Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa jonka perusturvallisuudentunne on kadonnut täysin? En usko lasteni tulevaisuuteen ollenkaan ja onhan se nyt aika iso ongelma.
30.08.2021 |
Otsikossa pääpointti. En tiedä miten pääsen asiasta yli. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset luonnolle on kiistaton kauhukuva ihan vuosikymmenissä, surettaa heidän pariutumis- ja lisääntymismahdollisuutensa tässä alati monimutkaistuvassa sitoutumattomuus-maailmassa sekä kaikki ylidigitalisoituminen ja mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Koronasta tai kaikista kärjistymiskaaoksista puhumattakaan. Ahdistaa ja pelottaa ihan helvetisti että milloinkohan ne tajuaa kaiken tämän kamaluuden ja sen että joutuvat elämään kaiken tämän keskellä eikä tulevaisuus todellakaan suo samanlaisia mahdollisuuksia enää elämään, mitä esimerkiksi itsellä on ollut. En usko mihinkään "tiede löytää vielä keinon" - paskaan. En vain usko. Mutta pitäisi valaa uskoa lapsiin. Tietenkin. Mutta miten sen teen jos en itse usko? Olenko ainut?
Kommentit (207)
jotenkin ne 3. maailmansodan / ydintuhon pelossa eläneet sodanjälkeiset sukupolvetkin pärjäsivät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kyllä ole ainoa,kyllä kovemmaksi muuttunut maailma,Suomikin.Kyllä pelottaa tuleva.Itsestä viis.Moni nykyinen nuori on menetetty.Ei ikinä työelämään.Eikä he tee lapsia.Suvut päättyvät..tilalle saadaan kyllä haalittua uusia kansalaisia.
En ole peruskoulun jälkeen nähnyt minkään asian elämässä tai maailmassa menevän parempaan suuntaan. Armeijan jälkeen oli lyhyt hetki opintojen parissa, milloin pieni toivon kipinä oli elossa. No kortistoonhan siitä sitten valmistuin ja tässä kymmenen vuotta ollut tyhjän päällä. En myöskään peilaa vaan omaa elämääni, vaan olen omin silmin todistanut mm. kotiseutuni kuoleman ja nyt tämä kaupunki missä asun on muuttumassa joksikin ghetoksi. Joskus kävelen ulkona ihmetellen tyhjiä liikerakennuksia. Harvaa paikkaa lapsuudesta tai nuoruudesta on enää edes olemassa, vaikka ei tässä puhuta kuin parista kymmenestä vuodesta. Kotiseudulla enää sudet ulvovat.
Vierailija kirjoitti:
En ole peruskoulun jälkeen nähnyt minkään asian elämässä tai maailmassa menevän parempaan suuntaan. Armeijan jälkeen oli lyhyt hetki opintojen parissa, milloin pieni toivon kipinä oli elossa. No kortistoonhan siitä sitten valmistuin ja tässä kymmenen vuotta ollut tyhjän päällä. En myöskään peilaa vaan omaa elämääni, vaan olen omin silmin todistanut mm. kotiseutuni kuoleman ja nyt tämä kaupunki missä asun on muuttumassa joksikin ghetoksi. Joskus kävelen ulkona ihmetellen tyhjiä liikerakennuksia. Harvaa paikkaa lapsuudesta tai nuoruudesta on enää edes olemassa, vaikka ei tässä puhuta kuin parista kymmenestä vuodesta. Kotiseudulla enää sudet ulvovat.
Pysäyttävää jotenkin tajuta että omalla asuinpaikkakunnalla mennyt ihan samoin.
