Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen
Olemme siis jo muutaman vuoden seurustelleet ja yhdessä asunut pariskunta. Minä 28v, mies 38v. Tapasimme alunperin erään melko vauhdikkaan urheilulajin kisoissa ja kaikenlainen harrastaminen ja yhdessä kilpailu on ollut iso osa parisuhdettamme.
Nyt on kuitenkin molemmilla jo biologinen kello kovasi tikittämässä, mutta jossain syvällä sisimmissäni pelkään kovasti että mies on ”ikuinen Peter Pan” eikä rauhoittuisi rooliin isänä.
Mies on rakastava ja intohimoinen, mutta jo 20
vuotta elämästään seikkailuille ja harrastuksille elänyt. Mies tulee ja menee miten tykkää, leireilee viikko tolkulla vuodessa, käyttää kaiken vapaansa harrastuksiin tai niihin valmistautumiseen. Saattaa ilmoittaa viikon leiristä muutaman päivän varoajalla ja on säännöllisesti pe-su jossain treenimatkalla. Kotityöt ja muu arjenpyöritys jää aikalailla minulle jo nyt… Miehen onnekseen hänen osa-aika työnsä on hyvin salliva äkillistenkin menojen suhteen ja minä taas puserran melko pitkääkin päivää ja tuon ison osan talouden rahoista.
Kun olemme keskustelleet tulevaisuudesta, hän kovasti haluaisi jatkaa sukua (näillä sanoin). Itse taas pelkään hyvin paljon, että lopulta minä jään ulos rakkaasta harrastuksestani, katkerana kotiin hoitamaan lasta ja tekemään muutkin kotityöt. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän on täydellinen puoliso. Voisin nähdä itseni jopa luopumassa lapsihaaveestani hänen vuokseen, mutten kuitenkaan tekeväni sitä tällaiseen tilanteeseen…
Kommentit (404)
Ap, huomaan että olet jättänyt vastaamatta ja tiedän mistä se johtuu, sillä olen itsekin tehnyt aloituksen vauvapalstalle miehestä, kun epäilin jotain ja hävetti liikaa kysyä lähipiiriltä. Vastaukset olivat tietysti vastaavia kuin sinulla.
Sinusta ehkä tuntuu, että kukaan ei ymmärrä suhteenne muita hyviä puolia, sillä joka suhteessa on niitä. Siksi kirjoititkin aloitukseen myös siitä. Tiedän, että on erittäin erittäin vaikea katsoa totuutta silmiin, koska rakastamalleen ihmiselle haluaa vain hyvää ja hänen tekojaan pyrkii selittämään hyvällä. Kun itse jouduin harkitsemaan erittäin rakastuneena huonosta miehestä eroamista ja lopulta tein sen, sanon että kokemus ei todellakaan ollut helppo. Pääsin siitä kuitenkin yli ja pidän ratkaisua nyt 8 kk jälkeen erittäin hyvänä.
Suosittelisinkin lukemaan yhden kirjan aiheesta, mikä voi auttaa päätäksenteossa ja siinä on myös ohjeita naisille, jotka päättävät vastaavassa tilanteessa jäädä suhteeseen, tai jos haluavat erota. Lundy Bancroft: Should I stay or should I go.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"hän on täydellinen puoliso"
Mielenkiintoista "täydellisyyttä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että lisääntyminen on aina pska nakki juuri naiselle. Naisena olet aina viimekädessä vastuussa kakaroistasi. Pahimmassa tapauksessa se mies on pelkkä sperman luovuttaja vaikka kuinka olisi puheet ja lupaukset muuta ennenkuin pska osuu tuulettimen .
Olen lisääntynyt kolmesti. Ei niistä yksikään ole ollut mikään "paska nakki".
Olen siinä ohessa kyennyt tekemään ihan kelpo uran, ja jos jäisin yksin, olisivat lapset kyllä nimenomaan rikkaus, eikä mikään 'paska nakki'. Ja kykenisin perheen itsenäisestikin elättämään.Toki tämä on edellyttänyt opiskelua ja sinnikästä työntekoa, jotta on edennyt "parempiin asemiin", säästäväisyyttä/sijoittamista ja varmaan vähän kasvatustaitoakin. JA ennen muuta sitä, että on onnistunut luotettavan kumppanin löytämisessä.
