Lue keskustelun säännöt.
Elämä on mulla sekaisin ja olen hyvin turhautunut kaikkeen.
28.08.2021 |
Mitenhän aloittaisin tän ketjun. Voin kertoa vaikka omasta elämästä. Eli mulla on ollut aika vaikee elämä. Lapsuus ihan ok hyvä perhe, vanhemmat töissä. Sitte menin kouluun ja alettiin pahasti kiusaamaan kun vissiin olin ujo ja jotenki tyhmä. Sitten jotenki koulun käynti eu sujunut.. laitettiin mulle päiväkotiin oma hoitaja kun en vissiin pärjännyt ihmistenkaa. Sitten jouduin jo erityiskouluun en pysyny mukana ja jotain oli vialla. Monta vuotta kävin semmosta mukautettua yläastetta ja tehtiin kokeet. Oppimisvaikeus nykyään heikkolahjaisuus. No sitten kävin amiksen ja sain huonot numerot.. sitte toisen koulun sain huonot numerot. Elämä ollut tosi sekavaa. Olen töitä tehnyt lukuisia potkuja saanut en ole pärjännyt. Asiat ei mene perille. Nykyää olen 36 v mies sinkku, kavereita ei tuttuja ei ketään ole. Olen tosi masentunut turhautunut vihainen omaan elämääni. Tunnen olevani jotain ilmaa. Vanhemmat pitää yhteyttä ketään muuta ei ole. Kavereita oli vuosia sitte viimeksi. Olen yksinäinen. Tunnen olevani ilmaa. Olen halunnut jo kauan parisuhdetta. Toki seurustellut olen, mut nykyää en kelpaa siis naisille ollenkaa. Tunnen olevani epäonnistunut. Joskus nuorena olin laiha ja komea vielä. Tukka kaljuuntunu tossa 20 jälkee ja mul on aika huono itsetunto. Myös olen noin 15 kg lihonnut ja tullut kaljamahaa. Tuntuu et maailma on julma meille erikoisille vaan ettei vaan ketää enää löydä. Jotenki en vaa jaksa tätä elämää. Tuntuu pahalta kun ei kelpaa vain ja muut saa kumppaneita. Olen pitkään miettiny mitä vikaa mussa on jos ei ees kavereita, tuntuu et oon jotenki ilmaa. Olen monta kertaa miettiny itsemurhaaki. Apua olen hakenut erilaista ja syön masennuslääkkeitä. Mut onko täälä muita joilla samoja tuntemuksia. Haluan jotain vertaistukee ja keskustella tästä?
Kommentit (390)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu oman paikkakuntasi mielenteveysyhdistyksen vertaistukiryhmään. Ponnistus ottaa yhteyttä voi tuntua raskaalta, mutta palkitsee varmasti. Saat seuraa ja purkaa ajatuksiasi porukassa, ehkä tutustua naisiinkin.
Ole ylpeä siitä, että olet saanut työpaikan. Siihen ei moni pysty, se on hieno korjausliike ja todistaa, että pystyt muuttamaan elämääsi parempaan suuntaan!
Älä murehdi ulkonäöstä, se ei takaa mitään kellekään. Muista, ettet ole ainoa, kenellä on ongelmia. Komeimmillakin miehillä, rikkailla ja tuuheatukkaisilla on omat tuskansa, ihan kaikilla. Itse olen hoikka ja kaunis nainen, enkä ole koskaan löytänyt miestä, joka ei valehtele, petä ja vähättele minua. Olen päättänyt elää ilman parisuhdetta ja elämä voi olla todella onnellista yksinkin!
En pysty elämään ilman parisuhdetta. En vain pysty. Ei ole mitään iloa elämässä yksin.
Tää maailma on niin pinnallinen. Naiset vain kauniita bikinikuvissa laihoja.
Miehen pitäs olla laiha. Lihaksia. Komea. Sitten tilanne eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oon vaan tullut siihen tulokseen että unohdan parisuhteet naiset. Töissä olen hyvä. Mulla ei ole edes kavereita ja oon tylsä. Mussa on pelkkää paskaa ei kukaa kiinnostu ikinä musta. Nuorena oli naisia. Ehkä olin erilainen ja sillo naiset musta kiinnostu. Pitää varmaa hommaa pelikone.