Luulen, että ennen ilmastonmuutosta alkaa sodat vedestä. Vesi on nopeasti loppumassa eri puolilta maapalloa. Meillä sitä on täällä paljon. Arvatkaa mihin päin ihmismassat alkavat liikkua ja heitä ei maiden rajat enää siinä vaiheessa kiinnosta. Pahoin pelkään, että tämän tilanteen omat lapseni tulevat näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ennen ilmastonmuutosta alkaa sodat vedestä. Vesi on nopeasti loppumassa eri puolilta maapalloa. Meillä sitä on täällä paljon. Arvatkaa mihin päin ihmismassat alkavat liikkua ja heitä ei maiden rajat enää siinä vaiheessa kiinnosta. Pahoin pelkään, että tämän tilanteen omat lapseni tulevat näkemään.
Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Omani on 5 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ennen ilmastonmuutosta alkaa sodat vedestä. Vesi on nopeasti loppumassa eri puolilta maapalloa. Meillä sitä on täällä paljon. Arvatkaa mihin päin ihmismassat alkavat liikkua ja heitä ei maiden rajat enää siinä vaiheessa kiinnosta. Pahoin pelkään, että tämän tilanteen omat lapseni tulevat näkemään.
Itse olen kysynyt itseltäni jo kysymyksen, että tässä tilanteessa kumpi toisi Suomelle enemmän turvaa, EU vai Venäjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Ei ole mitään realistista syytä olla toivoton. Sinun on hakeuduttava terapiaan, koska toivottomuutesi siirtyy lapsiisi. Vanhempien tehtävä on luoda uskoa lapsiin.
Vahvasti samaa mieltä. Lueskelin tuossa sellaisen kirjan kuin Faktojen Maailma. Kirjoittanut Hans Rosling. Suosittelen aapeelle tutustumaan siihen.
On nimittäin ihan fakta, että maailmassa on kaikki paremmin kuin koskaan ennen. Ihan oikeasti on. Se mikä ihmiset hämmentää uskomaan muuta on tämä uusi ihana digiaikamme ja sen tuoma liika informaatio huonoista ja usein vain niistä huonoista asioista. On raflaavaa, trendikästä ja myyvää uutisoida kaikesta pahasta ja kriisistä siellä, täällä ja tuolla. Ketään ei kiinnosta, että juuri laskeutui niin ja niin monta lentokonetta täydellisesti. Heti kun kone stiplaa tonttiin niin se on uutinen. On myös todella paljon helpompi kirjoitella Vavviksille ja muille höpöpalsoille negaa kuin iloa. Myös se, että joku hehkuttaa upeaa elämäänsä luo epätoivoa ja riittämättömyyttä - etenkin nuorille.
Oma elämänohjeeni, jota en tietystikään itse osaa oikein noudattaa on, että turha stressata asioista joihin ei voi vaikuttaa. Toinen vinkki on, että vähentää digiähkyä minkä pystyy. Harva meistä on niin suuri mieli, että pystyy käsittelemään kaikkia ongelmia. Miksi siis yrittää ja epäonnistua? Keskittyy niihin ongelmiin joihin pystyy vaikuttamaan eli vaikkapa lastensa kuunteluun ja heidän kanssaan olemiseen. Heivaa puhelimen syrjään ja mieluiten myös kehottaa lapsiaan tekemään aina välillä samoin. Jos ei siihen pysty niin sitten tekee sillä jotain muuta kun selaa maailma murheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sodan pitäisi tulla laittamaan järkeä tähän hulluun valtion sekoiluun et pilaa kaikki.
Vierailija kirjoitti:
jotenkin ne 3. maailmansodan / ydintuhon pelossa eläneet sodanjälkeiset sukupolvetkin pärjäsivät
He uskoivat tulevaisuuteen. Tänä päivänä tuo usko horjuu kovasti. Siinä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Ei ole mitään realistista syytä olla toivoton. Sinun on hakeuduttava terapiaan, koska toivottomuutesi siirtyy lapsiisi. Vanhempien tehtävä on luoda uskoa lapsiin.
Vahvasti samaa mieltä. Lueskelin tuossa sellaisen kirjan kuin Faktojen Maailma. Kirjoittanut Hans Rosling. Suosittelen aapeelle tutustumaan siihen.
