Elämä on mulla sekaisin ja olen hyvin turhautunut kaikkeen.
Mitenhän aloittaisin tän ketjun. Voin kertoa vaikka omasta elämästä. Eli mulla on ollut aika vaikee elämä. Lapsuus ihan ok hyvä perhe, vanhemmat töissä. Sitte menin kouluun ja alettiin pahasti kiusaamaan kun vissiin olin ujo ja jotenki tyhmä. Sitten jotenki koulun käynti eu sujunut.. laitettiin mulle päiväkotiin oma hoitaja kun en vissiin pärjännyt ihmistenkaa. Sitten jouduin jo erityiskouluun en pysyny mukana ja jotain oli vialla. Monta vuotta kävin semmosta mukautettua yläastetta ja tehtiin kokeet. Oppimisvaikeus nykyään heikkolahjaisuus. No sitten kävin amiksen ja sain huonot numerot.. sitte toisen koulun sain huonot numerot. Elämä ollut tosi sekavaa. Olen töitä tehnyt lukuisia potkuja saanut en ole pärjännyt. Asiat ei mene perille. Nykyää olen 36 v mies sinkku, kavereita ei tuttuja ei ketään ole. Olen tosi masentunut turhautunut vihainen omaan elämääni. Tunnen olevani jotain ilmaa. Vanhemmat pitää yhteyttä ketään muuta ei ole. Kavereita oli vuosia sitte viimeksi. Olen yksinäinen. Tunnen olevani ilmaa. Olen halunnut jo kauan parisuhdetta. Toki seurustellut olen, mut nykyää en kelpaa siis naisille ollenkaa. Tunnen olevani epäonnistunut. Joskus nuorena olin laiha ja komea vielä. Tukka kaljuuntunu tossa 20 jälkee ja mul on aika huono itsetunto. Myös olen noin 15 kg lihonnut ja tullut kaljamahaa. Tuntuu et maailma on julma meille erikoisille vaan ettei vaan ketää enää löydä. Jotenki en vaa jaksa tätä elämää. Tuntuu pahalta kun ei kelpaa vain ja muut saa kumppaneita. Olen pitkään miettiny mitä vikaa mussa on jos ei ees kavereita, tuntuu et oon jotenki ilmaa. Olen monta kertaa miettiny itsemurhaaki. Apua olen hakenut erilaista ja syön masennuslääkkeitä. Mut onko täälä muita joilla samoja tuntemuksia. Haluan jotain vertaistukee ja keskustella tästä?
Kommentit (390)
Olen jatkuvasti yrittäny tutustua ihmisiin netissä ja naisiin tuloksetta 0. Ihanko mut jo ihmiset tuntee mikä hullu tuo on. En halua misssää nimes tutustua tuohon tai tuo on lihava ja ruma. Semmonen fiilis mulle usein tulee. Miten kaikki on tällästä. Nuorena 20 v tutustuin jatkuvalla syötöllä naisiin ja pääsin keskustelee jopa viettämään yhdessä öitä. Se oli kivaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mullahan on. Olen kokeillut E -kontaktia ei kukaan ota yhteyttä. Mulla on profiili Badoossa, ei kukaan ota yhteyttä. Joskus oli suomi 24 treffit. Ihanko mun ulkonäkö on aivan hirvee.. Miten on mahollista jos naiset sanoo söpöksi, en ymmärrä enää. Sit mulla on tinder, en saa kyllä mitään osumia.
Mitä tekisit naisseuralla jos et osaa keskustella yhtään mitään kenenkään kanssa? Jutut eivät etene alkua pidemmälle jos et vaan osaa.
Aloitin Huhtikuussa psykoterapian vuodeksi. Kognitiivinen psykoterapeutti. En kai sitte osaa keskustella ihmisten ja naistenkaa. Ihmiset hyvin helposti turhautuu ja kyllästyy muhun. Äitiniki sanoo sä et kuuntele koskaan ja jauhat aina samoja juttuja.
