Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Ei jumalauta, kuolen nauruun. Lisää! 😆

Taannoin pakenin sisätiloista kotoamme omaan rantaamme, ilmapallona pomppien. Meillä kun oli vieraita, enkä halunnut pilata juhlatunnelmaa tajunsyöjä-päästöilläni. Ehdin laiturille ja siinä sitten päästelin. Paukkusarja kesti ja kesti. Olisi siinä ripulinen virtahepokin jääny kakkoseksi. Helpotti. Käännyin huojentuneena sisään palatakseni, ja - huomasin että naapurin nuori isäntä seisoi välissämme olevan puskan takana virvelöimässä omalla laiturillaan. Etäisyyttä välillämme oli muutama metri. Mies ei virvelillään virvelöinyt enää, vaan tuijotti minua pysähtyneesti. Hänen ilmettään en ikinä unohda. Minä en tiennyt, mitä sanoa, enkä sanonutkaan mitään - haihduin paikalta paljon nopeammin kuin hajuni. Mitä siinä olisi pitänytkään sanoa? Takapuoleni oli jo kertonut kaikesta kaiken.

Turskayllätys ja junaylläri luettu muualta jo kauan, kauan sitten.

Käyttäjä4476 kirjoitti:

Turskayllätys:

Tämä tapahtui useampi vuosi junaepisodin jälkeen. Työpaikan lounaalla oli tarjolla eksoottinen makuelämys nimeltä turskaa sinappikastikkeessa (en suosittele). Ajattelin syöväni terveellisen kalalounaan ja valitsin turskan. Loppupäivä töissä meni tavalliseen tapaan ja lähdin kotiin. Koska oli aurinkoinen päivä päätimme siskoni kanssa lähteä reippaalle lenkille ennen iltaruokaa. Jostain syystä ajattelin olevani hyvinkin sinut itseni kanssa ja lähdin lenkille ilman alushousuja lauttaen ylleni ainostaan legginssit ja niiden päälle cellegehousut. Lenkki alkoi hyvin, mutta jossain vaiheessa mahassani alkoi kurnia oudolla tavalla. Olemme myöhemmin oppineet, että jostain syystä alkuillan lenkillä tulee aina kakkahätä, joten ajattelin että taas käy niin ja pian siskonikin alkoi valitella vessahätää. Olimme jo aika kaukana kotoa ja käännyimme heti takaisin. Vatsaani väänsi koko ajan vain kovemmin ja pian alkoi olla selvää, että hätä olisi kohta kirjaimellisesti kädessä. Ehdotin siskolleni, että juoksisimme kotiin, mutta hän ei pystynyt vessahädässään juoksemaan, koska silloin hän ei varmasti pystyisi pidättämään. Minusta alkoi tuntua, että vessaan olisi päästävä nyt heti ja hysteerisesti kikattaen sanoin siskolleni, että minun olisi pakko juosta vessaan. Meillä oli vain yhdet avaimet, jotka minä otin mukaani, koska ehtisin varmasti kotiin ennemmin. Olimme jo tuosaa vaiheessa onnistuneet vääntäytymään melko lähelle kotiamme ja lähdin juoksemaan jäljellä olevan noin 400metrin matkan. Täytyy erikseen mainita, että olimme kertostaloalueella, jolla oli kauniina iltana paljon ihmisiä liikkeellä kahviloissa ja nauttimassa säästä. Lähdin juoksemaan kohti kotia koko ajan tajuten, että en välttämättä selviytyisi jäljellä olevasta matkasta. Juoksin alkumatkan ja jossain vaiheessa en enää pystynyt siihen, sillä yritin epätoivoisesti kylmän hien vallassa hallita sulkijalihastank. Loikin loppumatkan kotiin puolijuoksun ja suurien loikkien yhdistelmää kuin paraskin Usain Bolt siskoni lyllertäessä pikakävelyä perässäni. Kadulla ihmiset siirtyivät pois tieltäni ja selvästi miettivät miksi vedän täyttä vauhtia ahtaalla jalkakäytävällä. Pääsin kotiovelleni ja aloin täristen kaivaa avaimiani taskustani kun tunnen että en voi enää pidätellä ja nyt räjähtää. Paskoin housuuni kotikerrostalon ulko-ovella avain kädessäni. En uskaltanut liikkua, joten paskoin loppuun ovella seisoessani ja rukoilin, että kukaan ei tulisi kerrostalosta ulos tai että en tapaisi ketään matkalla asuntooni. Onnekseni en nähnyt ketään ja menin hissiin. Hissien ovien sulkeuduttua tajuan, että hissiin leviää hirveä kalan, tarkemmin sanottuna turskan, haju. Pääsen kotiin ja suoraan pöntölle. Kaikki ripuli, mitä olen saanut aikaan lemuaa aivan järkyttävälle turskalle ja koska en fiksusti laittanut jalkaan alushousuja tajusin joutuvani heittämään jalassani olevat legginssit roskiin. Siinä vessan ovi auki istuessani ovisummeri alkaa soida kiivasti ja tajuan siellä olevan siskoni, jolla ei ole avainta. Könyän kakkaleginsseissä eteiseen painamaan ovisummerin auki ja avaamaan asunnon oven housut kintuissa. Siskoni tulee ylös hissillä, jossa kuulemma lemuaa kala. Tässä vaiheessa kala lemuaa koko asunnossa niin paljon, että joudumme suorittamaan perinpohjaisen tuuletusoperaation. En usko, että vessamme on ollut tuon episodin jälkeen enää koskaan entisensä. Noin vuosi myöhemmin tein empiirisen kokeen, sillä halusin varmistua että juuri turska sinappikastikkeessa oli mahavaivani syy eikä jokin muu mahapöpö. Noi kolme tuntia työpaikkalounaan jälkeen vuorossa oli jälleen turskaripuli, tällä kertaa osasin odottaa sitä ja ehdin vessaan.