On nimittäin ihan fakta, että maailmassa on kaikki paremmin kuin koskaan ennen. Ihan oikeasti on. Se mikä ihmiset hämmentää uskomaan muuta on tämä uusi ihana digiaikamme ja sen tuoma liika informaatio huonoista ja usein vain niistä huonoista asioista. On raflaavaa, trendikästä ja myyvää uutisoida kaikesta pahasta ja kriisistä siellä, täällä ja tuolla. Ketään ei kiinnosta, että juuri laskeutui niin ja niin monta lentokonetta täydellisesti. Heti kun kone stiplaa tonttiin niin se on uutinen. On myös todella paljon helpompi kirjoitella Vavviksille ja muille höpöpalsoille negaa kuin iloa. Myös se, että joku hehkuttaa upeaa elämäänsä luo epätoivoa ja riittämättömyyttä - etenkin nuorille.
Oma elämänohjeeni, jota en tietystikään itse osaa oikein noudattaa on, että turha stressata asioista joihin ei voi vaikuttaa. Toinen vinkki on, että vähentää digiähkyä minkä pystyy. Harva meistä on niin suuri mieli, että pystyy käsittelemään kaikkia ongelmia. Miksi siis yrittää ja epäonnistua? Keskittyy niihin ongelmiin joihin pystyy vaikuttamaan eli vaikkapa lastensa kuunteluun ja heidän kanssaan olemiseen. Heivaa puhelimen syrjään ja mieluiten myös kehottaa lapsiaan tekemään aina välillä samoin. Jos ei siihen pysty niin sitten tekee sillä jotain muuta kun selaa maailma murheita.
Kirjoja kustannetaan siksi, että ne myisivät mahdollisimman paljon. Silloin kun maailma näyttää sortuvan alta, kustannetaan sellaisia kirjoja, jotka luovat toivoa. Kirjan sanomalla ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa.
Sota tosiaan saisi tulla laittamaan järkeä ja vähentämään väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämmme turvallisinta aikaa mitä ihmiskunnalla on koskaan ollut, vähän suhteellisuudentajua nyt. Miltähän tämä aloitus näyttäisi vaikka 1500-luvulla? "Yhdeksästä lapsesta kolme on kuollut kulkutauteihin ja kaksi nälkään. Eilen kävi joku rosvojoukko ryöstämässä ruokaa kylästä ja tappoi siinä sitten muiden muassa isännän ja vanhimman pojan. Ruotsin kuningas on taas kiristämässä vaatimuksiaan ja puhutaan että talonpoikien järjestämä kapinasota on alkamassa, sinne lähtee varmaan seuraavaksi vanhin poika, kun ei meiltä muita kynnelle kykene. Mihinkähän minä nuo kaksi tytönruikulaa laitan, etteivät tule taas raiskatuiksi jos täällä alkaa rähinät tai jotain muuta tapahtuu? Voi voi voi."
Ahdistaa, ja ihan itseni vuoksi.
Mad Max 2 – asfalttisoturi
vuoden 1981 elokuva
Sata vuotta sitten porukoita asui metsätorpissa ja pohjalaisia vietiin jo aiemmin orjiksi Venäjälle.
Kuka on sanonut että kehitys jatkuu aina parempaan suuntaan? Epäilen,
Vierailija kirjoitti:
Sodan pitäisi tulla laittamaan järkeä tähän hulluun valtion sekoiluun et pilaa kaikki.
Sota on rikos. Murha laajassa mittakaavassa.
Niitäkin tänne tulee halusimme tai emme. Tähän saakka se on ollut päätös tuleeko vai ei. Muutama vuosi mennään eteenpäin niin se ei enää ole meidän päätettävissä. Väkimäärät lähtevät liikekannalle sieltä missä elämän edellytyksiä ei enää ole.