Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Ohis, mutta epäilen 99% "tuli varren kanssa/ripuli valui lahkeeseen"-jutuista tässä ketjussa provoiksi. Ei kai se nyt niin yleistä ole, että (ei-suolistosairaat) ihmiset tuosta vaan paskoo housuunsa?

Vierailija kirjoitti:

Aluksi ajattelin esittää kuollutta

  Tässä kohdassa oli tulla kahvit pöydälle :D! Pitäisköhän kokeilla kun kärsin todella paljon vatsaongelmista :D :D

Nuorena olin vetänyt ison kasan vadelma- ja lakritsaveneitä Ruotsin laivalla. No Tukholmassa käytiin mm. Skansenilla, Gröna lundilla, maha oli ihan ok. Sitten kun lähdimme hotellille, maha oli kipeä ja vessaa ei löytynyt. Olin tuskissani ja lopulta sanoin; "Nyt se tuli!". Kaverini alkoi nauraa hillittömästi. Menimme vielä metrolla hotellille, mulla oli onneksi paksut siteet. Tosin haju taisi olla melkoinen ja vaaleissa farkuissani oli paskatahra. Metroasemalla vielä tuli kauniisti meikattu ruotsalaistyttö kysymään aikatauluja. Peräännyin äkkiä 15 metriä, sanoin samalla, "jag vet inte". Onneksi nuo oireet eivät kestäneet kuin sen illan. 

Ahneudella on tosiaan paskanen loppu.

Ei tuu muuta mieleen kuin se kerta, kun olin metrovaunussa yksin ja oli rauhallinen aamupäivä. Pieraisin vahingossa ennen Ruoholahden asemaa ja nousin ylös. En ollutkaan metrovaunussa yksin vaan mies oli mun takana... Pierusta lähti ihan järjetön ääni :D Mutta se joka pierua pidättää, sillä on vilppiä mielessä. :D

Noloin kokemukseni on varmaan ala-asteelta. Kävin pientä kyläkoulua, jossa aamunavaus pidettiin aina yhdessä luokassa, johon koko koulu kokoontui. Opettaja luki ja siinä sitten seisottiin rivissä kuuntelemassa. Juuri hiljaisena hetkenä pääsi ilmoille kimeä pieru, kun tietysti kaikin voimin yritin sitä pidätellä. Kaikki räjähtivät nauramaan, opettajaa myöten. Arvatkaa, mitä näytelmää seuraavilla välitunneilla esitettiin monta päivää....

Paukautin hiljaisen pierun kirjaston oven edessä, kun odoteltiin 1v. tyttären kanssa sen aukeamista. Siitä tulikin karmean haiseva paukku ja oli seisova helle.

 Parin sekunnin päästä kulman takaa tulee mies myös odottamaan ja tytär sanoo "Hiivee haisee". Ei oikein voinut kun toivoa, että se ukko luuli tytön vaipan olevan täynnä.

Kerran olin kirjoittamassa esseetä koulun kirjastossa, kun vatsassa alkoi nipistellä. Minulla on herkkä vatsa eli tilanne oli varsin tuttu eikä hätkähdyttänyt minua sen enempää, joten päätin sinnitellä. Vaikka pieretti, en päästellyt mitään vaan pidättelin ja kirjoitin esseeni mahdollisimman rivakasti loppuun, se kun tosiaan ei ollut enää kovin paljosta kiinni. Loppuvaiheessa olo oli kieltämättä jo melkoisen tukala, mutta sain kun sainkin esseeni valmiiksi, tulostin sen, keräsin kamppeeni ja lähdin. Liikkeelle lähtö sai vatsassa nipistelemään huomattavasti voimakkaammin ja se teki myös pierun pidättämisestä paljon haastavampaa. Kipitin kiireesti kohti ovea ja puristin pakaroita yhteen erittäin keskittyneesti. Olin melkein ovella, kun kirjastotäti huuteli heipat, joten kohteliaana tyttönä käännyin katsomaan häntä ja iloisesti hymyillen huikkasin moikat takaisin. Se oli virhe, sillä sen seurauksena en huomannut kynnystä ja meinasin kompastua siihen. En onneksi ihan kaatunut, mutta osa tavaroista putosi käsistä, kun vaistomaisesti irrotin niistä ottaakseni tukea ovenpielestä ja samaan aikaan pakaroiden puristamiseen keskitetty keskittymiseni tottakai herpaantui, joten ilmoille pääsi erittäin kuuluva ja valitettavasti aika pitkäkin paukahdus. Hävetti hirveästi ja olen lähes satavarma, että kirjastotätikin sen kyllä kuuli, hyvin mahdollisesti jotkut kirjastossa olleet opiskelijatoveritkin. Keräsin vauhdilla tavarani ja syöksyin pois paikalta.