Tämä. Kun on kumppanin valinnut oikein, niin ei se mikään p*ska nakki ole vaan hyvin onnistuu urat, harrastukset ja sosiaalinen elämä kolmen pienen lapsen kasvattamisen ohessa. Mutta se tosiaan vaatii puolison josta on tasavertaiseksi kumppaniksi ja arjen jakajaksi. Ei kuulosta siltä, että Ap:n kumppanista olisi. Sen sijaan lusmuilevan huithapelin kanssa lisääntyminen on ihan takuuvarmasti veren kerjäämistä nenästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lukeeko AP enää tätä ketjua, mutta sanonpa nyt kuitenkin.
Olet fiksun oloinen, perhekeskeinen, koti-ihminen, raha-asiansa ja elämänsä hyvin huolehtiva nuori nainen. Jos olet edes perusnätti (kuten useimmat nuoret naiset ovat), niin olet jokaisen perheestä haaveilevan miehen unelmanainen. Ja tällä tarkoitan ihan oikeasti perheestä haaveilevia miehiä, sellaisia jotka haluavat osallistua lastensa elämään ja perheen arjen pyörittämiseen.
Sinun ei tarvitse tyytyä mihinkään.
Kyllä luen ja pohdin kovasti vastauksia. En tavallaan pelkää jääväni yksin, olen ihan fiksu, koulutettu ja toimeentuleva, sporttinen nainen.
Silti en tahtoisi luovuttaa vielä miehen suhteeen. Tavallaan haaveilen siitä, miten upea olisi kasvattaa lapsia ja opettaa ja näyttää heille maailmaa. Mun sydän aina sykähtää kun näen lapsiperheen tekemässä jotain yhdessä ja isien kertovan lapsistaan töissä. Sitten jotenkin turhaudun kahta kauheammin näille ”haluan sukuni jatkuvan - en halua luopua harrastuksista - mun yks kaveri on niin pettynyt nykyään kun sen vaimo ei päästä sitä mihinkään - ei lapsen tarvi muuttaa mitään” jutuille. Kyllä nyt jokainen arkijärjellä varustettu ihminen tajuaa, että muuttaahan se lapsi ja paljon!
-ap
No kyllä ja ei. Ei se toiselle muuta jos ei anna sen muuttaa. Sen kun ravaa entiseen tahtiin kylillä, ja jos kumppani nalkuttaa niin nostaa kytkintä. Etävanhemman ei tarvitse ottaa lasta luokseen ollenkaan jos ei jaksa. Kyllä se nimenomaan niin menee, että jos mies on ilmoittanut ettei lapsi muuta hänen elämäänsä mitenkään, se tulee muuttamaan sinun elämääsi sitäkin enemmän koska sinä joudut sen yksin hoitamaan.
En kyllä oikeasti käsitä millä mittarilla tuollainen mies on hieno ja ihana.
Näin 24 vuoden parisuhdekokemuksella sanoisin, että yksi suurin kompastuskivi suhteiden onnistumisessa on toive (joskus alitajuinenkin) toisen ihmisen muuttumisesta omien toiveiden mukaiseksi.
Sanot, että et halua vielä luovuttaa miehen suhteen. Onko kuitenkin enemmänkin kyse siitä, että haluat väenväkisin nähdä hänessä vastuullisen perheenisän ominaisuuksia vastoin kaikkia näkyviä todisteita päinvastaisesta kuten hänen sanojaan ja tekojaan? Et vaan halua uskoa siihen mitä näet ja koet.
Voisin kuvitella, että tutustuessanne mies on ehkä ollut hyvännäköinen, seksikäs seikkailija ja hyvä sängyssä. Haluaisit tähän pakettiin vaan lisää sitä vastuullista perheenisää omien unelmiesi vuoksi, siksi et näe tilannettasi kovin objektiivisesti.
Jotkut tälläkin palstalla ovat vakuutelleet, että kyllä mies voi muuttua. Sanoisin melko laajaan kokemukseen perustuen että tämä on erittäin harvinaista. Ihmisen peruspersoonallisuus ja arvot eivät taikaiskusta muutu siksi, että hän lisääntyy.
