Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastenne hulluimat/tyhmimmät Wilma merkinnät.
27.08.2021 |
Meillä ainakin tulee tosi tyhmiä kuten tänä vuonna tuli jo 3 luokkalaiselle merkintä että käyttää sanaa tuplavee eikä kaksoisvee niinkun se on oikeasti.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yliopistossa enää saa Wilma-merkintöjä? Mielelläni lukisin itsestäni, olenko ollut kiltisti luennolla tai keksinyt jotakin älykästä (tai älyvapaata) harjoitustöissä.
Voithan sinä ehdottaa Wilmaa käyttöön. Minulla on ammattitutkinto-opiskelijaryhmiä, joissa opiskelijoiden keski-ikä on 40 v. Heillä on Wilma käytössä. Merkitsen sinne poissaolot ja tehtävät. Tuntiaktiivisuus ei vaikuta näyttöjen arviointiin, ei myöskään käyttäytyminen, joten niistä ei tehdä merkintöjä.
Heitin tuon ajatuksen kieli poskessa 🙃 Ihan kuin yliopisto-opettajilla olisi aikaa jonkun Wilman kanssa tuhrata, hyvä kun ehtivät nykyisen mallin mukaan hoitaa opetushommansa. Yliopisto on vähän villi länsi sen suhteen, että kukaan ei vahdi, mitä opiskelijat tekevät, vaan vastuu kaikesta on opiskelijalla itsellään. Sitten jos suorituksia ei ala kuulua, se on voi voi eikä kukaan kysele perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskin oli varmaan, että saanut pesäpallosta osuman jalkaan liikuntatunnilla, ohjattu menemään terveydenhoitajalle.
Siis oikeasti: jos pallo osuu pelissä jalkaan, pitää mennä terkkarille. Mitä se terkkari sille voi? ”Oijoi, tähän saattaa huomenna tulla mustelma.” Kyseessä 6-luokkalainen lapsi.
Mitä opettajan olisi pitänyt tehdä? Hoitaa lapsesi vammaa, kun muut 30 odottaa? Mahtavaa, että lapsesi koululla on terkkari! Hän varmasti laittoi jalkaan kylmää ja tarkisti, ettei tullut isompia ruhjeita. Sillä välin opettaja jatkoi OPETUSTA.
Merkintä tuli tiedoksi kotiin, jotta tiedätte lapsen loukanneen itseään liikunnassa. Olisiko pitänyt jättää kertomatta?
Johan on pullamössöä.
Eikös pallopeleissä yleensä tule osumia?Se on vähän ideanakin, kun opetellaan uusia taitoja. Tietysti jos tulee haava tai osuma päähän, niin sellaiset pitää tarkastaa ja laittaa laastarit yms.. Olen itse jo seniori-ikäinen äiti, eikä ole enää peruskoululaisia perheessä, mutta minun molemmat lapseni ovat harrastaneet pallopelejä. Eihän sieltä treeneistäkään herranjestas sentään lähetetty jonkun pallon osuman takia lääkäriin tai terkkarille. Muutenhan sieltä olisi pitänyt lähteä joka viikko kesken pelien pois.
Ihmettelen, onko lasten maailma muuttunut niin ylisuojelevaan suuntaan, että kohta ei mitään liikuntaa voi harjoitella ilman puolen metrin turvatoppauksia. Miten niillä terveydenhoitajilla mahtaa riittää edes aika ottaa vastaan joka liikkatunnilta oppilailta pienten juttujen takia.
Minä voin vastata, että kyllä liikuntatunneilla edelleen sattuu ja tapahtuu. En tunne kyseistä tapausta, mutta opettajana en lähettäisi oppilasta terveydenhoitajalle, jos pallo osuu jalkaan. Olettaen tietenkin, että jalka toimii normaalisti pallon osumisen jälkeen.
Minulla on osa kollegoistani kieltäytynyt lähtemästä yleisurheilukentälle oppilaiden kanssa. Sinne pitää mennä vilkkaasti liikennöityjä katuja pitkin keskustassa. Osalla oppilaista vaaran taju ei ole kehittynyt sille tasolle, että he osaisivat kulkea turvallisesti. Minä olen ollut tästä asiasta eri mieltä, sillä oppilaat eivät voi oppia esim. kuulantyöntöä, pituushyppyä tai korkeushyppyä, jos eivät pääse yleisurheilukentälle. Olen esim. viime viikolla tinkinyt omasta ruokatauostani, että pääsimme kutosluokan kanssa yhdessä kulkemaan kentälle.
