi, ja omien lapsieni isän kanssa ollut 30 v jo yhdessä. Elikkä en tiedä tästä asiasta mitään.
Mutta olen vierestä seurannut perheitä missä on sinun ja minun lapset, joissakin yhteiset ja joissakin ei.
Ei mikään helppo tilanne. Mietin vaistoaako lapsesi sinun yksinäisyyden? Kun lapset ovat isällään niin miettivät mitä äiti puuhaa yksin.
Luulenpa että tässä aika tekee tehtävänsä. Jos vielä lapsesi saavat nähdä että sinulla on mielekästä tekemistä sillon kun lapset ovat isällään, helpottais lapsiesi oloa paljon. En tarkoita tällä uutta suhdetta, vaan kavereitten ja harrastuksien parissa vietettyä aikaa.Kiitos. Itsekin olen ydinperheen lapsi ja vanhempani olleet yhdessä yli 50v. En tiedä mitään eroperheistä, ja siksi tämä on kaikki ollut ihan uuden opettelua.
Uusia tunteita ja tilanteita. Olen varmasti ollut liian optimistinen ja kuvitellut uusperhe-elämästä jotain idylliä, missä voisin säilyttää yli 12v elämässäni olleen ex-kumppanin ystävänä, samalla kun olen onnellinen ilman parisuhdetta, jota itse en edes halua.
En usko että lapset surevat minua, mulla on paljon ystäviä, tosi kiva elämä & työ ja koti sekä lemmikkikin vielä. Toinen lapsista oireilee käytöshäiriöillä niillä viikoilla kun on isällään, ja mun luona ollessa itkee kun perhe ei tee enää ikinä mitään yhdessä, käy edes pizzalla joskus. Pienet on lapsen haaveet, mutta ongelmat aika suuria.
Itselleni henkilökohtaisesti on nykyään jo samantekevää mikä suhteeni exäni ja hänen kumppaninsa kanssa on. Mulla on oma elämä, joskus vaan tuntuu typerältä että miksi ei muka voida kaikki vaan olla kavereita keskenämme. Elämä on liian lyhyt, lapsuus niin pieni hetki.
Lopeta se OMIEN lastesi kiusaaminen, ja sano mukulalle että heillä on oma elämä ja teillä oma, ja että te käytte yhdessä pitsalla, ja isän luona sitten toisella porukalla.
Miten minä kiusaan lapsia kun en ole heille tätä
haavetta antanut, olen pyrkinyt päinvastoin tukemaan siinä että ymmärtävät että äiti ja isä eivät palaisi yhteen vaikka mitä tapahtuisi?
Vilpittömästi kiinnostaa että miten tämä tilanne on nyt mun syytä? Etenkin kun se on ollut mies, joka aluksi toitotti somessa ja ystävilleen kovaäänisesti kuinka parisuhde-rakkaus vain loppuu mutta meidän perhe ei eroa koskaan? Olemme hyvissä väleissä blaa blaa. Heidän isänsä pyrki alussa luomaan tämän kuvion että eron jälkeen perhe pysyy yhdessä, mutta sitten kun uusi suhde syveni, tilanne muuttui. Aivan sama kenen tahdosta, mutta on jännittävää että tämä voidaan kääntää mun syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pikkulapsivaiheen pitäisi olla seksitön? Päätitkö siitä yksin?
Ei sen pitäisikään olla, mutta olin vuodelevossa monta kuukautta jonka aikana en kyennyt penetraatioon. Miehen mielestä suusseksi ja käsihommat eivät olleet oikeaa seksiä. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ydinperheen lapsi, ja omien lapsieni isän kanssa ollut 30 v jo yhdessä. Elikkä en tiedä tästä asiasta mitään.
Mutta olen vierestä seurannut perheitä missä on sinun ja minun lapset, joissakin yhteiset ja joissakin ei.
Ei mikään helppo tilanne. Mietin vaistoaako lapsesi sinun yksinäisyyden? Kun lapset ovat isällään niin miettivät mitä äiti puuhaa yksin.
Luulenpa että tässä aika tekee tehtävänsä. Jos vielä lapsesi saavat nähdä että sinulla on mielekästä tekemistä sillon kun lapset ovat isällään, helpottais lapsiesi oloa paljon. En tarkoita tällä uutta suhdetta, vaan kavereitten ja harrastuksien parissa vietettyä aikaa.Kiitos. Itsekin olen ydinperheen lapsi ja vanhempani olleet yhdessä yli 50v. En tiedä mitään eroperheistä, ja siksi tämä on kaikki ollut ihan uuden opettelua.