Vielä vuosiakin myöhemmin siskoni ja minä naureskelemme turskayllätykselle (vaikka se tapahtuessan oli ihan hirveä kolaus) ja käytämme sitä koodisanana mahavaivoille.

Ehtikö siskosi kotiin vessaan vai oliko teitä kaksi kakkapöksyä?

Sisko ehti vessaan, joten yhdellä sotkijalla onneksi selvittiin.

Lähdimme joukkueen kanssa leirille, teini-ikäisiä tyttöjä.. Mentiin pelaamaan lentopalloa mökin pihalle, ja kun pelin tiimellyksessä heittäydyn maantasolle huiskimaan palloa pääsi pieru. Onneksi ei asiaa noteeranut kuin lähellä ollut iloinen turkkilainen tyttö, joka vain nauroi ja unohti asian saman tien. Olen kyllä nolona vieläkin, vaikka asiasta on kulunut aikaa jo noin 15v.

Tsiisus. Mun nenään tulee jostain syystä paha haju pelkästä lukemisesta!

Miksen ollut pöly toisaalla kirjoitti:

Taannoin pakenin sisätiloista kotoamme omaan rantaamme, ilmapallona pomppien. Meillä kun oli vieraita, enkä halunnut pilata juhlatunnelmaa tajunsyöjä-päästöilläni. Ehdin laiturille ja siinä sitten päästelin. Paukkusarja kesti ja kesti. Olisi siinä ripulinen virtahepokin jääny kakkoseksi. Helpotti. Käännyin huojentuneena sisään palatakseni, ja - huomasin että naapurin nuori isäntä seisoi välissämme olevan puskan takana virvelöimässä omalla laiturillaan. Etäisyyttä välillämme oli muutama metri. Mies ei virvelillään virvelöinyt enää, vaan tuijotti minua pysähtyneesti. Hänen ilmettään en ikinä unohda. Minä en tiennyt, mitä sanoa, enkä sanonutkaan mitään - haihduin paikalta paljon nopeammin kuin hajuni. Mitä siinä olisi pitänytkään sanoa? Takapuoleni oli jo kertonut kaikesta kaiken.

Vähän yliyritystä tossa sun stoorissa. 3/5

Kömpelöitä sanavalintoja jne.

Oltiin poika ystävän kanssa lentämässä kuubaan. Matkalla alko kuplimaan suonissa se lennolla tarjotu pipari. Tuntui että kohta taas tulee! Kaikki vessat varattuja - tietysti! No ei hätää, menin takaisin istuimelleni ja lähes tuhnutin itkua poikkarille, kunnes se keksi että voisin latasta oksennuspussiin :D Eihän siinä minä siinä housuja "pienemmälle" ja poitsu tunki paperipussin mun perseaukolle ja annoin tulla lentoemo totes ironisesti kun huomas jutun että Nyt saa tuulettaa, elettiin kiekkohuuman jälkeisät kessää!