Talvella olen vienyt oppilaita hiihtämään oikeille hiihtoladuille. Minusta on hölmöä hiihtää pientä kierrosta koulun vieressä tasaisella maalla, kun meillä on mahtavat hiihtomaastot kävelymatkan päässä. Se ei ole oppilaalle hyvä, jos ei pääse koskaan oikeille hiihtoladuille. Ketään ei saa innostettua hiihtämään vapaa-ajalla, jos käsitys hiihtämisestä muodostuu 300 metrin tasaisen lenkin hinkuttamisen pohjalta. Toki se koulun vieressä oleva latu on myös kovassa käytössä ja sitä suuremmalla syyllä en vie oppilaitani sinne jonottelemaan.
En halua olla mikään supersankari, enkä toisaalta liian sinisilmäinen sen suhteen, mitä voi sattua, mutta pumpulissa ei mielestäni saa kasvattaa. Liikuntataidot opitaan liikkumalla.
Kerran tuli Wilmaan positiivinen palaute musiikintunnilta. Hyvä muuten, mutta lapsi oli ollut koko päivän kipeänä kotona...
Vierailija kirjoitti:
Kerran tuli Wilmaan positiivinen palaute musiikintunnilta. Hyvä muuten, mutta lapsi oli ollut koko päivän kipeänä kotona...
Merkintä on varmaan lähetetty koko ryhmälle.
Kerran tuli Wilma-viesti, että alakoulussa poikamme oli toisen pojan kanssa hihitellyt sijaisopettajattaren pehvaa, kun tämä oli kumartunut ja pyllistänyt heidän edessään. Opettajar oli kuulemma pahoittanut mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskin oli varmaan, että saanut pesäpallosta osuman jalkaan liikuntatunnilla, ohjattu menemään terveydenhoitajalle.
Siis oikeasti: jos pallo osuu pelissä jalkaan, pitää mennä terkkarille. Mitä se terkkari sille voi? ”Oijoi, tähän saattaa huomenna tulla mustelma.” Kyseessä 6-luokkalainen lapsi.
Mitä opettajan olisi pitänyt tehdä? Hoitaa lapsesi vammaa, kun muut 30 odottaa? Mahtavaa, että lapsesi koululla on terkkari! Hän varmasti laittoi jalkaan kylmää ja tarkisti, ettei tullut isompia ruhjeita. Sillä välin opettaja jatkoi OPETUSTA.
Merkintä tuli tiedoksi kotiin, jotta tiedätte lapsen loukanneen itseään liikunnassa. Olisiko pitänyt jättää kertomatta?
Johan on pullamössöä.
Eikös pallopeleissä yleensä tule osumia?Se on vähän ideanakin, kun opetellaan uusia taitoja. Tietysti jos tulee haava tai osuma päähän, niin sellaiset pitää tarkastaa ja laittaa laastarit yms.. Olen itse jo seniori-ikäinen äiti, eikä ole enää peruskoululaisia perheessä, mutta minun molemmat lapseni ovat harrastaneet pallopelejä. Eihän sieltä treeneistäkään herranjestas sentään lähetetty jonkun pallon osuman takia lääkäriin tai terkkarille. Muutenhan sieltä olisi pitänyt lähteä joka viikko kesken pelien pois.
Ihmettelen, onko lasten maailma muuttunut niin ylisuojelevaan suuntaan, että kohta ei mitään liikuntaa voi harjoitella ilman puolen metrin turvatoppauksia. Miten niillä terveydenhoitajilla mahtaa riittää edes aika ottaa vastaan joka liikkatunnilta oppilailta pienten juttujen takia.
Minä voin vastata, että kyllä liikuntatunneilla edelleen sattuu ja tapahtuu. En tunne kyseistä tapausta, mutta opettajana en lähettäisi oppilasta terveydenhoitajalle, jos pallo osuu jalkaan. Olettaen tietenkin, että jalka toimii normaalisti pallon osumisen jälkeen.