Toinen nolo pieru sattui, kun olin ensimmäistä kertaa treenaamassa personal trainerin kanssa. Myös kaksi ystävääni olivat mukana. Lopuksi tämä pt päätti vetää meille pienen kuntopiirin, johon kuului tietenkin myös vatsalihasliikkeitä, jotka tehtiin parin kanssa. Ystäväni olivat pari keskenään, joten pt oli sitten minun parinani. No muutama liike meni ihan hyvin, vaikka tunsinkin pientä epämukavuuden tunnetta valmiiksi hieman kipeässä vatsassani. Hieman itsellenikin yllättäen yhtäkkiä sitten pamahti. Pt:n ilme oli hämmentynyt, minun varmasti erittäin järkyttynyt. Toinen ystävistäni repesi nauruun, johon myös itse yhdyin, vaikka hävettikin kovasti. Pian alkoi pt:täkin selvästi naurattaa, vaikka koittikin olla melko asiallisena siinä. Ja tottakai tämä pt oli nuori, komea ja kuuma mies, jota olimme kaikki kolme katselleet "vähän sillä silmällä".

Löysin Tori.fi:stä kivan kuntoiluvehkeen, jota lähdin 1-vuotiaani kanssa ostamaan. Piti siinä paikan päällä riisua kengät kun menin testaamaan laitetta peremmälle ja hyvältähän se vaikutti. Sanoin, että haen rahat autosta ja vien samalla lapsen turvaistuimeen ja palaan sitten kantamaan laitetta, sillä aikaa  myyjä jäi sitä purkamaan osiin. Ovella kumarruin sitten pukemaan kenkiä jalkaani kun aivan varoittamatta ilmoille pääsi järisyttävän kova pöräys, sellainen kunnon tärisyttäjä. Tunsin kuinka puna levisi kasvoilleni, mutta jatkoin konemaisesti kenkieni pukemista, nostin lapseni syliin ja poistuin myyjään vilkaisematta paikalta. Ei tullut kauppoja. Ei pokka pitänyt palata enää sisälle...

Olin ystäväni luona illanvietossa ja palasimme juuri saunasta pyyhkeisiin kietoutuneina. Olin syönyt jotain maitopitoista, kun laktoosi-intoleranssini ei ollut vielä silloin paljastunut - vasta epäilyn asteella - ja vatsassa kiersi julmetusti. Portaissa hänen tyttärensä, 5v, käveli perässäni enkä voinut olla päästämättä pientä suhina-lempeä tuossa, kun ajattelin käryn hiipuvan portaikkoon pukuhuonetta paremmin. Samassa kuuluu kirkas lapsen ääni "Äiti, täällä haisee ripuli!" ja meinasin revetä siihen paikkaan! Tottakai äitinsä keksi, mistä tuo "ripulin" haju tulee ja hauskan asiallisesti sitten lapselle ihmetteli, että mistäköhän se tulee. Heillä oli pari viikkoa aiemmin ollut vatsatautia perheessä ja siitäkö tuo uusi hajututtavuus oli lapselle tullut. Ja kyllä tuo analyysi oli aivan oikea sillä haju muistutti todellakin enemmän ripulia kuin aitoa paskaa.

Olen tässä työpaikalla lukenut ja nauranut niin että pääsi iloinen prööt....Ei hävetä kun vähän vaan.....

Vierailija kirjoitti:

Meinasin kuolla nolouteen tänään kampaajalla......

Kampaaja sai laitettua värin hiuksiini ja tarjosi odotteluajalle kupin kahvia. Join iloisesti kahvin, josta seurasi, että alkoi aivan hulluna kiertää mahassa. Siinä hetken kärvisteltyäni päätin, että jos varovasti, hiukan päästän ilmaa, kukaan ei huomaa ja olo helpottaa.