Kyl mä toki osaan keskustella ja kysellä juttuja. No mitä tekisin. Haluan parisuhteen en olla yksin ja jakaa asioita ja kaikkee keskustella. Läheisyyttä myös kaipaan. perus juttuja
Vierailija kirjoitti:
En mä halua koiraa.. en pysty sitä hoitaan. Haluaisin esti kumppanin ja sitten hänen kans miettiä koiran hankkimista.
Ensin sinun on hoidettava tuo korvien väli kuntoon ja sitten miettiä naiskuvioita. Tai hommaat tyttöystäväksi jonkun toisen mt-kuntoutujan. "Normaalit" naiset kyllä kiertävät sinunlaisesi kaukaa..
on vanhemmat mut ei ne oikee jaksa mua. Oon vain enempi yksin. En jaksa käydä yksin kirjastoissa kaipaisin keskustelua naistenkaa tai miesten. En aina olla yksin jokapaikassa ja sitte töitä teen ja taas sama meno jatkuu. Kaipaisin ihan uuden elämän, jonku kaverin ja tutustua johki kivaan tyttöön viedä se syömään tai treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin Huhtikuussa psykoterapian vuodeksi. Kognitiivinen psykoterapeutti. En kai sitte osaa keskustella ihmisten ja naistenkaa. Ihmiset hyvin helposti turhautuu ja kyllästyy muhun. Äitiniki sanoo sä et kuuntele koskaan ja jauhat aina samoja juttuja.
Mieti millainen ihminen olit silloin parikymppisenä kun vielä oli kavereita ja tyttöystäväkandidaatteja. Kaiva se henkilö esiin sieltä jostakin, kyllä sä osaat.
Auttaisikohan rokote kenties näihin huoliin ja ongelmiin
no mä en ole normaali jopa mietin onko mulla lievä kehitysvamma kun ei kukaa mulle koskaa halua jutella. En missää nimes olekkaa normaali. On kiusattu ja kävin erityiskoulua ja tarhassa oli oma ohjaaja. En tiedä ehkä en saa vaa koskaa ketää ja normaalit naiset saatikaa ketää ei musta kiinnostu. Normaali ulkonäkö on en todellakaa näytä mitenkää vammaiselta ja motoriikka ja kaikki pelaa. puhun jopa normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaa vielä että ennen join alkoholia ja semmosta. Nykyää oon lopettanu sen juomisen ja olen alkanu vähän kuntoilemaa. Mutta mun elämä on vaikeeta. Haluaisin vähän jotain apua.
Olet siis jo tehnyt ison muutoksen oikeaan suuntaan. Tosi hyvä! Moni ei pysty tähän ikinä vaikka olisi ollut kuinka etuoikeutettu elämä eikä mitään diagnoosia mistään, mietipä sitä. Eli tässä voit todella olla ylpeä itsestäsi.
Joku kiva liikuntaharrastus on tosi tärkeä juttu. Se sulla onkin kunnossa, jatka sitä. Voisitko seuraavaksi alkaa etsiä vaikka jotain tukitoimintaa, mihin voisit osallistua ja missä voisit tavata samanlaisten juttujen kanssa kamppailevia ihmisiä? Et nimittäin ole ainoa, vaikka siltä joskus voi tuntuakin. Olisiko paikkakunnallasi jotain palvelukeskusta tai kumppanuustaloa?
Ai millainen olin nuorempana. No mulla oli sillon kavereita lapsuuskavereita mut mua kiusattiin. Sitten kaikki lapsuuskaverit on hävinny elämästä heil on jo kumppanit mun iässä. Mä itse en saa ja kelpaa kellekkään. He ovat olleet vuosia töissä minä vasta aloitin vakituisen työn ku oon aina saanut potkuja. Nyt pärjään. Olin kai nuorena erilainen. En ollut lihava silloin ja kaljuuntunut. Nyt ulkonäkö pahentunut ja'' ja oon vain lihonut 15 kg.
Nuorempana olin komea. Ei ollut mahaa. EN ollut kaljuuntunut kai naiset näki musta ihan erilaisen ja olin erilainen ihmisenä. Nuorena nyt on aina kavereita. Sitten sain nyt aikusena uusia. Mutta jätin ne pois kun olivat ihan sekaisin työttömiä alkoholisteja. Koin että mä jatkan elämää uutta. Mutta nyt oon kuopassa. Tyttöystävä jätti mut ja toinen jätti mut melkee heti. Ja nyt oon tässä pisteessä.