Minulla on osa kollegoistani kieltäytynyt lähtemästä yleisurheilukentälle oppilaiden kanssa. Sinne pitää mennä vilkkaasti liikennöityjä katuja pitkin keskustassa. Osalla oppilaista vaaran taju ei ole kehittynyt sille tasolle, että he osaisivat kulkea turvallisesti. Minä olen ollut tästä asiasta eri mieltä, sillä oppilaat eivät voi oppia esim. kuulantyöntöä, pituushyppyä tai korkeushyppyä, jos eivät pääse yleisurheilukentälle. Olen esim. viime viikolla tinkinyt omasta ruokatauostani, että pääsimme kutosluokan kanssa yhdessä kulkemaan kentälle.
Talvella olen vienyt oppilaita hiihtämään oikeille hiihtoladuille. Minusta on hölmöä hiihtää pientä kierrosta koulun vieressä tasaisella maalla, kun meillä on mahtavat hiihtomaastot kävelymatkan päässä. Se ei ole oppilaalle hyvä, jos ei pääse koskaan oikeille hiihtoladuille. Ketään ei saa innostettua hiihtämään vapaa-ajalla, jos käsitys hiihtämisestä muodostuu 300 metrin tasaisen lenkin hinkuttamisen pohjalta. Toki se koulun vieressä oleva latu on myös kovassa käytössä ja sitä suuremmalla syyllä en vie oppilaitani sinne jonottelemaan.
En halua olla mikään supersankari, enkä toisaalta liian sinisilmäinen sen suhteen, mitä voi sattua, mutta pumpulissa ei mielestäni saa kasvattaa. Liikuntataidot opitaan liikkumalla.
Minulla meni melkein kymmenen vuotta ennen kuin koulun pakkoliikunnan traumatisoimana - en ollut edes ylipainoinen lapsena, pärjäsin liikunnassa ihan ok, mutta olin koulukiusattu, aina se "onko tuo pakko ottaa meidän joukkueeseen/ryhmään", ja ala-asteella varsinkin tyttöjen liikkaope oli sellainen joka uskoi että suurempi hyvä tulee kärsimyksen kautta, ja vahti mm. sillä aikuisten hiihtopururadalla että pisin ja jyrkin mäki hiihdettiin ylös sukset suorina, mitä edes latua käyttävät aikuiset ei tehneet - löysin liikkumisen ilon uudestaan.
Toivottavasti olet parempi liikunnanope kuin meidän aikanamme 1980-1990 luvuilla, eikä numeroita jaeta yleisurheilun tulosten perusteella. Meidän liikuntaryhmässä oli urheilua ihan "ammattimaisesti" harrastava tyttö, joka tietysti sai sen kympin ja jonka tuloksiin meidän muiden tuloksia verrattiin ja sen mukaan saatiin numerot. Tyttöparkaa vihasi saman vuosiluokan kaikki muut tytöt tuon vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsella oli ensimmäisen luokan jouluun saakka opettaja, joka kirjoitti useamman kerran viikossa hirvittävän pitkän ja jaarittelevan selostuksen siitä mitä olivat tehneet. Varmaan se oli mukavaa osasta vanhemmista, mutta itse en jaksanut lukea. Saman infon olisi voinut jakaa lyhyemmin ja vähemmän raskaalla tavalla. En tiedä miten opettajalla riitti aika kirjoittaa sellaisia.
Surullista, jos oman lapsen koulunkäynti ei tuon vertaa kiinnosta
Kyllä oma lapsi ja hänen koulunkäyntinsä kiinnostaa, mutta harvalla kerta kaikkiaan riittää aika lukea niitä A4:n pituisia tarinoita, että liirum laarum syksyn on taas lähtenyt niin kivasti käyntiin ja jaada jaada jaada. Pahinta on se, että jos sinne kymmenien rivien lomaan on piilotettu joku viesti, joka oikeasti olisi tärkeä vanhemmille ja edellyttäisi jotain toimenpiteitä!
Itselläkin tulee töissä kymmeniä ja kymmeniä maileja päivässä. Ei monella kerta kaikkiaan riitä aika käydä kaikkia viestejä eri tuuteista sana sanalta läpi.
Toivomuksena vain, että vaikka boldattuna heti viestin alkuun, jos vanhempien pitää tehdä jotain ja on jotain oikeasti tärkeää asiaa. Saatikka jos on jotain, mikä koskee oma lasta. Ja sitten loppu saakin olla jotain tarinaa ja jorinaa, minkä lukeminen on vapaaehtoista, jos on aikaa. Somiahan ne tarinat usein ovat, mutta ei vain kaikkea ehdi ja jaksa. Monella on vielä monta lastakin samaan aikaan koulussa, niin kyllä siinä viestejä ja tarinoita riittää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskin oli varmaan, että saanut pesäpallosta osuman jalkaan liikuntatunnilla, ohjattu menemään terveydenhoitajalle.
