Meneekö työelämän vaatimukset yli hilseen?
Onkohan täällä muita samoin ajattelevia?
Olen 33 v eli siinä uraputki-iässä, keskitason asiantuntijahommissa. Aivan viime vuosina on alkanut ottaa päähän, kun työelämässä kaikki viedään nykyään niin äärimmilleen. Katsokaa vaikka mitä tahansa avoimia työilmoituksia. Ihannetyypin pitäisi olla hyvin koulutettu (koko ajan oletetaan että käyt täydentäviä koulutuksia), ulospäin suuntautunut, ylipirteä, energiaa huokuva jokapaikan höylä joka käy mielellään ennen työpäivää kollegojen kanssa pelaamassa padelia ja työpäivän jälkeen kuntosalilla tekemässä personal trainerin laadittua ohjelmaa. Illalla hän katsoo hetken suosituimpaa sarjaa Netflixistä, että on taas työkavereiden kanssa samat puheenaiheet. Lomalla hän tietysti matkustaa ulkomaille trendikkäälle kaupunkilomalle ja muistaa urheilla ja suorittaa tietysti sielläkin. Hienolla viinitilalla käydään maistelemassa orgaanisia viinejä ja syödään Michelin ravintolassa. Riittää turvallisia ja hyväksyttyjä puheenaiheita sitten töissä.
Jos sanoo, että lomalla ei käynyt missään, nukkui univelkoja pois niin sitä kummeksutaan. Jos joku ei himourheile, sitä kummeksutaan. Puhun nyt lähinnä 30-45 ikähaarukan ihmisistä. Vanhemmille suodaan vähemmän paineita. Työpaikalla on koko ajan painostus kehittyä, tähdätä korkeammalle, ottaa enemmän vastuita ja töitä, palkka laahaa tietysti perässä. Miksei voisi vain tehdä työtään rauhassa? Itse en ole erityisen hyvä missään, olen keskiverto. Ja se on minulle ok, mutta ei tunnu olevan muille. Kaikkien pitäisi olla niin huippuunsa viritettyjä ja puristaa itsestä kaikki tehot irti joka hetki. Ymmärrän miksi jotkut eivät jaksa.
Haluaisiko muut avautua aiheesta?
Kommentit (35)
Mä en myöskään tajua tuota sosiaalisuuden ja pirtsakkuuden korostamista. Eikö ensisijaisesti ole tarkoitus hoitaa työtehtävänsä hyvin eikä toimia viihdykkeenä?
Katsoin tuossa työpaikkailmoitusta metron kuljettajaksi. Siellä oli vaatimuksena myös että pitää olla sosiaalinen. Siis metron kuljettajan joka on yksin ohjaamossa eikä näe matkustajia ollenkaan.
Ehkä AP on vähän yliherkkä kokemaan vaatimuksia.
Nimenomaan, vaatimukset on kohtuuttomia oli kyseessä wc siivooja tai roskakuski. Monet eivät uskalla hakea jopa matalapalkka-aloille noiden vaatimuslistojen vuoksi. Yli-ihminen pitäs olla jotta pääsee työnantajan kynnyksen yli. Harmittaa, että introvertteja ei arvosteta kuin ehkä ICT aloilla. Saavat yleensä paljon enemmän aikaiseksi kun eivät kuluta työaikaa sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, mutta juurikin sen takia heidän saannoksensa jäävät monesti työyhteisöissä näkymättömiin, kun eivät juokse käytävillä huutelemassa itsestään. Vielä näitä syrjitään ja puhutaan selän takana usein paskaa.
Olet ilmeisesti jossain kovan rahan alalla. Ei muilla aloilla tuollaista feikkielämää eletä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä AP on vähän yliherkkä kokemaan vaatimuksia.
Ehkä voisit mennä kommentoimaan toiseen ketjuun jos ei kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan, vaatimukset on kohtuuttomia oli kyseessä wc siivooja tai roskakuski. Monet eivät uskalla hakea jopa matalapalkka-aloille noiden vaatimuslistojen vuoksi. Yli-ihminen pitäs olla jotta pääsee työnantajan kynnyksen yli. Harmittaa, että introvertteja ei arvosteta kuin ehkä ICT aloilla. Saavat yleensä paljon enemmän aikaiseksi kun eivät kuluta työaikaa sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, mutta juurikin sen takia heidän saannoksensa jäävät monesti työyhteisöissä näkymättömiin, kun eivät juokse käytävillä huutelemassa itsestään. Vielä näitä syrjitään ja puhutaan selän takana usein paskaa.
Usein näille hiljaisille myös kaadetaan enemmän ja enemmän vastuuta - ja vieläpä ilman asiallista korvausta. Kunnes kaatuvat saappaat jalassa, tai keittää yli. Ja auta armias, jos sanot joskus vastaan jollekin. Sanotaan, ettet ole "tiimipelaaja". Tämä siis siinäkin tilanteessa jossa tämä hiljainen puurtaja tekee koko tiimin työt. Näin hieman kärjistetysti.
Enää ei riitä se että tekee työn hyvin. Pahinta on jos pärstä ei miellytä työnantajaa niin heti lentää ulos.