Uusia tunteita ja tilanteita. Olen varmasti ollut liian optimistinen ja kuvitellut uusperhe-elämästä jotain idylliä, missä voisin säilyttää yli 12v elämässäni olleen ex-kumppanin ystävänä, samalla kun olen onnellinen ilman parisuhdetta, jota itse en edes halua.
En usko että lapset surevat minua, mulla on paljon ystäviä, tosi kiva elämä & työ ja koti sekä lemmikkikin vielä. Toinen lapsista oireilee käytöshäiriöillä niillä viikoilla kun on isällään, ja mun luona ollessa itkee kun perhe ei tee enää ikinä mitään yhdessä, käy edes pizzalla joskus. Pienet on lapsen haaveet, mutta ongelmat aika suuria.
Itselleni henkilökohtaisesti on nykyään jo samantekevää mikä suhteeni exäni ja hänen kumppaninsa kanssa on. Mulla on oma elämä, joskus vaan tuntuu typerältä että miksi ei muka voida kaikki vaan olla kavereita keskenämme. Elämä on liian lyhyt, lapsuus niin pieni hetki.
Lopeta se OMIEN lastesi kiusaaminen, ja sano mukulalle että heillä on oma elämä ja teillä oma, ja että te käytte yhdessä pitsalla, ja isän luona sitten toisella porukalla.
Miten minä kiusaan lapsia kun en ole heille tätä
haavetta antanut, olen pyrkinyt päinvastoin tukemaan siinä että ymmärtävät että äiti ja isä eivät palaisi yhteen vaikka mitä tapahtuisi?Vilpittömästi kiinnostaa että miten tämä tilanne on nyt mun syytä? Etenkin kun se on ollut mies, joka aluksi toitotti somessa ja ystävilleen kovaäänisesti kuinka parisuhde-rakkaus vain loppuu mutta meidän perhe ei eroa koskaan? Olemme hyvissä väleissä blaa blaa. Heidän isänsä pyrki alussa luomaan tämän kuvion että eron jälkeen perhe pysyy yhdessä, mutta sitten kun uusi suhde syveni, tilanne muuttui. Aivan sama kenen tahdosta, mutta on jännittävää että tämä voidaan kääntää mun syyksi.
No eikö kaikki se, mitä olet suhteestanne, erostanne ja exästäsi kertonut jo osoita, että kyseessä ei ole kypsä aikuinen mies. Sun pitäis suojella lastasi exäsi luomilta harhoilta, ei lietsoa ja ylläpitää niitä. Olisit sanonut sille miehelle, että ette ole enää perhe, sinulla on omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole kokemusta uusperheistä, mutta sinuna antaisin olla. Lapselle tehdä selväksi ystävällisesti, mutta hyvin selkeästi että yhteinen aika ei tule toteutumaan. Lapsi selkeästi toivoo sitä ja ajattelee sen olevan mahdollista ja niin kauan asia hiertää häntä.
Tiedän kyllä tällaisia uusperheitä jossa vietetään juhlia jms. yhdessä mutta musta ne on vähän outoja… Tulee vähän sellainen mies kahdenvaimonsa kanssa olo. Joku on aina kolmas pyörä ja joskus ei oikein tiedä kuka se niistä on…
Ja sinuna miettisin hyvin rehellisesti että minkä takia sinä haluat viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät edes halua nähdä sinua? Ex-miehesi on pettänyt sinua julmasti toisen naisen kanssa ja sinä haluat viettää aikaa heidän kanssa? Itse en suostuisi moiseen, en vaikka se kuinka olisi lasten etu. Puistattaa pelkkä ajatus…
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kokemusta uusperheistä, mutta sinuna antaisin olla. Lapselle tehdä selväksi ystävällisesti, mutta hyvin selkeästi että yhteinen aika ei tule toteutumaan. Lapsi selkeästi toivoo sitä ja ajattelee sen olevan mahdollista ja niin kauan asia hiertää häntä.
