Ärsyttävä ilmiö - lapsettomat lapse (velat) ja vanhenevat vanhemmat
Jotkut ihmiset tekee lapsia syystä tai toisesta. Jotkut jää vapaaehtoisesti lapsettomiksi, koska haluaa elää omaa elämää ja keskittyä esim tiettyihin harrastuksiin. Kuitenkin kun vanhemmat ikääntyy ja sairastelee, niin ne lapsettomathan siitä saa vastuun ja heitä syyllistetään, jos haluavat edelleen keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin. Sen sijaan lapselliset pääsee vähemmällä ja heitä ymmärretään, kun heillä on muutenkin niin paljon tekemistä, niissä lapsissa. Voi olla, että vela on saanut oman onnensa nojassa pärjätä sinkkuna, kun vanhemmat on auttaneet lapsellisia lapsiaan lastenhoidossa ym. Silti odotetaan, että se kuka parhaiten ehtii eli kenen kiireet ovat vähiten tärkeitä, hoitaa vanhusten hommat.
Kyllä, käytännössä voi kieltäytyä ja vetää rajoja, mutta siinä alkaa sukulaiset paheksua ja parjata. Oikeasti velalle melkein ainoa mahdollisuus on muuttaa vähintään 150km päähän, jos ei tähän rooliin halua tulla nakitetuksi.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tilanteen. Siskoni lapsia on hoidettu, haettu, viety, leikitetty jne jne varmaan tuhansia tunteja vanhempieni toimesta. Nyt kun olisi aika antaa takaisin, niin ei voi.
Mun mielestä aivan sairasta enkä tosiaan kaipaa mitään yhteyttä noin itsekkäisiin ihmisiin, mutta jaksaa kyllä ihmetyttää että minua tässä pidetään itsekkäänä.
Kannattaa muuten olla tietoinen että tuommoinen lastenhoito vuosia voidaan ottaa huomioon perinnönjaossa. Vanhempani hoidan kunnialla hautaan, mutta siskoni saa kyllä kunnolla turpaansa ihan vaan siitä ilosta, että luulee olevansa maailman napa, sitten kun aika on.
Ei lasten eikä lastenlasten ole minkään valtakunnan velvollisuus antaa mitään takaisin.
Ei ole velvollisuus. Osaan kyllä kuvitella, että siskoni mielestä hän on hankkinut lapset jotta he hoitavat häntä vanhana. Oma äitinsä hänelle toki on vain lastenhoitoautomaatti. Ehkä olen adoptoitu, ei meillä ole koskaan ollut mitään yhteistä ja hänen kykynsä vastavuoroisuuteen on kyllä aina ollut puhdas nolla. Jännä myös kun tuollaiset lisääntyy, mutta itsekkäät tykkää monistaa itseään ja hankkia itselleen itseään palvovia ihmisiä - ystäviähän tuollaiset ei saa, niin ainut vaihtoehto aikuisena saada seuraa on tehdä sitä itselleen.
Niinhän sinä osaat. Kuvitella.
Mene terapiaan että pääset tuosta sisarkateudesta. Et ole terve.
Et tosiaan ole tavannut sisartani jos luulet että hänessä on kovasti kadehdittavaa xD
Puhuin sisarkateudesta.
googleta.
Olet oikein täydellinen tyylipuhdas esimerkki siitä.
Jos sulle tulee hyvä olo noin ajattelemisesta, niin olet ihan vapaa niin tekemään.
Googleta. Sisarkateus. Siitä sinä kärsit. Ja voimakkaasti.
Ohiksena, mistä kärsii nainen jonka lapsia on omat vanhemmat hoitaneet, mutta sitten kun heitä pitäisi auttaa, niin eivät auta? On se kai asteikolla tunnevammaisuus - psykopatia?
-eri
Ei mistään. Ei lasten hoitaminen ole jotain sellaista "maksamme velkaa" -toimintaa. Josta jää "kunniavelka" vuosikymmeniksi.