Ihmettelin tuota aikanaan hr-henkilölle yksikönpäällikön paikan jo saatuani. En täyttänyt puoliakaan vaatimuksista. Minulla oli oikea koulutus ja oikeanlaista työkokemusta, muttei niitä muuta viittä hyvää ja kuutta kaunista, mitä hakemuksessa toivottiin.
HR-henkilö katsoi minua aivan hölmistyneenä. Ilmeisesti hänellä itsellään ei ollut sitä mitä minulla vaan sitä kaikkea muuta. Onneksi esimieheni valitsi minut, eikä hr-henkilö.
Työmyyrä kirjoitti:
Ihmettelin tuota aikanaan hr-henkilölle yksikönpäällikön paikan jo saatuani. En täyttänyt puoliakaan vaatimuksista. Minulla oli oikea koulutus ja oikeanlaista työkokemusta, muttei niitä muuta viittä hyvää ja kuutta kaunista, mitä hakemuksessa toivottiin.
HR-henkilö katsoi minua aivan hölmistyneenä. Ilmeisesti hänellä itsellään ei ollut sitä mitä minulla vaan sitä kaikkea muuta. Onneksi esimieheni valitsi minut, eikä hr-henkilö.
Sama vänkäys muuten jatkui seuraavat 12 vuotta, kun itse palkkasin itselleni alaisia. HR-henkilö olisi taas tehnyt työpaikkailmoituksia, joihin yksikään alaseni ei olisi uskaltanut hakea tai jos olisi, ei olisi luvatulla palkalla tullut. Niitä koneita korjaavia sähköputkimiehiä kun ei ole olemassakaan. Ei ainakaan 2000€:n palkalla.
Miksi kaikkien pitäisi aina tähdätä korkeammalle.? kyllä niitä pyrkyreitä riittää muutenkin tarpeeksi.
Olen tehnyt 30 vuotta uraa mutta nyt tuntuu että olen vaan menettänyt kykyni tehdä 9-5 duunia. Ei vaan enää kiinnosta, motivoi eikä ehkä enää ole edes kykyä. Enkä jaksa olla edes huolissani.
Asia on juuri kuten kirjoitit. Kehotan kapinoimaan kyseistä kulttuuria vastaan:
- älä pidä itseäsi kunnossa
- mene maanantaisin töihin viikonlopun juopottelusta turvonneena
- kerro kannattavasi ääripoliitiikkaa ja pidä siitä meteliä työpaikalla
- puhu jatkuvasti uskonnoista ja usein irvailevaan sävyyn
- julista harrastavasi kaikkea mitä pidetään junttina
- vittuile jatkuvasti tyhmemmillesi
- anna palautetta aina tarvittaessa
- älä koskaan nuole kenenkään ahteria, mutta laita kollegat, esimiehet ja omistajat koville
- hoida oma työsi niin hyvin kuin pystyt, mielellään odotuksia paremmin.
Ennen pitkää selviää mistä puusta firma, omistajat ja henkilökunta on veistetty.
Minulle vuokratyöfirman edustaja sanoi joskus, että vaatimuksia ei pidä ottaa prikulleen. Suomessa on ollut työnantajan markkinat vuosikymmeniä. Voi vaatia kuun taivaalta ja kerätä kermat maidon päältä, noin kuvainnollisesti ilmaistuna.
Graafinen suunnittelijan 3D kurssille, Te-keskuksen järjestämä. Vaatimus rakennusinsinööri.
Voin omasta kokemuksesta vahvistaa että ne työpaikkailmoituksen vaatimukset on todellakin suuntaa-antavia, samoin kuin työn kuvaus.
Vierailija kirjoitti:
Minulle vuokratyöfirman edustaja sanoi joskus, että vaatimuksia ei pidä ottaa prikulleen. Suomessa on ollut työnantajan markkinat vuosikymmeniä. Voi vaatia kuun taivaalta ja kerätä kermat maidon päältä, noin kuvainnollisesti ilmaistuna.
Samaa sanoi "työvoimaneuvoja" (eli työkkärin pikkuvirkailija tms) mulle aikoinaan. Pakotti hakemaan erästä duunia, jonka vaatimuksia en täyttänyt. Hänen mielestään ei edes tarvitse täyttää. Yksi puhelu tän firman yhteyshenkilölle paljasti, että ne vaatimukset on muuten ehdoton minimi. Että ilman kyseistä erikoiskoulutusta ei pääse edes haastatteluun, vaan menee hakemus heti roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti jossain kovan rahan alalla. Ei muilla aloilla tuollaista feikkielämää eletä.
Kts. Linkedin työpaikat... näitä riittää...
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti jossain kovan rahan alalla. Ei muilla aloilla tuollaista feikkielämää eletä.
Duunarihommissa riittää että tekee sen työnsä ja työnantajaa, tai työkavereita, ei kiinnosta käytkö vaikkapa urheilemassa vapaa-ajallasi.
Naulan kantaan.
Työpaikoilla ihmisissä arvostetaan jonkinlaista yleissankariutta, joka kattaa myös vapaa-ajan.
Aivan kuin se työkavereille kuuluisi, miten vapaa-aikansa käyttää.
Ei ihme että kadulla tulee vastaan naama kurtussa uranaisia joogamattoineen.