Tiedän kyllä tällaisia uusperheitä jossa vietetään juhlia jms. yhdessä mutta musta ne on vähän outoja… Tulee vähän sellainen mies kahdenvaimonsa kanssa olo. Joku on aina kolmas pyörä ja joskus ei oikein tiedä kuka se niistä on…
Ja sinuna miettisin hyvin rehellisesti että minkä takia sinä haluat viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät edes halua nähdä sinua? Ex-miehesi on pettänyt sinua julmasti toisen naisen kanssa ja sinä haluat viettää aikaa heidän kanssa? Itse en suostuisi moiseen, en vaikka se kuinka olisi lasten etu. Puistattaa pelkkä ajatus…
Tässä on varmaan jotain perää. Ja tuolla ylempänä se joku kommentti, missä sanottiin että en ehkä uskalla tunnistaa negatiivisia tunteitani ja myöntää että en edes pidä exästäni.
Kai tässä oon jotenkin siis kärsinyt siitä kun yrittänyt ajatella lasten parasta ja niellä oman mielipahan ja ällötyksen exää kohtaan, oon pyrkinyt suhtautumaan vihan sijaan positiivisesti bonusäitiin jne, ja nyt se sitten ryöpsähtää pettymyksenä ja katkeruutena pihalle, kun lapsi edelleen asiaa käsittelee. Oon kuvitellut tekeväni kauniita uhrauksia KAIKKIEN parhaaksi, ja päätynyt tuntemaan itseni halveksituksi sellaisten ihmisten taholta, joita en todellisuudessa voi kunnioittaa.
Ehkä tästä täytyy ottaa nyt sellainen linja että mun tehtävä on suojella lasten lisäksi myös itseäni toksisilta ihmissuhteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori vaan mutta sun exän perhe ei kuulu sulle mitenkään. Keskity omaan elämääsi. Miksi ihmeessä haluat viettää tuollaisen ihmisen kanssa aikaa? Näytelmän vuoksi? Luuletko että lapset eivät huomaisi? Luovu harhaluuloistasi siitä, mitä on hyvä yhteishuoltajuus ja keskity hoitamaan oma osuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pikkulapsivaiheen pitäisi olla seksitön? Päätitkö siitä yksin?
Ei sen pitäisikään olla, mutta olin vuodelevossa monta kuukautta jonka aikana en kyennyt penetraatioon. Miehen mielestä suusseksi ja käsihommat eivät olleet oikeaa seksiä. :/
Just. Luehan uudelleen kaikki mitä olet exästäsi kirjoittanut ja mieti sitten, miksi haluaisit olla tuollaisen miehen kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pikkulapsivaiheen pitäisi olla seksitön? Päätitkö siitä yksin?
Ei sen pitäisikään olla, mutta olin vuodelevossa monta kuukautta jonka aikana en kyennyt penetraatioon. Miehen mielestä suusseksi ja käsihommat eivät olleet oikeaa seksiä. :/
Just. Luehan uudelleen kaikki mitä olet exästäsi kirjoittanut ja mieti sitten, miksi haluaisit olla tuollaisen miehen kaveri.
Mä oikeasti purskahdin itkuun kun oon nyt ekan kerran täällä anonyymisti sanonut nää asiat ääneen, ja tajuan miten hirveä mun ex on ollut. Mut kai tähän on liittynyt halu ajatella hyvää lasteni isästä.
Kuulostat minunkin mielestäni kiltiltä ja jotenkin läheisriippuvaiselta ihmiseltä. Ei miehen tuollaisen käytöksen jälkeen voida olla kuin yhtä suurta perhettä. Jos mies kokee että jotenkin olet jäänyt roikkumaan tilanteeseen läheisriippuvaisen tavoin niin ei sitäkään vähää. Sinua ei kiusata vaan on vedetty raja. Vaimoja voi olla vain yksi. Kun teillä on lapset niin heidän asioissa yhteydenpito on riittävää. Lapsille pitää tehdä selväksi että ero on lopullinen ja perheitä on nyt kaksi. Minäkin suosittelen että keskityt luomaan itsellesi omaa elämää eikä uusi mies sinulle olisi pahitteeksi, sillä se veisi ajatukset muualle. Ex on syystä ex, menneisyyttä. Hän puolustaa perhettään johon sinä et kuulu. Miksi edes haluaisit kaveerata noin törkeästi käyttäytyneen ihmisen kanssa? Monesti erotessa vanhemmat voivat kaveerata, mutta lähes aina kun jompikumpi löytää uuden puolison loppuu kaveeraaminen, koska se aiheuttaa uusissa puolisoissa mustasukkaisuutta. Et ole tehnyt mitään väärin ja ex-miehesi käytös on vaan sitä rajanvetoa ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pikkulapsivaiheen pitäisi olla seksitön? Päätitkö siitä yksin?