Tässä ohjeet:
Ajat ne hiutulat päästä pois ja rehelline kalju. Lopetat dokaamisen ja tissuttelun kokonaan ja vaihdat kasviksiin ja monipuoliseen ruokaan.
Aloitat aamusi 5 kilsan kävelylenkeillä joka aamu raikkaassa ilmassa klo. 06.00. Kävely tekee ihmeitä, huomaat sen.
Lenkin jälkeen kaksi punnerrusta ja lankutusta päälle kyynervarsien varassa. Siitä aamusuihkuun ja syömään.
Tätä kun toistat syyskuun, niin lupaan sulla olevan parempi olo, nukutu paremmin (ja ajoissa).
Kun olo kevenee, jaksat alkaa hölkätä pari valopylvään väliä ja kävelet seuraavat kaksi. Näin kehität ja haastat itseäsi aina uudella tavalla.
Et voi olla muille hyvä, ennen kuin olet itsellesi hyvä. Liikunta, ravitsemus ja lepo, niistä se tulee.
Varsinkaan mitään parisuhdetta et aloita ennen kuin olet tehnyt yllä kuvatun kaltaisen parin kuukauden muutosmatkan itsesi kanssa, koska muutoin löydät vaan itsesi kaltaisen toksisen ihmisen ja kierre on valmis.
Ajattele, kaksi kuukautta ihan uutta elämää ja lupaan että se muuttaa sinulle kaiken.
Nimim. Se muutti minullekin kaiken.
Sun elämäsi pyörii ihan liikaa naisten ja naisettomuuden ja naiset jätti -juttujen ympärillä. Vietät selvästi liikaa aikaa itseksesi, kun ajatukset ja puheet kiertävät samaa kehää.
Hommaa se tukihenkilö niin pääset purkamaan tuntojasi hänelle ihan livenä.
Tuntuu nykyää oonko mä oikeesti ruma ja läski.. vai oonko jo vanhentunut ja en yhtäkkiä enää kelpaakkaa. Koska nuorena oli paljon mulla naisia. tapasin paljon oli hauskaa ja erilaista elämää. En kai ollut silloin masentunut. Mutta nyt katson vain kun muilla on kavereita ja olen aina yksin lenkillä tai kaupassa tai jossain juomassa kahvia aina aina yksin. Se turhauttanu ja pahentunut vaan kokoajan. Ehkä ihmiset ei vain halua olla missää tekemisis munkaa koskaa.
36-vuotias ja kirjoittaa ja puhuu kuin teini-ikäinen?
JEP. naiset on mieles kokoajan oon niin turhautunut haluaisin todella todella kovaa treffailla tutustua naiseen vaikka kaveri pohjalla ja katsoa sitten mutta ei kukaa halua tutustua ollenkaa muhun tää jatkunu jo kauan.. oon todella jo turhautunut jopa vihainen miksi en kelpaa tapaamiseen edes. Mulla on oma terapeutti jolle puhun näistä.
AP, olet saanut nyt monta hyvää neuvoa, luepa ne läpi ja sitten vaan otat ensimmäiset askeleet oikeaan suuntaan.
Liikuntaharrastus, terapia, vertaistuki. Soitat oman kaupunkisi aikuissosiaalityön neuvontapuhelimeen ja kerrot tilanteestasi ja että kaipaisit vertaistukea ja sosiaalisia kontakteja.
Se on tuo itsesäälinen jankkaus mikä karkottaa ihmiset. Nyt aloitat siitä, että treenaat ne 15 kiloa pois, niin se jo vahvistaa itsetuntoa.
Tarvitset siis sparrausta ja opastusta kommunikoinnissa ja vuorovaikutustaidoissa. Hanki itsellesi vaikka aikuissosiaalityön kautta oma tukihenkilö ja harjoittele noita asioita hänen seurassaan.