Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!
30.08.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja suhdetta on takana vuoden päivät. Pääasiassa meillä menee hyvin, on puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ym., mutta kiintymystyylit ovat törmäyskurssilla. Luulen, että miehellä on välttelevä kiintymystyyli ja mulla puolestaan ristiriitainen. Ristiriitatilanteissa tämä näkyy selkeimmin, mies on pari kertaa ottanut isosti oma tilaa jättäen mut ahdistumaan ja miettimään suhteen tulevaisuutta. Ollaan jälkeenpäin jonkin verran juteltu tästä ja olen kertonut, miksi tuollainen ghostaaminen tuntuu musta hylkäämiseltä ja pahalta, vaikka mies itse kokisi sen olevan vain tervettä hapen ottoa.
Noh, nyt olemme oppineet toisistamme lisää, mutta edelleen mua vaivaa tietynlainen välinpitämättömän oloinen käytös miehen puolelta. Ja en ole varma, onko syynä se, että mies ei vaan tajua että kaipaisin enemmän huomiota ja yhteistä tekemistä, vai että tajuaa, muttei jostain syystä sitä kykene antamaan, vai eikö vaan ole kiinnostunut noita mulle antamaan. Alkuaikoina mies järjesti treffejä, osti lahjoja ja halusi nähdä usein viikon aikana. Tietysti on luonnollista, että alkuhuuman deittailuvaihe loppuu jossain vaiheessa ja en kaipaa unelmatreffejä saati lahjoja, mutta sitä kaipaan, että mies haluaisi oma-aloitteisesti viettää aikaa kanssani!
Nykyään minä olen se, joka kyselee viikon suunnitelmia, milloin ehdittäisiin nähdä, mitä meinaat tehdä viikonloppuna, mentäisiinkö paikkaan x tai y. Mies voi olla myös monta päivää laittamatta mitään viestiä jos hänellä on omia menoja. Ollaan puhuttu, että omaa aikaa pitää olla ja saa sanoa, jos kaipaa sitä, ja emme keskimäärin näekään kuin muutaman kerran viikossa, lähinnä iltaisin töiden jälkeen jos menen miehen luo.
Mies on joskus sanonut, että hänestä tuntuu riittämättömältä ja se ilmeisesti voi aiheuttaa tuota käytöstä. Mutta en tiedä mitä niin mahdotonta olen häneltä vaatinut, paitsi sen että haluaisi olla kanssani, viettää aikaa ja jutella, mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu...?
Onko kellään kokemuksia tällaisista miehistä tai tilanteista? Pitäisikö olla itse ehdottamatta mitään ja katsoa kauanko menee, vai ottaa lempeämpi ja ymmärtäväisempi kanta?
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä sitä, että miksi ei voi vaan rehellisesti suoraan sanoa, että etsii vain kevyttä tapailu- ja seksisuhdetta. Ehkä sitä ei sanota suoraan juuri siksi, että suhdetta ei muuten syntyisi? Luulisi kuitenkin, että niin naisissa kuin miehissä löytyy näitä tapailusuhteita haluavia.
Ei se ole mitään kohteliaisuutta, että jättää sen sanomatta suoraan, varsinkaan silloin jos selvästi huomaa, että toinen odottaa enemmän.
Tässä ap:n tapauksessa mies on tietysti antanut paljon vinkkejä siitä, mutta ap:lle nähtävästi täytyisi asia vääntää rautalangasta ja ihan niin selvästi, että siinä ei jää mitään epäselvää tai pienintäkään tulkinnanvaraa.
Ystävyyssuhteissa olen pari kertaa törmännyt samanlaisiin periaatteellisiin eroihin. Jos toinen ei ota yhteyttä, niin osan mielestä pitäisi sanoa suoraan ystävälle, että et sinä minun ystäväni ole, kun taas toisten mielestä toisen pitäisi oppia ymmärtämään muiden antamia viestejä ja jättää suhde tuttavuustasolle ilman riitaa.
Itse olen sillä kannalla, että toisen tulisi ottaa opikseen tällaisista tapauksista eikä vierittää syytä täysin toisen osapuolen niskoille. Ihan vain siksi, että aikuisuuteen kuuluu vastuu omista valinnoista ja tulkinnoista. Yli-innokas ystävä ja toiveajatteleva seksisuhteessa roikkuva rakastunut eivät voi milloinkaan muuttaa muita halutunlaisiksi, vaan heidän itsensä on opittava realiteetteihin ja opittava huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä sitä, että miksi ei voi vaan rehellisesti suoraan sanoa, että etsii vain kevyttä tapailu- ja seksisuhdetta. Ehkä sitä ei sanota suoraan juuri siksi, että suhdetta ei muuten syntyisi? Luulisi kuitenkin, että niin naisissa kuin miehissä löytyy näitä tapailusuhteita haluavia.
Ei se ole mitään kohteliaisuutta, että jättää sen sanomatta suoraan, varsinkaan silloin jos selvästi huomaa, että toinen odottaa enemmän.
Tässä ap:n tapauksessa mies on tietysti antanut paljon vinkkejä siitä, mutta ap:lle nähtävästi täytyisi asia vääntää rautalangasta ja ihan niin selvästi, että siinä ei jää mitään epäselvää tai pienintäkään tulkinnanvaraa.
Ystävyyssuhteissa olen pari kertaa törmännyt samanlaisiin periaatteellisiin eroihin. Jos toinen ei ota yhteyttä, niin osan mielestä pitäisi sanoa suoraan ystävälle, että et sinä minun ystäväni ole, kun taas toisten mielestä toisen pitäisi oppia ymmärtämään muiden antamia viestejä ja jättää suhde tuttavuustasolle ilman riitaa.
Itse olen sillä kannalla, että toisen tulisi ottaa opikseen tällaisista tapauksista eikä vierittää syytä täysin toisen osapuolen niskoille. Ihan vain siksi, että aikuisuuteen kuuluu vastuu omista valinnoista ja tulkinnoista. Yli-innokas ystävä ja toiveajatteleva seksisuhteessa roikkuva rakastunut eivät voi milloinkaan muuttaa muita halutunlaisiksi, vaan heidän itsensä on opittava realiteetteihin ja opittava huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan.
ps. Itselläni on muuten yksi kokemus pelkkään seksiin perustuvasta suhteesta, mitä muistelen edelleen tosi hyvällä. Se osui eräänlaiseen nivelkohtaan elämässäni eikä koskaan puhuttu siitä, että olisi rakkautta tai edes ihastusta. Jos mies olisi kertonut vakavassa keskustelussa, että hei, muista että haluan sinusta vain seksiä, niin koko suhde olisi mennyt pilalle.
