Lastenne hulluimat/tyhmimmät Wilma merkinnät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorelta puuttui kumi.

En voinut olla nauramatta… häneltä todellakin puuttui kumi yhtenä päivänä. Oli onneton kysynyt opettajalta olisiko lainata. Tässä kohtaa mulla veinasi mennä usko Wilmaan. Tartteeko mun todella vanhempana tietää, että kumi on unohtunut kotiin? Eikö sitä voi vain selvittää nuoren kanssa? Kyse ei ollut siis siitä, etteikö meillä ole vara ostaa kumia. Jos olisi puuttunut monta kertaa, olisin voinut vielä ymmärtänyt.

Tai jos olisi ollut toisenlaisesta kumista kyse, niin olisin tosiaankin huolestunut. ;-)

Laitoin ystävällisen viestin koululle, että voisitteko vähän miettiä mitä vanhempien tarvitsee tietää. Jos puuttuu koulukirjat tai luistimet, niin laittakaa viestiä. Mutta jos yläkouluikäiseltä puuttuu kerran kynä tai kumi niin älkää tuhkatko vanhempien aikaa tähän. Reksi oli samaa mieltä. Ilmeisesti kävivät merkintöjä opettajien kanssa läpi, koska tämän jälkeen tilanne parani.

Te vanhemmat ette todellakaan ymmärrä, että ei se Wilmamerkintä ole "viesti kotiin", vaan opettajan päiväkirja lapsesta. Eihän sitä muuten muista kuinka monta kertaa välineet ovat unohtuneet, että pitääkö sen jo vaikuttaa arvosanoihin.

Miksi ne sitten menee vanhemmille, jos ne viestit ei ole vanhemmille edes tarkoitettuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskin oli varmaan, että saanut pesäpallosta osuman jalkaan liikuntatunnilla, ohjattu menemään terveydenhoitajalle.

Siis oikeasti: jos pallo osuu pelissä jalkaan, pitää mennä terkkarille. Mitä se terkkari sille voi? ”Oijoi, tähän saattaa huomenna tulla mustelma.” Kyseessä 6-luokkalainen lapsi.

Mitä opettajan olisi pitänyt tehdä? Hoitaa lapsesi vammaa, kun muut 30 odottaa? Mahtavaa, että lapsesi koululla on terkkari! Hän varmasti laittoi jalkaan kylmää ja tarkisti, ettei tullut isompia ruhjeita. Sillä välin opettaja jatkoi OPETUSTA.

Merkintä tuli tiedoksi kotiin, jotta tiedätte lapsen loukanneen itseään liikunnassa. Olisiko pitänyt jättää kertomatta?

Johan on pullamössöä.

Eikös pallopeleissä yleensä tule osumia?

Se on vähän ideanakin, kun opetellaan uusia taitoja. Tietysti jos tulee haava tai osuma päähän, niin sellaiset pitää tarkastaa ja laittaa laastarit yms.. Olen itse jo seniori-ikäinen äiti, eikä ole enää peruskoululaisia perheessä, mutta minun molemmat lapseni ovat harrastaneet pallopelejä. Eihän sieltä treeneistäkään herranjestas sentään lähetetty jonkun pallon osuman takia lääkäriin tai terkkarille. Muutenhan sieltä olisi pitänyt lähteä joka viikko kesken pelien pois.

Ihmettelen, onko lasten maailma muuttunut niin ylisuojelevaan suuntaan, että kohta ei mitään liikuntaa voi harjoitella ilman puolen metrin turvatoppauksia. Miten niillä terveydenhoitajilla mahtaa riittää edes aika ottaa vastaan joka liikkatunnilta oppilailta pienten juttujen takia.

Minä voin vastata, että kyllä liikuntatunneilla edelleen sattuu ja tapahtuu. En tunne kyseistä tapausta, mutta opettajana en lähettäisi oppilasta terveydenhoitajalle, jos pallo osuu jalkaan. Olettaen tietenkin, että jalka toimii normaalisti pallon osumisen jälkeen.

