Elämä on mulla sekaisin ja olen hyvin turhautunut kaikkeen.

Vitti mäki haluan parisuhteen. Kyllä monet muutki kelpaa naisille. Oon jatkuvasti ulkopuolinen ja yksin ja turhaudun.

En vaa enää kestä yhtään. Mä oon super totaalisesti täynnä elämää yksin ku oon vielä heikkolahjainen kaveriton yksinäinen mies. Oon vaa telkkarin ääressä ja mul ei oo elämää.

Miksi en voi olla paremmin haudassa. Oon turhake tässä maailmassa.

Vammainen ruma. Paska ihminen. Sanottu jo vuosia. Tapa ittes pelle. Oon väärän näkönen. Kaljuuntunut. Kaveriton. Eihän mua oo ees olemas. Katon joka vloppu pariskuntia ja mä jatkan olemalla yksin ja kaipaan samanlaista elämää.

Mä en jaksa enää ees mennä töihin ja elää. Haluan vaa nukkua ku elämä on vaa yksin olemista. Ja kaikilla on parisuhde ja kavereita.

Antaa olla kukaa ei kirjota. Heido.

Ihmiset ei ees kirjota mitää. Ei mua oo ees olemassa enää. Toiv joku ajaa mun yli ja kuolen pois.

No mitä vittua sulle voi kirjoittaa, kun ainoa mihin pystyt on toi aivan sairaalloinen aamusta iltaan kestävä huomionhaku ja oksettava itsesäälissä pyöriskely? Vastenmielistä.

Oot perus peräkammarinpoika. Niin, kyllähän naisten pitäis susta automaattisesti kiinnostua kun et ole edes työtön alkkis!

Voi luoja, lopeta jo tää tänne kitinä.

No sinä et kyllä ole kelpo mihinkään ihmissuhteeseen noiden kitinöittesi kanssa. Toivon hartaasti ettet saa ketään naista narutettua, sun kanssa olis ihan älyttömän ahdistavaa ja hirveää seurustella kun päivästä toiseen itsesääliä ja ripustautumista, hyi yök.

Joo saatana kuolen äkkiä pois. En jaksa enää.

Joo en saa enää koskaa ketään. Rupeen hakkaan ihmisiä ja olen väkisin seksiä naistenkaa. Mulle riittää vihaan itteäni ja omaa elämää.

Kai mä oon itsesäälissä ku oon heikkolahjainen. Haukuttu vuosia tyhmäksi enkä tuu koskaa saamaa kavereita ja naista. Ihme että sain työpaikan.

Musta äiti otti kuvia ja oon jo miettiny oonko mä vaan lievästi kehitysvammaisen näkönen. Ja kaljuuntuminen tekee musta ruman. Mä en saa ketää. Ihan niin varma. Oon liia vanha ja menetetty tapaus. Nykyää pitäs olla komea. Ei kaljuuntunut. Normaali. Ei vammainen

Kukaa nainen ei ota yhteyttä. Ei soita koskaan. Ei halua nähä. Ei tuu osumia tinderissä ei ees pullukka naisilta.

Ootkohan sittenkin avustettava mies, jonka henkilökohtainen avustaja on tuskastunu sun jatkuvaan valittamiseen ja vaatimiseen? Se ei ollut parisuhde, se oli asiakassuhde. Se, että olet yksinäinen, johtuu asenteestasi, ei ulkonäöstä.

Tuota kitinää ja itsesääliä ei jaksa kukaan, ei vaikka siitä maksettaisi. Mistä vammaiset saavat mielikuvan, että kaikki olisivat heille jotain velkaa? Olen törmännyt ennenkin sellaisiin avustettaviin, jotka kuvittelevat olevansa etuoikeutettuja vammansa takia. Muut ovat syyllisiä ja he uhreja, muiden pitää tehdä aivan kaikki heidän puolestaan, koska he eivät kerta kaikkiaan halua edes yrittää. 

Ei ole avustajaa. Asun omassa asunnossa ja yksin. Mun elämä on vaa jumissa. En ymmärrä miksi en saa tyttöystävää en vain ikinä tuu ymmärtää. kai mä olen lievästi kehitysvammainen vaikka sitä diagnoosia en ole saanut. No sitten ei jaksa kuunnella. Meen onneks kohta terapiaan. Ainaski olen hyvä työssäni ja ihmettelen suuresti.

Ennen mun elämä oli parempaa. En kai sit ruikuttanu ja sääliny. Oli jotain ihmisiä vaikka olin työtön. Mutta nyt olen todella jumii jääny ja tyttöystävä jätti mut kuten olen monta monta kertaa ennenkin sanonu ja naiset ei halua tutustua ja kaipaisin seuraa ja tutustua naisiin ja uusiin ihmisiin, tuntuu että olen kuopassa ja tämä elämä on multa viety. enkä tiedä enää mitä tehdä.

Olen alkanu vain enempi jo miettii elämää ikä tätä ja työtä on.. töistä en ole kavereita saanut. naiset ei halua jutella.. nyt joudun elää tiukemmalla rahalla seki vielä.  EI ole rahaa kun veroprosentti on noussu. Tässä iässä ei tutustu  enää ihmisiin ja kaikilla on omat juttuni. Kyllästyny tähä samaan touhuun elämässä. Työ auttaa vähän mutta silti olen yksinäinen kyllä ja jopa vihaan itteeni.

Musta on vanhempana tullu jotenki hullumpi tai sekopää. Jääny niin yksin. se on tehny musta sen, ku en tapaa enää tyttöjä mitä ennen tapasin ja pääsin juttelee ja oli jotain kontakteja. Äitiki sanoi että olen muuttunu ja mua ei enää kukaa jaksa.

Emmä vaa tiedä mitä tehdä enää. Mä en haluaisi elää ja hengittää. Kun tää on jatkunu jo kauan. Ihmisillä tuntuu olevan niin omat elämät. Ei kukaa käy kylässä ei soita. Ei oo ketää. Täähän on aivan hullua tää elämä.