Siis oikeasti: jos pallo osuu pelissä jalkaan, pitää mennä terkkarille. Mitä se terkkari sille voi? ”Oijoi, tähän saattaa huomenna tulla mustelma.” Kyseessä 6-luokkalainen lapsi.
Mitä opettajan olisi pitänyt tehdä? Hoitaa lapsesi vammaa, kun muut 30 odottaa? Mahtavaa, että lapsesi koululla on terkkari! Hän varmasti laittoi jalkaan kylmää ja tarkisti, ettei tullut isompia ruhjeita. Sillä välin opettaja jatkoi OPETUSTA.
Merkintä tuli tiedoksi kotiin, jotta tiedätte lapsen loukanneen itseään liikunnassa. Olisiko pitänyt jättää kertomatta?
Johan on pullamössöä.
Eikös pallopeleissä yleensä tule osumia?Se on vähän ideanakin, kun opetellaan uusia taitoja. Tietysti jos tulee haava tai osuma päähän, niin sellaiset pitää tarkastaa ja laittaa laastarit yms.. Olen itse jo seniori-ikäinen äiti, eikä ole enää peruskoululaisia perheessä, mutta minun molemmat lapseni ovat harrastaneet pallopelejä. Eihän sieltä treeneistäkään herranjestas sentään lähetetty jonkun pallon osuman takia lääkäriin tai terkkarille. Muutenhan sieltä olisi pitänyt lähteä joka viikko kesken pelien pois.
Ihmettelen, onko lasten maailma muuttunut niin ylisuojelevaan suuntaan, että kohta ei mitään liikuntaa voi harjoitella ilman puolen metrin turvatoppauksia. Miten niillä terveydenhoitajilla mahtaa riittää edes aika ottaa vastaan joka liikkatunnilta oppilailta pienten juttujen takia.
Minä voin vastata, että kyllä liikuntatunneilla edelleen sattuu ja tapahtuu. En tunne kyseistä tapausta, mutta opettajana en lähettäisi oppilasta terveydenhoitajalle, jos pallo osuu jalkaan. Olettaen tietenkin, että jalka toimii normaalisti pallon osumisen jälkeen.
Minulla on osa kollegoistani kieltäytynyt lähtemästä yleisurheilukentälle oppilaiden kanssa. Sinne pitää mennä vilkkaasti liikennöityjä katuja pitkin keskustassa. Osalla oppilaista vaaran taju ei ole kehittynyt sille tasolle, että he osaisivat kulkea turvallisesti. Minä olen ollut tästä asiasta eri mieltä, sillä oppilaat eivät voi oppia esim. kuulantyöntöä, pituushyppyä tai korkeushyppyä, jos eivät pääse yleisurheilukentälle. Olen esim. viime viikolla tinkinyt omasta ruokatauostani, että pääsimme kutosluokan kanssa yhdessä kulkemaan kentälle.
Talvella olen vienyt oppilaita hiihtämään oikeille hiihtoladuille. Minusta on hölmöä hiihtää pientä kierrosta koulun vieressä tasaisella maalla, kun meillä on mahtavat hiihtomaastot kävelymatkan päässä. Se ei ole oppilaalle hyvä, jos ei pääse koskaan oikeille hiihtoladuille. Ketään ei saa innostettua hiihtämään vapaa-ajalla, jos käsitys hiihtämisestä muodostuu 300 metrin tasaisen lenkin hinkuttamisen pohjalta. Toki se koulun vieressä oleva latu on myös kovassa käytössä ja sitä suuremmalla syyllä en vie oppilaitani sinne jonottelemaan.
En halua olla mikään supersankari, enkä toisaalta liian sinisilmäinen sen suhteen, mitä voi sattua, mutta pumpulissa ei mielestäni saa kasvattaa. Liikuntataidot opitaan liikkumalla.
