Elämä on mulla sekaisin ja olen hyvin turhautunut kaikkeen.
Mitenhän aloittaisin tän ketjun. Voin kertoa vaikka omasta elämästä. Eli mulla on ollut aika vaikee elämä. Lapsuus ihan ok hyvä perhe, vanhemmat töissä. Sitte menin kouluun ja alettiin pahasti kiusaamaan kun vissiin olin ujo ja jotenki tyhmä. Sitten jotenki koulun käynti eu sujunut.. laitettiin mulle päiväkotiin oma hoitaja kun en vissiin pärjännyt ihmistenkaa. Sitten jouduin jo erityiskouluun en pysyny mukana ja jotain oli vialla. Monta vuotta kävin semmosta mukautettua yläastetta ja tehtiin kokeet. Oppimisvaikeus nykyään heikkolahjaisuus. No sitten kävin amiksen ja sain huonot numerot.. sitte toisen koulun sain huonot numerot. Elämä ollut tosi sekavaa. Olen töitä tehnyt lukuisia potkuja saanut en ole pärjännyt. Asiat ei mene perille. Nykyää olen 36 v mies sinkku, kavereita ei tuttuja ei ketään ole. Olen tosi masentunut turhautunut vihainen omaan elämääni. Tunnen olevani jotain ilmaa. Vanhemmat pitää yhteyttä ketään muuta ei ole. Kavereita oli vuosia sitte viimeksi. Olen yksinäinen. Tunnen olevani ilmaa. Olen halunnut jo kauan parisuhdetta. Toki seurustellut olen, mut nykyää en kelpaa siis naisille ollenkaa. Tunnen olevani epäonnistunut. Joskus nuorena olin laiha ja komea vielä. Tukka kaljuuntunu tossa 20 jälkee ja mul on aika huono itsetunto. Myös olen noin 15 kg lihonnut ja tullut kaljamahaa. Tuntuu et maailma on julma meille erikoisille vaan ettei vaan ketää enää löydä. Jotenki en vaa jaksa tätä elämää. Tuntuu pahalta kun ei kelpaa vain ja muut saa kumppaneita. Olen pitkään miettiny mitä vikaa mussa on jos ei ees kavereita, tuntuu et oon jotenki ilmaa. Olen monta kertaa miettiny itsemurhaaki. Apua olen hakenut erilaista ja syön masennuslääkkeitä. Mut onko täälä muita joilla samoja tuntemuksia. Haluan jotain vertaistukee ja keskustella tästä?
Kommentit (390)
Ensinnäkin ei ole sinun vikasi, jos olet syntynyt lievän kehitysvamman/häiriön kanssa. Sinunlaisiasi on paljon ja tiedän että se ei ole helppoa. Tiedän että on ihmisiä jotka kiusaavat jos on vähän erilainen tai kehitysvammainen, niin käsittämätöntä kuin se onkin. Ihmiset eivät ymmärrä millaista on kun haluaisi mutta ei vain osaa olla samalla tavalla kuin "normaalit". Olen tosi pahoillani tästä kaikesta. Tiedä kuitenkin se, että ne jotka kehitysvammaisia kiusaavat, ovat myös vammaisia, vaikka eivät tiedä sitä. Heillä on se vamma sielussaan, kun vainoavat niitä joilla ei muutenkaan paljoa ole. He ovat rikkaita miehiä ja sinä olet Lasarus.
Samalla, se miten maailma toimii tarkoittaa sitä, että vaikka nuo lähtökohtasi ovat vaikeat, niin ainoa joka voi tehdä jotain asialle olet sinä. Oletko lukenut kirjoja siitä miten voi saada ystäviä? Kuuluisa klassikko on "How to win friends and influence people". Tässä näyttää olevan suomenkielinen versio siitä:
https://www.booky.fi/tuote/dale_carnegie/miten_saan_ystavia_menestysta_…
Jos lukeminen on hankalaa, niin voisitko pyytää vaikka äitiäsi lukemaan sitä sinulle ja voisitte myös keskustella siitä aina lukemisen jälkeen?
Toinen asia, joka on monia yksinäisiä auttanut on seurakunta. Siellä olet arvokas rikkinäisenäkin, ainakin jos kyseinen seurakunta on mistään kotoisin. Mene rohkeasti, äläkä luovuta.
Loppuun laitan Jeesuksen vuorisaarnan alun. Se on meille rikkinäisille.
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä."
Nyky-yhteiskunta on tehokkuudessaan raaka ja valheellinen, esikuvina tuntuu olevan kaikenmaailman Kardashianit kaikessa epäaitoudessaan ja muovisuudessaan. Ennen tavalliset ihmiset kohtasivat toisensa kasvokkain baareissa, tanssilavoilla ja harrastusten parissa, nyt Tinderissä pitäisi kaikkien olla mediaseksikkäitä somepersoonia löytääkseen seuraa, eihän se niin kuitenkaan ole. Useimmat meistä on kuiten ihan tavallisia ihmisiä, elellen tavallista arkea.
Mistä saisi sellaisen "Tolkunihmisten Tinderin", jossa tavalliset ihmiset voisivat olla mitä oikeasti ovatkin ja löytäisivät seuraa sieltä, kun live-elämä on nyt vähän jäissä koronan vuoksi.
Toivottavasti ap: n elämä järjestyy, kaikkea hyvää sinulle!