Vierailija kirjoitti:

Miksen ollut pöly toisaalla kirjoitti:

Taannoin pakenin sisätiloista kotoamme omaan rantaamme, ilmapallona pomppien. Meillä kun oli vieraita, enkä halunnut pilata juhlatunnelmaa tajunsyöjä-päästöilläni. Ehdin laiturille ja siinä sitten päästelin. Paukkusarja kesti ja kesti. Olisi siinä ripulinen virtahepokin jääny kakkoseksi. Helpotti. Käännyin huojentuneena sisään palatakseni, ja - huomasin että naapurin nuori isäntä seisoi välissämme olevan puskan takana virvelöimässä omalla laiturillaan. Etäisyyttä välillämme oli muutama metri. Mies ei virvelillään virvelöinyt enää, vaan tuijotti minua pysähtyneesti. Hänen ilmettään en ikinä unohda. Minä en tiennyt, mitä sanoa, enkä sanonutkaan mitään - haihduin paikalta paljon nopeammin kuin hajuni. Mitä siinä olisi pitänytkään sanoa? Takapuoleni oli jo kertonut kaikesta kaiken.

Vähän yliyritystä tossa sun stoorissa. 3/5

Kömpelöitä sanavalintoja jne.

Tässä puhutaan kunnon jytkyPIERUISTA, ei äiskän knopeista! Sorry!

Vierailija kirjoitti:

Oltiin poika ystävän kanssa lentämässä kuubaan. Matkalla alko kuplimaan suonissa se lennolla tarjotu pipari. Tuntui että kohta taas tulee! Kaikki vessat varattuja - tietysti! No ei hätää, menin takaisin istuimelleni ja lähes tuhnutin itkua poikkarille, kunnes se keksi että voisin latasta oksennuspussiin :D Eihän siinä minä siinä housuja "pienemmälle" ja poitsu tunki paperipussin mun perseaukolle ja annoin tulla lentoemo totes ironisesti kun huomas jutun että Nyt saa tuulettaa, elettiin kiekkohuuman jälkeisät kessää!

Aivan, Air Francen Pariisi-Havanna-lennon henkilökuntahan varmaan osaa suomea ja seuraa jääkiekkoa.

Aaaa että!

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa töistä suoraan autokoulun teoriantunnille ja hiukan nälätti,mutta käänsin pappatunturin kaasun täysille,että ehtisin käymään grillikioskille ottamaan huikopalaa-lihapiirakka kahdella nakilla,mausteita ja palanpainikkeeksi kahvi.Menin tunnille ja vajaan tunnin ehdin istua,kun tunsin paineen nousevan mahassa,puristin lihaksilla"ettei pääsisi tuhnua",maha mourusi,kun paine perääntyi hieman.Ei voi olla totta,kaasunpaine"lisääntyi ja pakotus pakanoissa yhtä tuskaa,vedin käsilläni itseäni kiinni tuoliin,en voinut päästää ilmavirtaa"valloilleen,siinä.Vinkkasin kurssinpitäjälle,että menisin hotelli-helpotukseen",kun tunsin,ettei paineita purkaannu.Menin nopeasti vessaan muutaman metrin päähän.Istuin pytylle ja luulin,että kaasua tulee hieman,kattia kans,pörinää-pörinää-pörinää ja pörinää-pörinää-pörinää tuli vaan,sekunteja,ei viisi riittänyt paineiden purkuun.Ihmettelin,että miten sitä riittääkin ja pelkkää kaasua,ei kiinteänä,lusikallistakaan.Helpotti,suoraansanottuna helpotti,kun mahakaasuilut rauhoittui.Onneksi vessa oli varustettu huippuimurilla,joka vei katkuja ulos.Kerhotilassa oli kurssinpitäjän koira,joka oli tullut oventaakse ja luppakorvat olivat nousseet ylös,(muut kertoi)arvatenkin äänistä.Koira raapi ovea ja tajusin,että kurssilaiset olivat kuulleet ääntelyä,hävetti.Menin pokkana istumaan paikallani loppuajaksi.Kurssikaveri sanoi hiljaisella äänellä,taisi olla ilmavaivoja ja sattuuhan sitä.Mietin kotimatkalla,olisiko lihapiirakka-mausteet aiheuttanut runsaan ja äkillisen kaasuilun,ei se pilaantuneelta ainakaan maistunut.Kurssin kävin loppuun,ilman grillillä käyntiä.

Koirilla on tarkka kuulo ja hajuaisti.

Pienenä lapsena,jo puhetaidon oppineena menin tulevaa vierasta piiloon pöydänalle.Päästin pöräyksen,vahingossa ja hihkaisin kimakalla äänellä,MEHILÄINEN!!!

