Elämä on mulla sekaisin ja olen hyvin turhautunut kaikkeen.
Mitenhän aloittaisin tän ketjun. Voin kertoa vaikka omasta elämästä. Eli mulla on ollut aika vaikee elämä. Lapsuus ihan ok hyvä perhe, vanhemmat töissä. Sitte menin kouluun ja alettiin pahasti kiusaamaan kun vissiin olin ujo ja jotenki tyhmä. Sitten jotenki koulun käynti eu sujunut.. laitettiin mulle päiväkotiin oma hoitaja kun en vissiin pärjännyt ihmistenkaa. Sitten jouduin jo erityiskouluun en pysyny mukana ja jotain oli vialla. Monta vuotta kävin semmosta mukautettua yläastetta ja tehtiin kokeet. Oppimisvaikeus nykyään heikkolahjaisuus. No sitten kävin amiksen ja sain huonot numerot.. sitte toisen koulun sain huonot numerot. Elämä ollut tosi sekavaa. Olen töitä tehnyt lukuisia potkuja saanut en ole pärjännyt. Asiat ei mene perille. Nykyää olen 36 v mies sinkku, kavereita ei tuttuja ei ketään ole. Olen tosi masentunut turhautunut vihainen omaan elämääni. Tunnen olevani jotain ilmaa. Vanhemmat pitää yhteyttä ketään muuta ei ole. Kavereita oli vuosia sitte viimeksi. Olen yksinäinen. Tunnen olevani ilmaa. Olen halunnut jo kauan parisuhdetta. Toki seurustellut olen, mut nykyää en kelpaa siis naisille ollenkaa. Tunnen olevani epäonnistunut. Joskus nuorena olin laiha ja komea vielä. Tukka kaljuuntunu tossa 20 jälkee ja mul on aika huono itsetunto. Myös olen noin 15 kg lihonnut ja tullut kaljamahaa. Tuntuu et maailma on julma meille erikoisille vaan ettei vaan ketää enää löydä. Jotenki en vaa jaksa tätä elämää. Tuntuu pahalta kun ei kelpaa vain ja muut saa kumppaneita. Olen pitkään miettiny mitä vikaa mussa on jos ei ees kavereita, tuntuu et oon jotenki ilmaa. Olen monta kertaa miettiny itsemurhaaki. Apua olen hakenut erilaista ja syön masennuslääkkeitä. Mut onko täälä muita joilla samoja tuntemuksia. Haluan jotain vertaistukee ja keskustella tästä?
Kommentit (390)
kyllä tappais vaai ttensä todellaki tappais ittensä.
MÄ EN SAATANA JAKSA ITTEÄNI ENÄÄ OMAA ELÄMÄÄNI JA TÄLLÄSTÄ PASKAA YKSIN.
KAI MÄ OON SAIRAS SEKOPÄÄ RUIKUTTAJA LIEVÄSTI KEHITYSVAMMAINEN MT POTILAS.
Saaatana en jaksa enää kukaa ei kirjota mitää kirjotan yksin tänne ja musta tuntuu jo että kuuluisin osastolle oon jo sairas hullu. Lääkärit ei vain ymmärrä tai terapeutti että olen hullu.
Joo antaa olla en jaksa. heido.
Vierailija kirjoitti:
Saaatana en jaksa enää kukaa ei kirjota mitää kirjotan yksin tänne ja musta tuntuu jo että kuuluisin osastolle oon jo sairas hullu. Lääkärit ei vain ymmärrä tai terapeutti että olen hullu.
Susta tuntuu, että kirjottelet täällä yksin, mutta ootko huomannut, että sulle on vastailtu täällä jo monta päivää. Silti toistat vain itse itseäsi ja hoet, ettei elämästä tule mitään, koska sulla ei ole naista.
Mitä ihmettä tekisit naisella? Odottaisit, että se korjais sut jotenkin? Ei kukaan jaksa tuommosta monologia edes täällä, saati 24/7 elävänä. Koitapas ajatella jotain muuta kuin sitä, mitä sulla ei juuri nyt ole. Mitä näet ikkunasta? Mitä luit uutisista? Mitä haluaisit tehdä, jos sulla ois seuraa?
Et ilmeisesti jaksa edes lukea näitä mitä sulle on kirjotettu, jatkat vain sokeana valittamista. Mihin ajattelit sen johtavan? Kai sulla joku tavote on, kun noin ahkerasti jankutat?