Miksi ihmeessä sitä pitäisi hieroa toisen naamaan ja erityisesti, jos huomaa toisen olevan rakastunut? En vain ymmärrä, mutta meitä ihmisiä on niin erilaisia. Miksi sydänsurut pitää sälyttää toisen osapuolen kontolle ja vaatia häntä tarkoituksella loukkaamaan, jotta pääsisi itse irti? Minusta se on kypsymätöntä, outoa sekin. Aikuisuuteen kuuluu ymmärtää ihmissuhteista monenlaista eikä odottaa, että muut suhtautuisivat kuin olisivat jonkinlaisessa hoitosuhteessa avuttoman kanssa. Se ei ole millään tavalla ylivoimasta ymmärtää, että kun toinen välttelee tiivistä tapaamista eikä puhu tulevaisuudesta, ei kyseessä ole rakkaussuhde, vaan jotain ihan muuta.
Minusta silloin jos on selkeästi sovittu seurustelusta niin pitää kyllä pystyä kommunikoimaan että ei olekaan enää sitoutunut yhteiseen päämäärään. Tämä kuvio voi tulla eteen piemmässäkin suhteessa, itselleni kolmen vuoden kohdalla. Hyvää alkua kesti yli kaksi vuotta. Suhteissa on kuitenkin erilaisia vaiheita, ei aina ole niin kiihkeää ja läheistä. Miten siis erottaa normaali vaihtelua tästä ilmiöstä?
Itse kokisin että erottava tekijä on se että hyvässä suhteessa ongelmakohtien ottaminen esille johtaa oikeisiin muutoksiin teoissa, toinen on valmis tekemään asioita. Jos tarve tälle keskustelulle tulisi jo ekan vuoden aikana, itse varmaan vetäisin jo tästä johtopäätökset. Hankalampi on kun tilanne tulee monen hyvän vuoden jälkeen, silloin toivoo että vaihe menee ohi kun ulkoiset stressitekijät väistyvät.
Tuommoinen suhde, jossa toinen kaipaa yhteydenpitoa selvästi toista enemmän, on ahdistava kummallekin.
Varmasti on kummallekin parempi jos suosiolla lopettaa suhteen ja etsii itselleen paremmin sopivaa seuraa.
Ihmisillä on erilaisia tarpeita yhteydenpidon yksin olemisen tarpeen suhteen. Eikä niitä pysty vaatimuksilla muuttamaan.
Vaatimuksilla vain rikotaan ihmistä ja suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä sitä, että miksi ei voi vaan rehellisesti suoraan sanoa, että etsii vain kevyttä tapailu- ja seksisuhdetta. Ehkä sitä ei sanota suoraan juuri siksi, että suhdetta ei muuten syntyisi? Luulisi kuitenkin, että niin naisissa kuin miehissä löytyy näitä tapailusuhteita haluavia.
Ei se ole mitään kohteliaisuutta, että jättää sen sanomatta suoraan, varsinkaan silloin jos selvästi huomaa, että toinen odottaa enemmän.
Tässä ap:n tapauksessa mies on tietysti antanut paljon vinkkejä siitä, mutta ap:lle nähtävästi täytyisi asia vääntää rautalangasta ja ihan niin selvästi, että siinä ei jää mitään epäselvää tai pienintäkään tulkinnanvaraa.
Ystävyyssuhteissa olen pari kertaa törmännyt samanlaisiin periaatteellisiin eroihin. Jos toinen ei ota yhteyttä, niin osan mielestä pitäisi sanoa suoraan ystävälle, että et sinä minun ystäväni ole, kun taas toisten mielestä toisen pitäisi oppia ymmärtämään muiden antamia viestejä ja jättää suhde tuttavuustasolle ilman riitaa.
Itse olen sillä kannalla, että toisen tulisi ottaa opikseen tällaisista tapauksista eikä vierittää syytä täysin toisen osapuolen niskoille. Ihan vain siksi, että aikuisuuteen kuuluu vastuu omista valinnoista ja tulkinnoista. Yli-innokas ystävä ja toiveajatteleva seksisuhteessa roikkuva rakastunut eivät voi milloinkaan muuttaa muita halutunlaisiksi, vaan heidän itsensä on opittava realiteetteihin ja opittava huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan.
Ystävyyssuhde ja romanttiset suhteet ovat luonteeltaan erilaisia. Jälkimmäiset ovat sopimuksen varaisia, kun taas ystävyyssuhteet eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä sitä, että miksi ei voi vaan rehellisesti suoraan sanoa, että etsii vain kevyttä tapailu- ja seksisuhdetta. Ehkä sitä ei sanota suoraan juuri siksi, että suhdetta ei muuten syntyisi? Luulisi kuitenkin, että niin naisissa kuin miehissä löytyy näitä tapailusuhteita haluavia.
Ei se ole mitään kohteliaisuutta, että jättää sen sanomatta suoraan, varsinkaan silloin jos selvästi huomaa, että toinen odottaa enemmän.
Tässä ap:n tapauksessa mies on tietysti antanut paljon vinkkejä siitä, mutta ap:lle nähtävästi täytyisi asia vääntää rautalangasta ja ihan niin selvästi, että siinä ei jää mitään epäselvää tai pienintäkään tulkinnanvaraa.
Ystävyyssuhteissa olen pari kertaa törmännyt samanlaisiin periaatteellisiin eroihin. Jos toinen ei ota yhteyttä, niin osan mielestä pitäisi sanoa suoraan ystävälle, että et sinä minun ystäväni ole, kun taas toisten mielestä toisen pitäisi oppia ymmärtämään muiden antamia viestejä ja jättää suhde tuttavuustasolle ilman riitaa.
Itse olen sillä kannalla, että toisen tulisi ottaa opikseen tällaisista tapauksista eikä vierittää syytä täysin toisen osapuolen niskoille. Ihan vain siksi, että aikuisuuteen kuuluu vastuu omista valinnoista ja tulkinnoista. Yli-innokas ystävä ja toiveajatteleva seksisuhteessa roikkuva rakastunut eivät voi milloinkaan muuttaa muita halutunlaisiksi, vaan heidän itsensä on opittava realiteetteihin ja opittava huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan.