Minulla on osa kollegoistani kieltäytynyt lähtemästä yleisurheilukentälle oppilaiden kanssa. Sinne pitää mennä vilkkaasti liikennöityjä katuja pitkin keskustassa. Osalla oppilaista vaaran taju ei ole kehittynyt sille tasolle, että he osaisivat kulkea turvallisesti. Minä olen ollut tästä asiasta eri mieltä, sillä oppilaat eivät voi oppia esim. kuulantyöntöä, pituushyppyä tai korkeushyppyä, jos eivät pääse yleisurheilukentälle. Olen esim. viime viikolla tinkinyt omasta ruokatauostani, että pääsimme kutosluokan kanssa yhdessä kulkemaan kentälle.

Talvella olen vienyt oppilaita hiihtämään oikeille hiihtoladuille. Minusta on hölmöä hiihtää pientä kierrosta koulun vieressä tasaisella maalla, kun meillä on mahtavat hiihtomaastot kävelymatkan päässä. Se ei ole oppilaalle hyvä, jos ei pääse koskaan oikeille hiihtoladuille. Ketään ei saa innostettua hiihtämään vapaa-ajalla, jos käsitys hiihtämisestä muodostuu 300 metrin tasaisen lenkin hinkuttamisen pohjalta. Toki se koulun vieressä oleva latu on myös kovassa käytössä ja sitä suuremmalla syyllä en vie oppilaitani sinne jonottelemaan.

En halua olla mikään supersankari, enkä toisaalta liian sinisilmäinen sen suhteen, mitä voi sattua, mutta pumpulissa ei mielestäni saa kasvattaa. Liikuntataidot opitaan liikkumalla.

Minulla meni melkein kymmenen vuotta ennen kuin koulun pakkoliikunnan traumatisoimana - en ollut edes ylipainoinen lapsena, pärjäsin liikunnassa ihan ok, mutta olin koulukiusattu, aina se "onko tuo pakko ottaa meidän joukkueeseen/ryhmään", ja ala-asteella varsinkin tyttöjen liikkaope oli sellainen joka uskoi että suurempi hyvä tulee kärsimyksen kautta, ja vahti mm. sillä aikuisten hiihtopururadalla että pisin ja jyrkin mäki hiihdettiin ylös sukset suorina, mitä edes latua käyttävät aikuiset ei tehneet - löysin liikkumisen ilon uudestaan.

Toivottavasti olet parempi liikunnanope kuin meidän aikanamme 1980-1990 luvuilla, eikä numeroita jaeta yleisurheilun tulosten perusteella. Meidän liikuntaryhmässä oli urheilua ihan "ammattimaisesti" harrastava tyttö, joka tietysti sai sen kympin ja jonka tuloksiin meidän muiden tuloksia verrattiin ja sen mukaan saatiin numerot. Tyttöparkaa vihasi saman vuosiluokan kaikki muut tytöt tuon vuoksi.

Meillä oli Aravirta liikunnanopettajana(naisille tiedoksi että oli Suomen jääkiekkomaajoukkueen valmentaja joskus). Voitte arvata mitä tehtiin aina liikuntatunnilla ja mistä tuli numero. Itse harrastin yleisurheilua SM-tasolla ja sain kasin liikunnasta. Kerran sitten kävin koulujenvälisissä voittamassa pari lajia ja siitä kantautu jotain kautta tieto Aravirallekin ja sen jälkeen sain aina ysin. 3800m coopperissa ei riittänyt kymppiin, silloin oli vielä kova taso:)

Sinulle tiedoksi, että kyllä naisetkin Aravirran tietävät!

Miksi juuri naisilta olisi jäänyt Aravirran nimi kuulematta?

Olipa hyvä että tartuit tähän, minulla meinasi jäädä pahastumatta. Aivan hirveän hävytöntä olettaa, että naiset eivät tietäisi kaikkien jääkiekkovalmentajien nimiä. Naisia aliarvioivaa, hyyi!

Vierailija kirjoitti:

Heze69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli mennyt välitunnilla kirjastoon lukemaan kirjaa. Kirjasto on samassa tilassa koulun kanssa.

todennäköisesti on kiellettyä käymästä kirjastossa koulu- / välitunnin aikana, eihän siinä sen kummempaa ole -ainakin meidän koulussa oli moinen systeemi, ettei turhaan mennä notkumaan välkällä kirjastoon!