Voi ei parkkihallissa on tapahtunut muillekin, joten kerronpa jälleen omanikin. On aika samaa kokemusta mitä ketjussa aiemmin ollut. Jossain toisaalla tämän oon kertonut mutta laitetaan tännekin. Oli töissä ollut vaikea vatsapäivä, jostain syystä oli vatsa superturvoksissa ja siihen ei auta muu kuin ilman päästely ulos. Työpaikalla se ei onnistunut joten ootin kuin kuuta nousevaa sitä että päästään parkkihalliin työkaverin kanssa, jonka kanssa oltiin onneksi hetken päästä lähdössä liikkeelle.

Työpaikan parkkihalli on pitkä betonikäytävä rakennuksen alla ja siitä kummallinen paikka että siellä harvoin ketään näkee, vaikka autoja on pilvin pimein. Varoittelin työkaveria jo ennakkoon että nyt on ilmava tilanne päällä, toimistosta lähdettiin hissillä alas ja jo siinä hekumoin ajatusta miten kohta pallomahan olo helpottaa. Päästiin parkkihalliin ja auto oli siinä aika lähellä ovea, vaan ilman pidättely sai aikaan sen ettei ensin meinannut mitään pihahtaa ulos. Nostelin jalkoja liiiotellusti kun mentiin kohti autoa ja sitten lukko aukesi. Tiesin ennestään että tuollasen olon aikana kun ilma lähtee purkautuu, sitä ei ihan vähää ja pienesti tule, eikä nytkään käynyt niin. Tuli sellainen konekivääri rätätätää tulitus joka ei meinannut loppua ollenkaan ja ehdin sen aikana jo autojen väliinkin. Jokainen voi vaan kuvitella mitkä oli ääniefektit kaikuvassa hallissa.

Kuten mainitsin että hallissa harvoin törmää kehenkään niin en olisi ikinä uskonut että näin voi käydä. Se tunne kun auton vieressä hihittelen rätinöitäni ja selän takaa alkaa kuulua vinkumista, kun vanhemmissa autoissa olevaa ikkunakampea aletaan veivata apinanraivolla jotta viereisessä autossa kuskin paikalla istuva saa ikkunansa äkkiä kiinni. En varmaan koskaan ole hypännyt auton kyytiin niin vauhdilla mitä tuolloin ja vajosin samantien penkillä mahdollisimman alas. Vahingossakaan en voinut katsoo kaasuttamani naapuriauton kuskin suuntaan. Työkaveri ei meinannut naurultaan saada autoa käyntiin ja itselläkin häpeä alkoi vaihtua sääliksi kun naurettiin vedet silmissä kun ajettiin hallista pois. Ei taida se miekkonen enää turhia istuskella parkkihalleissa, jossa voi saada melkoisen kaasutuksen muustakin kuin auton pakokaasuista. 

Kerran istuin ajatuksissani melkein täpötäydessä kahvilassa ja rupes vatsaa vääntämään aivan jumalattomasti. Taustalla soi jotain discojytkettä, joten ajattelin että rytmitän pieruni basson mukaan jotta en jää tuhnuttelusta kiinni. Tajusin vasta jälkeenpäin että kuuntelin musiikkia hands free kuulokkeen kautta kännykästäni...

olin palkannut personal trainerin ja salilla kävi sitten perinteiset. Tehtiin kuntotestiä ja vatsalihaksia rutistaessa pääsi äänekäs paukku. PT yritti pitää ilmeensä asiallisena, mutta silmistä paistoi yökötys. Itse sain hervottoman nauru kohtauksen hermostuksissani, eipä jäänyt kenellekkään lähellä olijalle epäselväks kuka sen paukun päästi. 

Toinen nolo "pieru" kävi kun olin lähtenyt synnytyksen jälkeen ekoja yksin vaunulenkille. Vauva ja koira mukana, oltiin päästy hyvän matkaa, kun alkoi vatsassa pyöriä. Jokainen synnyttänyt tietää ettei paikat toimi heti niinkuin ennen raskautta.  Annoin pierun tulla, koska ketään ei ollut kuulo etäisyydellä. Eipä sitten ollutkaan pieru, vaan tavarantoimitus. Mutta onneksi pieni sellainen. Ei muutakun käännös kotia kohti, kävely muistutti ankankävelyä, eikä valuvat alushousut auttaneet asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän tuo häiritsee kuin se että taka-aasialainen parturi huutaa parutin ulkopuolella ja sisäpuolella. Epätoivoinen yrittäjä.

