Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Noloin pierusi? Kampaamokatku...
Meinasin kuolla nolouteen tänään kampaajalla......
Kampaaja sai laitettua värin hiuksiini ja tarjosi odotteluajalle kupin kahvia. Join iloisesti kahvin, josta seurasi, että alkoi aivan hulluna kiertää mahassa. Siinä hetken kärvisteltyäni päätin, että jos varovasti, hiukan päästän ilmaa, kukaan ei huomaa ja olo helpottaa.
Noh...päästin varovaisen tuhnupierun, joka osoittautuikin aivan kamalaksi myrkkykaasuksi. Ja samalla hetkellä, kun olin tuhnutellut, saapui kampaaja paikalle ja totesi, että väri on valmis ja pitää siirtyä pesupaikalle. Siitä kun nousin, löyhähti sieltä kampausviitan (kappa??) alta sellaiset aromit, että meinas itseltäkin taju lähteä. Sen haistoi varmasti jokainen muukin koko liiketilassa. Kampaaja onnistui kyllä hyvin pitää pokkansa, koska varmaan haisi niin, että senkin silmiä kirveli....Oli vain IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN noloa istua vielä 45 minuuttia pestävänä, föönattavana ja leikattavana tuon jälkeen.
Pakko varmaan vaihtaa kampaajaa. Eli pliis, tarinoita noloista pieruista, että kestän tän ja tiedän, että en ole ainoa kaasuttelija!!!
Kommentit (1496)
Tässä pitää tietää että olin henkisesti huonossa jamassa ja seuraava tapahtuma oli viimeinen niitti siihen.
Päiväkodissa töissä mulla oli jäätävä kakkahätä ja vaikka kuinka pidätin, niin kaasua karkasi tahtomattani.
En tajunnut ensin että se olen minä joka haisee, vaan oletin että joku lapsi suhauttelee. Kokoajan.
Epäilykseni heräsivät kun lapset ihmettelivät hajua keskenään. Minäkö..?
Eräs lapsi sitten kesken hiljaisen hetken, kun kaikki olivat kokoontuneet, totesi että "hYi X ÄLä pIeRE!!"
Luulin seonneeni ja piereskelleeni aimoisasti kovaan ääneen, joten jouduin paniikkikohtauksen valtaan.
Ryntäsin työpaikalta pois, menin työterveyteen ja poistuin sieltä pitkän saikun ja rauhoittavien reseptin kanssa. Olin sairaslomalla määräaikaisuuden päättymiseen asti. Voisi siis sanoa, että pierin itseltäni duunit alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole itselle kamalasti noloja pieruja sattunut mutta pahin varmaankin se kun 1. luokalla ollessa pieraisin suoraan yhden luokkalaiseni naamalle🤢 Voi sitä nolouden määrää.... Edelleen muistan sen tunteen kuin eilisen päivän vaikka kyseisestä tapahtumasta on jo erittäin kauan.... Siinä sitten muistaakseni sen aikainen kouluavustaja käski mennä vessaan jos pierettää ja opettaja vain istui hiljaa järkyttyneenä kun ei saanut enää sanaa suustaan....
Elämäni ekat treffit jotain 14- vuotiaana. Mentiin sen pojan kanssa leffaan. Oltiin päästy istumaan (penkkirivin keskelle tietysti) ja mainokset lähti pyörimään. Tietenkin mua alkoi samantien pierettää niin pirusti, ajattelin, että jos ihan hiljaa pierasen, niin ei kukaan tiedä, keneltä se pääsi.
No...siinä turahti lusikallinen housuun. Porukka ympärillä alkoi ihmetellä, et hyi, mistä toi p*skanhaju oikein tulee, mä naama punasena kans esitin parhaani mukaan, et no huh-huh, hirvee döllis.
En mä voinut siitä poiskaan lähteä, koska silloin kaikki olis tajunnut, että se olin mä. Urheasti istuin koko leffan ajan siinä, mut pojan naamasta näin, että se oli tajunnut. Vessan kautta himaan, kalsarit roskiin. Ei tavattu enää. Senastisen elämäni noloin kokemus.
Pierasin eilen serkun vessassa alasti hampaita pestessä. Ripuli lensi äskettäin maalattuun seinään kuin ammus. Kyllä meinattiin kuolla nauruun.