Milloin siellä koulun kirjastossa sitten saa käydä? Koulun jälkeen ei saa jäädä, kouluaikana ei saa käydä, mitä ihmettä? (Kyseessä siis ei ollut kunnallinen kirjasto.)

Ainakin omien lasten kouluissa sinne mennään tunnin aikana opettajan kanssa.

Vanhanajan Wilmaan eli reppuvihkoon musiikinopettaja kirjoitti vanhemmilleni että "nokkahuilu kotona".

Ensimmäinen musiikkitunti ja olin kertonut että meillä on nokkahuilu kotona mutta en sitä ollut ottanut mukaan. Niitä oli koulussakin ainakin sata ja muut käyttivät niitä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä eka- tai tokaluokkalaiselle tuli merkintä: "Sutiparta kotona". Luin merkinnän monta kertaa ja mietin, olenko minä vai opettaja seonnut, ja mitä ihmettä kouluun olisi pitänyt laittaa mukaan. Illalla selvisi, että Sutiparta (koulukirjan hahmo) oli lapsen keskeneräinen askartelutyö, joka oli siis unohtunut kotiin. 😂

Nauroin tälle ääneen vaikka miten kauan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omana aikanani ei ollut wilmaa oli vain tuo surullisen kuuluisa reissuvihko.

Omia vanhempiani ei pätkääkään ko. vihko kiinnostanut eivätkä tainneet sitä koskaan edes avata.

Vanhempien välinpitämättömyys koulunkäynnistäni on näin aikuisena harmittanut.

Mitähän nykypäivänä tapahtuu jos vanhemmat eivät reagoi mihinkään wilma viestiin?

Hassu oletus, että kaikilla vanhemmilla on tietokone tai muuten pääsy internetiin, tai että edes osaavat lukea. Peruskoulun päättävistä 15% ei osaa lukea. Tästä voisi päätellä, että suomessa koulun käyneistä nuorista vanhemmista nykyään alle 85% lukee wilmaa.

Kyllä on netti sekä huoltajalla että oppilaalla.  Etäkoulukin aloitettiin puolitoista vuotta sitten sillä oletuksella, että pääsee nettiin (niin kuin lähes aina pääsikin ja pääsee).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä eka- tai tokaluokkalaiselle tuli merkintä: "Sutiparta kotona". Luin merkinnän monta kertaa ja mietin, olenko minä vai opettaja seonnut, ja mitä ihmettä kouluun olisi pitänyt laittaa mukaan. Illalla selvisi, että Sutiparta (koulukirjan hahmo) oli lapsen keskeneräinen askartelutyö, joka oli siis unohtunut kotiin. 😂

Nauroin tälle ääneen vaikka miten kauan :D

Minä en nauranut, vaan mietin, eikö huoltaja googlettanut. Yhdellä Google-haulla tulee ilmi, ettei Sutiparta ole opettajan omaa keksintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Liian lyhyt kynä"

Niin. Sillä 3 cm lyhyellä kynällä kun tuhertaa, niin käsiala on ihan P:aa.  Olisi suotavaa että vanhempi hommaa uuden kynän, eikä lapselle esitetty suullinen pyyntö tuonut tulosta, niin jospa Wilman kautta. 

Koulu hankkii oppilaille kynät. Hukkuneiden korvaaminen uusilla on eri asia mutta loppuun kulutetun tilalle uusi pitäisi saada koulusta.

Koulusta saa yhden kynän syksyllä ja yhden keväällä. Jos se ei riitä, niin oppilas itse tai vanhempi hommaa uuden. 

Jos koulutehtävien tekemiseen tarvitaan enemmän kuin yksi kynä syksyllä ja keväällä niin miten se voi olla oppilaan tai vanhemman vastuulla hankkia uusi, kun suomessa on ihan lain mukaan maksuton perusopetus johon sisältyy myös työvälineet?

Itselläni ei ole lapsia mutta jos olisi, ja koulusta tulisi viesti että pitää itse hankkia kynä tässä tapauksessa niin ensimmäisenä pyytäisin rehtorilta lausunnon siitä, miten ko. vaatimus hänen mielestään on lainvoimainen ja tarvittaessa kantelisin asiasta AVIin jos kynää ei alkaisi löytymään.