Ystävyyssuhde ja romanttiset suhteet ovat luonteeltaan erilaisia. Jälkimmäiset ovat sopimuksen varaisia, kun taas ystävyyssuhteet eivät.
Minä en näe seurustelun aloittamista sopimuksena tai sopimusneuvotteluna, mutta kai tässäkin on eroa ihmisten välillä. Jotkut kai sopivat, että nyt olemme pari, itsellä on mennyt aina luonnollisesti ja vastavuoroisesti ilman että
asiaa olisi pitänyt erikseen käsitellä. Sen sijaan erotessa on pitänyt sanoa suoraan. Ja tuo seksisuhde sujui samoin kuin ystävyys, ystävyytenä sen ajattelinkin. En edes muista miten se loppui, kumpikaan ei enää ottanut yhteyttä ja tapasin nykyisen mieheni aika pian siitä.
Kyllä mä kuitenkin tunnen suurta myötätuntoa ap:tä kohtaan. Joillekin rakkaudenkaipuisille on nähtävästi todella vaikea hellittää siitä rakkauden unelmasta, vaikka tosiasiat puhuisivat sitä vastaan.
Kyllä mä vaan näen suuren sydänsurun häämöttävän tulevaisuudessa ja se aina herättää mun myötätunnon ja ehkä halun auttaakin.
On niin traagista, että liian rakkaudennälkäiset ihmiset usein muuttuvat sellaisiksi, että karkottavat sen todellisen rakkauden mahdollisuuden kauemmaksi.
Ihmisellä pitää olla selkeästi oma perusturva itsessään, ei liikaa toiseen kiinnittyneenä. Läheisriippuvaisilla näin ei usein ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten keskenkasvuista ja vastuutonta se on "vedättää" toista ihmistä vaan sillä, ettei viitsi puhua omista tunteistaan ja tuntemuksistaan? Juurikin jos on puhuttu parisuhteesta, perheestä, lapsista, yhteenmuutosta, niin on se hieman epäreilua, jos toinen oikeasti onkin vaan tyytyväinen siihen että on tapailua ja seksiä :D tai että kokee itsekseen, etten kyllä tämän kanssa enempää halua, mutta olkoot ny tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä.
Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.
Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen.
Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.
Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi.
Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.
Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.
Tässäkin tarinassa kuullaan lisäksi vain naisen näkökulma. Harvempi mies haluaa tahallisesti loukata naista, vaan hän toivoo että nainen ymmärtäisi mitä hän sanoin ja teoin viestii eli että haluaa vain kevyen, seksiin ja seksiin perustuvan tapailusuhteen. Vaikka mies olisi sanonut sen selvällä suomen kielellä, ei nainen välttämättä silti usko. Hän alkaa vääntää miestä "sitoutumiskammoiseksi" tms. ja keksii ties mitä selityksiä omasta päästään.
Ystävätkin tekevät mielestäni väärin, jos alkavat mukaan tuohon leikkiin. Olen jo oppinut suodattamaan kaikki psykologiset selitysmallit näissä tapauksissa eli kun naisella on tämä häiriö, niin kaikki miehen sanomat on silloin ajettu tietyn sabluunan läpi, joka ei vastaa tosiasioita. Vaikka mies olisi sanonut, ettei etsi mitään vakavaa ja tapaamiset koostuisivat lähinnä seksistä, on naisella mielessään suuri rakkaustarina, joka vain pitää fiksata kuntoon.
Se on uskomatonta kuunneltavaa, kun nainen monesti on aivan ihana ja fiksu ihminen. Hänellä on tähän liittyvä sairaus tai häiriö, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Hänen kaikki suhteensa menevät jo alusta asti pieleen tämän häiriön takia, koska hän ei käyttäydy normaalisti, ei vain itse huomaa sitä. Mies, vaikka olisi alussa ollutkin ihastunut, ottaa etäisyyttä tälla tavalla käyttäytyvään naiseen, koska se on outoa käytöstä.
Usein siihen vielä liittyy painostusta eri tavoin, psykologisesti, koska nainen uskoo olevansa valtavan hyvä analysoimaan miehen käytöstä ja elämää. Hän pyrkii etsimään tietoa miehen menneisyydestä ja elämästä, jotta voisi käyttää näitä omassa painostuksessaan. Hän on niin syvällä tässä mallissa, että pitää omaa käytöstään aivan normaalina ja jopa auttavaisena ja empaattisena. Hän ei edes ymmärrä mikä tuossa voisi olla vikana eli ei ole käsitystä normaalista käyttäytymisestä parisuhteessa.
Se on pershäiriöistä huijata ja koukuttaa toinen ihmissuhteeseen, vaikka oikeasti hakee pelkkää seksiä. Etkö ymmärrä, että alkuhuuma sitoo paria yhteen ja jos tämä huuma on toisen puolelta enemmän tai vähemmän teeskenneltyä, niin se on väärin?
Millä tavalla mies huijaa suhteeseen ja koukuttaa, jos hän ei ole antanut mitään lupauksia eikä puhunut rakkaudesta kuin ehkä alkuun, jos silloinkaan. Se on pelkkää naisen toiveajattelua ja tulkintaa.
Normaalisti nainen ymmärtää, että on olemassa seksiin perustuvia suhteita eikä ala vääntää sitä toiseksi mitä se on. Seksin ja seuran haluaminen ei tarkoita rakkautta eikä ole huijaamista. Jos tietoisesti ja jatkuvasti luritellaan rakkaudesta ja lupaillaan ihan kohta muuttaa yhteen, on vasta huijaamista.
Olet ilmeisesti patologinen auervaara, kun et ymmärrä asiaa. Jos mies tai nainen antaa ymmärtää tapailevansa toista seurustelumielessä ja puhuu rakkaudesta ja perheestä, niin silloin on kyse siitä, mistä on puhuttu. Jos ei tätä ole tarkoittanut, niin se on huijaamista ja valehtelua. Tietenkin normaaleilla tunteilla varustettu ihminen sitten lähtee mukaan, jos on kiinnostunut tästä ihmisestä. Ei ole mitään odotusarvoa, että tietenkin on vain seksisuhteita ja se pitäisi tietää. On rehellisiä suhteita ja on hyväksikäyttöä. Ei voi vastuuttaa toista omasta epärehellisestä käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluat juuri tämän miehen, koska teillä ei tunnu olevan kovin hyvä suhde? Mitä erityistä saat häneltä?