Oikeastihan se oli koirani, joka pieri. Kutsun sitä pierua "prööt-prööt-junaksi". Kun olet lenkillä ja joka askeleella pääsee pieni pörähdys, se kuulostaa juuri siltä kuin juna puksuttaisi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iltaluokiossa luokassa päästin pierun, joka ei mitenkään etukäteen ilmoittanu tulostaan. Sellainen pamausmainen, todella äänekäs. Olisi ollut tarpeeksi noloa jo siinä, mutta edessä istunu tyttö hekotteli yhtään liioittematta ainakin viisi minuuttia asialle
Eikös se ole hieno asia, että noin pienellä ja vähän vaivaa vaativalla teolla voi tuoda noin paljon iloa toisen päivään.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni ekat treffit jotain 14- vuotiaana. Mentiin sen pojan kanssa leffaan. Oltiin päästy istumaan (penkkirivin keskelle tietysti) ja mainokset lähti pyörimään. Tietenkin mua alkoi samantien pierettää niin pirusti, ajattelin, että jos ihan hiljaa pierasen, niin ei kukaan tiedä, keneltä se pääsi.
No...siinä turahti lusikallinen housuun. Porukka ympärillä alkoi ihmetellä, et hyi, mistä toi p*skanhaju oikein tulee, mä naama punasena kans esitin parhaani mukaan, et no huh-huh, hirvee döllis.
En mä voinut siitä poiskaan lähteä, koska silloin kaikki olis tajunnut, että se olin mä. Urheasti istuin koko leffan ajan siinä, mut pojan naamasta näin, että se oli tajunnut. Vessan kautta himaan, kalsarit roskiin. Ei tavattu enää. Senastisen elämäni noloin kokemus.
Sen astisen elämän? Mun on saatava kuulla mikä on nolouden puolesta noussut tän edelle :DDD Kauheeta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oltu seurusteltu miehen kanssa vielä kauaa. Katseltiin illalla sängyssä jotain ohjelmia ja torkahdin.
Heräsin säpsähtäen omaan äänekkääseen pieruun. Kunnon tiukka paukku.
Mies naurahti ja kysyi onko kaikki ok. Esitin olevani unessa enkä vastannut ja toivoin samalla voivani haihtua pois.
Ihan uskomattoman nolo tilanne silloin ja kun tiesi että mies oli täysin valveilla.
Oli meneillään tyypilliset opiskelijabileet erään naisen luona. Kyseessä oli pienehkö asunto, mutta siellä oli erillinen keittiö. Jossain vaiheessa mua alkoi pierettämään joten ajattelin että hieno juttu mennä sinne keittiöön täräyttämään samalla kun haen juomaa, musat oli sen verran kovalla ettei äänestä tarvinnut välittää.
Jossain vaiheessa aloimme tehdä lähtöä baariin. Asunnon omistaja alkoi sitten tuskailla että onpa noloa kun en eilen jaksanut tiskata, alkaa niin nopeasti haisemaan nuo vanhat tiskit. Johtuu varmaan siitä kun kalapuikkoja eilen laitoin ja niistä jäi jotain hajua. Viedään nyt ainakin tuo roskapussi ulos samalla kun mennään, jos siellä vaikka on jotain joka tuon hajun aiheuttaa.
Voihan se olla että ne kalatkin haisi, mutta luulen että minä olin syyllinen, en tosin sitä myöntänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin asunut jonkin aikaa kommuunissa ulkomailla, mutta en tuntenut kämppiksiäni hirveän hyvin, koska emme juuri olleet kotona samaan aikaan. Olin sitten kerran yksin kotona ja pieretti niin pirusti. Päästelin oikein kunnolla töräyksiä laulellen samaan aikaan kovaan ääneen Anita Hirvosen Sydän rakastaa -biisiä. "Sydän rakastaa pruutpruutpruut, sydän haluaa pruutpruutpruut, toisen sydämen, pruuuuuuut, toisen ihmisen pruutpruutpruuuuuut..." Joo, en ollut yksin. Tietenkään. Toisen kämppiksen huoneesta alkoi kuulua kolinaa ja melko varmasti juorusivat toisen kämppiksen kanssa asiasta myöhemmin yhdessä, kun kuului kauheaa naurunremakkaa. Sitten vielä pidättelivät punaisina naamojaan minut myöhemmin nähdessään. Olin varmaan pieruepisodini kanssa heille hyvää bondausmatskua. Onneksi eivät ymmärtäneet, mitä lauloin. Se olisi jotenkin mielestäni pahentanut asiaa, jos olisivat tienneet minun säestävän pieruillani rakkauslaulua.
Voi apua, tää on ihan paras! :D :D
Mielenkiintoista, että tällä palstalla, jossa aiheet vaihtuvat salamannopeasti ja kiinnostavatkin aloitukset häviävät pikavauhtia näkyvistä, tämä ketju vain pönöttää ylimpänä ja jatkaa kasvamistaan.