Noh...päästin varovaisen tuhnupierun, joka osoittautuikin aivan kamalaksi myrkkykaasuksi. Ja samalla hetkellä, kun olin tuhnutellut, saapui kampaaja paikalle ja totesi, että väri on valmis ja pitää siirtyä pesupaikalle. Siitä kun nousin, löyhähti sieltä kampausviitan (kappa??) alta sellaiset aromit, että meinas itseltäkin taju lähteä. Sen haistoi varmasti jokainen muukin koko liiketilassa. Kampaaja onnistui kyllä hyvin pitää pokkansa, koska varmaan haisi niin, että senkin silmiä kirveli....Oli vain IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN noloa istua vielä 45 minuuttia pestävänä, föönattavana ja leikattavana tuon jälkeen.

Pakko varmaan vaihtaa kampaajaa. Eli pliis, tarinoita noloista pieruista, että kestän tän ja tiedän, että en ole ainoa kaasuttelija!!!

Mun mies pieree kaupassa, ihan hirveetä pieraisee kamalan katkun ja jättää mut seisoon siihen hylly väliin, no arvaatte varmaan ketä epäillään.

Tästä on kauan, tapahtui ala-asteella vuosikymmeniä sitten, mutta on syöpynyt mieleeni.

Istuttiin luokassa ja vatsaa nipisteli. En kehdannut kuitenkaan pyytää lupaa vessassa käyntiin, etenkään kun ei varsinaisesti ollut mitään tulossa, kunhan vain kaasu kierteli ja etsi ulospääsyä. Pidättely alkoi käydä ylivoimaiseksi ja keksin lapsen mielestä nerokkaan suunnitelman: pudotan penaalin lattialle ja se ääni peittää mahdollisen pieruäänen. No, ajoitus ei onnistunut. Pudotin penaalin räsähtäen lattialle, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan. Sitten vasta tuli pieru...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itellä on vaan jääny 1 tilanne mieleen jota en halua muistella :D

 Olin kenkäkaupassa äidin kanssa jtn 5 vuotta sit. Koko päivän olin pidätelly ilmoja..  

Itse olen kehittänyt tähän pieruongelmaan sen, että koska töissä on ohuet seinät vessassa, lasken pierun hiljaa paperiin pitämällä tiukasti paperitolloa perseessä ja siihen se sitten hiljaa suhahtaa ja päälle vielä ilmanraikastaajaa niin hyvä tulee.

Totaalinen repeäminen :D Äänettömän pierun saa myös siten että levittää pakaroita, niin mä teen.

Vittu tämäkin 😂 eikö oikeesti kuulu mitään ääntä kun kunnolla persposkia levittää? :D en oo itse kokeillut. Ja pelkkä lämmin ilma pakenee pakaroiden välistä? :D

*huutonaurua* voin sanoa kokemuksen syvällä.. no "rinta"äänellä, että tuohon ei aina voi luottaa. Turvauduin tuohon pakaroiden harottamiseen usein, mutta kyllä välillä on kuulunut aika kimakka ääni silti. Joskus se pieru vain haluaa pitää ääntä. :D

Olin 15-vuotias ja vielä neitsyt, kun kävin eka kertaa gynellä kutinan takia. Mies ei saanut vietyä sitä levittäjää eikä edes sormea sisään, ja hän pyysi minua rentoutumaan (olin kauhusta kankea). Kiltisti teinkin niin ja kun hän kokeili uudemman kerran, minulta pääsi iso paukku.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista sattuu

Työskentelin aktuaarina kaupunkimme liikemiesalueella, ja työnantajani oli hyvin tarkka töihintuloajoista. Eräänä aamuna olin myöhässä, ja kiireesti nautittu pekoniaamiainen tuntui vaivaavan vatsaani. Pysäköin tila-autoni toimistokorttelimme pysäköintilaitokseen ja kiirehdin hissille, jolla pääsisin toimistollemme 42. kerrokseen. Hissin kerrosnäytöstä huomasin, että pääsisin perille ilman välipysähdyksiä, Tunsin siitä niin suurta helpotusta, että minulta pääsi vastustamattomasti kaasua. 