Tässä ketjussa on nyt 350 viestiä. Niistä yli 300 on sun kirjottamaa toistoa siitä, miten sulla ei ole naista, koska olet huono, ja olet huono, koska sulla ei ole naista. Tommonen kehän kiertäminen ei vie sua minnekään.
MITÄ VITTUA MUN PITÄS SIT TEHDÄ ELÄÄ NÄIN.. KOSKA MITÄ VITTUA MÄ SANON ELÄN IKUISESTI YKSIN. MIKSI MUUT SAA PARISUHTEITA?
haluaisin päästä treffeille jutella naiselle haluaisin et se joskus ees kiinnostuis.. pyörin jatkuvasti ympyrää.. ei kukaa ota yhteyttä. .edellee mulla on tinder ja badoo hyvät kuvat hyvä teksti.. en jaksa olla se joka aina ottaa yhteyttä?
Kirjoitan vielä sinulle sen, että ymmärrän kyllä todellakin sitä mitä ajattelet. Joku kirjoitti tänne, että turha valittaa, mutta kyllä minullakin on päiviä jolloin tuntuu kaikki ihan turhalta ja olisi parempi kuolla. Siinä mielessä ymmärrän hyvin. Ei ole aina helppoa yleensäkään jaksaa elää täällä, kun on vaikeaa. Jos elämä olisi parempaa niin tuskin monetkaan kärsivät masennuksesta tai ahdistuksesta. Tietenkään se raha tai mikään muukaan ei poista sitä, etteikö ihminen voisi kokea niitä tunteita. Kuitenkin omassa elämässäkin on tapahtunut niin paljon kaikkea ikävää, että sillä on vaikutusta siihen miten koen kaiken tänäkin päivänä. Joku ehkä tasaisempaa elämää elänyt voi voida paremmin. Jokainen kantaa kuitenkin niitä kokemuksia mukanaan ja niistä voi tulla taakka. Näin on minulle vähän käynyt. Itsellä oikeastaan auttaa vaan kävely ja musiikki, kun on vaikeaa. Silti pahempina hetkinä tämäkään ei riitä. Silloin se menee siihen, että kun selviän sen päivän iltaan niin olen jo voiton puolella hetken. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Vitti toivo vaa hyvää. Mä haluan vaan kuolla.
En saa ikinä naista. Ei kavereita. Oon aina yksin.
Vois lopettaa työt alkaa alkoholistiksi.
Niille joille keskustelu on vaikeaa niin aika kurjaa se vieraille puhuminen on. Olen itse ollut sairaalloisen ujo. En pystynyt edes menemään elokuviin nuorena koska en uskaltanut ostaa lippua. En puhunut koska en tiennyt mistä puhua, small talkia en osaa vieläkään. Jotenkin olen kuitenkin selvinnyt yliopistosta ja työelämä. Näkymätön olen edelleen aika monelle ihmiselle, varsinkin töissä, jotenkin vaistoan että minun seurassani ei viihdytä. Olen kateellinen puheliaille, sosiaalisille ihmisille.
Sen verran elämä on paskaa kokoajan. En halua olla tyhmä. Yksinäinen.. en halua elää ku en saa rakkautta ja koskaa mitää. Oon niin masentunut pahasti.
Sama mulle ei kukaa puhu mitää. Naiset ei koskaa. Kaupan kassa sanoo hei. Ihmiset ei musta tykkään. Koska olen vajaa. En osaa ihmisten kanssa jutella. Aina ollut ulkopuolinen.
Mä oon jo vuosia ajattelu miks oon olemas enkä jaksa tätä elämää. Kaikki kaverit menettäny ja parisuhteet.
Tunnen olevani ilmaa ja epäonnistunut koko elämässä. Sain vielä tietää että mulla on kehityshäiriö.
Juuri sen takia en koskaa voi saada kumppania. Rakastua. Ja naiset ei musta kiinnostu ku mulla on vamma.
Mä en voi sille mitää et mulla on vamma. Ja olen hyvin ulkopuolinen tässä elämässä. Kavereita 0 koskaan ei puhelin soi. Mä en jaksa kovin monta vuotta elää enää yksin.
Ei varmaa tää elämä tästä paljon muutu. Samaa paskaa se on yksinäistä. Ei tän elämän ihan näin pitäny mennä kohta oon 37 ja ei oo mitää kumppania.