Jo miehen tähänastinen toiminta näyttää hänen todelliset arvonsa. Hän antaa sinun hoitaa yksin huushollin ja tuoda suurimman osan tuloista samalla kun hän liihottelee vapaana harrastuksissaan. Jos mies vielä 38-vuotiaana tekee osa-aikaista työtä harrastuksensa takia, on se melko selvä merkki hänen prioriteeteistään. Ajatteleeko hän koskaan tilannetta sinun kannaltasi?
Jos päädytte hankkimaan lapsen on ihan mahdollinen skenaario, että sinä olet yksin kotona koliikkivauvan kanssa ja hän samalla pakkailee reissukamojaan ja ehkä lähtiessään huikkaa, että älä stressaa, asiat hoituvat kyllä.
Jos olet valmis hyväksymään tämän skenaarion ilman pahaa mieltä, niin sitten menoksi vaan lapsenteossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on ikänsä ollut " päivä/pari ennen reissua ilmoitan" - tyylinen ihminen ja vaikka olen perinyt häneltä raadollisessa yhteiskunnassa eteenpäin auttaneita asioita kuten nopeus, tehokkuus ja kohtalainen ulkonäkö kalvaa poissaolo vuodesta toiseen ja salaa itken, miten muiden isät haluaa nähdä lapsiaan.
Jos ihminen hankkii lapsen, hänen on se hoidettava. Ei siinä sen kummempaa. Miksi annat edes sellaisen vaihtoehdon että jäisit yksin vastuuseen? Hoida oma osasi vastuusta, ja jätä miehelle oma osansa. Jos päädytte tekemään lapsen, ei mies yksinkertaisesti voi jatkaa entiseen malliin, jos hänellä on vastuu hoidettavana. Jaatte päivät, työt, velvollisuudet, ja jos mies yrittää laistaa omistaan niin älä anna sen tapahtua. Jos miehen pitää viedä hakea lapsi tarhasta, ei hän voi olla yhtä aikaa reissussa. Yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus EI muuta ihmisen perusluonnetta. Älä edes odota sitä. Sen sijaan mies voi lupailla vaikka mitä että saa seksiä jatkossakin eli suhteenne jatkuisi. Naisen pitää aina harkita lapsen teko siten, että mahdollisesti mies ei vastuuta olekaan kantamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lukeeko AP enää tätä ketjua, mutta sanonpa nyt kuitenkin.
Olet fiksun oloinen, perhekeskeinen, koti-ihminen, raha-asiansa ja elämänsä hyvin huolehtiva nuori nainen. Jos olet edes perusnätti (kuten useimmat nuoret naiset ovat), niin olet jokaisen perheestä haaveilevan miehen unelmanainen. Ja tällä tarkoitan ihan oikeasti perheestä haaveilevia miehiä, sellaisia jotka haluavat osallistua lastensa elämään ja perheen arjen pyörittämiseen.
Sinun ei tarvitse tyytyä mihinkään.
Kyllä luen ja pohdin kovasti vastauksia. En tavallaan pelkää jääväni yksin, olen ihan fiksu, koulutettu ja toimeentuleva, sporttinen nainen.
Silti en tahtoisi luovuttaa vielä miehen suhteeen. Tavallaan haaveilen siitä, miten upea olisi kasvattaa lapsia ja opettaa ja näyttää heille maailmaa. Mun sydän aina sykähtää kun näen lapsiperheen tekemässä jotain yhdessä ja isien kertovan lapsistaan töissä. Sitten jotenkin turhaudun kahta kauheammin näille ”haluan sukuni jatkuvan - en halua luopua harrastuksista - mun yks kaveri on niin pettynyt nykyään kun sen vaimo ei päästä sitä mihinkään - ei lapsen tarvi muuttaa mitään” jutuille. Kyllä nyt jokainen arkijärjellä varustettu ihminen tajuaa, että muuttaahan se lapsi ja paljon!
-ap
No kyllä ja ei. Ei se toiselle muuta jos ei anna sen muuttaa. Sen kun ravaa entiseen tahtiin kylillä, ja jos kumppani nalkuttaa niin nostaa kytkintä. Etävanhemman ei tarvitse ottaa lasta luokseen ollenkaan jos ei jaksa. Kyllä se nimenomaan niin menee, että jos mies on ilmoittanut ettei lapsi muuta hänen elämäänsä mitenkään, se tulee muuttamaan sinun elämääsi sitäkin enemmän koska sinä joudut sen yksin hoitamaan.