Ja ei, minun äitini ei ole ikinä hoitanut lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jälkeläisellä ei olisi perhettä, hänellä voi olla vaativa työ, lemmikkejä tai muita velvollisuuksia. Ei ketään lapsettomuuden perusteella voi velvoittaa ottamaan päävastuuta vanhempien asioista huolehtimisesta. Sitäpaitsi, siinä vaiheessa kun vanhemmat alkavat olla vanhoja ja sairaita, jälkeläisillä ei useinkaan enää ole pikkulapsia.
Lapset vaatii 20 vuotta. Ei pelkästään pikkulapsina.
Jos lapseton on uratykki, maksakoon rahalla.
Lemmikki ei estä mitään.
"Lapset vaatii 20 vuotta..." Eivät siinä mielessä, että vaatisivat vanhemman huomiota ja aikaa jatkuvasti parikymppisinä ja estäisivät tätä osallistumasta vanhusten hoitoon, eihän?
"Maksakoon rahalla." Jos ja kun vanhemmille hankitaan hoitoa ja palveluita, kyllä ne maksetaan heidän omista rahoistaan tai jälkeläiset yhdessä. Vai meinasitko, että lapseton maksaa niille huolehtiville sisaruksilleen? Hah hah.
Ja kyllä niistä lemmikeistä on huoli pidettävä siinä missä lapsistakin, jos niitä kerran on hankittu.Kyllä vaatii ja kyllä estää.
Lemmikin voi ottaa mukaan.
Haista nyt kukkanen. Jos nuorella ei ole jotain erityistarpeita, hän ei tarvitse äitiä jatkuvasti kädestä pitelemään. Lemmikkiä/lemmikkejä ei voi välttämättä ottaa mukaan eikä myöskään viedä hoitoon.
Hän tarvitsee kyytejä harrastuksiin, apua koulussa, aikaa teininä, apua opiskelujen alussa jne.
Et tajua vain mitään.
Tietenkin lemmikin voi ottaa mukaan. minulla kaksi koiraa on käytännössä aina mukana. Ja kun ne ottaa kasvattajalta, joka myös hoitaa lemmikkejä, ne saa myös aina hoitoon.
"Tietenkin lemmikin voi ottaa..." Sori, mutta sinä se tässä et tajua. Anna sen lapsesi oppia selviytymään omillaan ja osallistu vanhempiesi hoitoon äläkä selittele.
Kyllä minä tajuan. Ja minulla on sekä lemmikkejä että lapsia. Sinähän tässä et pärjää edes lemmikin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelen asiasta yleisesti, koska olen huomannut tämän ilmiön. Ap
Tarkoittanet trollaavasi yleisesti. Kuinka monta perhettä kuuluu tuttavapiiriisi, jossa yksi tai useampi sisaruksista on vela sekä hänelle jäänyt ikääntyvien vanhempien hoitovastuu?
Riippuu ihan siitä, kuinka vanhana ne jälkeläiset on tehty. Minä ja mieheni olemme n. nelikymppisiä ja meillä on kolme lasta, 13-, 10- ja 4 -vuotias. Miehen vanhemmista toinen kuoli jo yli 10 vuotta sitten yli kahdeksankymppisenä ja toinen on nyt siinä kahdeksankympin kantturoilla. Oma isäni kuoli vakavaan sairauteen 5 vuotta sitten ja äiti on sen jälkeen luokitellut itsensä raihnaiseksi vanhukseksi, vaikka täyttää vasta tänä vuonna 70.
Onneksi molemmat vanhempani ovat vielä omatoimisia mutta kumpaakin rakastan niin paljon että kyllä minä hoidan koska asun lähempänä (se lapseton lapsi) ja veljeni asuu 400 km päässä (se lapsellinen lapsi). Vanhempani ovat minua kasvattaneet hyvin ja auttaneet läpi koko elämäni, kyllä minä heitä tulen auttamaan parhaani mukaan aina kun vain voin.