Ei sen pitäisikään olla, mutta olin vuodelevossa monta kuukautta jonka aikana en kyennyt penetraatioon. Miehen mielestä suusseksi ja käsihommat eivät olleet oikeaa seksiä. :/
Just. Luehan uudelleen kaikki mitä olet exästäsi kirjoittanut ja mieti sitten, miksi haluaisit olla tuollaisen miehen kaveri.
Mä oikeasti purskahdin itkuun kun oon nyt ekan kerran täällä anonyymisti sanonut nää asiat ääneen, ja tajuan miten hirveä mun ex on ollut. Mut kai tähän on liittynyt halu ajatella hyvää lasteni isästä.
Hei, se on hyvä asia, että tunnet nyt noin. On aivan normaalia ja ok olla pitämättä exästäsi kaiken tuon jälkeen. Ei tuollaisten kokemusten jälkeen kaikki voi olla hyvin. Ei sun tarvitse leikkiä exäsi ystävää, jos se tuottaa sulle vain pahaa mieltä. Eikä sun lapsesi kärsi siitä että sä myönnät itsellesi, mitä tunnet. Asiallinen voi olla sellaistakin ihmistä kohtaan, josta ei pidä. Ja se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olisiko niin että suhteen alussa olit sitten enemmän yhteydessä ex-puolisoosi kuin olisi ollut ok uudelle puolisolle ja tämän takia hänen piti vetää nuo rajat? Jos alusta asti olet ollut asiallinen, niin en tiedä miksi rajat on pitänyt sitten vetää niin tiukalle.
Itse olen myös ex-puoliso ja ajattelen niin, etten halua häiriköidä exäni uutta perhettä enkä haikaile mitään yhteisiä perhejuhlia vaan annan heille rauhan ja tosiaan yhteydenpito liittyy vain lapsiin, miksi sen pitäisi liittyä mihinkään muuhun?
Ollaan ihan asiallisissa väleissä exäni ja myös exäni nykyisen puolison kanssa mutta ei me muusta puhuta kuin lapsista eikä vietetä aikaa yhdessä.
Jos lapsesi oireilee niin neuvoisin kertomaan että ero on lopullinen ja hänellä on nyt kaksi kotia. Jos rupeatte hengaamaan exän ja lapsen kanssa "perheenä" lapsen on vaikeampi ymmärtää mitä tapahtuu ja luo lapselle väärää, turhaa toivoa että vanhemmat palaisivat yhteen. En ymmärrä miksi lasta pitäisi sekoittaa sellaisella.
Toki olisi kiva jos exäsi nyksä voisi muodostaa suhteen sinun kanssasi, mutta ehkä sinun pitää antaa hänelle aikaa. En siis tiedä oletko ollut tunkeileva suhteen alussa mutta jos olet, niin näytä hänelle ettet ole enää niin ehkä suhteenne jossain vaiheessa lähenee.
Ymmärrän että suhteen alussa en varmasti ollut henkilö johon haluttiin mitään yhteyttä. Exäni petti minua vuoden ennen eroa tämän ihmisen kanssa.
Olen ilmaissut kuitenkin tämän jälkeen kiitollisuuden siitä että ero oli oikea päätös, ja itse en olisi osannut tehdä sitä ilman heidän suhdettaan. Ja että olen onnellinen että joku rakastaa exääni enemmän kuin itse pystyin.
Tästä huolimatta exäni on maalannut minusta kuvan eron syypäänä, että minulla olisi ollut suhde (hän petti minua toisen naisen kanssa jo vuosia aiemmin kun olin raskaana, enkä saanut tietää siitä mitään ennen kuin koki tarvetta loukata minua mahdollisimman pahasti eroriidan keskellä) Ja tämä uusi nainen on hänen pelastajansa mun kaltaisen hirviön kynsistä.
Mun intuitio sanoo että tästä johtuen myös exälläni on tahtotila pitää entinen ja nykyinen elämänsä erillään, koska ehkä pelkää minun kertovan liikaa hänestä nykyiselleen.
Itselläni ei ole mitään tarvetta penkoa menneitä tai hankaloittaa hänen elämäänsä, harmittaa vaan helvetisti että on tullut kohdelluksi huonosti, ja eron jälkeenkin joutuu vielä kokemaan epäreilua käytöstä, josta valitettavasti eniten kärsivät lapset.