En ole jaksanut luikea tätä tylsää ketjua, mutta tulin ihmettelemään tätä moderointipolitiikkaa.
Ilmeisen vaaraton aihe, kun saa olla paikoillaan näin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni pieree aina ja kaikkialla. Nyt poikkeusaikana on myös tällä tavoin hankkinut itselleen turvaväliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni ekat treffit jotain 14- vuotiaana. Mentiin sen pojan kanssa leffaan. Oltiin päästy istumaan (penkkirivin keskelle tietysti) ja mainokset lähti pyörimään. Tietenkin mua alkoi samantien pierettää niin pirusti, ajattelin, että jos ihan hiljaa pierasen, niin ei kukaan tiedä, keneltä se pääsi.
No...siinä turahti lusikallinen housuun. Porukka ympärillä alkoi ihmetellä, et hyi, mistä toi p*skanhaju oikein tulee, mä naama punasena kans esitin parhaani mukaan, et no huh-huh, hirvee döllis.
En mä voinut siitä poiskaan lähteä, koska silloin kaikki olis tajunnut, että se olin mä. Urheasti istuin koko leffan ajan siinä, mut pojan naamasta näin, että se oli tajunnut. Vessan kautta himaan, kalsarit roskiin. Ei tavattu enää. Senastisen elämäni noloin kokemus.Sen astisen elämän? Mun on saatava kuulla mikä on nolouden puolesta noussut tän edelle :DDD Kauheeta!
Tosiaan, nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ei tuu kyllä mitään nolompaakaan mieleen !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus taisi festariruoka tehdä temput juuri kun ihailemani Jussi69 kulki vierestä.
Tämä nyt on aika klassinen tilanne. Koska jokaisessa parisuhteessa tulee se ennemmin tai myöhemmin se hetki kun jompikumpi pieraisee ensimmäisen kerran. Meidän tapauksessamme se olin minä, kun katsoimme opiskeluaikoina romanttisesti lempileffaani Bodyquardia. Minusta näin jälkikäteen ajateltuna itse pieru ja haju eivät olleet se pahin asia, vaan se etten pystynyt myöntämään sitä, vaan vaivihkaa ähistelin toisella jalalla sukan pois toisesta jalasta ja yritin saada lattiasta samaa ääntä :DD Myöhemmin tunnustin asian ja nauramme sitä vieläkin :D
Vierailija kirjoitti:
Juoksulenkillä joskus alkaa pierettämään niinkuin tässä taannoin pääsi käymään.. olin juuri lähestymässä kadulla koiranulkoiluttajaa kun alkoi pierettämään. Ajattelin että hidastan ja pidätän mutta myöhäistä.. juuri siinä kohdalla pääsi äänekäs pieru niin että itsekin kuulin sen vaikka kuuntelin samalla kuulokkeista musiikkia. Kyllä nolotti!!
Itsellä kävi samoin kerran, vaikkei mitään kovin massiivista onneksi. Olin hölkkäilemössä metsässä ja suunnitelmassa oli juosta se reitti 2-3 kertaa ympäri. Olin ekalla kierroksella kun rupesi tuntumaan pientä ilmavaivaa peräpäässä jolloin myös se vastaantulija ilmaantui mutkassa mutta persettä puristamalla uskoin kaiken pysyvän sisällä. Ainakin Kunnes olin vastaantulijan kohdalla ja tietenkin silloin pääsi hallitsematon paukku. Se oli kuuluva mutta hyvällä tuurilla tämä toinen henkilö ei ehkä tajunnut mikä se ääni oli. Mutta kyllä siinö nolotti aivan kauheasti ja en voinut muuta kuin jatkaa juoksua metsästä ulos...
Kerran 6 luokkalaisena liikuntatunnilla olin tekemässä muistaakseni jotain lihaskuntoliikkeitä(?) Siinä sitten juuri minun upealla tuurillani 1 luokkakaverini oli juuri katsomassa vierestä että suoritanko liikkeen oikein, ja sitten peräpäästä pääsikin massiivinen PRÖÖT lähes hänen naamalleen. Sitä nolouden määrää, ei herranjestas.... 😮 Oli kyllä ilme näkemisen arvoinen hänellä ja varmaan itselläkin🤥😨😰😰🤢 Rukoilen ettei hän enää nykyään muista tapahtunutta....
Alue: Aihe vapaa
Teen töitä avokonttorissa. Siellä on hyvä turrautella, kaasupilvi hajoaa tehokkaan ilmastoinnin avustuksella ympäri kerrosta monen iloksi. Sen verran täytyy katsoa ettei joku ole juuri kävelemässä ohitse kun turrauttelee ;D