Niin no, en ole vapaa-ehtoisesti lapseton mutta lapseton silti ja vanheempiani rakastan valtavasti.
Olen itse monesta syystä johtuen vela, mutta myös köyhä pitkäaikaistyötön ja kärsin mm. erittäin kovasta ahdistuksesta, ilmeisesti myös aspergerista ja fyysistäkin vaivaa on. Joudun myös asumaan vanhan ja sairaan vanhempani kanssa. Vaikka omiakin ongelmia riittää, joudun käytännössä olemaan jonkinlainen vanhempani omaishoitaja, vaikka olen useasti sanonut, että en tätä halua, enkä tähän pysty. Silti joudun aina vain tekemään yhä enemmän ja hoitamaan vanhempani asioita. Joudun mm. hakemaan tämän lääkkeitä apteekista. Juu, eihän vanhempani ymmärrä, että todellakin pelkään ja jännitän näitä tilanteita. Ensimmäisillä kerroilla sain hirveitä ahdistuskohtauksia, mutta nyt sujuu vähän paremmin. Lisäksi koko ajan joudun pelkäämään, milloin vanhempani voi taas pahoin ja joku on hätänä. Olen joutunut jo useamman kerran soittamaan vanhemmalleni ambulanssin. Itse en ole koskaan joutunut ambulanssilla sairaalaan, enkä käytä mitään lääkettäkään. Muitakin erittäin traumaattisia asioita olen joutunut kokemaan, enkä ole iästä toipunut. Useita kertoja olen yrittänyt hakea apua, mutta en ole sitä saanut.
Vanhempiaan ei ole pakko hoitaa. Piste.
Huoli-ilmoitus kuntaan ja sossut hoitavat tarvittavat.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse monesta syystä johtuen vela, mutta myös köyhä pitkäaikaistyötön ja kärsin mm. erittäin kovasta ahdistuksesta, ilmeisesti myös aspergerista ja fyysistäkin vaivaa on. Joudun myös asumaan vanhan ja sairaan vanhempani kanssa. Vaikka omiakin ongelmia riittää, joudun käytännössä olemaan jonkinlainen vanhempani omaishoitaja, vaikka olen useasti sanonut, että en tätä halua, enkä tähän pysty. Silti joudun aina vain tekemään yhä enemmän ja hoitamaan vanhempani asioita. Joudun mm. hakemaan tämän lääkkeitä apteekista. Juu, eihän vanhempani ymmärrä, että todellakin pelkään ja jännitän näitä tilanteita. Ensimmäisillä kerroilla sain hirveitä ahdistuskohtauksia, mutta nyt sujuu vähän paremmin. Lisäksi koko ajan joudun pelkäämään, milloin vanhempani voi taas pahoin ja joku on hätänä. Olen joutunut jo useamman kerran soittamaan vanhemmalleni ambulanssin. Itse en ole koskaan joutunut ambulanssilla sairaalaan, enkä käytä mitään lääkettäkään. Muitakin erittäin traumaattisia asioita olen joutunut kokemaan, enkä ole iästä toipunut. Useita kertoja olen yrittänyt hakea apua, mutta en ole sitä saanut.
Eli sinun pitäisi voida asua siellä ilmaiseksi hotellissa ja sisaruksesi sitten hoitaisivat kaiken ikävän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoltajalla on alaikäisistä lapsista lakisääteinen vastuu. Lapsettomuuden valitseminen ei tuo vapautusta aikuisuudesta.
Eikä lapset tuo vapautusta omien vanhempien hoidosta.
Ja tarkemmin ajateltuna perherheellisellä pitäisi olla enemmän resursseja huolehtia omista vanhemmistaan: Usein hänen omat lapsensa ovat jo teinejä tai nuoria aikuisia eli voivat myös kantaa vastuuta isovanhemmistaan. Perheellisellä on usein myös enemmän rahaa käytettäväksi vanhempien asioista huolehtimisern kuin sinkulla, joka huolehtii kaikista kuluista yksin.