En kyllä oikeasti käsitä millä mittarilla tuollainen mies on hieno ja ihana.
Todellakin etävanhempi voi pelleillä tapaamisten kanssa ihan kuinka häntä huvittaa. Voi siirtää ja perua tapaamisia vaikka minuutin varoitusajalla, voi lopettaa tapaamiset kokonaan ihan milloin tahansa. Mikään mahti maailmassa ei voi pakottaa etävanhempaa hoitamaan osuutensa säntillisesti ja kuten on sovittu. Ja usko pois, tällaisia etävanhempia on pilvin pimein. Jopa siitä kaikkein kunnollisemmasta kumppanista voi sukeutua epäluotettava lusmu eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat itsekkäämpiä. Kysymyksesi ovat aiheellisia. On suuri riski, ettei miehesi kykene muuttamaan elämäänsä…
Tai edes pohjimmiltaan halua. Toivottavasti hedelmälliset vuotesi eivät haaskannu lapselliseen jolppiin, työn vuoksi ymmärtäisin poissaolot, harrastuksen en, ap:n huoli on aiheellinen.
Mies, 50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen hankkii lapsen, hänen on se hoidettava. Ei siinä sen kummempaa. Miksi annat edes sellaisen vaihtoehdon että jäisit yksin vastuuseen? Hoida oma osasi vastuusta, ja jätä miehelle oma osansa. Jos päädytte tekemään lapsen, ei mies yksinkertaisesti voi jatkaa entiseen malliin, jos hänellä on vastuu hoidettavana. Jaatte päivät, työt, velvollisuudet, ja jos mies yrittää laistaa omistaan niin älä anna sen tapahtua. Jos miehen pitää viedä hakea lapsi tarhasta, ei hän voi olla yhtä aikaa reissussa. Yksinkertaista.
No jos mies on etukäteen sanonut ettei luovu harrastuksistaan eikä muuta elämäänsä lapsen takia niin miten ap pakottaisi tuollaisen tekemään osansa. Luuletko että miestä kiinnostaisi että on hänen vuoronsa hakea lapsi tarhasta eikä voi harrastaa. Hän laittaisi Aplle viestin että olen harrastamassa en pääse hakemaan lasta. Ja sitten se olisi apn ongelma hakea se lapsi tai hommata joku muu hakemaan. Tai sitten mies menisi harrastukseen ja ap kuulisi asiasta kun päiväkodista soitettaisiin että lasta ei ole haettu soitetaanko sossut hakemaan kun tarha menee kiinni.
Normaaliin mieheen voi vaikuttaa jonkun verran sillä että sovitaan asiat. Mutta ei apn miehen kova vapaudenkaipuu ja se että hän haluaa vain omaa nautintoa muutu todennäköisesti vaikka saisi lapsen. Eli edelleen miehelle on tärkeintä omat harrastukset ja menemiset. Jos mies ei tahdo viihtyä apn kanssa kotona kaksin niin miten viihtyisi sitten jos pitäisi vaihtaa kakkavaippoja ja kantaa korvakipua itkevää vauvaa. Todennäköisemmin mies tulisi ennemmin lisäämään harrastamiseen käytettyä aikaa jos perheeseen tulee vauva.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla muita tukiverkkoja, että voisit jatkaa harrastusta, vaikka tekisit lapsen?
Tarkoitatko että aloittajan pitäisi pakottaa esim. isoäiti hoitamaan lasta enemmän kuin lapsen oma isä? MIKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein 40-vuotias ja edelleen menee, kuin nuori.
Jos haluat lapsia niin lähde, ei tuo mies tule muuttumaan. Haluaa jatkaa sukua, luultavasti omaa sukua, ei sinun? On ajatellut, että löytänyt itselleen hyvän hölmöläisen, joka tekee lapsen ja jää vielä hoitamaan sitä ja siinä samalla hoitaa kotityöt, kun mies saa jatkaa omaa elämäänsä. Miessaa lapsen, oman sukunsa jatkajan ja saa pitää omat harrastukset, koska vaimo uhrautuu.
Kuten sanoin, jos haluat lapsen niin lähde ja etsi joku toinen, joka on oikeasti valmis lapsiin ja haluaa niitä aidosti.