AP täällä. Mies on nyt ottanut yhteyttä! Hallelujah.. Eilen illalla laittoi viestiä, kysyi katsoinko yhtä ohjelmaa ja samalla kuulumisia.
Niin, noita kysymiäsi täytyy miettiä. Mielestäni meillä klikkaa miehen kanssa, sellaisella tavalla mitä parisuhteeseen vaaditaan. Meillä on kivaa yhdessä, samanlainen elämäntapa, huumorintaju osuu yksiin, läheisyyttä ja koen että olen saanut mieheltä myös ymmärrystä ja tukea ja rakkauttakin jne. Nyt kuulostaa oudolta kirjoittaa näitä ja varmaan taas sanotaan, osin aiheellisestikin, että olen "harhainen", mutta perus yhdessäolo on helppoa ja jouhevaa, keskustelut on mukavia ja muutenkin koen, että mies on minun oloinen tyyppi - sellainen, mitä olen etsinyt ja mun ystävät ja perhekin on olleet tätä mieltä.
Tottakai ymmärrän, että näitä asioita pitää nyt tarkastella uudessa valossa ja keskittyen siihen, millainen suhde tällä hetkellä oikeasti on. Toivon, että tänne ei tule kaikki huutamaan, että olen riippuvainen raukka. Olen nyt tässä prosessissa että mietin mitä suhteelta haluan ja onko tämä suhde sellainen, jossa voin sen saada. Vaikka em. asiat olisikin pääsääntöisesti hyvin, niin onko sellaista kumppanuutta ja syvempää tunneyhteyttä, mitä suhteeseen vaaditaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Miten keskenkasvuista ja vastuutonta se on "vedättää" toista ihmistä vaan sillä, ettei viitsi puhua omista tunteistaan ja tuntemuksistaan? Juurikin jos on puhuttu parisuhteesta, perheestä, lapsista, yhteenmuutosta, niin on se hieman epäreilua, jos toinen oikeasti onkin vaan tyytyväinen siihen että on tapailua ja seksiä :D tai että kokee itsekseen, etten kyllä tämän kanssa enempää halua, mutta olkoot ny tuossa.
Vedättäjiä maailmasta aina löytyy ja vedätettäviä. Siitä varmaan kaikki on yhtä
mieltä, mutta vedättäjien paheksuminen ja psykologisointi ei auta. Jokaiselta löytyy tällaisia oppimiskokemuksia, mutta jos kieltäytyy oopimasta, niin silloin on kyse jo isommasta ongelmasta nimenomaan siellä vedätetyn psyykessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä sitä, että miksi ei voi vaan rehellisesti suoraan sanoa, että etsii vain kevyttä tapailu- ja seksisuhdetta. Ehkä sitä ei sanota suoraan juuri siksi, että suhdetta ei muuten syntyisi? Luulisi kuitenkin, että niin naisissa kuin miehissä löytyy näitä tapailusuhteita haluavia.
Ei se ole mitään kohteliaisuutta, että jättää sen sanomatta suoraan, varsinkaan silloin jos selvästi huomaa, että toinen odottaa enemmän.
Tässä ap:n tapauksessa mies on tietysti antanut paljon vinkkejä siitä, mutta ap:lle nähtävästi täytyisi asia vääntää rautalangasta ja ihan niin selvästi, että siinä ei jää mitään epäselvää tai pienintäkään tulkinnanvaraa.
Ystävyyssuhteissa olen pari kertaa törmännyt samanlaisiin periaatteellisiin eroihin. Jos toinen ei ota yhteyttä, niin osan mielestä pitäisi sanoa suoraan ystävälle, että et sinä minun ystäväni ole, kun taas toisten mielestä toisen pitäisi oppia ymmärtämään muiden antamia viestejä ja jättää suhde tuttavuustasolle ilman riitaa.
Itse olen sillä kannalla, että toisen tulisi ottaa opikseen tällaisista tapauksista eikä vierittää syytä täysin toisen osapuolen niskoille. Ihan vain siksi, että aikuisuuteen kuuluu vastuu omista valinnoista ja tulkinnoista. Yli-innokas ystävä ja toiveajatteleva seksisuhteessa roikkuva rakastunut eivät voi milloinkaan muuttaa muita halutunlaisiksi, vaan heidän itsensä on opittava realiteetteihin ja opittava huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan.
Ystävyyssuhde ja romanttiset suhteet ovat luonteeltaan erilaisia. Jälkimmäiset ovat sopimuksen varaisia, kun taas ystävyyssuhteet eivät.
Minä en näe seurustelun aloittamista sopimuksena tai sopimusneuvotteluna, mutta kai tässäkin on eroa ihmisten välillä. Jotkut kai sopivat, että nyt olemme pari, itsellä on mennyt aina luonnollisesti ja vastavuoroisesti ilman että
asiaa olisi pitänyt erikseen käsitellä. Sen sijaan erotessa on pitänyt sanoa suoraan. Ja tuo seksisuhde sujui samoin kuin ystävyys, ystävyytenä sen ajattelinkin. En edes muista miten se loppui, kumpikaan ei enää ottanut yhteyttä ja tapasin nykyisen mieheni aika pian siitä.
Jos sinun mielestä pitää erotessa sanoa asiasta, niin silloin on ollut olemassa sopimus. Mielestäni ap:n miehen pitäisi sanoa haluavansa erota, koska ei enää halua samaa kuin alkuhuumassa halusi ja, mitä ap haluaa edelleen. Ei voi väittää, että suhde on ap:n toiveajattelua tms. tai, että olisi vain ap:n vastuulla erota. Käytännössä ap:n tulisi itse ottaa etäisyyttä, koska suhde ei enää anna sitä, mitä haluaa, mutta ei se poista miehen vastuuta.
Satunnainen seksi kaverin kanssa ei yleensä sisällä mitään lupauksia parisuhteesta, vaan on tosiaan luonteeltaan enemmän ystävyyttä. Tämä näkyy puheessa ihan selvästi. Harva on niin toope, että satunnaisia booty calleja sekoittaa seurusteluun.
P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä.
Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.
Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen.
Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.
Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi.
Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.
Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.
Tässäkin tarinassa kuullaan lisäksi vain naisen näkökulma. Harvempi mies haluaa tahallisesti loukata naista, vaan hän toivoo että nainen ymmärtäisi mitä hän sanoin ja teoin viestii eli että haluaa vain kevyen, seksiin ja seksiin perustuvan tapailusuhteen. Vaikka mies olisi sanonut sen selvällä suomen kielellä, ei nainen välttämättä silti usko. Hän alkaa vääntää miestä "sitoutumiskammoiseksi" tms. ja keksii ties mitä selityksiä omasta päästään.
Ystävätkin tekevät mielestäni väärin, jos alkavat mukaan tuohon leikkiin. Olen jo oppinut suodattamaan kaikki psykologiset selitysmallit näissä tapauksissa eli kun naisella on tämä häiriö, niin kaikki miehen sanomat on silloin ajettu tietyn sabluunan läpi, joka ei vastaa tosiasioita. Vaikka mies olisi sanonut, ettei etsi mitään vakavaa ja tapaamiset koostuisivat lähinnä seksistä, on naisella mielessään suuri rakkaustarina, joka vain pitää fiksata kuntoon.
Se on uskomatonta kuunneltavaa, kun nainen monesti on aivan ihana ja fiksu ihminen. Hänellä on tähän liittyvä sairaus tai häiriö, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Hänen kaikki suhteensa menevät jo alusta asti pieleen tämän häiriön takia, koska hän ei käyttäydy normaalisti, ei vain itse huomaa sitä. Mies, vaikka olisi alussa ollutkin ihastunut, ottaa etäisyyttä tälla tavalla käyttäytyvään naiseen, koska se on outoa käytöstä.
Usein siihen vielä liittyy painostusta eri tavoin, psykologisesti, koska nainen uskoo olevansa valtavan hyvä analysoimaan miehen käytöstä ja elämää. Hän pyrkii etsimään tietoa miehen menneisyydestä ja elämästä, jotta voisi käyttää näitä omassa painostuksessaan. Hän on niin syvällä tässä mallissa, että pitää omaa käytöstään aivan normaalina ja jopa auttavaisena ja empaattisena. Hän ei edes ymmärrä mikä tuossa voisi olla vikana eli ei ole käsitystä normaalista käyttäytymisestä parisuhteessa.
Se on pershäiriöistä huijata ja koukuttaa toinen ihmissuhteeseen, vaikka oikeasti hakee pelkkää seksiä. Etkö ymmärrä, että alkuhuuma sitoo paria yhteen ja jos tämä huuma on toisen puolelta enemmän tai vähemmän teeskenneltyä, niin se on väärin?
Millä tavalla mies huijaa suhteeseen ja koukuttaa, jos hän ei ole antanut mitään lupauksia eikä puhunut rakkaudesta kuin ehkä alkuun, jos silloinkaan. Se on pelkkää naisen toiveajattelua ja tulkintaa.
Normaalisti nainen ymmärtää, että on olemassa seksiin perustuvia suhteita eikä ala vääntää sitä toiseksi mitä se on. Seksin ja seuran haluaminen ei tarkoita rakkautta eikä ole huijaamista. Jos tietoisesti ja jatkuvasti luritellaan rakkaudesta ja lupaillaan ihan kohta muuttaa yhteen, on vasta huijaamista.
Olet ilmeisesti patologinen auervaara, kun et ymmärrä asiaa. Jos mies tai nainen antaa ymmärtää tapailevansa toista seurustelumielessä ja puhuu rakkaudesta ja perheestä, niin silloin on kyse siitä, mistä on puhuttu. Jos ei tätä ole tarkoittanut, niin se on huijaamista ja valehtelua. Tietenkin normaaleilla tunteilla varustettu ihminen sitten lähtee mukaan, jos on kiinnostunut tästä ihmisestä. Ei ole mitään odotusarvoa, että tietenkin on vain seksisuhteita ja se pitäisi tietää. On rehellisiä suhteita ja on hyväksikäyttöä. Ei voi vastuuttaa toista omasta epärehellisestä käytöksestä.
Toin kyllä esille useasti että myös huijareita on. Mutta jos sinulla on tsrve pitää auervaarnana minua niin ole hyvä vain. Osa kuitenkin ymmärsi pointtini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä sitä, että miksi ei voi vaan rehellisesti suoraan sanoa, että etsii vain kevyttä tapailu- ja seksisuhdetta. Ehkä sitä ei sanota suoraan juuri siksi, että suhdetta ei muuten syntyisi? Luulisi kuitenkin, että niin naisissa kuin miehissä löytyy näitä tapailusuhteita haluavia.
Ei se ole mitään kohteliaisuutta, että jättää sen sanomatta suoraan, varsinkaan silloin jos selvästi huomaa, että toinen odottaa enemmän.
Tässä ap:n tapauksessa mies on tietysti antanut paljon vinkkejä siitä, mutta ap:lle nähtävästi täytyisi asia vääntää rautalangasta ja ihan niin selvästi, että siinä ei jää mitään epäselvää tai pienintäkään tulkinnanvaraa.
Ystävyyssuhteissa olen pari kertaa törmännyt samanlaisiin periaatteellisiin eroihin. Jos toinen ei ota yhteyttä, niin osan mielestä pitäisi sanoa suoraan ystävälle, että et sinä minun ystäväni ole, kun taas toisten mielestä toisen pitäisi oppia ymmärtämään muiden antamia viestejä ja jättää suhde tuttavuustasolle ilman riitaa.
Itse olen sillä kannalla, että toisen tulisi ottaa opikseen tällaisista tapauksista eikä vierittää syytä täysin toisen osapuolen niskoille. Ihan vain siksi, että aikuisuuteen kuuluu vastuu omista valinnoista ja tulkinnoista. Yli-innokas ystävä ja toiveajatteleva seksisuhteessa roikkuva rakastunut eivät voi milloinkaan muuttaa muita halutunlaisiksi, vaan heidän itsensä on opittava realiteetteihin ja opittava huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan.
Ystävyyssuhde ja romanttiset suhteet ovat luonteeltaan erilaisia. Jälkimmäiset ovat sopimuksen varaisia, kun taas ystävyyssuhteet eivät.