Minulla meni melkein kymmenen vuotta ennen kuin koulun pakkoliikunnan traumatisoimana - en ollut edes ylipainoinen lapsena, pärjäsin liikunnassa ihan ok, mutta olin koulukiusattu, aina se "onko tuo pakko ottaa meidän joukkueeseen/ryhmään", ja ala-asteella varsinkin tyttöjen liikkaope oli sellainen joka uskoi että suurempi hyvä tulee kärsimyksen kautta, ja vahti mm. sillä aikuisten hiihtopururadalla että pisin ja jyrkin mäki hiihdettiin ylös sukset suorina, mitä edes latua käyttävät aikuiset ei tehneet - löysin liikkumisen ilon uudestaan.
Toivottavasti olet parempi liikunnanope kuin meidän aikanamme 1980-1990 luvuilla, eikä numeroita jaeta yleisurheilun tulosten perusteella. Meidän liikuntaryhmässä oli urheilua ihan "ammattimaisesti" harrastava tyttö, joka tietysti sai sen kympin ja jonka tuloksiin meidän muiden tuloksia verrattiin ja sen mukaan saatiin numerot. Tyttöparkaa vihasi saman vuosiluokan kaikki muut tytöt tuon vuoksi.
Liikunnan arvosanaperusteet ovat muuttuneet melko tavalla 80-90-lukujen jälkeen.
Meillä ei enää hiihdetä kilpaa, paitsi vapaaehtoisesti koulun hiihtokilpailuissa, jos haluaa osallistua. Juoksemisessa harjoitellaan tekniikkaa. Hitaasti juokseva voi saada saman arvosanan kuin luokan nopein juoksija. Asenne ja motivaatio sekä ryhmässä toimimisen taidot ovat tärkeimpiä. Yleisurheilua ei minun mielestäni voi oppia, jos ei käy koskaan kentällä harjoittelemassa. Kaikki opettajat eivät ole kanssani samaa mieltä, ja juuri siksi saman koulun sisällä voi olla eroja liikuntatuntien sisällöissä. Joillekin opettajille tärkeintä on se, että ollaan koulun lähiympäristössä, jossa on vähiten loukkaantumisriskejä.
Lajeja on tullut lisää, esim. frisbeegolf ja beachvolley. Toisaalta yksittäinen opettaja voi päättää liikuntatuntien sisällöistä aiempaa enemmän, joten ei kaikilla lajien määrä ole lisääntynyt. Oppilaat ovat myös aiempaa epätasa-arvoisemmassa asemassa tiettyjen liikunnallisten taitojen suhteen. Joistakin kouluista luokat pääsevät uimaan 4-6 kertaa lukuvuoden aikana ja joistakin kouluista vain 2 kertaa. Siihen ei opettaja voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika oli pyytänyt lupaa käydä tunnin aikana vessassa, opettaja oli sanonut, että käyt sitten välitunnilla. Poika meni välitunnilla vessaan ja sai siltä samalta opettajalta Wilmamerkinnän: Välitunnilla vessassa, kun piti olla ulkona, oli ulkovälkkä.
🤦♀️🤦♀️🤦♀️🤦♀️
Oi nää ulkovälkät 🤦♀️ Tuttuni lapsi saanut myös pari Wilmamerkintää siitä että käynyt ulkovälkällä vessassa. Milloin sinne vessaan sitten pitäisi mennä jos ei tunnilla saa eikä välitunnillakaan?
Vessa-asiat on vähän monimutkaisia. Esimerkiksi meidän koulussa on pelkästään neljä wc:tä oppilaiden käytössä, joita on vajaa kolmesataa. On tietty porukka, joka tuppaa olemaan joka välitunti jonottamassa vessaan kurjaa säätä paossa ja osalla on oikeasti hätä. Jos esimerkiksi poika näkyy vessajonossa koko ajan niin ihmekkös sekavat päivitykset tai opettajalla mennyt naamat sekaisin. Itse kyllä antaisin käydä kesken tunnin, mutta jos siitäkin tulee tapa ilman oikeata syytä, niin silloin hoitakoon vessakäynnit välitunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yliopistossa enää saa Wilma-merkintöjä? Mielelläni lukisin itsestäni, olenko ollut kiltisti luennolla tai keksinyt jotakin älykästä (tai älyvapaata) harjoitustöissä.
Voithan sinä ehdottaa Wilmaa käyttöön. Minulla on ammattitutkinto-opiskelijaryhmiä, joissa opiskelijoiden keski-ikä on 40 v. Heillä on Wilma käytössä. Merkitsen sinne poissaolot ja tehtävät. Tuntiaktiivisuus ei vaikuta näyttöjen arviointiin, ei myöskään käyttäytyminen, joten niistä ei tehdä merkintöjä.