Vierailija kirjoitti:
"hän on täydellinen puoliso"
Mielenkiintoista "täydellisyyttä".
Ihminen voi olla puolisona täydellinen, vaikka isänä/äitinä olisikin huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lukeeko AP enää tätä ketjua, mutta sanonpa nyt kuitenkin.
Olet fiksun oloinen, perhekeskeinen, koti-ihminen, raha-asiansa ja elämänsä hyvin huolehtiva nuori nainen. Jos olet edes perusnätti (kuten useimmat nuoret naiset ovat), niin olet jokaisen perheestä haaveilevan miehen unelmanainen. Ja tällä tarkoitan ihan oikeasti perheestä haaveilevia miehiä, sellaisia jotka haluavat osallistua lastensa elämään ja perheen arjen pyörittämiseen.
Sinun ei tarvitse tyytyä mihinkään.
Kyllä luen ja pohdin kovasti vastauksia. En tavallaan pelkää jääväni yksin, olen ihan fiksu, koulutettu ja toimeentuleva, sporttinen nainen.
Silti en tahtoisi luovuttaa vielä miehen suhteeen. Tavallaan haaveilen siitä, miten upea olisi kasvattaa lapsia ja opettaa ja näyttää heille maailmaa. Mun sydän aina sykähtää kun näen lapsiperheen tekemässä jotain yhdessä ja isien kertovan lapsistaan töissä. Sitten jotenkin turhaudun kahta kauheammin näille ”haluan sukuni jatkuvan - en halua luopua harrastuksista - mun yks kaveri on niin pettynyt nykyään kun sen vaimo ei päästä sitä mihinkään - ei lapsen tarvi muuttaa mitään” jutuille. Kyllä nyt jokainen arkijärjellä varustettu ihminen tajuaa, että muuttaahan se lapsi ja paljon!
-ap
Jos haluat tehdä asioita yhdessä perheenä, tarvitset miehen joka haluaa samaa. Valitettavasti kuulostaa että nykyisen miehen kanssa et haluamaasi elämää saa.
Toivottavasti et odota tuolle liihottelijalle vielä lasta. Sinulla on työ, et ole tyypistä riippuvainen, olet alle 30v. Jätä se perhospoika ja etsi aikuinen mies. Kaikkea hyvää sulle!
Mies osaa nauttia elämästä, toisin kuin 95% muista ihmisistä. Ei mikään isämies, mutta tn hyvät geenit ja ne ap:tä kiehtoo.
Eli tee lapsi miehen kanssa, mutta etsi lapsen kasvattajaksi isämies.
Vauva-sivun toimittajat täällä tehtailevat näitä samoja aloituksia ja pitävät keskustelun käynnissä. Tyypit pysyy sivulla ja mainostajat tykkää. Ihan samanlainen aloitus ollut useamman kerran täällä sivulla. Keksivät välillä vaikka kiireisen työn eikä tuota vauhdikasta harrastusta joka vienyt miestä hurjiin seikkailuihin ja jonka merkeissä tavanneet.
Tule nyt hyvä ihminen pois sieltä haavemaailmasta. Sulla on kumppani, joka haluaa mennä ja tulla miten haluaa, ei hakua joustaa harrastuksista, ei elätä perhettä, ei tee kotitöitä, ei suostu puhumaan tärkeistä harrastuksista? Haluatko sinä tällaisen ihmisen kanssa lapsen, vai olisiko joku muu ehkä parempi isäehdokas?
Sinuna ehkä "viimeisenä oljenkortena" alkaisin laittaa paperille ylös asioita, joihin haluan kumppanilta selkeän vastauksen, ja ilmoittaisin, että en aio edes harkita lisääntymistä ennen kuin nämä asiat on käyty läpi. Jos mies ei suostu edelleenkään puhumaan, niin kumpikin voi alkaa miettiä tahoillaan, luopuuko lapsihaaveesta vai alkaako etsiä sellaista kumppania, jonka kanssa on vanhummuudesta yhteneväisemmät odotukset. Siihen pitää tietysti varautua, että asiat eivät mene aina suunnitellusti, mutta jonkinlaisista suuntaviivoista pitää pystyä puhumaan ennen kuin lasta edes alkaa yrittää.