Minä en näe seurustelun aloittamista sopimuksena tai sopimusneuvotteluna, mutta kai tässäkin on eroa ihmisten välillä. Jotkut kai sopivat, että nyt olemme pari, itsellä on mennyt aina luonnollisesti ja vastavuoroisesti ilman että
asiaa olisi pitänyt erikseen käsitellä. Sen sijaan erotessa on pitänyt sanoa suoraan. Ja tuo seksisuhde sujui samoin kuin ystävyys, ystävyytenä sen ajattelinkin. En edes muista miten se loppui, kumpikaan ei enää ottanut yhteyttä ja tapasin nykyisen mieheni aika pian siitä.Jos sinun mielestä pitää erotessa sanoa asiasta, niin silloin on ollut olemassa sopimus. Mielestäni ap:n miehen pitäisi sanoa haluavansa erota, koska ei enää halua samaa kuin alkuhuumassa halusi ja, mitä ap haluaa edelleen. Ei voi väittää, että suhde on ap:n toiveajattelua tms. tai, että olisi vain ap:n vastuulla erota. Käytännössä ap:n tulisi itse ottaa etäisyyttä, koska suhde ei enää anna sitä, mitä haluaa, mutta ei se poista miehen vastuuta.
Satunnainen seksi kaverin kanssa ei yleensä sisällä mitään lupauksia parisuhteesta, vaan on tosiaan luonteeltaan enemmän ystävyyttä. Tämä näkyy puheessa ihan selvästi. Harva on niin toope, että satunnaisia booty calleja sekoittaa seurusteluun.
Minä en näe näitä naisia tyhminä tai toopena. Heillä on tähän asiaan liittyvä trauma joka saa käyttäytymään oudosti. Sitä olen tässä yrittänyt selventää miten tuo ilmenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluat juuri tämän miehen, koska teillä ei tunnu olevan kovin hyvä suhde? Mitä erityistä saat häneltä?
AP täällä. Mies on nyt ottanut yhteyttä! Hallelujah.. Eilen illalla laittoi viestiä, kysyi katsoinko yhtä ohjelmaa ja samalla kuulumisia.
Niin, noita kysymiäsi täytyy miettiä. Mielestäni meillä klikkaa miehen kanssa, sellaisella tavalla mitä parisuhteeseen vaaditaan. Meillä on kivaa yhdessä, samanlainen elämäntapa, huumorintaju osuu yksiin, läheisyyttä ja koen että olen saanut mieheltä myös ymmärrystä ja tukea ja rakkauttakin jne. Nyt kuulostaa oudolta kirjoittaa näitä ja varmaan taas sanotaan, osin aiheellisestikin, että olen "harhainen", mutta perus yhdessäolo on helppoa ja jouhevaa, keskustelut on mukavia ja muutenkin koen, että mies on minun oloinen tyyppi - sellainen, mitä olen etsinyt ja mun ystävät ja perhekin on olleet tätä mieltä.
Tottakai ymmärrän, että näitä asioita pitää nyt tarkastella uudessa valossa ja keskittyen siihen, millainen suhde tällä hetkellä oikeasti on. Toivon, että tänne ei tule kaikki huutamaan, että olen riippuvainen raukka. Olen nyt tässä prosessissa että mietin mitä suhteelta haluan ja onko tämä suhde sellainen, jossa voin sen saada. Vaikka em. asiat olisikin pääsääntöisesti hyvin, niin onko sellaista kumppanuutta ja syvempää tunneyhteyttä, mitä suhteeseen vaaditaan.
AP
Kirjoitin jo pitkän tekstin kompromisseista ja vastaantulemisista, mutta tajusin, että se on täyttä paskaa. Mietin tilannetta omalle kohdalleni ja nyt sitten sanonkin näin. Kun minulla on jotain jaettavaa, haluan voida sanoa sen miettimättä jotain pelien pelaamista. Haluan mutkattoman suhteen. Haluan yhteyttä joka päivä. Miksi ihmeessä tinkiä näistä tarpeista. On pitkä kokemus sellaisesta, että on ollut pakko sopeutua muuhun. Se hajottaa ihmistä ja on rippeisiin tyytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä.
Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.
Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen.
Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.
Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi.
Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.
Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.
Tässäkin tarinassa kuullaan lisäksi vain naisen näkökulma. Harvempi mies haluaa tahallisesti loukata naista, vaan hän toivoo että nainen ymmärtäisi mitä hän sanoin ja teoin viestii eli että haluaa vain kevyen, seksiin ja seksiin perustuvan tapailusuhteen. Vaikka mies olisi sanonut sen selvällä suomen kielellä, ei nainen välttämättä silti usko. Hän alkaa vääntää miestä "sitoutumiskammoiseksi" tms. ja keksii ties mitä selityksiä omasta päästään.
Ystävätkin tekevät mielestäni väärin, jos alkavat mukaan tuohon leikkiin. Olen jo oppinut suodattamaan kaikki psykologiset selitysmallit näissä tapauksissa eli kun naisella on tämä häiriö, niin kaikki miehen sanomat on silloin ajettu tietyn sabluunan läpi, joka ei vastaa tosiasioita. Vaikka mies olisi sanonut, ettei etsi mitään vakavaa ja tapaamiset koostuisivat lähinnä seksistä, on naisella mielessään suuri rakkaustarina, joka vain pitää fiksata kuntoon.
Se on uskomatonta kuunneltavaa, kun nainen monesti on aivan ihana ja fiksu ihminen. Hänellä on tähän liittyvä sairaus tai häiriö, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Hänen kaikki suhteensa menevät jo alusta asti pieleen tämän häiriön takia, koska hän ei käyttäydy normaalisti, ei vain itse huomaa sitä. Mies, vaikka olisi alussa ollutkin ihastunut, ottaa etäisyyttä tälla tavalla käyttäytyvään naiseen, koska se on outoa käytöstä.
Usein siihen vielä liittyy painostusta eri tavoin, psykologisesti, koska nainen uskoo olevansa valtavan hyvä analysoimaan miehen käytöstä ja elämää. Hän pyrkii etsimään tietoa miehen menneisyydestä ja elämästä, jotta voisi käyttää näitä omassa painostuksessaan. Hän on niin syvällä tässä mallissa, että pitää omaa käytöstään aivan normaalina ja jopa auttavaisena ja empaattisena. Hän ei edes ymmärrä mikä tuossa voisi olla vikana eli ei ole käsitystä normaalista käyttäytymisestä parisuhteessa.