Lisäksi tämä kehityshäiriö. Oppimisvaikeus. Olen tosi ujo. En juttele kellekkään. Harmi että minusta tuli näkymätön. Olisin vain halunnut syntyä normaaliksi. Jolla on kavereita ja elämää. Voisin seurustella naisenkaa. Mutta ehkä pakko pakko se elämä hyväksyä yksinäisenä yksinkertaisena miehenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain työpaikan. Kognitiivisen psykoterapian vuodeksi. Mutta ei se mitään auta. Olen jo vuosia ollut tässä pisteessä. Naisia sain noin 4-5 v sitte. Nykyään vain katson telkkaria ja menetin kaikki kaverini. Koen yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta.
Nykyään tilanne on vain menny pahempaa suuntaan ja kai minä ihmisenä. Kukaan ei halua olla missään tekemisissä. Ainut se kaupan kassa moikkaa oli mies tai nainen. Jopa töissä olen aina yksin. En tiedä musta on tullut sairas ja hullu näin aikusena ja pyörin ympyrää ja elämä on jumissa kuten monesti sanonut. Ei mulla ole mitää keinoja enää olen kaikki jo miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo se onhuomattu ettei ihmisiä kiinnnosta nyt annan olla koko paskan ja mietin sitä itsemurhakeinoja.
NYT SAATANA JOTENKI PAKKO TEHDÄ ASIALLE JOTAIN JA PÄÄTTÄÄ PÄIVÄNSÄ. PILLEREITÄ JOTAIN VOIS HOMMATA JA VETÄÄ 100 ALAS JA SITTEN EN ENÄÄ HERÄÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JAHA KUKAA EI ENÄÄ KIRJOTA JA MITÄÄ. HEIDO.
et halua kuolla. ymmärrän tuskasi mutta haluan vain sanoa että itse epäonnistuin itsemurha yrityksessä muutama kuukausi sitten ja äitini alkoi syyttää itseään. älä anna sitä taakkaa muitten niskoille vaan mene juttelemaan jollekkin. toivon sulle ja muille kamppaileville paljon hyvää<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toi mitään auta. Kaikkea hyvää. Kuultu 100 kertaa. Näin teen.
Vierailija kirjoitti:
JAHA KUKAA EI ENÄÄ KIRJOTA JA MITÄÄ. HEIDO.
Meinaatko, että joku päivystää täällä koko ajan lukeakseen sun toistoa? Olet kertonut monta kertaa, että haluat naisen, ja nainen pelastaisi sinut. Hoet myös, että olet erilainen, syrjäänvetäytyvä, syyllistävä, uhriutuva ja hankala ihminen. Et vastaa, jos joku sinulta kysyy, sen sijaan hoet "vastauksissakin" naisenpuutetta ja erilaisuuttasi.
Miksiköhän koet yksinäisyyttä? Jaksaisitko itse seuraasi? Voisitko tehdä asialle jotain? Lopettaa valittamisen ja uhriutumisen? Ainakin se sinun on ymmärrettävä, että maailma ei ole sinulle velkaa yhtään mitään. Kenelläkään ei ole velvollisuutta järjestää sinulle nainen elämääsi. Kaikki alkaa itsestäsi, ratkaisu on sinulla.
En tiedä enää mitä tehdä. En tiedä. Elän loppuelämäni ilman naista.
Katson ja kärsin kun kaikki normaalit miehet saa parisuhteita.
Itse en saa naista ja pääse koskemaan naista. Elän vaa yksin kokoajan. Ei voi mitää asioille enään.
Jos naiset pitää mua ihan pohjalla ja olen toivoton tapaus. En näe muutanun menemällä maksullisiin.
Ei ihmiset oikein ymmärrä mun elämää ja erilaisuutta. Miten paha mulla olla joks päivä. Ihmisiä ei kiinnosta mikään.