Juu komea ja rikas pitäs olla. Ei mun elämä oikee koskaa ole järjestynyt. Nyt on vakityö. Mut en ole silti onnellinen. Se parisuhde puuttuu.
Pitäs olla vielä tietynlainen. Kavereita sosiaalista elämää. Ei pahemmin ole ja on yksinäinen. Kyllä toisilla käy hyvä säkä saada parisuhde.
Juu ei voi mitää jos on erilainen kun muut ihmiset ei ymmärrä, haukutaan vaa tyhmäksi ja ei voi koskaa saada parisuhdetta kun on kaikenmaailman ongelmia ja erilainen. No ilmeisesti en saa koskaa ketään.
Joo en halua kehitysvammaista naista, koska en ole itse kehitysvammainen, en halua ketä vain, vaikka on oireita, olen mieluiten ikisinkku sitten.
Luepa tämä ketju läpi, ja laske ne vastauksesi, joissa olet vastannut sinulle annettuihin vinkkeihin tai kysymyksiin. Huomaatko, et ole kovin vastavuoroinen. Laske sitten kommentit, joissa kerrot itsestäsi jotain hyvää, Sitten ne, joissa jumitat sen asian kanssa, että elämäsi on turhaa ilman naista.
Huomaatko jotain, joka voisi selittää yksinäisyyttäsi?
Ei nainen voi parantaa sinua itsekeskeisyydestäsi ja masennuksestasi. Ei parisuhde ole mikään eheyttävä ja kaikkivoipa ratkaisu.
Hittoko ottaa päähän kun haluais vaa ihastua ja haluais naisen joka hyväksyy mut tälläsenä ku mä hitto oon!
Joo no tuntuu että en mitenkää koskaa mitenkää voi enää asioille mitää. Nuorempana monet naiset kiinnostu musta, ja nyt en kelpaa enää.
Hitto mä kaipaan sitä että nainen tosissaan kiinnostuis musta ja kaipaan sitä aikaa mitä oli joskus. Olen hitto saakeli jumissa elämässä. Kukaan ei halua tavata ei tule osumia. Kaipaisin koskea naista. Olla naisenkaa. Tuntuu että tää on jatkuvasti pyörimistä ympyrää ja helvettiä.
Ennen naiset otti jopa yhteyttä.. mitä hittoa. ihanko maine ois menny mut tunnetaan. Nykyää ei millää vastata. Oteta mitenkää yhteyttä. Todellaki mä oon kuopassa.
Ennen jopa sain seksiäkin. Enää en saa.
Pitäs varmaa maksaa että saa, mutta ei oikein ajatus kiinnosta.
En osaa oikein mitään neuvoa, kun olen itsekin aika hukassa. Olen itse alle 30 v nainen. On nuorempana kiusattu paljon. Nyt myöhemmin on edelleen todella vaikeaa tutustua ihmisiin. Tähän vaikuttaa se, että on vaikeaa luottaa ja olen hyvin epävarma. Itsetunto lähes nolla ja olen tavallaan ajatellut niin, ettei kukaan edes haluaisi minusta ystävää. Kaipaan kuitenkin ihmisiä elämääni kaikesta huolimatta ymmärtäen silti sen, ettei aikuisena ole muutenkaan helppoa enää löytää ystäviä. Olen ollut jo kauan todella yksin. Ei tähän varmaan koskaan totu kunnolla. Opiskelut menivät niin, että lukion jälkeen tarvin vuosia siihen, että yleensäkin jaksoin elää eteenpäin. Elimme vaan koirani kanssa eteenpäin jotenkin. Sitten niistä vuosia kertyikin jo paljon. Huomasin, ettei elämäni mene eteenpäin yhtään. Sillä samalla tiellä olen edelleen ja toivon, että saisin edes nyt ammatin itselleni. Pääsykokeissa olen ollut, mutta en ole yliopistoon päässyt. Moni duunari-ammatti taas vaatisi sosiaalisuutta ja rohkeutta, mutta minulta ei meinaa sitä löytyä ja jos löytyy niin sitten voimat menee siihen jatkuvaan sinnittelyyn ja en kestä sitä kauaa. Parisuhteesta en itse osaa haaveilla, koska en pysty ainakaan nyt uskomaan, että kenellekään olisi lottovoitto tutustua juuri minuun. Silti kaipaan joskus läheisyyttä. Nyt tämänkin päivän tavoite on lähinnä selviytyä huomiseen ilman suurempaa ahdistusta. Tuleva talvi pelottaa vähän.
Haluatko tutustua muhun? Ollaan ihan samanlaisia ajatellaan samoin. mistäpäin nainen olet?
En mäkään enää usko että kun ikää on jo ja ei kelpaa vissiin edes ulkonäkö naisille. Että saisin koskaa parisuhteen ja kavereita. Mennään sit näin eteenpäin.
Mulla on sanottu jo vuosia sitte oot todella ongelmatapaus ja vaikee. Oot todella niin sekasi joutuisit osastolle. Kukaan ei halua olla sunkaa missää tekemisissä. Kumma et sain työpaikan ihme juttu ja vakituisen.
En mä tiedä jaksanko mä elää heikkolahjaisena elämääni ja ilman naista. Kun ei tässä elämässä ole oikein järkeä missään.
Montako sataa kommenttia ajattelit vielä jankuttaa yksinäsi tähän ketjuun?
Yksinäisiä on muitakin kuin vain sinä. Toiset kestää sen paremmin kuin toiset