Se on pershäiriöistä huijata ja koukuttaa toinen ihmissuhteeseen, vaikka oikeasti hakee pelkkää seksiä. Etkö ymmärrä, että alkuhuuma sitoo paria yhteen ja jos tämä huuma on toisen puolelta enemmän tai vähemmän teeskenneltyä, niin se on väärin?
Millä tavalla mies huijaa suhteeseen ja koukuttaa, jos hän ei ole antanut mitään lupauksia eikä puhunut rakkaudesta kuin ehkä alkuun, jos silloinkaan. Se on pelkkää naisen toiveajattelua ja tulkintaa.
Normaalisti nainen ymmärtää, että on olemassa seksiin perustuvia suhteita eikä ala vääntää sitä toiseksi mitä se on. Seksin ja seuran haluaminen ei tarkoita rakkautta eikä ole huijaamista. Jos tietoisesti ja jatkuvasti luritellaan rakkaudesta ja lupaillaan ihan kohta muuttaa yhteen, on vasta huijaamista.
Mutta kun suurin osa miehistä itse alkuhuumassa uskovat ne supattelut, miten koskaan ei ole kohdannut tälläistä naista, miten ensi kesänä meillä on varmaan jo yhteinen koti, miten sitten kun-jotakin-niin-tehdään-sitä-ja-tätä.
Luonnonlaki tuntuu olevan, että miehet siitä alkuhuumasta enemmän sekaisin menevät, naiset yleensä jopa stoppauttelevat, mutta kun mies innokkaasti jatkaa ja huumailee, pikku hiljaa vetäytyvät mukaan. Tosiasia on myös, että mitä enemmän seksiä (useammin ja pidempään, siis), sitä enemmän nainen kiintyy ja mies alkaa menettää kiinnostustaan.
Eli toki, naisten pitäisi vaan jaksaa pitää pää kylmänä, tulipa sieltä alkuvaiheessa miten ihanaa luritusta tahansa miten huomaavaiselta, juuri oikealta tai rakastuneelta hyvänsä. Mutta reilua olisi myös samaan syssyyn vaatia miehiltä, että tunnistaisivat tämän dynamiikan ja laittaisivat vähän sordiinoa siihen alkuajan ihanuuteen, joka vaan ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
Luin eilisen aikana koko ketjun ( ja hieman kirosin kun sivumäärä suureni kokonajan :P), ja tämä oli kyllä JÄNNÄ, sillä Apn kirjoitukset sivuavat NIIN paljon omaa ajatteluani, ja omaa tilannettani, mutta vasta kun sitä lukee toiselta, alkaa hahmottaa että eeeeeeh, tuoltako se sitten vaikuttaa. Eihän meillä.. no niin noh...
Me seurustelimme vuoden, ja miehen ongelmien/olotilojen/ahdistuksen myötä erosimme äkisti. Olen ollut hyvin hyvin ahdistunut ja surullinen tästä, ja sekaisinkin.
Minä muistan myöskin sen ihanan miehen, johon rakastuin alun himmattuani (aiemmat pettymykset) palavasti. Kenen kanssa sain olla oma itseni, kenen kanssa keskusteltiin tunteista ja asioista avoimesti. Kenen kanssa oltiin kotona kivasti ja myös käytiin kaikkialla, ja tavattiin toistemme perheet... ja sitten talvella tapahtui jotain, ja nyt taakse katsottuna se mies johon tutustuin, ihastuin, vaan hävisi rinnaltani vähitellen. Ja MINÄ vaan totesin että kyllä se tästä! Sieltä se palaa. Tsemppaa. Hakee apua terveysjuttuihin ja sitten on taas kaikki hyvin. Kohta taas mennään. Kyllä se jaksaa sitten. Minä annan tilaa, minä en ole niin hätäinen ja tarvitseva, minä odotan, minä autan. Nykyään luovutetaan liian nopeaan. Mies arvostaa ja rakastaa enemmän ja paremmin.
Paitsi ettei siinä sit käynytkään niin. Eroriita olo tyhmä, minä yritin saada toisesta tiettyä reaktiota, siinä onnistumatta. Ei halua enää yrittää. Ja minä istun kotona ihmetellen että miten niin ei. Että oli niin ihanaa. Silloin. Enkä saa yhtään mieleeni miten haastavaa olikaan, arki on arkea. Välttelevä, sulkeutuva, väsynyt, tiuskiva.. Joka aiemmin halusi nähdä, ajoi luokseni, kokkasi meille, ehdotti retkiä.. Eli hieman erilainen mies kuin aplla, mutta minäkin selittelen kaiken parhain päin, puolustan toista, KEKSIN kaikenlaista miksi toisen lapsuus vaikuttaa tähän, ja odotan elämää Sitten kun toinen Muuttuu....
Nytkin vielä odotan että mies heräisi. Munasolut vanhenevat sisuksissani ja minä istun kotona katsomassa kuvia ihanista ajoista. Ehkä huomenna kaikki on toisin?
Jos mies ei koe käytöksessään ja tilanteessaan muutoksen tarvetta, ei halua/jaksa/osaa käydä luurankokaappejaan ja tiesmitä lapsuustraumojaan läpi, ei halua että sinulla on hyvä olla hänen kanssaan, niin mitä ihmettä, mitä odotamme?
Itse olen paneutunut nyt omiin lukkoihin ja tuntemuksiin, ja opettelen tasapainoisemmaksi. Siinä on sitten paras panostus tulevaisuuteen. Ja ajan kanssa tämä mies haalenee haaveistani, ja osaan päästää irti. Toivottavasti sinäkin. Et voi ottaa vastuuta toisista ja tämän tunteista, tavoista ja odottaa hänen muuttuvan. Arvosta itseäsi.
Kolmekymppiä ja risat
Haha, tämä voisi olla tosiaan kuin mun näppäimistöltä! Kiitos <3 Itsellä tuntuu, että yhdestä isosta riidasta tämä negatiivisempi suunta lähti, jonka jälkeen mies "muuttui". Edelleen on ollut hyviä aikoja ja todella ihanaa yhdessä, mutta paljon myös tätä turhautumista on noussut pintaan, mistä olen kertonut.