Hissi hidasti liikettään, ja 23. kerroksen merkkivalo syttyi. Ajattelin, että en voi asialle mitään, ja aioin jo pyytää anteeksi tulijoilta. Kauhukseni hissiin astui perheemme lakimies. Pohdin, että selitän hänelle ehkä jälkeenpäin. Kauhistuin lisää, sillä toinenkin kyytiin nousija oli tuttu, naapurimme, joka työskentelee sheriffinä viereisellä piirikunnan poliisiasemalla. Vielä kolmaskin henkilö tuli hissiin, taloutemme palvelija. Onneksi he eivät tunteneet toisiaan.

"Täytyy viedä aseeni huoltoon, ruuti taitaa olla pilaantunutta", kevensi naapurimme tunnelmaa.

G.W.

Miehelleni sattui kongressissa melkein samanlainen tapaus. Siunausta, nauru pidentää ikää!

F. D. K.

En yleensä keskusteluihin kirjoittele, vaan nautin muiden kömmähtelyiden lukemisesta, mutta nyt mieleeni putkahti muisto jota en olisi halunnut muistaa...

About vuosi sitten olin ystävieni kanssa viettämässä mukavaa iltaa ja siinä sitten paikalle ilmestyi aivan hemmetin, siis aivan hemmetin komea jätkä. Illan mittaan juteltiin ja oli pientä silmäpeliä, hän sitten mainitsi minulle aivan yllättäen "Oot muuten pirun kaunis ja tykkään katsoa sun kauniita silmiä." Olin jo aivan liekeissä, mutta jotain häslinkiä tapahtui ja keskustelu hiipui, koska muut kaverit tuppasivat paikalle.

Kaikki näytti olevan kunnossa ja menin tuon salaisen ihastukseni kanssa nukkumaan, mutta voi kattia kanssa kun heräsin sitten aivan saatananmoiseen töräykseen ja paskanhajuun, ja tunnistin sen ällöttäväksi märäksi pieruksi. Oli siinä itkussa pidättelemistä kun melkeen paskat housussa ja jätkä tuijottaa eikä osaa sanoa mitään. Ei olla sen jälkeen paljoa moikkailtu.

Tulimme pomoni kanssa Helsingistä messuilta takaisin kohti Tamperetta kun Hämeenlinnassa pomo täräytti kunnon pierun ja kohta hän jo kurvasikin huoltoasemalle ja siitä nopeasti vessaan. No paskahan siltä oli tullut housuihin ja ajeli sitten loppumatkan kommandona :)

981 kirjoitti:

Olen vahingossa turauttanut/tuhnannut useamman kerran (vatsan kanssa on ajoittain isoja ongelmia).

Toiseksi noloin lienee se, kun piereskelin nukkuessani kuin hevonen, ja suht tuore poikaystävä vieressä tietty. Heräsin itsekin lopulta siihen torvisoiton ääneen.

Noloin lienee se, kun lähdimme parikymppisinä työpaikan kaveriporukalla baariin. Olin tuhannen kännissä ja mahaa kiersi. Olin jo  aikaisemmin iskenyt silmäni yhden toisen osaston mieheen. Mielestäni meillä oli silmäpeliä töissä. Baariin kun siirryttiin, niin eikös tämä mies alkanut yrittämään mun kaveria, joka on  sievä nainen ja suosittu miesten keskuudessa. Häntä yrittää niin vapaat kuin jotkut varatutkin, ja nainen itse on varattu. Tilanne jurppi minua niin paljon, että päästin jokuseenkin kertaan pahoja ilmoja ulos itsestäni. Ympäristö tyhjeni aika nopeasti. Koska olin kännissä ja "ovela" ajattelin ettei kukaan huomaa. No kyllähän ne osas yhdistää sen silmiä kirvelevän hajun ja päästölähteen. Oli kiva muuten mennä maanantaina töihin. Ja kyllä minulle kuittailtiin tapahtuneesta, useampikin henkilö.

Olin vaan kännissä, nuori ja niin pettynyt. Alkuillasta olin oikein positiivisella tuulella koska ajattelin "meidän" mahkun tulleen ja olin päässyt aika trendikkääseen ja menevään porukkaan mukaan.