Tässä on nyt sulla ehkä kaikenlaista surua sekametelisoppana, ja niitä eri aiheita pitäisi päästä kampaamaan auki ja käydä läpi. Mutta tuo vaikuttaa ristiriitaiselta, että kiukkuat nyt sitä, että ex-mies ei ollutkaan hyvä ihminen vaan aika ikävä. Asiassa on paljonkin käsiteltävää jos tuo on täysin totuus mitä kerrot seksittömyyden syyksi. Siinä tapauksessahan miehesi on ollut todella roistomainen tilanteessa. Miksi olisit nyt vihainen siitä, että sama roisto on uudessa roolissaankin vähän rotta?
Minä veikkaan, että käyt nyt läpi sitä surua etäännytettynä jota et ehtinyt ja jaksanut pienen lapsen äitinä käydä läpi. Ja lapsesi tekee nyt samaa tottakai, koska reagoi sinun tahdissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kokemusta uusperheistä, mutta sinuna antaisin olla. Lapselle tehdä selväksi ystävällisesti, mutta hyvin selkeästi että yhteinen aika ei tule toteutumaan. Lapsi selkeästi toivoo sitä ja ajattelee sen olevan mahdollista ja niin kauan asia hiertää häntä.
Tiedän kyllä tällaisia uusperheitä jossa vietetään juhlia jms. yhdessä mutta musta ne on vähän outoja… Tulee vähän sellainen mies kahdenvaimonsa kanssa olo. Joku on aina kolmas pyörä ja joskus ei oikein tiedä kuka se niistä on…
Ja sinuna miettisin hyvin rehellisesti että minkä takia sinä haluat viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät edes halua nähdä sinua? Ex-miehesi on pettänyt sinua julmasti toisen naisen kanssa ja sinä haluat viettää aikaa heidän kanssa? Itse en suostuisi moiseen, en vaikka se kuinka olisi lasten etu. Puistattaa pelkkä ajatus…
Tässä on varmaan jotain perää. Ja tuolla ylempänä se joku kommentti, missä sanottiin että en ehkä uskalla tunnistaa negatiivisia tunteitani ja myöntää että en edes pidä exästäni.
Kai tässä oon jotenkin siis kärsinyt siitä kun yrittänyt ajatella lasten parasta ja niellä oman mielipahan ja ällötyksen exää kohtaan, oon pyrkinyt suhtautumaan vihan sijaan positiivisesti bonusäitiin jne, ja nyt se sitten ryöpsähtää pettymyksenä ja katkeruutena pihalle, kun lapsi edelleen asiaa käsittelee. Oon kuvitellut tekeväni kauniita uhrauksia KAIKKIEN parhaaksi, ja päätynyt tuntemaan itseni halveksituksi sellaisten ihmisten taholta, joita en todellisuudessa voi kunnioittaa.
Ehkä tästä täytyy ottaa nyt sellainen linja että mun tehtävä on suojella lasten lisäksi myös itseäni toksisilta ihmissuhteilta.
Aivan. Ja yksi asia mitä kannattaa miettiä on se millaisen mallin tarjoat lapsillesi? Varsinkin jos sinulla on tyttö…? Lapset kyllä jossain vaiheessa saavat tietää totuuden. Haluatko opettaa lapsillesi että vaikka toinen ihminen kohtelee häntä kuinka huonosti tahansa, pitää antaa anteeksi ja edelleen kiltisti viettää aikaa tämän kanssa. Haluaisitko että jos lastasi kohdeltaisiin parisuhteessa kuten sinua, niin lapsesi toimisi niinkuin sinä? Laittavan kaikki tunteensa syrjään ja ajattelen aina vain muita?
Ymmärrän toiveesi, mutta on enemmån kuin tavallista, että eron jälkeen elämät jatkuvat täysin erillään.
Omituista, että ajattelet, että sinua kiusataan. Jatka elämääsi. Miksi pitäisi olla yhteisiä juhlia sun muuta?
Vierailija kirjoitti:
Omituista, että ajattelet, että sinua kiusataan. Jatka elämääsi. Miksi pitäisi olla yhteisiä juhlia sun muuta?
Tämä. En löytänyt kiusaamista minäkään. Aloittajan päässä se on vain.
Hullu ja mustasukkainen nyxä. Niitähän riittää…