Perheellinenn saattaa mennä tämän perhekortin taakse ja laistaa velvollisuuksistaan vanhempiaan kohtaan ja se on Suomessa helppoa, koska täällä on vallalla pikkiriikkisern ydinperheeseen käpertyminen, johon isovanhemmat eivät usein mahdu. Asenneilmapiiri siis suosii perheellisyen rintamakarkuruutta.
Tietysti sinkku mielellään pitääkin huolta vanhemmistaan, mutta perheelliset myös mukaan isommilla resursseillaan. Nakutetaan reikä siihen perhekuplaan. Tekee hyvää kaikille.
Et taida tietää paljon teinit vievät rahaa. Pelkät ruokakulut on huipussaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa itsekäs paska. Sinä ja sun harrastuksesi.
Onhan ne lapsetkin "harrastus" siinä mielessä että sisällöksi ja merkitykseksi elämään heidät on useimmiten hankittu. Ap
Tosi hyvä vertaus, varsinkin, kun harrastuksen voi lopettaa koska tahansa, tai jättää väliin, kun on sairas, mutta mites niiden lasten kanssa?
No lapsen voisi ottaa vaikka mukaan käymään isovanhemmilla tai jättää toiselle vanhemmalle hoitoon siksi aikaa. Ja kaikkia harrastuksia ei todellakaan voi laittaa juurikaan tauolle ilman, että se vaikuttaa negatiivisesti ja joutuu paikkailemaan myöhemmin. Ap[/quote
Onpas ap hirttäytynyt johonkin tosi dramaattiseen harrastukseen. Oletko olympia-tason urheilija yms? Kyllä ihmiset huolehtii vanhenevista vanhemmistaan, vaikka olisi lapsia tai lemmikkejä ja jopa harrastus (heh), jos vain on hyvät välit niihin, ja yleensä vaikka ei niin hyvät välit olisikaan. Tietysti tuo, että on tuollainen vakava, kaikennielevä harrastus, niin sellaiset ihmisethän ei voi tehdä juuri mitään juuri koskaan. Ap on siis jo etukäteen huolissaan omasta tilanteestaan, kun saattaa tulevaisuudessa joutua pitämään välipäiviä harrastuksesta ja siitä tulee "negatiivinen vaikutus".
Perheellisen elämä on helppoa: monta ihmistä tekemässä työt yhteisvoimin.
Heillä on myös turvaa toisistaan.
Perheetön muistetaan, kun halutaan palveluksia. Tuumitaan että sillä on aikaa. No, aikaa on ihan kaikilla se 24h.
Mutta perheetön tekee kaiken itse ja maksaa myös kaiken itse. Perheitä ja lapsia hyysätään yhteiskunnan voimin.
Kun perheetön sairastuu tai joutuu mihin vain tiukkaan paikkaan, hän on oman onnensa nojassa.
En muista kuulleeni mediassa koskaan hätäilyä yksinelävien ahdingosta tai köyhyydestä. Se ei kiinnosta ketään.
Ei kannattaisi liian omahyväisenä kellua siellä perhekuplassaan. Elämä voi yllättää. Sinustakin voi tulla yksinelävä koska tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa itsekäs paska. Sinä ja sun harrastuksesi.