Suosittelen jokaiselle ihan samaa toimintaa koska tässä maassa verotetaan niin raskaasti että niistä rahoista nyt vaan kerta kaikkiaan on pystyttävä lakisääteiset palvelut tuottamaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omana aikanani ei ollut wilmaa oli vain tuo surullisen kuuluisa reissuvihko.

Omia vanhempiani ei pätkääkään ko. vihko kiinnostanut eivätkä tainneet sitä koskaan edes avata.

Vanhempien välinpitämättömyys koulunkäynnistäni on näin aikuisena harmittanut.

Mitähän nykypäivänä tapahtuu jos vanhemmat eivät reagoi mihinkään wilma viestiin?

Hassu oletus, että kaikilla vanhemmilla on tietokone tai muuten pääsy internetiin, tai että edes osaavat lukea. Peruskoulun päättävistä 15% ei osaa lukea. Tästä voisi päätellä, että suomessa koulun käyneistä nuorista vanhemmista nykyään alle 85% lukee wilmaa.

15 % on vammaisia. Kaikki tavalliset kyllä osaavat lukea ja montakos esim kehitysvammaista tiedät joilla on lapsia? Muutenkin nykyään noin kaikilla on puhelin mukana jossa on netti yhteys

”Tuoreimman Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisista oppilaista peräti 13,5 prosentilla on heikko lukutaito –  kymmenen vuotta aiemmin sama lukema oli 8,1 prosenttia.

Heikosti lukevia poikia on suurempi osuus kuin tyttöjä, ja sosioekonomisen taustan vaikutus oppilaiden lukutaitoon on vahvistunut entisestään 2010-luvulla.”

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008211132.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Liian lyhyt kynä"

Niin. Sillä 3 cm lyhyellä kynällä kun tuhertaa, niin käsiala on ihan P:aa.  Olisi suotavaa että vanhempi hommaa uuden kynän, eikä lapselle esitetty suullinen pyyntö tuonut tulosta, niin jospa Wilman kautta. 

Koulu hankkii oppilaille kynät. Hukkuneiden korvaaminen uusilla on eri asia mutta loppuun kulutetun tilalle uusi pitäisi saada koulusta.

Koulusta saa yhden kynän syksyllä ja yhden keväällä. Jos se ei riitä, niin oppilas itse tai vanhempi hommaa uuden. 

Jos koulutehtävien tekemiseen tarvitaan enemmän kuin yksi kynä syksyllä ja keväällä niin miten se voi olla oppilaan tai vanhemman vastuulla hankkia uusi, kun suomessa on ihan lain mukaan maksuton perusopetus johon sisältyy myös työvälineet?

Itselläni ei ole lapsia mutta jos olisi, ja koulusta tulisi viesti että pitää itse hankkia kynä tässä tapauksessa niin ensimmäisenä pyytäisin rehtorilta lausunnon siitä, miten ko. vaatimus hänen mielestään on lainvoimainen ja tarvittaessa kantelisin asiasta AVIin jos kynää ei alkaisi löytymään.

Suosittelen jokaiselle ihan samaa toimintaa koska tässä maassa verotetaan niin raskaasti että niistä rahoista nyt vaan kerta kaikkiaan on pystyttävä lakisääteiset palvelut tuottamaan.

Ihan oikeesti? Yhden lyijykynän takia tuollainen ruljanssi? Varmaan joku voisi teille sen kynän lahjoittaa, ja koulutakin sen varmasti saisitte, kun vain kertoisitte taloudellisen tilanteenne olevan noin tavattoman huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Liian lyhyt kynä"

Niin. Sillä 3 cm lyhyellä kynällä kun tuhertaa, niin käsiala on ihan P:aa.  Olisi suotavaa että vanhempi hommaa uuden kynän, eikä lapselle esitetty suullinen pyyntö tuonut tulosta, niin jospa Wilman kautta. 

Koulu hankkii oppilaille kynät. Hukkuneiden korvaaminen uusilla on eri asia mutta loppuun kulutetun tilalle uusi pitäisi saada koulusta.