Elimmitä enemmän keskikaupungilla melutaan häirikkönaikkosesta, sitä enemmän sillä tullee housuihin, niin se vain on.

Onko sulla puhevika / kirjoitusvika vai molemmat?

Ainakaan minä en saanut tuosta yhtään mitään selvää. Saiko joku muka?

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin kirjoittamassa esseetä koulun kirjastossa, kun vatsassa alkoi nipistellä. Minulla on herkkä vatsa eli tilanne oli varsin tuttu eikä hätkähdyttänyt minua sen enempää, joten päätin sinnitellä. Vaikka pieretti, en päästellyt mitään vaan pidättelin ja kirjoitin esseeni mahdollisimman rivakasti loppuun, se kun tosiaan ei ollut enää kovin paljosta kiinni. Loppuvaiheessa olo oli kieltämättä jo melkoisen tukala, mutta sain kun sainkin esseeni valmiiksi, tulostin sen, keräsin kamppeeni ja lähdin. Liikkeelle lähtö sai vatsassa nipistelemään huomattavasti voimakkaammin ja se teki myös pierun pidättämisestä paljon haastavampaa. Kipitin kiireesti kohti ovea ja puristin pakaroita yhteen erittäin keskittyneesti. Olin melkein ovella, kun kirjastotäti huuteli heipat, joten kohteliaana tyttönä käännyin katsomaan häntä ja iloisesti hymyillen huikkasin moikat takaisin. Se oli virhe, sillä sen seurauksena en huomannut kynnystä ja meinasin kompastua siihen. En onneksi ihan kaatunut, mutta osa tavaroista putosi käsistä, kun vaistomaisesti irrotin niistä ottaakseni tukea ovenpielestä ja samaan aikaan pakaroiden puristamiseen keskitetty keskittymiseni tottakai herpaantui, joten ilmoille pääsi erittäin kuuluva ja valitettavasti aika pitkäkin paukahdus. Hävetti hirveästi ja olen lähes satavarma, että kirjastotätikin sen kyllä kuuli, hyvin mahdollisesti jotkut kirjastossa olleet opiskelijatoveritkin. Keräsin vauhdilla tavarani ja syöksyin pois paikalta.

Toinen nolo pieru sattui, kun olin ensimmäistä kertaa treenaamassa personal trainerin kanssa. Myös kaksi ystävääni olivat mukana. Lopuksi tämä pt päätti vetää meille pienen kuntopiirin, johon kuului tietenkin myös vatsalihasliikkeitä, jotka tehtiin parin kanssa. Ystäväni olivat pari keskenään, joten pt oli sitten minun parinani. No muutama liike meni ihan hyvin, vaikka tunsinkin pientä epämukavuuden tunnetta valmiiksi hieman kipeässä vatsassani. Hieman itsellenikin yllättäen yhtäkkiä sitten pamahti. Pt:n ilme oli hämmentynyt, minun varmasti erittäin järkyttynyt. Toinen ystävistäni repesi nauruun, johon myös itse yhdyin, vaikka hävettikin kovasti. Pian alkoi pt:täkin selvästi naurattaa, vaikka koittikin olla melko asiallisena siinä. Ja tottakai tämä pt oli nuori, komea ja kuuma mies, jota olimme kaikki kolme katselleet "vähän sillä silmällä".

EI EI EI EI EI EI EI EI EI EI, siis sää paukuttelet jotain hyvännäköistä PT miestä päin näköä ja vielä nauratte päälle!! EI EI noin ei vaan voi tehdä/tahapahtua, mä, siis jos en olis kuollut tohon tilanteeseen, niin olisin ainakin esittänyt kuollutta, niin kauan että olisivat soittaneet medihelin paikalle. =D

Oli kesäilta Itäkeskuksen lähes tyhjässä Elixiassa. Menin pukkariin ja tunsin että nyt tulee jättipaukku. Annoin tulla.

Haistoin heti että päästö oli saakelin pahan hajuinen mikä ei heti hälvene.

Samalla tietenkin tuli kolme tyttöä pukuhuoneeseen joista ensimmäinen heti totesi että "hyi hitto mikä haju täällä".

Pääni oli pukukaapin sisällä ja olin penkovinani jotakin. Käännyin kuitenkin ympäri ja sanoin naama peruslukemilla: joo, täällä kuulemma haisee helteen takia viemärit!

Yhdessä päiviteltiin kuin pahalta voi viemärit haista!

Terveisiä niille jotka tunnistaa.