Heitin tuon ajatuksen kieli poskessa 🙃 Ihan kuin yliopisto-opettajilla olisi aikaa jonkun Wilman kanssa tuhrata, hyvä kun ehtivät nykyisen mallin mukaan hoitaa opetushommansa. Yliopisto on vähän villi länsi sen suhteen, että kukaan ei vahdi, mitä opiskelijat tekevät, vaan vastuu kaikesta on opiskelijalla itsellään. Sitten jos suorituksia ei ala kuulua, se on voi voi eikä kukaan kysele perään.
"Yliopisto on vähän villi länsi sen suhteen, että kukaan ei vahdi, mitä opiskelijat tekevät, vaan vastuu kaikesta on opiskelijalla itsellään. Sitten jos suorituksia ei ala kuulua, se on voi voi eikä kukaan kysele perään"
Ja näinhän sen pitääkin olla, kun on kyse aikuisista ihmisistä. Toki samalla pitäisi olla tarjolla opintopsykologin tms. palveluita matalalla kynnyksellä, että opinnot eivät jää kesken esim. omien ongelmien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkinnät maskin käytöstä koulussa. Lapsi vitosluokalka ja opettaja merkitsee tiedoksi kotiin onko käyttänyt maskia vai ei. Maskin käyttö ei ole pakollista, joten ei ole selvinnyt mihin tätä tietoa tarvitsen. Lapseni kyllä käyttää maskia, ja mitä sitten jos ei käyttäisi, sitä Wilma ei kerro 🤦♀️
Jos tulee koronaa luokkaan on maskia käyttämättömät altistuneet ja altistaneet, mutta maskia käyttäneet ei.
Wilmasta helppo tarkistaa ja laittaa altistuneet karanteeniin.
Luulisi tämä olevan jo vanhemmilla tiedossa.
Ei kangasmaski koronalta suojaa yhtään mitään, eikä kirurginen maskikaan suojaa kuin roiskeilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yliopistossa enää saa Wilma-merkintöjä? Mielelläni lukisin itsestäni, olenko ollut kiltisti luennolla tai keksinyt jotakin älykästä (tai älyvapaata) harjoitustöissä.
Voithan sinä ehdottaa Wilmaa käyttöön. Minulla on ammattitutkinto-opiskelijaryhmiä, joissa opiskelijoiden keski-ikä on 40 v. Heillä on Wilma käytössä. Merkitsen sinne poissaolot ja tehtävät. Tuntiaktiivisuus ei vaikuta näyttöjen arviointiin, ei myöskään käyttäytyminen, joten niistä ei tehdä merkintöjä.
Heitin tuon ajatuksen kieli poskessa 🙃 Ihan kuin yliopisto-opettajilla olisi aikaa jonkun Wilman kanssa tuhrata, hyvä kun ehtivät nykyisen mallin mukaan hoitaa opetushommansa. Yliopisto on vähän villi länsi sen suhteen, että kukaan ei vahdi, mitä opiskelijat tekevät, vaan vastuu kaikesta on opiskelijalla itsellään. Sitten jos suorituksia ei ala kuulua, se on voi voi eikä kukaan kysele perään.
"Yliopisto on vähän villi länsi sen suhteen, että kukaan ei vahdi, mitä opiskelijat tekevät, vaan vastuu kaikesta on opiskelijalla itsellään. Sitten jos suorituksia ei ala kuulua, se on voi voi eikä kukaan kysele perään"
Ja näinhän sen pitääkin olla, kun on kyse aikuisista ihmisistä. Toki samalla pitäisi olla tarjolla opintopsykologin tms. palveluita matalalla kynnyksellä, että opinnot eivät jää kesken esim. omien ongelmien takia.
Joo, omassa yliopistossani on ollut ihan luokattoman huono tilanne opintopsykologille pääsyssä, mikä on varmasti vaikeuttanut niiden opiskelua, joilla on oikeita ongelmia. Enemmän apua pitäisi olla saatavilla ja sitä pitäisi saada helposti.