Varsin usein jotkut seisovat ”teroittamassa kynää”, useitakin kertoja tunnin mittaan. Kyllä se kynä siinä kuluu ennen lukukauden loppua nysäksi. Ja ellei teroittamalla kulu tarpeeksi nopeasti, niin sitten katkaistaan kerran tai useammin… Eihän tätä moni tee, mutta ehkäpä juurikin se, joka kirjoittaa sillä kolmen sentin nysällä ja saa sitten ”typerän Wilma-viestin” liian lyhyestä kynästä?

Vierailija kirjoitti:

Heze69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli mennyt välitunnilla kirjastoon lukemaan kirjaa. Kirjasto on samassa tilassa koulun kanssa.

todennäköisesti on kiellettyä käymästä kirjastossa koulu- / välitunnin aikana, eihän siinä sen kummempaa ole -ainakin meidän koulussa oli moinen systeemi, ettei turhaan mennä notkumaan välkällä kirjastoon!

Milloin siellä koulun kirjastossa sitten saa käydä? Koulun jälkeen ei saa jäädä, kouluaikana ei saa käydä, mitä ihmettä? (Kyseessä siis ei ollut kunnallinen kirjasto.)

Oppitunnilla opettajan johdolla. Tämä silloin, kun on tarve lainata jotakin kirjallisuutta asianomaiseen oppiaineeseen. Koulukirjastohan EI ole julkinen kirjasto, kuten itsekin totesit.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope laittoi viestin, että lapseni on haukkunut toista lasta.. sammakoksi! Ziisus! :D

 

Eli sinusta on ok, että lapsesi on haukkunut toista lasta, ja ope mielestäsi nillittää turhasta? Mitäpä, jos se sammakoksi haukuttu on pahoittanut mielensä? Saanko kutsua sinua vaikka käärmeeksi tai apinaksi (eläimiä nekin)?

Emakko, lahna, mursu ja valaskin ovat eläimiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heze69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli mennyt välitunnilla kirjastoon lukemaan kirjaa. Kirjasto on samassa tilassa koulun kanssa.

 

todennäköisesti on kiellettyä käymästä kirjastossa koulu- / välitunnin aikana, eihän siinä sen kummempaa ole -ainakin meidän koulussa oli moinen systeemi, ettei turhaan mennä notkumaan välkällä kirjastoon!

 

Milloin siellä koulun kirjastossa sitten saa käydä? Koulun jälkeen ei saa jäädä, kouluaikana ei saa käydä, mitä ihmettä? (Kyseessä siis ei ollut kunnallinen kirjasto.)

Oppitunnilla opettajan johdolla. Tämä silloin, kun on tarve lainata jotakin kirjallisuutta asianomaiseen oppiaineeseen. Koulukirjastohan EI ole julkinen kirjasto, kuten itsekin totesit.

On muuten ihan s-tanan tyhmä käytäntö, jota ihmettelin jo omana kouluaikanani. Käytäntö johti siihen, että kauempana keskustasta käyneet lapset eivät päässeet käytännössä ikinä kirjastoon, koska koulupäivän jälkeen lähti bussikyyti kotiin päin. Ei ihme, että keskimäärin fiksuimmat oppilaat asuivat keskustassa, jossa pääsivät käymään siinä _julkisessa_ kirjastossa helposti. Kirjastossa käyminen ja lukeminen korreloivat vahvasti koulussa menestymisen kanssa, mutta silti koulukirjaston käyttöä halutaan rajata...

Oppikirja päällystämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli vanha juttu mieleen ap:n aloituksesta. Ei siis ollut wilma-viesti, vaan ihan naamatusten sanottu. Serkkupoika oli viisivuotiaana puheterapeutilla ja sanoi erään harjoitteen ohessa "laitan tämän tähän". Ei saanut pistettä kun terapeutin mukaan oikea vastaus olisi ollut "panen tämän tähän". Ihan oikeasti...

Ehkä se oli siihen aikaan, kun laittaa-sanaa käytettiin vain ruoan laittamisesta. Sitten kun panna-verbistä tuli kaksimielinen, ruvettiin mitä tahansa "laittamaan".