AP
Minusta on eri juttu jos kyseessä on vain suhteen alku. Osa harrastaa tätä tietoisesti, koukuttaa toista saadakseen sen mitä haluaa. Hankalahan tätä on tunnistaa jos toinen käy asuntonäytöissä, etsii tonttia yhteiselle kodille yms. Silloin normaalimpaa mielestäni on uskoa tilanteen olevan totta kuin vedätystä. Mutta kuten tuli koettua, osa todellakin menee tälläisiin keinoihin asti vedätyksessään ilman että kokee mitään omantunnontuskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä.
Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.
Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen.
Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.
Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi.
Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.
Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.
Tässäkin tarinassa kuullaan lisäksi vain naisen näkökulma. Harvempi mies haluaa tahallisesti loukata naista, vaan hän toivoo että nainen ymmärtäisi mitä hän sanoin ja teoin viestii eli että haluaa vain kevyen, seksiin ja seksiin perustuvan tapailusuhteen. Vaikka mies olisi sanonut sen selvällä suomen kielellä, ei nainen välttämättä silti usko. Hän alkaa vääntää miestä "sitoutumiskammoiseksi" tms. ja keksii ties mitä selityksiä omasta päästään.
Ystävätkin tekevät mielestäni väärin, jos alkavat mukaan tuohon leikkiin. Olen jo oppinut suodattamaan kaikki psykologiset selitysmallit näissä tapauksissa eli kun naisella on tämä häiriö, niin kaikki miehen sanomat on silloin ajettu tietyn sabluunan läpi, joka ei vastaa tosiasioita. Vaikka mies olisi sanonut, ettei etsi mitään vakavaa ja tapaamiset koostuisivat lähinnä seksistä, on naisella mielessään suuri rakkaustarina, joka vain pitää fiksata kuntoon.
Se on uskomatonta kuunneltavaa, kun nainen monesti on aivan ihana ja fiksu ihminen. Hänellä on tähän liittyvä sairaus tai häiriö, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Hänen kaikki suhteensa menevät jo alusta asti pieleen tämän häiriön takia, koska hän ei käyttäydy normaalisti, ei vain itse huomaa sitä. Mies, vaikka olisi alussa ollutkin ihastunut, ottaa etäisyyttä tälla tavalla käyttäytyvään naiseen, koska se on outoa käytöstä.
Usein siihen vielä liittyy painostusta eri tavoin, psykologisesti, koska nainen uskoo olevansa valtavan hyvä analysoimaan miehen käytöstä ja elämää. Hän pyrkii etsimään tietoa miehen menneisyydestä ja elämästä, jotta voisi käyttää näitä omassa painostuksessaan. Hän on niin syvällä tässä mallissa, että pitää omaa käytöstään aivan normaalina ja jopa auttavaisena ja empaattisena. Hän ei edes ymmärrä mikä tuossa voisi olla vikana eli ei ole käsitystä normaalista käyttäytymisestä parisuhteessa.
Se on pershäiriöistä huijata ja koukuttaa toinen ihmissuhteeseen, vaikka oikeasti hakee pelkkää seksiä. Etkö ymmärrä, että alkuhuuma sitoo paria yhteen ja jos tämä huuma on toisen puolelta enemmän tai vähemmän teeskenneltyä, niin se on väärin?
Millä tavalla mies huijaa suhteeseen ja koukuttaa, jos hän ei ole antanut mitään lupauksia eikä puhunut rakkaudesta kuin ehkä alkuun, jos silloinkaan. Se on pelkkää naisen toiveajattelua ja tulkintaa.
Normaalisti nainen ymmärtää, että on olemassa seksiin perustuvia suhteita eikä ala vääntää sitä toiseksi mitä se on. Seksin ja seuran haluaminen ei tarkoita rakkautta eikä ole huijaamista. Jos tietoisesti ja jatkuvasti luritellaan rakkaudesta ja lupaillaan ihan kohta muuttaa yhteen, on vasta huijaamista.
Mutta kun suurin osa miehistä itse alkuhuumassa uskovat ne supattelut, miten koskaan ei ole kohdannut tälläistä naista, miten ensi kesänä meillä on varmaan jo yhteinen koti, miten sitten kun-jotakin-niin-tehdään-sitä-ja-tätä.
Luonnonlaki tuntuu olevan, että miehet siitä alkuhuumasta enemmän sekaisin menevät, naiset yleensä jopa stoppauttelevat, mutta kun mies innokkaasti jatkaa ja huumailee, pikku hiljaa vetäytyvät mukaan. Tosiasia on myös, että mitä enemmän seksiä (useammin ja pidempään, siis), sitä enemmän nainen kiintyy ja mies alkaa menettää kiinnostustaan.
Eli toki, naisten pitäisi vaan jaksaa pitää pää kylmänä, tulipa sieltä alkuvaiheessa miten ihanaa luritusta tahansa miten huomaavaiselta, juuri oikealta tai rakastuneelta hyvänsä. Mutta reilua olisi myös samaan syssyyn vaatia miehiltä, että tunnistaisivat tämän dynamiikan ja laittaisivat vähän sordiinoa siihen alkuajan ihanuuteen, joka vaan ei kestä.
Eihän sitä alussa voi tietää jos vaikka kestääkin.
Ja itselleni on itsestäänselvyys, että suhde ja tunteet voivat muuttua ja useimmiten muuttuvatkin kun tutustutaan paremmin. Siihen ei voi mitenkään vedota, se tuntuu trollaukselta jopa.
Ap ta epäilen trolliksi ja ehkä hän kirjoittaa myös ison osan näistä muista viesteistä. Kiinnostava aihe silti, koska olen miettinyt kovasti tätä aihetta irl, miten voisin tukea ja auttaa ko häiriöstä kärsivää naista. Logiikka onnsen verran erikoinen että joka kerta se yllättää.
Tiedätkö sinä heti alussa kenestä tulee sinulle rakkaussuhde ja kenestä ei kehity mitään seksisuhdetta kummempaa? Luulen, että aika harva tietää, kun alussa ei tunneta toisiaan juuri lainkaan. Suurin osa suhteista on alussa ihastusta ja seksikin jatkuu, jos ihminen on riittävän kiva, vaikkei rakastumista enää olisikaan, vaan se haihtuisi pois. Varsinkin miehillä varmaan yleistä tuollainen. Heille riittää, että nainen on kiva ja saa seksiä, jolloin tapailu jatkuu. Mutta tämäkin on jo monta kertaa keskustelussa sanottu.