Oisit laittanut ns. vahingon kiertämään ja hajun jälkeen alkanut teatterin "Hyi helvetti!! Kuka kehtas, ihan järjetön haju! Pakko häipyä"

= paikalle jääneet epäilevät toisiaan - flirtti kuihtuu - itse naureskelet matkalla kotiin ;)

Minulle on tapahtunut useita päästökatastrofeja, mutta tässä niistä kaksi ikimuistoisinta.

Ensimmäisen tarinan nimi olkoon junavärkkipieru. Kärsin IBS:stä, laktoosi-intoleranssista ja stressimahasta ja ennenkuin löysin tähän minulle sopivan hoitokeinon (gluteeniton ruokavalio) kärsin runsaista ilmavaivoista vähän milloin sattuu. Olin siskoni kanssa pitkällä junamatkalla. Tuohon aikaan matkustin paljon junalla ja olin huomannut, että IC-merkkinen juna piti sen verran suurta ääntä, että junan huokoinen penkki imi itseensä pierut niin ettei niistä kuulunut ääntä. Tämä oli suuri helpotus junamatkoille ja olin tyytyväinen keksittyäni tämän harmittoman pöräyttelykeinon. Onnekseni pieruni olivat lähes aina hajuttomia, joten junamatkat kuluivat rattoisasti piilopoksutellen. Kyseisenä aamuna olin syönyt fiksusti terveellisen ruisleipäkahviaamiaisen, joka jossain vaiheessa matkaa alkoi pyrkiä suolistosta ulos. Pöräyttelin tyytyväisenä pieruja, jotka hävisivät penkin uumeniin. Matkaa oli jäljellä vielä useampi tunti, joten salapoksuttelu helpotti oloani huomattavasti. Jonkin ajan kuluttua tilanne eteni siihen vaiheeseen että kaasujen tilalta ulo olikin pyrkimässä tuhdimpaa tavaraa ja nousin ylös lähteäkseäni kohti junan vessaa. En vielä tässä vaiheessa havainnut mitään epätavallista, mutta oteattuani muutaman askeleen tilanteen vakavuus selvisi minulle. Pierut, joiden olin luullut katoavan penkin uumeniin olivatkin jostain syystä jämähtäneet paikalleen ja löytäneet tiensä ns. etupyllyyn. Jokaisella askeleella värkistäni purkautui ilmaa ja jokaista askeltani säesti hirvittävän kova ja rätisevä tursahdus. Tajusin, että en voisi enää pysähtyä vaan minun olisi jatkettava matkaa kohti vessaa, oikeasta peräpäästäni tulisi pian tavaraa. Juna oli puolillaan ihmisiä ja ainakin yksi nuori mies katsoi törsättelykävelyäni kasvoillaan epäuskoinen ilme. Olin ihan paniikissa ja pikakävelin vessaan. Tein nopeasti asiani ja jäin nojaamaan junan vessan seinään vaihtoehtoinani jäädä joko sinne koko matkan ajaksi tai lopettaa eläminen. Naama punaisena päätin lopulta lähteä istumaan takaisin paikalleni. Kävelin jäykästi takaisin paikalleni tuijottaen tiiviisti junan takaseinää etten vain saisi näkökontaktia keneenkään matkustajaan, joka oli todistanut jättivärkkisen tytön värkkipieruepisodin. Paikalle päästyäni näen siskoni, joka on kuolemassa nauruun viereisellä paikalla ja vietin koko loppumatkan tuijottaen hiljaa eteeni siskoni yrittäessä hillitä hysteeristä hihittämistään. Tästä on aikaa noin 8vuotta ja vieläkin hävettää. En vieläkään ymmärrä miten ihmisen värkkiin voi mahtua sellainen määrä ilmaa, mutta kaikki näyttää olevan mahdollista. Jatkuu osassa: turskayllätys



- [ ]

Turskayllätys:

Tämä tapahtui useampi vuosi junaepisodin jälkeen. Työpaikan lounaalla oli tarjolla eksoottinen makuelämys nimeltä turskaa sinappikastikkeessa (en suosittele). Ajattelin syöväni terveellisen kalalounaan ja valitsin turskan. Loppupäivä töissä meni tavalliseen tapaan ja lähdin kotiin. Koska oli aurinkoinen päivä päätimme siskoni kanssa lähteä reippaalle lenkille ennen iltaruokaa. Jostain syystä ajattelin olevani hyvinkin sinut itseni kanssa ja lähdin lenkille ilman alushousuja lauttaen ylleni ainostaan legginssit ja niiden päälle cellegehousut. Lenkki alkoi hyvin, mutta jossain vaiheessa mahassani alkoi kurnia oudolla tavalla. Olemme myöhemmin oppineet, että jostain syystä alkuillan lenkillä tulee aina kakkahätä, joten ajattelin että taas käy niin ja pian siskonikin alkoi valitella vessahätää. Olimme jo aika kaukana kotoa ja käännyimme heti takaisin. Vatsaani väänsi koko ajan vain kovemmin ja pian alkoi olla selvää, että hätä olisi kohta kirjaimellisesti kädessä. Ehdotin siskolleni, että juoksisimme kotiin, mutta hän ei pystynyt vessahädässään juoksemaan, koska silloin hän ei varmasti pystyisi pidättämään. Minusta alkoi tuntua, että vessaan olisi päästävä nyt heti ja hysteerisesti kikattaen sanoin siskolleni, että minun olisi pakko juosta vessaan. Meillä oli vain yhdet avaimet, jotka minä otin mukaani, koska ehtisin varmasti kotiin ennemmin. Olimme jo tuosaa vaiheessa onnistuneet vääntäytymään melko lähelle kotiamme ja lähdin juoksemaan jäljellä olevan noin 400metrin matkan. Täytyy erikseen mainita, että olimme kertostaloalueella, jolla oli kauniina iltana paljon ihmisiä liikkeellä kahviloissa ja nauttimassa säästä. Lähdin juoksemaan kohti kotia koko ajan tajuten, että en välttämättä selviytyisi jäljellä olevasta matkasta. Juoksin alkumatkan ja jossain vaiheessa en enää pystynyt siihen, sillä yritin epätoivoisesti kylmän hien vallassa hallita sulkijalihastank. Loikin loppumatkan kotiin puolijuoksun ja suurien loikkien yhdistelmää kuin paraskin Usain Bolt siskoni lyllertäessä pikakävelyä perässäni. Kadulla ihmiset siirtyivät pois tieltäni ja selvästi miettivät miksi vedän täyttä vauhtia ahtaalla jalkakäytävällä. Pääsin kotiovelleni ja aloin täristen kaivaa avaimiani taskustani kun tunnen että en voi enää pidätellä ja nyt räjähtää. Paskoin housuuni kotikerrostalon ulko-ovella avain kädessäni. En uskaltanut liikkua, joten paskoin loppuun ovella seisoessani ja rukoilin, että kukaan ei tulisi kerrostalosta ulos tai että en tapaisi ketään matkalla asuntooni. Onnekseni en nähnyt ketään ja menin hissiin. Hissien ovien sulkeuduttua tajuan, että hissiin leviää hirveä kalan, tarkemmin sanottuna turskan, haju. Pääsen kotiin ja suoraan pöntölle. Kaikki ripuli, mitä olen saanut aikaan lemuaa aivan järkyttävälle turskalle ja koska en fiksusti laittanut jalkaan alushousuja tajusin joutuvani heittämään jalassani olevat legginssit roskiin. Siinä vessan ovi auki istuessani ovisummeri alkaa soida kiivasti ja tajuan siellä olevan siskoni, jolla ei ole avainta. Könyän kakkaleginsseissä eteiseen painamaan ovisummerin auki ja avaamaan asunnon oven housut kintuissa. Siskoni tulee ylös hissillä, jossa kuulemma lemuaa kala. Tässä vaiheessa kala lemuaa koko asunnossa niin paljon, että joudumme suorittamaan perinpohjaisen tuuletusoperaation. En usko, että vessamme on ollut tuon episodin jälkeen enää koskaan entisensä. Noin vuosi myöhemmin tein empiirisen kokeen, sillä halusin varmistua että juuri turska sinappikastikkeessa oli mahavaivani syy eikä jokin muu mahapöpö. Noi kolme tuntia työpaikkalounaan jälkeen vuorossa oli jälleen turskaripuli, tällä kertaa osasin odottaa sitä ja ehdin vessaan.

Vielä vuosiakin myöhemmin siskoni ja minä naureskelemme turskayllätykselle (vaikka se tapahtuessan oli ihan hirveä kolaus) ja käytämme sitä koodisanana mahavaivoille.