aloitus on provo sekä piilov-ua veloille.ihankuin "harrastukset" olisi syy olla hankkimatta lapsia.voi hyvänenaika sentään:-D
Itseä samanlainen asia mietityttänyt tulevaisuuden osalta. Itse olen vela, monestakin syystä, päällimmäisenä krooniset sairaudet jotka vaikuttavat jaksamiseen todella paljon. Olen myös saanut seurata läheltä millaista esim omaishoitajien arki on, ja tiedän etten itse sitä jaksaisi viikkoakaan ilman että räjähtäisi sekä kroppa että pää, eli ei tule tapahtumaan. Satunnaisissa asioissa auttaminen ei olisi niinkään ongelma, mutta se että pitäisi alkaa hyppiä täysin toisten tarpeiden mukaan ei vain onnistuisi. Jos on sairauksien takia huono jakso niin hyvä kun jaksan huolehtia itseni, siihen ei tarvita yhtään ylimääräistä. Itsensä rikkomisessa muiden hyväksi ei ole mitään järkeä. Parasta olisi jos sisarukset hoitaisivat asioita yhdessä, mutta ei taida aina onnistua.. Sormet ristissä että meillä onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jälkeläisellä ei olisi perhettä, hänellä voi olla vaativa työ, lemmikkejä tai muita velvollisuuksia. Ei ketään lapsettomuuden perusteella voi velvoittaa ottamaan päävastuuta vanhempien asioista huolehtimisesta. Sitäpaitsi, siinä vaiheessa kun vanhemmat alkavat olla vanhoja ja sairaita, jälkeläisillä ei useinkaan enää ole pikkulapsia.
Lisäksi velalla voi olla sellainen syy ratkaisuunsa, että hyvin etäiset tai huonot välit omiin vanhempiin. Mikä on ollut osaltaan vaikuttamassa siihen että tyttärestä on tullut vela. Mites luulette, kuinka hyvin Maire äidin hoito ja vaippojen vaihto sujuu, jos vela tytär hädin tuskin säästä pystyy puhumaan tunnin ilman että on äidin puolelta täysi sota pystyssä. Olisi kaikkien kannalta järjetöntä vaatia tältä velalapselta vanhan äidin hoitoa. Lisäksi usein ne lisääntyneet lapset ovat tarvinneet mummi ym palveluita, joten eiköhän se ole heidän osa nyt auttaa vanhaa äitiä. Eikä niin, että äiti joutuu auttamaan ja rahoittamaan satavuotiaanakin lapsiaan.
Ja kuten joku kirjoitti, vela voi viettää hyvinkin täyttä ja kiinnostavaa elämää, eikä makaa vain kotona. Jotain kiinnostavaa hän on nähnyt tässä maailmassa aikoinaan, muuta kun lapsiperhearjen, koska on velaksi päätynyt.
Vastuu vanhenevista vanhemmista on tismalleen sama kaikilla.
Lasten hankinta on valinta. Siitä saa iloa ja sisältöä elämään, hintana on vähentynyt vapaa-aika.
Tietenkään ei mene niin että lapsettomilla olisi joku velvollisuus kompensoida lapsellisten vähentynyttä vapaa-aikaa ottamalla suurempaa vastuuta esimerkiksi vanhempien auttamisesta. Verotuksen kauttahan rahaa siirtyy jo veloilta lapsiperheille.
Kaikki auttavat vanhempia tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Perheellisen elämä on helppoa: monta ihmistä tekemässä työt yhteisvoimin.
Heillä on myös turvaa toisistaan.Perheetön muistetaan, kun halutaan palveluksia. Tuumitaan että sillä on aikaa. No, aikaa on ihan kaikilla se 24h.
Mutta perheetön tekee kaiken itse ja maksaa myös kaiken itse. Perheitä ja lapsia hyysätään yhteiskunnan voimin.Kun perheetön sairastuu tai joutuu mihin vain tiukkaan paikkaan, hän on oman onnensa nojassa.
En muista kuulleeni mediassa koskaan hätäilyä yksinelävien ahdingosta tai köyhyydestä. Se ei kiinnosta ketään.Ei kannattaisi liian omahyväisenä kellua siellä perhekuplassaan. Elämä voi yllättää. Sinustakin voi tulla yksinelävä koska tahansa.
Tuossahan se.
Tein vuosia yksin töitäkin. Jos oli 40 astetta kuumetta, se ei tarkoittanut vapaapäivää. Eikä todellakaan apua kotitöihin.