Ihan opintojen hoitamiseen ekoina vuosina olisi kyllä toivonut enemmän tukea ja ohjausta, kun kaikki oli uutta mutta samalla kaikki piti itse hoitaa ja selvittää. Eihän ne opettajat ole siellä sitä varten, että jokaisen opiskelijan päätä silitellään, mutta varsinkin alkuvaiheessa se kunnollinen ohjaus olisi tärkeää. Tuutoriopiskelijoista ei valitettavasti ollut oikein apua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yliopistossa enää saa Wilma-merkintöjä? Mielelläni lukisin itsestäni, olenko ollut kiltisti luennolla tai keksinyt jotakin älykästä (tai älyvapaata) harjoitustöissä.
Voithan sinä ehdottaa Wilmaa käyttöön. Minulla on ammattitutkinto-opiskelijaryhmiä, joissa opiskelijoiden keski-ikä on 40 v. Heillä on Wilma käytössä. Merkitsen sinne poissaolot ja tehtävät. Tuntiaktiivisuus ei vaikuta näyttöjen arviointiin, ei myöskään käyttäytyminen, joten niistä ei tehdä merkintöjä.
Heitin tuon ajatuksen kieli poskessa 🙃 Ihan kuin yliopisto-opettajilla olisi aikaa jonkun Wilman kanssa tuhrata, hyvä kun ehtivät nykyisen mallin mukaan hoitaa opetushommansa. Yliopisto on vähän villi länsi sen suhteen, että kukaan ei vahdi, mitä opiskelijat tekevät, vaan vastuu kaikesta on opiskelijalla itsellään. Sitten jos suorituksia ei ala kuulua, se on voi voi eikä kukaan kysele perään.
"Yliopisto on vähän villi länsi sen suhteen, että kukaan ei vahdi, mitä opiskelijat tekevät, vaan vastuu kaikesta on opiskelijalla itsellään. Sitten jos suorituksia ei ala kuulua, se on voi voi eikä kukaan kysele perään"
Ja näinhän sen pitääkin olla, kun on kyse aikuisista ihmisistä. Toki samalla pitäisi olla tarjolla opintopsykologin tms. palveluita matalalla kynnyksellä, että opinnot eivät jää kesken esim. omien ongelmien takia.
Joo, omassa yliopistossani on ollut ihan luokattoman huono tilanne opintopsykologille pääsyssä, mikä on varmasti vaikeuttanut niiden opiskelua, joilla on oikeita ongelmia. Enemmän apua pitäisi olla saatavilla ja sitä pitäisi saada helposti.
Ihan opintojen hoitamiseen ekoina vuosina olisi kyllä toivonut enemmän tukea ja ohjausta, kun kaikki oli uutta mutta samalla kaikki piti itse hoitaa ja selvittää. Eihän ne opettajat ole siellä sitä varten, että jokaisen opiskelijan päätä silitellään, mutta varsinkin alkuvaiheessa se kunnollinen ohjaus olisi tärkeää. Tuutoriopiskelijoista ei valitettavasti ollut oikein apua...
Et satu opiskelemaan Jyväskylän yliopistossa?
T: siellä aikanani opiskellut ja opintojen ohjauksen puutetta tuskitellut
Sehän on kaksoisvee eikä tuplavee.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on kaksoisvee eikä tuplavee.
Nimenomaan. Naperot keksii omia sanoja kirjaimille ja sitten ihmettelee kun tulee huomautus.
”lauloi kauniisti”. tämä matikan tunnilta.
Jokunen vuosi sitten kun poika oli vielä eskarissa saatiin me kerran opettajalta huolestunut viesti, jossa uteli minkälaiset olot meillä kotona oikein on. Tätä kysyi siis sen takia, koska poika oli aina kärpäsen nähdessään sanonut ”tapa tuo kärpänen” :D
Ei ole Wilma merkintä vaan erään tutun reissuvihkosta näin tämän aikanaan kun katseltiin hänen koulumuistojaan: "Sini itkee jatkuvasti häiriten muita". Sori toki opettajalle jos Sini itki kun hänen isoveljensä oli kuollut. Tämä kyseinen opettaja oli meilläkin sijaisena muutaman viikon ja voin kyllä sanoa että oli niin karsea kalkkuna etten ihmettele oikeastaan yhtään tuota aivopierua.
Alue: Aihe vapaa
Olen samaa mieltä. Eihän siinä ole mitään pahaa jos kenties myös harrastuksenaan leipova nuori kertoo omassa elämässään opitusta. Eikö se ole juuri sitä ilmiöoppimista?