Nyt kun olen päivätöissä, niin huomaan miten paljon lapsiperheellisest laskevat muiden avun varaan. Kumppanin, sukulaisten, työpaikan, naapurien, työnantajan, jne. "Lapset" tai "lapsiperhe" ovat kuin taikasanoja joilla saa apua ja joustoja joita en velana edes tajunut olevan olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoltajalla on alaikäisistä lapsista lakisääteinen vastuu. Lapsettomuuden valitseminen ei tuo vapautusta aikuisuudesta.
Eikä lapset tuo vapautusta omien vanhempien hoidosta.
Ja tarkemmin ajateltuna perherheellisellä pitäisi olla enemmän resursseja huolehtia omista vanhemmistaan: Usein hänen omat lapsensa ovat jo teinejä tai nuoria aikuisia eli voivat myös kantaa vastuuta isovanhemmistaan. Perheellisellä on usein myös enemmän rahaa käytettäväksi vanhempien asioista huolehtimisern kuin sinkulla, joka huolehtii kaikista kuluista yksin.
Perheellinenn saattaa mennä tämän perhekortin taakse ja laistaa velvollisuuksistaan vanhempiaan kohtaan ja se on Suomessa helppoa, koska täällä on vallalla pikkiriikkisern ydinperheeseen käpertyminen, johon isovanhemmat eivät usein mahdu. Asenneilmapiiri siis suosii perheellisyen rintamakarkuruutta.
Tietysti sinkku mielellään pitääkin huolta vanhemmistaan, mutta perheelliset myös mukaan isommilla resursseillaan. Nakutetaan reikä siihen perhekuplaan. Tekee hyvää kaikille.
Et taida tietää paljon teinit vievät rahaa. Pelkät ruokakulut on huipussaan.
Jos sinulla on perheessä vaikka kaksi teiniä niin lapsilisästä jo tulee 200-300 euroa. Se riittää kahdelle ainakin puolen kuun ruokiin ja esim 4 hengen perhe on about yhtä kallis ruokkia kuin kolmen, koska ruokaa ostetaan bulkissa ja tehdään yleensä iso satsi ruokaa kerralla. Jos keittää 15 perunaa niin ei se juuri enempää maksa kuin 8 perunaa.
Meillä sovittiin yhteisesti (oli vanhempien toive), ettei omaa elämää uhrata vanhempien vuoksi vaan keksitään muut ratkaisut jos niikseen tulee.
Ohis...
Meille muutti lapsena mummo asumaan viimeisiksi vuosikseen. Asui "omalla puolellaan", oli sen verran huonokuntoinen, ettei yksin voinut pieniä lapsia vahtia, mutta sen verran vielä terävä, että vietti mielellään aikaa isompien lasten kanssa tarinoiden. Hän kuoli onneksi ennen kuin meni kovin huonokuntoiseksi.
Kaikilla mummon lapsilla oli omia, kotona asuvia lapsia tuolloin. Hänet otti luokseen asumaan se lapsi, joka ei tahtonut jättää äitiään yksin, muut eivät olisi ottaneet eikä toki pakko olisi.
Riippuu miten vanhempansa kanssa tulee toimeen. Itselläni on lapsia, mutta ovat luultavasti jo aika isoja elleivät aikuisia kun vanhempani alkavat tarvita enemmän apua. Parhaassa tapauksessa meillä olisi erillinen huone vapaana jos tahtoisivat tai leskeksi jäänyt tahtoisi viimeisinä vuosinaan asua läheisten kanssa. Kaksinhan he varmaan pärjäävät aika pitkään. Jos eivät voi kotona asua niin kyllä käyn katsomassa heitä ainakin. Jännittäisi miten toinen kestäisi olla laitoksessa ilman yhtään alkoholia, mutta ehkei niin vanhaksi eläkään...
"Tietenkin lemmikin voi ottaa..." Sori, mutta sinä se tässä et tajua. Anna sen lapsesi oppia selviytymään omillaan ja osallistu vanhempiesi hoitoon äläkä selittele.